 |
| Hyppyrimäki halitsee Härkätien näkymää Ojoisilla syksyllä 2014. |
Ahvenistosta kirjoittaminen on tässä
blogissani siksi ilmeistä, että sitä juuttuu helposti tonkimaan
yksityiskohtia. Hyppyrimäki on ollut osa kaupunginosansa maisemaa melkein koko ikäni niin kiinteästi, että siitä
kirjoittaminen vasta nyt tuntuu melkein merkilliseltä. Mäen ulkoasun
rappeutuminen on vuosien varrella ollut kuin jonkin inhimillisen
olennon ikääntymisen seuraamista. Taaskaan en iästäni johtuen
aivan ole ehtinyt seurata rakennusprosessia. Karkeasti ajatellen
usein on tullut mieleen perihämeenlinnalaisen jääräpäisesti
toteutettu rakennushanke, jonka hyödyt näyttävät jääneet perin
lyhytaikaisiksi ja suurin osa mahdollisuuksista käyttämättä.
 |
| Hämeen Sanomat 19.10.1967 |
Ahveniston kupeella oleva hyppyrimäki
ei toki ole Hämeenlinnan ensimmäinen, mutta juuri tämä liittyy
olennaisesti omaan mielenmaisemaani. Kaupunginhallituksen
pöytäkirjoista löytyy huhtikuun 13. päivältä 1964 pykälä 28,
jonka mukaan teknillisten asiain lautakunnan esitys hyppyrimäen
suunnittelemisesta on hyväksytty. Lautakunta oli todennut omassa
kokouksessaan 9.4. Erkki Hovin laatineen mäkiprofiilin, joka oli
hyväksytty kansainvälisessä hiihtoliitossa 24.11.1960.
Kriittiseksi pisteeksi oli määritelty 76 metriä.
Hanke ei toki saavuttanut kaikkien
hyväksyntää. Niinpä lääninhallitus hylkäsi toukokuussa 1965
valituksen, joka koski kaupunginvaltuuston 17. ja 18. joulukuuta 1964
tekemiä päätöksiä hyppyrimäen määrärahoista. Asiasta
valitettiin vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätti
29.10.1965 jättää lääninoikeuden päätöksen pysyväksi.
Tammikuun viimeisenä 1966 oli edetty
niin pitkälle, että kaupunginhallitus kokouksessaan merkitsi
tiedoksi (5/66 26§) valtion urheilulautakunnan ilmoitukset siitä,
että opetusministeriö oli 15.12.1965 myöntänyt Hämeenlinnan
kaupungille veikkausvoittorahoista 18 000 markkaa ja ns.
lääninkiintiöstä 12 000 markkaa Ahveniston hiihtomäkeä varten.
Innostus hiihtomäen ympärillä oli
ilmeisesti kohonnut huippuunsa. Jo helmikuun lopussa 1966
kaupunginhallitus käsitteli ja hyväksyi anomuksen Ahveniston hiihtomäen
ja saunan luovuttamisesta vuokratta sotilashiihdon MM-kilpailujen
(CISM) järjestelytoimikunnan käyttöön. Urheilulautakunta puolsi
asiaa sillä, että varuskunta oli talven aikana ollut tavallista
enemmän kunnostamassa urheilukeskuksen teitä ja parkkikenttiä.
Kisat kyllä pidettiin Hämeenlinnassa 1966, mutta mäki valmistui
1967.
