Vuoden 1936 ennätystulva

 

Tätä kirjoitettaessa huhtikuun lopulla vuonna 2026 vesistöjemme pinnat ovat ennätyksellisen alhaalla. Saimaan kerrotaan olevan alimmillaan 14 vuoteen. Kuin sattumalta päädyin äskettäin lukemaan tyystin toisenlaisesta tilanteesta. Tasan yhdeksänkymmentä vuotta aiemmin nimittäin elettiin tyystin toisenlaisissa tunnelmissa, joten palatkaamme toviksi noihin päiviin.

 

Hämeen Sanomat 23.4.1936

  

Mainiossa teoksessaan Heleätä Hämettä Eino Palola kertoo maakuntamatkoistaan kautta kesäisen Hämeemme. Lähtiessään kuvailemaan matkaansa Hattulan kirkon maisemiin hän aloittaa seuraavasti:

”Toiskesän tulva esiintyi kaikessa rajuudessaan, tuhoisuudessaan ja kiusallisuudessaankin myös Hämeenlinnan tienoilla . Vanajavesi kohosi kaupungin rantapuiston äyräiden tasalle, jopa nousi niistä ylikin katkaisten puiston sieltä täältä pienillä lahdelmilla, niin että kävelijöiden kierros lyheni huomattavasti.

Matalat alueet linnan ja kaupungin välillä se peitti alleen kokonaan, niin että linna oli jonkunlaisessa saaressa kuten muinaisina aikoina, ja sitten kellareihin, jopa niinkin, että muutamat rakennukset joutuivat seisomaan vedessä ja asukkaiden oli kiireen vilkkaa lähdettävä niistä...”

 

Linnantietä vuoden 1936 aikana - Kuva: Finna/ Hämeenlinnan kaupunginmuseo

 

Keskuudessamme elää yhä niitä, jotka hyvin muistavat Hämeenlinnan keskustan kevättulvat, joita jatkui 1960-luvulle asti. Aikojen kuluessa Vanajaveden pintaa on säännöstelty mm. Kuokkalan koskien perkauksen ym toiminnan kautta. Nuo 1930-luvun tulvat olivat siis kuitenkin jotain poikkeuksellista, joten tarkastellaanpa etenkin tuota mainittua vuotta 1936. Palolan sanoin hinaajatkaan eivät mahtuneet Hämeenlinnan sillan kaarten alta, ja tulvan sitten kesäkuussa laskiessa vesi vielä kohisi linja-auton pyörien edessä ajettaessa Hattulaan.

Hämeen Sanomista oli luettavissa keskiviikkona 22 pnä huhtikuuta 1936, että Kokemäenjoessa ja Vuoksessa oli vesi huomattavasti noussut aiheuttaen jo monin paikoin varsin vaikean tilanteen. Tuossa vaiheessa kuitenkin vielä torjuttiin puheet tulvista eikä meidän seudullamme toistaiseksi havaittu tulvia. Tilanteen paheneminen pidettiin mahdollisena.

Jo seuraavana päivänä todettiin Lounais-Hämeen tulvatilanteen ”yhä vaikeutuvan”. Mm. Ypäjällä oli vesi ollut jo edellisenä päivänä korkeammalla kuin koskaan aiemmin eli 160 cm normaalia ylempänä. Jokioisissa ja Ypäjällä oli satoja hehtaareja veden alla.

Kolme päivää tuosta nimimerkki Antti kirjoitti Hämeenlinnan kirje -palstallaan muun muassa eli Hämeenlinnan sisällissodan aikaisen vapautuksen 18. vuosipäivän ja sosiaalidemokraattisen raittiusliiton kansakoulun järjestysmuodon muuttamiseksi talvella jättämän julkilausuman lisäksi vallitsevista tulvista:

” - - - Tulvatilanteen kehityttyä näillä main uhkaavaksi on pelättävissä, että se saavuttaa saman laajuuden kuin v. 1899. Silloin välitettiin liikenneyhteyttä Linnanniemen ja linnan välillä soutuveneillä, ja Alku-yhtiön rakennuksissa kohosi vesi aina permannon tasolle., josta luonnollisesti oli seurauksena, että ihmisten oli poistuttava asunnoistaan. Vesi alkoi turmella palomuurienkin perustuksia, jonka johdosta tapahtui niiden halkeamisia. Niinpä syttyi viimein tulipalo tämän rakennusryhmän linnanpuoleisessa päässä, missä huomattava osa rakennusryhmästä paloi poroksi, huolimatta siitä, että rakennuksen pihassa palokuntalaiset ruiskuineen hääräsivät sammutustöissä seisomalla aina vyötäisiään myöten vedessä. - - -”

