lauantai 28. maaliskuuta 2015

Siipiä Hämeenlinnan yllä

Hanssin-Jukka palaa, joskin Hämeenlinnan liitoskuntien alueelle Tuuloseen. Tämä tieto on innostanut pohtimaan lentokoneita Hämeenlinnan taivaalla. Teerijoki kirjoittaa viime vuonna julkaistussa Hämeenlinnan historiassaan, että hämeenlinnalaiset näkivät ensimmäiset lentokoneet sodan 1918 aikana saksalaisten tiedustellessa seutua. Pitkin 1920-lukua toteutettiin yleisötilaisuuksia, vaikka kaikki aiotut eivät toteutuneetkaan. Syyskuisena sunnuntaina 2014 saimme kokea välähdyksen vanhojen lentonäytösten odottavasta tunnelmasta. Saapuuko DC-3 ?

Saapuihan se, DC-3 Hämeenlinnan ylle. Moottorien matalassa jyminässä kaikui mennyt maailma.

Huhtikuun 1923 alussa saapuneet kolme konetta saivat aikaan varsinaisen väenryntäyksen. Sanomalehti Häme kirjoitti torstain 5. 4. numerossaan muun muassa: ” Maanantaina klo 11 aikaan ap. kuultiin ensimmäinen tulosurina ja eilen klo ½ 2 ip. tawotti korvamme wiimeinen lähtösurina. Ja siihen wäliin ehti jo sentään mahtua paljon sitä lajia elämää ja ihmettelemistä. Yhtä paljon ainakin kun wäkeäkin mahtuu Rantatorin ja Kantolanniemen wäliin”.

Sanomalehti Häme 5.4.1923. Lentokonehumu on
muutaman päivän vallinnut Hämeenlinnassa ja
laineet siitä ovat tyrskyneet myös maaseudul-
le asti.
Lehden mukaan tuo pohjoisesta saapunut lentokone siis ilmestyi maanantaina 2.4.1923 kaupungin ylle saattaen kaupunkilaiset suuren hämmästyksen valtaan laskeutuessaan Rantatorin edustalle. On ymmärrettävää, että tuohon aikaan lentolaitteen ilmaannousu oli yhtä tavaton tapahtuma kuin sen laskeutuminenkin, joten huhut lähtöajasta alkoivat välittömästi velloa pikkukaupungissa. Koneen odotettiin lähtevän iltapuolella klo 4 tai tiistaiaamuna klo 9. Luonnollisesti väkeä taisi olla sankoin joukoin Rantatorin liepeillä. Lopulta lentokone lähtikin vasta keskiviikkona.

Väkijoukko sai tietää laitteen wikaantuneen. ”Lääkitsemään” saapui tiistaina kaksi lentokonetta, jotka nekin laskeutuivat ensinnä saapuneen viereen. Pikkukaupunkilaisten mielialat sanomalehden mukaan kiihtyivät moisesta entistä enemmän. Vähitellen tapahtumasta pyrittiin saamaan kaikki mahdollinen irti. Häme toteaakin tässä kohdin, että ”lentokoneen lähtö komeinta katseltavaa, mitä ajatella saattaa”.

Mieleni sopukoista palautuu se Teerijoenkin kirjaan päätynyt valokuva Linnankadun alapään ja Rantatorin kulmasta, jossa väkijoukko on kokoontunut katsomaan lahdelle laskeutunutta vesitasoa. Kuvan tapaus on ilmeisesti myöhäisempi kuin tuo Hämeen 1923 kuvaama, mutta antaa kuitenkin jotain osviittaa. Jokainen lentokone oli ymmärrettävästi tuolloin tapaus, josta puhuttiin kauan. Tätä kirjoittaessani tahtoisin kuulla ihmisten sorinan, ajopelien kolinan , kiihtyneet sanat. Jotain kertoo Häme: ”Kauppatorin lihamatamitkin jättivät tiistaiaamun lihapöytänsäkin koirain haltuun ja juoksiwat jonossa ennustettua lähtöä katsomaan. Eikä tästä tämmöisestä hurmaantumisesta meilläkään ole muuta kuin hywää sanottawana.”

Sanomalehden torstainumeron ilmestyessä 5.4.1923 Häme pohtikin, mitä hämeenlinnalaisilla oli opittavana lentokonehurmoksesta. Se onkin varsinaista oppia 92 vuoden takaa, ” Me opimme siitä – ja meidän kanssamme oppikoot myös kaikki konserttien, iltamien y.m. järjestäjät, jotka aina walittawat, että Hämeenlinnan yleisö on huonoa saapumaan”, - me opimme, että Hämeenlinnan yleisö saapuu warsin runsaslukuisasti, jos se tietää ohjelmassa olewan jonkun wetonumeron”.