Rakennusprojekti eteni. 17.10.1966
kaupunginhallitus hyväksyi Urakkayhtymä Oy:n kanssa tehdyn
Ahveniston hiihtomäen rakennusurakkasopimuksen, ja 19.10. julkaisi
Hämeen Sanomat jo jutun ynnä valokuvan harjun rinteeltä, jossa
rakennustyöt olivat jo alkaneet. Vuosien varrella olen monta kertaa
pohtinut, miksei hiihtomäkeä integroitu tarkemmin itse
moottoristadionin yhteyteen. Jos mäki olisi tullut osaksi radan
katsomorakenteita, olisi kenties voitu rakentaa hiukan isompikin mäki
ja käyttää samaa infraa sekä kesällä autokilpailuissa että
talvella hiihtourheilussa. Molempia hankkeita toteutettiin kuitenkin
lähes samaan aikaan. Ilmeisesti hankkeiden taustaryhmät olivat
kuitenkin liian erillään? Joka tapauksessa jo 5.12.1966
kaupungininsinööri Jorma Heinänen selosti kaupunginhallituksen
kokouksessa mahdollisuuksia käyttää rakenteilla olevaa
hyppyrimäkeä myös näkötornina. Jälkiviisaasti ajatellen
tuolloin siis olisi voitu viedä rakenteiden kesäkäyttöä
pidemmälle kuin aikanaan lyhyeksi jäänyt kioski- ja
näkötornitoiminta. Olen toistuvasti ajatellut, miten loistava
mahdollisuus olisi ollut käyttää mäen rakenteita kesäisin
jonkinlaisena terassikahvilana moottoriradan tapahtumien yhteydessä.
Sitä varten mäen ei olisi välttämättä tarvinnut olla edes eri
paikassa kuin mihin se lopulta rakennettiin.
Harjakokeuteensa uusi hyppyrimäki
pääsi 19.6.1967. Korkeuseroa alamäen montun ja näköalatasanteen
välille tuli noin 91 metriäja porrastornin korkeudeksi maanpinnasta
noin 47 metriä. Arkkitehtisuunnittelu oli Heikki Aitolan ja
rakennussuunnittelu dipl.insinööri Ilkka Lehtinen
rakennustoimiston insinööriosastolta.
 |
Raimo Majuri Ahveniston hyppyrimäen ensimmäisessä
hypyssä 14.12.1967. Virallisesti ensimmäisen hyppääjän
oli määrä olla Pentti Lehtelä SM-hiihtojen yhteydessä.
Hämeen Sanomat 15.12.1966.
|
24. marraskuuta 1966 päästiin lopulta
siihen vaiheeseen, että Suomen Hiihtoliiton edustajat Olavi
Sihvonen ja Pentti Heino tarkastivat seuraavan tammikuun 13. ja 14.
päivinä pidettäviksi päätettyjen SM-hiihtojen kisanäyttämön
kunnon. Pikkukorjauksia lukuunottamatta tarkastajat katsoivat
Hämeenlinnassa voitavan pitää minkälaatuisia mäki- ja
hiihtokisoja tahansa. Etenkin uusi hiihtomäki tarkastettiin kuulemma
perinpohjaisesti. Sekä mäen kriittinen että loppupiste todettiin
selvästi merkityiksi. Kääntöalue oli riittävän laaja. Myös
arvostelutuomareiden torni täytti vaatimukset. Eräitä laitteita
tosin vielä puuttui, mutta niiden oli määrä olla valmiina
SM-kisoihin mennessä.
Pentti Heino arvioi mäen varsin
helpoksi hypätä. Mäkiennätyksen hän otaksui asettuvan 74 metrin
vaiheille [mäkiennätys 82 metriä, Vesa Hakala]. Pienillä
muutoksilla uskottiin hyppyjen pituuksia voitavan kasvattaa. Mäessä
oli varsinaisesti 4 lähtötasoa, mutta myös näköalatasoa
saatettiin käyttää. Alin lähtötaso oli 174 metrin korkeudessa
merenpinnasta, näköalatasanne 180,5 metrin korkeudessa. Puku- ja
välinesuojat olivat tilapäisrakennelmia.
