Asevelvollinen Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoona saapui kaupunkiin
Vuosina 1877-78 käydyn Turkin sodan jälkimainingeissa tuli ajankohtaiseksi myös Suomen suuriruhtinaskunnassa järjestää Suomelle omaa sotaväkeä. Tuloksena oli vuonna 1878 laadittu asevelvollisuuslaki, joka toi jokaisen läänin pääkaupunkiin tarkk´ampujapataljoonan. Muuna sotaväkenä olivat tuolloin Henkivartioväen 3. Suomen tarkk´ampujapataljoona eli Suomen kaarti, Suomen rakuunarykmentti ja Suomen kadettikoulu. Luonnollisesti lisänä vaikutti yhä venäläisiä joukkoja.
 |
| ILMOITUS KOMPPANIANPÄÄLLIKÖLLE TARKK´AMPUJAPATALJOONASSA Kuvatiedot eivät kerro kyseistä pataljoonaa, mutta samankaltainen kohtaus on käyty myös Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonassa lukemattomia kertoja. Kuva: Finna / Museovirasto |
Hämeenlinnan katukuvaan asettui Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoona, vaikka kesäisin se tulikin säännöllisesti viettämään aikaa leireillä joko Lappeenrannassa tai Krasnoje-Selossa Pietarin liepeillä sekä osa kouluttajista komennettuina reservikomppanioihin, joita Hämeenlinnalla olivat 25. Lammin reservikomppania, 26. Urjalan reservikomppania, 27. Oriveden reservikomppania ja 28. Saarijärven reservikomppania. Ensimmäisenä komentajana toimi eversti Julius Konstantin Sundman 1880-1890.
Nyt on tarkoitus tarkastella tuota alkuvaihetta.
Ongelmana oli kasarmien puute. Kaupungissa valmiiksi jo olevat venäläiset joukot eivät luovuttaneet Linnankasarmien kivirakennuksia, joten majoitustilat oli löydettävä muualta. Jo alussa ratkaisuna nähtiin uusien kasarmien sijoittaminen Vanhan hautausmaan eteläpuolella apteekkari Elfsbergin ryytimaan ja puutarhuri Vikmanin hedelmätarhan paikalle. Meni kuitenkin helmikuuhun 1882 ennen kuin asia lopullisesti ratkesi senaatin hyväksyessä ratkaisun lopullisesti. Tulevista kasarmeista käytiin ennen sitä polemiikkia. Väliaikaisena ratkaisuna vuokrattiin lehtori Magnus Gaddin omistama Seurahuone ja sen viereen rakennettava lisärakennus [Kymnaasikadun ja Itäisen Linnankadun kulma] sekä hänen kadun toisella puolella niin ikään omistama rakennus [nyk. Palanderin talo]. Hämeen Sanomissa valitettiin 21.1.1881 korkeata vuokraa, joka todettiin olevan 20 000 markkaa kahtena ensimmäisenä ynnä 8000 palkkiota kolmantena vuonna, mikäli rakennuksia enää tarvitaan. Lopulta sotilaat olivat kiinteistöissä vuoteen 1883. Palanderin talossa sijaitsivat kanslia ja sairashuone.