 

Tulvaa Hämeenlinnassa vuonna 1932 - Kuva: Finna/ Hämeenlinnan kaupunginmuseo

 

Näin siis Antti muisteli 1800-luvu ennätystulvaa, johon vuoden 1936 tulva alkoi jo vertautua. Mainittakoon tässä yhteydessä selvennykseksi, että Työväen asunto-osakeyhtiö Alku perustettiin Hämeenlinnassa 1890-luvun alussa sijaiten (Pohjoisen) Niittykadun ja Koulukadun välisellä tontilla Kasarmikadun varrella.

Linnaniemeläisille nimimerkki Antti antaa peräti hirtehisesti kuvaavan neuvon tuolloin vuonna 1936 kehottamalla heitä vastaisten tulvien varalle ”rakennuttamaan oikean Noakin arkin” tai ”rakennuttamaan kaarisillan kaupungin ja Linnanniemen välille”. Samalla hän kuitenkin lohduttelee linnanniemeläisiä tulvan olevan todennäköisesti piankin jo laskemassa.

Pikaisella selaamisella ei ajanjakson sanomalehdistä näy mainintaa vedenpinnan nousemisen nopeudesta paikkakunnallamme, mutta huhtikuun 22 päivänä todetaan Huittiusten Loimijoen pinnan kohonneen kahdessa vuorokaudessa kaksi metriä. Toukokuun kuudentena eli keskiviikkona puolestaan kyllä kerrotaan Vanajaveden pinnan laskeneen kolmessa vuorokaudessa viisi senttimetriä tulvahuipun olleen edellisenä viikonloppuna. Koettelemus oli siis tuolloin lopulta hellittämässä.

  Hämeen Sanomat 23.5. 1936

Toukokuun 10 päivänä nimimerkki Antti intoutuu jo kirjoittamaan tulvan väistymisestä:

”Viikko on jälleen vierätänyt ja kevät samalla tekee tuloaan. Vanajanselkäkin on nyttemmin luonut jääpeitteensä ja tulva on alkanut laskea. Puistoon johtava toinen tie on jo aivan kuivana, mutta toisella on vielä niin paljon vettä, että liikkuminen ei ole mahdollista. Mutta muutenkin luonto näyttää heräävän kevääseen. Maamiehellä on nyt kiireet kylvötyönsä. - - -”

Heti toukokuun lopulla alkoivat olla tulvavahinkojen korvausasiat esillä. Hämeenlinnassa pidettiin Vanajaveden ja Pyhäjärven säännöstelyhanketta käsittelevän toimikunnan kokous. Hallituksen ministerien puheilla kävi lähetystö kyselemässä tulvavahinkojen korvaamisesta. Korvausasioiden otaksuttiin hoidettaviksi osaksi valtion ja osaksi asianomaisten kuntien kautta. Tarvittavia varoja odotettiin seuraavan vuoden talousarvioon.

Vanajaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuden säännöstelyhanketta pyrittiin tie- ja vesirakennushallituksen taholta jouduttamaan. Tarvittavia laskelmia oli maataloushallituksesta odotettavissa vielä tuon vuoden kuluessa.

Kesäkuun 10 päivänä hämeenlinnalaiset saivat sanomalehdestään lukea muun muassa, että Kokemäenjoen suiston ruoppaamista oli määrä ryhtyä jatkamaan Kivinin kurkun kohdalla parin viikon kuluttua pari vuotta jatkuneen työn valmistuessa vuoden loppuun mennessä. Tulvatilanteen salliessa luvattiin käydä käsiksi Kyröjoen yläosan perkaamiseen, joka sekin työ kerrottiin olleen käynnissä jo monen vuoden ajan. Perkausaikoina töissä oli ollut parisensataa miestä. Siikajoellakin oli perkaustöitä käynnissä. Vastaisen varelle oli käynnissä tutkimuksia, joihin kuului Kemijärven vedenpinnan säännöstelyn esivalmistelut. Päijänteen vedenkorkeuden säännöstelyn kerrottiin olleen runsaan keskustelun aiheena ja tavoitteena olevan Kymijoen vesimäärän pysyttäminen etenkin teollisuuslaitosten toiminnan vuoksi tasaisena.

Vanajaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuden säännöstelyn ennakkotutkimusten uskottiin valmistuvan kuluvan vuoden aikana. Luonnollisesti tarkoituksena oli säätää järvien vedenkorkeus sellaisiksi, että kevättulvat olisivat mahdollisimman alhaisia.

Hämeenlinnalaisina tiedämme tulvien jatkuneen Linnanpuistossakin 1960-luvulle asti. Edellä mainitusta kuitenkin selviää ajankohta, jolloin pontevampiin toimenpiteisiin päätettiin ryhtyä, vaikka toki Vanajaveden pinnan tasoon olivat siis ratkaisevasti vaikuttaneet jo aiemmin Lempäälän kanavan rakentaminen 1800-luvulla ja jo 1700-luvulla aloitetut Kuokkalan koskien perkaukset.

Nyt kuluvana vuonna ovat Hämeenlinnalaiset saaneet jälleen seurata linnamme ympäristössä mittavaa mullistusta, joka on ollut käynnissä Linnanpuistossa. Suuret maansiirtotyöt ovat seurausta jo siksikin, että näihin päiviin asti vanhaa järvenpohjaa olevan Linnanpuiston lounaiskulma on ollut yhä Vanajanveden pintaa alempana. Sen kosteikkoalue on muistuttanut ajoista, jolloin Vanaja loi säännöllisesti Niementaustan mäestä ja linnan ympäristöstä saaret.

* * *

Lähteet:

Palola: Heleätä Hämettä

Paikkakunnan sanomalehdet 

Ensiaskelia sodan jälkeen

Toukokuun kuudentenatoista 1918 valkoisten paraati Helsingissä päätti seremoniallisesti sisällissodan. Vankileirien ja yleisen puutteen kautta kansallinen murhenäytelmä ei kuitenkaan ollut mitenkään ohitse. Hämeenlinnassa esimerkiksi Hämetär julkaisi pari päivää myöhemmin Hämeen läänin Lääninkomitean 17. päivälle päivätyn tiedonannon, jonka mukaan ”sattuneesta syystä saa Lääninkomitea täten ilmoittaa, että elintarvikelautakunnat eivät ole oikeutettuja antamaan yksityisille perunain osto- ja kuljetuslupia, paitsi jos perunat todistettavasti ovat kuljetusluvan anojan itse viljelemiä, sekä että aikaisemminkin annetut lupakirjat ovat menettäneet voimansa”. Oli koittanut raskas toipumisen aika

Valtuusto asetti komitean, jonka puheenjohtaja A. TH: Böök kuulutti viljelyspalstojen vuokraukseen halukkaita, etenkin vähävaraisia, ilmoittautumaan ennen tiistaita 21.5. entisessä Alasen talossa.

Heti valkoisten paraatipäivänä käynnistyivät Hämeenlinnassa asevelvollisuuskutsunnat. Hämettären mukaan 16.5. torstaina kävi kaikkiaan 212 miestä, joista määrättiin 40 varsinaiseen väkeen, 82 varaväkeen ja 100 hylättiin. Seuraavan päivän luvut olivat yhteensä 229 miestä, joista 40 varsinaiseen. 100 varaväkeen ja 89 hylättiin.

Koulujen vajaiksi jääneitä lukuvuosia pääteltiin. Samassa yhteydessä todettiin uusien oppilaiden sisäänpääsytutkintojen jäävän seuraavaan syksyyn.

Rengon kunnan Suojeluskunnan Esikunta julkaisi 18. toukokuuta kuulutuksen, jonka mukaan jokaisen kunnan asukkaan oli itse kunniasanallaan vakuutettava antaneensa oikeat tiedot hallussaan torstaina 23.6. kello 12 olevista elintarveaineista. Samalla oli ilmoitettava perheen silloinen jäsenluku. Kunkin talollisen oli otettava ilmoitukset vastaan alustalaisiltaan ja laadittava niistä luettelo toimittaen sen viimeistään perjantaina 24.6. Rengon Elintarvikelautakunnan kansliaan Sajaniemessä. Erikseen korostettiin ilmoituksen laiminlyönnistä koituvia petosrangaistuksia. Samalla ilmoitettiin elintarvikkeiden kuljetuksen kunnan rajojen ulkopuolelle kielletyksi ilman Elintarvikelautakunnan lupaa. Nälänhädän uhka oli todellinen.