Pari päivää ennen SM-kisojen
alkamista tunnelmat Ahvenistolla olivat rauhallisen odottavat. Vielä
ennen kisoja Hämeenlinnassa harjoitelleet hyppääjät olivat
Lahdessa, josta heitä odoteltiin Hämeenlinnaan. Hämeen Sanomat
julkaisi etusivullaan valokuvan iltavalaistusta hyppyrimäestä, jota
kuvailtiin upeaksi laitokseksi. 13.1. oli määrä aloittaa kisat
yhdistetyn kisoilla. Tammikuun 12. päivän Hämeen Sanomissa Veikko
Kankkonen kehui makeä erinomaiseksi kokeiltuaan sitä runsaan
parinkymmenen asteen pakkassäässä. Edellisen päivän jälkeen
pisin harjoituksissa hypätty hyppy 77 metriä oli Tampereen
Pyrinnön Eero Gröndahlin nimissä. Hän oli venyttänyt jopa yli 80
metriä kaatuen hyppynsä. Kankkosen hypyt olivat olleet 65 ja 67
metrisiä.
Kisojen järjestelyissä varauduttiin
autojen pysäköintiin varaamalla uuden moottoriradan varikko ja osa
radasta pysäköintialueeksi. Sieltä yleisö pääsi
portaita pitkin hiihtomäen alueelle.
Tammikuun 14. päivänä Hämeen
Sanomat julkaisi etusivullaan valokuvan hienosti juhlaliputetusta
hyppyrimäestä, joka kohosi tomusokerin lailla harjun peittäneestä
pakkaskuuraisesta metsästä. Taustalla oli Ravirata-alueen pelto
ainoana rakennuksenaan takareunalle rakennettu osuusmeijeri. Meijerin
takana näkyi muutamaa vuotta aiemmin valmistunut moottoritie ja
Ojoisten uusia kerrostaloja. Vanha asuntoalue Meijerikadun ja
Parolantien kulmassa vaikuttaa kovin pieneltä tuossa valokuvassa.
Pakkanen oli kireätä SM-kisojen
alkaessa. Tuomaristo oli tehnyt päätöksen siirtää kisoja
päivällä ellei pakkanen lauhdu alle 25 asteen. Ensimmäisen kerran
SM-kisojen historiassa kilpailtiin mäen joukkuemestaruudesta, ja
paikkana oli siis juuri Ahveniston hyppyrimäki. Tiettävästi
tuolloin ei täsmälleen vastaavaa kilpailua ollut minkään muun
maan mestaruuskilpailujen ohjelmassa. Mestaruuden vei Lahden
Hiihtoseura joukkueella Raimo Ekholm-Keijo Laiho-Veikko Kankkonen.
Kankkonen hyppäsi kisan pisimmän hypyn, 69 metriä, mikä oli
kymmenisen metriä vähemmän kuin oli harjoituksissa hypätty
paremmalla kelillä. Päivän päättivät mäen vihkiäistapahtuma,
iltamäenlasku ja ilotulitus. Ohjelmassa olivat myös
kisatanssiaiset.
Pakkanen lauhtui sunnuntaiksi, jolloin
saatettiin yhdistetyn ja mäenlaskun SM-kisat viedä
suunnitellusti päätökseen. Erikoismäenlaskun voitti Topi Mattila,
mutta mäkiennätys - 74,5 metriä – meni Paavo Maunulle.
Mäkimestaruus oli 21-vuotiaalle Mattilalle ensimmäinen. Mattilan
mukaan hyppyrin nokka oli erittäin nopea, joten hän joutui hiukan
hyppyä korjailemaan. Hänenkin mielestään Hämeenlinnan
hyppyrimäki oli lajissaan vertaansa vailla. Hypätä piti osata niin
suuressa kuin pienemmässäkin mäessä.
Yhdistetyn hiihto-osuuden voittajaksi riuhtoi
Ahveniston maastoissa Esa Klinga niin kuin Hämeen Sanomat kuvaili.
Ilpo Nuolikivi voitti yhdistetyn kokonaiskilpailun. Hämeenlinnan Hiihtoseuran Raimo Majuri johti puolivälissä
kilpailua, mutta Ilpo Nuolikivi otti väliaika-asemalla kärkipaikan saaden lopulta tyytyä toiseen sijaan.
