tag:blogger.com,1999:blog-84099521848977031492024-03-13T19:49:32.799+02:00JoenhiisiMaisema on sieluntila - <i>Henri Frédéric Amiel</i>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.comBlogger113125tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-4126384000393496012023-12-31T16:02:00.002+02:002023-12-31T16:12:26.458+02:00Metsäseutu Hauhossa Hämeessä<p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Vuosi 2023 päättyy
ilmeisesti vanhanajan malliin lumisissa ja pakkasen jäätämissä
merkeissä. Ajankierron käännyttyä kiihkeimmistä joulun ajan
touhuista syvimpään talveen olen pysähtynyt kuin sattumalta erään
Topeliuksen Matkustus Suomessa -teoksen talvisen kuvan ääreen.
Kyseessä on H. Munsterhjelmin piirros nimeltä Metsämaa Hauhossa
Hämeessä. Sen kera Topelius johdattaa meidät Hämeenmaan
saloseuduille.</b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg13QLq32Q9HbxjfKEUvjOnmr1DXmNxREuFPcYQ6WSYuCMPjz3lL1VX2s1EE6yq81N2BO_RCSUGuzJBW41ppuGtPwQe_CWR61xqYMYXPoH7HuYRNYvwi2YHAFXeSHR7i3dBI56_ywKs-vX8FYhFYpH1bq7KqCEWmyl2ujNhUKWBxsnt-cOYg9DI_WV1gA/s560/J113-23-Munsterhjelm%20-Metsamaa%20Hauhossa%20-1885-Doria.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="495" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg13QLq32Q9HbxjfKEUvjOnmr1DXmNxREuFPcYQ6WSYuCMPjz3lL1VX2s1EE6yq81N2BO_RCSUGuzJBW41ppuGtPwQe_CWR61xqYMYXPoH7HuYRNYvwi2YHAFXeSHR7i3dBI56_ywKs-vX8FYhFYpH1bq7KqCEWmyl2ujNhUKWBxsnt-cOYg9DI_WV1gA/s16000/J113-23-Munsterhjelm%20-Metsamaa%20Hauhossa%20-1885-Doria.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">H. Munsterhjelm. Metsämaa Hauhossa Hämeessä. Topeliuksen teoksen Matkustus Suomessa (1873)<br />kuvitusta.<br /><i>kuva. Doria.fi. https://www.doria.fi/handle/10024/33443</i> </span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näin hän aloittaa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Lunta on Alpeilla,
Karpateilla, Pyreneoilla, onpa Atlas-vuorillakin Afrikan paahtavan
päivän alla, mutta vilkata elämätä lumen päällä ei nähdä
muualla kuin pohjoismailla. Täällä, missä tietön, poluton salo
aina on lähellä asunnon kynnystä, ovat siltoja rakentava
ensimmäinen jää ja tietä tasoittava ensimmäinen lumi aina
tervetulleita vierahia. Heitä paitsi meidän tukkimetsämme jäisivät
kannoilleen lahoomaan, meidän laivamme kulkisivat tyhjinä, meidän
karjamme kuolisivat nälkään ja tuli takassamme sammuisi talvisella
pimeällä. Me itse olisimme puolet vuotta suljetut erille
naapureistamme, ja pitkällinen pimeys tuntuisi meistä
yksinäisyydessämme kahta synkemmältä.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Katsellessani
Munsterhjelmin piirrosta mieleeni tulee juuri syvimmän talven
tammikuu. Tuolloin metsämailla hevosineen tai omineen liikkunut
työteliäs hahmo on ollut ilmeisen tavallinen näky. Viimeistään
Nuutin päivän jälkeen 7.1. tai 13.1. on saha ja kirves alkanut
heilua salomailla. Jälkimmäiselle paikalle mainittu päivä on
siirtynyt vuonna 1708, mitä ennen ja osin jälkeenkin rahvas vietti
mainittua joulunajan päättäjäistä heti loppiaista seuraavana
päivänä eli 7.1.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kustaa Vilkunan sanoin
työkalenterissa tammikuu oli sekä talvilevon että rakennus- ja
tarvepuiden hakkuukautta. Tammikuussa puun katsotaan olevan lujaa
eikä se kaadettuna lahoa tai homehdu. Toukat karttavat uskomuksen
mukaan sitä tuolloin. Hirret eivät halkeile. Suurimittaisten
töitten aloittamiselle tammi- eli sydänkuun ei katsota olleen
soveliasta aikaa, mutta kaiken tuohon aikaan saadun on katsottu
olleen kestävää. Puutavaran lisäksi ainakin Karjalassa on pyritty
verkkolangat kehräämään tähän aikaan. Luteet ovat olleet
tiineinä sydäntalvella, joten niidenkin hävittämistä sydänkuusta
on pidetty tehokkaana.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Loppiaisesta alkavat siis
selkäviikot tai härkäviikot niin kuin niitä yhä kuulee usein
kuvailtavan. Tässäkin sopii siis kuvitella hauholainen talonpoika
kasaamassa tulevien aikojen polttopuitaan. Entisaikaan on ollut myös
tapana käyttää kaadettujen mäntyjen ja kuusten oksatkin hyväksi.
Talonvaarit, lapset ja naiset pilkkoivat rangat polttopuiksi. Osa
havuista levitettiin navettaan, talliin ja lammaskarsinoihin. Havut
kypsyttivät eli lämmittivät lannan talvipakkasillakin osaltaan poistaen kylmyyttä navetasta.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tässä talonpoika
kuitenkin kasaa polttopuuta ympärillään luminen sydäntalven
metsämaa. Kun pohtii jäätyneen maan parantuneita
kuljetusolosuhteita, ei pimein talviaikakaan enää vaikuta
yksinomaan vaikealta niin kuin jo Topeliuskin tekstissään antaa
ymmärtää. Monet salomaitten pirttien rakennustarpeet on taannoin
raahattu paikalleen juuri jäätyneitten suomaitten ja järvenselkien
ylitse. Osaamalla varautua leudompana aikana ankaraa talvea vasten on
entisaikain ihminen kyennyt hyödyntämään myös lumista ja kylmänhuurteista aikaa, jolloin valokin on jäänyt päivällä
lyhyeksi hämyksi.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vaan antakaamme
Topeliuksen vielä jatkaa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Edessämme on
luminen salo Hämeenmaassa. Hanki on peittänyt hienovartiset
kanervat, monikulmaiset kalliot, viidakot, kannot, puiden oksat.
Havumetsä seisoo lakastumattomasti vihriäisenä, vaan lumi-taakan
alla vaipuneena, ja tuossa rotkossa oikealla puolella on kenties
karhulla talvipesänsä. Katsoppas tuota taivaan kaistaletta , joka
vasemmalla puolella tuolla perällä näkyy! Se on paksu, harmaa
uudin, joka ennen iltaa on tuiskuttava alas uusia, miehenkorkuisia
nietoksia lisään; mutta tälle kuvalle ei olisi voinut keksiä
sopivampaa taustaa, sillä sen päällä näkyvät puitten kaikki
haarat ihmeteltävällä hienoudella. Kaikki on levolla, vaiti,
jylhää ja jaloa. Luonto näkyy miettivän omaa salaisuuttansa.
Välistä vaan risahduttaa orava hypätessään oksalta oksalle, ja
ripoittelee metsäkana hienoja jälkiänsä äsken
sataneesen lumi-vitihin.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näin siis kuvailee
Topelius metsämaata Hämeen Hauholla. Onpa saattanut entisajan
metsämies todella katsahtaa työnsä lomassa kohti puiden lomasta
häämöttänyttä taivaankantta, joka keskitalvella roikkuu perin
alhaalla puidenlatvuksilla. Tuolloin aprikoitiin tulevan kesän säitä
tarkkailemalla alkuvuoden ilmoja; tammikuun katsottiin vastaavan
heinäkuuta, helmikuun elokuuta jne. Kirkkaassa ja kylmässä
tammikuisessa säässä odotettiin sitten poutaista, kuivaa
heinäkuuta.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ja nuo metsän eläimet
ovat yhä nykyisinkin havaittavissa jopa yllättävästikin aivan
kaupunkimetsiköissä. Äskettäin säpsähdin pientä harjumetsää
reunustavalla kävelytiellä tavallista tikkaa tuhdimpaan metsätyöhön
eli muutaman metrin päässä oli palokärki takomassa pensasmaisen
lehtipuun kylkeä. Tuossa tapauksessa pari runkoa tuli lopulta kuin
vesurilla veisteltyä useamman metrin matkalta ja yksi latvus melkein
kokonaan katki! Lintu ei vaikuttanut häiriintyvän joidenkin metrin
päästä alempaa lampsivista ihmisistä. Niinpä keskitalven metsä
ei olekaan koskaan täysin kuollut, ja voimme siten myös antaa
ajatuksemme lentää hauholaiselle metsämaalle 1800-luvulle
yksinäisen miehen ja hevosensa ollessa kasaamassa polttopuitaan.
Jotain sellaista voin ainakin itse tuumailla ulkoillessani jälleen
tänä talvena hämäläisessä metsässä, tahi puistossakin.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="break-before: page; margin-bottom: 0cm; page-break-before: always;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Lähteet:</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Topelius. Matkustus
Suomessa. Ensimmäinen jakso</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Kustaa Vilkuna. Vuotuinen
ajantieto</i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-841766264724566422023-07-07T12:30:00.000+03:002023-07-07T12:30:09.724+03:00”Tuomiopäivän pasuuna, se ennustettu tuomiopasuuna nyt soi...”<p style="text-align: justify;"><b> </b></p><p style="text-align: justify;"><b>Näin kertoman mukaan
vaikeroi muuan Joutseska rynnätessään uuden äänen hälyttämänä
Nylundin talosta Raastuvankadun
itäpäässä. Mutta, ei se suinkaan ollut mikään kohtalon torvi
vaan Pinellan niemellä aloittaneen uuden teollisuuslaitoksen eli
Hämeenlinnan werkatehtaan pilli, joka uskollisesti oli vuodesta
toiseen sota-aikoja lukuunottamatta kertova pikkukaupungille ja
sangen kauas sen ulkopuolellekin uudesta elämänrytmistä ilmoittaen
samalla oikeasta kellonajasta.</b></p><p style="text-align: justify;"><b> </b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr1tZHamcGSB0yUYv7RowhbfNr1_vDS36jvKsEI0bzAlqhhoDHyWXxVAYL15UGHzbZDMv222yFGFH609od86YbWB2rlGtk-ihWHFAp2fVCeC_H_XhwfYRqdgxy17k8RNi68-SMehH93vNeXaOFCawL8QowD9Oa5-L21oBTDtOLxWy3Bzo1VrMuDP3G-A/s560/J112-23-verkatehdas%20-konttori%20vlta%201907%20-Lydia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr1tZHamcGSB0yUYv7RowhbfNr1_vDS36jvKsEI0bzAlqhhoDHyWXxVAYL15UGHzbZDMv222yFGFH609od86YbWB2rlGtk-ihWHFAp2fVCeC_H_XhwfYRqdgxy17k8RNi68-SMehH93vNeXaOFCawL8QowD9Oa5-L21oBTDtOLxWy3Bzo1VrMuDP3G-A/s16000/J112-23-verkatehdas%20-konttori%20vlta%201907%20-Lydia.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hämeenlinnan Verkatehtaan konttori vuonna 1907<br /><i>kuva Hämeenlinna Lydia/Hämeenlinnan kaupunginkirjasto</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9AmYx4BTJwoO2PYNIVslVxMm5YHNl9fk9Rts7DXry7nwHOyLZYTiOK8SXwbaXsofQhcgiCQUeke5P5e8TtgviXVP1Qh8DUvl0gU6bUuATdR3g0bdU3Qwyi0y3hnauBRt1cW5CzpQKiUIF3jiCSuAzi53KRW9jk_AzAXlIu56Rhgbum-bqZQ8k-QE-Vw/s430/J112-23-kehruukone%201843-wikimedia%20commons.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="430" data-original-width="308" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9AmYx4BTJwoO2PYNIVslVxMm5YHNl9fk9Rts7DXry7nwHOyLZYTiOK8SXwbaXsofQhcgiCQUeke5P5e8TtgviXVP1Qh8DUvl0gU6bUuATdR3g0bdU3Qwyi0y3hnauBRt1cW5CzpQKiUIF3jiCSuAzi53KRW9jk_AzAXlIu56Rhgbum-bqZQ8k-QE-Vw/s320/J112-23-kehruukone%201843-wikimedia%20commons.jpg" width="229" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><br />Kehruukone hiukan varhemmalta ajalta<br />THE PENNY MAGAZINE, VOL XII <br />No. 711. 1843<br /><i>kuva Wikimedia Commons</i></span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuonna 1895 Hämeenlinna
sai Koskimiehen sanoin ensimmäisen suuremman teollisuuslaitoksensa
eli Hämeenlinnan Verkatehtaan. Aiemmin oli toki ollut panimo- ja
tupakkateollisuutta. Uuden laitoksen asialla oli kaksi
ulkopaikkakuntalaista insinööriä eli turkulainen <b>K. O. Tenlén</b> ja
Ruotsin Halmstadista kotoisin ollut <b>Hugo Wallberg</b>. Alun epäillysten
jälkeen heidän ajatuksensa tehtaan perustamisesta sai
paikkakuntalaisetkin kiinnostumaan hankkeesta. Helmikuun 1895
keskivaiheilla kaupungin ja maaseudunkin asukkaita oli saatu
merkitsemään noin 300 osaketta 500 markan kappalehintaan. 17.2.
pidettiin kokous, johon osallistui 46 henkilöä kuulemma kaikista
sääty- ja ammattiluokista. Maaliskuun alussa senaatti vahvisti
yhtiöjärjestyksen ja 24.3. oli vuorossa perustava yhtiökokous.
Ensimmäisen johtokunnan jäseniksi valittiin insinööri K. O.
Tenlén, tehtailija G. R. Fältmars, lääninkamreeri G. W.
Liukkonen, kauppias W. C. Wilhelmsson ja pankinjohtaja A. Bogdanoff. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Aluksi tehdas aiottiin
rakentaa Kankaantaustankylän maalle. Hämeenlinnan
kaupunginvaltuusto kuitenkin luovutti Pinellan niemen 50 vuodeksi 300
markan vuosivuokralla, joten tehdas päätettiin rakentaa tuolle
paikalle. Rakennustöihin tahdottiin ryhtyä varsin joutuisasti.
Kevätaikaan hirsiä oli vaikea saada ja ne olisivat ainakin olleet
kalliita, joten päätettiin käyttää tiiliä. Niiden hinnat olivat
alhaalla. Valaistuksena katsottiin alusta asti sähkön olevan
edullisinta ja sitä käytettiin siis jo ennen kuin itse kaupungissa
moinen oli ehtinyt ajankohtaiseksi.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Itse rakennukset olivat
suomalaista tekoa niin kuin höyrypannu ja -kone sekä
valaistuslaitos. Vain kutoma- ja muut tehdaskoneet oli tilattava
ulkomailta. Kutomaan päästiin marraskuusta 1895 ja seuraavan
helmikuun alusta tehdas oli täydessä toiminnassa. Aluksi
kutoma-koneita oli 15 (Belgiasta 10 ja 5 Saksasta). </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv79rbu_b9y-P4eW-W9_HgEBEcGtgkpA-jVxzuzSHaz9fFXCafuv3-levBgL8oB4xjmwUr6bNKpzMPvDBJNQBUTBT3UiUj6njs6BlBNMD8nBCWhIfFAGLwN2V1NjzGlGb-vqql0NWeciAMhs7CjdV9bV944VSTSUopNJUGofOXdBrdMYjPkKJzxde-Yw/s753/J112-23-tyopaikkoja.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="753" data-original-width="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv79rbu_b9y-P4eW-W9_HgEBEcGtgkpA-jVxzuzSHaz9fFXCafuv3-levBgL8oB4xjmwUr6bNKpzMPvDBJNQBUTBT3UiUj6njs6BlBNMD8nBCWhIfFAGLwN2V1NjzGlGb-vqql0NWeciAMhs7CjdV9bV944VSTSUopNJUGofOXdBrdMYjPkKJzxde-Yw/s16000/J112-23-tyopaikkoja.jpg" /></a></div><p></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Peltosen historiikissa
vanha eläkkeelle jäänyt kutomomestari G. A. Sulander muistelee
tehtaan alkuaikoja. Hän itse oli aloittanut kutomotyönsä
Littoisten ruukilla ja ollut Antskogin tehtaalla insinööri Tenlénin
pyytäessä Hämeenlinnaan kutomomestariksi, mistä alkoi liki puolen
vuosisadan rupeama kaupungissa. Hän oli aloittanut tehtaan
rakennustöissä. Toiminta tehtaassa oli luonnollisesti alkuaikoina
huomattavasti pienimuotoisempaa kuin millaiseksi se vuosikymmenten
aikana laajeni. Ei ollut luomakonetta, vaan kangas luotiin
käsipelillä. Liimaamiseenkaan ei ollut konetta. Väkeäkin oli
alussa Antskogista 4 kutojaa, Littoisista 2 ynnä Tenlénin muualta
tuomat kaksi. Lisää työväkeä piti opettaa kaupungista ja sen
ympäristöstä. Vuoteen 1945 mennessä tehtaassa sitten ehti toimia useita pitkäaikaisiakin työntekijöitä, joista jotkut olivat palveluksessa yli 20, 25, 30 ja jopa yli 45 vuotta. Tehtaasta oli tuleva varsin merkittävä osa hämeenlinnalaista elämänmenoa. Työntekijöitä oli kutomomestareita, kutojia, kuivaajia, plyysääjiä, leikkaajia, parsijoita, yliparsijoita, dekateeraajia, karstaajia, puuseppiä, kehrääjiä, ylikehrääjiä, kehruumestareita, pesijöitä, siivoojia jne.<br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tehdasta kuitenkin
kehitettiin koko ajan. Jo seuravana vuonna tuli 5 uutta kutomatuolia
ja valmistuivat luoma- ja liimakoneet. Tämä kehitystyö siis oli
käynnissä, vaikka Hallio historiikissaan toteaa tehtaan tuloksen
olleen ”<i>silloisiinkin oloihin werraten hywin waatimaton. Sen
selitykseksi syyttää johtokunta ”rahain wähyyttä”. Waikka
rahaa Suomessa jo w. 1895 oli runsaan puoleisesti, sanotaan
wuosikertomuksessa, eiwät rahamiehet tahtoneet yritykseen ryhtyä,
waan pienistä säästöistä suurimmakseen saatiin kokoon haalituksi
säännöissä määrätty alin summa 150,000 markkaa, joka meni
parhaastaan tehtaan rakennuksiin, koneisiin ja wälttämättömiin
raaka aineisiin</i>”.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tuossa yhteydessä
katsottiin aiheelliseksi tehdä vaihdoksia yhtiön johdossa. Siksi
marraskuussa 1896 tehtaan isännöitsijäksi astui insinööri <b>Henrik
Holmen</b> ja seuraavana vuonna teknilliseksi johtajaksi herra <b>Karl Neu</b>.
Tehtaan toiminnan katsottiin noiden muutosten jälkeen parantuneen.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tehtaassa oli aluksi
ainoastaan kutomo ja voima-asema. Jo ensimmäisenä tilivuotena
päädyttiin kuitenkin siihen, että tarvittiin kehräämö, joka
valmistui 1897. Lisäksi hankittiin lisää yksi höyrypannu ja kaksi
höyrykonetta. Myös oma korjauspaja oli tarpeellinen. Mainituilla
laajennuksilla toimittiin vuoteen 1907, jolloin tarvittiin neljä
kutomokonetta lisää nostaen niiden kokonaismäärän
yhdeksääntoista. Tuolloin isännöitsijä sai oman asunon tehtaan
alueelta. Vuonna 1914 oli vuorossa uusi kolmikerroksinen
kehruurakennus.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHrinIWbciS6jUWhw_aYq_KSSQ_oBOdzFgImSj-_FVXPlNGmkASg0ukvlzCXD0qQq-js8lwbMIZsR1nEodEL1ffFhJyqA_jA8tGqAxBux6aLO2EtgJRKuu5hApiAp9E3otx524CqbJ34vaWsSuBYQX-K236bScxlT864GZ1OnyGvLha2a9aKHnhTYN4A/s821/J112-23-kankaita%20Karenille%2026.4.1899%20Hamalainen.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="821" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHrinIWbciS6jUWhw_aYq_KSSQ_oBOdzFgImSj-_FVXPlNGmkASg0ukvlzCXD0qQq-js8lwbMIZsR1nEodEL1ffFhJyqA_jA8tGqAxBux6aLO2EtgJRKuu5hApiAp9E3otx524CqbJ34vaWsSuBYQX-K236bScxlT864GZ1OnyGvLha2a9aKHnhTYN4A/s16000/J112-23-kankaita%20Karenille%2026.4.1899%20Hamalainen.gif" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Kilpailu oli alusta asti kovaa. Tässä A. Karenin kangasliikkeen mainos vuodelta 1899.<br /><i>Sanomalehti Hämäläinen 26.4.1899</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8IibnFHnh75mJQo1TQ7R2oIp_Vb8qgV9N9ii79OFcIERRr8u2TqOINigdxp-0nkCS_0e4BgC5vJ1gnun3FbniQ34czl7xtFz4kPn-Io8HHPmUEvQJGYBBlui5o8Hi75t6uAKfJwyQWjl3nltKogFu6OkdELnBxQHPIujD9i3PAHqXnDoesPNCqJ_Tog/s367/J112-23-pitaaryhtinsa.gif" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="367" data-original-width="350" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8IibnFHnh75mJQo1TQ7R2oIp_Vb8qgV9N9ii79OFcIERRr8u2TqOINigdxp-0nkCS_0e4BgC5vJ1gnun3FbniQ34czl7xtFz4kPn-Io8HHPmUEvQJGYBBlui5o8Hi75t6uAKfJwyQWjl3nltKogFu6OkdELnBxQHPIujD9i3PAHqXnDoesPNCqJ_Tog/w306-h320/J112-23-pitaaryhtinsa.gif" width="306" /></a></div><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Syttynyt maailmanpalo oli
ravisteleva myös Hämeenlinnan Verkatehdasta. Vuonna 1915 varovainen
johtokunta suositteli työajan supistamista epävarmojen aikojen
vuoksi. Sellaiseen ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, koska Venäjä
tarvitsi Suomesta tarvikkeita armeijansa tarpeiksi. Niinpä tuotanto
itse asiassa kohosi voittoineen, mikä sai aikaan muun muassa
osinkojen noston 20 %:iin tuona vuonna 1915 huolimatta varojen
lisäämisestä uusien rakennusten rahastoon. Osakepääomaa
korotettiin 700 000 markkaan ja edelleen 1917 1050000 markkaan
antamalla yksi vapaaosake kahta entistä kohti.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Syksy 1917 toi kuitenkin
tyrmäävän muutoksen tilanteeseen, joka kärjistyi vuoden 1918
tapahtumiin. Johtokunnan pöytäkirjassa 25.2.1918 todetaan Suomen
Kansanvaltuuskunnan Intendenttitoimiston pakkolunastaneen tehtaasta
tavaroita 476 787 markan arvosta. Maksua ei koskaan saatu. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Sodan jälkeen
raaka-aineiden hankintaketju ja tuotteiden markkinat olivat
muuttuneet. Venäläisen villan ja lumppujen saanti oli loppunut.
Tehdas jouduttiin osaksi seisauttamaan huhtikuun 22 päivänä ja
viisi päivää myöhemmin työväki irtisanottiin kokonaan. Kesäkuun
alusta tehdas seisahtui tyystin raaka-aineiden loputtua ja toiminnan
muututtua kannattamattomaksi. Vaikka tehdas siis seisoi epämääräiseen
tulevaisuuteen, osinkoa kuitenkin päätettiin jakaa jopa 40%. Vielä
22.3.1919 liki vuoden seisseen tehtaan varoisyta yhä maksaa osinkoa
yhtä paljon! Tehtaan käynnistäminen jäi johtokunnan
harkittavaksi.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSzUaLLiOiCdJ1wxalw0hreVCdQRK0XbjOh7d4iL_WPNdXmhC-0J0Grn-WHmcGKe9TtmnLrpAHlunIIG4G0iPJ5xpPnLzVvp_urPnY7woy5e02ivzuHrqCu6JbHST6WlnCMwHWsLZOHsByDt-oVvqll_j-C40q4iTgeNSPgvvzNT68gsKIogCkELNb-Q/s396/J112-23-osa%20uutta%20kehraamoa%201920.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="396" data-original-width="310" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSzUaLLiOiCdJ1wxalw0hreVCdQRK0XbjOh7d4iL_WPNdXmhC-0J0Grn-WHmcGKe9TtmnLrpAHlunIIG4G0iPJ5xpPnLzVvp_urPnY7woy5e02ivzuHrqCu6JbHST6WlnCMwHWsLZOHsByDt-oVvqll_j-C40q4iTgeNSPgvvzNT68gsKIogCkELNb-Q/s320/J112-23-osa%20uutta%20kehraamoa%201920.jpg" width="251" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"> Hallion historiikki esittelee vuonna 1920 uutta<br /> kehräämöä. Toistuvista vaikeista ajoista huoli-<br /> matta tehdasta kehitettiin kautta vuosien.<br /></span></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Koko ajan yhteiskunnassa
ja sen taloudessa kuitenkin tapahtui; niinpä maan vaatturityönantajat
alkoivat pohtia mahdollisuuksia hankkia hallintaansa jotakin
ensiluokkaista verkatehdasta. Ennestään tunnettu ja hyvässä
maineessa ollut Hämeenlinnan Verkatehdas nousi tuossa vaiheessa
esille. Sairastellut ja väsyneeksi kuvattu insinööri Holmen olikin
halukas myymään osake-enemmistönsä, joten syksyllä 1919 siirtyi
tehdas ”<i>erään vaatturiliikkeen harjoittajista Helsingissä
muodostetun yhtymän haltuun</i>”. Entisen johtokunnan tilalle
valitiin uusi eli pankinjohtaja <b>F. Hallio</b>, toimitusjohtaja <b>Joh.
Blomqvist</b> ja liikkeenjohtaja <b> V. Sutinen</b> sekä varajäseniksi
kauppaneuvos <b>A. Gust. Skogster</b> ja kauppias <b>Matti Arvola</b>.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Uudeksi isännöitsijäksi
valittiin insinööri <b>Fridolf Palmroos</b>, joka aiemmin oli ollut
vuodesta 1915 Turun Verkatehtaan teknillisenä johtajana. Suurena
haasteena olikin tehtaan toiminnan aloittaminen kokonaan alusta
vailla raaka-aineita tai värejä. Tavoitteena ollut tehtaan
käynnistäminen heti vuoden 1920 alusta ei onnistunut, vaan mentiin
syyskuulle asti ennen täyttä toimintaa. Osinkoa kuitenkin saatiin
maksettua 30%. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Heti seuraavana vuonna
vastoinkäymiset iskivät jälleen. Maailmanpalon vaikutukset
kourivat yhä yhteiskuntaa. Ihmisiä kehotettiin säästämään
kaikin tavoin ja jättämään ostoksensa halvempaan aikaan, mikä
tarkoitti ns. ostolakkoa. Suurehkot kangasliikkeet tuottivat maahan
suuria määriä alennusmyynneistä ostettuja ulkomaalaisia
kankaita, joiden kanssa kotimainen tuotanto ei kyennyt kilpailemaan.
Näiden lisäksi oli vielä sopimus tehtaan tavaroiden yksinmyynnistä
<b>Suomen Vaatturien Kangaskauppa Oy</b>:n kanssa, mikä tarkoitti tavaranvaihdon
supistumista ja varaston kasvua huolimatta tehtaan tuotannon
vähentämisestä. Tappiota syntyi myös raaka-aineiden ostamisesta
velaksi. Heikkoa tulosta painoi yhä alas kampalankakankaiden myynti
alihintaan.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Toukokuun lopulla päättyi
kuitenkin sitoumus Suomen Vaatturien Kangaskaupan kanssa. Vuoden
lopussa saapuivat Saksasta jo ennen sotaa tilatut kehruukoneet, mikä
kasvatti tehtaan oman kehräämön kokoa. Kutomoakin suurennettiin
viidellä koneella. Niinpä seuraavasta vuodesta 1922 tulikin
suhteellisen edullinen.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgACAWF8MJBAC56nx32Zarf9y6s4MtF5GQfBnXoD6eevKU1V74ZnyV3juMCRQHuY1qraaDAtal80JTnlHssaq9mN4QPbobW2i3g9ld62KIkcid7M4Ylqe8C4RI4YFfw3FFPyoPrnH5_cTjoOyPnuz9dFcoG89j79usYh7FpqPRL-hWASETytaC3HPY6rQ/s607/J112-23-hamsan%2026.4.1922.gif" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="607" data-original-width="507" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgACAWF8MJBAC56nx32Zarf9y6s4MtF5GQfBnXoD6eevKU1V74ZnyV3juMCRQHuY1qraaDAtal80JTnlHssaq9mN4QPbobW2i3g9ld62KIkcid7M4Ylqe8C4RI4YFfw3FFPyoPrnH5_cTjoOyPnuz9dFcoG89j79usYh7FpqPRL-hWASETytaC3HPY6rQ/s16000/J112-23-hamsan%2026.4.1922.gif" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hämeenlinnan Verkatehtan mainos Hämeen Sanomissa 26.4.1922. Maailmanpalon ja vuoden 1918 tapahtumien<br />jälkeen saatiin tuona vuonna jälleen kohtuullinen tulos.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Markkinain aaltoliike ei
silti jättänyt tehdasta rauhaan. Suotuisa vaihe ylitöineen jäi
perin lyhyeksi. Vilkas ulkomainen kilpailu etenkin Saksasta ja
Ranskasta valmisteiden hintojen laskun ohella kuritti. Vuodesta 1924
olikin sitten tulossa yhtiön toiminnan taloudellisesti heikoin,
vaikka ainoastaan neljännes tappiosta johtui itse vuoden
toiminnasta. Velkakuormaa oli ajan kanssa pahasti kertynyt.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Insinööri Palmroos
jätti toimensa 8.1.1925. Hänen seuraajansa isännöitsijänä oli
tekninen johtaja insinööri U. Tennberg, joka hoiti toistaiseksi
myös toimitusjohtajan tehtäviä. Vuoden 1926 alusta sekä
isännöitsijän että teknillisen johtajan virkaa tuli hoitamaan Oy
Karlsmarkun Verkatehtaan entinen teknillinen johtaja, insinööri
Alfred Malmström.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tehtaan varasto oli
päässyt epäkurantiksi ja liian suureksi. Rahanpuute alkoi silti
seuraavina vuosina hellittää. Tultaessa vuoteen 1926 johtokunta
saattoi todeta tehdasta uudistetun edeltäneinä 8 vuotena varsin
mittavasti käsittäen 30 kutomakonetta, kaksi ryhmää karstakoneita
ja kaksi selfaktoria, joissa yhteensä 700 värttinää.
Uudenaikaisen erikoisviimeistelykoneen hankkiminen oli nostanut
tehtaan tuotteiden laatua huomattavasti. Työntekijöitä oli 85.
Pääosan tehtaan valmisteista muodostivat korkealaatuiset miesten ja
naisten kampalankakankaat kulloinkin muodikkaissa väreissä ja
kuoseissa. Tärkeässä osassa olivat myös erikoisesti hyvät
herrojen juhla- ja virkapukukankaat sekä palttookankaat, hienot
ulsterit, eskimo- ja doffelikankaat.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuoden 1927 alkupuolella
osake-enemmistö siirtyi Amberlain suvulle, josta alkoi jälleen uusi
vaihe tehtaan historiassa. Maaliskuun 19 päivän yhtiökokouksessa
johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi varatuomari Asmberla ja
jäseniksi insinööri Amberla ja pankinjohtaja Rydman sekä
varajäseniksi kartanonomistaja Amberla ja kauppaneuvos Skogster.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Pulakausi jatkui edelleen
ja painoi erityisesti kuitomateollisuutta. Eduskunta pyrki
helpottamaan kotimaista tuotantoa laatimalla 1920-luvun lopulla mm
kutomatuotteiden tullit. Hämeenlinnan Verkatehtaan toiminta vuonna
1929 pysyi silti myynnin osalta vielä ennallaan. Yhtiö onnistui
ostamaan kaupungilta omakseen osan teollisuusalueen vuokratonttia. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTFHbDO4484qdW2t4VYTNhRdT2SvnUO2Bl9qrHA4xNpgTjkYgx-ddwzzuMYYvnPADfZegTykcUleIGbf3btnnv2nLl_RywLY092I2r-8qWxE-LehRjgz_3HriVvNwNnPOnyR7m8WCvTlw8KhRNJ2Roe3V2IPha2FXOE9vegBsRLC2zPi3sspgyv38kvA/s390/J112-23-tehdassaleja%201945.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="390" data-original-width="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTFHbDO4484qdW2t4VYTNhRdT2SvnUO2Bl9qrHA4xNpgTjkYgx-ddwzzuMYYvnPADfZegTykcUleIGbf3btnnv2nLl_RywLY092I2r-8qWxE-LehRjgz_3HriVvNwNnPOnyR7m8WCvTlw8KhRNJ2Roe3V2IPha2FXOE9vegBsRLC2zPi3sspgyv38kvA/s16000/J112-23-tehdassaleja%201945.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vuonna 1945 Ville Peltonen omassa historiikissaan<br />saattoi jo esitellä tavattomasti laajentuneita <br />tuotantosaleja. </span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuonna 1930 maamme
taloudellinen tilanne huononi edelleen. Yleismaailmallinen
talouspula vaikutti kaikille aloille ja etenkin ulkomaisia
tuontiraaka-aineita käyttäneille tahoille. Tuossa tilanteessa
Hämeenlinna verkatehtaan osalta tilanne ei ollut heikoin, vaan se
oli saanut oman vakauttamisohjelmansa kautta toteuttaa ulkomaiset
ostot lyhyillä maksuajoilla. Vähitellen parantuneissa oloissa
valmistemäärät ja myynti sitten jälleen kasvoivat. Kutomosalia
jälleen laajennettiin, nyt 12 kutomakoneella.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kampalankakankaiden
korkea laatu oli tehtaalle ominaista. Oman kampalankakehräämön
puute jätti riippuvaiseksi ulkoisista raaka-aineista. Niinpä
13.10.1933 päätettiin alkaa rakentaa sellaista varten uutta
lisärakennusta. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuoden 1936 kaikkien
aikoijen suurinta liikevoittoa ja myyntiä seurasi sitten äkkinäinen,
jyrkkä villan hintojen nousu. Markkinoilla jatkui kuitenkin
noususuunta. Tehtaalla oli miltei jatkuvasti joitain laajennustöitä.
Oma merkityksensä oli Lahden Verkatehdas Oy:n eli entisen Kosken
Verkatehtaan kiinteistön ja koneiden hankkimisella. Itse lahtelainen
kiinteistö oli myyty, mutta koneet oli siirretty Hämeenlinnaan.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuonna 1938 oli taas
vuorossa talouden noususuunnan taittuminen laskuun. Talouteen ja
toimintaa oli vaikuttava jälleen sota. Seuraavina sotavuosina oltiin
pieniä Saksasta tai Italiasta saatuja sillaeriä lukuunotta
kotimaisten raaka-aineiden varassa sidonta-aineittenkin suhteen.
Saksasta saatiin 1942 pieni villaerä. Tuotantoa koetettiin pitää
yllä huonojen lumppujen avulla. Säteri Oy:n sillatehdas pääsi
käyntiin vuoden lopulla, mutta Hämeenlinnassa ei tyydytty
odottamaan apua siitä. Niinpä ostettiin helsinkiläisen
sellofaania valmistavan Visko Oy:n osakekanta ja koneet muutettiin
sillan valmistukseen sopiviksi. Siten saatiin sillaa omasta
tehtaasta.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tehtaan toiminta oli siis
jatkuvaa korjaus- ja rakennustyötä. Työväki sai muun muassa
ruokasalin kampalankakehräämön ullakkokerrokseen. Erilaisia
koneita hankittiin lisää. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuoden 1945 historiikissa
todetaan Hämeenlinnan Verkatehtaan johdon ja sen työntekijöiden
keskinösiten suhteiden olleen pitkin aikaa hyvät. Kirjan loppuun
kerätyissä lyhyissä muisteluksissa nimettömäksi jäävä työmies
toteaa erään tehtaalla jonkin aikaa olleen saksalaisen mstarin
aikanaan olleen hyvin häijy ja riitautuen liki kaikkien kanssa.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDDz9Bqfc1Evssf0PDRV25aW8TSf7M72jVdEb0H1UxoQ2c7P2pIhU6ojYMgrh4TC9F3KUkcQBqSbXDsfuS4Jq3zyKWI59Be_nS_kno0QI0QLyaMATSho8eOKFzYaVI9bMl369XKC6o9mR8HcYoGkNpOw4Sjx1jkG6CHTJoToaAhrJyqUxuPTJ0Qfsatg/s900/J112-23-irtisanomistapaus%201907.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDDz9Bqfc1Evssf0PDRV25aW8TSf7M72jVdEb0H1UxoQ2c7P2pIhU6ojYMgrh4TC9F3KUkcQBqSbXDsfuS4Jq3zyKWI59Be_nS_kno0QI0QLyaMATSho8eOKFzYaVI9bMl369XKC6o9mR8HcYoGkNpOw4Sjx1jkG6CHTJoToaAhrJyqUxuPTJ0Qfsatg/s16000/J112-23-irtisanomistapaus%201907.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vaikka työväen ja johdon välejä historiikissa kuvataankin varsin sopuisaksi, tehdas ei tietenkään ollut erillään<br />yhteiskunnallisista jännitteistä. Kyseessä oli tärkeä ja suuri työnantaja, jonka palvelukseen tuli väkeä ilmeisen<br />laajalta alueelta. Tässä on vuodelta 1907 sosiaalidemokraattisen sanomalehti Hämeen Voiman palstoilla käytyä irti-<br />sanomistapauksen polemiikkia. Esillä on kaksi eri näkemystä eli työnantajan ja työntekijän. Voimme vain arvailla<br />kyseisen tapauksen taustoja muistaen 1900-luvun alun kiristyneet yhteiskunnalliset suhteet. Tehtaan pilli puhalsi<br />varmasti myös vaikutteita yleisestä työelämästä ja yhteiskunnasta.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Teerijoki puolestaan
toteaa koruttomasti kuvatessaan toisen maailmansodan jälkeistä
Hämeenlinnaa tekstiiliteollisuuden äkkinäisten ja
maailmanlaajuisten suhdannevaihtelujen iskeneen pikaisesti
Hämeenlinnaankin. Verkatehtaan nopea kasvu vaihtui rajuksi
pudotukseksi. Kuten jo edellä kautta tehtaan historian olemme
saaneet lukea, suhdanteiden alituiset vaihtelut olivat tehtaan
toistuvina vitsauksina. Syksyn 1951 ja kevään 1952 välillä
tehtaalta irtisanottiin 300 työntekijää, loppukeväästä 1952
miltei sata lisää. Myös vapaaehtoisia irtrisanoutumisia
toivottomien tulevaisuudennäkymien vallitessa tapahtui paljon. Vielä
1950-luvun puolivälissä tehdas koki lyhyen joutsenlaulun
Pohjoismaiden ainoan uudenaikaisen karstalankakoneiston avulla
työntekijämäärän kasvaessa jälleen lähes tuhanteen.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Alan kilpailukykyä
pyrittiin parantamaan seitsemän itsenäisen toimijan
yhteenliittymällä, johon myös juuri ennen toimenpidettä nimensä
Hämeen Veraksi muuttanut Hämeenlinnan Verkatehdaskin kuului.
Kuitenkin jo joulukuussa 1962 tuo Villayhtymä Oy ilmoitti
siirtävänsä Hämeenlinnan tuotannon muihin laitoksiin ja
sulkevansa tehtaan syksyyn 1963 mennessä. Vaiherikas ja monista
vastoinkäymisistä selvinnyt tehdaslaitos oli tullut tiensä päähän.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ja lopuksi sitten kuva kuuluisasta Spinning- Jennystä eli <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kehruu-Jenny" target="_blank">Kehruu-Jenny</a></b>stä, joka aikanaan sai aikaan raivoisat reaktiot koneellistumista vastaan. Kyseessä on James Hargreavesin vuonna 1770 patentoima kehruukone, jota pidetään ensimmäisenä laitteena, jolla voitiin kehrätä useita lankoja samanaikaisesti. Monet saattavat muistaa nk. <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luddiitit" target="_blank">luddiitit</a></b>, jotka särkivät koneita. Hämeenlinnassa kuitenkin yhä uudet koneet laajensivat tehdasta pitäen sitä pystyssä alituisessa kilpailutilanteessa, kunnes kehitys kaikista ponnisteluista huolimatta ajoi tuotannon muualle.<br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMTvLUq1TsN1xO13vNaLA6SbrVC0k9PDM8bo6CEkKIDpNIsVTXiFs_OsYCeJB5Jfku28fcwPVfDijdtU10XKd2u7zYCKt8HWbcHqm9ZmxT1885NHxv-q3La0Ckf_126kPFKlP5TrWu6vLs8Uifa9d-ncoysGuEHKDWdEuCK90WCt4g_dczomsMkfpUNQ/s560/J112-23-Kehruu-Jenny%20Helmshore_6158%20-%20wikimedia%20commons.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMTvLUq1TsN1xO13vNaLA6SbrVC0k9PDM8bo6CEkKIDpNIsVTXiFs_OsYCeJB5Jfku28fcwPVfDijdtU10XKd2u7zYCKt8HWbcHqm9ZmxT1885NHxv-q3La0Ckf_126kPFKlP5TrWu6vLs8Uifa9d-ncoysGuEHKDWdEuCK90WCt4g_dczomsMkfpUNQ/s16000/J112-23-Kehruu-Jenny%20Helmshore_6158%20-%20wikimedia%20commons.JPG" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Kehruu-Jenny<br /><i>kuva Wikimedia Commons/Helmshore Mills Textile Museum 12.4.2011</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:</i></span></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>Hallio. F. Hämeenlinnan verkatehdas oy : 1895-1920 (1920)<br />Koskimies Y. S. Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944<br />Peltonen Ville. Hämeenlinnan verkatehdas : 1895-1945<br />Teerijoki Ilkka. Hämeenlinnan historia ensimmäisestä maailmansodasta 200-luvulle</i></span><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-74978136271335111992023-01-22T15:57:00.003+02:002023-01-23T11:13:19.498+02:00Piirilääkäri von Fieandt ja Kalvolan lukkari-urkurin koettelemukset<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Hämeenlinnassa sijaitsee
Palanderin taloksi kutsuttu kotimuseo, jossa vierailleet ja siitä
lukeneet muistanevat piirilääkäri Karl von Fieandtin perheineen
muuttaneen taloon vuonna 1904 Palanderien jälkeen ja pitäneen
siellä aluksi myös omaa vastaanottoaan. Liian usein me jälkipolvet
joudumme tutkailemaan säilyneiden rakennusten seiniä pohtien
kaihoten ammoin siellä eläneiden vaiheita. Silloin tällöin
sattuma johdattaa pienten välähdysten lailla tapauksiin, joita on
näillä paikoilla läpikäyty. Sinänsä tuskallista miettiä, että
nämä kirjatut tapahtumat ovat useimmiten tavalla tai
toisella olleet asianomaisille ikäviä tai kohtalokkaita. Eräs
nimenomainen tapaus on sittemmin palaillut mieleeni tavan takaa
taiteillessani liukkailla jalkakäytävillä juuri Palanderin talon
liepeillä.</b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXKn-JdhgMWq14vPljJmSevF_0TuY23SEFUeFSp_SHTOcIvsR4kmZ0xAWifhpndKKZWa3lIotsYm7XpvqPFpOwmWdqMsNPh4rp6P0UkZD7NRfiK5n2XK_kEvDznDzHDyNgEFLvUpKiRmKXoD--0_qfftQJd0Kmsygd6HnnEvSbSytR_NWBETAPUw8/s364/J111-23-vastaanottoajat%20syyskuun%202%201904.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="364" data-original-width="305" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXKn-JdhgMWq14vPljJmSevF_0TuY23SEFUeFSp_SHTOcIvsR4kmZ0xAWifhpndKKZWa3lIotsYm7XpvqPFpOwmWdqMsNPh4rp6P0UkZD7NRfiK5n2XK_kEvDznDzHDyNgEFLvUpKiRmKXoD--0_qfftQJd0Kmsygd6HnnEvSbSytR_NWBETAPUw8/s320/J111-23-vastaanottoajat%20syyskuun%202%201904.jpg" width="268" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hämeenlinnalaisten lääkärien vastaanottoaikoja<br />Hämeen Sanomissa syyskuun toisena pnä 1904.<br />Näihin joutui myös Kalvolan lukkariurkurikin<br />tapaturmansa vuoksi turvautumaan. </span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Taannoin etsiskelin
vihjeitä Palanderin talon historiaan liitettyjen ihmisten vaiheista ja
törmäsin Hämeen Sanomissa 20. helmikuuta 1905 olleeseen
kirjoitukseen, jossa Kalvolan lukkari-urkuri Kumpumäki kertoo
kokemuksistaan, koska ”<i>nykyisin kiertelee Hämeenlinnan
kaupungissa että sen ympäristössä ja Kalwolan seurakunnassa
semmoinen huhu, että minä mukamas olen mielenwikainen ja
”juoppo-hullu”...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lukkari-urkuri selittää
kärsineensä edellisenä kesänä kolme viikkoa vuoteenomana
aivokuumeesta ja poteneensa myös sydäntautia kokien olleensa
vainottuna eräiden kalvolalaisten taholta tavalla jos toisellakin.
Perin kohtalokkaaksi oli osoittautua joulukuun 18. päivä, jolloin K
liukastui jäätiköllä halkaisten sanojensa mukaan päänsä ja
saaden ankaran aivotäräyksen.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tohtori von Fieandt hoiti
potilasta kahdeksan päivää ennen kuin lähetti Helsingin
diakonilaitokselle. Yhdeksän vuorokauden hoidon jälkeen K totesi
oleskelun siellä liian kalliiksi ja vaati pääsyä pois. Potilas
päästettiinkin perin vastentahtoisesti omienkin tuntemustensa
mukaan heikkona kotiinsa. Häntä vaadittiin kyllä kiiruhtamaan
takaisin tohtori von Fienandtin tykö. Niinpä hän kertoo
yrittäneensä turhaa tavoittaa tohtoria tämän kotoa. Nyt saatan
mielessäni nähdä heikkokuntoisen miehen horjuvan Lukiokatu 4:n
portilla, soittavan kelloa ja saavan tietää, ettei herra
piirilääkäri ole tavattavissa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">K joutui siis niine
hyvineen ajamaan vossikan reellä Hämeenlinnan asemalle. Asemasiltaa
kauemmaksi hän ei kuitenkaan ehtinyt ennen kuin menetti tajunsa
joutuen puolisen tuntia avopäin pakkasessa odottamaan apua. Hänen
onnekseen paikalle saapuivat muuan tuttava Kalvolasta ja
hämeenlinnalainen tohtori Wichmann toimittamaan potilaan sairaalaan.