 |
| Tässä on yksityiskohta Hämeenlinnaa vuodelta 1892 esittävästä kartasta, jossa näkyvät tonttien rakennukset. Kartta on siis kymmenen vuotta myöhemmältä ajalta kuin tarkk´ampujapataljoonan majoittuminen Gaddin kiinteistöihin. Tässä kuitenkin näkyy vielä vuonna 1894 palanut Seurahuone, jonne miehistö ja alipäällystö oli majoittuneena. Gaddin talona tunnettu rakennus nykyisen Palanderin talon vieressä eli entinen museo- rakennus erottuu myös selkeästi pidempänä kuin nykyisessä keskuskoulun tieltä lyhennetyssä muodossa. Gaddin talon poistettu länsipää siirrettiin kuulemma aikanaan Aulangolle hiihtomajaksi. Kartta löytyy Hämeenlinnan Lydiasta. |
Sanomalehti Hämäläisen puolestaan kirjoitti jo parisen päivää aiemmin eli 19 tammikuuta 1881 seuraavasti:
 |
| Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonan kirjasto ja kanslia. Kuvatiedoissa ei ole vuosilukua, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä on jo Suomen kasarmin aika. Mielikuvitusta kiehtoo silti ajatus, että jokin tämänkaltainen näkymä saattoi vuosina 1882-83 kuvata tuokiota nykyisessä Palanderin talossakin. Kuva: Finna / museovirasto |
”Tuo kysymys asewelwollisten wäliaikaisista kasarmeista täällä on wasta nyt lopullisesti ratkaistu. Kruunu on hyyrännyt lehtori Gaddilta talot n:o 142 (niin sanotun seurahuoneen) ja 143. Edelliseen tulee rakennettawaksi itäiselle siwulle uusi huone riwi. Itse kasarmi tulee olemaan seurahuoneessa. Uuteen rakennukseen sijoitetaan artelli [työpaja], leiwinhuoneet j. n.e. Taloon n:o 143 sijoitetaan lasaretti ja ase-warastot.
Kumpanenkin talo on hyyrätty kolmeksi wuotta. Mutta jos warsinaiset kasarmit saadaan kahdessa wuodessa walmiiksi, niinkuin toiwotaan, niin maksaa kruunu kumminkin osan hyyrystä kolmannelta wuodeltakin. Asewelwollisten sauna ja harjoitushuone tulee wastaisesti olemaan Lönnholtzin perillisten kiwimuurissa [myöh. tunnettiin Wetterhoffin talona]”
Ensimmäiset kutsunnat toimitettiin Hämeenlinnan Seurahuoneella touko-kesäkuussa 1881, ensimmäiset alokkaat kokoontuivat kaupunkiin 1.11. ja valatilaisuus järjestettiin kirkossa 30. marraskuuta 1881. Ensimmäisten kutsuntojen ajankohdasta on tietyissä lähteissä horjuvuutta, koska järjestelmän kasaaminen otti aikansa.
 |
| VARUSTEITA. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonan takki ja lakki. Ohessa myös leipälaukku. Kuvassa oleva laukku on ollut käytössä Suomen 4. Oulun tarkk´ampujapataljoonassa. Kuvat Finna / Turun kaupunginmuseo takki / lakki / leipälaukku |
 |
| VENÄLÄISTÄ PETOSTA. Hämeen Sanomat kirjoitti 30.12.1881 Pietarilaiselta kauppahuoneelta tilattujen saappaiden huonosta laadusta. Asevelvolliset ovat lehden mukaan joutuneet joko hankkimaan itse toiset tai "tallustelemaan paljain jaloin". |
Mainittu sauna olikin saapuvan ikäluokan ensimmäisiä tehtäviä, jota seurasikin tri Bartmanin tekemä lääkärin tarkastus. Akseli Salokannel kertoo poikasena käyneensä lehtori Gaddin omistamassa Seurahuoneessa katsomassa pataljoonan majoittumista sinne. Hämeenlinna-julkaisussa hän kuvailee näkemäänsä seuraavasti:
”Kävin poikasena isäni kanssa Seurahuoneella katsomassa tätä [pataljoonan] sijoittamista. Suureen saliin, jossa sitten nuorukaisena rohkenin astua ensimmäiset julkiset tanssin askeleet, oli sovitettu neljään riviin rautasänkyjä. Sänkyjen päissä oli pesupöytä ja tuoli. Seurahuoneen itäisessä päässä olevassa huoneessa asusti torvisoittokunta. Eteisen vierellä oleva ent. biljardihuone oli varattu vääpeleille ja varusmestareille. Ent. keittiöön oli sijoitettu pataljoonan suutarit. Länsipään sali oli varattu aliupseereille. Ent. ravintolahuoneessa asuivat aseettomat varusmiehet. Seinillä oli kaappeja ja kivääritelineitä. Uudessa rakennuksessa oli keittiö ja leipomo, iso ruokasali sekä kahden komppanian asunnot. Tässä rakennuksessa oli myös räätälinverstas, jossa valmistettiin vaatetus aseettomille. Ensimmäiset asepuvut tuotiin valmiina Pietarista. Linnankadun puolella oli lisäksi pataljoonan kanslia ja sairashuone...”
