Hämeestä löytyy oikea
Kivenpyörittäjien kylä. Ainakin siellä on aikanaan katsottu
aiheelliseksi kytkeä levottomasti liikuskellut kivi raskaalla
ketjulla kiinni lyhtypylvääseen. Pysyypä ainakin mokoma paikallaan
tarkan silmälläpidon alla.
Vakavasti puhuen olin jo
unohtanut Rengon Uudenkylän kiven, kunnes sain käsiini Antti Ilolan
kirjan Rengossa muinoin – tarua ja totta. Sen monista tarinoista
pisti oitis silmiini Uudenkylän ja Oinaalan nuorten miesten vanha
kiistanaihe eli Naskalin muna. Yli kolmekymmentä vuotta sitten
Joenhiisikin kulki melkein päivittäin sen ohitse. Ilolan mukaan
kiven tarina alkoi muinoin Uudenkylän paimenien löydettyä
pyöreäksi hioutuneen kiven Hanhisyrjästä. Hevosenhakumatkoillaan
urhot kuulemma pyörittivät mulperia aina jonkin matkaa. Kuudessa
vuodessa se oli päätynyt Konkkiin asti jatkaaksen matkaa
sontakärryillä Uuteenkylään.
Nimensä kiven on sanottu
saaneen suutari Naskaliinilta, joka aikanaan kylällä vaikutti.
Aikansa maailman ihmettä etäältä katsottuaan Oinaalan nuoret
miehet päättivät anastaa naapuriensa ylpeydenaiheen ja kätkivät
sen kaivoon. Uuskyläiset saivat kuitenkin lopulta tietää kätkön
ja palauttivat miehuutensa merkin raittinsa päähän ja kiinnittivät
lujalla ketjulla pylvääseen. Operaatiossa käytettiin monenmoisia
konsteja aina mallassaunaa, viinaa ja nuoria naisia myöten. Ilola
toteaa selontekonsa lopuksi, että ilmeisesti kapina-ajat tekivät
Oinaalan poikien vastaiskut tyhjiksi.
Joenhiisi siis näki
mainitun kiven ensi kerran jo 1970-luvulla. Sittemmin olin
lukevinani kivelle tapahtuneen jotain kykenemättä sitä mieleeni
palauttamaan. Ilolan tekstin luettuani päätin kuitenkin lähteä
tutkimaan, onko kivi kenties nähtävissä Uudessakylässä.
Tielinjaa kohti Oinaalaa on joka tapauksessa jo vuosia sitten
muutettu oikaisemaan peltojen poikki. Aluksi ei kulkija ole kiveä
löytää, vaikka kyllä se ihan paikallaan nököttää
vanhanaikaisen isojakoa uhmanneen kylänraitin päässä. Hiukan
rapistuneen näköiseltä se vaikuttaa. Kettinki on ruostunut.
Jonkinlainen opastaulu on menettänyt tekstinsä seisahtuessani
syyskuisena päivänä tienristeykseen.
Kivi on siis saanut olla
hyvän aikaa unohtumassa paikalleen. Ilolan kirjaaman muistitiedon
mukaan se on siis kotoisin Hanhisyrjästä. Joku lukijoista saattaa
tietää paikan, joten tarkennukset ovat tervetulleita tähänkin
blogiin. Vanhoista pitäjänkartoista 1840-luvulta löytyy karttoja
myös Vanajasta ja sen ympäristöstä. Sieltä löytyy myös
karttalehti. Joka esittää Uudenkylän ja Oinaalan ympäristöä.
Oinaalan länsipuolelle on merkitty ilmeisesti jälkeen päin
Uudenkylän takamaita. Tätä kirjoittaessani en ole löytänyt
Hanhisyrjää, mutta mainitulla alueella nykyisen Isosuon
koilliskulmassa sijaitsee Hanhilammin erämaalampi. Melkein suoralla
linjalla tuolta löytyy Konkki, jonne kiveä tarun mukaan ähellettiin
kuutisen vuotta.
Totta tai tarua,
katsellessa tuota ajan jo koettelemaa rautaketjua ehjämuotoisen
kiven kyljessä päätyy taas pohtimaan, kuinka paljon onkaan
esi-isiemme puuhien muistoja hautautunut unohduksen varjoihin. Elämä
ennen televisiota ja nykyajan ajanvietettä ei suinkaan ollut
pitkäveteistä. Silloin matka kahden kylän välillä saattoi olla
jo maailmanmitta. Toivottavasti uuskyläläiset osaavat pitää
arvossa paikkakuntansa erikoisuutta. Vai pitäisikö Oinaalan väen
nostattaa jälleen sen arvoa?
Lähde:
Antti Ilola. Rengossa muinoin - Tarua ja totta
Mainio kertomus. Tällaisia mielenkiintoisia kertomuksia olisi varmaan vaikka kuinka paljon, mutta nuorena ei sellaisia tule edes kyselleeksi. Ja vanhempana ei ehkä enää ole heitä, joilta kyselisi. Olisi hauskaa, jos vanhoja ihmisiä, jotka vielä jotakin muistavat, haastateltaisiin, vaikka ns. mitättömiltäkin tuntuvista jutuista. Jälkeenpäin sellaisetkin voi olla kiinnostavia tietoja. Ja tietysti ihmiset itsekin voisi kirjoittaa jotakin muistiin. Mutta ihmisillä on niin montaa muuta asiaa, joista täytyy huolehtia, niin tämmöiset jää tekemättä, eikä kaikkia tosiaankaan vanhat jutut kiinnosta ollenkaan.
VastaaPoista