Toukokuun
kuudentenatoista 1918 valkoisten paraati Helsingissä päätti
seremoniallisesti sisällissodan. Vankileirien ja yleisen puutteen
kautta kansallinen murhenäytelmä ei kuitenkaan ollut mitenkään
ohitse. Hämeenlinnassa esimerkiksi Hämetär julkaisi pari päivää
myöhemmin Hämeen läänin Lääninkomitean 17. päivälle päivätyn
tiedonannon, jonka mukaan ”sattuneesta syystä saa Lääninkomitea
täten ilmoittaa, että elintarvikelautakunnat eivät ole
oikeutettuja antamaan yksityisille perunain osto- ja kuljetuslupia,
paitsi jos perunat todistettavasti ovat kuljetusluvan anojan itse
viljelemiä, sekä että aikaisemminkin annetut lupakirjat ovat
menettäneet voimansa”. Oli koittanut raskas toipumisen aika
Valtuusto asetti
komitean, jonka puheenjohtaja A. TH: Böök kuulutti
viljelyspalstojen vuokraukseen halukkaita, etenkin vähävaraisia,
ilmoittautumaan ennen tiistaita 21.5. entisessä Alasen talossa.
Heti valkoisten
paraatipäivänä käynnistyivät Hämeenlinnassa
asevelvollisuuskutsunnat. Hämettären mukaan 16.5. torstaina kävi
kaikkiaan 212 miestä, joista määrättiin 40 varsinaiseen väkeen,
82 varaväkeen ja 100 hylättiin. Seuraavan päivän luvut olivat
yhteensä 229 miestä, joista 40 varsinaiseen. 100 varaväkeen ja 89
hylättiin.
Koulujen vajaiksi
jääneitä lukuvuosia pääteltiin. Samassa yhteydessä todettiin
uusien oppilaiden sisäänpääsytutkintojen jäävän seuraavaan
syksyyn.
Rengon kunnan
Suojeluskunnan Esikunta julkaisi 18. toukokuuta kuulutuksen, jonka
mukaan jokaisen kunnan asukkaan oli itse kunniasanallaan
vakuutettava antaneensa oikeat tiedot hallussaan torstaina 23.6.
kello 12 olevista elintarveaineista. Samalla oli ilmoitettava perheen
silloinen jäsenluku. Kunkin talollisen oli otettava ilmoitukset
vastaan alustalaisiltaan ja laadittava niistä luettelo toimittaen
sen viimeistään perjantaina 24.6. Rengon Elintarvikelautakunnan
kansliaan Sajaniemessä. Erikseen korostettiin ilmoituksen
laiminlyönnistä koituvia petosrangaistuksia. Samalla ilmoitettiin
elintarvikkeiden kuljetuksen kunnan rajojen ulkopuolelle kielletyksi
ilman Elintarvikelautakunnan lupaa. Nälänhädän uhka oli
todellinen.
Ilkka Teerijoki on
hiljattain ilmestyneessä kirjassaan kuvannut sangen perusteellisesti
Hämeenlinnan vankileirien aikaa. En yritäkään tässä kerrata
sitä, mutta vilkaisu Hämeen Sanomiin lauantailta 8. kesäkuuta 1918
osoittaa heti etusivulla, että jotenkin erityistä aikaa
kaupungissamme vietettiin. Vankileirin päällikkö Bruno Andersin
haki ilmoituksella 35 reipasta ja tarmokasta miestä toistaiseksi
sotavankileirin palvelukseen vartijaksi Palkkana tarjottiin 450 mk ja
ruoka. Etenkin tuo ruoka oli luonnollisesti pula-aikana melkoinen
etu. Luonnollisesti hakijoilta edellytettiin luotettavuustodistusta
suojeluskunnalta. Mainittu 450 mk vastaisi rahamuseon rahanarvolaskurin mukaan nykyrahassa 159,60 euroa. Saman laskurin
mukaan työmiehen kesdkimääräinen tuntipalkka oli 1918 2,49 mk.
Junalippu 2lk Helsinki-Hämeenlinna 1918 11,25 mk (2018 15,00 €).
Hiukan alempana
samaisessa sanomalehdessä kaivataan kirjallisuutta sotavangeille.
Luonnollisesti kyseessä ei ollut ihan minkälainen lukemisto
tahansa, vaan kaikkien joilla oli hallussaan ”raamattuja, raamatun
osia, uskonnollista tai hyvää kaunokirjallista kirjallisuutta, jota
ei tarvitse, pyydetään jätämään nämä kirjansa sotavangeille
jaettavaksi Kivikasarmin vankileirin kansliaan”. Myös rahalahjat
kyseiseen tarkoitukseen olivat tervetulleita.