Aluksi kerrotaan Salokanteleen mukaan kasarmielämän aiheuttaneen vähintään kisaantuneisuutta ellei mielipahaa kaupunkilaisten keskuudesa, mutta ilmeisesti varsin pian koulutuksen sivistyksellinen puoli alettiin ymmärtää luku- ja kirjoitustaidottomienkin siellä oppiessa taidon alkeet. Einar Palmunen puolestaan kuvailee pataljoonan olleen alusta lähtien hyvin suosittu saaden kaikenlaisia, mm kirjalahjoituksia. Lehtien kirjoittelu kyllä antaa ilmi pelkoja ainakin venäläisen ja suomalaisen väen kanssakäymisestä, joka ei liene rajoittunut pelkästään sovinnolliseksi. Joka tapauksessa sotaväki toi elämää pieneen maaseutukaupunkiin.
Itse kutsuntatoimitus oli kirjaimellisesti arpapeliä, sillä vain noin 10% 21 vuotta täyttäneistä asevelvollisista arvottiin suoraan vakinaiseen väkeen kolmeksi vuodeksi. Loput velvoitettiin osallistumaan kolmena kesänä reservikomppanioiden harjoituksiin.
Kummallakin ryhmällä oli omat etunsa ja haittansa, joita jo vuonna 1881 sanomalehdissä pohdiskeltiin.
 |
| ASEVELVOLLISTEN KIVÄÄRIT SAAPUNEET 1.7.1881 kertoi Hämeen Sanomat, että Iževskin kivääritehtaan hoitaja Hugo Standertskjöldiltä tilatut 10500 kivääriä ovat saapuneet maahan ja otettu vastaan. Lisäksi Standertskjöld on lahjoittanut korvauksetta 40 läpisahattua kivääriä opetustarkoituksiin. |
Mm. sanomalehti Hämäläinen 11.5.1881:
”Täällä ja muualla on näinä päiwinä puhuttu paljon wapaehtoisista, wieläpä tarjokkaistakin meidän nyt syntywässä sotawäessämme.
Riemuhuutoja on laskettu siitä, että niin montta "wapaehtoista" eli "tarjokasta" on ilmoittanut kunnista. Ja niitä on lueteltu jonkinmoisella kerskauksella.
Tämä kaikki on saanut alkunsa asewelwollisuus olojen epäselwästä käsityksestä.
Sillä ne asewelwolliset, jotka etupäässä tahtowat astua wakinaiseen sotapalwelukseen, eiwät ole wapaehtoisia eikä tarjokkaita. He. owat sanalla sanoen asewelwollisia; ja heidän on pakko astua sotariwiin joko wakinaiseen tai reserwiwäestöön. Mutta että he mieluummin pyrkiwät wakinaiseen wäestöön, siihen on hywin luonnollisia syitä.
Otaksukaamme, etta talonpojan palkkalainen tulee asewelwolliseksi ja kirjoitetaan reserwiin. Hänellä on yksi kuukausi wuodessa, kaikkein kiireimmällä työajalla, jona hänen täytyy olla harjoituskentällä.
Tietäen tämän, ei kukaan isäntä tahdo mielellään häntä palwelukseensa koko sillä wiiden wuoden ajalla, jona hän on reserwinä. Sillä mitä tekec maamies semmoisella apulaisella, jonka täytyy olla poissa hänen työstänsä esim. kiireimpänä heinä- tahi elon leikkuu aikana.