Sekä Hämeen Sanomissa että Hämettäressä julkaistiin 18.5.1918 Elintarvikehallituksen voimakas vetoomus
kaikelle kansalle taistelusta uhkaavaa nälänhätää vastaan. Sota oli kenties ohitse, mutta koettelemukset
yhä jatkuivat.

Ilkka Teerijoki on hiljattain ilmestyneessä kirjassaan kuvannut sangen perusteellisesti Hämeenlinnan vankileirien aikaa. En yritäkään tässä kerrata sitä, mutta vilkaisu Hämeen Sanomiin lauantailta 8. kesäkuuta 1918 osoittaa heti etusivulla, että jotenkin erityistä aikaa kaupungissamme vietettiin. Vankileirin päällikkö Bruno Andersin haki ilmoituksella 35 reipasta ja tarmokasta miestä toistaiseksi sotavankileirin palvelukseen vartijaksi Palkkana tarjottiin 450 mk ja ruoka. Etenkin tuo ruoka oli luonnollisesti pula-aikana melkoinen etu. Luonnollisesti hakijoilta edellytettiin luotettavuustodistusta suojeluskunnalta. Mainittu 450 mk vastaisi rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan nykyrahassa 159,60 euroa. Saman laskurin mukaan työmiehen kesdkimääräinen tuntipalkka oli 1918 2,49 mk. Junalippu 2lk Helsinki-Hämeenlinna 1918 11,25 mk (2018 15,00 €).

Hiukan alempana samaisessa sanomalehdessä kaivataan kirjallisuutta sotavangeille. Luonnollisesti kyseessä ei ollut ihan minkälainen lukemisto tahansa, vaan kaikkien joilla oli hallussaan ”raamattuja, raamatun osia, uskonnollista tai hyvää kaunokirjallista kirjallisuutta, jota ei tarvitse, pyydetään jätämään nämä kirjansa sotavangeille jaettavaksi Kivikasarmin vankileirin kansliaan”. Myös rahalahjat kyseiseen tarkoitukseen olivat tervetulleita.

Hämeenlinnan sotavankileirillä oli myös erityinen kasvatusasiain johtaja Niilo Mustala, joka haki ilmoituksella ”heti suurempaa määrää asiaa harrastavia ylioppilaita ja kansakoulunopettajia” huolehtimaan vankienhenkisestä hoidoksi. Palkaksi mainitaan 650 mk kuussa. Ruoasta ei ole mitään mainintaa, joten suuremmasta markkamäärästä huolimatta todellinen ansio saattoi olosuhteista johtuen jäädä alle vanginvartijoiden.

Kuin hirtehisenä sattumana heti sotavankileirin ilmoitusten alla mainostaa tuotteitaan Uusi Ruumisarkkuliike Helin & K;l . Tietenkin sopii pohtia, tokkopa leirillä menehtyneitä arkutettiin. Puutteenalaisia menehtyi oletettavasti silti aitausten ulkopuolellakin. Kaikkien jo kohdattujen koettelemusten lisäksi levisi maahamme nimittäin nk. Espanjantauti, johon menehtyi väkeä [Espanjantauti Lahdessa]. 

Ilmoitukset Hämeen Sanomissa 18.5.1918 kertovat, kuinka elämä sodan jälkeen pyrki toipumaan.

Kesäkuun 15. 2018 kirjoitti Hämeen Sanomat, kuinka punaiset olivat Hämeenlinnasta paetessaan Mierolansillan. Samassa yhteydessä oli tuhottu kolme laivaa, lotja ynnä ampumatarvikkeita. Kesäkuun alussa vedestä oli nostettu tykki. Kyläläisille oli tullut touhua mainitun sotavälineen pesemisestä. Joessa oli kuulemma vielä kuularuisku eli konekivääri. Seuraavan kerran Mierolassa poiketessa taidankin pohtia, vieläkö siellä jossain lymyilee tuo vanha ase vai onnistuivatko etsijät sen löytämään?