Tohtori Wichmannin sairaalassa ei kuitenkaan ollut tilaa, ja K joutui
vuorokauden hoidon jälkeen lähtemään lääkemääräyksen kanssa
kotiin.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lukkari-urkuri kertoo
pyörtyneensä uudelleen kolmantena päivänä kotiutuksensa jälkeen.
Sairasaikanaan K kertoo tulleensa kotipuolessa ruhjotuksi mutta
kuitenkin tammikuun 14. päivään mennessä kuntoutuneensa. Siinä
vaiheessa oli hänen asunnolleen saapunut neljä miestä vaatimaan
lähtöä Hämeenlinnaan lääkärin puheille.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Seuraavaksi saan silmiini
kohtauksen toipilaasta peräämässä pääsyä tohtori von Fieandtin
puheille. Liekö vallan Lukiokatu 4:n portailla vai eteisessä
seissyt? Piirilääkäri oli hänen sanojensa mukaan äreästi
käskenyt hänet tohtori Mannerin mielenvikaisten laitokseen, jossa K:a
sitten oli pidetty ”5 wuorokautta raiwohullujen parissa”. Sen
jälkeen oli hänet aiottu lähettää Pitkäniemeen, mutta ”<i>siellä
ei otettu wastaan waan sanottiin, että wiisaita hulluja ei tänne
oteta waan ainoastaan todellisia mielenwikaisia; ja siis saimme
poistua kotia jossa nytkin olen ja wirkaani tulen astumaan 1 päiwä
maaliskuuta, jolloin luulen päässä olewat haawat tulewan jotenkin
terweeksi.</i>” </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lopuksi lukkari-urkuri
uhkaa vielä piirilääkäriä oikeudenkäynnillä selvän miehen
lähettämisestä hullujenhuoneelle.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Samaisessa lehdessä on
julkaistu myös piirilääkärin vastine, jonka mukaan potilas on
tunnustanut olleensa tammikuussa pari päivää mielenhäiriössä
niin, ettei hänen rouvansa ollut voinut hoitaa pyytämättä kunnan
viranomaisia apuun. Siinä vaiheessa oli sitten soinut myös puhelin
Fieandtin talossa mainittujen viranomaisten pyytäessä tarvittavaa
lääkärintodistusta toimenpiteitä varten. Piirilääkäri ei
katsonut voivansa kieltää apua tuntiessaan tapauksen.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Niinpä von Fieandt
kertoo rouva K:n saapuneen [vastaanotolle] kaupunkiin. Niin sitten
potilasta varten laadittiin tarvittava todistus hoitotoimenpiteitä
varten. Tässä kohdin taas näen sieluni silmin vakavailmeisen
rouvan saapuvan eteisestä vastaanottohuoneeseen peläten pitää
miestään kotonaan ennen kuin tämä saataisiin Pitkäniemeen ja
ehdottaen potilaan ottamista odotusajaksi kaupungin mielenvikaisten
laitokseen. Herra piirilääkäri kuitenkin huomauttaa, ettei
usko potilasta sinne otettavan, vaan kehottaa rouvaa tiedustelemaan
asiaa Hämeenlinnan vaivaishoidon esimieheltä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Rouva sitten meni
mainitun virkamiehen puheille, eikä von Fieandt kertomansa mukaan
kuullut asiasta enempää ennen kuin telefooni jälleen seuraavana
aamuna soi ja kerrotaan päätetyn, että herra K:n viedään
Hämeenlinnan laitokseen. Siinä vaiheessa piirilääkäri ei
katsonut enää aiheelliseksi itse puuttua toimenpiteeseen, vaan
potilas oli syytä viedä suoraan mainittuun laitokseen.
Lukkari-urkuri ei suinkaan jäänyt hänelle määrättyyn paikkaan,
vaan saapui seuraajineen piirilääkärin luokse ”tyytymättä
olosuhteisiin”. Herra K uhkasi palata kotiinsa, missä hänen
vaimonsa ei katsonut voivansa häntä hoitaa. Piirilääkärin
painokkaita nuhteita K kuitenkin totteli ja palasi laitokseen.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vastineessaan
piirilääkäri von Fieandt korostaa, ettei hänellä ollut mitään
määräysvaltaa potilaan määräämisestä mielenvikaisten
laitokseen, koska hän ei ole laitoksen lääkäri. Toki hän oli
tätä sinne kehottanut menemään, ”<i>koska pidin hänen siellä
oloa lääkärin nähtävissä sopiwampana kuin kotona Kalwolassa”.
Potilaan päästämistä Pitkäniemestä hän kommentoi lyhyesti
selittäen sen siten, ”että oli koko monta päiwää kulunut
raiwokohtausten uudistumatta, joten woitiin toiwoa niitten palaamatta
jäämistä.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tällaisesta von
Fieandtin talossa ja vastaanotolla näytellystä kohtauksesta saivat
siis arvoisat hämeenlinnalaiset lehdestään lukea alkuvuonna 1905.
Oman selontekonsa piirilääkäri vielä päättää sanoin:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Tässä koko
osallisuuteni herra K:n hulluinhuoneasiassa. Arvostelkoon nyt arwoisa
yleisö, olenko siinä wäärin käyttäytynyt!</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Jos oikeusjuttu tulee,
on kait se minun kannettawa kaiken sen kärsimyksen lisäksi, jonka
olen herra Kumpumäen kautta saanut kokea</i>”.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">* * *
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Selailtuani lehtiä
muutaman vuoden eteenpäin en ole ainakaan tähän asti löytänyt
mainintaa oikeudenkäynnistä. Kumpumäki vaikuttaa ainakin
toipuneen jotenkin vammoistaan ja jatkaneen virassaan pyrkien vuonna 1908 Turun tuomiokuntaan kanttoriksi ja päätyen 1910
toiselle sijalle hakiessaan Kurikan urkurin virkaan. Kumpumäki
nimenä Kalvolan suunnalla toistuu myöhemminkin, mutten ole varma,
onko kyseessä sama henkilö.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">* * *</p><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:<br /><br />Hämeen Sanomat 20.2.1905<br />Hämeen Voima 21.4.1908<br />Hämeen Sanomat 30.7.1910<br /><br />Inka-Maria Laitila (teksti): Säätyläiskoti Hämeenlinnassa- Palanderin talo <br /></i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i></i></span><br />Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-21838432000521365932022-11-21T16:09:00.000+02:002022-11-21T16:09:17.841+02:00Valoa ja varjoa<p> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzeHdngfXt24wVDfwIXw3QPf8mdE3fZ1wMvtyB4DiBQkBj4O9RY7e7ZlOA__Az4pUiahO273AU4yVrWxRs6OPvQOaXNas0TE2nKeaMSIsFHQyH1CzFfHWhVt-B7y6fNNr8U1AfQBubds5kO142LH-CduNped8aaKk3V-xqwdUyu5EuD8xIC8GSjU/s560/J110-22-taivaanranta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzeHdngfXt24wVDfwIXw3QPf8mdE3fZ1wMvtyB4DiBQkBj4O9RY7e7ZlOA__Az4pUiahO273AU4yVrWxRs6OPvQOaXNas0TE2nKeaMSIsFHQyH1CzFfHWhVt-B7y6fNNr8U1AfQBubds5kO142LH-CduNped8aaKk3V-xqwdUyu5EuD8xIC8GSjU/s16000/J110-22-taivaanranta.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">MAAILMA VIELÄ ALLA MUSTANA ja yllä aamun hohtava kupari. Hiljalleen väistyvä yö vielä kätkee alleen <br />kansallismaiseman. Takana rivakka taival halki metsän kohti aamun ensi valoa. Pienen, taianomaisen <br />hetken saattaa kuvitella maailman vailla nykyajan uusimpia hullutuksia tai mahtipontisimpia rakennelmia. <br />Samalla kaakkoisen taivaanrannan voi kokea myös uhkana niin kuin vaikkapa 83 vuotta aiemmin. Silti <br />varhaisimman sunnuntaiaamun tovit vain lyhyiden linnunhuutojen katkaisemina ovat seisauttavia...</span><br /></td></tr></tbody></table><br />
</p><p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">”<i>Parahin serkku!
Sinä olet pyytänyt minua kirjoittamaan, miltä minun olinpaikkani
näyttää kesällä , ja sitten olet sinä wielä pyytänyt, että
näin kirjeessä laatisin sinulle kaikesta siitä, mitä täällä on
nähtäwää, seikkaperäisen selonteon...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">Näin aloittaa
nimimerkki <b>Antres</b> sanomalehti Hämettäressä 13. heinäkuuta
1907 vieden lukijansa luonnollisesti Aulangolle, missä on juuri
tuolloin tapahtunut suuria maisemallisia muutoksia. Hän kertoo,
kuinka laiva vie kaupungin rannasta 25 pennillä Karlbergiin ohitse
tukkilauttojen tukkipoikain laulun kaikuessa korvissa.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">Luonnollisesti itse
Karlberg jo saa osansa ylistyksestä ja ”<i>kaupunki woi ylpeillä
tällaisesta paikasta. Sadottain wetää se kesä-aikaan matkustajia
puoleensa</i>.”
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">Päärakennus
torneineen ja terasseineen saa toki osansa huomiosta, mutta juuri nyt
kulku vie tekorauniolinnan tornien lomitse metsään, jonka läpi
tavoitteena on jotain muuta, mikä jättää kartanon eläintarhat
siipikarjoineen, riikinkukkoineen ja hirvenvasoineen tavallista
toisarvoisemmiksi. Vuorelle on nimittäin juuri kesällä valmistunut
harmasta graniitista jykevä torni.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">” <i>Toden totta
tekee se sinuun, serkkuseni, sen ensi kerran nähtyäsi enemmän kuin
juhlallisen waikutuksen. Sinä kunnioittain olet walmis pääsi sen
edessä paljastamaan</i>...”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">Vahvat hermot sallivat
matkalaisten kuitenkin nousta ylös tornin korkeuksiin, mistä silmä
tapaa järviä, vuoria , kukkuloita, metsiä...alla Hämeenlinna
puistikoineen, kirkkoineen, toreineen ja tietenkin itse Karlberg.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI"><span style="font-family: inherit;">Liikutuksen
vallassa kertoja otaksuu illan koittaneen ja auringon laskeneen.
Läntisellä taivaalla viipyy enää ruusunpunainen juova. Kertojan
lukijoineen laskeutuessa viimein tornista on jo koittanut yö...</span></p><p align="JUSTIFY" class="western" lang="fi-FI"><span style="font-family: inherit;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGRDi6pUqltF7qpRGyw6OGm-5eAADwG6pPbdDDcyFxIIZ97A2oSD8G0nlvnDomhD7GUuaQX_9ug48oz44a02MzedqvnTA2BDeGlQOF2izKKqv4eyNKjV0jmBnYJCLX5IfhDgbv-KkJrV-71BoDE-Q1cubNAwEkvod0VgESHKc_RYoOXfKGWIvq6Gs/s427/J110-22-kuinliekeissa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="320" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGRDi6pUqltF7qpRGyw6OGm-5eAADwG6pPbdDDcyFxIIZ97A2oSD8G0nlvnDomhD7GUuaQX_9ug48oz44a02MzedqvnTA2BDeGlQOF2izKKqv4eyNKjV0jmBnYJCLX5IfhDgbv-KkJrV-71BoDE-Q1cubNAwEkvod0VgESHKc_RYoOXfKGWIvq6Gs/s320/J110-22-kuinliekeissa.jpg" width="240" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Nouseva aurinko kuin liekkeinä seinillä.</span><br /></td></tr></tbody></table></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Maailma oli perin
erilainen Aulangon kuulun näkötornin valmistuessa vuonna 1907. Maa
oli osa tsaarien Venäjän imperiumia, ja viime vuosisadan suuret
maailmanpalot olivat vasta edessä. Jo aivan alusta torni on ollut
merkittävä kohde vierailtaessa kaupungissamme ja ympäristössä.
Esimerkiksi jo elokuussa 1908 Hämeen Sanomat kirjoitti, kuinka itse
kenraalikuvernööri muun ohjelmansa ohella vieraili tornissa ja
Karhuluolassa. Näkemäänsä ylen ”ihastunut” kenraalikuvernööri
kuulemma kirjoitti nimensä tornissa olleeseen matkailijain
nimikirjaan. Melko tarkkaan kymmenen vuotta myöhemmin eli elokuussa
1918 sanomalehti Hämetär kertoi, että
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Karlbergissa ja
Aulangolla käwijöitä on päättywän kesän kuluessa ollut melko
runsaasti. Aulangon näkötornissa olewaan nimikirjaan on wiime
sunnuntain iltapäiwään mennessä merkinnyt 5,000 matkailijaa
nimensä.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Mainittakoon, että
vuosina 1910-15 Hämeenlinnan väkiluku oli alle 6500 asukasta. Juuri
ennen talvisotaa vietettiin kuulemma vuonna 1939 Suomessa sangen
hyvää, viimeiseksi vanhan ajan kunnon kesäksikin joskus
luonnehdittua matkailusesonkia. Hämeen Sanomien mukaan tuolloin
kesäkuussa oli myyty rautateille Helsingistä ja Tampereelta
Hämeenlinnaan lähes 3000 viikonloppulippua. Näkötornissa oli
ollut kävijöitä heinäkuun puoliväliin mennessä jo noin 18 000.
Montakaan kuukautta ei sitten ehtinyt kulua ennen kuin tornille tuli
totista käyttöä <a href="https://yle.fi/a/3-5626908" target="_blank"><b>ilmavalvonnan</b></a> merkeissä. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKzjNMq0HKXJ5JkVpfvxOv2Y_NAhtz2WaizOu5NvMkYksOZNGD8_LhOALmd3VgWZZEiES5ue_NNR-8SVEMLiqeZdsjztfRGXRxRRCzaB7MFHZQRlrrKO8FzAGavugGMhtdf66ZRt5nlBASiWCL9NIWO2TS1oes9vRvXA_BUQ26bn3kNd-QknF6VgE/s560/J110-22-kaide.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKzjNMq0HKXJ5JkVpfvxOv2Y_NAhtz2WaizOu5NvMkYksOZNGD8_LhOALmd3VgWZZEiES5ue_NNR-8SVEMLiqeZdsjztfRGXRxRRCzaB7MFHZQRlrrKO8FzAGavugGMhtdf66ZRt5nlBASiWCL9NIWO2TS1oes9vRvXA_BUQ26bn3kNd-QknF6VgE/w200-h150/J110-22-kaide.jpg" width="200" /></a></div><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Paljon on siis Aulangon
graniittitorni ehtinyt 115 vuoden aikana nähdä, kokea ja todistaa.
Ja jälleen saattaa moni jo paahaa aavistaen tähyillä kohti
kaukaista itää... Sysäyksenä tälle kirjoitukselle on kuitenkin
ollut hiukan jokin muu kuin vain edellä mainitut numerot tai
historian haamut. Kolmisen viikkoa sitten koittanutta talviaikaan
siirtymistä voi pitää viisareiden siirtämistä jonkinlaisena
nykyajan talveen vaipumisen riittinä. Muutettaessa päivärytmiä
tuntia myöhemmäksi loikataan samalla kohti pimeämpiä iltoja.
Rämmittäessä sysipimeissä, märissä ja kylmissä päivissä
kasvavan synkyyden ohella vähäinen valokin tuntuu saavan pehmeyttä
aivan eri lailla kuin ollessaan miltei jatkuvasti läsnä kesäisin
tai siivilöityessään terävän keltaisena ruskan lehtien lomitse.
Raahustaessaan päivä päivältä alempana ja vähemmän aikaa
taivaanrannassa aurinko levittää aamu aamulta ja ehtoo toisensa
jälkeen hivenen eri lailla ja eri kulmasta loistettaan, joka on
sydäntalvella kuin häivähdys kynttilänliekkiä. Yhtenä aamuna
talonpäädyissä hohtaa hentoinen vaaleanpunainen ja toisinaan taas
silmä tavoittaa ainoastaan kuparinkeltaista. Sitten tulevat taas
usvaiset ja nuhruiset aamut, jolloin taivas vain roikkuu matalalla.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kolmisen viikkoa sitten
oli siis jälleen aika siirtää kelloja. Samalla mieleen juolahti
etsiytyä Aulangon näkötornille, joka oli vuoden viimeisiä päiviä
avoinna. Päivää aiemmin oli onneton sadekeli ja
auringonnousun valon havaitseminen turha toive. Niinpä matka vei
Aulangolle juuri viisareiden siirtämisen jälkeen. Kävely pimeän
metsän halki tornille kohti puiden lomitse pilkottavaa itäistä
taivasta oli kokemus sekin. Jostain huusi eläin, joka saattoi olla
lintu... tai sitten jokin muu.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Pääsin tornin juurelle
hyvissä ajoin ennen ilmoitettua auringonnousun hetkeä, mutta taivas
itäkaakossa hohti jo nuotionkeltaisena, hehkuvana kuparina. Se oli
miltei pistävä erotuksena pimeydestä ympärillään. Tuo hohde
hiveli jo näköalatasanteen metallikaiteita. Siinä aikani
ihailtuani näytelmää päätin kavuta hyvissä ajoin tornin
välitasanteelle, jolta sentään oli odotettavissa vielä parempi
näkymä auringonnousuun. Koska aikaa oli siirretty tunnilla taakse,
ei ollut toiveita päästä enää parhaaseen aikaan tornin huipulle.
Niinpä sain katsella perin matalalta, kuinka nousevan auringon
säteet saivat kivipylväiden kyljet ja lukitut portaikon seinät
kuin ilmiliekkeihin. Vain päivää aiemmin olisi ollut tilanne
toisin ellei sadekeli siis olisi tehnyt aikeitani tyhjiksi.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tunnelma oli tuollakin
paikalla kuin toisesta ajasta; maisemassa viivytellyt pimeys
varjoineen kätki katseelta kaikki kaukaisuuteen pyhätyt nykyajan
rakennelmat. Jossain alapuolella selkenivät vähitellen
Aulangonjärven piirteet. Joutsenten huudot kaikuivat sieltä
jostain, kunnes silmä jo erotti kahden valkean hahmon lennon
matalalta veden yltä, paljon tarkkailijan alapuolelta. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqhEGc7rUBtINSobNOqZzruGpJvjOuKEKKjQDmbEhWmc_cvtQu4aV_vUA2tO8p-P9ffUdnAA9uom7BnWOs8tsScz2TumTRxLkX-UE7Zb5fEAfXpUxB02bOiI6t3gQyGlB5nncFSRqlnxtYdbZ8S2h-9vG_7YbpOlRRXFW-WXLnFN122Avdbt9ay0I/s400/J110-22-portaissa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="300" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqhEGc7rUBtINSobNOqZzruGpJvjOuKEKKjQDmbEhWmc_cvtQu4aV_vUA2tO8p-P9ffUdnAA9uom7BnWOs8tsScz2TumTRxLkX-UE7Zb5fEAfXpUxB02bOiI6t3gQyGlB5nncFSRqlnxtYdbZ8S2h-9vG_7YbpOlRRXFW-WXLnFN122Avdbt9ay0I/s320/J110-22-portaissa.jpg" width="240" /></a></div><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jokainen aamu on
valaistuksensa suhteen siis erilainen. Kun sähkölukko lopulta
päästi kapuamaan huipulle asti. Ilma oli muuttunut enemmän
harmaaksi kuin talviaamun hohteeksi. Vanajan kiemurtelevan juoksun
varrella tosin säkenöivät terästehtaan suurten rakennusten kyljet
kuin maahan laskeutuneina tähtinä. Hetkeä aiemmin taivaanrannalla
loistanut lumous oli kuitenkin kadonnut. Lisäksi korkealla tuulen
aisti äkkiä perin raakana ja armottomana, mikä ei houkutellut
viivyttelemään odotellen pilvien mahdollista uutta väistymistä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Äkkiä jäljellä oli
taas viimainen loppusyksyn tai alkutalven nuhruiden keli. Olinpa
sentään tavoittanut tovin aamunkoiton Aulangolla. Se oli siirtynyt
niiden muistojen joukkoon, joita voi mielestään penkoa eri puolilta
Vanajanlaaksoa. Jotenkin varhaiset aamut ovat mystillisempiä kuin
iltahetket; kenties ne minusta tuntuvat siltä, koska aamuihmisenä
olen tuolloin yleensä virkeämpi havainnoimaan kuin ehtoolla.
Varhaisen aamun maailma on myös usein hiljaisempi kuin iltaansa
sykkivä tienoo. Kenties hienoin Hämeenlinnassa kokemani
valonäytelmä on sijoittunut Hattelmalanharjulle. Eräänä
varhaisena aamuna näin siellä nousevan auringon värjäävän
paksun usva- ja pilvikerroksen, joka kuin tiiviinä kantena peitti
matalalla Hämeensaaren ja Niementaustan suuntaa eli aivan laaksonsa
pohjalla kyhjöttänyttä Hämeenlinnan keskustaa. Pilvikerroksen
alla oli tiivistä pimeyttä, mutta pilvikerroksen päällä liekehti
aamun kuparinruskea hohde kuin kekäleinä. Tuolloin usvan seassa
olisi yhtä hyvin voinut nuokkua pienoinen 1800-luvun Hämeenlinna
kuin 2000-luvun alun betonielementtikeskusta. Valon ja varjon
toistuva leikki tuntuu ikään kuin hetkeksi kadottavan kuluneen
ajan ennen kuin tarkentuva maisema pyyhkäisee armotta esille
nykyajan rumine rakennelmineen. Olen toisinaan pohtinut, että
arvostelemme loppusyksyä ja talven pimeyttä usein turhankin
raa´asti, koska juuri voiman ja määrän vähäisyys tuo esille
valonkin eri vivahteita herkemmin kuin kesän ylenpalttisuus.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv05kjU_PiVg-uymyHkivwl1oPNJCm8WVFcwuFXZ6QIgVD4qz-5-6OmJRy76UgxKZhYc7IN5lHDENSk0dCU3zFjlFxaC4SE0_yQ02LPpwMxcDvPHSQhHsmpPT8iUgBy9SCGNxieezDgiQP7HsmKNSBU82VUgbnIYx_RUhLUMyP00I7cI4l8Qd89bU/s560/J110-22-auringonnoustessa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="260" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv05kjU_PiVg-uymyHkivwl1oPNJCm8WVFcwuFXZ6QIgVD4qz-5-6OmJRy76UgxKZhYc7IN5lHDENSk0dCU3zFjlFxaC4SE0_yQ02LPpwMxcDvPHSQhHsmpPT8iUgBy9SCGNxieezDgiQP7HsmKNSBU82VUgbnIYx_RUhLUMyP00I7cI4l8Qd89bU/s16000/J110-22-auringonnoustessa.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">PÄÄSTESSÄNI tornin huipulle sain toki nähdä auringon sivelevän pilvien lomasta taivaanrantaan ja <br />sytyttäneen kaukaiset tehdasraennusten seinät ja savupiiput säkenöimään kirkkaina valopisteinä.<br />Silti varhaisen aamun suurin taika tuntui jo kaikonneen. Aamun valonäytelmät ovat joka aamu niin<br />lyhyitä ja joka kerta erilaisia.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <br /></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"> * * *</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:<br /><br />Hämetär 13.7.1907<br />Hämeen Sanomat n:o 94 21.8.1908<br />Hämetär n:o 62 27.8.1918<br />Hämeen Sanomat n:o 163 20. 7. 1939<br />Y. S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944<br /><br />Lottatähystäjät palasivat kyynelsilmin Aulangolle<br /><b>https://yle.fi/a/3-5626908</b> (luettu 20.11.2022)</i></span><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-1851890640999175592022-09-10T16:22:00.008+03:002022-09-10T19:35:50.575+03:00Hiilihappokylpyaineita, lääkeyrttejä, ruumiinhoitoa ja rukouksia<h3 style="text-align: left;">
</h3><p style="margin-bottom: 0cm;"><b>Mitä kaikkea onkaan ollut
löydettävissä apteekkari Ölanderin talosta</b></p><p style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Mitä varhaisempiin
aikoihin ajatuksissamme hapuilemmekaan sitä vankemmin noihin
mielikuviin astuu jonkinlaista alkemiaa porisevien ja kuplivien
patojen ynnä lasiputkien ääressä. Samoin entisaikain apteekkarit
oppipoikineen ovat varmasti olleet tietynlaisen pelonkin sekaisen
hämmästelyn aiheina viljellessään palstoillaan monenmoisia outoja
kasveja. Ajatus hämäristä touhuista ei ole niinkään villi, sillä
aikanaan asiakkaat saivat itse seurata lääkeaineittensa
viimeistelyä myyntitilojen pöydillä. Vilkaisu apteekkarien
laboratorioihin olisi vielä epäilemättä vahvistanut vaikutelmaa
noituudenomaisesta puuhastelussa merkillisten voimien ja aineosien
kanssa.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLbcVzRQRq_ypTQXv31AmBN2J8SHhqtrCvT1YwCVoEAT2igPylNgY6jpxuKW-ldjT4M4_car-SeP8p7_EFtFgc7miey3wB-fjIiNSHUOIJYCLtWvh08uLI4nQzw4v2zhIYkYGP-OKlOo2TZ3yp1EDBqDrvyGGryRP8Wdwe3BBoglSG8N4KEVXdz04/s560/J109-22-apteekkari.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="423" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLbcVzRQRq_ypTQXv31AmBN2J8SHhqtrCvT1YwCVoEAT2igPylNgY6jpxuKW-ldjT4M4_car-SeP8p7_EFtFgc7miey3wB-fjIiNSHUOIJYCLtWvh08uLI4nQzw4v2zhIYkYGP-OKlOo2TZ3yp1EDBqDrvyGGryRP8Wdwe3BBoglSG8N4KEVXdz04/s16000/J109-22-apteekkari.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Maailman kuuluuisin apteekkari lienee Shakespearen teoksessa Romeo ja Julia. Kuvassa Cavendish Morton, 1909.<br /><i>Kuva: Wikimedia Commons.</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Epäilemättä jotkut
saattoivat suhtautua apteekkareihin jopa jotenkin pelonsekaisin
tuntein. Käsitteliväthän he suoranaisia myrkkyjä, jotka pieninäkin
annoksina ja käytettyinä väärin tuottivat silkan kuoleman.
Hämeenlinnalaisilla oli taatusti vielä 1900-luvun alussa muistissa
<a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Lehtori_Sainion_murha" target="_blank"><b>lehtori Sainion murha</b></a>, jossa hänen rouvansa oli hankkinut
strykniinin Pomoellin apteekista. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpp5ZljPXdMPVTmF8LfNFrmPA5kMbeN8DTmUTnVhr0d8XpY-b736VktNiQrdTFl3Ss0EE3GmJasVr6eof8xv87D_AgrH3tCWDUUsPBWg1MEck0hxf-296_LLQKJGyEgySUuxusGl3YlEIbISWm1HX-V_KCK00m9k584jeK0hTqTrWSGwt8Geu4E9o/s560/J109-22-apteekki%201910-luku%20-%20Lydia.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="356" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpp5ZljPXdMPVTmF8LfNFrmPA5kMbeN8DTmUTnVhr0d8XpY-b736VktNiQrdTFl3Ss0EE3GmJasVr6eof8xv87D_AgrH3tCWDUUsPBWg1MEck0hxf-296_LLQKJGyEgySUuxusGl3YlEIbISWm1HX-V_KCK00m9k584jeK0hTqTrWSGwt8Geu4E9o/s16000/J109-22-apteekki%201910-luku%20-%20Lydia.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Ölanderin apteekki Hämeenlinnan torin luoteiskulmassa 1910-luvulla.<br /><i>Kuva: Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämeenlinnan apteekeista
olisi varmasti monenmoista kirjoitettavaa unohtamatta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot" target="_blank"><b>Elias Lönnrot</b></a>ia,
mikä varmasti olisi useammankin kirjoituksen arvoista. Jotain on
näemmä luettavissa myös <a href="https://www.toriapteekki.fi/historia" target="_blank"><b>Tori-Apteekin sivuilta</b></a>. Tämän
kirjoituksen pontimena on ollut osaltaan Hämeenlinnan
kaupunginmuseon arkistosta löytyvä hämeenlinnalaisen apteekkari
Alfred Ölanderin <i><b>lääke- ja apteekkikirja</b></i>. Hämeenlinnan kuuluisia
vuoden 1911 laulujuhlia varten kootussa teoksessa <i><b>Hämeenlinnan
liike-elämä ja liikkeet</b></i> kuvaillaan mainittua apteekkia muun muassa
näin:
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Alfr. Ölanderin
Apteekki on paikkakunnan vanhin ja samalla virallinen piirikunnan
apteekki. Sen perusti v. 1753 apteekkari J. M. Tingelund.
Puolentoista vuosisadan kuluessa on apteekilla ollut 9 eri omistajaa,
m. m. lahjoituksistaan yleisesti tunnettu apteekkari Anders Svahn
(lahjoittanut m. m. Hlinnan kaupungin lääkärin kustantamiseksi,
kirkolle ja koululle, sairashuoneelle y. m. yht. noin 12,500
riikintaalaria). Vuonna 1899 siirtyi apteekkioikeudet sen nykyiselle
omistajalle apteekkari Alfr. Olanderille.”</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kyse on siis
täkäläisittäin merkittävästä paikasta. Palatakseni vielä
noihin maallikon silmin liki alkemistisiin puuhiin on syytä jatkaa
vielä hiukan Ölanderin apteekin esittelyä opaskirjassa, sillä
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Nykyinen omistaja
on jo monta vuotta laboratooriossaan valmistanut lääke-kylpy-aineita
suuremmissa määrin. Se on ainoa erikoisliike maassamme, jolla tulee
olemaan yhä suurempi merkitys mikäli lääkärit ja yleisö enemmän
huomaavat erilaisten kylpyjen suuren merkityksen. Ölanderin
hiilihappo- y. m. lääkekylvyt ovat tulleet tunnetuksi ympäri maan,
jopa ulkopuolellakin.”</i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i> </i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhek5o0-fQW6pqHYUNoElweDT_xPMNTlxN31l2RBgWGUhCcnpudViqLKK1m4lHrqCfwOwYUXfeOQs7NBrF1XSvM-qc9vlZ8uaixCsszX19Tt4dqL3-1cDugQC_iHOtU0PWIqfC4OSqcG3ZIIA2jQoGGfffjVDRiDUzfdBOdc7qoo7OsBpxa5J7LCfU/s1247/J109-22-Apteekin%20laboratorio%20ja%20kellaritilat%201903.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1247" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhek5o0-fQW6pqHYUNoElweDT_xPMNTlxN31l2RBgWGUhCcnpudViqLKK1m4lHrqCfwOwYUXfeOQs7NBrF1XSvM-qc9vlZ8uaixCsszX19Tt4dqL3-1cDugQC_iHOtU0PWIqfC4OSqcG3ZIIA2jQoGGfffjVDRiDUzfdBOdc7qoo7OsBpxa5J7LCfU/w385-h400/J109-22-Apteekin%20laboratorio%20ja%20kellaritilat%201903.jpg" width="385" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Maallikolle Ölanderin lääkekirjassa antoisinta ovat apteekkitilojen pohja-<br />piirrokset. Tässä laboratorio- ja kellaritilat<br />vuonna 1903. (<span style="font-size: xx-small;">NAPSAUTA HIIRELLÄ KUVAA SUURENTAAKSESI SITÄ)</span><br />Kuva Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto</span><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i></i></div><p><i><br /> </i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i></i></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg03MyIl1Fg1OUP7o4GbQo3DTyrsnFMrhcpR63zc-K7TUiQV3x02zpmAhIUb9qu5p5tHd19OPIo9drtxfSK7Kwiap8UyjxwyPKTyKDaJAFzCdDop8muMW8BUwMmUxKoDwBe1Y-hXGAGezxyD8T6VumARnc7Y11AIQa80hu8If0Vg9ZfIhD2eAqbssg/s1212/J109-22-Apteekin%20ullakkokerros%201903.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1041" data-original-width="1212" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg03MyIl1Fg1OUP7o4GbQo3DTyrsnFMrhcpR63zc-K7TUiQV3x02zpmAhIUb9qu5p5tHd19OPIo9drtxfSK7Kwiap8UyjxwyPKTyKDaJAFzCdDop8muMW8BUwMmUxKoDwBe1Y-hXGAGezxyD8T6VumARnc7Y11AIQa80hu8If0Vg9ZfIhD2eAqbssg/w400-h344/J109-22-Apteekin%20ullakkokerros%201903.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Apteekin ullakkokerros niin ikään vuonna 1903.<br /><span style="font-size: xx-small;">(NAPSAUTA HIIRELLÄ KUVAA SUURENTAAKSESI SITÄ)</span><br />Kuva Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto</span><br /></td></tr></tbody></table><i><br /> <br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzWXwkTcXID-oML39JekPE2nOpCpcVZp-plqs_AK7WjYxV8F6FB7PG-k9RkV3pn1vNv4-8HfmE3poh4I2jWjPmMG1FExUv8syU5yd7ET_ux7DSnkJ2JsStn2RF-_NocJu96GDKcIZfhbCnclfjZlQFd3wgRsR-DJYLABqRptRA2LcP7HkRYG-ddpg/s555/J109-22-apteekkimuseossa.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="364" data-original-width="555" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzWXwkTcXID-oML39JekPE2nOpCpcVZp-plqs_AK7WjYxV8F6FB7PG-k9RkV3pn1vNv4-8HfmE3poh4I2jWjPmMG1FExUv8syU5yd7ET_ux7DSnkJ2JsStn2RF-_NocJu96GDKcIZfhbCnclfjZlQFd3wgRsR-DJYLABqRptRA2LcP7HkRYG-ddpg/s16000/J109-22-apteekkimuseossa.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Turun Apteekkimuseossa pääsee hyvin menneen ajan apteekkitunnelmaan. Tällaista vahvaa 1800-luvun<br />ilmapiiriä on varmasti ollut yhä 1910-luvun pikkukaupungin apteekissa. Katsoja voi miltei kuulla<br />korvissaan hevoskärryjen äänet ikkuna takaa.</span><br /></td></tr></tbody></table></i><i></i><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxUpp0S8IvvmEKT7vLUjeELYUKrijHXuoKHetryq8-FQuhUC3L4XBG6OmjHUlUUusZIcaI5aGzNUqm_TpjJHzST7YI3SEZUonR0dZZGKm26E6ucEx7f9uUAupWwrS-g9g2tfrq4AfToNyeT81hTGeXG_tc1UGDpIB-kmAkqDnpOg9Cp5LGPw1o7xk/s1518/J109-22-tonttikartta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1144" data-original-width="1518" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxUpp0S8IvvmEKT7vLUjeELYUKrijHXuoKHetryq8-FQuhUC3L4XBG6OmjHUlUUusZIcaI5aGzNUqm_TpjJHzST7YI3SEZUonR0dZZGKm26E6ucEx7f9uUAupWwrS-g9g2tfrq4AfToNyeT81hTGeXG_tc1UGDpIB-kmAkqDnpOg9Cp5LGPw1o7xk/w400-h301/J109-22-tonttikartta.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Lääkekirjan oheen liitetystä tonttikartasta ilmenevät Ölanderin toimintaan<br />liittyneet tontit 1900-luvun alun Hämeenlinnassa. ne on ympyröity punaisella.<br /><span style="font-size: xx-small;">(NAPSAUTA HIIRELLÄ KUVAA SUURENTAAKSEI SITÄ)</span><br />Kuva Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto </span><br /></td></tr></tbody></table><br /><i><br /></i><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><br /></i></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxRC1xHQ5_Q_2nywqlA7ZGDIEN9kbm3lL4HHq38SX56Asseya2e8Zn6iJS1-yzoEawFDQSb0sFGZOluKkmsgOFHjKcn2p4b98hgfjONYralKogZ1r4rFEZuwNmGb7iS5X-Eii_W77l3oSQP4MND_sj0h8TyrRYLcnDHZ91ss-GxP-KMq8M3L2sNYY/s413/J109-22-Kurstadt_Bad_Mergentheim_im_Deutschordensmuseum._Werbung_im_sp%C3%A4ten_19._Jahrhundert_wikimedia.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="413" data-original-width="315" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxRC1xHQ5_Q_2nywqlA7ZGDIEN9kbm3lL4HHq38SX56Asseya2e8Zn6iJS1-yzoEawFDQSb0sFGZOluKkmsgOFHjKcn2p4b98hgfjONYralKogZ1r4rFEZuwNmGb7iS5X-Eii_W77l3oSQP4MND_sj0h8TyrRYLcnDHZ91ss-GxP-KMq8M3L2sNYY/s320/J109-22-Kurstadt_Bad_Mergentheim_im_Deutschordensmuseum._Werbung_im_sp%C3%A4ten_19._Jahrhundert_wikimedia.jpg" width="244" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Valveutunut ja aikaansa seurannut on jo<br />1800-luvun lopulta voinut lukea Euroopan<br />kylpylälaitoksista ja alkaa haaveilla <br />uusista terveyskäsittelyistä. Tässä on<br />esimerkkinä kuva julisteesta, jossa<br />mainitaan kylpyläkaupunki Bad Mergentheim.<br /><i>Kuva: Wikimedia Commons</i></span><br /></td></tr></tbody></table><i><br /> </i>Jo ainakin vuonna 1910
ovat suomalaisetkin saaneet Terveydenhoito lehdestä lukea A. J.
Hällströmin kirjoituksen <i><b>Halpahintaisia kylpylaitoksia joka
pitäjään</b></i>, missä tämä esittelee eri kylpymuotojen etuja
mainiten erityisesti suolakylvyn, mäntykylvyn, hiilihappokylvyn,
liisekylvyn, ja happikylvyn. Lisäksi Hällström kertoo vielä
erilaisista kneipp-kylvyistä, ”<i>joita voidaan valmistaa aivan
yksinkertaisilla apuneuvoilla, kuten, ruiskukannun ja ämpärin eli
sankosen avulla. Höyrykaapin, muurahaiskylvyn ja ryöppykylvyn
saamme myöskin aikaan verrattain helposti ilman suuriakaan
kustannuksia.”</i><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Olavin kylpylaitos
Savonlinnassa mainosti Hämettäressäkin 19.5.1910 ”kaikkia
nykyaikaisia kylpyhoitoja", joten uusimmista alan virtauksista saivat
hämeenlinnalaisetkin siis tuoreeltaan lukea. Jos kirjakaupasta sai
vielä käsiinsä vuonna 1907 julkaistun maisteri A. Salavan teoksen
<b>Paras kotilääkäri ynnä koti-apteekki</b>,<i> </i>saattoi oppia mun
muassa: Kalmojuuresta (Acorus calamus L.) seuraavasti:
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Tämän kasvin
juuri on koiruohon kanssa kaikkein parasta vatsalääkettä; sitä
juodaan kupillinen aamulla ennen syömistä ja saman verran illalla
ennen maatamenoa. Toht. Schilling kirjoittaa kalmojuuresta: saaden
samalla aikaan suloisen lämmön tunteen vatsassa, lisää se
ruokahalua ja on siis luettava yksinkertaisempien ja eniten
ruokahalua herättävien apukeinojen joukkoon” Kalmomuurta
käytetään vielä parantamaan monia tauteja, kuten luulotauteja
(hypokondriaa) happi- ja kaasumuodostusta, luuvaloa y. m. Ulkonaisesti
sitä käytetään kylvyissä . Riisitautia potevia lapsia
kylvetetään vedessä, missä on 60-80 gr kalmojuurta. Teehen
sekoitetaan 10-15 gr kalmojuurta ½ vesilitraa kohden.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://luontoportti.com/t/1287/kalmojuuri" target="_blank"><b>Luontoportti</b></a> kertoo
kalmojuuren tulleen Himalajalta tai Kiinasta tataarien mukana
Eurooppaan 1500-luvulla. Kasvin nimi on synkkä, mutta sitä on
pidetty monikäyttöisenä lääkekasvina, jonka juurakonpaloja
pureskelemalla on uskottu voitavan suojautua tartuntataudeilta ruttoa
myöten. Lisäksi historiallisten romaanien mukaan kasvilla on ollut
osansa linnojen ilmanraikastimena munkkien vaaliessa sitä
lääkekasvimaillaan.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXFVwb0VI6LrsFE7lhAZlN7fAJMPQ9S19Tq1C5urrzPSfnnKoMPdqEoVeph7_1vs_uRZIlDO5HMI1I0JToMWRoSRnNzV1oxvhkbyQS6Z2dpfkEusREbSEQpb-ir2I_D4TocjRgX8Ke65gZrXDH24leUXuExdoTOw45zsqMCduVIXUHu04ITCbazN0/s511/J109-22-kylpyaineksia_Hametar%2030.5.1914.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="446" data-original-width="511" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXFVwb0VI6LrsFE7lhAZlN7fAJMPQ9S19Tq1C5urrzPSfnnKoMPdqEoVeph7_1vs_uRZIlDO5HMI1I0JToMWRoSRnNzV1oxvhkbyQS6Z2dpfkEusREbSEQpb-ir2I_D4TocjRgX8Ke65gZrXDH24leUXuExdoTOw45zsqMCduVIXUHu04ITCbazN0/s16000/J109-22-kylpyaineksia_Hametar%2030.5.1914.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Ölanderin apteekin mainos Hämettäressä 30.5.1914 antaa jonkinlaisen kuvan kylpyainesten tarjonnasta.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCEWtgMu0211qU8ajoESZvJq-yfqKmgaH837W7J8_J6cEi1jupAuyFdKCr2Kt--FlaXk9Kf-JJwrRksq-UekmBjgH3kjtr613J3Huc0H54gQgZYy7nDF94ffLIjohpV7RkySNH9E6w8YIDU4ceghD3Xxp2nY7-JnzvgSxa5QvNQddaE_1fRMpCCQ8/s520/J109-22-mainos-%20rohdoskauppatuotteita-%20HSanomat%2019.12.1902.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="214" data-original-width="520" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCEWtgMu0211qU8ajoESZvJq-yfqKmgaH837W7J8_J6cEi1jupAuyFdKCr2Kt--FlaXk9Kf-JJwrRksq-UekmBjgH3kjtr613J3Huc0H54gQgZYy7nDF94ffLIjohpV7RkySNH9E6w8YIDU4ceghD3Xxp2nY7-JnzvgSxa5QvNQddaE_1fRMpCCQ8/s16000/J109-22-mainos-%20rohdoskauppatuotteita-%20HSanomat%2019.12.1902.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Jo Hämeen Sanomista 19.12.1902 hämeenlinnalaiset saivat lukea Ölanderi rohdosvalikoimasta.</span><br /></td></tr></tbody></table><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVjvNWnUCFB4rE3gRH72P2m3pj05sa5Kx0RgSoLLvKB_JhIvvIBOIMsGTSme-53aDIH0o2EIiNVoxmJ1Wh8VN9u8HLbrHeXx3Q7NISH4R9OFMJcB6_Uj5xXd76GTzdpFfXtcyipcci1RNvyTCegcRsg_b2XVcJoULAnOgh_wYCXEvRo4pEpOUgZj8/s440/J109-22-Werbung_f%C3%BCr_Bad_Nauheimer_Kurtropfen_und_Gesundheits-Kr%C3%A4uterbitter_2-wikimedia%20commons.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="440" data-original-width="325" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVjvNWnUCFB4rE3gRH72P2m3pj05sa5Kx0RgSoLLvKB_JhIvvIBOIMsGTSme-53aDIH0o2EIiNVoxmJ1Wh8VN9u8HLbrHeXx3Q7NISH4R9OFMJcB6_Uj5xXd76GTzdpFfXtcyipcci1RNvyTCegcRsg_b2XVcJoULAnOgh_wYCXEvRo4pEpOUgZj8/s320/J109-22-Werbung_f%C3%BCr_Bad_Nauheimer_Kurtropfen_und_Gesundheits-Kr%C3%A4uterbitter_2-wikimedia%20commons.jpg" width="236" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"> Euroopassa mainostettiin vuonna 1905 <br /> Bad Nauheimin kylpylätippoja ynnä<br /> terveysyrttikatkeroja<br /> <i>kuva: Wikimedia Commons</i> </span><br /></td></tr></tbody></table><br />Jo yllä on tullut
mainittua Ölanderin erikoistuneen muun muassa hiilihappokylpyihin.
Menetelmää ei ole täysin tieteellisesti tunnustettu. Erään
määritelmän mukaan hiilihappokylvyt ovat ”<i>balneoterapiahoidon
muoto ja viittaavat kylpyihin, joiden hiilihappolähteen
hiilidioksidipitoisuus on vähintään yksi gramma kilogrammaa kohti
vettä. Terapeuttisesti käytetty hiilidioksidilähde voi olla
luonnollista tai keinotekoista alkuperää. Balneoterapeuttisessa
</i><span style="font-style: normal;"><b>[kylpyhoito, kylpylähoito]</b></span><i>
käytössä käytettyjä kylpylisäaineita kutsutaan usein
hiilihappokylvyiksi.</i>”
<p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jo 1910-luvulla
esitettiin selkeitä varauksia moisia kylpyjä kohtaan. Muun muassa
Suomen sairaanhoitajaryhdistyksen aikakauslehti <b>Epione</b> kirjoitti
helmikuussa 1915:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Aivan omituinen
sijansa on hiilihappo- eli n. s. Nauheimer-kylvyillä, joita
käytetään erityisesti sydäntaudeissa. Niiden tavallinen lämpö
on 34°—-29°, mutta ne tuntuvat lämpimiltä, kun senlämpöinen
hiilihappo tuntuu lämpimältä. Vuoroin viileän veden, vuoroin
lämpöisten hiilihappoporeiden kosketus ihoon aiheuttaa omituisen
vaikutuksen verisuoniin ja sydämeen, joista lähinnä seuraa
lisääntynyt verenpaine ja sydämen vahvistuminen. Hiilihappokylvyt
ovat hyvin tehokkaita eivätkä suinkaan vaarattomia kylpyjä. Siitä
syystä niitä aina on annettava asiantuntevan lääkärin tarkasti
valvoessa. Happokylvyissä kehittyy vedessä kemiallisten ainesten
avulla happoporeita; ne kylvyt alentavat verenpainetta ja vaikuttavat
sydäntä säästäen; hermostoa ne hyvin rauhottavat</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Vesihoito täytyy
siihen erityisesti valmistuneen henkilökunnan toimittaa.
Valitettavasti moni vesiparannus on jäänyt onnistumatta, monta
turmaa tuotettu ja vesiparannustaidon arvo usein kärsinyt siitä,
että hoito on uskottu taitamattomille. Samoin kuin lääkäri,
sairaanhoitaja ja kätilö tarvitsee erikoisvalmistuksensa, niin
kylpyparannustaitokin tarvitsee tarpeellisen opin käyneen ja
valmistuksensa saaneen ammattilaisen. Ja sama on sääntö tässä
kuin muussakin, ettei siihen jokainen pysty eikä jokaisella ole
siihen tarvittavaa taipumusta.</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Varsin valitettava on,
että äsken mainittuihin totuuksiin niin vähän huomiota maassamme
kiinnitetään. Täällä näyttää kuka hyvänsä voivan potilaille
määrätä kylpyjä ja niitä kylvyillä hoitaa. Niinpä esim. hyvin
arkaluontoista eikä suinkaan vaaratonta kietomishoitoa antavat monin
paikon henkilöt, joilla ei ole etäisintäkään aavistusta koko
asiasta, sitäkin vähemmän siihen tarvittavia tietoja. Kerrassaan
alakuloiseksi painaa mielen nähdessä sellaisia omaatuntoa ja
vastuuta vailla olevain ihmisten hutiloimisen ja keinottelun
seurauksia.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Eipä vaikuta
yksinkertaiselta toimenpiteeltä tuo hiilihappokylpy. Kenties
kokeilumielisen apteekkiasiakkaan tulisi sen sijaan kokeilla
vaikkapa Ölanderin niin ikään mainostamaa männynhavu-uutosta ja
-öljyä. Männystäkin mainio maisteri Salava osaa kertoa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Sen, jolla on
keuhkotaudin oireita, tulee paljon oleskella mäntymetsässä ja
vetää siellä suu suljettuna täysin siemauksin henkeä sisäänsä,
sillä heikoilla hengityselimillä varustetuille henkilöille on
havupuiden henki terveellistä. Yleisesti tunnettuja ja kiitettyjä
ovat n. k. Havukylvyt (katso kylpyjä!). Ne parantavat kaikellaisia
rauhastauteja, ihottumia, reumatismia, luuvaloa, jäsenten kankeutta,
vesitautia j. n. e. - Nuoria kasvannaisia, männynkerkkiä, käytetään
myös sisällisesti samoja tauteja vastaan kuin kylpyjäkin siten
että ne leikataan pieniksi ja keitetään vedessä, jota
lusikallisittain nautitaan – Havumetsäilmaa saadaan huoneeseen,
jos sekoitetaan yhteen litraan vettä muutamia tippoja
tärpättiöljyä</i>”.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">No niin. Sitten ne
kylvyt, joihin maisteri tekstissään viittaa eli männynhavukylvyt:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Kylpy valmistetaan
siten, että sekoitetaan 1-1 ½ kg havuneulasia 2-3 litraan vettä,
joka sitten keitetään ja kaadetaan kylpyammeeseen. Tällainen kylpy
ei saa kestää kauemmin kuin ½ tuntia ja havuveden lämpömäärä
ei saa olla korkeampi kuin 27 astetta Reaumuria.</i>”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsGyKsXoIZ17kU6rzQrev7M3bk51O3sW5lSLfuZoknEFqQojWhH36gEwEMg44fd0f4n4ap5GBRmdW-1ZQbkhRqMV2e8n2Uc0BXZyO-V6C1HcZl5ZjmbgZHkFDUXFFXeCG73FerakfeZBdO_wf6IZAlmBM_0YaDYd7Z7kDXXIkbReC6_0fgirfE6IM/s560/J109-22-Kuhne-baths-in-Finland-1910s_wikimedia%20commons.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="403" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsGyKsXoIZ17kU6rzQrev7M3bk51O3sW5lSLfuZoknEFqQojWhH36gEwEMg44fd0f4n4ap5GBRmdW-1ZQbkhRqMV2e8n2Uc0BXZyO-V6C1HcZl5ZjmbgZHkFDUXFFXeCG73FerakfeZBdO_wf6IZAlmBM_0YaDYd7Z7kDXXIkbReC6_0fgirfE6IM/s16000/J109-22-Kuhne-baths-in-Finland-1910s_wikimedia%20commons.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Kuhne-kylpyjä Karjalan kannaksella sijainneessa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirvun_luonnonparantola" target="_blank"><b>Kirvun luonnonparantolassa</b></a> oletettavasti 1910-luvulla.<br /><i>Kuva: Wikimedia Commons </i><br /></span></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Nyt arvoisa lukija
saattaa ihmetellä, että mikä pahuksen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9aumur-asteikko" target="_blank"><b>Reaumur</b></a>. Kyseisellä
asteikolla lämpötilat alkavat veden jäätymispisteestä, joka
pitäisi olla 0 °Ré = 0 °C. Réaumur-asteikon lukemat voidaan
muuttaa siis helposti Celsius-asteikon ja kelvin lukemiksi.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ajatellessaan
terveydenhoidon asiantuntijoiden varoituksia poloinen apteekin
asiakas saattaa hyvinkin tyytyä vanhoihin koeteltuihin aineksiin
vanhoja vaivoja varten niin kuin hunajaan monenmoisia syksyn
hengitysvaivoja vastaan. Silti aatos hiilihappokylvyistä tai
kylvyistä ylipäänsä voi kaivertaa mieltä, sillä onhan sitä
mainostettu ja juuri apteekkari Ölander kuuluu olevan sen
tarveaineiden johtavia toimittajia. Sattumoisin elokuussa 1911
<b>Tuomelan lepokoti</b> aivan rautatieaseman tuntumassa on juuri muutettu
kylpylaitokseksi, jossa tamperelainen lääkäri A. B. Mäkkylä
ottaa vastaan sairaita ja vastaa hoidoista. Koska yleinen
mielenkiinto etenkin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Kuhne" target="_blank"><b>Louis Kuhne</b></a>n lanseeraamista parannustavoista on
ollut nousussa, voisi apu kolotuksiensa kanssa vaappuvalle
ihmispololle löytyä sieltä ja varmuus koko hiilihappotouhusta?</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY05NE0v6E9DhRZzYYo-tAgzkmlC0wQoAxXXWpfPmUHaWUqZ5VSZKkM0QBccTWYUzmkdT0WW4MJco2K_gjJdNwClH3X6yVyjQiK-QRKyhKDaawFs1H8WtaDfbfrU8JDOIbOxFKs6SKhhFoCrnXOeQqzvhkqLp5KdyBWu69HgBvud-PJqwXKO4cCHY/s560/J109-22-sitruuna-hunajaa_Hametar%2018.12.1915.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="248" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY05NE0v6E9DhRZzYYo-tAgzkmlC0wQoAxXXWpfPmUHaWUqZ5VSZKkM0QBccTWYUzmkdT0WW4MJco2K_gjJdNwClH3X6yVyjQiK-QRKyhKDaawFs1H8WtaDfbfrU8JDOIbOxFKs6SKhhFoCrnXOeQqzvhkqLp5KdyBWu69HgBvud-PJqwXKO4cCHY/s16000/J109-22-sitruuna-hunajaa_Hametar%2018.12.1915.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Kaikenlaisten kylpyainesten lisäksi myös tuttua ja taattua lääkitystä syksyn ja talven koettelemuksiin oli<br />toki saatavilla Ölanderin apteekissa. Hämetär 18.12.1915.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Myös <b>Hämeen Sanomat</b> on
tarttunut asiaan haastatellessaan mainittua lääkäriä 3.8.1911.
Asialle antaa omaa lisävivahdettaan toimittaja todetessaan paikan
olleen aiemmin jonkinasteisesti tunnettu ”kuhnelaisena
luonnonparantolana”.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Toimittaja aloittaa
suoraan kysyen, onko tohtori Mäkkylä Kuhnen kylpyjen kannalla.
Tohtorin mukaan menetelmästä on joissain tapauksissa ollut kylläkin
apua, muttei hän yleisellä tasolla tunnu sellaisia kylpyjä suosittelevan. Itse
asiassa tohtori vastustaa niiden runsasta käyttämistä. Hänen
mukaansa Kuhnen kylvyt ovat vaarallisia heikoille kuluneille
ihmisille. Ne ovat voimia vaativia kylpyjä. Ihmisen on oltava
jokseenkin terve kestäkseen käsittelyn. Toki ne [kylvyt] sopivat
terveille virkistäytymiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Samassa yhteydessä
tohtori Mäkkylä toteaa suoraan kysyttäessä, ettei Tuomelan
kylpylaitoksella ole sopivaa paikka mainituille hoidoille, vaikkei
voi täysin niitä kieltääkään. Kasvisruokavaliosta
puheen ollen tohtori asettuu suomaan moisen potilaan hyvinvoinnin vaatiessa, mutta sallii molemmat [kasvis- ja sekaruokavalion]. Tuomelan kylpylaitoksessa ei suunnitella täydellistä
kasvisruokavaliota, vaan toteutettaneen kaksi pöytää, toinen
kasvisravinnolle. Potilaat saavat syödä kummasta haluavat. Toki
ruokavalio määritellään niille, joiden aineenvaihdunta moista
vaatii.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jo elokuussa 1911
Tuomelassa on saatavilla kaikkia tavallisimpia kylpyjä, joita
kohtuudella tavallisilta kylpylöiltä odotetaan. Myös lääkitystä
käytetään muiden kylpylaitosten tapaan. Keuhkotautisia ei
kuitenkaan oteta vastaan niin kuin ei tarttuvia tauteja
(kuten sukupuolitauteja ym) potevia. Erittäin hernostuneitakaan ei
oteta, mutta muuten potilaaksi hyväksytään kaiken ikäisiä.
Kylpylaitos pyritään mahdollisuuksien saattamaan toimimaan ympäri vuoden.
Tässä kylpylaitoksessa ei ole tarkoitus luottaa yksinomaan veteen
eikä kasveihin. Tarkoituksena on käyttää kaikkia tarjolla olevia
parannuskeinoja. Tohtori Mäkkylä uskoo sen olevan laitoksen
menestykselle otollisinta yleisön saadessa siten parhaan hyödyn.
Kaikkien laitokseen tulevien on käytävä lääkärintarkastuksessa
tarttuvien tautien ehkäisemiseksi. Myös kuhnelaiset voivat omalla
vastuullaan olla laitoksessa osallistuen silti lääkärintarkastukseen.
Pakkoa hoitoihin ei silti ole, vaan hoidot voi itse valita.
Aurinkokylvyt tulevat kuulumaan laitokasen parannuskeinoihin.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Laitosta on aikomus
tulevaisuudessa laajentaa nykyisen 30 potilaan kapasiteetista.
Suunnitteilla on jopa kivinen kylpylaitois. Tekniseltä puolelta on
aikomuksena hankkia keskuslämmitus ja sähkövalo.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuaBdARAr9JzcihIxA1-gUSydRxJ7Rg8tgUudJ2OrIaIPQ9NER1Z2KRNgjy7tZIGFkMoz0skBfxYUK_qkkN26ZDpOd3X_Sr47eSe7nDH2NFAY_bE4CgL5T2eZRlXTNF3-rc5LfoNz2ipbTWGVA0dDUtYFn76nDfxu9tZIB5yPH8S4aJSnDCNOKjUY/s560/J109-22-Hametar%2029.7.1911-Tuomelan%20kylpylaitos.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuaBdARAr9JzcihIxA1-gUSydRxJ7Rg8tgUudJ2OrIaIPQ9NER1Z2KRNgjy7tZIGFkMoz0skBfxYUK_qkkN26ZDpOd3X_Sr47eSe7nDH2NFAY_bE4CgL5T2eZRlXTNF3-rc5LfoNz2ipbTWGVA0dDUtYFn76nDfxu9tZIB5yPH8S4aJSnDCNOKjUY/s16000/J109-22-Hametar%2029.7.1911-Tuomelan%20kylpylaitos.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Tuomelan kylpylaitos mainosti toimintaansa jo kesällä 1911. Tässä ilmoitus Hämettärestä 29.7.1911.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeLCJ6e3Wiv03ovL55HTatPsbJBl0E0SjAhoiuw2i6BUfi3cox_wVKLwpq008zlo6NdA88HzF1k-JMgh5B9rFZYUvNMo0MJ3mZH-KjQWNM90otolC3VAMQXPtJtJEU8xtnt1Tqj4x2ypDQ_n1dpwwD-Z8Wz3yw1tqitPGDTKRNT4GOzR1BWeVEvXs/s560/J109-22-Tuomelan%20kylpylaitoksella%20kaynyt_Hametar%2012.8.1911.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="346" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeLCJ6e3Wiv03ovL55HTatPsbJBl0E0SjAhoiuw2i6BUfi3cox_wVKLwpq008zlo6NdA88HzF1k-JMgh5B9rFZYUvNMo0MJ3mZH-KjQWNM90otolC3VAMQXPtJtJEU8xtnt1Tqj4x2ypDQ_n1dpwwD-Z8Wz3yw1tqitPGDTKRNT4GOzR1BWeVEvXs/s16000/J109-22-Tuomelan%20kylpylaitoksella%20kaynyt_Hametar%2012.8.1911.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hämetär 12.8.1911. </span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit-FX2R2xuN5p-SMnVRjY5O21JWRGgIjup3FnKrJmKXYL_z1B_SHcQ3v8rq_s8XrNqdsZ8C17b9cy5B_uZtp8Akjvgz0hLqkHAYVgTf7R8Q9qY770a2MaLy5ur3SHhhQD9IeVDr7p0qiGdK5r85TSwIS8BfXNDCkIDHd3AR9HnOnhtPg9SFBrrfX4/s867/J109-22-pikkuilmoituksia.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="867" data-original-width="350" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit-FX2R2xuN5p-SMnVRjY5O21JWRGgIjup3FnKrJmKXYL_z1B_SHcQ3v8rq_s8XrNqdsZ8C17b9cy5B_uZtp8Akjvgz0hLqkHAYVgTf7R8Q9qY770a2MaLy5ur3SHhhQD9IeVDr7p0qiGdK5r85TSwIS8BfXNDCkIDHd3AR9HnOnhtPg9SFBrrfX4/w258-h640/J109-22-pikkuilmoituksia.jpg" width="258" /></a></div><br />Mainio opaskirjasemme
Hämeenlinnan liike-elämästä ja liikkeistä vuodelta 1911 tietää
toki kertoa kahdesta muustakin kylpylaitoksesta:<p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ensinnä mainitaan
leskirouva <b>Anna Wathin</b>in kylpylaitos, joka on perustettu vuonna 1885.
Aiemmin pienenä saunaliikkeenä toimittuaan se on laajennettu 1895
rakentamalla uudestaan ajanmukaiseksi. Ollen ainoa kylpylä
varsinaisen Hämeenlinnan alueella se sijaitsee omassa talossaan,
Hallituskatu 98. Asiakkaitaan se palvelee joka päivä klo 2-10.
Tarjolla on sekä halvempia että kalliimpia kylpymuotoja, amme-,
höyrykaappi jne.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Myllymäestä löytyy
vielä rouva Ida Lautelan vuonna 1905 perustama ja juuri 1911 herra<b>
J. Ranttila</b>lle siirtynyt laitos, jossa pääsee kylpemään joka
päivä niin huokeasti kuin tilauksesta perhesaunassa ja muissa
kylvyissä, jotka ovat esittelyn mukaan saavuttaneet suosiota.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kylpyläelämä
Hämeenlinnassa on ilmeisesti vuonna 1911 tietyssä nousussa kaupungissamme,
koska lehdenlukija on saattanut jo helmikuun puolivälissä ainakin
Hämeen Sanomista nähdä kutsun Hämeenlinnan Kylpylaitos
Osakeyhtiön perustavaan kokoukseen. Sittemmin samaisen lehden
välityksellä etsitään 14.9. koneenkäyttäjää samaiselle
laitokselle, joten Hämeenlinnan kylpyläelämästä riittäisi
varmasti enemmänkin kirjoitettavaa tämän tekstin lisäksi.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Aikansa eri kylpyjä ja
lääkeaineita pohdittuaan kohtuukuntoinen ja varovainen
apteekkiasiakas saattaa kyllä tyytyä vaikkapa - Eau de Gologneen.
Lääkitysten ja rohtojen sijasta hän voi myös päätyä
kuuntelemaan saarnaa talossa sijainneelle rukoushuoneelle. Ölander
ilmoittaa myös säännöllisesti vuokralle tarjoamastaan asunnosta.
Ei ole syytä unohtaa kiinteistöllä vastaanottoaan pitävää
sairashuoneen lääkäriä, <b>Einar Anthoni</b>a. Myös asianajaja on jossain vaiheessa ollut Ölanderin talosta löydettävissä. Näin apteekkari
Ölanderin nimi on liitettävissä moninaiseen toimintaan
kaupungissamme. Ellei muuta niin satunnainen apteekkiasiakas voisi
hankkia uteliaisuuttaan mukaansa vaikkapa alkoholitonta viiniä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näin olemme käyneet
tutustumassa apteekkari Ölanderin talon moninaisiin toimintoihin ja
jopa kenties löytäneet sieltä paikan kallistaa päämme.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiLb7p5xlBfGZcruccZfiXCHXJJPQnemfnhCI0qi_9qpRUgB5yiuX0bjlOip5p80ApE1Ag0JSiifl8FkppDbmfciq7Zq3tkOaUJPc19IpzHE4YC98bZyREnU3I5lT2GKfWaU0Z_LmYEgli9l8xEjuUtWXsEhfpeKJes9U3S4c8KMkMrsd5GO5pvn0/s560/J109-22-apteekkikirjan%20sivuja.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="446" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiLb7p5xlBfGZcruccZfiXCHXJJPQnemfnhCI0qi_9qpRUgB5yiuX0bjlOip5p80ApE1Ag0JSiifl8FkppDbmfciq7Zq3tkOaUJPc19IpzHE4YC98bZyREnU3I5lT2GKfWaU0Z_LmYEgli9l8xEjuUtWXsEhfpeKJes9U3S4c8KMkMrsd5GO5pvn0/s16000/J109-22-apteekkikirjan%20sivuja.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Apteekkari Ölanderin lääkekirjan latina ei juuri maallikolle paljon kerro, mutta Eau de Colognen sentään<br />sieltä tunnistaa.<br /><i>Kuvat Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p><p>
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL1a9t-dLYVYcg-J6Szgi5aSGQoYjEQ_kCpDijj2s3sfYF8sorWMC6RfMyDvzu2XebUN8K3f5TW_nCs-x2QLNhQEe-nocmnFNE1OYsZA9MdsnBbP4sipL2iGv1LrwI9K-ZiEPf2M5mPy1c41nQR9C8fuKL3_B5hChO92qzcIzvaiKDoHwHp3HD-Lg/s297/J109-22-mainos_viineja-HSanomat-15.7.1901.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="297" data-original-width="276" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL1a9t-dLYVYcg-J6Szgi5aSGQoYjEQ_kCpDijj2s3sfYF8sorWMC6RfMyDvzu2XebUN8K3f5TW_nCs-x2QLNhQEe-nocmnFNE1OYsZA9MdsnBbP4sipL2iGv1LrwI9K-ZiEPf2M5mPy1c41nQR9C8fuKL3_B5hChO92qzcIzvaiKDoHwHp3HD-Lg/s16000/J109-22-mainos_viineja-HSanomat-15.7.1901.jpg" /></a></div><br /><p style="text-align: center;">* * *</p><p><br /></p><p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><u><b>Lähteet:</b></u></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Apteekkimuseo ja Qwenselin talo</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hämeenlinnan liike-elämä ja
liikkeet, 1911</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">A. Salava: Paras kotilääkäti ynnä
koti-apteekki tai kuinka yleisesti esiintyvistä lääkekasveista voi
itse valmistaa vaikuttavia lääkkeitä , aromaattisia teelajeja,
joita voi nauttia ulkomaisten kahvi- ja teelajien sijaan, ja
vahvistavia terveyskylpyjä, 1907</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Suomen Terveydenhoito lehti, nro 11
1910</p><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">EPIONE Suomen
sairaanhoitajataryhdistyksen aikakauslehti, helmikuu 1915</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;">Hämeen Sanomat 3.8.1911; 16.2.1911;
14.9.1911</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://de.wikipedia.org/wiki/Kohlens%C3%A4urebad" target="_blank">Kohlensäurebad(=hiilihappokylpy) </a><br /></p><p><a href="https://luontoportti.com/t/1287/kalmojuuri" target="_blank">Luontoportti</a><br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><p style="margin-bottom: 0cm;"></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-24819649662161700112022-04-06T14:57:00.005+03:002022-04-06T16:14:54.424+03:00Mathilda Lundin revolverisurma<p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Puolenpäivän aikoihin
12.12.1881 kajahti laukauksia Kaivokadun ja Kymnaasinkadun eli
nykyisen Lukiokadun risteyksessä. Larsonin ravintolan tarjoilija –
tai ravintolan palvelija niin kuin sanomalehti Hämeen Sanomat
muutama päivä myöhemmin kuvaili – ampui morsiamensa,
vanginvartijantyttären Mathilda, ”Tilda” Lundin yrittäen sen
jälkeen vielä surmata itsensäkin.</b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyNgR_SRF4exZ4h4aW4Ks2dRPW9zGbDRb_LTpNB-fRA5u0fBWd7ba530S7XvIVlHlt_YGZNUfHESWzpIOCTLMx-iAYPAEMGPVLZQ77m6bGMWxgdBsxmMWrbbFZXBR83vBKWeqkpGVumulue2jLtsMciNzghJ6LcdZiBPvukSyjA0vqqmpbnqoJoDQ/s444/J108-22-kauhea%20teko.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="330" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyNgR_SRF4exZ4h4aW4Ks2dRPW9zGbDRb_LTpNB-fRA5u0fBWd7ba530S7XvIVlHlt_YGZNUfHESWzpIOCTLMx-iAYPAEMGPVLZQ77m6bGMWxgdBsxmMWrbbFZXBR83vBKWeqkpGVumulue2jLtsMciNzghJ6LcdZiBPvukSyjA0vqqmpbnqoJoDQ/s16000/J108-22-kauhea%20teko.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">KAUHEA TEKO. <b><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/370963?page=1" target="_blank">Hämeen Sanomat</a> </b>kertoi järkyttävästä<br />tapauksesta 16.12.1881. Nainen oli surmattu ampumalla<br />kadulle keskellä päivää. Hirvittävä mustasukkaisuus oli<br />ajanut ampujan tekoonsa. </span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vaikka kirjailija
Larin-Kyösti aikansa tiiviisti pikkukaupunkiamme tarkkailtuaan ja
sitä ihmisineen teksteissään kuvailtuaan kuulemma totesikin ilmapiirin tietyssä elämänvaiheessaan arjeltaan ankeaksi ja
käyneeksi itselleen kenties liiankin pieneksi, näyteltiin täällä
silti jo hänen lapsuudessaan draamaa, joka sivusi läheltä hänen
vanhempiaankin. Tapahtunutta ja sen keskushenkilöitä ajateltaessa
korostuu mielikuva alle 4000 asukkaan kaupungista kokoaan suurempana
ihmiskohtaloiden risteysasemana.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Larin-Kyöstiin
perehtyneet tietävät hänen vanhempiensa tulleen Ruotsista
umpiruotsalaisina. Kankurimestari Gustaf Larsonin poika Gustaf Israel
Larson vietti lapsuutensa Norrköpingissä päätyen etsimään
töitä Tukholmasta; konttoristin ura ei auennut, vaan tie vei
viinuriksi. Niin kuin Juhani Niemi Larin-Kyösti- teoksessaan toteaa
kirjailijan aikanaan kuvailleen. Uravalinta ilmeisesti kadutti
syvästi. Kierreltyään Itä-Göötanmaalla ja Södermanlandissa
Gustaf Israel Larson jonkin aikaa asuttuaan Westervikissä lähti
1860-luvun lopulla Suomeen tavaten matkansa varrella niin ikään
Ruotsista Suomeen muuttaneen Wilhelmina Skogin, jonka kanssa
avioitui. Pariskunta päätyi sittemmin Hämeenlinnaan.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Oikeuden pöytäkirjoissa
selvitellään joulukuun 12. päivän revolveriampujan sukutaustaa.
Abraham Frithiaf [Fritz] Nordström oli syntynyt 5.1.1860 Tukholmassa
panimomestari Abraham Alfred Nordströmin ja Ida Nordströmin
poikana. Äiti kuoli ilmeisesti sangen varhain, ja leski muutti
poikansa kanssa aikanaan Suomeen kiertäen Euran ja Kurun kautta
Tampereelle. Aloitettuaan tamperelaisen maakauppiaan palveluksessa
Frithiaf Nordström siirtyi ravintoloitsija Baeurin palkkalistoille
ravintola Societehusetiin.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tammikuussa 1881
Nordström päätyi Hämeenlinnaan Gustaf Larsonin ravintolaan. Tässä
vaiheessa pohdiskelija aprikoi syyn ja sattumien summaa. Oliko sekä
ravintoloitsijan että tarjoilijan taustoilla jotain merkitystä vai
mitä?</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Joka tapauksessa pian
alkoi kehittyä Larsonien taloudessa draama, jonka syitä ja
traagisia seurauksia selviteltiin pikkukaupungissa pitkään ja
aiheesta sepitettiin arkkiveisukin. Larin-Kyöstin vanhempien
palveluksessa työskenteli nimittäin hetken samaan aikaan
hämeenlinnalaisen vanginvartijan Carl Lundin tytär Mathilda.
Tamperelaisen tarjoilijan ja vanginvartijan tyttären välille
kehkeytyi suhde, jota arkkiveisu kuvailee muun muassa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><i>”Hee usein yhdes haastelit,<br />Ja toisiansa – katselit.<br />Rinnoissa paloi rakkaus,<br />Sydämmis lemmen kauneus..”</i><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Myöhemmät
todistajanlausunnot antavat viitteitä, että todellisuus oli jonkin
verran karumpi kuin alkuasetelmasta voisi kuvitella; Mathilda Lund
luopui työpaikastaan sangen pian ja palasi vanhempiensa luokse.
Yhteydenpito kirjeitse pariskunnan välillä kulki Mathilda Lundin
ystävättären kautta. Myöhemmissä todistajanlausunnossaan
mainittu ystävätär antaa julki, ettei Mathilda ollut suinkaan
lupautunut naimisiin Nordströmin kanssa.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Nordströmillä kuitenkin
oli vankka usko annetuista lupauksista, ja hän omien sanojensa
mukaan jopa pyrki tiedustelemaan naisen vanhemmilta syytä
morsiamensa vapaamieliseen ja julkeana pitämäänsä käytökseen
kaupungin asevelvollisten sotilaiden kanssa. Syytetty itse väitti
luopuneensa aivan tekoaan edeltävien päivien aikana 10. joulukuuta
käynnistään Mathildan kotitalossa tämän äidin luona nähtyään morsiamensa
portilla kolmen tai neljän asevelvollisen seurassa. Myöhemmissä
oikeudenkäyntipöytäkirjoissa puolestaan käsitellään useammassa
kohtaa riitaa, jota Nordström ja Mathilda Lund olivat käyneet talon
kuistilla.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Aiemmin tuona päivänä
10. joulukuuta Nordström oli tavannut Mathildan kadulla
Raatihuoneenkadulla päässään huivi, jonka oli saanut kuulemma
Nordströmiltä. Vihansa vimmassa Hän oli riistänyt huivin,
arkkiveisun sanoin:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><i>”Nyt tarttu sulho huiwihin,<br />Äkisti morsiamen siin,<br />Ja pirstaleiksi repäisi;<br />Wihoissa poijes erisi.</i>..”<br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Sunnuntaina 11 joulukuuta
oli ilmeisesti hierottu jonkinlaista sovintoa välikohtauksen jälkeen
kaksikon tavattua Birger Jaarlin kadulla Tähtipuiston ja siellä
sijainneen kesäravintola Stjernan [Stjärna] liepeillä. Yhteinen
kävelymatka oli kuitenkin aikanaan päättynyt Mathildan selittäessä
joutuvansa lähtemään kotiin tapaamaan joitakin sukulaisiaan.
Nordström kuitenkin kertoi nähneensä tämän myöhemmin
iltapäivällä uudelleen ja sillä kertaa asevelvollisten seurassa.
Myöhemmin kuulusteltaessa syytetty kertoi unettomasta yöstä ja
tuntemastaan katkeruudesta, mutta väitti, ettei hänellä ollut
selkeätä mielikuvaa aikeista surmata Mathilda Lund.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Joka tapauksessa
myöhempien oikeuskäsittelyjen aikana kauppias Alexander Bogdanoffin
palveluksessa ollut kirjanpitäjä Hänninen todisti, että Nordsröm
oli juuri joulukuun 12. päivänä aamulla kello kymmenen maissa
saapunut ostamaan revolverin ja laatikollisen patruunoita.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Siinä vaiheessa
Nordström uskoi ilmeisesti vakaasti morsiamenaan pitämänsä
Mathilda Lundin huonotapaisuuteen, mutta aikoiko hän tuossa
mielentilassaan surmata juuri tämän vai itsensä? Joka tapauksessa
revolverin ostaminen tuossa tilanteessa enteili selkeästi veritekoa.
Myöhemmät todistajalausunnot vahvistivat kuvaa harhasta, jonka
valtaan mies oli joutunut. Uhrin äiti Gustava Lund kuvasi tytärtään
hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Hän oli toki kuullut huhuja
Nordströmin ja tyttärensä suhteesta, mutta piti väitteitä
avioliitosta perättöminä. Niin hän kuin aikanaan epäkiitolliseen
postinvälittäjän asemaan joutunut Wilhelmina Lindroos molemmat
kertoivat Matildan selittäneen saaneensa sormuksen arpajaisista tms. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuwdlzLB3UN1y6U2C_imP5vtM0Dhz0PMrGUgyclugPgCC2FZMamMM72662K4UDlvcLY6O4KaOwVnYyNRaFy1rRbrjVkRNimWAi2j9BANZqKf5UQX4MzPSMhJXvA856luh4sxxhrems6Dsj13a5ET8-DPChkIbgqLw-pxNjfO5AR9BLJb3fpqaG8v4/s560/J108-22-surmapaikka%2012.12.1881.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="413" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuwdlzLB3UN1y6U2C_imP5vtM0Dhz0PMrGUgyclugPgCC2FZMamMM72662K4UDlvcLY6O4KaOwVnYyNRaFy1rRbrjVkRNimWAi2j9BANZqKf5UQX4MzPSMhJXvA856luh4sxxhrems6Dsj13a5ET8-DPChkIbgqLw-pxNjfO5AR9BLJb3fpqaG8v4/s16000/J108-22-surmapaikka%2012.12.1881.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Wileniuksen asemakaavasta vuodelta 1872 löydämme paikan, jossa mustasukkaisuutensa riivaama Abraham<br />Frithiaf [Fritz] Nordström laukoi asettaan surmaten Mathilda Lundin yrittäen lopuksi amoua itsensä.<br /><i>Kuva: <a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/305" target="_blank"><b>Hämeenlinnan Lydia</b></a>/kaupunginkirjasto/Hämeenlinnan kaupunginarkisto</i> </span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kello yhdentoista ja
kahdentoista aikoihin ennen puoltapäivää Kaivokadun ja
Kymnaasinkadun (Lukiokatu) liepeillä oli liikeellä muutamia
ihmisiä, joita myöhemmin kuulusteltiin.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Renki Henrik Samuelsson
oli ollut tulossa hevoskärryjensä kanssa maantietä Myllymäen
suunnasta Vanhan hautausmaan ja Kaivokadun välillä. Välimatka
aivan tarkkojen havaintojen tekemiseen oli ollut liian pitkä, eikä
hän ollut osannut kiinnittänyt kadulla liikkuneisiin ihmisiin
suurempaa huomiota ennen kuin oli kuullut laukaukset. Sitten hän oli
erottavinaan jotain savunkaltaista Nordströmin ja Mathilda Lundin
ympärillä, Mathilda Lundin juoksevan Kaivokadulla kadoten näkyvistä
Kymnaasinkadulle. Todistaja ei voinut päätellä, yrittikjö
Nordström ampua Mathilda Lundia vai itseään.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Varamaanmittari Nordman
oli mainittuna aikana huoneessaan kello yhdentoista ja kahdentoista
välillä kuullut huoneeseensa ainakin kaksi tai kolme edellä
mainituista laukauksista. Ne eivät tulleet kaukaa pihasta, joten hän
kiiruhti Kymnaasinkadun puoleisen ikkunan ääreen, josta saattoi
nähdä jopa osan Kaivokadusta. Silti hän ei saattanut nähdä
mustaan päällystakkiin pukeutuneen ja huivi päässään juosseen
naisen koko matkaa, mutta havaitsi tämän Hollmingin, Manströmin ja
Konstbergin pihojen kulmauksessa ja miehen juoksevan naisen perässä
revolveri kohotettuna huutaen täyttä kurkkua.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Todistajan itse ehtiessä
kadulle oli Kaivokadulta tullut mies juuri heittäytynyt kadulle
kaatuneen naishenkilön viereen itsekin verissään. [Nordström
yritti ampua itsensäkin siinä onnistumatta]. Siinä vaiheessa
paikalle oli kokoontunut muutakin väkeä ja joku oli jo käskenyt
kutsua paikalle poliisin.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tapauksen
oikeuskäsittelyn aikana käytiin läpi lääkärinlausunto vammoista
ja kuulusteltiin useita tapaukseen liittyneitä silminnäkijöitä ja
todistajia. Syytetyn ja uhrin liikkeet pyrittiin selvittämään
mahdollisimman tarkoin. Asiaa puitiin kerta toisensa jälkeen ennen
kuin kuolemantuomio julistettiin. Syyskuun toisena päivänä 1882
hämeenlinnalaiset saivat lukea sanomalehti Hämäläisestä Turun
hovioikeuden vahvistaneen annetun tuomion ja jättäneen sen vielä
senaatin ja keisarin ratkaistavaksi.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Joulukuun toisena 2. pnä
1882 eli melkein vuosi surmatyön jälkeen tuli lopulta tieto, jonka
mukaan kuolemantuomio oli muutettu 12 vuodeksi ja 28 päiväksi
”kuritushuoneeseen vedelle ja leiwälle”. Surmaajan lopullisesta
kohtalosta ei minulla ole tietoa, mutta sitä vain voi kuvitella,
millaista henkistä rasitusta draaman lähipiiri on aikanaan käynyt
lävitse kuukausien tutkinnan aikana pikkukaupungissa, jossa lähes
jokainen on tuntenut jollain lailla toisensa. Kaiken lisäksi
Nordströmiä on säilytetty linnan vankilassa uhrin isän ollessa
ammatiltaan vanginvartija. Mathilda Lundilla oli aikanaan
toisenlainen kohtalo täkäläisen varuskunnan suhteen kuin jokin
vuosikymmen myöhemmin eräällä toisella täkäläisellä, vuonna
1887 syntyneellä, vanginvartijantyttärellä eli Hilma Lehtosella,
joka puolestaan päätyi Latvian silmäätekevimpien piirien kautta Stalinin leireille päästen
vasta viimeisiksi vuosikseen kaiken menegtäneenä leskenä takaisin
lapsuutensa kaupunkiin. Niin, ihmiskohtaloiden risteysasemana näen
kaupungit - myös piskuisen Hämeenlinnan, joka on kautta
vuosisatojen sekä tuonut ihmisiä yhteen että erottanut.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ruotsista kaupunkiimme
päätynyt Nordström tarttui revolveriin, surmasi ja tuomittiin
kuritushuoneeseen. Niin ikään meren takaa tullut Gustaf Israel
Larson koki vain parisen vuotta edellä kuvattujen tapahtumien
jälkeen eli maaliskuun lopussa 1884 elämänsä ajautuneen niin
tuskallisesti umpikujaan, että surmasi itsensä viiltäen valtimonsa
peilinpalasella. Kirjailija Larin-Kyösti kertoi isänsä teon
johtuneen peliveloista. Ravintoloitsija oli ilmeisesti liiaksi
hyväuskoinen ja taiteellinen liike-elämään ja kohtaamaan
monenmoisia helppoheikkejä ja onnenonkijoita. Sitä olen vain viime
aikoina pohtinut, millainen kuorma lopulta koko Larsonin ravintolan
ympärille kerääntyneelle yhteisölle pitkällisesti käsitelty
revolverisurmakin kuulusteluineen ynnä kaikkinaisine tutkimuksineen
on ollut ja yhdistettynä muuhun ihmisjuonitteluun. Se on varmasti
vääntänyt herkimpiä mieliä katkeamispisteeseen. Ja kuinkahan
tapahtumien seuraaminen on vaikuttanut Larin-Kyöstiin, joka juuri
aiemmin eli 1880 oli aloittanut opintiensä Lucina Hagmanin
kolmivuotisessa valmistavassa koulussa ja tunnetusti jo ilmeisen
varhain tarkkaili valppaasti ympäristöään. Joka tapauksessa Larsoneilla palveluväen tragedia ymmärrettävästi ja todennäköisesti pian peittyi itse isä-Gustafia ja perhettä itseään kohdanneen murhenäytelmän alle. Mistään
asiakirjoista emme kykene hahmottamaan tapahtumaketjun kaikkia
kipeitä vivahteita.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"> * * *<br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:<br /><br />Gustafsson, G. W.: Kahden kihlatun onneton rakkaus, eli kuinka sulho päätti morsiammen päiwät rewolwerin laukauksella/<br />(Hämeenlinnan kaupunginkirjaston käsikirjasto)<br /><br /><br />Hämäläinen 14.12.1881;<br /> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>2.9.1882;<br /> <span> </span><span> </span><span> </span><span> </span>2.12.1882<br /><br />Hämeen Sanomat 16.12.1881<br /><br />Hämeenlinnan raastuvanoikeus ja maistraatti (KA/Hämeenlinna):<br />RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1882<br />Konseptikirja 1881-1883<br /><br />Juhani Niemi: Larin-Kyösti. Kansanlaulaja ja kosmopoliitti<br />Reima T. Luoto (toim): Larin-Kyöstin Hämeenlinna<br />Y. S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944<br /><br /><br /><br />Hämeenlinnan Lydia, <b><a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/305" target="_blank">Wileniuksen asemakaava 1872</a></b></i></span><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-51738525364447794752022-02-24T10:55:00.001+02:002022-02-24T11:01:32.876+02:00Otto Collin<p>
</p><h3 align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Pöllömaisteri ja
linnunmunat</h3>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Äskettäin nappasin
mieleeni eräästä brittiläisestä epookkisarjasta sananvaihdon,
jossa eripuraiset siskokset nieleskelivät ilmiriitaan joutunutta
ihmissuhdettaan. Sanatarkka lainaus olisi näin ulkomuistista
epätarkka, mutta jotenkin siten oivallus meni, että toisilleen
läheisten ihmisten on lopultakin turha vihoitella toisilleen kalman
porteille asti, koska lopultakin he ovat viime kädessä jonon
viimeisinä muistelemassa toisilleen ja itselleen merkityksellisiä
lapsuuden tapahtumia ja ihmisiä. Tämä toteamus on jäänyt
itselleni päähän kiertämään. Museot voivat esitellä meille
esineitä, joita tiedämme menneiden polvien käsitelleen arjessaan.
Saatamme tavoitella mielessämme yhteyttä noihin menneisyyden
varjoihin nähdessämme jälkeen jääneet kapistukset. Sittenkin
koemme hoippuvamme olemattomalla pohjalla pyrkiessämme ymmärtämään
kadonneen ajan ihmisiä murheineen ja etenkin iloineen.</b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEizBAqNuXFqxzpWejD2gtA5YqvWOqXF8n3BlPCg4L5RmWjHKIU7xND0aQ6OHMbA4-4IB78iE5a53iCf-1h3bzmJMMoOgS8W-oKMyCYthP-2DsGIndEMLyaLsbQihBKcGQM0QaH7vcc6rtPkZO9w9U5OZbAAS8NWY1rsfE8l6bxyG93PGwW2sHfiFNw=s719" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="719" data-original-width="300" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEizBAqNuXFqxzpWejD2gtA5YqvWOqXF8n3BlPCg4L5RmWjHKIU7xND0aQ6OHMbA4-4IB78iE5a53iCf-1h3bzmJMMoOgS8W-oKMyCYthP-2DsGIndEMLyaLsbQihBKcGQM0QaH7vcc6rtPkZO9w9U5OZbAAS8NWY1rsfE8l6bxyG93PGwW2sHfiFNw=w267-h640" width="267" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">MIES JA TURKKI. Y.S. Koskimiehen teoksesta<br />Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944<br />löytyy tämä kuva maisteri Collinista <br />seisomassa Hämeenlinnan torilla tunnetussa<br />turkisasussaan.<br /><i>Kuva Hämeenlinnan kaupungin kuvakokoelma/<br />Hämeenlinnan kaupunginmuseo</i></span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tietyt ammattiryhmät
ovat olleet toisia otollisempia jättämään toisilleen
tavoitettavia muistijälkiä. Oma ryhmänsä ovat olleet
väärintekijät, joiden ilkitöistä huutavat käräjäkirjat.
Suurmiehet valtakuntien monoliittisissa historiikeissa ovat toinen
ääripää. Siinä välissä ja siihen lokoseen hiljalleen luisuva
ryhmä ovat olleet opintiedon jakajat eli opettajat, joista on aina
aikalaisten keskuudessa kaskuja liikkunut, mutta suurin osa
tarinoista on ollut tuomittu vaipumaan unholaan oppilasjoukon
toisensa jälkeen sortuessa itsekin unholaan. Nyt en yritäkään
muistella omien kouluaikojeni kansankynttilöistä liikkuneita
kaskuja, jotka ovat jo ehtineet painua pois mielestä nykypäivän
muiden asioiden tieltä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kaupunki on historiassa
lopultakin ainoastaan seiniä ja museoiden esineitä ellei niihin
saada liitetyksi ihmisiä. Ajan kulun kadottavaa otetta pystyvät
vastustamaan yleensä ainoastaan poikkeusyksilöt eli ne jotka joko
hirmuisilla ilkitöillään tai jollain erityisominaisuudellaan
iskevät leimansa aikakirjoihin. Samalla heidän vanavedestään
saattaa joskus olla erottavinaan häivähdyksen niistä hahmoista,
joita ei koskaan ole säädetty jäämään yleiseen tietoisuuteen.
Vuosien varrella oma mielenkiintoni on keskitynyt enemmän juuri
tuohon rajavyöhykkeen väkeen ja sen alle. Kruunupäistä ja
ylimystöstä riittää tarinaa muutenkin.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">En tarkkaan muista miten
törmäsin Otto Collinin haamuun. Ehkä se on käynyt erään
toisen tuttavuuden kautta vähitellen, mutta se jääköön toiseksi
tarinaksi. Intellektuellit ja originellit ovat oma ihmisluokkansa,
joita sekä sätitään että ylistetään; heissä yhdistyy sekä
alitajuinen tarve kohdata rajoja rikkovat ihmiset että kokemus omasta
hajuraosta kaoottiseen epävarmuuteen ynnä alituiseen huoleen.
He ovat yhtä aikaa kaikkea sitä mitä tahtoisimme olla ja sitä
mitä pelkäämme kohtaavamme.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Miksi juuri Otto Collin?
En nyt muista tarkalleen kumpi kiinnostus on käynyt edellä:
Larin-Kyösti vai hänen osin armottomastikin kuivailemansa
”Maishteri”. Joka tapauksessa kuva kyseisestä henkilöstä
määrittyy juuri Larin-Kyöstin kuvaileman henkilön kautta.
Epäilemättä Hämeenlinnan katuja aikanaan mittaillut paksuun
turkkiin sonnustautunut hahmo on ollut osa sitä erityistä, jota
Hämeenlinna on edustanut 1800-luvun lopulla. Hän jos mikä on ollut
varsinainen romaanihenkilö tosielämässä.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jos saisin joskus laatia
elokuvakäsikirjoituksen , se olisi juuri Otto Collinista
Hämeenlinnassa. Hän oli varsinainen kuuma kekäle aikansa
yhteisössä ja hänen elämänkaarensa todella kuin suoraan
romaanista: aluksi akateemisena oppineena huolehtimassa virkavirheen
takia joksikin aikaa sivuraiteelle joutuneesta lääkäriveljestään
ja lopulta itse joutuen viralta. Lääkärivelikin kuolee jokseenkin
pian eli 1894 Maisterin päätyessä sortokausien
sensuuriviranomaiseksi ja Larin-Kyöstin mukaan kaupustelemaan
satunnaisten lahjoitusten varassa kaikenlaista irtaimistoa ja
kokoelmiaan.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Larin-Kyöstin hyvä
toveri Eino Leino kuvailee muistelmissaan Otto Collinia tiedoiltaan
ja taidoiltaan tunnustetuksi ja tunnetuksi ”suorastaan
monomaanisesta rakkaudestaan luontoon”. Leinon mukaan maisterin
kyvyt alkeellisimpaankin kurinpitoon olivat alle kaiken arvostelun.
Hahmosta piirtyy selkeä kuva siitä surullisesta oppineisuuden
tyypistä, joka olosuhteiden pakosta joutuu yrittämään tiedon
valaisua uppiniskaisille ja kurittomille ihmistaimille, vaikka olisi
omimmillaan omissa tutkimuksissaan rakastamansa empiirisen
havainnoinnin parissa. Sellaisia ihmistyyppejä varmasti itse kukin
kohtaa opintiensä aikana ja saattaa kovinkin myöhemmin katua
kokiessaan lapsellisuuttaan aikanaan ehkä varsin ylenkatsoneensa
tarjolla olleita tiedonjyviä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Leinon muistelmista
nousee esille perin selkeästi, ikään kuin näytelmällisenä
kohtauksena tuo luonnontutkija saapastelemassa arkipuvussaan,
keräilykotelo selässä hämäläiseen talonpoikaistaloon.
Isäntäväki on viettämässä kesäistä sunnuntaiaamua einehtien
pitkän pöytänsä ääressä. Tulija seisahtuu kynnykselle täysin
oman luonnonkokemuksensa valloissa utelemaan:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Onks täälläpäin
nähty semmottoist´lintuu, joka sanoo pi-uuh, pi-uuh?</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Sanomattakin on selvää,
että hölmistyneet harjastukat päätyvät isännän johdolla
pohtimaan, mistähän hullujenhuoneelta tuokin ukko on päästetty
kuljeksimaan.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ristiriita luonteenlaadun
ja arkielämän jäykkien vaatimusten välillä oli johtava
väistämättä katastrofiin. Leino toteaakin Collinin
yksinkertaisesti kokeneen tarpeelliseksi intomielisenä
luonnontutkijana valaista oppilailleen liiankin selkeästi ja ajan
tapojen vastaisesti murrosiän vaaroista ja niiden välttämisestä
niin kuin runoilija muistelmissaan asian jotenkin kieli keskellä
suuta muotoilee. Voimme toki olettaa, että Maisterin epäsovinnainen
olemus merkillisine tapoineen on yleisestikin vain odottanut
tilaisuutta päätyä julkisella päätöksellä erotetuksi vuonna
1890 syytettynä oppilaiden ”moraalin turmelemisesta”.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämeenlinnan kaupungin
historian vuosilta 1875-1944 kirjoittanut Y. S. Koskimies tyytyy
lyhyesti esittelemään Otto Collinin luetellessaan Hämeenlinnan
normaalilyseosta klassiseen lyseoon jääneitä opettajia käyttäen
seuraavia sanoja:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">” - - -
<i>luonnontieteiden lehtori Otto Collin, huomattu tutkija ja
kokoilija, mutta luonteeltaan perin omituinen (erotettu virastaan
1890, kuoli Hämeenlinnassa 1924).</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Draamaa on näytelty siis
1800-luvun lopun Hämeenlinnan historiassa. Larin-Kyöstin elämää
tutkineet ovat olleet havaitsevinaan runoilijan asenteessa entistä
oppimestariaan kohtaan ajan myötä tiettyä lieventymistä. Joka
tapauksessa Larin-Kyöstin kertomuksessa ”<b>Maishteri</b>” julki tuoma
kuva ei kohteestaan luo järin rohkaisevaa kuvaa. Kuinka paljon
kirjailijan tarinassa on kärjistystä lienee tässä ajassa
mahdotonta täysin arvioida, mutta Otto Collinin
”opettajakummituksen” hahmo epäilemättä on tarjonnut otollisen
lähtökohdan hurjillekin ajatuksen siveltimenvedoille.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Koko miehen muoto
oli naurua herättävä. Soikiomaisissa kasvoissa kuului harvojen
ripsien lomassa kaksi pientä porsaansilmää. Niiden alapuolella oli
kartionmuotoinen, litteänlainen nenä, jossa oli pienenpieniä
mustia pisteitä, kuten nenän ympärillä ja ohimoilla. Kasvojen
väri oli harmahtava. Päästä riippuivat pitkät hiussuortuvat
niskaan, yli vanhan kuluneen ponsuurin hilsepeitteisen kauluksen. Hän
kulki epämääräisen vaappuvasti kumarassa huojuen niin koulun
käytävässä kuin kadullakin. Uskalsin joskus harvoin hänen
takanaan kulkien matkia noita hänen omituisia liikkeitään...</i>”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh0dFeTaVq5p3z84dOjmlQzFtMoqUmfDVxWkB0ucewPQPUfNzWck1M1lVdfaa4ri0VuCN9slUHE3qzsygY5Luae9ihzSagtNLX3MHS6vZjvsu6Sho4OoI-ytUXtaiQ8v2zhLNNdpT7OMwICK3kutjqlf_mQEofnrTZnmrm4fM-3l2AAX_vNieWgwj8=s333" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="333" data-original-width="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh0dFeTaVq5p3z84dOjmlQzFtMoqUmfDVxWkB0ucewPQPUfNzWck1M1lVdfaa4ri0VuCN9slUHE3qzsygY5Luae9ihzSagtNLX3MHS6vZjvsu6Sho4OoI-ytUXtaiQ8v2zhLNNdpT7OMwICK3kutjqlf_mQEofnrTZnmrm4fM-3l2AAX_vNieWgwj8=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vuonna 1986 Hämeen Sanomat kustansi faksimilepainoksen<br />Otto Collinin teoksesta Suomessa tavattavien pöllöjen<br />pesimissuhteista. Collinin itsensä osin muste- ja <br />lyijykynällä jälkeen päin sekä suomeksi että ruotsiksi<br />tekemät lisäykset kertovat jälkipolville tarkasta ja<br />huolellisesta tutkimustyöstä. Ne ovat selkeä muistomerkki <br />tutkijan rakkaudesta aihettaan kohtaan.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tarinassaan Larin-Kyösti
kuvaa ilkitöitä ja kujeita, joiden kohteeksi ukkoparka toisinaan
joutui. Osansa saa myös Maisterin lääkäriveli, joka täydentää
ilmeisen omalaatuisen parivaljakon. Epäilemättä vanhat kunnon
hämeenlinnalaiset ovat aikanaan saaneet päivitellä, millaiset
veljekset aikanaan raatimiehenä toiminut hämeenlinnalainen kauppias
Collin oli jälkeläisikseen saanut.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Mikäli tahtoi päästä
maisterin suosioon, hyvä keino oli koota harvinaisia kasveja ja
linnunmunia. Vuodelta 1886 on säilynyt sekä sanomalehti
Hämäläisessä että Hämeen Sanomissa ilmoitukset, joissa luvataan
10 markan palkinto sille, joka ”<i>saattaa näistä seuduista antaa
warman tiedon Kotkan pesästä</i>”. Mainittakoon, että Rahamuseon
laskurin mukaan 10 vuoden 1886 markkaa vastasi 57,72 nykyeuroa
työmiehen tuntipalkan ollessa tuolloin 0,23 markkaa ja junalipun 2.
luokassa Hämeenlinnasta Helsinkiin maksaessa 4 markkaa. Sievoinen
lisätienesti oli siis metsässä liikuville luvassa moisista
tiedoista. Niinpä kertoo Larin-Kyöstikin toverinsa kanssa eräänä
kesänä samoilleensa Kirstulan metsissä linnunmunia keräämässä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Linnunmunat olivat
maisteri Collinille siis pyhä asia. Joutuipa hän siis niiden kautta
silkan pilanteonkin kohteeksi oppilaittensa taholta. Milloin
kiikutettiin hivenen käsiteltyjä kananmunia tai arkisen variksen
munia. Hänen perehtyneisyyteensä voivat jälkipolvet kuitenkin
tutustua juuri edellä mainittuna vuonna 1886 Hämeenlinnassa
painetun teoksen ”<i><b>Suomessa tavattavien pöllöjen
pesimissuhteista</b></i>” sivuilla.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Muun muassa sarvipöllöstä
Collin kirjoittaa:</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>1) Ojoisten
metsässä a) pesä ja siinä 7 pientä poikasta 29/5 1883, b) pesä
ja 5 poikasta 30/4 1884, c) 4 munaa entisessä harakanpesässä
(sekametsässä) 30/4 1886.</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>2) Rapamäessä a)
pesä, jossa oli 6 tuoretta [yliviivattu sana tuoretta]munaa, 16/5
1883 (samasta pesästä oli 29/4 otettu 4 variksen munaa), b) pesä
ja 3 täysin haudottua munaa 31/5 1885.</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>3) Kirstulan maalla,
pesä ja 6 vähän haudottua munaa (nuoressa lehtimetsässä) 6/5
1883...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Matrikkelin mukaan Kaarlo
Kyösti Larson tuli normaalilyseon I luokalle 1884, joten mikäli hän
todella tarinansa mukaan Kirstulassa munia maisterille etsi, noita
munia ne eivät ainakaan olleet.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Pelkkää pesä- ja
munaluetteloa teos ei tietenkään ole, vaan Collin selostaa eri
pöllölajien elintapoja ja levinneisyyttä. Tunturi- eli Lumipöllöä
hän muun muassa kuvailee erinomaisen kauniiksi pöllölajiksi, joka
toisinaan – etenkin nuoret yksilöt – runsaslumisina talvina
vaeltavat eksyen maamme eteläisimpiinkin osiin.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Eräs naaras, joka
on minulla ollut kesynä useampia vuosia, päästää joskus silloin,
kun se ilmaisee mielipahaansa tai pelkoaan, hienon ja kimakan
viheltävän äänen: ” rik, rik, rik, rik</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgereakmQl7ulVhlKBVocg2ZuzMdIxXrKlNc-00_FNYGzbGTkemombSPOjUXZOLk4EY_9bZ9IqKyl9pBwhJCHKq0SJ9SBv8n7wo_ieHAKDF6Qpku5044GC_srXoDG8WwrHkB7IKzH3PBXZe_V5KFfUla7XG-KpgJPsnRLE4k9uuNqVHZRWYSZ_zMSU=s300" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="282" data-original-width="300" height="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgereakmQl7ulVhlKBVocg2ZuzMdIxXrKlNc-00_FNYGzbGTkemombSPOjUXZOLk4EY_9bZ9IqKyl9pBwhJCHKq0SJ9SBv8n7wo_ieHAKDF6Qpku5044GC_srXoDG8WwrHkB7IKzH3PBXZe_V5KFfUla7XG-KpgJPsnRLE4k9uuNqVHZRWYSZ_zMSU" width="300" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Muun muassa 6.4.1886 Otto Collin kyseli palkkiota<br />vastaan tietoja korkanpesistä tällä Hämeen Sanomissa<br />olleella ilmoituksella.</span> <br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Maisterin kertoma
kesyyntynyt pöllö oli saatu Hattulan Parolan kylän läheltä
susikuopasta tapettuaan syöttinä olleen ankan. Myöhemmin tekstin
sivuun on lisätty käsin linnun kuolleen 8/12 1886. Myös
Larin-Kyöstiltä saamme tietää, ettei edellä mainittu pöllö
suinkaan ollut ainoa ”opettajakummituksen” suojatti.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Ahtaassa pihassa,
vanhan kirkon alapuolella, vielä tulipalolta säilyneessä
kaupunkikorttelissa on pienien hökkelien naapurimaille pystytetty
isoja häkkejä pöllöille, joita viisauden symboleja maisteri
erikoisesti näkyi suosivan. Uhrien hankkiminen nälkäisille
pöllöille oli sekin keino päästä maisterin fidespojaksi.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jos Collineilla tosiaan
oli vielä pihallaan tarhattuna parvi pöllöjä, on moinen meno
varmasti aiheuttanut pikkukaupungissa jonkinlaista mutinaa ja
lintujen aavemaista huhuilua öisin.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kertomuksensa
loppupuolella Larin-Kyösti osoittaa jo jonkinlaista myötätuntoa
entistä opettajahirmuaan kohtaan kuvaillessaan tämän joutumista
virkaheitoksi. Omituinen hahmo turkissaan kulkee silti yhä
iltahämäriä katuja ja kujia asu kauhtuen ja puiden nyrkkiä
ilkkuville katupojille. Niin kuin aikanaan Collin oppilaittensa
pilkan ja kujeiden kohteena oli ollutkin kirjailija mainitsee
entisten koulupoikien hankkivan tälle vaatteita ja houkuttelevan
jopa parturiin. Vieläpä saunaankin äijä puijataan. Siunatuksi
lopuksi maisteria järkytetään vielä kodin täydellisellä
siivouksella sillä seurauksella, että pelästynyt miekkonen joutuu
säntäämään tarkastamaan munakaappinsa tilan. Mikäli meidän on
siis Larin-Kyöstiä uskominen, täysin hylätty ja jonkinlaista
arvostustakaan vailla entinen opettaja ei ilmeisesti vanhemmilla
päivillään silti ollut.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näin tutustuttuani
kyseiseen originelliin hahmoon näiden jälkeen jääneiden rivien
kautta taidankin joskus iltahämyssä olla erottavinani pitkään,
kuluneeseen turkkiin sonnustautuneen aaveen vaappumassa kaupunkimme
kirkon alapuolisia kortteleita kiertävillä kaduilla tavoittelemassa
rakastamiensa pöllöjen huutoja. Pian tulee kuluneeksi sata vuotta tuon persoonan kuolemasta. Saapa nähdä, muistaako Hämeenlinna miten omaa Pöllömiestään.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhsi7OQ0dMfAaHpMsYBtuaPVZV1PvdDAlICuH7Hj5TM4HVzj1CZ2F0VWCENSHI1sIDuQSqKdp876ZR3T2rTZxUz6kg22ZiuyJr_ooAiTZysx6X-NY7mOS854LNi5B083z84TTKdbeGQ_SAzfEY_3c1gTHf9OtQUktQbECchavyWMsEmcjldgU5ZHsM=s560" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="376" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhsi7OQ0dMfAaHpMsYBtuaPVZV1PvdDAlICuH7Hj5TM4HVzj1CZ2F0VWCENSHI1sIDuQSqKdp876ZR3T2rTZxUz6kg22ZiuyJr_ooAiTZysx6X-NY7mOS854LNi5B083z84TTKdbeGQ_SAzfEY_3c1gTHf9OtQUktQbECchavyWMsEmcjldgU5ZHsM=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Tämä postikorttikuva viimeistään vuodelta 1906 nousee aina esille, kun pyrkii hahmottamaan Hämeenlinnan<br />kirkon itäpuolista kaupunkia, joka säästyi kaupungin suurelta vuoden 1831 tulipalolta.Näin saa jonkin<br />kuvan siitä sokkeloisesta vanhasta kaupungista, jonka eräällä takapihalla Otto Collin siis piti pöllöjään<br />ja minkä kaduilla ynnä kujanpätkillään hän iltahämyssä asteli.<br /><i>Kuva Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupinginkirjasto/ Hämeenlinnan kaupunginmuseo</i><br /></span></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"> * * *<br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i> Lähteet:</i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /><span style="font-size: x-small;"><i>Larin-Kyöstin Hämeenlinna (Reima T. A. Luoto toim.)<br />Eino Leino: Muistelmat, kulttruurikuvat, tunnustukset I<br />Otto Collin: Suomessa tavattavien pöllöjen pesimissuhteista<br />Y. S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupunginhistoria 1875-1944<br /><br />
</i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Collin"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Collin</u></span></span></a></i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i><a href="https://ahvenisto.kirkkomaa.fi/henkilo/collin-otto/" target="_blank"><b>Ahveniston hautausmaan virtuaalipolku</b></a></i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i><a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Otto_Collin"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>https://www.hamewiki.fi/wiki/Otto_Collin</u></span></span></a></i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i><br />Lisäksi: <a href="https://app.rahamuseo.fi/?calculator=true" target="_blank"><b>Rahan arvonlaskuri</b></a></i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-33396749234141508492022-01-30T14:57:00.003+02:002022-01-30T15:10:19.126+02:00Kirjakaupassa<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Olen
joskus pohtinut, millainen kokemus olisi päästä seikkailemaan
vaikka viime vuosisadan alun kirjakaupoissa. Se saattaisi tarjota
mielenkiintoisen ikkunan aikansa maailmaan. </b>
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyYvHNMqpdvkF8yF1zC6IJvEdHSV6skWcGKrJMmVrfTYdqDTdK2qXTV21aPM8umI8083L0Hc7xpncNRP7IVFtVOj6fHsn9x1I0WLNpZtiqbTEQAq7zIBhByf93nRBYE4FfjooZrE1ZdqQecavhh96jSTzx1T31UNJn_LFqPZtMZB0OQC10_crUqj8=s397" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="397" data-original-width="300" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyYvHNMqpdvkF8yF1zC6IJvEdHSV6skWcGKrJMmVrfTYdqDTdK2qXTV21aPM8umI8083L0Hc7xpncNRP7IVFtVOj6fHsn9x1I0WLNpZtiqbTEQAq7zIBhByf93nRBYE4FfjooZrE1ZdqQecavhh96jSTzx1T31UNJn_LFqPZtMZB0OQC10_crUqj8=s320" width="242" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Rytkösen kirjakaupan myyjättäriä v. 1910.<br />Heidän luokseen ilmeisesti saapuisimme <br />tiedusteluimme etsiessämme hengen ravintoa.<br /><i>kuva:<br />Hämeenlinnan Lydia/<br />Hämeenlinnan kaupunginkirjasto <br />– Hämeenlinnan kaupunginmuseo</i></span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämeenlinnassa vuosi
1911 oli varsin kulttuurillinen: merkittävänä tapauksena olivat
hartaasti valmistellut laulujuhlat [<span style="font-size: x-small;"><i><b>laulujuhlista</b> </i></span><a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2016/05/kaupunki-odotti-jo-kesaa.html" target="_blank">*1*</a>,
<a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2016/06/laulujuhlien-lahestyessa.html" target="_blank">*2*</a>, <a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2016/06/laulujuhlat-1911-viimeiset-ennakkotiedot.html" target="_blank">*3*</a>, <a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2016/07/viimeinkin-laulujuhlat.html" target="_blank">*4*</a>] jotka kokosivat pikkukaupunkiin suuret väkijoukot.
Merkkivuotta varten kaupungin liikkeistä julkaistiin myös
opaskirjanen, josta saamme tietää paikkakunnan kirjakaupoista.
Niitä mainitaan kolme eli:</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<ul><li><p class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Kirkollinen
Kirjakauppa O.Y.</span></span></p>
</li><li><p class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Suomalainen
Kirjakauppa O.Y.</span></span></p>
</li><li><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: small;">Enok
Rytkönen. Kirja- ja paperikauppa.</span></span></p>
</li></ul>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Jälkipolville
paikkakunnalta on jäänyt liki legendaariseksi kauppias <a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Enok_Rytk%C3%B6nen" target="_blank"><b>Enok
Rytkösen</b></a> nimi, jonka ottamien lukuisten valokuvien kautta vanha
Hämeenlinna on jäänyt elämään. Sopivaa on siis suunnata
mielikuvitusmatkallaan juuri Rytkösen Kirja- paperikauppaan. Koska
vuoden 1911 opaskirjassa vielä selkeästi kerrotaan, että ”<i>Enok
Rytkösen kirjakauppa on täydellinen, monipuolinen liike, joka
nykyisen omistajansa aikana on laajentunut ja täydellisentynyt.
Kuluvana vuonna on se siirtynyt uuteen vartavasten rakennettuun ja
ajanmukaiseen liikehuoneistoonsa kauppatorin varrella
Lääninhallituksen vieressä</i>.” Kaupan pitäisi siis vaivatta
löytyäkin.</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjwCJewj-DpK1EW4Ezle5uPXW1Tve8X-PZzZ37Pm3J1iaJr9DJQN5diOkOap6KWcOUsRI0Z_yRERVQ3qgMLHZJw_9nvbwxjwb2NXsNjIXfwS1xoEH5GPbVcqWfGJUpcjUx3hg-Kwqmp9PQXYF3tEQz6UXNdofxVDAtfNFnklA9X_xzwCaqj2Uw_4yE=s560" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="438" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjwCJewj-DpK1EW4Ezle5uPXW1Tve8X-PZzZ37Pm3J1iaJr9DJQN5diOkOap6KWcOUsRI0Z_yRERVQ3qgMLHZJw_9nvbwxjwb2NXsNjIXfwS1xoEH5GPbVcqWfGJUpcjUx3hg-Kwqmp9PQXYF3tEQz6UXNdofxVDAtfNFnklA9X_xzwCaqj2Uw_4yE=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Itse kunkin taloudessa saattavat lisätienestit houkutella. Mistäpä muualta tarvittavia ohjeita löytäisi kuin<br />kirjakaupasta?<br />Mainos Hämeen Sanomissa 23.9.1911.</span><br /></td></tr></tbody></table> <p></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Ei
kannata lähteä liikkeelle aivan vuoden alussa, jotta ehtii noita
tuoreimpia kirjoja ilmestyä myyntiin. Maaliskuun 28. päivänä
kerrotaan huomattavasta kirjasta, josta lienee syytä aloittaa,
ettei heti sorru liian kepeään lukemistoon. Hämeen Sanomat
ripittää lukijoitaan muun muassa seuraavasti:</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>On
sanottu, että yhteiskunnallisten asioiden harrastaminen ja siis
myöskin niiden tunteminen on ei ainoastaan meidän warsinaisen
kansamme, mutta myöskin sen n.k. siwistyneihin kuuluwien keskuudessa
puuteellista</i>”.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Ratkaisu
huonoa omaatuntoa potevalle on siis juuri ilmestynyt lukuisten
asiantuntijoiden avustuksella toimitettu ”<i>Yhteiskunnallinen
Käsikirja</i>”. Onhan moisen asian harrastus toki sanomalehdenkin
mukaan sentään kohenemaan päin muun muassa eduskuntauudistukseen
liittyneen puoluetoiminnan kautta.</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZRyte73-Uzik1fTsj9BXelwz93HLe-OV9NdeoFV-0-_FMwPRDHsNRoiEDFuqdSzAc3FZLiUMcTGMmi31MSR3Yvlfgnad11nFU7aHRfLuxkmF8VTfkEoS3WT-2KWtQiSRu0dQls_DQ0mzY5gmbjY5A75lrkLw6peYCdrUZuwwG61UJO096X9DqfcM=s480" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="310" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZRyte73-Uzik1fTsj9BXelwz93HLe-OV9NdeoFV-0-_FMwPRDHsNRoiEDFuqdSzAc3FZLiUMcTGMmi31MSR3Yvlfgnad11nFU7aHRfLuxkmF8VTfkEoS3WT-2KWtQiSRu0dQls_DQ0mzY5gmbjY5A75lrkLw6peYCdrUZuwwG61UJO096X9DqfcM=s320" width="207" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"> Leskien lempeä löytyy <a href="https://www.doria.fi/handle/10024/100471" target="_blank"><b>Doriasta</b></a>.</span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Yhteiskunnallisen
tietämyksen lisäksi on saatavilla myös käytännön oppaita
esimerkiksi kanalan pitoa ja mehiläishoitoa varten. Näiden
opettavaisten teosten jälkeen saattaakin jo tarvita vaikkapa hetkiä
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Algot_Untola" target="_blank"><b>Maiju Lassilan</b></a> 4-näytöksisen huvinäytelmän <i>Kun lesket lempivät</i>
parissa; miten se alkaakaan...</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Ollaan
Simo Kämäräisen mökissä. Liedellä iso vesikattila...</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">RONKAINEN
(tupakoiden): ”<i>Ei ...ei sitä olisi uskonut, että Joroisten
pitäjästä ei saa sinunlaiselle miehelle muijaa! . . . Kuutta eri
eläjää kosittiin, mutta eipähän vaan lähtenyt toispuoleista.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">KÄMÄRÄINEN
(synkkänä, murahtaen): ”<i>Ka oma syynsäpähän on</i>
(Sylkäsee) <i>akkojen . . . Kun eivät älynneet etuaan, niin
joutavat katua!”</i></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">RONKAINEN:
”<i>Joutavat . . . Joutavat katua akat . . .</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiB6L5YTzmGOWHsDRe47q4AKF_eRVaihVUzsuvWn32Da78P1BywSh7X-rEcVgutfFkXS7FQjV_yB9ZvfrhRwDHzzjSNyncbXZ01czaENASnV7tc2OerBywppeWPT_XPOIdPVaptgVwGwxV43XzKxtsPbnSoohlxe-xUNbVhVEeBvbjCAFei83mJDZw=s458" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="458" data-original-width="310" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiB6L5YTzmGOWHsDRe47q4AKF_eRVaihVUzsuvWn32Da78P1BywSh7X-rEcVgutfFkXS7FQjV_yB9ZvfrhRwDHzzjSNyncbXZ01czaENASnV7tc2OerBywppeWPT_XPOIdPVaptgVwGwxV43XzKxtsPbnSoohlxe-xUNbVhVEeBvbjCAFei83mJDZw=s320" width="217" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Eksyksiin preerialle pääsee<a href="https://www.doria.fi/handle/10024/145046" target="_blank"> <b>Dorian</b></a> kautta.</span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jaha, mitähän tuosta
tuleekaan? Ehkä nuorekkaammalle ja seikkailunhaluisammalle mielelle
sopisivat äskeistä paremmin tarinat kaukomailta ja meriltä. Teuvo
Pakkalan toimittamana olisi sarjassa Mailta ja meriltä nro 18 eli
Ch. Sealsfieldin kirjoittama <i>Eksyksissä präria-aavikolla </i>ja
Heinrich Zschokken <i>Yö Brczwezmcislissä</i>.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Oli
vuosi 1832. Siihen aikaan Texas vielä tuskin nimeksikään oli
asuttua. Laajoja maa-aloja oli viljelemättä. Hallitus toivot
hartaasti Texasin asuttamista; sentähden se kaikella tavalla
kannatti maahanmuuttoa. Mitättömästä hinnasta saattoi ken tahansa
hankkia itselleen suuria maatiloja...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Tai tämä
:</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>En
ollenkaan epäile vuonna 1706 olleen monta kauheaa yötä, varsinkin
italialaisille ja saksalaisille. Se oli Napoleon Bonaparten
ensimäinen voittovuosi ja Moreaun paluun aika. Silloin olin
syntymäkaupunkini yliopistossa lopettanut akateemiset opintoni: olin
molempien oikeuksien tohtori ja rohkenin tuomariksi toivottuna,
ruveta selvittelemään kaikkien europalaisten keisarien ja
kuninkaitten ja silloisen Ranskan tasavallan välistä
oikeusjuttua...</i>” </p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"></p><br /><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoKWgEwuL1xrE-ttj728EeFVL3gHvK2BOuwhOXXX8O4NpgXKfMxzI17fz3M5OXeDvP-lDC1SWARv1XBXIbHwopHOXmchcT2jzbsIv7cU_F6MQ4K-JxZThz1zFpvDUFC0lfTG6n39gfV5Z7698rbHi3Slt3Mzs4KUzSeKH0BT_KUq2O5lDy5XPAhlM=s460" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="460" data-original-width="315" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoKWgEwuL1xrE-ttj728EeFVL3gHvK2BOuwhOXXX8O4NpgXKfMxzI17fz3M5OXeDvP-lDC1SWARv1XBXIbHwopHOXmchcT2jzbsIv7cU_F6MQ4K-JxZThz1zFpvDUFC0lfTG6n39gfV5Z7698rbHi3Slt3Mzs4KUzSeKH0BT_KUq2O5lDy5XPAhlM=s320" width="219" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"> <span style="font-size: x-small;"> Vuodelta 1911 on tämäkin Amanda<br /> Lydia Granfeltin suomentama teos,<br /> joka löytyy<b> <a href="https://www.doria.fi/handle/10024/145203" target="_blank">Doriasta</a></b>. </span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hiukan siis lievikettä
kaukokaipuulle ja kurkistusta vieläkin kauemmaksi menneisyyteen kuin
vain vuoden 1911 Hämeenlinnaan. Vielä ennen joulua voisi etsiä
tunnelmallisia tekstejä lapsosille ja lapsenmielisille, kuten
esimerkiksi Johanna Spyrin <i>Pieni italialainen</i>, joka alkaa
hiljaisessa talossa:</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Ylä-Engadinissa,
Malojaan vievän tien varrella on yksinäinen, pieni, Sils-niminen
kylä. Kun sen kohdalla poiketaan tieltä kedon poikki mennen,
tullaan aivan vuorten juurelle pieneen paikkaan, jota sanotaan
Sils-Mariaksi. Hiukan erillään, keskellä ketoa, seisoi kaksi
mökkiä vastakkain. Kummassakin oli ikivanhat, puiset ovet ja hyvin
pienet ikkunat syvällä kiviseinissä. Toiseen niistä liittyi
pienoinen kasvitarha, jossa kasvoi vihanneksia ja sitä paitsi neljä
kukkivaa pensastakin; mutta nämä näyttivät laihoilta ja
hinteliltä samaten kuin muutkin kasvit. Toiseen ei kuulunut muuta
kuin sivuseinustalla pieni koppeli, josta kaksi kanaa asteli ulos ja
sisään. Tämä mökki oli vielä tuota toista melkoista pienempi ja
sen puuovi vanhuuttaan aivan mustaksi painunut...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br /><br /></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj_aG3FzxHeS6e9AZtvMg1ULFsIrdR58m5R8N8F4Atc98bQ3-mi0-U4r2Aaqx9UTafys1t8bgyFFOYNCKIp3quPdqX-aWAvV9GFCayRVPTlNvDGVlUi-OOpKRYzFY0cq5B4t5RgJ4PADk8A3WhAA1tOf6UIUdQexKKdHla3iqaHR1Rr73_bPu3jkAk=s280" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="280" data-original-width="260" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj_aG3FzxHeS6e9AZtvMg1ULFsIrdR58m5R8N8F4Atc98bQ3-mi0-U4r2Aaqx9UTafys1t8bgyFFOYNCKIp3quPdqX-aWAvV9GFCayRVPTlNvDGVlUi-OOpKRYzFY0cq5B4t5RgJ4PADk8A3WhAA1tOf6UIUdQexKKdHla3iqaHR1Rr73_bPu3jkAk" width="260" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Joulun alla löytyisi Pienestä kotikirjastosta vielä<br />yhtä jos toista hyödyllistä luettavaa. Vinkkejä<br />löytyy Hämeen Sanomista 23.12.1911</span><br /></td></tr></tbody></table><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kirjoja olisi varmasti
paljon tutkittavaksi. Jälkimaailma tietäisi, että seuraava vuosi
eli 1912 merkitsee tuotteliaan kirjailijan, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Larin-Ky%C3%B6sti" target="_blank"><b>Larin-Kyöstin</b></a> lähtöä
kaupungista. Vuoden 1911 tuotantoa olisi <i>Oli kerran - Satuja
nuorille ja aikuisille</i>. Mikäli sitä ei mielikuvamatkallemme
olisi saatavissa käsille, kiinostaisi toki edellisenä vuonna
ilmestynyt <i>Katupeilin kuvia</i>, jossa kirjailija kuulemma kuvaa
muun muassa muuttoa Kusti Laurelan taloon Läntiselle Linnankadulle.
Monista runoista esimerkkinä voisi olla katkelma vuonna 1908
ilmestyneestä kokoelmasta <i>Vuorivaeltaja</i>, jossa Vanha viiri
alkaa säkein:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Torin
yli kuudan sillan valaa,</i></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><i>loisraa
yli vanhain taitekattojen,</i></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><i>valkeen
kirkon yllä kevättähdet palaa</i></p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><i>kimmeltäissä
lohikäärmeviirien...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Meidän
uuden ajan ihmisten näkökulmasta tuo viiri on voinut olla toki
missä tahansa, mutta astuessamme mielikuvituksessamme kadonneeseen
Rytkösen kirjakauppaan vuonna 1911 vieressämme on juuri tori ja
kirkko.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Kun
mukaan on kertynyt sopiva kasa kirjoja, voi myös harkita
rentoutumista laivaretkellä. Kirjakaupoista on saatavilla lippuja
ainakin Hämeenläänin Metsästysseuran elokuun kuudentena päivänä
Ruskeen niemessä järjestämään kansanjuhlaan laivapiletteineen.
Lisäksi heinäkuun 30. päivänä näkyisi olevan Tyrvännön
raittiustalolla Hämeenlinnan Raittiuspiiritoimikunnan kesäjuhla,
jonne on myytävillä lippua sekä toimikunnan jäseniltä että
Suomalaisesta kirjakaupasta.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">On vielä
kesäjuhlien lisäksi syytä kipaista Suomalaiseen Kirjakauppaan
toisenkin syyn vuoksi, sillä se on ilmoittanut Hämeen Sanomissa
myyvänsä oikeita grammofooneja ynnä niissä soitettavia levyjä.
Se sopinee hyvin, koska kaupunki on kuluneena vuonna 1911 aivan
värissyt musiikkia. Olisi todella mielenkiintoista päästä
tutustumaan ajan valikoimaan.</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqDjEdg4HgofyrN3YcYD6JTcMSpbpY1IEcwTTdQhVtJJs9e_QicschgCUkupOSGmCjMCwACq-4f-_DfDcJM4x5iRflx3Twf3yJc-cE2obp6QXSP2xvb5ElM0h_S1Ctz84NQFMuAkf38dOOMn80jadp_Rzuuylz14_fmAKimvjwHo6_2CRdsj9chDI=s563" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="563" data-original-width="457" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqDjEdg4HgofyrN3YcYD6JTcMSpbpY1IEcwTTdQhVtJJs9e_QicschgCUkupOSGmCjMCwACq-4f-_DfDcJM4x5iRflx3Twf3yJc-cE2obp6QXSP2xvb5ElM0h_S1Ctz84NQFMuAkf38dOOMn80jadp_Rzuuylz14_fmAKimvjwHo6_2CRdsj9chDI=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Helsingin Kaiku on 12.8.1911 opastanut suurta yleisöä puhekoneista, joten on niistä toki<br />kuultu Hämeenlinnassakin. Laitteita on kuulemma saatavilla Suomalaisessa kirjakaupassa<br />ja myös levyjäkin.<br /><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/872660?term=%C3%A4%C3%A4nilevyt&page=4" target="_blank"><i>Helsingin Kaiku/ kansalliskirjasto</i></a></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Mitähän
voisimme löytääkään kuunneltavaksemme?</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">2020-luvun
ihminen saaYlen Elävästä arkistosta kuultavakseen ainakin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Koskelo" target="_blank"><b>Juho
Koskelon</b></a> äänitteen. Kerrotaan, että 1900-luvun alussa muutamia
vuosia Berliinin filharmonikoissa soittanut muusikko muutti 1910
Amerikkaan, jossa hänestä tuli siirtosuomalaisten keskuudessa
suosittu laulaja. Hän teki konserttikiertueita suomalaisten
keskuuteen eri puolille Yhdysvaltoja ja toimi myös sellistinä. Hän
kuitenkin kuoli jo 1923 unohdettuna New Yorkissa. Hän ehti
kuitenkin tehdä 1910-1923 lähes 150 levyä, joten jokin niistä
olisi saattanut päätyä kaukaiseen Suomeenkin.
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Näyte
<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/08/juho-koskelo-kolme-veljesta" target="_blank"><b><i>Kolme veljestä</i></b></a> on alun perin levytetty juuri vuonna 1911.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<h1 align="JUSTIFY" class="western" style="font-weight: normal;"><span style="font-size: small;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=BBzFAT825pE" target="_blank"><b>EIKÖ JUU</b></a>, >> <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/J._Alfred_Tanner" target="_blank"><b>J. Alfred Tanner</b></a> levytti pianon säestyksellä 15.9.1911</span></h1>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwNlJGe7aiEG6xcSjE5thUZiyTNpMnEOjHO1TMakf8mPzALz_Yj0UJnJyg7VntGHrm7teyvxvrBU8Yjsj-UzKp2MmN98bcrKA0wuARawhneT-usUtdnvVL6vhcGYNp4eQgPw3vubDzx3QbWE4uBaLmtKK1d03XFG8muvrr1ep1j2geWXXa_wcJ7iY=s243" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="243" data-original-width="204" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwNlJGe7aiEG6xcSjE5thUZiyTNpMnEOjHO1TMakf8mPzALz_Yj0UJnJyg7VntGHrm7teyvxvrBU8Yjsj-UzKp2MmN98bcrKA0wuARawhneT-usUtdnvVL6vhcGYNp4eQgPw3vubDzx3QbWE4uBaLmtKK1d03XFG8muvrr1ep1j2geWXXa_wcJ7iY" width="204" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Nyt niitä on tullut, äänikiekkoja<br />grammofooneja varten.<br />Ilmoitus Hämeen Sanomissa 18.3.1911</span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Bassobaritoni
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Frey" target="_blank"><b>Hjalmar Frey</b></a> (1856-1913) oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia
laulajia. Ylen Elävän arkiston kautta saamme tietää, että Frey
teki vuosina 1903-1909 yli sata levytystä neljälle eri
levy-yhtiölle. Hänen levytuotantonsa käsitti mm. Sibeliuksen,
Järnefeltin, Schubertin ja Rubinsteinin lauluja.
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western">"<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/08/hjalmar-frey-svinaherde" target="_blank"><b><i>Per svinaherde</i></b></a>" on
ruotsalainen kansanlaulu, jota Frey mielellään esitti konserttiensa
ylimääräisenä numerona. Levytys on tehty Gramophone-yhtiölle
Pietarissa vuonna 1903.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western"><br /></p><p align="JUSTIFY" class="western"><br />
</p><p align="JUSTIFY" class="western"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen" target="_blank"><b>Pasi Jääskeläisen</b></a>
sanoittama "<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/08/pasi-jaaskelainen-tammerkosken-sillalla" target="_blank"><b>Tammerkosken sillalla</b></a>" äänitettiin
Gramophone-levymerkille vuonna 1904 laulaja säestäessä.
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh4MMYsTd01ta6EUlATBh53TdRLkkTJTAMVOoF398QydLmFPo-EKJgo4u009UT_1ZQCGBkv9J1QnpBup7-Sevj5LVvx2LkJsTY8wsNbZfHT-GnbwVqF7EZU2lztstQJRvxxA0i2Fqf_uu1fIX6mf5-QhfD37Pl7kb_JZwGFl1Wfj_qIzzn1ciaYBxM=s497" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="497" data-original-width="320" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh4MMYsTd01ta6EUlATBh53TdRLkkTJTAMVOoF398QydLmFPo-EKJgo4u009UT_1ZQCGBkv9J1QnpBup7-Sevj5LVvx2LkJsTY8wsNbZfHT-GnbwVqF7EZU2lztstQJRvxxA0i2Fqf_uu1fIX6mf5-QhfD37Pl7kb_JZwGFl1Wfj_qIzzn1ciaYBxM=w258-h400" width="258" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hanna Granfelt<br />kuva Finna/Åbo Akademin säätiö</span><br /></td></tr></tbody></table>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna_Granfelt" target="_blank"><b>Hanna Granfelt</b></a> teki melko
paljon levytyksiä 1910-luvulla ja vuoden 1930 molemmin puolin. Hän
levytti yksinlauluja, kansanlauluja ja ooppera-aarioita. Tämä
esimerkki [<b><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/08/hanna-granfelt-tuijotin-tulehen-kauan" target="_blank">Tuijotin tulehen kauan</a></b>] on tosin levytetty vasta vuonna
1933 Tanskassa, mutta kuvitteellisilla ostoksillamme vuonna 1911
olisimme siis saattaneet löytää hänen varhaisempia esityksiään.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Siinä
onkin ollut joitakin esimerkkejä äänikiekoista, joita saattaisimme
löytää päätyessämme kaupoille satunnaisena päivänä vuonna
1911. Mennyttä aikaa pohtiessamme meistä varmaan monet ovat joskus
tulleet miettineeksi, millaista olisi toviksi päätyä sellaisena
kuuluisana ”kärpäsenä” kattoon tarkkailemaan ammoista
maailmanmenoa. Vanhat rakennukset ovat jo ympäriltämme jokseenkin
tuhottuja, mutta kuvia ja esineitä onneksi sentään on jäljellä.</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;">Lopuksi
vielä vinkki lukuhaluisille hauholaisille vuodelta 1911:</p><p align="JUSTIFY" class="western" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgC5nak_hHiVJuQa7ASRPG6JntrMxGCcMO-WDeA9nj4y9e-OBf48kjuPQpa2hJv1CbXLWqTuJBiE2SMFbRnA5IH6XNz9dhsMlm0v1GVVKDIY9lgeLxIk7P5ZBvo1rx8nl1e742wuzTDJViTuvCZMn0b_Ifu-mppqCyQQHOn6zd2s8EkkFb3hxCMl9M=s346" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="346" data-original-width="312" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgC5nak_hHiVJuQa7ASRPG6JntrMxGCcMO-WDeA9nj4y9e-OBf48kjuPQpa2hJv1CbXLWqTuJBiE2SMFbRnA5IH6XNz9dhsMlm0v1GVVKDIY9lgeLxIk7P5ZBvo1rx8nl1e742wuzTDJViTuvCZMn0b_Ifu-mppqCyQQHOn6zd2s8EkkFb3hxCMl9M=s320" width="289" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Ilmoitus Hämeen Sanomissa 23.3.1911</span>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
</td></tr></tbody></table><br /><p style="text-align: center;">* * *<br /></p><p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: x-small;">Lähteet:</span></i></p><i><span style="font-size: x-small;">
</span></i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: x-small;"><br /></span></i>
</p><i><span style="font-size: x-small;">
</span></i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: x-small;">Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto - Hämeenlinnan Liike-elämä
ja Liikkeet. 1911</span></i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: x-small;">Larin-Kyöstin Hämeenlinna -tarinoita pienestä kauoungista. (toim.) Reima T.A. Luoto<br />Larin-Kyöstin kauneimmat runot <br /></span></i></p><i><span style="font-size: x-small;">
</span></i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><i><span style="font-size: x-small;">Maiju Lassila: Kun lesket lempivät.<br />Ch. Sealsfield: Eksyksissä präria-aavikolla<br />Heinrich Zschokke: Yö Brczwezmcislissä.<br /></span></i><p><span style="font-size: x-small;"><i>Yle Elävä Arkisto<br />Kansalliskirjasto - <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu" target="_blank">digitaaliset aineistot </a></i></span><br /></p><p></p><br />Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-73100295018196851632022-01-04T11:53:00.008+02:002022-01-04T12:16:31.985+02:00Loppiaisesta Nuuttiin<p> </p><p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Lyhyt on aina joulunaika
jälkeen päin ajatellen. Nopsasti saapuu loppiainen ynnä Nuutti vuodesta toiseen, ja tallustamme kukin tavallamme sydäntalven
viikkoja.</b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Vilkuna" target="_blank"><b>Kustaan Vilkuna</b></a> aloittaa
kuvailunsa loppiaisesta toteamalla sen jääneen luterilaisessa
Suomessa kansan mielissä vähemmälle huomiolle kuin läheinen
Nuutinpäivä. Karjalassa ja Inkerissä puolestaan oli kuulemma
ohjelmassa tärkeä uskonnollinen veden vihkiminen eli Jordanilla
käynti. Muun muassa Salmilta on säästynyt tieto, ettei vettä
saanut hakea järvestä tai kaivosta ennen kuin pappi oli päästänyt
ihmiset kirkosta ja käyttänyt Jordanilla. Enteitä tutkailtiin
samaan tapaan kuin muualla meillä uutenavuotena. Väki kuulosteli ja
tähyili lähteillä, avantojen äärellä ja kaivonkansilla.
Vetehisen uskottiin saattavan nousta avannolle. Silloin oli tarpeen
taito puhutella olentoa takaperin, mikäli tahtoi saada tietoonsa
tulevia kohtaloita. Inkeriläiset piirsivät ovenpieliin ja ikkunan
sivuihin ristejä. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzvDGY-eBzu-DHVTVBQ5NYaZE0BK2yYNhO5c50X6RTTWlPLaORggQsCbEWsmFrI_cBpn9r-mIjE_Novd_CD-cOwVWKRjL5Edk5n-fKAkLM98gdyi2knrPKcQ3hQ5gnZJ32W3J7CGmt-ACmx1tUC4pWas9AilW3ob56X3iopRVAQTr-k5OXK1Y67I0=s560" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="424" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzvDGY-eBzu-DHVTVBQ5NYaZE0BK2yYNhO5c50X6RTTWlPLaORggQsCbEWsmFrI_cBpn9r-mIjE_Novd_CD-cOwVWKRjL5Edk5n-fKAkLM98gdyi2knrPKcQ3hQ5gnZJ32W3J7CGmt-ACmx1tUC4pWas9AilW3ob56X3iopRVAQTr-k5OXK1Y67I0=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Loppiaisen suuri veden vihkiminen ns. Jordanilla käynti. Uspenskin katedraalista lähtenyt ristisaatto<br />Katajanokan kanavan rannalla. Papiston takana kenraalikuvernööri Seyn. (1909-1907 Helsinki)<br /><i>Kuva: <a href="https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km00249x" target="_blank"><b>Finna/ Helsingin kaupunginmuseo</b></a></i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNhlt59bpMZym4TBtOzdzaDoY9I32sHLTCe9miEMKMT_TMaaF2bTL4HBoyX3DaAEbph9J0i2LtNs7JFXifXVWMYzoGOid9EYyjhsUhm9RCsmIW12QstFf5PBx-nFLGhu7DmhVNZTeW5IP-Z077okwUjbMUOtFUseNHDFzpHFuZIDEmCjj1g0Ju6HQ=s345" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="345" data-original-width="330" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNhlt59bpMZym4TBtOzdzaDoY9I32sHLTCe9miEMKMT_TMaaF2bTL4HBoyX3DaAEbph9J0i2LtNs7JFXifXVWMYzoGOid9EYyjhsUhm9RCsmIW12QstFf5PBx-nFLGhu7DmhVNZTeW5IP-Z077okwUjbMUOtFUseNHDFzpHFuZIDEmCjj1g0Ju6HQ=s320" width="306" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Suomalainen savupirtti ja sen asukkaita.<br />Pimeän ajan ja savuisen pirtin lämmittäminen on<br />ollut sellainen arkielämän ohjelmanumero, ettei<br />valon määrän lisääntyminen ole tietenkään jäänyt<br />havaitsematta. Loppiaisena on jo ollut mukana<br />häivähdys valoa kohti kulkemisesta.<br /><i>Kuva: <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.6F21E979ECB7EDF9C5FDBADB80311525" target="_blank"><b>Finna/Museovirasto - Kansatieteen kuvakokoelma</b></a></i></span><br /></td></tr></tbody></table><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Säätä luonnollisesti
tutkailtiin tarkasti; sen sanoman uskottiin olevan kutakuinkin sama
kuin uutenavuotena eli loppiaisen sään uskottiin määrittävän
paljolti koko kevättalven sään. Meille säästyneissä sanonnoissa
kaikuaa myös perintöä ammoisten aikojen arkielämästä. Siitä
osoituksena on muistutus talvisesta lämmityskaudesta savupirttien
päiviltä; niiden kiukaat lämpenivät joulun aikaan koko lyhyen
valoisan ajan ihmisten voidessa toimitella askareitaan ulkosalla
tuvan ollessa täynnä savua. Loppiaisena päivä oli alkanut jo
pidetä ja valoisan ajan suhde kiukaiden lämmitykseen oli jo
havaittavissa, joten Siilinjärveltäkin on säästynyt vanha
sanonta:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>”<i>Loppiaisena on
päivä tuvan lämmittämisajan verran pitempi.</i>”</b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhQZflUsuCjjX2eg6aq2_yjYw0SDJ_NOSu2wN2gqRDyEGyVOCuEM8LzE4kF8eINNW2Mw-pHdUIP1Z3M3MLR9QxM_oZBCiZp4vi-mPbcU0WIs7BXAg-4ADPD9y5ayo_0YJuWQt6LOQOuYeadOwfrfUkAHK4A8DVFYEig131clNQjbd7uBYXHfCDt3QI=s413" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="413" data-original-width="320" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhQZflUsuCjjX2eg6aq2_yjYw0SDJ_NOSu2wN2gqRDyEGyVOCuEM8LzE4kF8eINNW2Mw-pHdUIP1Z3M3MLR9QxM_oZBCiZp4vi-mPbcU0WIs7BXAg-4ADPD9y5ayo_0YJuWQt6LOQOuYeadOwfrfUkAHK4A8DVFYEig131clNQjbd7uBYXHfCDt3QI=s320" width="248" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">SYMBOLEIN PAHAA VASTAAN.<br />Jännä vertauskohta loppiaisen ristinmaalaukselle <br />löytyy kaukaa Ecuadorin aarniometsistä, missä<br />intiaanit ovat maalanneet henkiolentojen kuvia <br />Pastazajoen yläjuoksulla suojelemaan<br />pahoilta hengiltä.<br /><i>Kuva: Rafael Karsten 1916-1919<br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.41949393F70A87DCE30D4CC7D68ADAEC" target="_blank"><b>Finna/Museovirasto/Yleisetnografinen kuvakokoelma</b></a></i></span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Inkerin puolelta
Soikkolan kylästä (<i>ven. Soikino</i>) on säästynyt loppiaisaattoiltaa
kuvaava sanonta, jonka mukaan <i>ristit tehdään kaikkien aukkojen
neljälle puolelle seiniin, paitsi oven, jonka alapuolelle ei tehdä
ristiä, ettei sitä jouduttaisi tallomaan. Oviaukon neljäsristi
tehdään oveen. Niinikään ristit tehdään akkkiin talon
esineisiin. Lapset piirtävät seiniin kaikenlaisia elukoiden ja
esineiden kuvia, kuten vuohensarvia yms. Piirrokset ja ristit saavat
kaikki olla kolme vuorokautta, jolla ajalla ei kehrätä eikä
jauheta. Kolmanteba aamuna emäntä heti silmänsä pestyään
puyyhkiin ensi töikseen ristit pois pirtistä, mutta muualla ne
saavat olla, kunnes kulumalla häviävät. Ennen annettiin ristin
pyyhkijälle patapuuroa</i>.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Niin ikään Inkerissä
<i>veseristän</i> eli Jordanilla käynnin aattona tytöt ottivat kuivan
päreen, kastoivat kaivoon tai avantoon sytyttäen sitten palamaan.
Jos päre paloi hyvin, tuli hyvä onni sinä vuonna, jos ei, kehno.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Posiolta kerrotaan, että
loppiaisena rukit on koottava yhteen ja peitettävä raanulla, jotta
lampaat pysyisivät kesällä yhdessä laumassa.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgoq5W2_V9-m2f_wo9_7aq1UWnb5MisKua9U1lVmyyO93s-bwmNDu3MXZTgx5k11PYywYP-0PPG2_fIv61bDUhB0QUkv7gL7Bpo-Uz17DPxaZZn6GCCwcI0T-LJVKDvGW2VzA_KfpEBNgmwOby9ZGQU_BPYjVI6uw1am6EuO5l7xKIHUkROjeJSEIM=s302" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="302" data-original-width="300" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgoq5W2_V9-m2f_wo9_7aq1UWnb5MisKua9U1lVmyyO93s-bwmNDu3MXZTgx5k11PYywYP-0PPG2_fIv61bDUhB0QUkv7gL7Bpo-Uz17DPxaZZn6GCCwcI0T-LJVKDvGW2VzA_KfpEBNgmwOby9ZGQU_BPYjVI6uw1am6EuO5l7xKIHUkROjeJSEIM" width="300" /></a></div><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Loppiaisen ja Nuutinpäivän tietynlaisen yhteyden ymmärtää, koska Nuutti siirrettiin
nykyiselle paikalleen 13.1. vasta vuonna 1708. Sitä ennen sitä
vietettiin jo 7.1., joten loppiainen ja Nuutti ovat olleet siis
tiiviissä kytköksessä. Jo 1600-luvulla ruotsalaisessa almanakassa
siirto on tapahtunut, mutta Vilkunan mukaan Suomessa esimerkiksi
Forsiuksen almanakoissa tuo tanskalaisen pyhän Knut-kuninkaan,
7.1.1131 murhatun herttua Knut Lavardin muistopäivä oli vielä
1608-1624 juuri vanhalla paikalaan (Suomessa herttua, ”kuningas”
Kanatus keskiaikaisissa pyhimyskalentereissa). Knut katosi meillä
tammikuun seitsemännen päivän kohdalta lopullisesti vasta
1700-luvu alussa Lucianuksen tieltä, joka puolestaan sai tehdä
sadan vuoden kuluttua tilaa Aukustille. Tuo Vuoden 1811 muutos
pohjautui todennäköisesti vuonna 1809 Ruotsin kruununperilliseksi
tulleeseen Augustenborgin prinssiin Kristian Augustiin. Vanhoja
Ruotiin sitoneita siteitämme kuvastaa hyvin, että Aukusti löysi
tiensä omaankin almanakkaamme 30 vuotta myöhemmin valtilisen
yhteyden jo aikaa katkettua.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kustaa Vilkuna pohtii
syytä Nuutin siirtymiseen miltei viikkoa myöhäisemmäksi. Hän
ottaa esille vanhemmissa ruptsalaisissa kalentereissa esiintyneen
tammikuun 13. päivän eli <i>Octava epiphanie Domini</i>n, mikä on
merkinnyt joulurauhan loppumista. Toisaalta useiden keskiaikaisten
lähteiden mukaan joulurauha olisi päättynyt jo vanhanan Nuutin
päivänä eli 7.1. Kaksi joulurauhan päättymisen päivää on
saattanut johtaa kirkollisen epifania-juhlan jälkipyhään.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Joka tapauksessa Nuutti
on siis merkinnyt kemujen päättymistä. Tosin samallakaan
paikkakunnalla juhlintaa ei päätetty välttämättä samana
päivänä. Vallasväki on voinut jatkaa viikonkin kauemmin kuin
talonpojat ja köyhä kansa. Kansanelämässä ajankohta tarkoitti
kuitenkin tavallisten arkitöiden aloittamista. Työkapistukset
kannettiin esille ja pitkiin talvitöihin valmistauduttiin. Jos
joululta oli jäänyt juomia, niistä tehtiin loppu. Saatamme muistaa
kertomukset Knuutin kiertueista ja talosta taloon kiertäneistä
knuuttipukeista. Tapa eli voimakkaana 1930-luvulle asti erityisesti
Etelä- ja Lounais-Hämeessä sekä Varsinais-Suomessa. Iitin
Lyöttilästä Vilkuna kertoo kiertueesta vuodelta 1939, mutta
talvisota esti seuraavan. Sitten olivat kiertämistä estämässä
sorkkatauti ja jatkosota, joten perin painavia syitä on ollut
yleisen aikojen muuttumisen lisäksi tukahduttamassa perinnettä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Sinänsä riehassa on
ollut jotain sellaista, jota voisimme pitää jopa epäsuomalaisena;
hassunkurisen pukeutumisen ja sukupuolten sonnustautimisen ristiin
toistensa vaatteisiin saattaisimme liittää enemmän etelänmaihin
kuin täkäläiseen jäyhään elämäntyyliin. Epäilemättä
oluttynnyreiden kaikenpuolinen tyhjenteleminen johti paikoin perin
perusteelliseen juhlintaan, jonka seurauksia selviteltiin pitkin
alkanutta vuotta. Ihmisluonnon tietäen ”<i>Olvitapit auki</i>” ei
varmasti aina sujunut loppuun asti siistein seurauksin. Tässä
yhteydessä nousee mieleen jo vuosia sitten tullut oivallus, että
vuodenkierron suuret juhlat olivat varmasti eri lailla iholla kuin
meillä, koska kalma saattoi kaataa kenet tahansa ennen seuraavan
vuoden merkkipäiviä aivan toisella voimalla kuin nykyään tai
ainakin kuolevaisuuden kokemus todennäköisesti oli läsnä
voimakkaammin kuin meillä. Kenties viime vuosien kulkutautiajat ovat
osin palauttaneet mieliin voimattomuuttamme kohtalon edessä?</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgPbzFS9qAB3WzF7iNBdCY14L3_TrPhDTwRWYX2rqgHwgMW5QadeGJWdi4Nis_Cl6N2Kcor0UILSKge9PEIWoy1K7IoltNWw_96KBcGH6BtIprPM5avV8L1cqKyQkTCiuJ-HrFzrbap4KxL8DXx95wfTBRxiWpHCWPQG3VfqUSJMBO-MOC0vG043hE=s560" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="389" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgPbzFS9qAB3WzF7iNBdCY14L3_TrPhDTwRWYX2rqgHwgMW5QadeGJWdi4Nis_Cl6N2Kcor0UILSKge9PEIWoy1K7IoltNWw_96KBcGH6BtIprPM5avV8L1cqKyQkTCiuJ-HrFzrbap4KxL8DXx95wfTBRxiWpHCWPQG3VfqUSJMBO-MOC0vG043hE=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption">
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;">"Nuutin-Putti" eli nuuttipukki, olennolla on häntänä saunavihta. Tammela, Lunkaa.<br /><i>Kuva: Toivo Kaukoranta 17.7.1928<br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.A89604049408D50B7AE71CAD9E52014B" target="_blank"><b>Finna/Museovirasto - Kansatieteen kuvakokoelma</b></a></i></span> <br /></p>
</td></tr></tbody></table><br /> <p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vilkunan mukaan olutta
ynnä muita tarjoamuksia ei aina nautittu paikalla, vaan saatettiin
koota rekeen ja viedä kylän suurimpaan tupaan, missä tanssittiin
ja leikittiin joulukauden viimeinen rieha. Se luonnollisesti korosti
entisestäänkin ajankohdan merkitystä – ja epäilemättä
toisinaan seurauksiakin. On myös syytä muistaa, että entisaikojen
ihmiset uskoivat eri päivämäärien vaarallisuuteen ja yhteyteen
henkimaailmaan. Vuodenkierron taitekohdat olivat riskialttiita, joten
niiden aikaan tarkattiin kaikkinaisia enteitä. Etenkin joulunaikaa
pidettiin omalla tavallaan pelottavana. Siksikin juuri joulun
päättyminen saatettiin kokea erityisen otollisena ajankohtana
kierrellä talosta taloon.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Teoksessaan Suomenselän
vieriltä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paulaharju" target="_blank"><b>Samuli Paulaharju</b></a> toteaa erämaan vuoden vierähtämisestä
muun muassa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Hiiva-Nuuttiin
loppui joulunpito, ruokaisa joulupöytä katosi jo ennen sitäkin.
Joulu vaati joulun hyvät, mutta arkinen viikko pani kansan työhön,
syöttäen vain arkipäiväisillä raatajan ruoilla. Korviin
kihahtavan jouluoluen sijaan tuotiin pöydälle vain tavallista
kaljaa, jota oli rykätty ruisjauhoista kuumaan veteen...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Nuutin perässä asteli
karu arki.</p>
<p align="JUSTIFY" style="break-before: page; margin-bottom: 0cm; page-break-before: always;">
<br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>LÄHTEET:</i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Kustaa Vilkuna: Vuotuinen
ajantieto</i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Jouko Hautala (toim):
Vanhat merkkipäivät</i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Samuli Paulaharju:<b>
<a href="https://www.doria.fi/handle/10024/59688" target="_blank">Suomenselän vieriltä</a></b></i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p> </p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-92047399346905045392021-12-31T17:47:00.003+02:002021-12-31T17:51:41.275+02:00Vuoden viimeisinä päivinä 1871<p> </p><p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Kalenterivuoden loppu on
ehkä kahdentoista kuukauden ristiriitaisinta aikaa: yleisenä
oletuksena on sitä jollain tavalla juhlistaa, vaikka varsinkin
nykyihmiselle se poikkeuksetta tietää uusia maksuja, entisten
kototuksia ja velvollisuuksien lisääntymistä eli yleisen taakan
kasvua. Ehkä ilonpidon perimmäisenä syynä onkin ollut helpotus
taakse jätetystä ajasta. Tulevasta kun ei voisi oikeastaan etukäteen melua
pitää.</b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Niinpä ovat nämä
päivät perinteisesti olleet hetki vetää yhteen kuluneen vuoden
tapahtumia. Siitä löytyykin aikojen yli levittäytyvä yhteys vuosien ja vuosisatojenkin taakse. Vilkaistessamme esimerkiksi sanomalehti Hämäläistä
joulukuun 28. 1871 saamme tietää Rengosta seuraavaa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Wuoden tulo oli
ylimalkaan keskikertainen ja sen alla; perunoita tuli
huononpuoleisesti, ja niistäkin usiampain kylmiltä wahingoitettiin
jo maassa ollessansa, ennenkuin saatiin ylös; pellawan sato ei ollut
juuri niin huono, mutta ne tulewat huonomaisia...</i>”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgIpLcQQoQrP14UAwPfD7TBG1LDW_2MgEcfO1unvB7nXkAXE_3CZx8hUaNEGX0Y-CKBDcFgk79Gfdyqc0Ak03OKv-_yLVsAIitsGaMQ6IGPosjF2kY5c3fdN0zKQ20eJWnxbv6DR1gxaGIyiWIPOIlc2ncDoRAVO5I8TGDuvvtAD7ILm1XQXHvHzk0=s560" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="145" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgIpLcQQoQrP14UAwPfD7TBG1LDW_2MgEcfO1unvB7nXkAXE_3CZx8hUaNEGX0Y-CKBDcFgk79Gfdyqc0Ak03OKv-_yLVsAIitsGaMQ6IGPosjF2kY5c3fdN0zKQ20eJWnxbv6DR1gxaGIyiWIPOIlc2ncDoRAVO5I8TGDuvvtAD7ILm1XQXHvHzk0=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vallan röyhkeätä toimintaa. Hevosvaras ollut liikkeellä Rengossa - ja vielä jouluna. Kirkkorekikin vietiin mukana.<br /><i>- Sanomalehti Hämäläinen 28.12.1871</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjv_pHXE82RzC4Tk59BQbqEzfcklfOSxPQkuIFyHvrFKklBKwUNJ3j-Wcm3ERo8SrkpsjWePascJx6HGOjyxf0lmTmxYIGYBaLLkKtyrZOwimRBjcJPnv9-CAz_zpvlOE6mpLWhuewEdxUIAbeR5NFh0KQFejswqgxDDb9LQU9q98YjyIqJLhf0bTs=s477" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="477" data-original-width="350" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjv_pHXE82RzC4Tk59BQbqEzfcklfOSxPQkuIFyHvrFKklBKwUNJ3j-Wcm3ERo8SrkpsjWePascJx6HGOjyxf0lmTmxYIGYBaLLkKtyrZOwimRBjcJPnv9-CAz_zpvlOE6mpLWhuewEdxUIAbeR5NFh0KQFejswqgxDDb9LQU9q98YjyIqJLhf0bTs=w294-h400" width="294" /></a></td></tr><tr align="right"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Yli-Laurila Rengon Muurilassa 1887. Kun tuli pääsi <br />tällaisessa ympäristössä irti, seuraukset olivat kamalia.<br />- <i>Kuva Finna/Museovirasto/kansatieteen kuvakokoelma</i></span> <br /></td></tr></tbody></table><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Rengosta kerrotaan myös
saadun erinäisten muiden kuntain tapaan metsänpeltoeläinten
tapporahaa ja päästyn alustavasti palovakuutusyhtiöön. Ilmeisen
suurena prosessina on ollut käynnissä maanteiden rakennusta ja
kunnossapitoa, mitä varten maanmittari on ollut toimittamassa jakoa.
Mainituissa toimenpiteissä ei olla suinkaan vältytty metsäkulman
miesten rähinältäkään. Paikalla on ollut myös Hämeenlinnan
kaupungin asiamies vastustamassa kaupungille kaavailtua osuutta
tienrakennuksesta, joten maanmittari oli luvannut jättää jakamatta
Ojoisten puustellin maantien vedoten päätökseen, jonka
mukaan [kaupungilla] on lupa rakentaa vain omien maiden lävitse
kulkevia teitä. Kaikesta huolimatta mainittu asiamies on ilmoittanut
tyytymättömyytensä käsittelyyn.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Muina asioina mainitaan
vuoden alussa toimitettu talonpoikaisen säädyn valtiopäivämiehen
valitsijamiehen vaali, jossa osanotto kuuluu olleen runsaampi kuin
vastaavan Janakkalassa toimitetun. Kuluvan kuun 17. päivänä on
kirkonkokouksessa asetettu toimituskunta seuraavan kesän
kirkonkaton tervausta ja sisäseinien valkaisemista varten.
Moninaisista vuoden 1871 aikana kunnassa vireillä olleista
hankkeista mainitaan vielä erikseen kansakoulun asettaminen, joka
yhä on huonolla kannalla. Kirjoittaja jo ilmaisee liki turhautumista
tyyliin ”<i>koska woi parempaa toiwoakaan?</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Suuremmilta vahingoilta
sentään on Rengossa vältytty; ainoastaan mainitaan tulipalo, jossa
lokakuun 29. päivän ehtoolla torppari Viktor Haapalan täyteen olka
ahdettu riihi paloi.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lammin puolelta sen
sijaan kuuluu, että siellä on kansakoulu sekä pojille että
tytöille saatu perustettua. Sitä varten on ollut protokollasihteeri
<b><a href="https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/4471" target="_blank">von Platen</a>in</b> aikanaan lahjoittama rahasto 4000 markan kantarahalla,
jonka korot ovat olleet käytettävissä opettajain avuksi. Ilman
sitä kansakoulun hyväksi on Kurkijärven kastanosta laskettu yli
300 markan ynnä kansakoulun hyväksi erinäisistä tilaisuuksista
lahjoitettu 20 markkaa varattomien lasten hyväksi.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kuvernööri on kulkenut
pitäjässä ja tarkastanut muun muassa orpolasten kodin, samoin
kansakoulujen ylitarkastaja, herra pastori U. Cygnaeus.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Valtiopäivämiehen
vaalissa kuluneen kuun 18 päivänä Tanttilan kestikievarissa on
maanviljelijä Kustaa Silen saanut enimmät äänet
talonpoikaissäädyn valtiopäiville Hollolan tuomiokunnasta.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh5mwascyY1sxe9QpZbkXx_FM89KDQ-XWODzxdG1U-bkes29scAWIk4T-5WBPpCOTpgGkHqI5H8JIzorxL91wHi-gW2tmoisVdUyqwFkFpqEgCE-7AFZDLmUpCzWbnu9BHdOi2QS7C4v_WAN_vMKfPN5QygOHpq_UD26wqstcx8x7pRK89s_jnC1pI=s348" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="275" data-original-width="348" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh5mwascyY1sxe9QpZbkXx_FM89KDQ-XWODzxdG1U-bkes29scAWIk4T-5WBPpCOTpgGkHqI5H8JIzorxL91wHi-gW2tmoisVdUyqwFkFpqEgCE-7AFZDLmUpCzWbnu9BHdOi2QS7C4v_WAN_vMKfPN5QygOHpq_UD26wqstcx8x7pRK89s_jnC1pI=w320-h253" width="320" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Talven koitettua maistraatti ilmoittaa jälleen, että talon-<br />omistajien ja haltijoiden on hiekoitettava osakseen tulleet<br />katujensivut. Lauantaina 30 joulukuuta kello 10 pidetään<br />huutokauppa, jolloin lumenluonti kaupungin jalkakäytäviltä<br />annetaan vähiten huutavalle.<br />- <i>sanomalehti Hämäläinen 28.12.1871</i></span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Talven onnettomiin
tapauksiin ovat kautta aikojen kuulunut turmat heikoilla jäillä.
Joulukuun lopulla 1871 Hämäläinen kertoo muun muassa itsellinen
Heikki Heikinpojan lapsen Hattulan Pelkolan kylästä hukkuneen
marraskuun 16 pnä. Veteen on vaipunut myös muuan työmies Tampereen
virtaan ja kirjurin tytär Kuhmoisista Isojärveen. Kuhmoisissa tuli
on polttanut Rautavuoren talon riihen viljoineen ja ladon. Niin ikään
Kuhmoisissa on Kokkolan talon riihen rukiineen. Valkeakosken uudessa
paperitehtaassa töissä ollut mies on hukkunut marraskuun 10 pnä
koskeen. Urjalassa on itsellinen lyönyt toisen poikaa jouluun
alussa lyödyn ilmeisesti sen seurauksena myöhemmn kuollessa.
Kuolleen 13-vuotiaan kerrotaan usein kärsineen päänsärystä ja
olleen ruumiiltaa heikko. Ajan tavan mukaan tekijät ja uhrit
kotipaikkoineen kerrotaan tarkoin, joten murhenäytelmät ovat
selkeästi luettavissa muistutuksena kaikkialla ympärillä alati
vaanivista moninaisista vaaroista ja synkän joulutunnelman uhkan leijumisesta ihan jokaisen yllä.<br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vuoden vaihtuessa lehden
palstalla pohditaan myös tuhoeläinten torjuntaa eli todetaan
kuluneina vuosina jyväaitoissa liikkuneen erityisen paljon hiiriä.
Erityisesti kuluneena vuonna 1871 niitä on löytynyt. Vanhan kansan
tiedetään ennustaneen tällaisesta vitsauksesta katovuotta.
Kirjoittaja kyllä epäilee moisia ennusteita, vaikka toteaa vuonna
1868 hiiriä olleen erityisen paljon ja niiden pilanneen paljon
heiniä. Otusten tiedetään sikiävän runsaasti. Torjuntakeinona
esitellään apteekista saatavaa rotan myrkkyä unotamatta koeteltuja
keinoja eli loukkuja ja kissoja. Vielä tiedetään hyväksi
karkotteeksi maassamme yleisen tuomen lehdet ja oksat, joita on syytä
kuulemma settaa huoneisiin ja jyvälaaeihin, ooista kutsumattomat
elukat tahdotaan karkottaa. Vaikka lehtiä ei tähän vuodenaikaan
saa, sanotaan oksienkin olevan yhtä hyviä. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiG_7LN7J8-4P8m_G_0OFdu4yPo9Qsi4D2tCflljuLLa0Oyiht-EgCb44USqXrHUs9Ud4CRSoEDhHKufdwgtI7rkLk8m9qfIdXi_p95dJtlgNstHHh1ld7n0KGFTKNqTf7RsbH3R6A-RU4NZnueD2iqMZXcRqz7FM3cI_Rk1k_BT5IyF-RFZHB4Jw8=s560" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="314" data-original-width="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiG_7LN7J8-4P8m_G_0OFdu4yPo9Qsi4D2tCflljuLLa0Oyiht-EgCb44USqXrHUs9Ud4CRSoEDhHKufdwgtI7rkLk8m9qfIdXi_p95dJtlgNstHHh1ld7n0KGFTKNqTf7RsbH3R6A-RU4NZnueD2iqMZXcRqz7FM3cI_Rk1k_BT5IyF-RFZHB4Jw8=s16000" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Ihmisen kamppailu sadon kimpussa häärineitä tuhoeläimiä, hiiriä ja rottia ym vastaan on ollut ikiaikaista.<br />Tässä pn Samuli Paulaharjun piirros polvijärveläisestä hiireenpyydyksestä eli hiirenliskusta vuodelta 1907.<br /> - <i>Kuva Finna/Museovirasto - Kansatieteen kuvakokoelma</i><br /></span></td></tr></tbody></table><br /> <p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhr9QGOOR4uWyIyCay5dHfhcYakpzpigbjvqKbzEQ9LASISEnyd8aKlr0rm4ZtWzvLQvo4cbjbeoY1gt6xs6n1kXJ4-h7-wyEO-yGrCf975tiqjfQnGXB5GsT2-j13ecSkykghfntMYLsJSk91Si4uyrrVPprcltgiB-4_UToaobP8ZoSExjDx0FVg=s350" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="264" data-original-width="350" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhr9QGOOR4uWyIyCay5dHfhcYakpzpigbjvqKbzEQ9LASISEnyd8aKlr0rm4ZtWzvLQvo4cbjbeoY1gt6xs6n1kXJ4-h7-wyEO-yGrCf975tiqjfQnGXB5GsT2-j13ecSkykghfntMYLsJSk91Si4uyrrVPprcltgiB-4_UToaobP8ZoSExjDx0FVg=s320" width="320" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption">Herra Nordinin salonki oli lukuisten iltamien<br />pitopaikkana.<br /> - sanomalehti Hämäläinen 28.12.1871 <br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ulkomaanuutisista pistää
silmään ensinnä tieto Italian parlamentin ja hallituksen
siirtymisestä Roomaan. Parlamentti on kokoontunut ensi kertaa siellä
27 marraskuuta 1871. [<i>Aiemmin Italian kuningaskunnan
pääkaupunkeina ova olleet Torino 1861-64 ja Firenze 1864-71;
kuningaskunnan pääkaupunkina toimi siis Rooma aina monarkian
päättymiseen 1946</i>]. Kuumana kysymyksenä sillä suunnalla on
vuoden 1871 päättyessä, pitäisikö paavin muuttaa Roomasta
eteläranskalaiseen Paun kaupunkiin vai pysyä Roomassa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Eteläisessä Euroopassa
on ollut joulukuussa erityisen kylmää. Pariisissa on ollut peräti
20 astetta pakkasta, Seine jäätynyt houkutellen ihmisiä
luistelemaan. Jopa Välimeren rannoilla on kahlattu kyynärän [<i>ruotsal. kyynärä
59,38 cm/venäl. kyynärä eli arsina 71,12 cm</i>] syvyisessä lumessa niin kuin Pohjois-Italiassakin. Kylmyys siellä on
ollut pahempaa kuin vanhat muistavat.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Lisättäköön vielä
selvennykseksi edellä mainittuihin rahasummiin, että rahamuseon
laskurin mukaan 1 markka vuonna 1871 on vastannut 4,73 euroa vuonna
2021 ja 300 markkaa 1420 euroa.
</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p> </p><p> </p><p>
</p><p align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">* * *</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>LÄHTEET:</i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>sanomalehti Hämäläinen_52_28_12_1871</i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Wikipedia/<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Italian_kuningaskunta_(1861%E2%80%931946)" target="_blank"> Italian kuningaskunta</a></i></span><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Italian_kuningaskunta_(1861–1946"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><br /></span></span></a></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p> </p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-84305704381678278082021-12-09T09:05:00.011+02:002021-12-09T09:41:02.659+02:00Magnus Vilhelm von Törne ja loppilaiset vuonna 1800<p>
</p><p align="JUSTIFY" class="western"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><b>Kierrellessään
muistomerkeillä ja museoissa tulee usein miettineeksi ihmisiä,
jotka aikanaan ovat noilla mannuilla liikkuneet ja esillä olevia
esineitä arjessaan käyttäneet. Samoin kiinnostaa, kuinka he ovat
itse seutunsa nähneet. Saadessaan silmiinsä heistä kertovia
tekstejä tuntee aina jonkinlaisen värähdyksen. Samalla muistaa
selvemmin, että säilytetyt työkalut ja esineet ovat aikanaan
olleet osa oikeiden, hengittäneiden ja tunteneiden ihmisten elämää.
Tällä kertaa lähden hiukan tavallista kauemmaksi Hämeenlinnasta
ja sen naapuripitäjistä, sillä olen löytänyt Hämeenlinnan
kaupunginkirjaston käsikirjaston varastosta käsin kirjoitetun
esityksen otsikolla:”<i>Kertomus Lopen pitäjästä. Kirjoitti M.W.
Von Törne 1800.</i>” Tuo Kapteeni Magnus Wilhelm v. Törnen Suomen
Talousseuran Hopeamitalilla 1801 palkittu kirjoitus on ilmeisesti
aikanaan myös kirjana julkaistu.</b></span></span></p><p align="JUSTIFY" class="western"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><b> </b></span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-NtPZqsXFPdg/YbGQhzhv_lI/AAAAAAAACRc/UDrKiwGcn2MpsvIpu3-zizqfX96hkq4vwCNcBGAsYHQ/s320/J103-21-Torne_etusivu.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="310" data-original-width="320" height="194" src="https://1.bp.blogspot.com/-NtPZqsXFPdg/YbGQhzhv_lI/AAAAAAAACRc/UDrKiwGcn2MpsvIpu3-zizqfX96hkq4vwCNcBGAsYHQ/w200-h194/J103-21-Torne_etusivu.jpg" width="200" /></a></div><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;">Törne
aloittaa esityksensä asemoimalla pitäjän paikalleen Uudenmaan ja
Hämeen läänien maaherrakuntaan, Turun hiippakuntaan, Etelä-Suomen
laamannikuntaan ynnä Hollolan kihlakuntaan. Kirkkoa hän kuvaa
pieneksi ja vanhaksi puurakennukseksi ”epämukavalla paikalla”.
Hautausmaan hän kertoo olevan ahdas aitaus äkkijyrkällä sijalla
itse Lopen kylän yläpuolella. Jotta lukijalle syntyisi mielikuva
sijoittumisesta kartalla Törne luettelee etäisyydet Turkuun (14 ½
peninkulmaa), Helsinkiin (10 penink.), Porvooseen (12 penink.) ja
Hämeenlinnaan (4 ¼ penink.). Rajanaapureina etelässä Vihti,
Kärkölä idässä, Janakkala idässä ja pohjoisessa ynnä osa
Nurmijärveä kaakossa.</span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Näin
olemme siis löytäneet kirkonkylälle. Pitäjän maastonmuodot Törne
kuvailee epätasaisiksi, mutta vaille mainittavampia vuoria
lukuunottamatta erästä mäkeä lähellä kirkkoa. Sitä kutsutaan
Kaakkomäeksi. Sen hän otaksuu eteläisen Suomen korkeimmaksi
paikaksi, koska se on hänen mukaansa korkeammalla kuin Lopen
kirkkojärvi, joka Tuneldin Maantieteen [<i><b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Tuneld" target="_blank">Erik Tuneldin</a></b> maantiede
Ruotsin kuningaskunnasta</i>] mukaan on seudun ylin järvi. Toki
laajassa pitäjässä muitakin, ilmeisesti vähäisempiä, ”enemmän
tai vähemmän kivikkoisia” mäkiä löytyy. Niin ikään Törne
kertoo Lopelta löytyvän useista paikoista kaivettuja, syviä
erimuotoisia luolia, joista muutamat veden täyttämiä. Metsäpalojen
polttamia lukuunottamatta noilla kivikoisilla, karuiltakin
vaikuttavilla mailla kasvaa hyvää metsää. </span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MzTWO76Srnk/YbGRQoWkmoI/AAAAAAAACRk/PZbXGJjvQ8M9rvBv7Swdz3ztZSeyPMNywCNcBGAsYHQ/s560/J103-21-von%2BRosenin%2Bkartta%2B1747%2B-%2BLoppi.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="375" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-MzTWO76Srnk/YbGRQoWkmoI/AAAAAAAACRk/PZbXGJjvQ8M9rvBv7Swdz3ztZSeyPMNywCNcBGAsYHQ/s16000/J103-21-von%2BRosenin%2Bkartta%2B1747%2B-%2BLoppi.jpeg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Lopen seutu. Osa kreivi von Rosenin karttaa vuodelta 1747.<br /><i>Vanhakartta.fi <br />- pysyvä linkki http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908203686</i></span><br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><br /><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
<p></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Muun
Suomen tavoin kirjoittaja mainitsee lukuisat erikokoiset järvet,
suurimpana matalan Kirkkojärven (Lopenjärven), joka sijaitsee
melkein pitäjän keskellä. Tähän kohtaan on merkitty lisäyksenä
Lopen olevan Etelä-Hämeen korkeinta seutukuntaa, 347 jalkaa
merenpinnasta verrattuna Sääksjärven 333 jalkaan. Tässä
yhteydessä en ryhdy väitettä sen enempää tarkistamaan.
Ilmeisesti se ei järin paljon erehdy, koska kirjoitus on aikanaan
jopa palkittu. Muita järviä mainitaan muun muassa Uudellemaalle
laskeva Koiralammi , Rengon kautta Hämeenlinnaan laskeva Salonjärvi
(eli Kaartjärvi), Wihtiin vertensä vuodattava Puneljanjärvi,
Tervakosken kautta Hämeenlinnaan laskeva Heinijärvi ynnä
Hirvijärvi.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="font-size: small;"></span></div><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-OpZ0jVLzuyE/YbGbehCaSgI/AAAAAAAACSc/y3Pzsv4moFcMk9YeoW70Jh7i2EdNDrKgACNcBGAsYHQ/s465/J103-21-Suomalainen%2Btalonpoika%2B1803.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="465" data-original-width="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-OpZ0jVLzuyE/YbGbehCaSgI/AAAAAAAACSc/y3Pzsv4moFcMk9YeoW70Jh7i2EdNDrKgACNcBGAsYHQ/s16000/J103-21-Suomalainen%2Btalonpoika%2B1803.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Suomalainen talonpoika 1803<br /><i>kuva: Doria - Kansalliskirjasto</i></span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Ajalle
ilmeisen ominaisesti Törne toteaa, että ”<i>perkaamalla näiden
järvien veden laskupaikkoja , sekä niiden muodostamia puroja,
voitaisiin saada paljon vesijättömaita, parantaa montaveden
vaivaamaa niittyä ja tehdä soita viljelykelpoisiksi. Kirkkojärven
voisi kerrassaan kuivattaa tai ainakin tuntuvasti laskea</i>." Myös
vesistönperkaus Heinijärvestä Suojärveen tulee Törnen mieleen
heinämaiden saamiseksi lähikylille. Sen sijaan Koiralammin ja
Nurmijärven välisen vesijakson käsittelystä hän ei uskoisi
koituvan apua.</span></span></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Multaperäinen
maanlaatu järvialueiden hiekansekaisena vaihtelee kirjoittajan
mukaan niin tavattomasti, että yhdellä pellolla löytyy
monenlaista, ylänkösavea ja alavien maiden hiekkaa tai päinvastoin.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kirjoituksessa
todetaan, ettei kukaan ollut tehnyt havaintoja tuulista,
sateisuudesta hellepäivistä kuin vuonna 1798, jolloin kesäkuussa
päästiin 33 asteen lämpöön ja vuonna 1799 pakkasen tavoittaessa
-36. Suomaiden ja rämeikköjen ynnä niittyjen liikkumattoman veden
vuoksi hallat kuvataan yleisiksi keväisin. Törne olettaa myös
seudun korkeudella olevan osuutta asiaan.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Itse
maaperää hän kuvailee hedelmälliseksi; halmemaiden kaskiin
kylvetään monenlaista viljaa perätysten, pellavaa kahtenakin vuonna
perätysten. Maa poltetaan molemmilla kerroilla, mitä seuraa kaura
ja lopuksi herne tai kesäruis. Tavattomana hän ei pidä maan
kasvamista muutamien vuosien kuluessa käyttökelpoista metsää.
Kaikesta huolimatta Törne pitää Lopen peltojen kasvullisuutta
enimmäkseen kehnona huonon hoidon vuoksi ja antaa ymmärtää
satojen olevan enimmäkseen hedelmällisyyden ansiota.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kukaan
ei ole tuolloin tarkemmin tutkinut pitäjän kasvi- ja eläinkuntaa.
Yhtä kehnosti on tilanteen geologiankin suhteen. Törne uskoo, että
maaperässä voi odottaa runsaasti luonnonvaroja, jotka odottavat
löytäjäänsä seudun tullessa enemmän viljellyksi ja asutetuksi. </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Harvaan
asutuksi kuvaillussa pitäjässä löytyy Törnen mukaan kolme
säteritilaa, 4 rusthollia, 6 rälssitilaa, 55 kruunun- ja verotaloa
ja 50 uudistaloa kruunun ”liikamailla”. Joidenkin viimeksi
mainituista hän uskoo voivan vaurastua, Useimmat ”<i>sijaitsevat
sellaisten suurten soiden ja niistä syntyvien vesistöjen varsilla,
joiden kuivattamiseen ja viljelykseen köyhän uudisasukkaan voimat
eivät riitä</i>”. Silti hän olettaa ”leutoa elämää”
vapaavuosien kuluessa toivovien asettuvan niille maille. Kaikkinensa
Törne näyttää uskovan, että vain voimallisella perkauksella ja
muokkauksella jotain noilla mailla voisi saada aikaan muistaen
kuitenkin huolehtia, <i>”ettei halmeita säädyttömästi
poltettaisi</i>”. </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Tarkkaan
Törne ilmoittaa torppareiden määrän ja kuvailee näiden
päivätyövelvoitteiden luvun, jonka hän kertoo harvalla olevan
enemmän kuin yksi päivätyö viikossa. Tuotantoeläimiä tuolla
väellä hän kertoo olevan esim. kaksi hevosta, 6-10 nautaa, kymmenisen lammasta ja muutama vuohi. Kylillä vastaamme tulisi muun
maaseutuväen ohella erilaisia loisiksi kutsuttuja, jotka
huolettavina vanhuksina tai ovat ”<i>saaneet perintötiloista
maakappaleen mieleisesti viljeltäväksi</i>”. Kesäisin merkittävänä
lisätoimeentulona ovat olleet talojen työt ruokapalkalla.
Riihtä puidessa on ollut tapana antaa lisäpalkaksi olkilyhde.</span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tyTJ26OtHs8/YbGUAEjX0iI/AAAAAAAACR0/Pzenkn63O6Muh8AarXm3pKcgOT1991t3QCNcBGAsYHQ/s560/J103-21-suomalainen%2Bmaatila%2Bja%2Bpihapiiri%2Bnoin%2B1825.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="348" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-tyTJ26OtHs8/YbGUAEjX0iI/AAAAAAAACR0/Pzenkn63O6Muh8AarXm3pKcgOT1991t3QCNcBGAsYHQ/s16000/J103-21-suomalainen%2Bmaatila%2Bja%2Bpihapiiri%2Bnoin%2B1825.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Suomalainen maatila ja pihapiiri 1825.<br />Ehkä Lopella ei nyt aivan noin mäkistä ole, mutta onpa tämä jonkinlainen<br />näkemys suomalaisesta maalaiskylästä 1800-luvun alkupuolella.<br /><i>kuva: litografia Jackson H. kaivertaja; <br />Finna - Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma</i></span><i><br /></i></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: small;"><br /></span>
<p></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Hiukan
monimutkaiselta saattaa järjestelmä nykyihmisestä vaikuttaa.
Lisäksi näkökulmia asioihin oli useampia. Aikakauden ihmisten
odotukset toki olivat jotain muuta kuin nykyään. Törnen
näkemyksen mukaan palvelusväkeä ei ole ollut liiaksi. Renkimiehet
vaativat pestirahojen 2 taalerin lisäksi 7 tai 8 taaleria palkkaa, 2
paria kenkiä, 2 naulaa villoja, 2 paitaa, yhden piikko- eli
pellavakankaasta tehdyn päällysnutun, 2, 3 ja 4 kapanalaa maata
pellavakylvöä varten ja jonkin verran ohrankylvöksi taitavuutensa
mukaan. Piiat saivat yhden taalerin pestirahaa, joskus kappaleen
palttinakangasta, noin 3 taalaria rahaa, 3 paria kenkiä, 10 kyynärää
liinaa, 10 kyynärää piikkoa, 2 naulaa villoja ja 1 ja 2 kapanalaa
pellavapeltoa.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Törnen
kertoo, että hyvän ruoan lisäksi työväelle kuuluu paloviinaa ja
kappa ruista päivässä. Kelvollista työväkeä pitäjästä on
hänen mukaansa hankala saada, joten runsaimpiin lisäpalkkioihin
turvaudutaan ainoastaan kiireellisimpinä heinänkorjuuaikoina. Väki
tahtoo kirjoittajan mukaan tehdä työnsä päiväpalkasta ruokansa
ostaen vain ”suurimmassa hädässä”. Hänen mukaansa
päiväpalkka on jo niin suuri, että työväki luulee ”<i>yhden
viikon työtä tehtyään, voivansa useampia viikoja elää
huolettomasti ja työttöminä</i>”.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Lopella
maatalous on vuonna 1800 vallitsevana elinkeinona. Käsityöläisiksi
laskettavia löytyy noin 36. aatelisia ja pappejakin saattaa toki
matkalla kohdata; heitä on yhteensä 42. Tässä yhteydessä Törne
katsoo parhaaksi huomauttaa, etteivät viimeksi mainitut
”<i>arvattavasti liiallista palvelusjoukkoa pidä syömässä</i>”.
Kaikkiaan Törne arvelee loppilaisia löytyvän noin kaksi ja puoli
tuhatta, heistä alle 10-vuotiaita natiaisia kipittää kankailla
runsas viidesosa ja yli 60-vuotiaita harmaahapsia lienee 198. </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kapteeni
Törne luonnollisesti mainitsee myös pitäjän sotaväen
järjestyksen eli että joukko kuuluu Uudenmaan ja Hämeenläänien
jääkäreihin ja Uudenmaan jalkaväen ruotukuntaan, jääkäreitä 7
ja sotamiehiä 16, jääkärireserviläisiä 4, sotilasreserviin
kuuluvia 8. Kaikki kruununtilat uudistaloja lukuunottamatta ovat
augmentteina osana palkkaa virkamiehillä.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Menneiden
aikojen ikiaikaisia kiistakapuloita olivat muun muassa maanteiden ja
siltojen ylläpito voutien alati joutuessa rahvasta huomauttelemaan
laiminlyönneistä. Törne mainitsee, että siihen asti pitäjän
väki on pitänyt yllä vain yhtä maantietä eli seutukunnan läpi
etelästä pohjoiseen kulkennutta Vihdistä Hämeenlinnaan, eikä
ainuttakaan kallista siltaa ollut tarvinnut rakentaa. Sittemmin
velvollisuudeksi on kuitenkin tullut myös osa Turun ja Hämeenlinnan
välisestä maantiestä. Kaikki muut eli kylä- ja kirkkotiet ovat
kuulemma peräti huonossa kunnossa. Törnen mukaan niiden ylläpitoon
tulisi kiinnittää enemmän huomiota vaikka muiden vastuiden lisäksi. </span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AUMNqgzPwWw/YbGUgsNLHEI/AAAAAAAACR8/AmvnwoWk_88WTtScikRkO-TjpHbPDnl6QCNcBGAsYHQ/s560/J103-21-kulkija%2Bmaaseudulla%2B-%2Bnoin%2B1825.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="365" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-AUMNqgzPwWw/YbGUgsNLHEI/AAAAAAAACR8/AmvnwoWk_88WTtScikRkO-TjpHbPDnl6QCNcBGAsYHQ/s16000/J103-21-kulkija%2Bmaaseudulla%2B-%2Bnoin%2B1825.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Kulkija maaseudulla, taustalla kylä tuulimyllyineen; 1825.<br />Mikäli tahdomme liittää joitain tunnelmallisia sävyjä kuvitteelliselle matkallemme,<br />voisimme kenties asetelle itsemme tällaiseen maisemaan ja olla kuulevinamme tuon<br />tuulimyllyn siipien natinaa vienossa suvituulessa. Linnut visertäisivät, puro solisisi<br />ja aurinko kuumottaisi niskassa...<br /><i>kuva: Finna - Museovirasto/ Historian kuvakokoelma</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: small;"><br /></span>
<p></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Jos
lukija joutuisi jollain kurin tuon ajan Lopelle, hänelle löytyisi
vain yksi kestikievari. Kyytejä varten on saatavissa kaksi hevosta
talonpoikien tehdessä vuosittain viisi hollikyytivuoroa kolme päivää
kukin. Postia tai postinkulkua on kirjoittajan mukaan turha odottaa.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Törne
on huolissaan pitäjän pääelinkeinon eli maa- ja karjatalouden
tilasta. Ne jollain tavoin hänen mielestään laiminlyödään.
”Isopuisia” metsiä ei käytetä tarpeeksi hyväksi.
Satamakaupunkeihin on pitkä matka, eikä niissäkään makseta
tarpeeksi. Myös jonkin verran niintä ja tervaa saadaan kaupaksi.
Vähäisten vesistöjen varsille on toki moneen paikkaan rakennettu
myllyjä, mutta ovat ”mitä kurjemmasti tehdyt”. Tuulimyllyjä ei
ole eikä vesikäyttöisiä tehtaita muualla kuin Pilpalassa Vihdin
rajoille rakennettu saha.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Lisätienestejä
talonpojat sentään saavat vetämällä lautoja Janakkalassa
Tervakosken sahalle tai Hakoisiin. Törne mainitsee myös Helsingin
kaupungin 11 peninkulman päässä.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kapakoitsemiseen
loppilaisilla vaikuttaa olevan suuri halu, mutta haittapuolena on
ilmeisesti sen mukanaan tuoma juopumus myyjäin voiton jäädessä
vähäiseksi. Paloviinaa valmistetaan ja juodaan runsaasti.
Raaka-aineena käytetään vain viljaa. Salpietarin tai potaskan
valmistamisen taito puolestaan näyttää olevan paikallisille
tuntematon. </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Markkinaväki
saa matkata Turkuun, Hämeenlinnaan, Lohja-Nummelle, Helsinkiin tai
Halikkoon, sillä loppilaisilla ei ole omia markkinoita. Niinpä
kärryt kuljettavat sinne pellavaa, niintä, tervaa, talia, lankoja,
harvoin viljaa tai voita. Paluumatkalla väki tuo silakoita, suoloja,
joitain ylellisyystavaroita ynnä muuta tarvitsemaansa. Törne
mainitsee erikseen musliinivaatteet, helmet, karttuuni- ja
silkkihuivit, veran ja kamlottin kirkkovaatteiksi. Jotain sellaista
siis voisimme maantiellä kulkemassa nähdä, jos jollain keinolla
pääsisimme tarkkailemaan arkielämää vuoden 1800 tienoilla.
Vaikka muista lähteistä tiedämme maakauppakiellon olleen vallalla
vuoteen 1842 asti, rahvas toki on kautta aikain kiertänyt sääntöjä.
Törnenkin mukaan seutukunnalla liikkui syysaikoina”matkustelevia
kauppiaita tahi kaupunki-akkoja” vaihdellen itselleen pellavia,
villoja, talia ja vasikannahkoja. Eli sellaistakin väkeä saattaisi
eteemme kulussa tupsahtaa. </span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-9dtdLxe7Uqw/YbGddbYydSI/AAAAAAAACSw/1oVe97_zdv4z9ApfY1SxKxol_5naAvDdACNcBGAsYHQ/s560/J103-21-Fin%2Bpeasants%252C%2Bsuomalaisia%2Btalonpoikia.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="278" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-9dtdLxe7Uqw/YbGddbYydSI/AAAAAAAACSw/1oVe97_zdv4z9ApfY1SxKxol_5naAvDdACNcBGAsYHQ/s16000/J103-21-Fin%2Bpeasants%252C%2Bsuomalaisia%2Btalonpoikia.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: inherit;">Fin peasants, suomalaisia talonpoikia, 1700-luvun loppu<br />kuva: kuparikaiverrus - Ansel, alkuperäinen kaivertaja Neagle, James<br /><i>Finna - Museovirasto/ Kansatieteen kuvakokoelma</i></span></span><br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span><br /><p></p><span style="font-size: small;"><br /></span>
<p></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Hyvälihaisia,
joskin pienikokoisia lehmiään tai pukin ja lampaannahkoja
loppilaistenkaan ei tarvitse itse asiassa pois raahata, jos myydä
tahtovat, sillä huonoista teistä huolimatta seudulla liikkuu
teurastajia ynnä säämiskämestareita Helsingistä, Turusta ja
Hämeenlinnasta ostamassa kilvan tarvitsemansa. Otaksun kaupankäynnin
tuolla tavoin olleen jonkinmoista iät ajat säännöistä huolimatta.
Muistelisin jostain lukeneeni, että jo parisensataa vuotta aiemmin
Hämeenlinnassa aiheutti esivallalle närää rahvaan verojen kierto
muun muassa jättämällä myytävät lehmät tulliaitojen
ulkopuolelle Hätilän metsiin. Kaupankäynti on aina ollut jossain
mitassa muuta kuin sääntökirjoissa.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Törnellä
ei ole järin korkeata käsitystä paikkakunnan ihmisten taidoista.
Hädin tuskin tuntuvat syntyvän välttämättömät paksupuiset
astiatkaan. Rekiä ja kärryjä väki on pakotettu hankkimaan
itselleen. Niitä kyhätessä ja päreitä kiskoessa aamu- ja
iltapuhteet kuluvatkin. Naisväen talousaskareiden ymmärryksestä
tai yleisestä siisteydestä kirjoittaja ei myöskään anna
kehuttavaa arvosanaa. Kirkkovaatteita tai edes arkiröijyjäkään ei
koskaan tehdä itse. Tarvitaan räätäli.</span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-IcTpPvNJ058/YbGVWm0yhiI/AAAAAAAACSM/fj775NIwJ7w0S0Esq4_wBb1CPgywJhugACNcBGAsYHQ/s560/J103-21-luonteenkuvausta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="239" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-IcTpPvNJ058/YbGVWm0yhiI/AAAAAAAACSM/fj775NIwJ7w0S0Esq4_wBb1CPgywJhugACNcBGAsYHQ/s16000/J103-21-luonteenkuvausta.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><i>"Niinpä onkin kansa enimmäkseen hidasta ja laiskaa ja taitamatointa useimmissa askareissa, vaikka se ei<br />olekkaan kova oppista, vaan päin vastoin jotenkin helposti käsittää asiat. Wanhoja tapoja ja tottumuksiansa<br />rakastavat he suuresti, mutta..."<br /><br /></i>Jotenkin sattuva kuvaus taitaa tuo kansanluonteesta olla eli kyllä oppivat jos tahtovat muttei väkisin.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: small;"><br /></span>
<p></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Kyläkunnan
pirtinlämmityksestä Törne antaa sellaisen kuvan, että väki
lähtee naapuritaloon savua pakoon istuakseen ja jutellakseen
savuamisajan. Ilmeisesti savupirtin lämmitys on ollut hiukan
”tuntemattomampaa” kapteenillemme, koska siitä on erikseen
tarvinnut mainita? Erityisesti hän toteaa, että on väen keskuudessa ollut häpeänä
ottaa mainittuun savuevakkoon mukaan kudelma tms. Kotitarpeiksi toki
kehrätään ja tehdään maltaita. Lankoja kyllä voidaan joskus
kaupitella. </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Peltotöistä
Törne mainitsee niissä vallitsevan selvän jaon eli naiset
eivät koskaan kynnä tai niitä. Lasten elo on vallatonta 11 ja 12
vuoden ikään. Kansa on enimmäkseen ”<i>hidasta, laiskaa ja
taitamatonta useimmissa askareissa</i>”. Myönnytyksenä kapteeni
tosin toteaa, ettei väki mitään kovaoppista ole, vaan kykenee
käsittämään asiat helposti. Vanhoista tavoista ja tottumuksista
pidetään lujasti kiinni. Lopullista varmuutta itsepintaisuudesta
tarkkailijan on hankala tietää, ”<i>sillä pitäjässä ei tähän
saakka ymmärtäväisempiä esimerkin antajia talouden alalla juuri
ole paljo ollut</i>”. Naapuripitäjissä käytetään samoja
järjestelmiä kuin loppilaisetkin.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Muiden
merkkien olemassaolon tai merkityksen puutteessa Törne mainitsee
erityisesti Kuun vaiheiden merkityksen kaikkiin töihin.
Kaskenperkaamisessa ja pellavan valmistuksessa puhutaan paljon raaoista ja poutapäivistä.</span></span></p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Vanhoista,
lakkautetuistakaan juhlapäivistä ei ilmeisesti ole luovuttu, koska
esityksen mukaan ne vietetään ”laiskuudessa ja irstaudessa”.
Erityisinä loppilaisina himoina Törne esittää uteliaisuuden ja
laiskuuden. Niinpä mekin aikakoneen paikalle heittäminä saisimme
raitille ilmestyessämme koko kylän väkijoukon jättämään oitis
askereensa ja rietämään ulos töllistelemään, vaikkemme
olemukseltamme mitenkään heti merkilliseltä vaikuttaisikaan.
Kulkukauppiaan tai kaupustelijaeukon saapuessa ihmiset juoksevat
paikalle useinkaan mitään kauppaa tekemättä. Kesällä
kuorma-ajuritkin kiskoutuvat ylös hevosen selkään epämukavampaankin
asentoon puusatulalle jalat kärryjen aisoille ”kunhan istua saa”.
Omissa töissään ollessaan väki ei koskaan kesillä mene työhön
kuin vasta kello 6 aamulla, usein myöhemminkin ja aina vasta
suuruksen syötyään. Auringonnousua seuratessa
päivätyövelvollisuuden suorittaminen onkin perin vaikeata. </span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">
</span></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Näin
olemme kulkeneet hetken maisemassa ja tarkkailleet vuoden 1800
loppilaisia kapteeni Magnus Wilhelm von Törnen silmin. Kunnon
loppilaisille on varmasti ollut hiukan eri käsitys itsestään.
Kuten Törne on todennutkin samankaltaisia tapoja on ollut
naapuripitäjissäkin eli siis niin Rengossa kuin Janakkalassa tai
kautta maakunnan.</span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> * * *<br /></span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> <span style="font-size: x-small;"><i>Lähde:</i></span></span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><i> Magnus Vilhelm von Törne: Kertomus Lopen pitäjästä 1800 </i></span><br /></span></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"> </span></span></p>
<br /><br />Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-1418050009858545492021-06-24T11:03:00.007+03:002021-06-24T17:00:10.859+03:00Knut Albert Weckman<p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Vanhojen Kuka kukin on –
teosten selailu on kuin hautausmaalla astelua, nimiluettelot
muistokivinä ja esittelytekstit taas pilkahduksina kunkin
edesmenneen jo paljolti unohdetun elämän julkiseen puoleen.
Käydessäni taannoin läpi vuonna 1920 julkaistun kirjan nimeltä
Aikalaiskirja – henkilötietoja nykypolven suomalaisista etsin
Hämeenlinnassa vaikuttaneita tai siellä syntyneitä henkilöitä.
Niin kurkistin siihen ”nykypolveen”, joka asteli kaupunkimme
kaduilla viime vuosisadan alun kasvoina valokuvissa.</b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-aewzQamHymc/YNQeEIvyQOI/AAAAAAAACPg/wRSbQSmEH-IhjeM-AVzYYBZHpNrBaY75ACLcBGAsYHQ/s402/J102-21-Knut%2BWeckman2.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="402" data-original-width="263" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-aewzQamHymc/YNQeEIvyQOI/AAAAAAAACPg/wRSbQSmEH-IhjeM-AVzYYBZHpNrBaY75ACLcBGAsYHQ/s320/J102-21-Knut%2BWeckman2.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><b>Knut Weckman</b>. Kuva teoksesta<br />Aarni Kouta: <i>Suomalaisia näyttelijöitä <br />lapsuuden ja nuoruuden muistoja</i>. <br />Arvi A.Karisto Hämeenlinna 1911 <br /> -<a href="http://www.doria.fi/handle/10024/100764" target="_blank"> <i>Doria.fi</i></a></span><br /></td></tr></tbody></table><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ensimmäisenä päätin
perehtyä hiukan tarkemmin kaupungissamme 2. elokuuta 1861
syntyneeseen näytteljä ja lausuja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Knut_Weckman" target="_blank"><b>Knut Albert Weckman</b></a>iin, jonka
syntymästä tulee siis syksyllä kuluneeksi 160 vuotta. Vaikka hän
teki mittavan uran Helsingissä yhtenä ensimmäisistä Suomalaisen
teatterin näyttelijöistä ja Kansallisteatterissa asuen vuonna 1920
jo Vääksyn kanavan varrella ja kuollen 10.8.1930 Luopioisissa,
syntymäkaupungilla oli luonnollisesti merkittävä osa hänen
vaiheissaan ennen kuin hän lähti hakemaan oppia niin Helsingistä
kuin Kööpenhaminassa, Berliinissä, Dresdenissä, Wienissä ja
Tukholmassa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näyttelijän haastattelu
on luettavissa Arvi A. Kariston vuonna 1911 kustantamasta Aarni
Koutan teoksesta <b><i>Suomalaisia näyttelijöitä</i> lapsuuden ja
nuoruuden muistoja</b>. Siinä Weckman kertoo teatteriharrastuksensa
alkaneen jo suunnilleen kaksitoistavuotiaana. Hän oli juuri päässyt
Hämeenlinnan suomalaiseen normaalilyseoon. Nyt tuota aikaa
kuvitellessani näen vasta perustetun Suomalaisen teatterin
kiertueella saaden osakseen koulupoikien innokkaita katseita ja
perustamaan oman pikku näyttämön. Tämä on sitä tarinaa, jon
tahtoo yhä uudelleen päästä kiinni pohtiessaan vanhojen
hämeenlnnalaisten elämää. Varjot valokuvista heräävät eloon.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Niin kuin monen,
varsinkin taiteellisen elämäntarinan kohdalla uravalinta ei ole
kuitenkaan yksioikoinen. Knut Albertin äiti pistää vastaan
näyttelijänaikeille. Itse innokkaana näytösten katsojana mamma
Charlotta Sofia varoittaa poikaansa niiden vanhojen ruotsalaisten
teatteriseusueiden jäsenten karusta kohtalosta, jotka kiertelivät
kaupungista toiseen koettaen haalia kokoon elatustaan. Äiti lähettää
kuitenkin usein palvelijatkin seuraamaan hyviä teatterikappaleita.
Ovathan ne sivistäviä ja aivan jotain muuta kuin kaikkea pahaa
synnyttävä tanssi.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tulevan näyttelijän
uravalinnan takana voidaan siis katsoa olevan jonkin verran perittyjä
ominaisuuksia Weckmanin isän toimiessa vailla korkeampaa koulutusta
ruotuväen soittokunnan johtajana ja sotaväen hajottua Hämeenlinnan
urkurina. Tarkoin Weckman tuntuu muistavan vanhoilla päivilläänkin
isänsä lahjat saada mestarin lailla varsin pikaisesti soittopelin
kuin pelin toimimaan. Tässä ulkopuolinen tarkkailija voi jälleen
kerran todeta <a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2020/05/torvisoittoa.html" target="_blank"><b>sotaväen ja musiikkielämän</b></a> ratkaisevan vaikutuksen
vanhan Hämeenlinnan kulttuurielämään ja sieltä ajan kuluessa
nousseisiin ihmisiin. </p><br /><div style="text-align: justify;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5yar4smTK9Y/YNQndDXVTyI/AAAAAAAACQA/GHxZGTqMZYIenro0qtFL8jpz3R7tHxEFQCLcBGAsYHQ/s389/J102-21-Spiritistinen%2Bistunto%2B-%2Bmainos%2BProgram%2BBladet%2B29.4.1894.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="389" data-original-width="354" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-5yar4smTK9Y/YNQndDXVTyI/AAAAAAAACQA/GHxZGTqMZYIenro0qtFL8jpz3R7tHxEFQCLcBGAsYHQ/s320/J102-21-Spiritistinen%2Bistunto%2B-%2Bmainos%2BProgram%2BBladet%2B29.4.1894.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"> <span style="font-size: x-small;">Teatteri-ilmoitus <br /> Program-bladet : tidning för Helsingfors <br /> teatrar och konserter<br /> <a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/70889/fk09410_1894-04-29_88.pdf?sequence=1&isAllowed=y" target="_blank"><i> - kuva: Doria.fi</i></a></span><br /></td></tr></tbody></table><br />Jos kaltaisemme
jälkipolvien historianharrastaja pääsisi kuljeskelemaan
esimerkiksi 1870-luvun loppupuolen lyseon käytävälle, hän
saattaisi tavoittaa innokasta lausuntaa suomenkielen tunnilta. Nuori
Knut Albert nauttii päästessään tulkitsemaan runoläksyään.
Muistoihin jää erityisesti viimeinen esitys keväällä 1878 ennen
lähtöä koulusta: urkuri-isä on juuri kuollut, ja <b>Sotilaspojan</b>
lausuntaan on liittynyt erityisen paljon hartautta ja liikutusta.
<a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Johan_Gabriel_Geitlin" target="_blank"><b>Rehtori Geitlin</b></a> sattuu kuulemaan esityksen viereiseen luokkaan
lähtien kädestä pitäen kiittämään ja onnittelemaan esittäjää
ilmeisesti kuitenkaan kehottamatta teatterialalle. Tämä ilmeisen
tunteikas kohtaus käydään lyseon vanhalla paikalla
Sibeliuksenkadun varrella.
</div><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Toki nuori mies on jo
päättänyt hakeutua näyttämöille. Ajatus on varmistunut
edellisen vuonna. Ratkaisevia ovat olleet <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_teatterin_historia" target="_blank"><b>Suomalaisen teatterin</b></a>
kymmenkunta katsottua näytöstä. Heti koulusta erottuaan Weckman
matkustaa Helsinkiin teatterinjohtaja, professori <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Bergbom" target="_blank"><b>Kaarlo Juhana
Bergbomin</b></a> testattavaksi. Ehdokas tutkitaan ja luetetaan. Vaikutelma
on ilmeisesti suotuisa, mutta professori ei ilmeisesti pidä
tulokasta vielä tarpeeksi varttuneena. Näyttelijä itse toteaa
myöhemmin johtajan todennäköisesti katsoneen kostean ja iloisen
taiteilijaelämän olevan liian rajua nuorukaiselle.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Knut Albert ei suinkaan
lannistu. Hän viettää joulun Iitissä esiintyen siellä
seuranäytelmässä ”<b><i>Kuinka anopeista päästään</i></b>”. Heti
tammikuussa hän matkustaa takaisin Helsinkiin. Enää professori ei
estele ottaen hänet teatteriinsa. Seurueen vierailessa Turussa
Weckman lukee rooleja Helsingissä Bergbomin johdolla. Weckman
toteaa jälkeen päin, ettei lainkaan pidä <i><b>Nummisuutarien</b></i> Eskon ja
Iivarin kaltaisista ”koomisista” osista, vaikka niiden aseman
taideteoksina. Professori puolestaan takoo aloittelijan päähän,
että näyttelijän tulee harjoittaa ammattiaan vuosikausia ennen
kuin saattaa tietää, mistä hän ”pitää”. Nummisuutareista
tulee ensimmäinen näytelmä, jossa Knut Albert esiintyy. Sitä
ennen Turun kiertueelta palanneen <a href="https://fi.freejournal.org/662935/1/benjamin-leino.html" target="_blank"><b>Benjamin Leinon</b></a> kanssa käydään
tuima kiista Eskon osasta ja Weckman päätyy Iivariksi helmikuussa
1879.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Maininta inhosta koomisia
osia kohtaan on sikäli mielenkiintoinen, että Knut Albert Weckman
tullaan sittemmin muistamaan etenkin koomisista osista. Hän toteaa
vuosikymmeniä myöhemminkin olleensa mieluummin vakavissa osissa.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Haastattelun päätteeksi
Weckman myöntää uran ja nuoruuden haaveiden suhteen tietyn
ristiriitaisuuden. Alun ylistävien arvosteluja on seurannut
väitteitä vaillinaisesta taidosta puhua ja kävellä näyttämöllä.
Silti hän kokonaisuudessa kuvailee ammattitaivaltaan
päivänpaisteiseksi, vaikka haastattelua tehtäessä kahtena viime
vuonna onkin ollut pari osaa näyteltävänä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Mainittakoon vielä, että Knut Albert Weckman ehti vielä esiintyä yhdessä kotimaisessa mykkäelokuvassa, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautakyl%C3%A4n_vanha_parooni" target="_blank"><b>Rautakylän vanhassa paroonissa</b></a> (1923). Sitä on kutsuttu ensimmäiseksi suomalaiseksi kauhuelokuvaksi. Siinä Weckman esitti kreivi Reutercronaa. Elokuva on katsottavissa<a href="https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117268" target="_blank"><b> elonet.finna.fi</b></a>:n kautta.<br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.7A4DA8FCA54C4E6ED2930A5F69EAFB41" target="_blank"><b></b></a></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wzUbsNOJyM8/YNQtffsYW2I/AAAAAAAACQI/ZKjk9VTVbzsxIkOVQZA3_QxkPWOXC19jwCLcBGAsYHQ/s515/J102-21-Knut%2BWeckman%2Bprinssi%2BErikin%2Broolissa.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="515" data-original-width="350" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-wzUbsNOJyM8/YNQtffsYW2I/AAAAAAAACQI/ZKjk9VTVbzsxIkOVQZA3_QxkPWOXC19jwCLcBGAsYHQ/s320/J102-21-Knut%2BWeckman%2Bprinssi%2BErikin%2Broolissa.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><b>Knut Weckman prinssi Erikin roolissa</b> <br />Suomalaisen teatterin näytelmässä <br />"Kustaa Vaasa"<br />Kyseessä ei voine olettaa olleen<br />minkäänlainen komediarooli, joista<br />näyttelijä etupäässä tahdottiin<br />elinaikanaan muistaa.<br /><i>Kuva vuodelta 1900<br />Museovirasto/ Historian kuvakokoelma<br /></i><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.7A4DA8FCA54C4E6ED2930A5F69EAFB41" target="_blank">Finna.fi</a></span><br /></td></tr></tbody></table><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Leino" target="_blank"><b>Eino Leino</b></a> luonnehtii
teoksessaan <b>Suomalainen näyttämötaide 9 IV 1902 </b>Knut Weckmania
muun muassa seuraavasti:<p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>"Järeän tykistön
rinnalla tarvitaan myös keveämpiä kenttätykkejä, toreadorien
apuna myös pirteitä piccadoreja. Yksi niitä , jotka tätä
keveämpää sodankäyntiä Suomalaisessa teaatterisssa ylläpitävät,
on Knut Veckman, hilpeä mies, iloisen taiteen ikuinen edustaja - - -</i></p><i>
</i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><i>
</i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>- - - Hänen alaansa
kuuluvat kaikki nuo iloiset, huolettomat veijarit ”Nummisuutarien”
Iivarista aina Charleyn valetätiin asti, jotka ottavat maailman
sellaisenaan kuin se on, suuriakaan kursailematta, astuvat elämään
niinkuin vallattomiin naamiohuveihin ja jättävät sen niinkuin
pitopöydän. Lukemattomat ovat hra Veckmanin luomat tällä alalla.
Esiintykööt nuo veijarit sitten vain pelkkinä huolettomina
hurjapäinä, kuten Reviisori, Reif von Reiflingen, koomillisina
rakastajina, kuten Adémar (”Erotaan pois”), elämään
kyllästyneinä, blaseerattuina elostelijoina, kuten ”Herra
ylitirehtöörin” veljenpoika ja samansuuntainen suvun vesa
näytelmässä ”Niinkuin lehdet tuulessa”, tahi lopuksi oman
hyvän, mutta heikon sydämensä sortamina, puolitraagillisina
henkilöinä, kuten Nikita ”Pimeyden vallassa”, - koko tätä
asteikkoa vallitsee hra Veckman pettämättömällä varmuudella ja
oikealla luonnekuvauksella. - - - ”</i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Esittelyssään Eino
Leino siis määrittää aika tarkasti Weckmanin näyttelijäntyön
asteikon, jonka hän katsoo tämän toisinaan ylittäneen päätyen
liikkumaan näyttämöllä epävapaasti ja puhumaan pakotetusti,
innottomasti. Kaikkinensa Leinon arvio näyttelijästä
kokonaisuutena pysyy kuitenkin suopeana.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">1. syyskuuta 1913 tuli
kuluneeksi 40 vuotta Suomalaisen normaalilyseon toiminnan aloittamisesta
Hämeenlinnassa. Sen johdosta entiset oppilaat päättivät järjestää
muistojuhlan 13. ja 14. elokuuta. Lauantaina 16. elokuuta
ilmestyneessä <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1168028?page=2" target="_blank"><b>Hämettäressä</b></a> on selostus juhlien
toveripäivällisistä. Puhujien joukossa oli myös näyttelijä Knut
Weckman, joka vielä kerran lausui entisten koulutoveriensa edessä
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilaspoika_(runo)" target="_blank"><b>Sotilaspojan</b></a>.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * * </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">Lähteet:</p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: x-small;">Aarni Kouta Suomalaisia näyttelijöitä lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Arvi A.Karisto Hämeenlinna 1911 - <a href="https://www.doria.fi/handle/10024/123868" target="_blank">Doria.fi</a><br /><br />Aikalaiskirja – Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. Tietosanakirja-Osakeyhtiö Helsinki 1920<br /><br />Eino Leino: Suomalainen näyttämötaide 19 2/IV 02 (1902) - <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/100764" target="_blank">Doria.fi</a><br /><br />Hämetär N:o 91 torstai 14.8. 1913 -<a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1168027?page=2" target="_blank"> kansalliskirjasto</a><br />Hämetär N:o 92 lauantai 16.8 1913 - <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1168028?page=2" target="_blank">kansalliskirjasto</a><br /><br /></span><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><br /></p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-52500426114350809722021-01-01T16:33:00.001+02:002021-01-01T19:31:18.171+02:00Pyövelinmäki 1.1.2021<div><p> </p><p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b><i>Kaupunginpuisto-Parkki-Pyövelinmäki-
Bödelsbacken</i></b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tovi aikojen välissä. Vuoden ensimmäisen aamun
tunnit ovat vasta valkenemassa. Yöllä satanut lumi on valkaissut
maiseman, joka hiljalleen astuu esille hiipuvasta pimeydestä.
Hiljaiset aamuhetket houkuttelevat kameran kanssa tavoittelemaan
talvisia hetkiä. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-s3C-WTLNOgM/X-8t4u-_gxI/AAAAAAAACMg/vdzaya4HRU0UYmIVsb81Nq2xvzFG7iEKgCLcBGAsYHQ/s366/J101-21-polku.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="366" data-original-width="280" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-s3C-WTLNOgM/X-8t4u-_gxI/AAAAAAAACMg/vdzaya4HRU0UYmIVsb81Nq2xvzFG7iEKgCLcBGAsYHQ/s320/J101-21-polku.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Pimeys ja hämärä vielä painivat puiston<br />pohjoislaidalla.</span></td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: justify;">Ei kestä kauan ennen
kuin tavoitan tutun polun puiston metsäiseltä pohjoislaidalta. Sitä
kautta pääsee oitis sukeltamaan kuin jonnekin kauas, vaikkei vilkas
kaupungin katu suinkaan ole kaukana. Se on kerta toisensa jälkeen
mieltä rauhoittava ja osin hämmentäväkin kokemus. Kenkien ja
käpälienjäljet kertovat ihmisten ja koiriensa toki löytäneen
paikan. Nytkin vuoden ensimmäisten hämärien aamuhetkien yhä
viipyillessä näreikössä, jostain taka-alalta erottuu
ulkoiluttajien vaimeita ääniä kadoten kuitenkin pikaisesti. Sitten
saan osakseni närkästyneen närhen kommentit koinsa
häiritsemisestä. Toisin kuin tuonnempana omaa elämäänsä
touhuttelevat harakat ja varikset tuo hirvittävällä äänellä
raskautettu lintu piilottelee oksiston keskellä ja vain putoileva
lumi paljastaa sen.</div><p></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Seuraan yksittäisen
kulkijan jättämiä jälkiä kohti kenttää laululavan edessä.
Tässä on ihan oma tunnelmansa aivan kuin mennyt vuosi yhä tarraisi
jotenkin vastasyntyneen helmoihin tietäen joutuvansa kuitenkin päästämään
irti. Samalla kaikki juuri koittaneen vuoden päivät ovat
käytännössä yhä edessä. Sumuinen aamu on liki taianomainen ja
niin leppeä kuin keskitalvella vain voi olla. Tuulenhenkäyskään
ei liiku. Toisinaan kantautuu joen toiselta puolelta kaukaisena
jyrinänä lumiauran ääni paljastaen, että ihmiset ovat tänäänkin
toimessa. Juna tai kaksi kolistelee rautasiltansa ylitse. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-M-bpW26ua-o/X-8lVybE7WI/AAAAAAAACLQ/-BEVnSJNK2ozu0bVmisf-TLO6aSUssO6gCLcBGAsYHQ/s560/J101-21-Puistokomitean%2Bpaviljonki.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-M-bpW26ua-o/X-8lVybE7WI/AAAAAAAACLQ/-BEVnSJNK2ozu0bVmisf-TLO6aSUssO6gCLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-Puistokomitean%2Bpaviljonki.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Puistokomitean paviljonki talvisessa asussaan.</span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Saavun Puistokomitean
paviljonkiin, jonka takana laskeutuvat penkereet kohti rantareittiä. Vanaja on saanut hentoisen jääpeitteen. Varikonniemi on
lähes kätkeytynyt sumuun ja vetäytyy hetki hetkeltä tiivimmin
utunsa kätköihin. Katselen puiston jyrkkää etelärinnettä ja
pohdin, millainen se onkaan ollut 1700-luvulla, jolloin arvon
kaupunkilaisilla oli noilla paikkeilla niittymaita tai pappila
Vanhankaupunginlahden perukassa. Jossain lähettyvillä Ojoisten
hakamaalle pystytettiin myös aikanaan maaherra Stichaeuksen
lahjoituksella köyhäintalo, josta sittemmin muistelisin käydyn
pitkällistä kiistaa. Tällainen utuisen ajaton aamu meille siis on suotu ihmisten
jälleen opetellessa kirjaamaan uuden vuosiluvun. Tämä vaikuttaa
oivalliselta ajankohdalta mietiskellä menneitä.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BSliBKqMYpo/X-8nW5BAi-I/AAAAAAAACLk/NWuq3z-cGzM4EOpJ1MywlP8vfRG2h9nMACLcBGAsYHQ/s560/J101-21-nakyma%2Bkohti%2Blinnaa.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-BSliBKqMYpo/X-8nW5BAi-I/AAAAAAAACLk/NWuq3z-cGzM4EOpJ1MywlP8vfRG2h9nMACLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-nakyma%2Bkohti%2Blinnaa.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Paviljongista kelpaa tähystää linnan ohitse kohti kaupunkia.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /> <br /><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-8O5q1SBrkCQ/X-8lwsUsOJI/AAAAAAAACLY/QNj15OQ20RIbTSrswq8noA90nlPgYsSewCLcBGAsYHQ/s560/J101-21-Puistokomitean%2Bpuutarha%2Bja%2Bpolku.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-8O5q1SBrkCQ/X-8lwsUsOJI/AAAAAAAACLY/QNj15OQ20RIbTSrswq8noA90nlPgYsSewCLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-Puistokomitean%2Bpuutarha%2Bja%2Bpolku.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vasemmalla näkymä Puistokomitean puutarhan ylitse alas Vanajalle. Oikealla polku kohti<br />Tampereentietä. Tämä on kesäisin tunnelmallinen ja rauhallinen kolkka pysähtyä suojaan<br />hälyiseltä kadulta ja vilvoittelemaan puiden varjoon.<br /></span></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Paviljongin nurkalta
lähtee vuosien varrella tutuksi tullut polku kohti Tampereentietä.
Sitä reunustaa muutama täkäläiseksi vanha tammi ja jokunen
puupenkki. Ne ovat mainioita paikkoja levähtää kuumina
suvipäivinä. Lumi on pehmentänyt rinteen piirteet ja muovannut
puiden muotoja hiukan uuteen uskoon. Tässäkin kohtaa on lähes
uskomatonta, kuinka lähellä yksi kaupungn vilkkaimmista kaduista
onkaan. Jonkin kerran olen ajatellut, kuinka Eino Leino ja
Larin-Kyösti ovat aikanaan varmasti näiltä seutuvilta tähyilleet
kohti kaupunkia. Siitä ovat käyskennelleet herrat ja rouvat
Puistoravintolaan elleivät sitten ole laskeneet Pyövelinniemessä
suoraan laituriin noustakseen mäkeä huvipaikkaan.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-mpmMa_6fym4/X-8ofcjuOyI/AAAAAAAACLw/wGgIPOdVXVQCGYttfVgEhJZq3mnbNh_QQCLcBGAsYHQ/s560/J101-21-kanto%2Bja%2Bparkkipaikka.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-mpmMa_6fym4/X-8ofcjuOyI/AAAAAAAACLw/wGgIPOdVXVQCGYttfVgEhJZq3mnbNh_QQCLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-kanto%2Bja%2Bparkkipaikka.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vasemmalla yksityiskohta talvisesta puistosta eli ontoksi kovertunut kanto on saanut lumikääreen. Oikealla<br />puolestaan entisen Puistoravintolan sija hiukan epätavallisemmasta suunnasta. Yleensä lähestyn sitä etelästä.<br />Sille ei vain voi mitään, että tuossa parkkipaikan tienoilla kahden vanhan tammen vieressä tahtoisi nähdä sen<br />Puistoravintolan, jonka hämeenlinnalaiset antoivat ensin rappeutua ja sitten purkivat.</span><br /></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zE3hLkjeq6U/X-8p2z6y8fI/AAAAAAAACL8/GdDHKxtHN9UvUQfJ1fCQk5936gk8NQYUwCLcBGAsYHQ/s560/J101-21-lumistamaisemaa.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-zE3hLkjeq6U/X-8p2z6y8fI/AAAAAAAACL8/GdDHKxtHN9UvUQfJ1fCQk5936gk8NQYUwCLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-lumistamaisemaa.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Ainakin hetken vuoden ensimmäisinä tunteina puisto saa tarjota liki satumaisia, lumisia näkyjä.</span><br /></td></tr></tbody></table><p></p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-5j5w4vvKN1M/X-8qo_lB-dI/AAAAAAAACMI/ZXZdhOSYZsQ0bTI7rhdDgTZEttGY6qfvACLcBGAsYHQ/s560/J101-21-laituri.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-5j5w4vvKN1M/X-8qo_lB-dI/AAAAAAAACMI/ZXZdhOSYZsQ0bTI7rhdDgTZEttGY6qfvACLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-laituri.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Alhaalla Pyövelinniemen rannassa lumi ja jää tarjoavat kuvioitaan, joita ei nykyisin täällä edes talvella usein<br />tai ainakaan kauan pääse ihailemaan.</span></td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Sitten onkin jo aika
laskeutua alas rantaan paluumatkaa varten. Käyn vielä ihailemassa
jään ja lumen rantaan luomia kuvioita. Katsellessani rantareitin
polkua tuumin, millaista väkeä siinäkin vuosien kuluessa on
talsinut. Viime syksynä vastaan asteli kymmenkunta vanhoihin asuihin
sonnustautunutta kulkijaa täysin yllättäen mutkan takaa. Sellainen
oli sävähdyttävä kokemus, koska yleensä täällä aikaa
viettäessani aatokseni ovat 1700- ja 1800-luvussa, usein muistellen Puistoravintolasta lukemiani asioita.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lähtiessäni palaamaan
kotiin päätän vielä kiertää Hakalanniemen kautta. Siellä
muistuu aina mieleen Hakalan torppa ja reitillä sinne ammoinen Vanajan ylittänyt
silta, jonka seutuvilla rymistelevät nykyään junat jatkaen
ikivanhaa kulkijoiden perinnettä. Näin vähin erin olen valmis
ottamaan vastaan tämänkin alkaneen vuoden. Taakse jää usvan
keskelle puisto kuin omaan välitilaansa vuosien välissä.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sH9a9cHkpQM/X-8rmfbGH5I/AAAAAAAACMU/Fx83Qt00-_gGUhv_z-7dRpKoqxM4Sfq3ACLcBGAsYHQ/s560/J101-21-vastaranta.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-sH9a9cHkpQM/X-8rmfbGH5I/AAAAAAAACMU/Fx83Qt00-_gGUhv_z-7dRpKoqxM4Sfq3ACLcBGAsYHQ/s16000/J101-21-vastaranta.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vielä silmäys joen ylitse idän usvaan. Jos jättää mielestään vastarannalle vedetyt kiskot ja talon, voisi<br />vaikka unohtaa vuosisadan ja miettiä, mitä salomailla joen toisella puolella saattaakaan odottaa. <br />Ketä sieltä voisi ikiaikaista maantietä saapuakaan ja pienen hyppäyksen ylävirtaa, aivan joenmutkan <br />takana sillan ylittäen karauttaa paikalle?</span><br /></td></tr></tbody></table> <br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-54966488072630987382020-11-26T17:33:00.000+02:002020-11-26T17:33:37.842+02:00Seurapuisto<p> </p><p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Hämeenlinnaa on
kutsuttu syystäkin puistojen kaupungiksi. 1990-luvun puolivälissä
Historiallisen museon julkaisussa esiteltiin
kaupunkimme puistoja kautta aikojen. Parkki eli Kaupunginpuisto tai Karlberg eli Aulanko ovat
toki luku sinänsä, mutta etenkin yksi on jäänyt erityisesti
mieleeni eli Seurapuisto, jota Inka-Maria Laitila tekstissään
kutsuu myös kadotetuksi puutarhaksi.</b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämeenlinnan vanhat
puistot viestivät juuriltaan 1800-lukua, mutta Birger Jaarlin
kadulta ja Linnankadulta rantaan ulottuneen <b>Seurapuisto</b>n eli
<b><i>Sällskapsträdgård</i></b>in tarina alkaa 1700-luvulta, kaupungin
paikan siirtämisen ajoilta.Itse kaupungin paikan vaihtaminen oli
ollut ennen puiston perustamista sellainen pitkä prosessi, että
aihetta olisi useammallekin kirjoitukselle. Mainittakoon tässä
<a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Einar_Palmunen" target="_blank"><b>Einar Palmusen</b></a> sanoin:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Minkälainen oli se
paikka, johon kaupunki siirtyi? Erään asiakirjan mukaan
Niementaustan mäki kohosi jonkin verran ympäristöään
korkeammalle. Sen itäpuolella oli Vanajavesi ja muualla soiset
niittymaat ympäröivät sitä. Mutta uusi alue oli toista vertaa
isompi kuin entinen, 1200 kyynärää pitkä ja 400 leveä (entinen
oli 700 x 300 kyynärää). Paikalla sijaitsivat Saaristen
rakennukset sekä lampuotien asunnot, mutta suurin osa oli karua,
viljelykselle sopimatonta kivikko- ja santamaata, jolla paikoin
kasvoi katajapensaita ja mäntyjä</i>.”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-OdGlraDsNic/X7-Uc1WqgpI/AAAAAAAACJM/PDcW5Mtvje4RD1m3LOnBLzLRGwIp6UYQACLcBGAsYHQ/s759/J100-20-Arbinin%2Basemakaava%2B1778-yhd.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="759" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-OdGlraDsNic/X7-Uc1WqgpI/AAAAAAAACJM/PDcW5Mtvje4RD1m3LOnBLzLRGwIp6UYQACLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-Arbinin%2Basemakaava%2B1778-yhd.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption">
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;">Kuningas Kustaa III vahvisti vuonna 1776 uuden sijoituksen ja määräsi linnoitustoimen päällikkö Axel<br />Magnus von Arbinin laatimaan asemakaavan uudelle paikalle. Tässä Arbinin toinen kaavaversio, jonka<br />kuningas allekirjoitti 19.5.1778. Vaikka kaava suurelta osin toteutui, rantakatuja, laitureita ja <br />puuistutuksia ei koskaan toteutettu.Vasta vuoden 1831 palo aiheutti suuria muutoksia ja pakotti uuden<br />asemakaavan laatimiseen. Tässä hahmotelmassa näkyvät selkeästi maastonmuodot, joista varsinkaan <br />myöhemmät ruutukaavasuunnitelmat eivät juuri perustaneet. Katsoja saa myös hyvän käsityksen, kuinka<br />ahtaasti Niementaustan mäki lopulta olikaan suoalueiden ja joen rajaama. Maaston kuivattamiseksi oli<br />heti kaivettava kanava, jollainen eri tavoin on ollut kautta aikojen nähtävissä.<br /><br /><i>Kuva: <a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/309" target="_blank">Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto</a></i></span><br /></p>
</td></tr></tbody></table> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Itään työntyvää
niemeä hallitsikin joitain rantakaistoja lukuunottamatta suurehko
alue, jota kuvaillaan Palmusen teokseen liitetyssä
karttapiirroksessa .”<b><i>Högländ och något Stenig Sandmo</i></b>”.
Vielä yhtenä yksityiskohtana kuvaamaan ammoista Saaristen kartanon
aluetta uuden Hämeenlinnan keskustan paikalla voidaan mainita
kauppias <a href="https://satulamaakarit.wordpress.com/2014/01/17/knut-fredrik-bjorkbom/" target="_blank"><b>K. F. Björkbom</b></a>in kertoneen <i><b>Kellastuneissa muistoissa
Hämeenlinnasta</b></i>, että kirkon mäkeä kutsuttiin pitkään
Katajamäeksi, koska siellä oli kasvanut paljon katajia. Kun lukee
tekstejä, joissa mainitaan kaupungin paikan siirtämisestä vuoden
1777 käskyn mukaan, helposti tulee vain todenneeksi, että jaha,
tuolloin siis väki muutti paikasta A paikkaan B. Itse asiassa
kuitenkin huushollin siirtäminen noinkin vähän matkaa otti
tietenkin aikansa, vaikka muistelen sinänsä jostain lukeneeni, että
uudet rakennukset alkoivat aika pian nousta. Välitila luonnollisesti
kesti aikansa, ja muun muassa kirkkohan sijaitsi vielä hyvän aikaa
vanhalla paikallaan Pyövelinmäen kupeella jopa niin, että hautausmaa oli jo vuosikausia nk. Vanhan hautausmaan paikalla eli nykyisen Goodmanin vieressä. Nyt voi sitten sielunsa
silmin yrittää hahmottaa, miltä uudessa Hämeenlinnassa näyttikään
muuttokuormien, rakennusporukoiden ja kakenlaisen muun väen
hyöriessä. Niissä tunnelmissa, suunnitelmissa ja asemakaavoissa
tahdottiin piirtää suuria, ajan tyyliin sopineita puistoalueita.
Tilaahan aluksi olikin, eikä kivikkoinen santamäki
rakennustyömaineen varmaan aivan hivellyt silmiä.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zk2Ln8wuIYw/X7-Z7Wgx91I/AAAAAAAACJY/J18pjgpSHfQIFqSpl3txdEXFzmqZMYtcgCLcBGAsYHQ/s600/J100-20-Gustafssonin%2Basemakaavasta%2B1845-koilliskulma.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-zk2Ln8wuIYw/X7-Z7Wgx91I/AAAAAAAACJY/J18pjgpSHfQIFqSpl3txdEXFzmqZMYtcgCLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-Gustafssonin%2Basemakaavasta%2B1845-koilliskulma.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Gustafssonin asemakaava 1845<br />Kuvernööri Otto Rehbinder esitti pian muutoksia Carl Ludvig Engelin Hämeenlinnan palon jälkeen laatimaan<br />kaavaan. Toimeen ryhty Carl Johan Edvard Gustafsson. Kaavoitettu alue laajeni kaupungin pohjoispuolelle<br />ja supistui eteläisestä rannasta. Keskustan koillisosassa erottuu yhä laaja vihreä, rakentamaton osa.<br /><br /><i>Kuva <a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/303" target="_blank">Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto</a></i></span><a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/303" target="_blank"><br /></a></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Eipä siis ihme, että jo
1779 lääninsihteeri <a href="https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=7903" target="_blank"><b>Joh. Walheim</b></a> ja lääninkamreeri <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nordenswan" target="_blank"><b>Joh.
Nordensvahn</b></a> anoivat lupaa raivata itselleen puutarhoja uuden
Hämeenlinnan koilliskulmasta ja raastuvanoikeus antoi alueen
käytettäväksi 50 vuodeksi. Laitilan mukaan noista
puutarhasuunnitelmista ei ole jäänyt tietoa. Puutarhat kuitenkin
säilyivät heidän kuolemansa jälkeenkin. Perikunnalta ne päätyivät
1844 kauppias <b>Ivan Uschakoff</b>in ja myöhemmin 1822 hänen leskensä <b>Anna</b>n haltuun. Puutarha taimilavoineen, huvihuoneineen, kellareineen,
puineen ja pensaineen ynnä kaivoineen ja laitureineen on varmasti
ollut varsinainen keidas niille, jotka siellä ehtivät ja saivat
käyskennellä. Seurapuiston puutarhaosan lisäksi siellä oli
tiheään metsään raivattu polkuja.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AJXyHqjYazk/X7-d0KlL-II/AAAAAAAACJk/I6mxwIl9KvsDLupceqTPJ2RYokBfFGJ0gCLcBGAsYHQ/s560/J100-20-Journal%2Bdes%2BDames.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-AJXyHqjYazk/X7-d0KlL-II/AAAAAAAACJk/I6mxwIl9KvsDLupceqTPJ2RYokBfFGJ0gCLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-Journal%2Bdes%2BDames.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Naisten pukumuotia 1810-luvun lopulta.<br />Seurapuiston kulta-aika sijoittui ilmeisesti 1700-luvun lopusta seuraavan vuosisadan parille ensimmäiselle<br />vuosikymmenelle. Kun miettii puutarhassa tuolloin käyskennelleitä ihmisiä ja heidän asujaan, voi ainakin<br />paremman väen olettaa tavoitelleen jotain tämän kaltaista kuosia.<br /><br /><i>Kuva <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Modes_%26_manners_of_the_nineteenth_century_as_represented_in_the_pictures_and_engravings_by_the_time;_(IA_modesmannersofni02boehiala).pdf" target="_blank">Dr Oskar Fischel and Max von Boehn: Modes & Manners of the nineteenth century</a>. 1909/<br />Wikimedia Commons</i></span><i><br /></i><br /></td></tr></tbody></table></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-gqombDO4PSM/X7-iZ6vMiFI/AAAAAAAACJw/IJp2l-0oN4oyZjcsZsg_SWcNWhqj4dqFwCLcBGAsYHQ/s549/J100-20-A%2Bwalk%2Boutside%2Bthe%2Bgates.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="549" data-original-width="308" src="https://1.bp.blogspot.com/-gqombDO4PSM/X7-iZ6vMiFI/AAAAAAAACJw/IJp2l-0oN4oyZjcsZsg_SWcNWhqj4dqFwCLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-A%2Bwalk%2Boutside%2Bthe%2Bgates.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Herrasväen ulkoilmaelämää 1800-luvun alkupuolelta.<br /><br /><i>Kuva Dr Oskar Fischel and Max von Boehn: <br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Modes_%26_manners_of_the_nineteenth_century_as_represented_in_the_pictures_and_engravings_by_the_time;_(IA_modesmannersofni02boehiala).pdf" target="_blank">Modes & Manners of the nineteenth century.</a> 1909/<br />Wikimedia Commons</i><br /></span><br /></td></tr></tbody></table> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Koristeellisen, maalatun
aidan ympäröimä puisto sai tarkat käyttöohjeet viimeistään
alueen alkuperäistä 50 vuoden vuokra-aikaa jatkettaessa vuodesta
1830 alkaen: kaupunkilaisten tuli saada pienellä pääsymaksulla
ulkoilla siellä. Kyseeseen tulivat kuitenkin ainoastaan säätyläiset
ja porvaristoon kuuluvat. Helmikuussa 1831 puutarhan huusi
huutokaupassa viskaali<b> J. M. Fryxell</b>. Hän ja kondiittori <b>Mochan</b>
järjestivät heti saman vuoden kesänä huviohjelman
tanssitilaisuuksineen seurapiirille. Puisto oli varattuna tuolle
väelle maanantaisin ja torstaisin. Tiistaisin ja perjantaisin sinne
päästettiin muitakin kaupunkilaisia. Eri sopimuksesta herrat saivat
klo 11-13 uida vanajaveden rannassa. Keskiviikot ja lauantait puisto
oli suljettu siivousta varten. Sopii myös olettaa, että sinne
rakennetut keilaradat ynnä muut rakennelmat varmaan vaativat oman
ylläpitonsa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">K.F. Björkbom
julkaisi Hämeen Sanomissa helmikuun 14. 1925 kirjoitussarjassaan
Kellastuneita muistoja Hämeenlinnasta kertomuksen Hämeenlinna
kaupungin Seurapuistosta, jonka
maalattu ja koristeltu ripa-aita jo sinänsä taisi olla aikansa
Hämeenlinnassa oma ehostuksensa. Hän tuo lukijan silmiin hyvin
järjestetyt omena-, päärynä-, kriikuna- ja kirsikkapuiden
keväisessä loistossa seisseet asetelmat. Silmissään saattaa nähdä
aikakautensa kaupunkilaiset istuksimassa lehtimajoissa ja astelemassa
aluetta kiertävää valtakäytävää. Ilmeisesti jossain nykyisen
Rauhankadun ja Birger Jaarlinkadun eli entisen Kymnaasikadun kulmassa
vastapäätä sijaitsi kuusikulmainen virvoitusjuomamyymälä,
kutakuinkin vastapäätä tehtailija Edv. Kauppisen taloa
[<i>Kymnaasikatu 145</i>]. Toinen vastaava myyntipaikka sijaitsi
professori Fieandtin talon porttikäytävän oikealla puolella
[<i>Kymnaasikatu 143</i>]. Molemmat osoitteet löytyvät Hämeenlinnan
Osote-kalenterista 1913-1914 ja niiden paikat Alfred Caweenin vuonna
1887 laatimasta Hämeenlinnan asemakaavasta. Viimeksi mainittu koju
seisoi Björkbomin mukaan ränsistyneenä paikoillaan vielä hänen
nuoruudessaan. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ea8B0bnL_No/X7-oeE7ZENI/AAAAAAAACJ8/o4R_9OBXkeA0PRLYsixdM7xc5m5BmpBIQCLcBGAsYHQ/s560/J100-20-A%2Bwalk%2Boutside%2Bthe%2Bgates-02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="394" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ea8B0bnL_No/X7-oeE7ZENI/AAAAAAAACJ8/o4R_9OBXkeA0PRLYsixdM7xc5m5BmpBIQCLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-A%2Bwalk%2Boutside%2Bthe%2Bgates-02.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vielä hiukan lisää ihannekuvaa 1800-luvun alkupuolen puistojen ulkoilmaelämästä. Vaikkei täällä mantereen<br />periferiassa varmaan aivan ylletty kaikkiin suurten keskusten elämän hienouksiin, pikkukaupungista oli<br />silti tulossa koulu- ja virkamieskaupunki, joten ylempi luokka edes suppeanakin varmasti luki ja etsi<br />osaansa tunnelmasta ja vaikutelmista. Matkoiltaan he toivat muistikuvia kaukaakin.<br /><br /><i>Kuva <a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Modes_%26_manners_of_the_nineteenth_century_as_represented_in_the_pictures_and_engravings_by_the_time;_(IA_modesmannersofni02boehiala).pdf" target="_blank">Dr Oskar Fischel and Max von Boehn: Modes & Manners of the nineteenth century</a>. 1909/<br />Wikimedia Commons</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämeenlinna palossa 1831 vain
kaupungin itäisessä osassa säästyi kortteleita tuholta. Se oli jo
osaltaan aiheuttamassa paineita puutarhoja vastaan. <a href="https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3213" target="_blank"><b>Carl Ludvig Engel</b></a>in
laatimassa uudessa asemakaavassa 1832 ruutuasemakaava ei ottanut
huomioon maastonmuotoja. Samalla Hämeenlinnan koilliskulmasta
varattiin aluetta asuinkortteleille. Hämeen läänin kuvernööriksi
vuonna 1841 määrätty<b> <a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Otto_Carl_Rehbinder" target="_blank">Otto Rehbinder</a></b> puistojen ystävänä
harmitteli katoamassa olevan Uschakoffin puutarhankin kohtaloa. Hän
ehdotti maistraatille ja kaupunginvanhimmille puutarhojen
säilyttämistä ja kaupungin pohjoispuolisten peltosarkojen
kaavoittamista asuintonteiksi. Ehdotus hyväksyttiin, vaikka sitä
vastustettiinkin. Laitila mainitsee vastustajista muun muassa rehtori
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Rudolf_Forsman" target="_blank"><b>Kaarle Rudolf Forsman</b></a>in, joka vastusti entisen residenssipuutarhan
kaakkoisosaan merkityn koulun paikan siirtämistä toisaalle.
Ilmeisen kiivaasta väittelystä huolimatta kuvernööri sai tahtonsa
läpi. Intendenttikonttorin konduktööri <b>C. J. E. Gustafsson</b>in
vuonna 1845 laatima uusi asemakaava hyväksyttiin seuraavana vuonna,
ja sekä Seurapuutarhan että tulevan Tähtipuiston paikalla
sijainnut puutarha säilyivät siinä.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Seurapuiston ajat olivat
kuitenkin luetut. Väistämättä sille ei ollut sijaa ahtaalla
niemellä. 1850-luvulla oli Parkin eli Kaupunginpuiston raivaus jo
käynnissä. Kaupunki tarvitsi uusia asuntotontteja. Muutosta
enteillen avattiin puistoalueen lävitse Rauhan- ja Lukiokadut.
Kuitenkin Björkbom kertoo vielä muun muassa nykyisen Lyseon
pihamaalla olleen hedelmäpuita, syreeniaita ynnä muita istutuksia. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-JTbUjgXT_5c/X7-ryv0o5ZI/AAAAAAAACKQ/fRdvKSwToDsGYCg2kV5X6AUNHHPOwujlACLcBGAsYHQ/s560/J100-20-Cawenin%2Basemakaava%2B1887-osa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-JTbUjgXT_5c/X7-ryv0o5ZI/AAAAAAAACKQ/fRdvKSwToDsGYCg2kV5X6AUNHHPOwujlACLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-Cawenin%2Basemakaava%2B1887-osa.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Osa Caweenin asemakaavasta vuodelta 1887.<br />Tässä uuddet tontit ovat jo nakertaneet huomattavasti Seurapuiston aluetta. Kuvan keskivaiheilla näkyvät<br />numerot 143 ja 145, joiden kohdilla tulkitsen K. F. Björkbomin muistelemien virvotusjuomakioskien olleen.<br />Myös Lyseon tontti jo näkyy selvästi. Se on jo silmämääräisesti arvioiden aika lailla entisten puutarhojen<br />alueella, joten ei ole ihme, että siellä vielä tuolloin oli jäänteitä hedelmäpuista ja muista istutuksista.<br /><br /><a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/306" target="_blank"><i>Kuva Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto</i></a></span><br /></td></tr></tbody></table><br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tässä kohdin Björkbom
ei voi olla muistelematta nuoruudessaan kuulemaansa tapausta vanhasta
puistosta eräältä sunnuntai-illalta vuodelta 1840. Kaupunkilaisia
oli kokoontuneena kuuntelemaan soittokunnan musisointia. Soittajina
oli käsityöläisiä, ammattilaisia, yksi apteekkioppilaskin ja
entinen sotilassoittaja. Kuuntelemaan oli tullut niin mestareita kuin
porvareita tyytymättä tavallisiin tarjolla olleisiin virvokkeisiin,
jollaisia olivat tee, kahvi, sima jne. Porvarit toivat mukanaan
viinejä ja englantilaista portteria siihen aikaan kaupoista
myydyissä saviruukkupulloissa. Rouvien istuessa syreenimajoissa
teekupposineen ja vohveleineen herroilla oli siis omat puuhansa.
Mainitussa naisseurassa ei tuohon aikaan kuitenkaan ollut
vapaasukuisia eikä korkeamman virkamiehistön rouvia.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ilta kymmenen aikoihin
yleisön alkaessa poistua päivän rientojen uuvuttamat herrat eivät
enää olleet kovin innokkaita lähtemään, vaan saattelivat
rouvansa portille luvaten itse tulla myöhemmin perässä. Tosin
jonkin ajan kuluttua oli jo herraseurassa pääetty etsiä jatkoja
illallisilla ”Lindstedtin mamman” luona. Samaan aikaan
poistumassa olleella soittokunnalla oli omia ongelmia, koska
suutarimestari ei jaksanut tilansa vuoksi kantaa enää
bassoviuluaan, vaan se oli jätettävä tarjoilukaapin nurkkaan.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">1850-luvulla muutos
kuitenkin vyöryi puutarhojen alueen ylitse, ja vaikka sangen
nopeasti Hämeenlinnan Seurapuisto katosi, vielä 1900-luvun
alussa joitain sen metsittyneitä osia löytyi.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kTJufsmp3Zo/X7-uyHSXdeI/AAAAAAAACKc/Shs5pBLqfEEx_mS9HwdTJ0IYyTUfQb2KgCLcBGAsYHQ/s560/J100-20-Plan_du_jardin_et_chateau_de_la_Reine.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="370" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-kTJufsmp3Zo/X7-uyHSXdeI/AAAAAAAACKc/Shs5pBLqfEEx_mS9HwdTJ0IYyTUfQb2KgCLcBGAsYHQ/s16000/J100-20-Plan_du_jardin_et_chateau_de_la_Reine.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><i><br />Lopuksi massiivinen esimerkki maailmalta. Kun katsoo tätä ja vertaa uuden Hämeenlinnan ensimmäisiin<br />asemakaavoihin, käy selväksi, mistä päin vaikutteet ovat tulleet. Täällä tietenkin kaikkinaiset omat<br />olosuhteet asettivat rajoitteensa suunntelmien käytännön toteutukselle. Pohtia kuitenkin sopii sitä,<br />millainen Seurapuisto toisenlaisissa historiankäänteissä ja isomman vaurauden vallitessa olisi tullut<br />olemaan ja millaiseksi parin vuosisadan aikana olisi muovautunut.<br /><br />Seurapuiston kadotessa Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä mannermaisten puistovaikutteiden tapailu<br />silti jatkui niin Kaupunginpuistossa kuin Aulangollakin, joten niiden kautta voi jopa katsoa perinnön<br />jatkuneen.<br /><br /><a href="https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Plan_du_jardin_et_chateau_de_la_Reine.png" target="_blank">Plan du jardin et chateau de la Reine.Versailles/ Plan of the Petit Trianon and the surrounding park, <br />part of the gardens of Versailles, France</a>/<br />Wikimedia Commons<br /></i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /> </p><br /><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * * <br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p><i>Lähteet:<br /><br />Puistojen kaupunki<br />- Hämeenlinnan vanhojen puistojen historiaa ja puistokulttuuria<br />Tekijä: Laitila, Inka-Maria<br /><br />Einar Palmunen: Saaristen kuninkaallinen latokartano</i></p><p><i><a href="https://lydia.hameenlinna.fi/items/show/294" target="_blank">Hämeenlinnan Osotekalenteri 1913-1914</a> / Hämeenlinnan Lydia<br /><br />K. F. Björkbom: <a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1389633?page=2" target="_blank">Kellastuneita muistoja Hämeenlinnasta. Hämeen Sanomat. 14.2.1925</a></i><br /></p><p> <br /></p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-11015141178784945262020-10-18T10:47:00.000+03:002020-10-18T10:47:18.254+03:00Kuka ihmeen Klercker?<p style="text-align: justify;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Jo vuosikausia olen
toisinaan kävelylenkeilläni hakeutunut toviksi hiljentymään
paikalle, jolta avautuu komea näkymä Vanajan poikki kohti linnaa ja
Varikoniemen ylitse keskikaupungin siluettiin. Nyttemmin toki
kasvanut puusto jonkin verran varsinkin kesäisin rajoittaa
näkymää. Kallioisella mäellä on melkein eksoottiselta vivahtava
nimi: Klerckerinpuisto. Mikä tai kuka ihmeen Klercker? Vuosikausia
seudulla asustaneet ovat nimen varmaan kuulleetkin, mutta varsinkin
läpikulkumatkalla olevat tai hiljattain paikkakunnalle saapuneet
saattavat äimistellä kenestä ja mistä paikalla on kysymys.</b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tPvAACA9e4k/X4vdpCCs2oI/AAAAAAAACH0/cjEmyW3C-1geRPaVSfIL8eJWIRM_B46fgCLcBGAsYHQ/s560/J099-20-Klerckerinpuisto.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="485" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-tPvAACA9e4k/X4vdpCCs2oI/AAAAAAAACH0/cjEmyW3C-1geRPaVSfIL8eJWIRM_B46fgCLcBGAsYHQ/s16000/J099-20-Klerckerinpuisto.JPG" /></a></div><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bC2K0KwizZM/X4vfyMPYquI/AAAAAAAACIQ/FoEguEZijiMLCfj706bOe4hyD5HR3KYXACLcBGAsYHQ/s300/J099-20-Klercker.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-bC2K0KwizZM/X4vfyMPYquI/AAAAAAAACIQ/FoEguEZijiMLCfj706bOe4hyD5HR3KYXACLcBGAsYHQ/s0/J099-20-Klercker.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"> Klercker<br /></span><div><span style="font-size: x-small;"> <i>kuva: Wikimedia Commons/British Library</i></span><i><br /></i></div><div><i><span style="font-size: x-small;"> teoksesta Johan Richard Danielson:</span><br /></i></div><div><i><span style="font-size: x-small;"> Finska kriget och Finlands krigare 1808-1809</span></i><br /></div></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/K%C3%A5ger%C3%B6d" target="_blank"><b>Kågeröd</b></a>in pappilassa
Skånessa 1 marraskuuta 1734 syntynyt <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Nathanael_af_Klercker" target="_blank"><b>Carl Nathanael af Klercker</b></a> oli
ruotsalainen sotilas ja vapaaherra, jonka osaksi tuli ottaa osaa
kohtalon näytelmään, joka irrotti Suomen Ruotsista. Ennen
päätymistään <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota" target="_blank"><b>Suomeen sotaan</b></a> täkäläisten joukkojen johtoon
aluksi <a href="https://www.finlit.fi/fi/tietopaketit/j-l-runeberg-suomalaisen-kirjallisuuden-seurassa/vanrikki-stoolin-henkilohahmojen-4#.X4vo5e1S-Uk" target="_blank"><b>Wilhelm Mauritz Klingspor</b></a>in alaisuudessa, sijaisena ja
sittemmin ylipäällikkönä Klercker ehti osallistua muun muassa
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pommerin_sota" target="_blank"><b>Pommerin sotaan</b></a>, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_III:n_sota" target="_blank"><b>Kustaan sotaan</b></a>, piirtää Karlskronassa Suomen
saaristokarttoja, toimia <b>Viaporin</b> päällikkönä 1791-1795 ja
1797-1801. Suomen joukkojen ylipäällikön Klingsporin oleskellessa
pitkiä aikoja Ruotsissa Klercker määrättiin useaan otteeseen
tämän sijaiseksi. Vuodesta 1801 af Klercker käytännössä oli
Suomen puolustuksen johdossa.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tultaessa alkutalveen
1808 Klercker sai kuulla odotettavissa olevasta sodasta ja määräsi
omalla vastuullaan ruoturykmenttinsä liikekannalle. Vihollisen
ylittäessä Kymijoen 20.2.1808 puolustusta ei vielä ehditty
järjestää, joten vt. ylipäällikkö päätti vetää joukot
Hämeenlinnan seudulle. Sinne uskottiin ehdittävän ennen
venäläisiä. Helmikuun lopulla 1808 armeijan pääosa oli saapunut
Hämeenlinnaan. Tuona lyhyenä aikana sotatoimien keskus ja päämaja
oli Poltinaholla. Noita kaaoottisa tunnelmia tulee toisinaan
aprikoineeksi. On asetettu kuitenkin kyseenalaiseksi, aikoiko
Klercker runebergilaisen käsityksen mukaan ryhtyä täällä
taisteluun. Hämeenlinnaa on jälkikäteen pidetty puolustajien
kannalta sopimattomaksi taistelupaikaksi, koska saarrostuksen
mahdollisuus olisi ollut suuri. [<a href="https://sok.riksarkivet.se/sbl/mobil/Artikel/11589" target="_blank"><b><i> - - - Någon fältherre var han ej, o tanken att försvara Tavastehus skulle betytt arméns totala undergång.</i></b></a>]</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Jos silmämme kantaa
jonnekin horisonttiin ylitse kaupungin kattojen, voimme palata
mielessämme ajassa taakse noihin maaliskuun kuuteen ensimmäiseen
päivään, jolloin Hämeenlinna ympäristöineen, etenkin Poltinaho
ja Hattelmala olivat kuumeisen hyörinän keskuksena.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qmVAK-K-NWI/X4voBq2p_4I/AAAAAAAACI0/0dCwpQsydCkkF2v_LElh72QeHIQ8Dj8CQCLcBGAsYHQ/s590/J099-20-ote%2BHML%2Bhistoriasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="570" data-original-width="590" src="https://1.bp.blogspot.com/-qmVAK-K-NWI/X4voBq2p_4I/AAAAAAAACI0/0dCwpQsydCkkF2v_LElh72QeHIQ8Dj8CQCLcBGAsYHQ/s16000/J099-20-ote%2BHML%2Bhistoriasta.jpg" /></a></div><br /><p></p>
<br />
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Joka tapauksessa
varsinainen ylipäällikkö Klingspor siis saapui paikalle ja määräsi
joukot perääntymään pohjoiseen. Vetäytyminen alkoi maaliskuun
kolmantena. Siinä yhteydessä kaikkia aseita ei voitu kuljettaa,
joten niitä sekä tuhottiin että kerrottiin heitetyn järveen.
Armeija lähti 6.3. ja venäläiset saapuivat seuraavan päivän
iltana.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-JW5HCh3f5dE/X4vlUTuiuwI/AAAAAAAACIo/Y7lf2U_O1LsuC3NgelMY25zPgWnvJHqtgCLcBGAsYHQ/s600/J099-20-Etela-Suomen%2Btiet%2B1808-1809.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-JW5HCh3f5dE/X4vlUTuiuwI/AAAAAAAACIo/Y7lf2U_O1LsuC3NgelMY25zPgWnvJHqtgCLcBGAsYHQ/s16000/J099-20-Etela-Suomen%2Btiet%2B1808-1809.jpeg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><b>Etelä-Suomen tiet 1808-1809</b><br />Tähän olen itse korostanut yläkulmasta Hämeenlinnaan johtaneet tiet osoittamaan<br />Hämeenlinnan maantieteellistä merkitystä.<br /><i>Karttakuva: www.vanhakartta.fi<br />sotilaskartta/Suomen sodan 1808-1809 kartat<br />http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908173586 </i></span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Klercker määrättiin
Klingsporin jälkeen virallisesti armeijan johtoon syyskuun 29.
päivänä 1808, mutta hänellä ei ollut enää vaikytusta sodan
lopputulokseen. Aselepoa hän oli tekemässä <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Olkijoen_aselepo" target="_blank">Olkijoen sopimuksen</a> </b>
nimellä marraskuun 19. Ruotsissa vaihtui hallitus, ja Klercker
joutui eroamaan. Sittemmin hän toimi muutaman vuoden sikäläisen
sotahovioikeuden puheenjohtajana.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Esimerkiksi
Vänrikki Stoolin tarinoissa kenraali Carl Nathanael af Klercker on
saanut sankarin sädekehää ja myöhemmät sotahistorioitsijat ovat
arvostaneet häntä sekä pitäneet sangen taitavana ja rehellisenä
sotilaana. ”Ukko Klerckerin” osaksi tuli kuitenkin osallistua Suomen
historiallisen Ruotsi-yhteyden katkaisemiseen aselepoa tehdessään
sekä aiemmin tarinan mukaan seuratessaan Hämeen linnan antautumista
vastapäiseltä mäeltä, jonka puistikko kantaa hänen nimeään.
Mikä olisikaan siis parempi paikka muistella niitä kertomuksia,
joita on saanut lukea vanhasta, Ruotsin vallan ajan Hämeen linnasta ja
sen ympärille nousseesta pikkuisesta kaupungista?</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * * </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:</i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Hämeenlinnalaisia
1639-1989</i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i><a class="western" href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Nathanael_af_Klercker"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Nathanael_af_Klercker</u></span></span></a></i></span>
</p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>Suomalaisen
kirjallisuuden seura SKS,<span style="color: navy;"></span></i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i><span style="color: navy;"><span lang="zxx"></span></span><a class="western" href="https://www.finlit.fi/fi/tietopaketit/j-l-runeberg-suomalaisen-kirjallisuuden-seurassa/vanrikki-stoolin-henkilohahmojen-3#.X4qYq-1S-Uk"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>https://www.finlit.fi/fi/tietopaketit/j-l-runeberg-suomalaisen-kirjallisuuden-seurassa/vanrikki-stoolin-henkilohahmojen-3#.X4qYq-1S-Uk</u></span></span></a></i></span></p><span style="font-size: x-small;"><i>
</i></span><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p><span style="font-size: x-small;"><i>Kunnallis-historiallinen
kertomus Hämeenlinnan kaupungista: kaupungin valtuuston päätöksen
mukaan toimitettu </i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i>Hagman, Tyko (1900)
<span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u> </u></span></span></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><a class="western" href="https://www.doria.fi/handle/10024/101245"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>https://www.doria.fi/handle/10024/101245</u></span></span></a></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><span style="color: navy;"></span></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><span style="color: navy;"></span></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><span style="color: navy;"></span></i></span></p><p><span style="font-size: x-small;"><i><span style="color: navy;"><span lang="zxx"></span></span></i></span>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i><a class=" fsrating_marked" href="https://sok.riksarkivet.se/sbl/mobil/Artikel/11589"></a></i></span></p><h3 class="LC20lb DKV0Md"><span style="font-size: x-small;"><i><a class=" fsrating_marked" href="https://sok.riksarkivet.se/sbl/mobil/Artikel/11589"><span>Carl Nathanael Klercker, af - Riksarkivet</span></a></i></span></h3><p></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: x-small;"><i>https://sok.riksarkivet.se/sbl/mobil/Artikel/11589</i></span></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-69604545806772703752020-08-31T13:20:00.001+03:002020-08-31T13:25:19.425+03:00Ernst Lampén Hämeen sisäjärvillä ja sydämessä osa II<p>
</p><h3 align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämeen sydämessä 1916</h3>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Kun Ernst Lampén
tovereineen siirtyy sisävesihöyryn kannelta maihin, heidän matkansa
suuntautuu hevoskyydillä koti Sappeen kylää Hauhon pitäjässä.</b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ensimmäinen nelisen
kilometriä ennen määränpäätä sijaitsee suuri kylä nimeltä
<a href="http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4080" target="_blank"><b>Puutikkala</b></a>. Lampén kertoelee, kuinka he matelevat pitkää
kyläkujaa hitailla hämäläisillä hevosillaan.
Kahdenkymmenenneljän yhteen ahdetun talon rykelmä ei herätä
matkalaisissa ihastusta. Navetat, sikolätit, luhdit ja tunkiot
ottavat heidät vastaan vieri vieressä. Lampén mainitsee erikseen monet ulkohuoneet ja talojen ympärillä asustelevan lukuisan
tilattoman väen. Puutikkala muistuttaa häntä koko lailla kauheina
pitämiään unkarilaisia kyliä, joista se kuitenkin eroaa suuresti
edukseen. Tästä kylästä nimittäin puuttuvat inhottavat
sikolaumat, jotka tekevät kuulemma unkarilaiset kyläkadut
sietämättömiksi. Puutikkala on sentään matkakirjailijan sanoin
muuttumaisillaan eurooppalaiseksi Unkarin ollessa jo Aasiaa.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-o8S85ZfgW8s/X0y0sEQs5jI/AAAAAAAACFg/bwAkhNcuvv8GIHcixbbGp0pTdVmw-iOrQCLcBGAsYHQ/s690/J098-20-Puutikkala-Sappee%2Bymp-p.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="690" data-original-width="554" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-o8S85ZfgW8s/X0y0sEQs5jI/AAAAAAAACFg/bwAkhNcuvv8GIHcixbbGp0pTdVmw-iOrQCLcBGAsYHQ/w514-h640/J098-20-Puutikkala-Sappee%2Bymp-p.jpg" width="514" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Yksityiskohta Suomen taloudellisesta kartasta 1:00000 vuodelta 1920, jossa<br />näkyvät Ernst Lampénin tekstissään kuvailemat Puutikkalan, Sappeen ja<br />Kukkiajärven seudut. Olen itse lisännyt punaisella renkaalla Vihavuoden<br />(Vihavuoren) koskien paikan. Kukkiajärvellä huomio kiinnittyy myös sen<br />suurimpaan saareen, josta Lampén on käyttänyt muotoa Evinsalo niin kuin <br />nykyisissä kartoissakin, mutta tässä se on muodossa Eninsalo. Onkohan kyse<br />virheestä vai kielellisestä muuntumisesta?<br /><i>Kuva <a href="https://www.doria.fi/handle/10024/115875" target="_blank"><b>Doria</b></a></i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lampén katsoo asiakseen
kysäistä Puutikkalan poikien kylätappeluista luhtien ollessa noin
tavattoman lähekkäin. Tavoitetun vanhuksen mukaan niin on ennen
ollut, vaan nyt niistä on tullut niin sivsityneitä. Ennen oli ollut
toisin, syksyisin joka ilta tukkijunnujen kanssa tytöistä. Kylän
tytöt pitivät vieraita parempina, mutta nyt sivistys on tullut eikä
tappeluja ollut kymmeneen vuoteen.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tässä yhteydessä
Lampén intoutuu varsin erittelemään eurooppalaisten yhteiskuntien
kehitysvaihetta kohti eurooppalaista sivistystä, jossa kenties
huokuu aikansa katsantokanta verrattuna ”aasialaisiin”, Hänen
mukaansa Puutikkala poikineen tarjosi oivan kuvan suuresta
maailmantapahtumasta. Kauniin Kukkiajärven laineilta astuu
ventovieras tukkijätkä kuin tarujen <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Paris" target="_blank">Paris</a></b>:
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>ei mikään kaunis
prinssi, mutta rohkea , reipas ja vahva hän on, vahvemi kuin
prinssi. Hän nousee maihin ja valloittaa Helenansa. Puutikkalan
pomot, rusthollarit Agamemnon ja Menelaus, kokoovat kylän pojat
Akilleksen ja Ajaksen, ja niin on tappelu valmis. Syyt samat ja sama
myöskin ratkaisutapa. Ja Helena on aina valmis seuraamaan
tukkijunkkaria. - Mutta sitten tulee sivistys, tuo hieno hellenismi.
Ja mieket pistetään huotriinsa ja puukot tuooeen, ja niin ei enää
tapella. Maassa on rauha ja Puutikkalan pojilla on hyvä tahto..</i>.”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-99jjJYhXvbM/X0y3iovoL7I/AAAAAAAACFs/vMZ73tgaTlEU1n3wBC11MZs9Z9-emTU4gCLcBGAsYHQ/s560/J098-20-vene%2Bja%2Btalaita-Puutikkala..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="399" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-99jjJYhXvbM/X0y3iovoL7I/AAAAAAAACFs/vMZ73tgaTlEU1n3wBC11MZs9Z9-emTU4gCLcBGAsYHQ/s0/J098-20-vene%2Bja%2Btalaita-Puutikkala..jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vene ja talaita Luopioinen Puutikkala<br /><i>Kuvannut Itkonen, Toivo Immanuel 1924 <br /><a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.9BDEEF394C665A687F3E14EA309484F6" target="_blank"><b>Finna</b></a>/Museovirasto Kansatieteen kuvakokoelma</i><br /></span></td></tr></tbody></table><br /> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Vähitellen Lampén
siirtyy korkeakulttuurillisista pohdinnoistaan käytännön
kuvaamiseen ja toteaa Puutikkalan rannalle sijoitetun kaksi mahtavaa
kirkkovenettä , toinen 13 metriä, toinen 12 metriä pitkä. Mukaan
hän laittaa helsinkiläisen näkökulman verratessaan niitä kirkkoveneisiin
Seurasaaressa. Ajomiehen kanssa syntyy jonkinlainen sanailu
suurempaan veneeseen mahtuvasta väkimäärästä tämän väittäessä
150 sopivan, mihin Lampén vastaa uskovansa enintään 75 ihmiseen. 1900-luvun
alussa kirkkoveneet ovat enää silloin tällöin käytössä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ahtaasti rakennettu kylä
on tietenkin ollut otollinen kohde punaiselle kukolle eli sekin on
palanut. Lampénin saapuessa paikalle Puutikkala on palanut 40 vuotta
aiemmin perustuksiaan myöten. Varsinaisena kaitselmuksena on voinut
pitää, ettei vastavaa ole useammin tapahtunut. Matkalainen
ihmettelee ihmisten pakkautumista yhä sellaiseen rykelmään,
vaikka ympärillä olisi tilaa eikä enää pelkoa pedoista tai
roistoista. Ainoa talo Puutikkalassa erillään muista on palokunnan
talo. Valitukset sen ahtaudesta palokaluille on oma tarinansa.
Lisäksi viranomaiset eivät kuulemma anna juhlallisuuksia
mainitussa palokunnantalossa, sillä sivistyksen pintakiiltoa
ilmeisesti pidetään liian ohuena ja pelätään sittenkin vielä
syntiä ja tappeluita.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Perin värikäs siis on
matkantekijän kuvaus Puutikkalasta. Lampén toteaa ykskantaan naapurikylän <b><a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Sappee" target="_blank">Sappeen</a></b> olevan jotain ihan muuta kuin edellinen, vaikka vain 3
kilometrin kertoo niitä erottavan. Siellä on vain kaksi taloa,
kylläkin aivan toisissaan kiinni, mutta Puutikkalan ollessa ”aito
talonpoikaiskylä” Sappeessa vallitsee herraskylän meininki.
Toista kylän taloista on hallinnut aatelissuku Schildt on
kertomuksen aikaan ilmeisesti jo muuttanut pois. Vanha aatelistalo on
siirtynyt naapurin majatalon vanhemman pojan omistukseen. Koko Sappee
kuuluu vanhalle talonpoikaissuvulle. Lampén on havainnut saman
ilmiön yleiseksi Hämeen uudemmassa historiassa eli koko kylä on
siirtynyt aatelissuvun väistyessä talonpoikaiseen omistukseen uuden
omistajan ”viihtyessä erinomaisesti ja rikastuessa”. Sappeen
noin 80-vuotiaat isännät ovat molemmat hyvin varakkaita.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Oleskellessaan Sappeessa
Lampén kertaa seutukunnalla aikanaan vaikuttaneen aatelissuvun
taustoja.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Schildtit omistivat
monta suurta tilaa Hämeessä 17- ja 18-sataluvulla. He olivat
Ruotsin palveluksessa olevia upseereita, kapteeneja j.n.e. Eräällä
oli Vähä-Evo Lammilla, eräällä taloja Lammin ja Laukaan
pitäjässä ja eräällä Sappeen kartano. Sappeen kapteeni omisti
sitä paitsi kuusi taloa ympäristössä. Hän oli naimaton –
sukutaru kertoo hänen olleen onnettomasti rakastuneen nuoruudessaan
ja sentähden jääneen parittomaksi – mutta siinä määrin
sukurakas, että kaikki Schildtit ja muut äitinsä puolelta
sukulaiset tihein joukoin pyhiinvaelsivat kaukaiseen Sappeeseen...</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Siinä sitä onkin
mielikuvia vanhan ajan säätyläiselämästä nostattavaa tarinaa.
Kun matkantekijä lisää vielä ukon olleen lähtöisin
baijerilaisesta suvusta, joka on päätynyt kuudennellatoista vuosisadalla
Liivinmaan kautta Ruotsiin, kertomus saa syvyyttä. Hevosrakkaalla
äijällä oli kuulemma talleissaan peräti 29 kiukkuisiksi
kuvatuksiksi nimitettyä kookasta kavioniekkaa. Mies uskoi Jumalaan
”<i>kiroili kuin turkkilainen</i>”, joten hän oli ilmeisesti vähintään
yhtä äreä kuin hevosensa sellaiselle päälle sattuessaan. </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><br /></td></tr></tbody></table><br /><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-a17TLyPn5hI/X0y_6RxsPOI/AAAAAAAACGk/964fCpWesWcWO-mDGqFp5xhC3yH8ps1ogCLcBGAsYHQ/s322/J098-20-Wolmar_Schildt.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="322" data-original-width="230" src="https://1.bp.blogspot.com/-a17TLyPn5hI/X0y_6RxsPOI/AAAAAAAACGk/964fCpWesWcWO-mDGqFp5xhC3yH8ps1ogCLcBGAsYHQ/s0/J098-20-Wolmar_Schildt.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Volmar Schildt<br /><i>Kuva Wikimedia Commons</i></span><br /></td></tr></tbody></table>Tiivis kanssakäyminen
talonpoikien kanssa vaikutti eräisiin suvun jäseniin. Lampén
kertookin Sappeen sedän veljenpojasta <a href="https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2847" target="_blank"><b>Volmar Styrbjörn Schildtistä</b></a>,
sittemmin jyväskyläläisestä lääkäristä, joka nuoruudessaan
1820-luvulla oli ”<i>haaveellisten ja kansanvaltaisten houreiden
vallassa"</i> uskoen suomen kielestä aikojen kuluessa tulevan hovikieli.
Suvun tädit pitivät ajatusta järjettömänä, koska suomihan oli
renkien ja piikojen kieli. Intomielisen nuoren miehen uskottiin
vievän sukunsa häpeään.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Mutta Volmar
Styrbjörn käytti kirjailijanimeä ”Kilpinen”, kirjoitti
kummallisia suomalaisia kirjaimia, keksi suomalaisia kulttuurisanoja
ja antoi Sappeen sedän hautakiveen Hauhon kirkkomaalla hakata
etunimen ”Yrjö”, vaikka sedällä, kaikkien pyhimysten nimessä,
aina oli nimenä ”Georg”. Jos Sappeen setä olisi eläessään
kuullut nimen ”Yrjö” olisi hän varmasti käyttänyt sitä
miellyttävänä vaihteluna kirosanojen sarjassa...</i>”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ernst Lampén jää vielä
hetkeksi pohtimaan, kuinka Volmar selviytyykään tuolla jossain
ylhäällä tätiensä ja Sappeen sedän seurassa. Suku on kuitenkin
ollut myöhemminkin kiinteässä yhteydessä maanviljelyksen kanssa.
1900-luvun alusta mainitaan matkalaisten aikalaisista senaattori,
virkatalojen tarkastaja, maanviljelysneuvos ja suurtilallinen <b>Onni
Schildt</b> sekä kauppaneuvos <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Schildt" target="_blank"><b>Hjalmar Schildt</b></a>, joka on kaupitellut
ruista, vehnää ja kauraa. Lopputoteamuksena suvusta hän kuitenkin
hiukan laimentaa agraarista sävyä.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-kecTmbMUdKI/X0zBF2T2oiI/AAAAAAAACGw/S7yIP-b4438Epj7bt_pDSQU636swlu6-gCLcBGAsYHQ/s560/J098-20-Hjalmar%2BSchildt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="412" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-kecTmbMUdKI/X0zBF2T2oiI/AAAAAAAACGw/S7yIP-b4438Epj7bt_pDSQU636swlu6-gCLcBGAsYHQ/s0/J098-20-Hjalmar%2BSchildt.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hjalmar Schildt<br /><i>Kuva <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.F07449D1DF8ECE3818BCF9689E9364ED" target="_blank"><b>Finna</b></a>/Museovirasto Historian kuvakokoelma</i><br /></span></td></tr></tbody></table><br /> <br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Ainoastaan
nuorimmat sukupolvet ovat kääntäneet selkänsä tunkioille,
lehmille ja hevosille. Eräs Schildt kirjoittaa nykyään romaaneja,
toinen painattaa romaaneja, ja minusta , äidin puolelta samaa sukua,
on kokonaan hävinnyt pahanhajuisten kotieläimien, lehmien ja
vaahtoisten hevosten ihailu, mutta innostukseni maanteihin ja
suusimpiin kotieläimiimme, automobiileihin ja polkupyörään,
voitaneen hyvällä tahdolla johtaa jostakin aikaisemmasta
olemusmuodosta Sappeessa.</i>”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näin selittyy myös
tietty kiinnostus ja katsantokanta noita matkakirjailijan tutkailemia Hauhon takaisia kulmakuntia kohtaan. Hän erittelee tarkasti sekä
kartanon että majatalon rakennusten mittoja, huonelukuja jne.
Erityismaininnan saavat Sappeen kaksi suurta navettaa. Niiden
otaksutaan kestävän vuosisatoja. Muistaen eri puolilla Hämettä ja
aivan lähiympäristössä Hämeenlinnassa näkemäni vanhat
mahtinavettojen rakennukset voi hyvin yhtyä Ernst Lampénin
lausumaan, että ”<i>maassamme, jossa asuinrakennukset rakennetaan
puusta, kertovat vain ainoastaan navetat historiaa jälkeentuleville
sukupolville</i>”. Eri asia vain osaavatko uudet sukupolvet enää
niitä sanoja lukea.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Näiden ajatustensa
korottamana Lampén kokeekin jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta
kulmakunnan hiljaisiksi, kohteliaiksi ja höyleiksi kuvailemiinsa
ihmisiin ja houkutusta syleillä 81-vuotiasta Sappeen isäntää
ennen kuin jatkaa matkaansa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Seuraavana ovat vuorossa
kosket, joista Lampén käyttää nimeä Vihavuoren kosket. Myöhemmin
tekstissään hän toki ilmoittaa tuon Vihavuoren muokkautuneen
paikallisella murteella muotoon Vihavuosi ja selittää samalla
ilmiön opillista taustaa. Hän ihmettelee, ettei sieltä ole
säännöllistä laivareittiä Valkeakoskelle tai jopa
Hämeenlinnaan. Hinaajahöyryjä hänen kertomansa mukaan kulkee
päivittäin Valkeakosken ja koskien väliä. Vihavuoden kosket ovat tähän
matkaan asti olleet silti Lampéninkin tajunnan ulkopuolella. Kyseistä
vuotta varten Matkailijayhdistys on kuitenkin varannut
kalastusoikeudet koskissa, joten matkakirjailijakin on saanut aiheen
tarkistaa, kannattaako forellien onkiminen siellä vai ei. Hän ei
voi olla mainitsematta paikalta huvilan rakentanutta jo edesmennyttä
metsänhoitaja <b>Knut Tammelanderia</b>, joka on viettänyt
vapaa-aikaansa seudulla kalastellen niin omituisten kuin uutterienkin
onkijoiden kanssa.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MF-aRWfIJvs/X0y6am8RxYI/AAAAAAAACF4/ap_m-lL8Xks56WiEhcY51ceVxZFkUyF5wCLcBGAsYHQ/s858/J098-20-Vihavuosi%2B2009-p.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="858" data-original-width="551" height="800" src="https://1.bp.blogspot.com/-MF-aRWfIJvs/X0y6am8RxYI/AAAAAAAACF4/ap_m-lL8Xks56WiEhcY51ceVxZFkUyF5wCLcBGAsYHQ/w514-h800/J098-20-Vihavuosi%2B2009-p.jpg" width="514" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Vihavuoden maisemia heinäkuun alussa 2009. Nämä kuvat olen itse ottanut<br />eräällä polkupyörämatkallani. </span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lampén ei sinänsä
ilmeisesti ole varsinainen kalamies, koska jättää kalatarinat
suosiolla muille. Sen sijaan hän kuvailee koskien partaan
yhteiskuntaa varsin lystikkääksi. Sinne on tungettu hänen mukaansa
joukoittain pieniä asumuksia, joista monet ovat ainoastaan
hökkeleitä. Hän väittää kuumana kesäpäivänä yrittäneensä
laskea niitä, mutta tuskastuneensa kuumuudessa liikaa tehdäkseen
sen loppuun. Hän mainitsee myös myllyt, joita on viisi, muutamat
”<i>aivan virattomia ja kaatumaisillaan</i>” parin kolmen jauhaessa
täyttä päätä. Nytpä nousee tarkkailijan mieleen jopa
vesioikeuslakikin ja vesivoiman omistusoikeus, mikä saa hänet
vaatimaan tekstissään vesioikeuden professorin viran perustamista
yliopistoon, joten jonkinlaista keskustelua jauhatuksesta ja
koskitaloudesta voimme olettaa matkalaisten keskuudessaan käydyn.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Sitten on vuorossa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkia" target="_blank"><b>Kukkiajärvi</b></a>. Lampén ylistää järven kauneutta ja nimeä. Sen
ympärille ovat keskittyneet Luopioisten kirkonkylä, Puutikkala
,Vihavuori (siis Vihavuosi) ja Sappee. Siellä on myös saaria,
joista eräässä nimeltään <b><a href="https://aineistopankki.wordpress.com/2017/02/14/niemikunta-ja-evinsalo/" target="_blank">Evinsalo</a></b> on aikoinaan laajapeltoisessa
talossa vieraillut kesäisin ylioppilaita lueskelemassa tentteihinsä,
opiskelemassa kieltä ja nauttimassa ulkoilusta. Lampén mainitsee
järven sijainnin Päijänteen ja hämäläisten vesien välisellä
jakajalla. Hän kertoilee leppoisan suvisesta soutumatkastaan
seudulla, jota niin kuin monia muitakin maassamme hänen mukaansa
tunnetaan vähän. Samalla hän ohimennen antaa myöhempien
lukijoiden tietää kyseisenä vuotena toukokuun ja kesäkuun ennen
juhannusta olleen ”<i>suorastaan jumalattomia</i>” eli pakkasta,
sadetta, römssysäätä lakkaamatta. Kauneintakin keskikesän
ihanuutta kuvatessaan hän siis jaksaa meitä muistuttaa kaiken
olevaisen herkkyydestä ja jossain horisontin takana vaanivista syys-
ja talvikausien ankaruuksista.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3BACrtJFzgQ/X0y7VS2ChJI/AAAAAAAACGE/3O9l-2wffQskZWdjDkGzlXLS9VYRU-pPQCLcBGAsYHQ/s560/J098-20-mies%2Bkalastaa%2BLuopioisten%2BKukkiajarvella.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="381" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-3BACrtJFzgQ/X0y7VS2ChJI/AAAAAAAACGE/3O9l-2wffQskZWdjDkGzlXLS9VYRU-pPQCLcBGAsYHQ/s0/J098-20-mies%2Bkalastaa%2BLuopioisten%2BKukkiajarvella.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Mies kalastaa suurella haavilla eli liipillä Luopioisten Kukkiajärvellä 1908.<br /><i>Kuva <a href="https://www.finna.fi/Record/museovirasto.4BB1D592AE950F8ACDEF3F251C51D4CE" target="_blank"><b>Finna</b></a>/Museovirasto Kansatieteen kuvakokoelma </i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kukaan ei kuulemma
soutele Kukkiajärvellä vetämättä uistinta perässä. Niinpä
tässä vaiheessa kertomusta veneeseen kiskotaan ahven ennen kuin
pohdintab pääsee jatkumaan. Matkanteko veneessä kesäisen kepeissä
varusteissa nostattaa jälleen mieltä niin, että Lampén tahtoisi
miltei soudattaa itsensä suoraan Hämeenlinnaan asti, koska näillä
main eivät höyrylaivat ihmisiä kuljeta. Valkeakosken tehdas kyllä
pitää hinaajahöyryn Kukkiajärvellä ja proomuja, mutta ne ovat
varattuja propseille ja puupalikoille. Kenelläkään ihmisellä ei
ole ollut niin rohkeata ajatusta, että koskien kulkuväytä
voitaisiin kanavoida ja puhdistaa. Lampénin mukaan Hämeessä
ajatellaan vain peltoja eikä kulkuväyliä kun taas Itä-Suomessa ei
ole ”vesiränniä, jossa ei höyrylaivat tohisisi”.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lopputoteamuksenaan
sisimmän Hämeen järvien seudusta Lampén antaa tuomionsa, jonka
mukaan kyytirattaista tai souturetkistä pitävä voi kyllä
harhailla Hämeen syvään, miellyttävään rauhaan, jossa
”<i>äärettömät salit ja suuret kammiot odottavat asujiaan, jossa
kaikki on rasvaista ja halpaa, kulttuuri vanhaa ja täysipitoista,
mutta jossa uudenaikaista matkailua ei ole olemassa</i>”. Lampénin
mielestä umpimielinen rusthollarien seurustelutapa vaatii kaikessa
miellyttävyydessäänkin ja hienoudessaan jotain eloa ja liikuntoa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Seuraavaksi hän
suunnistaa Päijänteelle, mutta jätän sen matkan kokemukset ja
vaikutteet nyt ruotimatta pysytellen Hämeenlinnamme ympäristössä. </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *<br />
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Lähde:</i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Suomea ristiin rastiin</i></p><i>Lampén, Ernst (1917)
</i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><a href="https://www.doria.fi/handle/10024/145905"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>Doria</u></span></span></a></i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-50902611965946768362020-08-29T15:52:00.003+03:002020-08-31T13:26:08.351+03:00Ernst Lampén Hämeen sisäjärvillä ja sydämessä osa I<h3 style="text-align: left;"> </h3><h3 style="text-align: left;">Sisäjärvillä</h3><p>
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b>Aikanaan maassamme
tunnettu opettaja, matkakirjailija ja toimittaja Ernst Lampén
julkaisi vuonna 1917 matkakirjan <i>Suomea ristiin rastiin</i>, johon hän
oli kerännyt matkakokemuksiaan eri puolilta Suomea viime vuosisadan
alkupuolelta. Tästä Kansalliskirjaston julkaisuarkistosta
löytämässäni teoksessa on myös kolme kirjoitusta Hämeestä eli
Hämeen sisäjärvillä, Hämeen sydämessä 1916 ja Päijänteellä.
Tässä keskityn kahteen ensin mainittuun eli Hämeenlinnaamme ja sen
ympäristöön. Näin koronan vuoksi kotimaan matkailuun
painottuneena vuonna 2020 lienee sopivaa tarkastella, kuinka rutinoitunut
matkakirjailija koki kotiseutumme 104 vuotta sitten.</b></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><b> </b></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bVYbEs9tqX0/X0pAUFUrzTI/AAAAAAAACEk/uHG3Qj1WYcYD9s8Pw-JWdYYLv9-25tp6gCLcBGAsYHQ/s773/J097-20-Lampen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="773" data-original-width="300" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-bVYbEs9tqX0/X0pAUFUrzTI/AAAAAAAACEk/uHG3Qj1WYcYD9s8Pw-JWdYYLv9-25tp6gCLcBGAsYHQ/s640/J097-20-Lampen.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;"><i> Henkilökuva Wikimedia Commons<br /></i></span></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lampén ei
lähtökohtaisesti pidä Hämeen tai läntisen Suomen tuolloisia
olosuhteita kulkuneuvojen puolesta mairittelevina verrattuna
Itä-Suomeen. Hän toki myöntää, että joku sattumalta seudulle
täysihoitoon päätynyt nuorukainen tai neitonen tai ympäristön
asukkaat ovat kulkeneet Längelmäveden, Roineen, Pälkäneen ja
Mallasveden seudulla tai Hauhon reitillä, Lummeneessa tai
Vesijaossa. Hän itse tunnustaa polkeneensa Hämeen maanteitä
polkupyörällä tai kiitäneensä automobiililla, mutta järvillä
hän ei ole koskaan ennen kulkenut huolimatta siitä
kevytmielisyydestä, jolla on ”<i>pistänyt nokkansa kaikkialle
maassamme</i>”. Ainoastaan palavia jäseniään hän myöntää niissä
vilvoitelleensa.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Noiden järvien pintaa
ovat kirjailijan mukaan ainoastaan tervattujen veneiden kölit
risteilleet. Matkustajalaivoja hän kertoo olleen hyvin vähän ja
”hyvin alkuperäisiä”. Tuossa kohtaa hän toki kuvailee
tilannetta viime vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä, sillä
Joenhiisikin on lukenut muualta, että ensimmäinen rautatieyhteys
Helsingistä Hämeenlinnaan vilkastutti joksikin aikaa
sisävesiliikennettä, mutta radan jatkaminen pohjoiseen kyllä
kuihdutti mainittua toimintaa. Kun Lampén toteaa, että ”<i>Saimaalla
on matkustajien mukavuudesta pidetty hyvää huolta, kun taas
Länsi-Suomen laivoissa on siinä suhteessa paljon toivomisen varaa</i>”,
on se tietenkin aikalaisarvio, eikä meillä ole sitä sellaisena
kiistäminen.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Niinpä Lampén on tehnyt
päätöksensä tutkia noita itselleen ”teoreettisesti niin
tuttuja” Hämeen järviä nähdäkseen omin silmin miltä
ylistetyt, mutta matkailijoiden hylkimien vesien saaret ja rannat
näyttävät. Matkansa hän aloittaa Helsingistä juhannusaaton
aamuna eli mielestään vuoden huonoimpana matkapäivänä. Heti ensi
vaikutelma on perin kehno: väkeä liian paljon ja vaunuja liian
vähän. Matkakirjailijamme on jo luopumassa päätöksistään
tehdessään mielenkiintoisia havaintoja: muun muassa laulavaksi
paroniksi kuvailemaansa henkilöä ollaan työntämässä
asemasillalla ja tämän toistellessa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p> - <i>Minun täyty päästä
mukaan, minun täytyy!</i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Terve, rotevaksi itsensä
kokeva Lampén ei katso enää voivansa pyörtää aikeitaan, vaan
kokee velvollisuudekseen lähteä matkaan, koska vaivainenkin on niin
täynnä intoa. Matkaaja pääsee kuin pääseekin reissuun,
koirattomassa koiravaunussa ketjujen kalistessa seinissä. Mainitussa
vaunussa on kasautuneena aivan siivoa väkeä kaikista
yhteiskuntaluokista. Heidän tarkkailemisensa vaikuttaa
innostavalta. Lampén kirjaa hämmästyneenä mieleensä nuorten
pelastusarmeijalaisten naisten keskustelun, joka saa hänet hiukan
ymmälleen, koska eräs kuulemma toteaa muun muassa:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p> - <i>Olen Tampereelta,
mutta olen kuitenkin niin iloinen, niin iloinen, niin iloinen
Jeesuksessa...</i>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> <br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Riihimäen asemalla
matkalaisemme ei koe oloaan lainkaan mukavaksi, sillä ahtaudessa on
mahdotonta saada palaakaan suuhunsa. Kitkerästi hän ihmettelee
niitä ihmisiä, jotka pahimmassakin tungoksessa syövät paljon ja
kauan. Hän itse tunnustaa tarvitsevansa tilaa aterioidessaan.
Päästessään Hämeenlinnaan juna on myöhässä. Ajuria on
mahdotonta saada, koska kaikki ovat ilmeisesti ennalta tilattuja.
Vasta aikansa odotettuaan Lampén saa kyydin, jolla kiiruhtaa
joenrantaan, mistä hänen sarkastisesti valtamerihöyryksi
kuvaamansa ”<i>Luopioinen</i>” on jo lähtenyt. Höyrylaivat <i>Luopioinen</i>
ja <i>Pälkäne</i> kilpailevat reitillä Valkeakoskelle, eikä matkailija
koe yksittäisellä matkustajalla siinä kisassa olevan juuri väliä.