Siitä tulee, että moni palkkalainen pyrkii palwelemaan pois aikansa wakinaisessa wäessä, jossa hänellä on wapaa ruoka, werho ja asunto. Hänellä on tosin wielä kaksi wuotta jäljellä, reserwissä, sitte kuin hän on kolme wuotta palwellut wakinaisessa wäessä. Mutta onhan kumminkin päästy noista kolmesta wuodesta, ja ehkä hän palwelee tarjokkaana wielä ne kaksi jäljellä olewaa wuottakin, jos hän kelpaa. Yleensä onkin luultawa, etta Suomen wakinainen sotawäki tulee muutaman wuoden perästä täyteen pelkistä semmoisista tarjokkaista, ellei mainittua wäestöä tehdä aiwan suureksi.
Sillä hän, joka on palwellut kolme wuotta wakinaisessa wäessä, on siihen jo niin tottunut, että hän siinä lopunkin aikaansa pysyy, semmenkin, koska tuo reserwi-kuukausi edelleenkin olisi hänelle haittana muun palweluksen saamisen suhteen.
Mutta, sanotaan, onhan niitä talollisten poikiakin, jotka owat suorastaan pyrkineet wakinaiseen wäestöön. Oleepa kyllä. Waan siihen on samat syyt kuin jo mainitsimme.
Sillä jos poika on poissa talon töistä, niin tarwitaan palkkamies, ja silloinkin, jos poika on reserwissä.
Mutta reserwissä on hän ainoastaan kuukauden joka wuosi, waan, ne owat hanen perinnöllensä kalliita kuukausia. Sillä kuukaudeksi ei saada niin helposti palkkamiestä kuin wuodeksi. Mutta silloin on taas liiaksi talossa leiwän kuluttajia, kun on poika ja palkkamies. Parempi siis on, että poika menee tykkänään pois. Siinä syy, miksi talollisten pojatkin muutamat pyrkiwät wakinaiseen wäestöön.
Emme sillä kuitenkaan tahdo wäittää, ettei monella olisi halukin sotawäkeen. - - -”
 |
| Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonan upseereja työpäivän jälkeen vuonna 1901. Kuva: Finna / Museovirasto |
Kaupunkiin saapuneet asevelvolliset aiheuttivat toisinaan pahennusta juopuneina. Kerrotaanpa jonkun ryhtyneen varkaaksikin välttääkseen astumisen väkeen. Toisaalta kutsuntaviranomaiset osoittivat kyllä ýmmärtämystäkin arvannostossa niin kuin erään leskiäidin torppaa hoitaneen ainoan pojan kohdalla.
Itse palvelusajan suhteen Hämeen Sanomat tulkitsee 3.6.1881 kirjoittaen seuraavaa: ”Palwelus-aika wakinaisessa wäessä waihtelee wuodesta kolmeen, ja perustuu pääasiallisesti asewelwollisen suurempaan, wähempään tahi kokonaan olemattomaan oppimäärään ---”.
”- - - 1:o) Ne, jotka owat suorittaneet täydellisen oppi-jakson korkeammassa kansakoulusta, kaksi-luokkaisessa reali- tahi alkeis-koulussa, neliluokkaisessa lyseossa, kauppakoulussa, samaten myös ne, jotka owat suorittaneet oppijakson joko korkeamamssa tahi alhaisemmassa maanwiljelyskoulussa, sekä farmasian (ääkkeenteon) kokelaat, koneen-käyttäjät ja ala-perämiehet, palwelevat vakinaisessa wäessä kaksi ja reserwissä kolme wuotta.
2:o) ne, jotka owat suorittaneet oppi-jakson normaali-, reali- tai seitsenluokkaisessa lyseosta, lukiosta (kymnaasista), neliluokkaisesta realikoulusta, kansakouluttaja-seminaarista, ylhäsemmästä kauppa- ja maanwiljelysopistosta, tahi jotka meri-koulusta owat suorittaneet perämies – elikkä laiwuri tutkinnon, palwelewat wakinaisina puolitoista wuotta ja reserwissä puoli neljättä.