Samassa lehdessä vedottiin jo kymmenien tuhansien vankileireillä viruneiden puolesta. Vaikka myönnettiin joukossa olevan myös törkeästi syyllisiä, huomautettiin aitojen taakse joutuneen tyystin syyttömiäkin ja niitä, jotka eivät ole käsittäneet tekojensa rikollisuutta. Huomiota kiinnitettiin niihin, jotka olivat täyttäneet punaisten joukossa inhimillistä velvollisuuttaan, kuten sairaanhoitajat. Lisäksi huomautettiin monia ajaneen tekoihinsa suoranaisen itsensä ja perheensä nälkäkuoleman uhan. Aseellista pakottamista punakaartiin ei sitäkään unohdettu mainita. Lisäksi todettiin kunnon työmiesten tarve yhteiskunnassa.

Viime päivinä Tornio on ollut uutisissa lähinnä kevään 2018 huipputulvien vuoksi. Sata vuotta sitten hämeenlinnalaiset saivat lukea lehdestään, että siellä haikailtiin vuoden 1917 oloja. Vaikka oli eletty suuren maailmansodan aikoja, lehden mukaan Tornio oli vielä edellisenä vuonna ollut ”kansainwälisen tawara- ja matkustajaliikkeen kauttakulkupaikkana, jonka vuoksi Torniossa wilisi wäkeä melkeinpä maailman joka kulmalta ja tawaraliike oli suurenmoinen”. Kesäkuussa 1918 Torniossa kuulemme ikävöitiin ”kilometrejä pitkiä tawarakasoja” rautatien varrelta. Kauttakulkuliikenne oli siirtynyt Etelä-Suomeen, ja Tornio oli hiljentynyt.

Me rauhallisen ja vakaan maan asukkaat tuskin kykenemme ymmärtämään sitä yhteiskunnan läpi käynyttä myllerrystä, jonka läpi vasta itsenäistynyt Suomi raahautui. Liian helposti silloisia tekoja ja tekijöitä arvostellaan nykypäivän lähtökohdista käsin.

* * *

Lähteet:

Hämetär 18.5.1918

Hämeen Sanomat 18.5.1918

Hämeen Sanomat 8.6.1918

Hämeen Sanomat 15.6.1918

Kun aurinko pimeni ja viinikaupat sulkeutuivat

Suomessa nähtiin auringonpimennys 21.8.1914. Pimennys alkoi Helsingissä kello 12.53 ja päättyi 15.10. Pimennys oli täydellinen Rauma-Hanko -linjan länsipuolella. Tarkkailemisen vaarat tiedettiin hyvin ja niistä varoitettiin lehdissä etukäteen, koska "ihmiset sadoittain ovat pilanneet näkönsä katselemalla luonnonilmiötä ilman minkäänlaista suojaa silmilleen". Siksi silmälääkäriyhdistys pyysi lehdistöä levittämään asiaankuuluvia varoituksia. Muistutettiin tavallisten tummien tai värillisten silmälasien riittämättömyydestä. Liian vähän noetut lasit, pullolasit yms eivät nekään antaneet tarvittavaa suojaa. Vaarallista oli myös katsella pimennystä pienen paperiin tehdyn reiän tai olkihattunsa reikien läpi. Sormet oli suojakeinona myös syytä visusti unohtaa. Peili ja heijastava vedenpinta todettiin niin ikään vaarallisiksi.

Joka tapauksessa väki odotti kasvavalla mielenkiinnolla tulevaa luonnonnäytöstä.

* * *

Lokakuun kymmenentenä kerrottiin kaiken lisäksi, että taivaalla oli nähtävillä Otavan alla pyrstötähti! Ennemerkit olivat siis esillä suuren sodan jo sytyttyä. Luolajassa Suvikkaan kartanon mailla saatiin harvinaisen kookkaita perunoita, joista eräskin painoi peräti 550 grammaa. Ikään kuin olisi ennen sodan pahimpia pula-aikoja tarjoiltu odottamatonta yltäkylläisyyttä...

* * *

Merkillisesti puuhasi myös kana Jokioisten Niemen kylässä tekemällä pesän entiseen variksen tai harakan pesään kahdeksan metrin korkeuteen, minne hyppeli oksalta toiselle. Muniakin sinne siunaantui, joten linnun omistaja joutui kapuamaan perässä puuhun. Aikansa touhua jatkui, kunnes kana kyllästyi pesäpaikkaansa.

* * *

22.8. annettiin tiedoksi, että läänin kuvernööri oli 11.8. kaupungin valtuusmiesten anomuksesta määrännyt hämeenlinnalaiset olutmyymälät suljettaviksi sunnuntain ja pyhäpäivien aattoina klo 12.Asialla ei kuitenkaan ollut tuolloin suurta merkitystä, sillä oluen ja portterin vähittäismyynti oli jo ehditty toistaiseksi täysin kieltää.

Syyskuussa maan väkijuomaliikkeille myönnettiin oikeus sotatilankin aikana myydä rypäleviinejä vähintää 2 mk/pullo. Hämeenlinnan Wäkijuoma-, Wähittäismyynti- ja Anniskelu oy:n johtokunta päätti kuitenkin pitää viinikaupan toistaiseksi suljettuna. Tampereen Wähittäismyynti- ja anniskeluyhtiö johtokunta päätti syyskuun lopulla sulkea viinikauppansa, jotka olivat ehtineet muutaman päivän olla avoinna. Ostotilaisuutta oli kuulemma käytetty väärin.

10.10. kerrottiin Pietarissa pidetystä konferenssista, jonka aiheena oli väkijuomain kielto Suomessa. Liikkui epäselviä huhuja, oliko tavoitteena kaikkien väkijuomien täyskielto. Kyseessä oli ilmeisti aie sallia panimoiden myydä koreittain olutta ostolupatodistuksia vastaan. Anniskelupuolella pyrkimyksenä oli edelleenkin sallia ainoastaan ensiluokan ravintoloiden tarjota ruoan yhteydessä väkijuomia ja olutta. Joka tapauksessa raittiusihmiset olivat alkaneet saada tuntuvaa jalansijaa päätöksenteossa.

Pietarista sähkötettiin 25. lokakuuta, että edellä mainittu rajoitus anniskeluun Suomessa oli hyväksytty. Myynti sallittiin vain oluen ja portterin suhteen olutpanimoista vähintään 24 pullon erissä. Denaturoitua ja puuväkiviinaa sekä pulituurin [puusepänlakan] myynti sallittiin ainoastaan poliisin antamalla luvalla. Lopulta 18.11. hallitsija vahvisti senaatin esityksen alkoholipitoisten aineiden kaupan rajoittamisesta Suomessa sotatilan ajaksi.

* * *

Kirstulan kartanon omistaja paroni [Gustaf] Standertskjöld[-Nordenstam] sai kiitosta kuvernööriltä luovutettuaan maksuttomasti omistamansa Hatunniemen huvilan sairaalaksi haavoittuneille. Hiukan myöhemmin myös kauppias A. Gust. Skogster tarjosi vastikään Keinusaarelle rakennuttamansa talon sairaalaksi sodassa haavoittuneita varten. Rakennuksessa oli kaksitoista huonetta ja tilaa kahdeksalletoista sairaalle. Talo oli määrä luovuttaa täysin valmiina ja varusteltuna ja olla viimeisteltynä vielä elokuun kuluessa. Sen oli tarkoitus olla Punaisen Ristin käytössä koko sodan ajan.

Syyskuun alussa kartanonomistaja Otto Lönnholtz luovutti Katumajärven rannalta Godthem-nimisen huvilansa sairaalaksi sodassa haavoittuneita sotilaita varten varustaen tarvittavat vuoteet vaatteineen, huonekalut, valon, lämmön, maitoa 100 litraa päivässä sekä rahallista avustusta.

Syyskuun alussa perustettiin myös Punaisen Ristin haaraosasto Hämeenlinnaan.

Paitatehdas Oy Tilhi lahjoitti täkäläisiin sotilassairaaloihin 40 yöpaitaa.

Hämeenlinnan Telefooniyhtiö päätti järjestää sotilassairaaloihin ilmaiset puhelimet sodan ajaksi.

* * *

Lähteet:

Hämetär 20.8. - 21.11.1914