Postikortti. Rantatori silloin joskus. Hanssin-Jukka toimi kah-
vilana 1959-1981. Keski-Suomen ilmailumuseolle 1983. Vanhan-
kentän laidassa seissyt kone on syöpynyt varttuneempien
kaupunkilaisten nuoruusmuistojen joukkoon osana täkäläistä
maisemaa.
Lentoupseerit olivat luonnollisesti naisväen mielissä ”lentojutun” suurin nähtävyys. Lehtitoimittaja viittaa erikseen Sortavalaan, jonka lentoaseman vuoksi sikäläiset naiset ovat ”tarkkojen tilastollisten laskujen mukaan owat suunnilleen yhtä paljon ilmassa kuin maassakin”. Torstain sanomalehden jälkikirjoitukseksi oli lisätty noiden kolmen lentokoneen käyneen uudelleen rannassa ja nostattaneen taas väen liikkeelle. Ympäröinyt maaseutu on saanut päivätolkulla kuulla kaupungissa olleista lentokoneista, siinä määrin että maalaiset ovat jo viestittäneet saaneensa  moisesta tarpeekseen.

Sellaista oli siis lentokonehuuma 1920-luvulla. Hanssin-Jukan saapuessa Tuuloseen on aprikoitu, minkälainen vaikutus sillä olisi paikkakunnan matkailulle, imagolle ja liiketoiminnalle. Voimme kaiketi oppia jotain edellä mainituista sanoista yli 90 vuoden takaa. Elämme tyystin erilaista aikaa kuin 1920-luvulla. Sosiaalinen media on mahdollisuus ja samalla haaste. Olennaista Hanssin-Jukassa on sen tyyppi eli DC-2. Kolmosia lentää yhä edelleen ja niitä tehtiin aikanaan ainakin 13 000, myös lisenssillä Neuvostoliitossa. Kakkosia valmistettiin ainoastaan 156, mikä on vain kourallinen verrattuna tunnetuimman Douglas-koneen lukuihin. Kun tieto Tuulosen koneesta leviää nykyaikaisin tiedotusvälinein, paikalle taivaltanee oma joukkonsa pelkästään näkemään koneen. Ajan kuluessa entistä olennaisemmaksi tulee, mitä kaikkea itse koneen ympärille kehitetään opastuksin, esitelmin ja dokumentein. Parasta itse koneen kannalta on sen pääseminen katon alle.

Odotus on palkittu. Katsojat saavat ikuistaan lentokoneen Myllymäen yllä. Taustalla jylisee nykyaika
jättäen oman juovansa taivaalle. Nykyään reittikoneiden jäljet kauopungin yllä ovat jokapäiväinen ilmiö,
jonka mukaan voisi miltei tarkistaa kellonsa.
1920-lukua pienimuotoisempana hämeenlinnalaiset saivat kokea lentokonehuumaa viime vuonna 14.9. Tuona sunnuntaina väkeä kokoontui Myllymäelle odottamaan Hyvinkään suunnasta saapuvaksi ilmoitetun DC-3 -koneen ylilentoa. Ennen kuin vieraan moottoreiden jylinä edes kantautui korviin oli paikalle kerääntyneen väkijoukon tunnelmat saattanut aistia. Koneen viimein ilmestyessä näkökenttään ojentautuivat lukuisat kameranlinssit ikuistamaan tapahtumaa. Taisinpa ohikiitäneen hetken muistella jo edellä mainittua Rantatorin kuvaa 1920-luvulta. Lentokoneen ohittaessa paikan muutaman kerran kameraan ikuistui hyviä ja hiukan vähemmän hyviä otoksia. Yhtä kaikki olo oli sangen nostalginen. Moottorien jymykin vaikutti yllättävän pehmeältä verrattuna nykyajan laitteiden ujellukseen. Eräästä kuvasta löysin vasta jälkikäteen myös suihkukoneen jättämän juovan. Siinä oli eri aikakausien kohtaaminen Hämeenlinnan taivaalla. Siivet hivelivät jälleen kaupungin taivasta väkijoukon kommentoidessa innostuneesti näkemäänsä.

Ilmestyyköhän noita syyskuun 14. päivän kuvia esille joskus 90 vuoden kuluttua? Minkähänlaisia laitteita mahdetaan silloin kummastella?

* * * 
Lähteet :





Sanomalehti Häme 5.4.1923

Teerijoki. Hämeenlinnan historia. Ensimmäisestä maailmansodasta 2000-luvulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti