Hanssin-Jukka palaa,
joskin Hämeenlinnan liitoskuntien alueelle Tuuloseen. Tämä tieto
on innostanut pohtimaan lentokoneita Hämeenlinnan taivaalla.
Teerijoki kirjoittaa viime vuonna julkaistussa Hämeenlinnan
historiassaan, että hämeenlinnalaiset näkivät ensimmäiset
lentokoneet sodan 1918 aikana saksalaisten tiedustellessa seutua.
Pitkin 1920-lukua toteutettiin yleisötilaisuuksia, vaikka kaikki
aiotut eivät toteutuneetkaan. Syyskuisena sunnuntaina 2014 saimme
kokea välähdyksen vanhojen lentonäytösten odottavasta
tunnelmasta. Saapuuko DC-3 ?
 |
| Saapuihan se, DC-3 Hämeenlinnan ylle. Moottorien matalassa jyminässä kaikui mennyt maailma. |
Huhtikuun 1923 alussa
saapuneet kolme konetta saivat aikaan varsinaisen väenryntäyksen.
Sanomalehti Häme kirjoitti torstain 5. 4. numerossaan muun muassa: ”
Maanantaina klo 11 aikaan ap. kuultiin ensimmäinen tulosurina ja
eilen klo ½ 2 ip. tawotti korvamme wiimeinen lähtösurina. Ja
siihen wäliin ehti jo sentään mahtua paljon sitä lajia elämää
ja ihmettelemistä. Yhtä paljon ainakin kun wäkeäkin mahtuu
Rantatorin ja Kantolanniemen wäliin”.
 |
| Sanomalehti Häme 5.4.1923. Lentokonehumu on muutaman päivän vallinnut Hämeenlinnassa ja laineet siitä ovat tyrskyneet myös maaseudul- le asti. |
Lehden mukaan tuo
pohjoisesta saapunut lentokone siis ilmestyi maanantaina 2.4.1923
kaupungin ylle saattaen kaupunkilaiset suuren hämmästyksen valtaan
laskeutuessaan Rantatorin edustalle. On ymmärrettävää, että
tuohon aikaan lentolaitteen ilmaannousu oli yhtä tavaton tapahtuma
kuin sen laskeutuminenkin, joten huhut lähtöajasta alkoivat
välittömästi velloa pikkukaupungissa. Koneen odotettiin lähtevän
iltapuolella klo 4 tai tiistaiaamuna klo 9. Luonnollisesti väkeä
taisi olla sankoin joukoin Rantatorin liepeillä. Lopulta lentokone
lähtikin vasta keskiviikkona.
Väkijoukko sai tietää
laitteen wikaantuneen. ”Lääkitsemään” saapui tiistaina kaksi
lentokonetta, jotka nekin laskeutuivat ensinnä saapuneen viereen.
Pikkukaupunkilaisten mielialat sanomalehden mukaan kiihtyivät
moisesta entistä enemmän. Vähitellen tapahtumasta pyrittiin
saamaan kaikki mahdollinen irti. Häme toteaakin tässä kohdin, että
”lentokoneen lähtö komeinta katseltavaa, mitä ajatella saattaa”.
Mieleni sopukoista
palautuu se Teerijoenkin kirjaan päätynyt valokuva Linnankadun
alapään ja Rantatorin kulmasta, jossa väkijoukko on kokoontunut
katsomaan lahdelle laskeutunutta vesitasoa. Kuvan tapaus on
ilmeisesti myöhäisempi kuin tuo Hämeen 1923 kuvaama, mutta antaa
kuitenkin jotain osviittaa. Jokainen lentokone oli ymmärrettävästi
tuolloin tapaus, josta puhuttiin kauan. Tätä kirjoittaessani
tahtoisin kuulla ihmisten sorinan, ajopelien kolinan , kiihtyneet
sanat. Jotain kertoo Häme: ”Kauppatorin lihamatamitkin jättivät
tiistaiaamun lihapöytänsäkin koirain haltuun ja juoksiwat jonossa
ennustettua lähtöä katsomaan. Eikä tästä tämmöisestä
hurmaantumisesta meilläkään ole muuta kuin hywää sanottawana.”