3:o) ylioppilaat, jotka owat yliopistossa luentojaan jatkawat, ne, jotka omaawat korkeamman oppimäärän kuin 2:ssa kohdassa mainitaan, tahi jotka owat suorittaneet wastaawan lukujakson, samoin kuin myös ne, jotka owat suorittaneet täydelllisen merikapteeni-tutkinnon, palwelewat wakinaisina wuoden ja reserwissä neljä.
Täydellistä wapautusta asewelwollisuuden täyttämisestä myönnetään kaikkiin kristinuskon-tunnustuksiin kuuluwille papeille ja kreikkalais-wenäläisille, sekä warsinaisille että wiransijaisille, wirren-lukijoille."
Asevelvollisuus eri tekijöineen luonnollisesti hallitsi sanomalehtien palstoja ensimmäisten velvollisten palveluksen lähestyessä Sanomalehti Hämäläinen luetteli maaliskuun viidentenä virat, joiden haltijat vapautettiin vakinaisesta palveluksesta. Niitä olivat reserviin kuuluen:
- Pormestari ja järjestysmies kaupungissa.
- Polisimestari ja Polisikomisarjukset.
- Kruununnimismiehet.
- Wirkamiehet Sotakomisariatissa.
- Päälliköt, perämiehet ja koneenkäyttäjät tulliwiraston vartiolaivoilla.
- Luotsikuntien päälliköt
- vakinaisella vuosipalkalla palvelewat luotsioldermannit,luotsit ja luotsinoppilaat
- Tullimajakan majakkamestarit sekä majakkalaiwurit ja peräiehet tullimajakkalaivoilla.
- Vakinaisella vuosipalkalla palvelevat wirkamiehet ja palvelijat valtionrautateitten liikenne-, rata- ja kone-osastoissa.
Vapautta eivät kuitenkaan nauttineet ne henkilöt, jotka viransijaisina hoitiwat edellä mainittuja virkoja.
Hämeen Sanomissa puolestaan lueteltiin tarkoin palveluksesta vapauttavat vammat ja taudit.
 |
| ARVI KARISTON KATUA LAIVARANNAN KOHDALLA. Tässä paikka on Enok Rytkösen kuvaamana vuonna 1905 eli silloinen Ranta katu. Näillä paikkeilla siis rannalla ensimmäiset tarkk´ampujapataljoonan asevelvolliset aluksi torin ohella harjoittelivat. Olivathan kaupunkilaiset vuosien kuluessa tottuneet venäläiseen väkeen, mutta nyt jälleen äkseerasivat omat pojat. Kuva: Finna / Hämeenlinnan kaupunginmuseo |
Salokannel kertoo, kuinka vakiväen harjoitukset toteutettiin aluksi kaupungin torilla ja nykyisessä laivarannassa. Ampumaan sotilaat pääsivät Pikku-Parolan kylän takana. Tuohon aikaan Poltinahon kenttä oli jo vapautunut ammuntaharjoituksista, joten kaupunkilaisten kerrottiin saavan ”vapaasti käydä hautausmaalla venäläisten kuulien heitä enää häiritsemättä”.
Olemme nyt luoneet pikaisen ensisilmäyksen erääseen merkittävään Hämeenlinnaakin koskettaneeseen tapahtumaan. Tarkoituksena on palata asiaan joltain osin.
* * *
Lähteet ja luettavaa:
Korkama.Roudasmaa. Tapparasta tankkeihin. Hämeenlinnan varuskunnan historia
Laitila Inka-Maria, et al. Palanderin talo.Säätyläiskoti Hämeenlinnassa
Palmunen Einar. Hämeen pataljoona eli Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoona
Palmunen Einar. Kuvakertomus Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonasta. Hämeenlinna-Wanaja. Kotiseutujulkaisu 1974
Salokannel Akseli. 7:nnen Hämeen Tarkk´ampujapataljoonan alkuvaiheista. Wanajan Joulu 1963.
Salokannel Akseli. Välähdyksiä 7:nnen Hämeen Tarkk´ampujapataljoonan alkuvaiheilta. Hämeenlinna-julkaisut nro 6. Hämeenlinna-seura