Hämeenlinnan
sotavankileirillä oli myös erityinen kasvatusasiain johtaja Niilo
Mustala, joka haki ilmoituksella ”heti suurempaa määrää asiaa
harrastavia ylioppilaita ja kansakoulunopettajia” huolehtimaan
vankienhenkisestä hoidoksi. Palkaksi mainitaan 650 mk kuussa.
Ruoasta ei ole mitään mainintaa, joten suuremmasta markkamäärästä
huolimatta todellinen ansio saattoi olosuhteista johtuen jäädä
alle vanginvartijoiden.
Kuin hirtehisenä
sattumana heti sotavankileirin ilmoitusten alla mainostaa tuotteitaan
Uusi Ruumisarkkuliike Helin & K;l . Tietenkin sopii pohtia,
tokkopa leirillä menehtyneitä arkutettiin. Puutteenalaisia menehtyi
oletettavasti silti aitausten ulkopuolellakin. Kaikkien jo
kohdattujen koettelemusten lisäksi levisi maahamme nimittäin nk.
Espanjantauti, johon menehtyi väkeä [Espanjantauti Lahdessa].
Ilmoitukset Hämeen Sanomissa 18.5.1918 kertovat, kuinka elämä sodan jälkeen pyrki toipumaan. |
Kesäkuun 15. 2018
kirjoitti Hämeen Sanomat, kuinka punaiset olivat Hämeenlinnasta
paetessaan Mierolansillan. Samassa yhteydessä oli tuhottu kolme
laivaa, lotja ynnä ampumatarvikkeita. Kesäkuun alussa vedestä oli
nostettu tykki. Kyläläisille oli tullut touhua mainitun
sotavälineen pesemisestä. Joessa oli kuulemma vielä kuularuisku
eli konekivääri. Seuraavan kerran Mierolassa poiketessa taidankin
pohtia, vieläkö siellä jossain lymyilee tuo vanha ase vai
onnistuivatko etsijät sen löytämään?
Samassa lehdessä
vedottiin jo kymmenien tuhansien vankileireillä viruneiden puolesta.
Vaikka myönnettiin joukossa olevan myös törkeästi syyllisiä,
huomautettiin aitojen taakse joutuneen tyystin syyttömiäkin ja
niitä, jotka eivät ole käsittäneet tekojensa rikollisuutta.
Huomiota kiinnitettiin niihin, jotka olivat täyttäneet punaisten
joukossa inhimillistä velvollisuuttaan, kuten sairaanhoitajat.
Lisäksi huomautettiin monia ajaneen tekoihinsa suoranaisen itsensä
ja perheensä nälkäkuoleman uhan. Aseellista pakottamista
punakaartiin ei sitäkään unohdettu mainita. Lisäksi todettiin
kunnon työmiesten tarve yhteiskunnassa.
Viime päivinä Tornio on
ollut uutisissa lähinnä kevään 2018 huipputulvien vuoksi. Sata
vuotta sitten hämeenlinnalaiset saivat lukea lehdestään, että siellä haikailtiin vuoden 1917 oloja. Vaikka oli
eletty suuren maailmansodan aikoja, lehden mukaan Tornio oli vielä
edellisenä vuonna ollut ”kansainwälisen tawara- ja
matkustajaliikkeen kauttakulkupaikkana, jonka vuoksi Torniossa wilisi
wäkeä melkeinpä maailman joka kulmalta ja tawaraliike oli
suurenmoinen”. Kesäkuussa 1918 Torniossa kuulemme ikävöitiin
”kilometrejä pitkiä tawarakasoja” rautatien varrelta.
Kauttakulkuliikenne oli siirtynyt Etelä-Suomeen, ja Tornio oli
hiljentynyt.
Me rauhallisen ja vakaan
maan asukkaat tuskin kykenemme ymmärtämään sitä yhteiskunnan
läpi käynyttä myllerrystä, jonka läpi vasta itsenäistynyt Suomi
raahautui. Liian helposti silloisia tekoja ja tekijöitä
arvostellaan nykypäivän lähtökohdista käsin.
* * *
Lähteet:
Hämetär 18.5.1918
Hämeen Sanomat 18.5.1918
Hämeen Sanomat 8.6.1918
Hämeen Sanomat 15.6.1918