Taannoin kirjoitin asevelvollisen Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonan saapumisesta Hämeenlinnan kaupunkiin. Samassa yhteydessä mainittiin pataljoonaan kuuluneet 25. Lammin reservikomppania, 26. Urjalan reservikomppania, 27. Oriveden reservikomppania ja 28. Saarijärven reservikomppania. Koska hämeenlinnalaiset lukivat 13. syyskuuta 1884 terveisiä Lammin reserviläispataljoonasta, saamme siten vilkaista lyhyesti yhtä edellisena vuonna toimintansa aloittaneista reserviläisyksiköistä, joissa eri vuosiryhmät kolmea vuonna harjoittelivat yhden kesäkuukauden, ensimmäisenä 45, toisena 30 ja kolmantena 15.
"Nyt olemme täällä jo wiimeisen harjoituskokouksemme lopulla. Minkälaisen harjoitus ky'yn kunnolliseksi isänmaan suojeliaksi olemme tällä lyhykäisellä harjoituskaudellamme saaneet, sen jätän tulewaisuuden tutkittawalsi. Mutta ehkä isänmaa näidenkin poikainsa suojassa, jotka nyt owat harjoituksensa suorittaneet, woipi jonkun waaran torjua pois maastammc, waikka tosiaan lyhykäiseen aikaan katsoen, opintomme ei ole suinkaan suuret sotilastaidossa. Waan ehkä järkähtämätöin rohkeutemme, ja uskollisuutemme isänmaatamme kohtaan woipi palkita ne wajawuudet kuin meitä sanotussa asiassa waiwaawat, että waarain aikoina woisimme kunnollisina sotilaina paljastaa miekkamme ja lähteä isänmaatamme puolustaan”
 |
| Lammin reservikomppanian kasarmit sijaitsivat nykyisen Mainiemen maa- ja matkailutilan alueella. Kuva: Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto |
Reserviläiset oli kolmea lajia:
Miehet, jotka vakinaisesta väestä vapauduttuaan olivat siirrettyinä reserviin.
Miehet, jotka kutsunassa oli hyväksytty palvelukseen ja saivat arvanheitossa arvan , jonka perusteella olivat määrättyinä suoraan reserviin.
Miehet, jotka vakinaisessa väessä palvellessaan tulivat siihen kykenemättömiksi ja reserviin siirretyiksi.
 |
| Kuvan lähde: Saarinen. Ensimmäiset asevelvolliset reservimiehet |
Reserviajaksi laskettiin viisi vuotta astumisesta vakinaiseen väkeen. Esimerkiksi palveltuaan vakinaisessa väessä kolme vuotta kuului vielä kaksi reserviin. Suoraan reserviin kuuluneet oluvat reservissä viisi vuotta. Pitäjistä päätyi vuosina 1883-99 noin 1-3 miestä vakinaiseen väkeen, mutta reservimiesten luku saattoi kohota kymmenkertaiseksi, joten reservikomppanioiden merkitys pitäjissä ei ollut vähäinen.
Reserviläiskomppanioiden aloittaessa toimintansa vuonna 1883 oli harjoituksiin osallistunut kaksi ikäluokkaa eli siis vuonna 1881 ja 1882 kutsunnoissa ollutta. Tässä kirjeessä mainitaan vuoden 1884 syyskuun puolessa välissä harjoituksensa päättänyt ryhmä eli Lammin nykyisen Mainiemen kartanon alueella sijainneella Lammin reserviläiskomppanien kasarmialueella Eero-Eetu Saarisen mukaan 18.8.-16.9. äkseerannut vuonna 1881 kutsunnoissa ollut vanhin (synt. 1859, vahvuus 274) ryhmä, joka muista poiketen esiintyy tarkastelemassani taulukossa ainoastaan vuosina 1883 ja 1884 ja harjoitteli tuolloin poikkeuksellisesti 30 päivää.
Lammin reservikomppanian kasarmit sijaitsivat siis nykyisen Mainiemen maa- ja matkailutilan alueella. Ampumarata sen sijaan paalutettiin Takaperänjärven ja Kaurasenjärven väliselle kannakselle, jonne kasarmeilta oli matkaa linnuntietä nelisen kilometriä. Itse kasarmialueen rakentaminen kesti vuodesta 1883 parisen vuotta, joten ensimmäiset reserviläiset lienevät ainakin joidenkin tietojen mukaan asuneet teltoissa.
”Elämä täällä on ollut tänä kuukautena jokseenkin hiljaista, tyytywäisyys on wallinnut poikain kesken kaiken aineellisuuden olon puolesta, joutohetket olemme saaneet wiettää tanssilla ja laululla, sekä sunnuntaisin on Lammin kaunottaret saaneet käydä itseänsä huwittamassa Reserwipoikain parissa, silloin on taas käsipeli-soittoniekat olleet ahkerassa toimessa huwittamassa näitä lempiwieraitaan että he jonkun polkan hypyn owat saaneet tanssia Resewipoikain seurassa. Mutta suotawa olisi että asiantuntewat henkilöt wielä auttaisiwat Reserwipoikia kristillis-siweellisyyden alalla. Pieni kirjalainasto olisi tarpeen, sillä niin monta hetkeä kuin Reserwi aikana saisimme wiettää opettawain ja huwittawain kirjain parissa. Monta on senlaisessa joukossa senlaistakin miestä, jotka owat kaswaneet sywillä metsän saloilla, siis heidän tietonsa ei ole suinkaan suuri aineellisuuden kannalla, eikä jokaisella ole tanssimisenkaan halua. Kansamme kukoistus nousewassa nuorisossa woipi kiitollisuudella palkita ne jalot aarteet kuin heille tällä tawoin on osoitettu.”
Kasarmirakennusten piirustukset valmistuivat Yleisten rakennusten ylihallituksessa kesällä 1882. Senaatissa ne vahvistettiin 19.12.1882, joten rakennusurakoita päästiin huutokauppaamaan joko osa- tai kokonaisurakkana seuraavan vuoden alussa. Osaurakointia varten rakennukset jaoteltiin kolmeen ryhmään:
miehistökasarmi, ruokailukatos keittiöineen, varusvarasto, arestihuone, muonavarasto ja käymälä.
Aliupseerirakennus ja sauna.
Upseerirakennus, sairastupa, ulkohuonerakennus ja ruutikellari (ruutihuone)
Ensimmäisen ryhmän rakennusten oli määrä olla valmiina heinäkuun 1. päivään 1883, toisen ryhmän lokakuun alkuun 1883 ja kolmannen ryhmän 15. päivään kesäkuuta 1884.
 |
| Nimeltä mainitsemattoman reservikomppanian ruokailukatos eli artelli. Koska kyseessä olivat tyyppi- rakennukset kaikki lienevät olleet samankaltaisia. Kuva: Finna/ Museovirasto - Historian kuvakokoelma |
Hämäläisen julkaisemassa kirjeessä viitataan sangen rauhalliseen elämään. Myös Saarinen toteaa kirjassaan juhlatilaisuuksien ja arkisten tapahtumien tuoneen sisältöä reservimiehen arkeen. Olennainen osa oli luonnollisesti ruokailu; valvottu ja asiaomainen ateriointi oli ilmeisen merkittävä asia tuohinkin aikaan. Myöhemmältä ajalta eli elokuulta 1897 on kirjattu Saarijärven kommaniasta reservimies Lahtisen valitus leivän laadusta todettuna aiheettomaksi. Pari vuotta myöhemmin Saarijävellä ilmeisesti purnattin lisää eli tuolla kertaa miehistö ei pitänyt höyryllä keitetystä ruoasta.
Lammilla kapteeni Forstén kiinnitti huomiota miesten tapaan heitellä munankuoria, silakanpäitä ym. ruokalan permannolle, mitä luonnollisesti pidettiin sopimattomana ja suoranaisena käskyjen laiminlyöntinä. Reservimiehiä opastettiin lisäksi pyytämään ruokaa vierustoveriltaan hiljaisella äänellä, jottei oltaisi varsin ruokittavia petoeläimiä vaan ihmisiä. Palataksemme vielä Saarijärvelle ainakin siellä oli tapana viedä jokaisesta ateriasta ”koetusportioni” komppanianpäällikölle, jotta laatu varmistettiin.
Haastateltuna kasarmin ruoka siellä oli hyvää ja riittoisaa. Esimerkiksi hernekeitto ja ohrapuuro olivat maultaan niin erinomaisia, että reservimiesten lapsetkin muistivat ylistää vielä 1960-luvulla. Tiedettiin nimittäin tapauksia, joissa miesten kotona syntyi varsinaisia yhteenottoja heidän todetessaan, ettei siellä osattu tehdä yhtä maukasta ja ravitsevaa papusoppaa kuin kasarmeilla.
Jossain vaiheessa myöhemmin kasarmialueille perustettiin erityiset kahvilat reservimiehiä varten. Hämeen piirin reservikomppanioiden kasarmialueiden kartoissa vuodelta 1895 on kuitenkin merkitty ”puffetti”- rakennukset, avoseinäisiä katoksia, joiden yhdellä seinustalla oli keittiö.
 |
| Kahvihetki reservikomppanian upseeritalon pihapuutarhassa. Kuvatiedoissa ei mainita komppaniaa. Kuva: Finna/ Museovirasto - Historian kuvakokoelma |
Kirjeessä pyydetyt kirjastot tulivat aikanaan myös reserviläisten käyttöön. Siellä saattoi paitsi lukea kirjoja myös selata sanomalehtiä, joita valtio tilasi. Tosin alikapteeni Forstén joutui toteamaan masentuneena 21.7.1891 Urjalan komppanian surkean lukuinnon. Vain 38 lainaa. Seuraavana kesänä 2. ikäluokka tosin paransi tilastoja 54 lainalla ja kesällä 1893 Urjalassa päästiin jopa 128 lainausta, joten Urjalassakin ja sen piiriin kuuluneissa pitäjissä (eli Somerniemi, Somero, Tammela, Loppi, Renko, Forssa, Jokioinen, Humppila, Koijärvi, Kalvola, Urjala, Kylmäkoski, Toijala, Sääksmäki, Valkeakoski, Viiala, Vesilahti, Lempäälä, Tottijärvi, Pirkkala, Nokia, Ylöjärvi) oli ilmeisesti alettu lukea.
Tuon aikakauden Suomessa ei taitettu pitkiä matkoja leveitä tasaisia valtateitä pitkin, joten päällystö korvasi lomien kannalta hankalat olot järjestämällä sunnuntai-iltapäiviksi ja arki-iltoinakin viihdytystoimintaa. Hämäläisessä julkaistussa kirjeessäkin mainitaan tanssit, joita oli tavallisesti sunnuntai-iltapäivisin klo 18-20. Niihin ei luonnollisesti haluttu siviilimiehiä, mutta tyttöjä saapui kuulemma runsaasti. Soittoniekkojakin löytyi omasta takaa. Lisäksi muun muassa kasarmin pihalle oli kyhätty kaikenlaisia laitteita, kuten kiipeämistankoja, pussitappelupukkeja yms.
Kerran viikossa käytiin saunassa ja uimassa päivittäin. Se toiminta palveli paitsi erityisen huomion kohteena ollutta hygieniaa myös varmasti rentoutti.
”Toissa Maanantaina, eli tämän kuun I:nä ja 2:na päiwänä oli Hämeen Pataljonan päällikkö Herra öwersti Sundman meitä tarkastamassa, hän näytti meille hywän mieltymyksen kaikissa aineissa, mitkä meiltä waadittiin hänelle näyttämään, useat kiitossanat kajahteli jalon Sotawanhuksen suusta, useat kerrat kaikui wastine ilmaan sanottuun kiitokseen niinkuin yhdestä suusta. ”Ahkeruus on ilomme Herra öwersti". Iloisilla silmäilyillä seuraili Herra öwersti nuorukaisten liikuntoja eikä millään prljättäwällä tawalla. Tästä kaikesta tulee meidän kiittää Komppanian päällikön ahkeruutta sanotussa toimessa, senjälkeen kaikkea alipäällikkökuntaa.”
Erinäiset tarkastukset ja juhlapäivät olivat luonnollisesti tärkeä osa reservimiesten elämää. Ohjesäännöissäkin määrättiin tarkasti keisarillisen perheen merkkipäivät, jotka sotaväessä olivat erityisiä juhlapäiviä. Sellaisina erikoispäivinä komppanioissa pidettiin joko jumalanpalvelus tai rukoushetki tarkoin pukeutumisohjein eli ”jossa kaikkien palvelustoimista vapaitten reservimiesten oli oltava läsnä puettuna virkatakissa, upseerit näyttämyspuvussa”. Mainittakoon, että vuoden 1899 päiväkäskyn mukaan keisarinnan nimipäivänä 6.6. ei ole minkäänlaista palvelusta, vaan kaikilla on lomaa klo 8 saakka illalla.
Hämeen reservipiirien komppaniat olivat myös kahdesti vartioimassa Viipuri-Simola-Lappeenranta rataosaa hallitsijan matkatessa Pietarista tarkastamaan Lappeenrannan leirin suomalaisia joukkoja, Urjalan komppania v. 1885 ja Oriveden komppania 1.8. - 8.8.1891.
Oma ohjelmansa oli myös reservikomppanbioiden osallistuminen säännöllisesti sunnuntaisin jumalanpalveluksiin paikkakunnan kirkossa. Näihin kirkkoparaateihin osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta matkalle lähtö katsottiin palvelukseksi.