Pistoksia tuntenut Majuri saavutti kisassa kuitenkin kolmannen sijan.
Vaikka pakkanen oli lauhtunut edellisen päivän lukemista kymmenisen
astetta, olosuhteita luonnehdittiin kylmiksi. Kaikkinensa tunnelma
Ahvenistolla lienee ollut melkoinen.
 |
| Kaupunkinäkymää hyppyrimäeltä vuonna 1971. Kuva kaitafilmiltä. |
Toukokuussa pakkaset olivat enää
muisto. Hyppyrimäen näköalatasanne avattiin yleisölle. Paikka
oli avoinna joka päivä klo 9-21. Pienen pääsymaksun suuruudesta
Hämeen Sanomat ei jutussaan 22.5. kertonut, mutta mainitsi mäen
juurella sijainneen kioskin. Myyntikojussa oli vieraskirja tornissa
kävijöitä varten. Kaikkien vieraskirjaan nimensä merkinneiden
kesken arvottiin matkailukauden päätyttyä viikon maksuton oleskelu
Aulangossa tai jossain muussa lomakeskuksessa. Ei lainkaan hullumpi
ajatus nykypäivänäkään.
 |
| Näkymä kohti mäkimontua vuonna 1971 |
Vuoden 1968 kallistuessa loppuaan kohti
hämeenlinnalaiset saattoivat todeta Ahveniston vuoden olleen
tapahtumia täynnä. Hyppyrimäki oli otettu käyttöön, ja
moottoriradalla ylitettiin 100 000 kävijän rajapyykki. Moottorirata
oli luonnollisesti vuoden suurin yleisönkerääjä Hämeenlinnassa.
Silti ei ole syytä unohtaa Ahveniston hyppyrimäen lyhyttä
kulta-aikaa osana hämeenlinnalaista historiaa. Mäen virallisesta
sulkemisesta vuonna 1995 on jo siis melkein 20 vuotta, mutta silti
torni uhmaa yhä myrskyjä ja ajan hammasta.
 |
| Vuonna 2005 tornissa näytti olevan jopa joitain ikkunaruutuja vielä ehjänä, mutta alastulorinne oli jo metsittymässä. |
 | |
| Vuonna 2014 hyppyrin nokalla on jäljellä enää betoninen luuranko, mutta tuomaritorni seisoo yhä vahdissa rinteen kupeella. |
Viime vuosina on kehitelty joitain
suunnitelmia hyppyrimäen tulevaisuudeksi. Hyppyrimäen puolesta on
ollut ainakin blogikin, jonka toiminta tosin lienee hiipunut. On
myös tutkittu purkamisen mahdollisuutta. Ilmeisesti rakenteet on
aikanaan tehty niin hyvin, että purkaminen maksaisi liikaa. On myös
ollut liikkeellä huhuja mäen kunnostamisesta. Mitä sille lopulta
tapahtuneenkaan tornin profiili on piirtynyt lähtemättömästi
mieleeni lähestyessäni kaupunkia niin pohjoisesta kuin
lännestäkin. Vuodesta toiseen se on toivottanut minut
tervetulleeksi kotiin. Sen nykyinen, vuosien hoitamattomuuden
seurauksena syntynyt alennustila on häpeäksi tälle kaupungille.
You Tubesta löytyy vanhaa kaitafilmiä
mäen rakentamisesta.
LÄHTEET:
Hämeenlinnan kaupungin pöytäkirjat:
1964 Ca3:52 19/64 13.4 28§
1965 Ca3:56 23/65 14.6. 4§
Ca3:58 48/65 29.11. 18§
1966 Ca3:59 5/66 31.1. 26§
10/66 28.2. 27§
Ca3:32 41/66 17.10. 25§
Hämeen Sanomat:
19.10.1966; 20.6.1967; 25.11.1967;
15.12.1967; 6.1.1968; 11.1.1968; 12.1.1968; 14.1.1968; 15.1.1968;
22.5.1968; 14.8.1968; 20.8.1968