Sanomalehden
torstainumeron ilmestyessä 5.4.1923 Häme pohtikin, mitä
hämeenlinnalaisilla oli opittavana lentokonehurmoksesta. Se onkin
varsinaista oppia 92 vuoden takaa, ” Me opimme siitä – ja meidän
kanssamme oppikoot myös kaikki konserttien, iltamien y.m. järjestäjät, jotka aina walittawat, että Hämeenlinnan yleisö on
”huonoa saapumaan”, - me opimme, että Hämeenlinnan
yleisö saapuu warsin runsaslukuisasti, jos se tietää ohjelmassa
olewan jonkun wetonumeron”.
 |
| Postikortti. Rantatori silloin joskus. Hanssin-Jukka toimi kah- vilana 1959-1981. Keski-Suomen ilmailumuseolle 1983. Vanhan- kentän laidassa seissyt kone on syöpynyt varttuneempien kaupunkilaisten nuoruusmuistojen joukkoon osana täkäläistä maisemaa. |
Lentoupseerit olivat
luonnollisesti naisväen mielissä ”lentojutun” suurin nähtävyys.
Lehtitoimittaja viittaa erikseen Sortavalaan, jonka lentoaseman vuoksi sikäläiset naiset ovat ”tarkkojen tilastollisten laskujen
mukaan owat suunnilleen yhtä paljon ilmassa kuin maassakin”.
Torstain sanomalehden jälkikirjoitukseksi oli lisätty noiden kolmen
lentokoneen käyneen uudelleen rannassa ja nostattaneen taas väen
liikkeelle. Ympäröinyt maaseutu on saanut päivätolkulla kuulla
kaupungissa olleista lentokoneista, siinä määrin että maalaiset
ovat jo viestittäneet saaneensa moisesta tarpeekseen.
Sellaista oli siis
lentokonehuuma 1920-luvulla. Hanssin-Jukan saapuessa Tuuloseen on
aprikoitu, minkälainen vaikutus sillä olisi paikkakunnan
matkailulle, imagolle ja liiketoiminnalle. Voimme kaiketi oppia
jotain edellä mainituista sanoista yli 90 vuoden takaa. Elämme
tyystin erilaista aikaa kuin 1920-luvulla. Sosiaalinen media on
mahdollisuus ja samalla haaste. Olennaista Hanssin-Jukassa on sen
tyyppi eli DC-2. Kolmosia lentää yhä edelleen ja niitä tehtiin
aikanaan ainakin 13 000, myös lisenssillä Neuvostoliitossa.
Kakkosia valmistettiin ainoastaan 156, mikä on vain kourallinen
verrattuna tunnetuimman Douglas-koneen lukuihin. Kun tieto Tuulosen
koneesta leviää nykyaikaisin tiedotusvälinein, paikalle
taivaltanee oma joukkonsa pelkästään näkemään koneen. Ajan
kuluessa entistä olennaisemmaksi tulee, mitä kaikkea itse koneen
ympärille kehitetään opastuksin, esitelmin ja dokumentein. Parasta
itse koneen kannalta on sen pääseminen katon alle.
 |
| Odotus on palkittu. Katsojat saavat ikuistaan lentokoneen Myllymäen yllä. Taustalla jylisee nykyaika jättäen oman juovansa taivaalle. Nykyään reittikoneiden jäljet kauopungin yllä ovat jokapäiväinen ilmiö, jonka mukaan voisi miltei tarkistaa kellonsa. |
1920-lukua
pienimuotoisempana hämeenlinnalaiset saivat kokea lentokonehuumaa viime vuonna 14.9. Tuona sunnuntaina väkeä kokoontui Myllymäelle
odottamaan Hyvinkään suunnasta saapuvaksi ilmoitetun DC-3 -koneen
ylilentoa. Ennen kuin vieraan moottoreiden jylinä edes kantautui
korviin oli paikalle kerääntyneen väkijoukon tunnelmat saattanut
aistia. Koneen viimein ilmestyessä näkökenttään ojentautuivat
lukuisat kameranlinssit ikuistamaan tapahtumaa. Taisinpa ohikiitäneen
hetken muistella jo edellä mainittua Rantatorin kuvaa 1920-luvulta.
Lentokoneen ohittaessa paikan muutaman kerran kameraan ikuistui hyviä
ja hiukan vähemmän hyviä otoksia. Yhtä kaikki olo oli sangen
nostalginen. Moottorien jymykin vaikutti yllättävän pehmeältä
verrattuna nykyajan laitteiden ujellukseen. Eräästä kuvasta
löysin vasta jälkikäteen myös suihkukoneen jättämän juovan.
Siinä oli eri aikakausien kohtaaminen Hämeenlinnan taivaalla.
Siivet hivelivät jälleen kaupungin taivasta väkijoukon
kommentoidessa innostuneesti näkemäänsä.
Ilmestyyköhän noita
syyskuun 14. päivän kuvia esille joskus 90 vuoden kuluttua?
Minkähänlaisia laitteita mahdetaan silloin kummastella?
* * *
Lähteet :
Sanomalehti Häme 5.4.1923
Teerijoki. Hämeenlinnan historia.
Ensimmäisestä maailmansodasta 2000-luvulle.