 |
| Kuva tarkk´ampujapataljoonien sotaharjoituksista. Kyseessä oletetaan olevan 3. Vaasan tarkk´ampuja- pataljoonaan kuulunut 9. Närpiön reservikomppania 1890-luvulla. Kuva: Finna/ Museovirasto - Historian kuvakokoelma |
”Arestia on myös käytetty muutamille miehistöstä erityisistä syistä, sekä myös rangaistukseksi pienemmistä rikoksista on joitakuita kuritettu seisottamalla Kasarmin pihalla kiwäri käsiwarressa (naplet-sossa), ynnä muutamia on pantu häpeemään luuta kourassa. Erityisinä töinä on käytelty harjoitus kentän puhdistusta, sekä nykyjään on ruwettu miehistöllä teettämään kasarmin edustalle pnutarha käytäwiä y. m. kaunistuksia. Pyhinä on käytetty kirkossa kymmenen miestä joka plutonasta eli 40 miestä kerrallaan, lomalle on myös laskettu aina pyynnöstä. — Näin olen lyhykäisesti kertoellut kaiken ulkonaisen kasarmi elämän täältä, toiwon että arwoisa Hämäläisen toimitus ottaisi nämät riwit palstoillensa lukiakuntansa luettawaksi.”
 |
| Tuntematon reservikomppanian sotilas. Kuva: Finna/ Lahden museot |
Edellä mainitut kirkkomatkatkaan eivät aina sujuneet rikkeittä. Joskus komennuskunnan johtajana toiminut aliupseerikin hairahtui rikkomuksiin, joita oli syytä arestissa mietiskellä. Reservimiesten käytöstä jouduttiin joskus huomauttamaan päiväkäskyssäkin. Urjalan suunnalta kuului vuonna 1895, että luutnantti Savonius houtui huomauttamaan komennuskunnan päällikön velvollisuudesta huolehtia, etteivät miehet tilaisuuden tullen poikkeilleet taloihin eivätkä juosseet edestakaisin kirkossa.
Pitkähköistä kirkkomatkoista huolimatta reservimiesten muisteltiin osallistuneen niihin mielellään. Varsinkaan tuona aikana tosin Lammin 3 km kirkolle tai edes Saarijärven 9 km eivät tainneet tuntua aikalaisista pitkiltä ihmisten totuttua elämässään jalan taittamaan pitkiäkin taipaleita.
Järjestysrikkouksilta ei komppanioissa luonnollisestikaan vältytty. Saarinen toteaa kirjassaan niiden laadun olleen sellaisia, että järjestyksen palauttamiseen riitti komppanian päällikön ja piiriesiupseerin rankaisuvalta, eikä alistamista korkeampien esimiesten ratkaistavaksi tarvittu – yhtä poikkeusta lukuunottamatta: Saarijärvellä päädyttiin oikeudelliseen käsittelyyn senaattia myöten ulkopuolisen henkilön hyökättyä sanomalehtikirjoituksin kahta aliupseeria vastaan. Saarinen ei mainitse tapahtuman ajankohtaa. Sanomalehti penkomalla se varmasti löytyisi.
Käytetyt rärjestysrangaistukset hän luettelee:
nuhteet ja varoitukset (alipäällystölle)
kielto menemästä ulos kasarmista tai kielto menemästä ”muuten luvallisena aikana” ulos kasarmista
ylimääräiset palvelusvuorot tai palvelustoimet yli määrän tai palvelustoimet päälle vuoron (kaikin näin sanamuodoin)
yksinkertainen aresti
yksikertainen aresti ”harjoituksen kanssa”
kovennettu aresti (kätettiin myös sanontaa kova aresti)
Järjestysrangaistuksessa käytettiin usein kahta tapaa yhdessä; esimerkiksi arestiin lisättiin poistumiskielto arestin kärsimisen jälkeen.
Lopuksi todettakoon, ettei palvelus reservikomppanioissa ollut suinkaan aina vaaratonta. Kuolema tavoitti Hämeen piirin kuudesti. Lammin komppaniassa 17 kesän kuluessa kuoli kolme reservimiestä., Urjalassa ja Orivedellä yksi ja Saarijärvellä hukkui uintimatkalla v. 1883 haavuri Lindholm. Lammin komppanian reservimies Urkko kuoli kesällä 1883 sairastuvalla ”vatsanpolttoon” ja reservimies Kalkkonen v. 1887 keuhkokuumeeseen. Muiden reservimiesten kuolinsyytä ei mainita.
Mukaellen sanomalehti Hämäläiseen kirjoittanutta reservimies K.A:n toteamusta, näin on lyhyesti kertoiltu joitain piirteitä Suomen 7. Hämeenlinnan tarkk´ampujapataljoonan reserviläiskomppanioista. Tarkempia tietoja henkilöstöstä, rakennuksista, huollosta, vahvuuksiata yms löytyy lukemastani Saarisen kirjasta. Niiden kaikkien käyminen läpi tässä olisi ollut liian laaja kokonaisuus.
* * *
Lähteet ja luettavaa:
Hämäläinen 13.9.1884
Eero-Eetu Saarinen. Ensimmäiset asevelvolliset reservimiehet