Sama armoton kilpahenki kuulemma vallitsee Saimaankin laivoilla.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4ZInsv4wYqI/X0pCz56GwTI/AAAAAAAACEw/1pXKSFDJWJ8jcbMktKg-qKLn4qrrgvGNwCLcBGAsYHQ/s560/J097-20-hml-satama-alue%2B1912-1927.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="361" data-original-width="560" height="361" src="https://1.bp.blogspot.com/-4ZInsv4wYqI/X0pCz56GwTI/AAAAAAAACEw/1pXKSFDJWJ8jcbMktKg-qKLn4qrrgvGNwCLcBGAsYHQ/w560-h361/J097-20-hml-satama-alue%2B1912-1927.jpg" width="560" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Hämeenlinnan satama-alue noin 1912-1927<br /><i>kuva Hämeenlinnan Lydia/Hämeenlinnan kaupunginkirjasto</i><br /></span></td></tr></tbody></table><br /> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tästä sisävesilaivojen
hurjasta kilpa-ajosta Joenhiisi on kertonut muun muassa tekstissään
”<b><a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2014/09/silta-ja-salmi.html" target="_blank">Silta ja salmi</a></b>”, kuinka höyrylaivat <i>Mallasvesi II</i> ja
<i>Urho</i> olivat vuonna 1907 olleet vähällä törmätä
kisatessaan rautatiesiltamme kohdalla. Joten härkäpäinen
hurjastelu vesillä ei ilmeisesti ole ollut vain tilapäinen ilmiö. Sisävesialuksista olen kirjoittanut myös tekstin "<a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2014/05/laivanvarustusta-ja-sisavesimatkoja.html" target="_blank"><b>Laivanvarustusta ja sisävesimatkoja</b></a>".<br /></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lampén korostaa olevansa
matkakumppaneineen ”teoreettisesti” selvillä Suomen
maantieteestä, joten he päättävät käyttää hyväkseen rannalle
sattumalta ajaneita automobiileja kiiruhtaakseen paatin edelle
Hattulan uudelle kirkolle. Hän mainitsee autosta jätetyn
”juhannusillan kunniaksi” pois äänenehkäisijän, joten koko
seutukunta saa aistia matkalaisten innon heidän kiitäessään
maantietä kohti Mierolan salmea.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-fzUuE5ws7ss/X0pF51dhhEI/AAAAAAAACE8/i02ig_DShKAz1urI_fuw2ILmsKDDZVtxQCLcBGAsYHQ/s560/J097-20-Karlberg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="348" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-fzUuE5ws7ss/X0pF51dhhEI/AAAAAAAACE8/i02ig_DShKAz1urI_fuw2ILmsKDDZVtxQCLcBGAsYHQ/s0/J097-20-Karlberg.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span></span><span style="font-size: x-small;">Aulangon Karlberg. Lampénin mukaan höyrylaiva Luopioinen olisi joutunut odottamaan matkustajia<br />joissain sen edustalla, koska höyrylaiva Luopioinen ei kokonsa vuoksi päässyt Hämeenlinnan satamaan.<br /><i>Matkateoksen kuvitusta</i></span><br /></td></tr></tbody></table><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tässä yhteydessä hän
kokee aiheelliseksi mainita vielä kolmannen hämäläisillä
sisäjärvillä kulkevan aluksen eli <i>Kangasalan</i>, jota hän kuvailee
ilmeisesti satusetä Topeliuksen aikaiseksi eli siis ikälopuksi
laivavanhukseksi. <i>Luopioinen</i> sen sijaan on Lampénin mukaan suurin ja
komein laiva näillä vesin. Mielenkiintoista on, että se ei voi
laskea Hämeenlinnan laituriin, vaan pysähtyy ulapalle, jonnekin
Karlbergin luo kuin valtamerihöyryt ikään. Sen rungossa on
alhaalla salonki, jossa matkustajat viettävät koko pitkän
iltapäivän ”troopillisessa kuumuudessa”. Kannella on lisäksi
kaksi salonkia. Käytävät molemmin puolin kansisalonkia ovat perin
kapeat, minkä hän kokee perin kiusalliseksi etenkin kohdatessaan
naisia, jotka tuntuvat oleskelevan juuri noissa kapeikoissa.</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Ohitettaessa Lepaan
Lampén mainitsee etenkin siellä valmistettavat mainiot viinit ja
shampanjan. Avara Vanajaveden selkä on tällä kertaa tyyni ja
rauhallinen, mutta tiedossa ovat sen myrskyisätkin säät. Tiedetään
kertoa luoteisrannalla kohoavan Vermasvuoren rinteen maantiemäen
olevan yksi maamme jyrkimpiä ja pisimpiä. Lampén kirjoittaakin:</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Yleisenä
arvosteluna näistä järvistä ja rannoista mainittakoon, että ne
ovat hymyilevämmät kuin Päijänne ja Saimaa. Se johtuu siitä,
että viljelys on täällä vanhempaa, pellot ulottuvat usein rantaan
saakka, kuten etenkin Hauhon reitillä, joka laskee Mallasveteen.</i>”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rwlvvMWbSHc/X0pHMEB-_vI/AAAAAAAACFI/fFC8gRxY1FcAy6pLEh7jYpfpQkI1opEWACLcBGAsYHQ/s560/J097-20-Mierolan%2Bsalmi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="326" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-rwlvvMWbSHc/X0pHMEB-_vI/AAAAAAAACFI/fFC8gRxY1FcAy6pLEh7jYpfpQkI1opEWACLcBGAsYHQ/s0/J097-20-Mierolan%2Bsalmi.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Mierolan salmen maisemia.<br /><i>Matkakirjan kuvitusta</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Hämäläiset
maanomistajat saavat osakseen tavatonta ylistystä ja Lampén
kuvailee heidän asuvan niin ylellisesti isoissa rakennuksissaan,
ettei helsinkiläinen voi edes kuvitella. Tuo vauraus ilmenee hänen
mukaansa itse huoneluvun lisäksi sisustuksessa. Vanhat
herraskartanot ovat kuulemma siirtyneet talonpojille,
puolimiljonääreille, joilla jonkun alkuasukkaan kertoman mukaan on
yksinomaan Hämeenlinnan pankissa 7 miljoonaa markkaa. Tuo on
tietenkin aikansa huhupuheita, mutta kertoo kuitenkin olosuhteista ja
näkemyksistä vuoden 1916 tienoilla. Kerrottakoon vielä, että
Suomen pankin rahanarvonlaskurin mukaan 7 miljoonaa silloista markkaa
vastaa 16,830 miljoonaa euroa.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Talonväki itse on
hienotuntoisinta ja yksinkertaisinta, mitä tavata voi. He ovat
puetut maanviljelijän tavoin, joka joskus itsekin käy työhön
käsiksi, he puhuvat niin hiljaa, että tuskin kuulee mitä he
sanovat, sekä käyttäytyvät hiljaisesti ja arvokkaasti kuin
pylväspyhimykset. Kun he käyvät toistensa luona, näyttää siltä
kuin he tulisivat ottamaan osaa naapurin suureen suruun. Tunsin
itseni hyvin hämmentyneeksi heidän ylhäisen jäykässä
seurassaan, paljoa enemmän kuin aikoinaan niissä kahdessa Euroopan
ruhtinaallisessa hovissa, joissa minulla on ollut korkea kunnia
käydä.”</i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kaikkea tuollaista Lampén
pohtii silmäillessään <i>Luopioisen</i> peräkannella
hämäläisvesien rantoja ja tähyillen mielessään taloja
puutarhoineen. Vanajaveden luoteiskulman kapenevilla väylillä
lähellä Sääksmäen kirkkoa näkyy kauniita huviloita, joiden
joukosta kuulemma myös Matkailijayhdistyksen puheenjohtajakin on
hankkinut omansa. Samalla hän tekee tarkkoja havaintoja
kanssamatkustajistaan. Matkalla on väkeä niin Helsingistä kuin
lähitehtaasta.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Lähestyttäessä
Valkeakoskea Lampén pohdiskelee, kuinka sopivaa onkaan ollut nimetä
tuo vesi ”valkeaksi”, sillä niin vesi on koskessa vaahdonnut.
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Valkeakosken
rannalla on suuri paperitehdas, joka luultavasti on hyvin vanha,
sillä kanavaa varjostavat lehtipuut olivat suuret ja tuuheat.
Tehtaan yhteiskunta lienee sangen suuri, sillä sillä oli oma
lääkäri, jonka voimakasta kättä olin tilaisuudessa puristamaan
kanavan laiteilla. Nimenä on Valkeakoski suorastaan reklaami
paperitehtaalle. Tervakosken luulisi olevan aivan vastakohdan. Joka
tapauksessa taitaa paperi, jolle kirjoitan, olla lähtöisin
Tervakoskelta. Mutta runoilijoiden pitäisi aina kirjoittaa
Valkeakosken paperille, saadakseen henkäyksen Topeliuksen sielua
runoihinsa.</i>”</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"> </p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RxiJpzEBrVw/X0pIgibjFoI/AAAAAAAACFU/Sf35hDjJzUsnjkTPSx7BcNfbaHHoAS03ACLcBGAsYHQ/s558/J097-20-Valkeakosken%2Bkanava.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="377" data-original-width="558" src="https://1.bp.blogspot.com/-RxiJpzEBrVw/X0pIgibjFoI/AAAAAAAACFU/Sf35hDjJzUsnjkTPSx7BcNfbaHHoAS03ACLcBGAsYHQ/s0/J097-20-Valkeakosken%2Bkanava.jpg" /></a></td></tr><tr align="justify"><td class="tr-caption"><span style="font-size: x-small;">Valkeakosken kanavaa.<br /><i>Matkakirjan kuvitusta</i></span><br /></td></tr></tbody></table><br /><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Kilpa-ajo on kääntynyt
<i>Luopioisen</i> voitoksi ja se pääsee ensiksi kanavaan, vaikka
<i>Pälkäne</i> kyllä puhkuu aivan takana salmessa kansi täynnä
juhannusjuhlijoita. Lampénkin kohottaa mielessään
voitonhuumaisesti ” <i>eläköön Luopioisen höyrykattila ja sen
vapisevat venttiilit</i>!”</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Edessä välkkyvä
Mallasvesi tuo kulkijalle mieleen äskenpaistetun juhannuskakkaran.
Vastakkaisella rannalla kohoaa Pälkäneen uusi kirkko ja hyvin
rakennettu kirkonkylä. Lampén ei voi olla havaitsematta tavatonta
eroa näiden rantojen ja Haukiveden ja Saimaan kalliosaarien sekä
Päijänteen kivikkorantojen välillä. Mallasvesi nostaa mieleen
kuvan lammikosta tuuheassa puistossa. Hänen mielessään helkkyvät
Topeliuksen runot ja vasemmalle jäävät Roineen ”armahat aallot”.
Tätä kirjoittaessa ja hänen sanojaan tutkaillessa saan hyvinkin
silmiini sen suvisen illan vesillä, jolloin hän matkatovereineen ja
ventovieraita nuoria naisia tarkkaillen elää suomalaisen kesän
parhaimpia hetkiä.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">Tässä yhteydessä ei
ole tarpeen toistaa koko hänen topeliaanista pohdisteluaan, mutta
näen hänet lopulta saapumassa Kostianvirralle, Pälkäneen
kirkonkylän laituriin. Hän katselee syvällä lehtipuiden varjossa
virtaavaa vettä, sen viheriäistä sävyä rannasta toiselle.
Luopioinen kulkee reittiä ensimmäistä kesää, ja uomaa
syvennetään parhaillaan. Hän on tehnyt matkaa Helsingistä näille
hämäläisille järville 12 tuntia ja kokee olevansa maan sydämessä.
Viimeisiltä laitureilta Aitoosta ja Mataralahdesta puuttuvat vielä
telefoonit. Majataloonkin on kolmen kilometrin matka. On pakko
rauhoittua odottamaan hevosen saapumista. Lampén tovereineen asettuu
matkalaukkujensa ääreen aikeenaan matkata myöhemmin Vihavuoren
koskille forelleja onkimaan. Sitä ennen täytyy vain asettua yöksi
Sappeen majataloon, jota Lampén kuvaa hurmaavaksi.</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><b>Jatkuu...</b></i><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">* * *</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Lähde:</i></p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Suomea ristiin rastiin, Lampén, Ernst (1917)</i></p><i>
</i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p><i>
</i><p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><i><a href="https://www.doria.fi/handle/10024/145905"><span style="color: navy;"><span lang="zxx"><u>Doria</u></span></span></a></i></p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p> </p>Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-50313065063987095032020-07-19T12:37:00.001+03:002020-07-20T07:36:07.390+03:00Vaelluksella maisemaan<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Parhaimmillaan käynnit taidemuseossa ovat hiukan kuin tuttujen luona pistäytymisiä. Hämeenlinnan taidemuseon mainiot maisemamaalausten näyttelyt ovat saaneet tänä kesänä jatkoa teemalla <i>Oi Suomi – vaelluksia maisemaan</i>. </b></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-hDl65fwSQ0U/XxQKLufR2xI/AAAAAAAACDc/V6dnEW0xHsk3kr0TKrAp6iVa2UlES7iDACLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Muukka-Metsamaisema.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="457" data-original-width="350" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-hDl65fwSQ0U/XxQKLufR2xI/AAAAAAAACDc/V6dnEW0xHsk3kr0TKrAp6iVa2UlES7iDACLcBGAsYHQ/s320/J096-20-Muukka-Metsamaisema.jpg" width="245" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Tämä kuva houkuttelee matkaamaan maisemaan.<br />
Siellä yhdistyy mennyt, oleva ja aavistus<br />
tulevasta. Nämä taulut ovat pilkahdus kauan<br />
sitten olleesta ja samalla muistutus siitä,<br />
kuinka kaikki tekemämme rakentamalle on <br />
vain häivähdys tovin hehkuen. <br />
<i>Elias Muukka- Metsämaisema</i> </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Todellakin, kävijä pääsee ajatustensa siivin taivaltamaan seuduille, joissa kenties on jotain tuttuakin mutta silti kuitenkin mennyttä ja vierasta. Hän saa tilaisuuden matkata etsimään yksityiskohtia, joita taiteilijat ovat teoksiinsa sijoittaneet ja pohtia, kuinka tai miksi ne ovat sinne päätyneet.Vaikka maalauksia on tietenkin tehty pitkiäkin aikoja, niihin on kuitenkin tarttunut jonkinlainen muisto hetkestä, jolloin on syntynyt päätös laatia taideteos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Museokävijä pääsee tässä näyttelyssä heti tutustumaan Eero Järnefeltin mukana jämsäläiseen Konkolan maisemaan vuonna 1890. Tätä kirjoitettaessa teoksen taustoista löytyy <a href="http://www.tuhattulkintaa.fi/project/konkolan-maisema/" target="_blank"><b>tietoa netistä</b></a> ja paljastuu kyseessä olleen sikäläisen, paikkakunnalla vaikuttaneen talonpojan, liikemiehen ja patruunan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Severus_Konkola" target="_blank"><b>Severus Juhonpoika Konkolan</b></a> tilaama teos. Näin siis käy heti aluksi selville esimerkki taideteosten taustalla olleista taloudellisista seikoista.<br />
<br />
Itselleni ovat Hämeenlinnan näyttelyjen kautta tulleet jotenkin merkityksellisiksi kesällä 2020 näytteillä olevista tauluista ainakin Werner Holmbergin <b><i>Suomalainen järvimaisema</i></b> vuodelta 1855 ja Fanny Churbergin <b><i>Kuutamomaisema</i></b> vuodelta 1878. Jotain samaa, miltei mystisellä tavalla sekä pahaenteistä että kiehtovaa valon ja varjon yhteen kietoutumista on myös Hjalmar Munsterhjelmin teoksessa <b><i>Kuutamoyö</i></b>, joka niin ikään esittää pimeyden halkaisevaa kalvakasta yötaivasta ja ihmisasumusta öisessä maisemassa ikään kuin nojaamassa hetken hiljaisuudessa vasten tulevaa tai mennyttä kaikessa armottomuudessaan.<br />
<br />
Mainitsemassani Holmbergin työssä huomioni on oitis kiinnittynyt miltei keskellä maisemaa hohtavaan järvenrantaan. Jotenkin pilvien lomasta taiteilija on sijoittanut valon korostamaan järveen laskevaa niitty- ja peltomaisemaa. Metsän ja lahdelman sylissä maalaiskylä on vain valon ja varjon rajalla valaistuksen korostaessa ainoastaan peltoa, jolta osa sadosta on jo kasattu kuhilaille. Etualalla kivet niityllä korostavat vaikutelmaa, että tästä maasta ihminen on saanut kerättyä itselleen vain sen, jonka luonto on hänelle sallinut. Hieman taaempana, silti aika tavalla keskiössä häämöttää selvästi niemellä lahden takana pitäjän kirkko muistuttamassa maan ja hengen yhteydestä aikakautensa ihmisten elämässä. Horisontissa kaareutuvat kuin tummina jättiläisaaltoina kaukaiset metsämaat harjuineen. Kaiken yllä vaeltavat pilvimassat muistuttaen, että seuraavassa hetkessä saattaa maiseman ylle puhjeta kesäinen sade. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-dP90o0aEPk8/XxQK5XtxNFI/AAAAAAAACDs/rox-QVQTgFETBGU1YGLoDm-y7gZPxb_fgCLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Holmberg-Suomalainen%2Bjarvimaisema.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="430" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-dP90o0aEPk8/XxQK5XtxNFI/AAAAAAAACDs/rox-QVQTgFETBGU1YGLoDm-y7gZPxb_fgCLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Holmberg-Suomalainen%2Bjarvimaisema.JPG" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Werner Holmberg: Suomalainen järvimaisema 1855.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Erityisen viehättävää ja samalla tietyllä tavalla armotontakin näissä vanhoissa teoksissa on asetelma, jossa ihminen ei pyri olemaan luomakuntaa suurempi nykyaikaisine, massiivisine rakennelmineen, vaan hänen asumuksensa ovat toisinaan jopa melkein maahan vaipumassa tai ainakin jollain lailla luonnon sisäänsä imaisemia. <br />
<br />
Fanny Churbergin Kuutamomaisemassa veden ja rannan ylle levittäytyvät pilvimassat antavat eittämättä perin uhkaavan tunnelman. Rannan rakennukset ja niistä pilkottava valo vie ajatukset ihmisiin. Savupiipusta kiemurteleva harmaa haituva aluksi aivan sulautuu usvaan ja on silti selkeä merkki ikkunan loiston lisäksi elämäänsä elävistä ihmisolennoista. Korkeuksissa myllertävät pilvimassat päästävät juuri sillä tavalla kuunvaloa, ettei katsoja voi tietää, onko myrsky alkamassa vai päättymässä. Hän saattaa pohtia, kutsuuko pihapolku kulkemaan uuteen päivään vai ovatko käsillä öisen matkalaisen viimeiset mutkat ennen taipaleen ja yön pärskeen koettelemuksista lievittävää kotiliettä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1oadn916PQc/XxQLzr4fzxI/AAAAAAAACD4/7SR7ce-gpcM9p6Bw6dU0FW7s2gSrxwAqwCLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Churberg%2B-%2Byksityiskohta%2B%2BKuutamomaisemasta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="383" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-1oadn916PQc/XxQLzr4fzxI/AAAAAAAACD4/7SR7ce-gpcM9p6Bw6dU0FW7s2gSrxwAqwCLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Churberg%2B-%2Byksityiskohta%2B%2BKuutamomaisemasta.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Tässä mökissä odottaa lämmin liesituli suuren veden hohtaessa kuutamon kalvakkaassa valossa ja synkkien pilvien<br />
vyöryessä yli yötaivaan. Onko lie aamu koittamassa myrskyn jälkeen vai maailma vasta vaipumassa pimeään raju-<br />
ilmaan? Yksityiskohta Fanny Churbergin maalauksesta Kuutamomaisema, jossa valo ja synkkä yö käyvät uhkaavaa <br />
kamppailua rannalla nököttävien rakennusten ja kutsuvan kotilieden yllä.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Berndt Lindholmin <b><i>Vanha Naantali</i></b> vuodelta 1870 huokuu vanhan aikakauden arvokkuutta. Se houkuttelee katsojaa astelemaan etualalle kuvatun pariskunnan keralla maantietä alas kallioisten mäkien välissä nököttänyttä ja kirkon ympärille rakentunutta kylämäistä pikkukaupunkia kohti. Tyynellä merenlahdella pilkottavat veneiden purjeet, ja tuulimyllyjen rivistö vartioi rantaviivaa. Kultarannan suunnasta katsoja saattaa erottaa vain kasvillisuuden täplittämän kalliosaaren, mutta kaipa siellä joki mökkikin lie. <br />
<br />
Johan Knutsonin <b><i>Näkymä Helsingin saaristosta</i></b> noin vuodelta 1870 tuo selkeästi mieleeni vuosia aiemmin näkemäni mainosjulisteen, jossa on ollut maalattuna hämeenlinnalainen näkymä Virvelin tai Kantolan suunnasta järven ylitse pohjoiseen kohti kaupunkia. Knutsonilla samaan tapaan maalaisidyllin ja rantamaiseman taustalla häämöttävät Helsingin tarkeimmät kirkot ja kaupunki osoituksena, kuinka lähellä ja osana maaseutua suomalaiset kaupungit ovat olleetkaan.<br />
<br />
Ferdinand von Wrightin <i><b>Kesämaisema</b></i> vuodelta 1880 on myös tuttu viime vuodelta. Herrasväki viettää siinä kesäretkipäivää rantakalliolla onkimiehen narratessa saalista kymmenkunta metriä sivummalla. Lähempänä rantaa on vielä kaksi muuta venettä, joilla väki ilmeisesti on saapunut paikalle. Suvi näyttäytyy levollisimmillaan katselijan eteen. <br />
<br />
Elias Muukan <i><b>Metsämaisema</b></i> polkuineen tuo selvästi tyyliltään mieleen vuosikaudet vanhempieni seinällä ihailemaani minulle tuntemattoman tekijän rantamaisemaa Lehijärven rannalta, vaikkei Muukan teoksessa näy vilahdustakaan vedestä saati järvestä. Kyseessä on taulun keskiössä oleva haalean tiilenpunertava polku, joka voisi olla kuin jatke mainitsemani jonkun toisen taiteilijan Lehijärvitaulun etualalla olleesta taivaltamaan kutsuneesta metsäurasta. Tietyllä tavalla maisema onkin yhtä ja samaa, mutta me vain liian pieniä havaitsemaan sitä kerralla. Mäkien jälkeen tulee aina uusia ja mutkat seuraavat toisiaan. <br />
<br />
Munsterhjelmin <i><b>Olavilinna</b></i> vuodelta 1875 houkuttelee tirkistelemään yksityiskohtia niin kuin pyykkiä narulle ripustavaa naista, jonka arkipäivää 2020-luvun ihminen voi vain arvailla ja koettaa häivyttää hetkeksi epäilykset pelkästä karuudesta. Onhan sentään kaunis ja ilmeisen lämmin kesäpäivä, toista kuin kolkon kylmät talvikuukaudet vesien ylitse puhaltavine tuulineen. Huomio kiinnittyy myös oikeassa laidassa ilmeisesti Rapaluodon suunnalla purjeveneeseen ja taaempana mustaa savua tupruttelevaan höyrypaattiin. Onko taiteilija ne sijoittanut täydentämään näkymää vai onko hän todella tähynnyt kaukaisuudessa kulkeneisiin? Keskiössä oleva linna on toki kiistämätön maiseman monoliitti ja kaikki muu vain ympäröi sitä. Katsojalle ei jää epäselvyyttä, miksi se on sijoitettu juuri tuohon lukitsemaan koko näkyvän seutukunnan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tIAXNmE6aeQ/XxQN4M5s9sI/AAAAAAAACEE/5UAtbjtnh48tkpnrE3noLd7u4wZ3H-CFgCLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Toriseva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="292" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-tIAXNmE6aeQ/XxQN4M5s9sI/AAAAAAAACEE/5UAtbjtnh48tkpnrE3noLd7u4wZ3H-CFgCLcBGAsYHQ/s1600/J096-20-Toriseva.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Kaksi Torisevaa. Vasemmalla Holmberg sukeltaa syvälle maiseman uumeniin 1859 ja oikealla puolestaan<br />
Akseli Gallen-Kallela kapuaa 1898 kallioille ja tähyilee kaukaisuuteen kaiken massiivisen ylitse.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Aikanaan pääsin ihailemaan Hämeenlinnassa myös Werner Holmberg -näyttelyn upeita maalauksia. Eihän maisemataulujen näyttely olisi mitään ilman hänen töitään, joista legendaarisimpia on <i><b>Aihe Torisevalta</b></i> vuodelta 1859. Sen näkymää kuvaillaan Ville Lukkarisen ja Anne-Maria Pennosen teoksessa Werner Holmberg ”erityisen vaikuttavaksi” ja ”sadunomaisen runolliseksi”. Sitä se onkin, eikä vaikutelmaa himmennä lainkaan tietoisuus, että taiteilija kuulemma lisäsi jälkeen päin yksityiskohtia muualta niin kuin esimerkiksi ilmeisesti kallion mittasuhteita ja erään männyn Näsijärveltä.<br />
<br />
Viimeisimmällä käynnilläni taidemuseossa opin jälleen uuden yksityiskohdan taide- ja paikkahistoriasta, sillä <a href="https://www.virrat.fi/matkailu/nahtavyydet/torisevan-rotkojarvet-ja-luontopolku/" target="_blank"><b>Torisevan rotkojärvet</b></a> Virtain keskustasta Ruoveden suuntaan ovat toki olleet muidenkin maalareiden suosiossa. Hämeenlinnassa on nähtävillä myös Gallen-Kallelan näkymä sieltä vuodelta 1898. Siinä missä Holmberg tunkeutuu syvälle taikametsän uumeniin Akseli on kohottautunut korkealle kallioille tähyämään ylitse rotkolaakson ja metsän. Jylhien kallioiden lisäksi hallitsevana ovat kaukana punertava taivas ja kultaisena läpi korven mutkitteleva joki. Nämä taulut nähtyään ei voi kuin kaivata näkemään seutu joskus omin silmin. Vaikkei sinne pääsisikään, teokset täydentävät katsojalle toisiaan esittelemällä jylhän suomalaisen maiseman kaksi puolta eli karun sydämen ja huikean avaruuden. Siitähän näissä teoksissa mielestäni piilee perimmäinen tarkoitus eli oleminen tarkkailemassa niin yksityiskohtia kuin suurta kokonaisuuttakin vapautuen oman arjen siteistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
* * *</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: inherit;">Luettavaa Werner Holmbergistä:</span></span></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<i><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: x-small;">Ville Lukkarinen/Anne-Maria Pennonen. Werner Holmberg 2017</span></span></i><br />
<i><span style="font-family: inherit;">
</span></i>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-17121930094342605212020-06-28T09:41:00.000+03:002020-06-28T16:14:05.307+03:00”Aiotteko Tekin lähteä ravikaupunkiin?”<br />
<h3 align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kirjavaraston aarteita 8</h3>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Virikkeen
tämänkertaiselle kirjoitukselle on antanut Hämeenlinnan kirjaston
kotiseutukokoelmista löytynyt taulukkokirjanen. Kyseessä on ollut
läänin eläinlääkäri L. Fabritiuksen vuonna 1895 toimittama
Tilastollisia Tauluja yleisistä kilpa-ajoista Suomessa, mikä
puolestaan on ollut oiva ponnahduslauta Erkki Vettenniemen teokseen
Suomalaisen urheilun synty. Ravisportti 1800-luvulla ja sen vaikutus
ihmiskilpailuihin. Teoksessa esitellään suomalaisen
urheilun syntyä ja taustoja ja viitataan myös aikakäsityksen
yleiseen muutokseen tuona aikakautena. Tällä kertaa kuitenkin
keskityn siis hevosteluun ja tarkemmin sanoen yhteen päivään eli
16.3.1865, sillä Hämeenlinnalla on ollut merkittävä vaikutus myös
raviurheilun kehityksessä. Rata talvisella Vikmanin lahdella on
aikanaan ollut käsite maassamme.</b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ET0F1XiR_-0/XvgyC9NZqMI/AAAAAAAACCM/n6M5M0ZQfkw9UFeM1EhVYD0ILrtA1a52QCLcBGAsYHQ/s1600/J095-20-kannet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="399" data-original-width="559" src="https://1.bp.blogspot.com/-ET0F1XiR_-0/XvgyC9NZqMI/AAAAAAAACCM/n6M5M0ZQfkw9UFeM1EhVYD0ILrtA1a52QCLcBGAsYHQ/s1600/J095-20-kannet.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toki Suomessa oli
kisailtu hevosilla jo aiemminkin, mutta koska muutamien innokkaiden
puuhamiesten ja korkeassakin asemassa olevien virkamiesten asialle
omistautumisen ansiosta Hämeenlinna sai kunnian olla ensimmäisten
valtionkilpailujen näyttämönä, on aiheellista keskittyä tässä
juuri noihin päiviin, jolloin kaupunkimme sai nauttia erinomaisen
sijaintinsa ja kehittyvien kulkuyhteyksien hyödyistä, vaikka kilpaa
oli ajettu esimerkiksi Kuopiossa jo vuosia sitten. Tammelan pitäjän
Mustialan maatalousopistolla oli merkittävä rooli sikäläisellä
Pyhäjärvellä 1864 pidettyihin ajoihin, joiden hyvien kokemusten
selkeänä jatkumona Vettenniemi pitää seuraavan vuoden
Hämeenlinnan ajoja, joihin uskaltauduttiin anomaan avustusta
senaatilta. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VfsQ5yzCSeY/XvgyPSGe-zI/AAAAAAAACCQ/jB21bcgj7D8GHvP9G8XCmlYW3fF0FLjMwCLcBGAsYHQ/s1600/J095-20-erikoisjuna-aikataulu_helsingfors%2BDagblad_8.3.1865.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="393" data-original-width="326" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-VfsQ5yzCSeY/XvgyPSGe-zI/AAAAAAAACCQ/jB21bcgj7D8GHvP9G8XCmlYW3fF0FLjMwCLcBGAsYHQ/s320/J095-20-erikoisjuna-aikataulu_helsingfors%2BDagblad_8.3.1865.jpg" width="265" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Nykyaikaisimpia kulkuvälineitä ja -yhteyksiä<br />
osattiin hyödyntää. Hämeenlinnan kilpa-ajoihin<br />
järjestettiin erikoisjunayhteys, jonka ilmoitus<br />
löytyi muun muassa Helsingfors Dagblad -lehdestä.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Olennaisessa osassa
Hämeenlinnan ravitarinaa oli rautatie, joka kuljetti runsaasti väkeä
tuona torstaiaamuna Helsingistä asti, jossa kaikissa piireissä
kuulemma oli ollut kohdattaessa repliikkinä tuttavan mahdollinen
”siirtyminen ravikaupunkiin”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Perjantaina maaliskuun 17
päivänä 1865 paikkakuntamme sanomalehti <i><b>Hämäläinen</b></i> aloitti
raporttinsa tapahtumista seuraavalla toteamuksella:</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Kilpa-ajo näinä
päiwinä on tehnyt erinomaisen liikkeen kaupungissamme, jommoista
tuskin ennen on täällä nähty. Ei ainoasti koko kaupungin wäestö,
waan myös suuri paljous wieraita oli ihailemassa tätä kovin
kaunista näköä. Taiwaskin suosi erinomaisesti tätä toimitusta;
lähes parinkymmenen asteen kylmiä öitä seurasi suloinen päiwän
paiste.</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hevosenkengän eli noin
ellipsin muotoisella virstan mittaisella radalla kilpaili lopulta 32
hevosta, kun alkuperäisistä ilmoittautuneista oli karsinta-ajojen
kautta jäänyt pois 11 ja sittemmin joukkoon liittynyt 2 uutta
hevosta oltuaan estyneitä osallistumasta koeajoon. Niistä vain 4
oli oriita ja 6 valakkaa eli ruunia, loput siis tammoja, minkä
raportin kirjoittaja Hämäläisessä erikseen pani merkille tulkiten
sen osoittavan orien pidon alhaista tasoa. Rata ajettiin kahdesti ja
ajat laskettiin yhteen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämäläisen ensi
sanoista lähtien nousee silmiin kuva ravipäivän
erikoislaatuisuudesta. Kestikievarin tarjoamat juomat,
musiikkiesitykset ja utelias rahvas pälyilemässä itse
kilpailutapahtuman lisäksi kohti arvovaltaisen tuomariston kuusin ja
lipuin koristeltua lavaa. Oma nähtävyytensä on ollut taatusti myös
Helsingistä ja kauempaakin tullut osa yleisöstä. Sekä ennen
kilpailua että sen jälkeen kaduilla on varmaan kajahdellut
jokseenkin runsaasti outoa puheenpartta. Kilpailujen yhteyteen
liittyneet illanvietot ja riemunpito pitivät kaupungin useita päiviä
yleisenä puheenaiheena.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-2g-xivb7ffo/XvgykdoZNUI/AAAAAAAACCc/5e2BaXagRKopIF_LVxN2UTPBk0yEf5dtgCLcBGAsYHQ/s1600/J095-20-ajojen%2Btulostaulu%2Bhml%2B1865.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="421" data-original-width="1327" height="126" src="https://1.bp.blogspot.com/-2g-xivb7ffo/XvgykdoZNUI/AAAAAAAACCc/5e2BaXagRKopIF_LVxN2UTPBk0yEf5dtgCLcBGAsYHQ/s400/J095-20-ajojen%2Btulostaulu%2Bhml%2B1865.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Taulukko Hämeenlinnan kilpa-ajojen kärkisijoille kirineistä hevosista omistajineen. Tällöin usein itse hevosten<br />
nimet jäivät usein merkitsemättä ja eläimistä puhuttiin vain sen ja sen hevosena. [<span style="font-size: xx-small;">NAPSAUTA KUVAA</span>]</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Maanviljelyshallituksen
kehotuksesta julkaistusta tuloskirjasta löydämme myös Hämeenlinnan
maaliskuun 16. päivän 1865 ajojen kaksi parhaiten sijoittunutta
kaikista kolmesta luokasta. Lisänä on pikkutietoa muutamasta
hevosesta omistajineen. Oriiden luokan voittaja oli sääksmäkeläisen
kauppias A. Blåfieldin Herkules, josta löytyy hiukan tietoja netin
uumenista eli hevosihmisten <b>Sukuposti</b>-portaalista. Sinne
lainatussa kuvauksessa <a href="http://www.sukuposti.net/hevoset/herkules/3614" target="_blank"><b>Herkulesta</b></a> kuvaillaan muun muassa ”<i>Herkules
oli ollut suuri kaunis ruunikko mustaharja hevonen omaten
keskinkertaiset juoksunlahjat. Ruotsissa se oli joissakin
kilpa-ajoissa tullut palkituksi. Oriin sukuperästä kertoo eräs
ruotsinmaalainen, joka sen aikoinaan tiesi ja tunsi, että siinä oli
3/4 norjalaista verta ja 1/4 jotakin muuta vierasta rotua;
suomalaista ei yhtään.</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b><i>Herkules</i></b> oli ilmeisesti
etenkin arvossa pidetty siitoseläin, mikä korostaa valtion
hevoskilpailujen taustalla ollutta vakaata pyrkimystä sekä lajin
että eläinten hyötykäytön kehittämiseen.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tammojen kohdalla
voittajaksi ennätti <i><b>Brita</b></i>-tamma, jonka kohdalla vertailu
tulosluettelon ja Sukupostin välillä tuo mielenkiintoisen
yksityiskohdan. Portaalista löytyy kyllä Jyväskylässä 1854
syntynyt <i><b>Brita</b></i>-tamma, joka värinsäkin puolesta (rautias) täsmäisi.
Sukupostissa hevosen omistajaksi on merkitty valtiopäivämies
Vitikkala Jämsästä. Hämeenlinnan ajoissa luokkansa voittaneen
<i><b>Brita</b></i>n omistajaksi on kerrottu jyväskyläläinen kauppias
<b>Michelsson</b>. Ruunien luokan puolestaan voitti Hämeenlinnassa
jämsäläisen rustitilallinen <b>J. Witikkala</b>, joten olisikohan ajojen
yhteydessä tehty hevoskauppoja Britastakin? Joka tapauksessa
kilpailujen ohella ajoilla oli merkittävä osuus hevosmiesten
välisessä yhteydenpidossa, ja vuosien varrella kiinnitettiin
ilmeisesti paljon huomiota myös eläinsuojelullisiin tekijöihin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Eqn0GjGk9_8/Xvg0BWzw_tI/AAAAAAAACCo/qWR3BIbXRAQFFK0veCIkRPyKKRqLAzzTgCLcBGAsYHQ/s1600/J095-20-Helsingfor%2BDagblad%2B17.3.1865.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="154" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-Eqn0GjGk9_8/Xvg0BWzw_tI/AAAAAAAACCo/qWR3BIbXRAQFFK0veCIkRPyKKRqLAzzTgCLcBGAsYHQ/s1600/J095-20-Helsingfor%2BDagblad%2B17.3.1865.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Helsingfors Dagblad kirjoitti heti 17.3.1865 kilpa-ajoista laveasti neljän palstan jutulla ja aloitti niin hevoskasvatuksesta<br />
kuin ratsuväestäkin ulkomailla ammoisilta ajoilta. Lopussa sentään kerrattiin Hämeenlinnankin tapahtumia ja muistettiin <br />
mainita tapahtuman taustahenkilöt ja yhteys edellisen vuoden Tammelan kisoihin.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Ankaran taka-talven (jopa -27
astetta) ja lumen tulon lisäksi Hämeenlinnan kilpa-ajot säilyivät
hyvän aikaa puheenaiheena niin muualla maassa kuin tietenkin itse
paikkakunnalla. Hämäläinen kirjoitti vielä 27. maaliskuuta, että
”<i>se hewonen, ori Saarijärveltä, joka sai ensimmäisen
palkinnon wetämisessä, myytiin paikalla 1000 markan hinnasta.
Sanottiin , että se juoksussakin olisi ensimmäisen palkinnon
ansainnut, mutta ukko omistaja ei hennonnut maksaa ensipäiwänä 4
markkaa; sanoi muka koko kassansa olewan 6 markkaa, ja, jos hewonen
ei palkintoa saisi, kuinka sitte olla ja elää. Paljon ukkoa
arvelutti 4 markan maksu wetoonkin tullessa, waikka, kun häntä
siihen ehtimiseen kehoitettiin, hän lausi:” pitäisi sen jotakin
wetämän, onhan se siellä kotona mastopuitakin metsästä tuonut.”
- Toinen palkinnon woittaja, Isotalon ilmoittama walakka (joka
oikeastaan oli maanmittari Lindhin oma), myös myytiin 650 markasta.
Molemmat myyjät saiwat pitää palkinnon hywänänsä. Usiampia
parempain hewoisten kauppoja tehtiin wielä sen lisäksi, mutta
niistä ei ole tarkempaa tietoa.</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kaupunkimme sanomalehti
muisteli yhä niin ikään kilpailupäivän iltaa, jolloin hevosväki
ja katsojat olivat kokoontuneet seurahuoneelle ehtoota viettämään,
nostamaan maljan voittajille ynnä keräämään lahjoituksin varoja
seuraavan vuoden kilpailuja varten. Ilonpidon lisäksi kaduilla ja
kujilla sattui valitettavasti myös onnettomuuksiakin. Ainakin yhden
kisällin päälle ajettiin sillä seurauksella, että tämä
seuraavana aamuna kuoli. Päälle ajajan kerrottiin olleen maalainen
ja kisällin viinapäissään toikkaroineen kadulla eteen. Kovalla
vauhdilla ajelu oli kuulemma kaduilla yleinen paha tapa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-cZDBClPi_Y8/Xvg0LTwVWTI/AAAAAAAACCs/keCAC8p3qZo-ZZhiF6w6ym6dI8hXYEBdACLcBGAsYHQ/s1600/J95-20-M%25C3%25A5rten%2BHeland%2Bkilpa-ajot%2B%25C3%2585hlkistanin%2Bradalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="362" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-cZDBClPi_Y8/Xvg0LTwVWTI/AAAAAAAACCs/keCAC8p3qZo-ZZhiF6w6ym6dI8hXYEBdACLcBGAsYHQ/s1600/J95-20-M%25C3%25A5rten%2BHeland%2Bkilpa-ajot%2B%25C3%2585hlkistanin%2Bradalla.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Tässä kuvassa on maalaus kilpa-ajoista Åhlkistan radalla Ruotsissa joskus vuosien 1800 ja 1814 väliltä.<br />
Maalauksen on tehnyt 1765-1814 elänyt taidemaalari <b>Martin Heland</b>. Liitän kuvan tähän tuomaan häivähdystä<br />
menneen ajan kilpa-ajotunnelmista. Varmaankaan kovin paljon ei ollut muuttunut muutamassa vuosikymmenessä.<br />
Samalla välittyy sekin tosiasia, ettei 1800-luvun Hämeenlinna todellakaan ollut mikään aikakautensa <br />
periferia, vaan virkamieskunnan kautta tänne kantautui virtauksia suuremmastakin maailmasta.<br />
<i>Kuva Wikimedia Commons</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vielä vuoden 1865
palkittujen luettelossa ei esiinny hämeenlinnalaista
hevosenomistajaa. mutta jo seuraavana vuonna taulukosta löytyy
oriiden luokan voittanut nimeltä mainitsematon hevonen, jonka
omistaja on ollut eversti <b>Rubaschkin</b>. Tammojen toisen palkinnon
tuolloin vei tyrväntöläisen <b>C. Packalén</b>in <i><b> Polka</b></i>, joten
lähiseutujen nimet alkoivat tulla esille. Vuonna 1868 hämeenlinnassa
tuolloin vaikuttaneen eversti <b>Costiander</b>in tamma <i><b>Tuima</b></i> tuli
viidenneksi. Viimeksi mainittu eversti erosi samana vuonna
sotapalveluksesta ja osti Nuutajärven lasitehtaan ja kartanon
Urjalasta. Hän toimi sittemmin myös Hämeen läänin kuvernöörinä
1887-1895. Aikanaan ilmeistä arvostusta nauttinut ja talousasioista
perillä ollut Costiander perusti katovuonna 1891 yhdessä puolisonsa
kanssa Jenny Costianderin lahjoitusrahaston , jonka koroilla tuli
kustantaa köyhille ruokakeittola. Tämä mainittakoon osoituksena,
millaista väkeä oli aikanaan Hämeenlinnan ravikaupunkiaikakauden
takana. Ei ihme, että juuri kaupunkimme hetken oli ihmisten huulilla
puhuttaessa hevosista ja hevoskilpailuista.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * * </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<i><span style="font-size: x-small;">Lähteet:</span></i></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<ul>
<li><i><span style="font-size: x-small;">Heikki Vettenniemi.
Suomalaisen urheilun synty</span></i></li>
<li><i><span style="font-size: x-small;">Helsingfors Dagblad 17.3.186 </span></i></li>
<li><i><span style="font-size: x-small;">Hämeenlinnalaisia
1639-1989</span></i></li>
<li><i><span style="font-size: x-small;">Sanomalehti Hämäläinen
17.3.1865</span></i></li>
<li><i><span style="font-size: x-small;">Sukuposti-portaali; http://www.sukuposti.net/</span></i></li>
<li><i><span style="font-size: x-small;">Tilastollisia tauluja
yleisistä kilpa-ajoista Suomessa vuosina 1862-1895.
Maanviljelyshallituksen tiedonantoja N:o VIII. 1895. Toimittanut L.
Fabritius. Läänin Eläinlääkäri.</span></i></li>
</ul>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-73327029328903325682020-05-22T18:15:00.002+03:002020-05-22T23:33:52.212+03:00Pikajalkamiehiä ja rohkeita syklistejä<h3>
Kirjavaraston aarteita 7</h3>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Nykyinen Hämeenlinna on
näyttäytynyt ulkopaikkakuntalaiselle kenties eniten
nelipyöräisten kaupunkina julkisella Toriparkin vastaisella taistelullaan ja taannoisella surullisenkuuluisalla Sunny Car Center
-näytelmällään ja vaikeuksista rautatieyhteyksien ylläpidossa. Silti olisi syytä muistaa, että kaupungillamme
on ollut aikanaan osansa myös toisenlaisten kulkupelien ympärille
kehkeytyneessä toimeliaisuudessa ja kontaktit maailmalle niiden
parissa toimineiden kautta. Onhan meille aikanaan ensimmäisenä
vedetty rautatie ja ja tällä kertaa hyllystä käsiini sattuneen
teoksen teeman mukaisesti vireänä ollut aikanaan myös polkupyöräily. </b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-oX3hUuUO-Kg/XsfcafYcWQI/AAAAAAAAB_4/wpMT6FaT1IwsX4TTd7XQmgo_paTN0RArwCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-Welleniuksesta%2BVaakunaan-kansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="428" data-original-width="300" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-oX3hUuUO-Kg/XsfcafYcWQI/AAAAAAAAB_4/wpMT6FaT1IwsX4TTd7XQmgo_paTN0RArwCLcBGAsYHQ/s320/J094-20-Welleniuksesta%2BVaakunaan-kansi.jpg" width="224" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Mikko Kylliäisen vuonna
2013 ilmestynyt teos <b>Welleniuksesta Vaakunaan</b> on jo joitain vuosia
sitten saanut esittelynsä muun muassa polkupyöräilyyn
teemoittuneen blogistin <a href="https://fillarantti2.wordpress.com/2015/03/13/pikajalan-taikaa-hamptonissa/" target="_blank"><b>Fillarantin</b></a> tekstissä, mutta ansaitsee yhä
esilletuontia jo siitäkin syystä, kuinka virkistävä lukukokemus
ja kiinnostava löytö se minulle henkilökohtaisesti on ollut palauttaessaan
mieleen aiempia lukemiani tarinakatkelmia ja omia pyörämatkoja ynnä sitä tosiasiaa,
että Hämeenlinnassa on ollut joskus muutakin kuin nykypäivän
julkista keskustelua paljolti hallinnut autolähtöinen
liikennepoliittinen pysäköintipolemiikki. Teos kertoo tiivistetysti
hämeenlinnalaisen polkupyöräilyn ja polkupyörien kokoamisen
kehityksen unohtamatta muutamia mielenkiintoisia esimerkkejä eri
yhteiskuntaluokkia edustaneista aikalaisista, joiden elämään
polkupyöräily on tuonut uutta väriä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Sotaväen merkitys
kaupungillemme näyttäytyy olennaisena myös velosipedien
(<i>vélocipède=pikajalka</i>) eli polkupyörien ja Hämeenlinnan
yhteisessä historiassa armeijan hyödyntäessä ensimmäisten
joukossa uutta kulkuvälinettä jo 1800-luvulla palveluskäytössä.
Lukija saattaa sielunsa silmin nähdä luutnantti <b>G. E. Enehjelmin</b>
polkemassa lokakuussa 1886 hämäläisiä maanteitä
reservikomppanioiden kivääritarkastuksiin tai vuotta myöhemmin
luutnantti <b>Savoniuksen</b> kymmenhenkisen etukomennuskunnan
tiedustelemassa sotaharjoituksiin marssiville valmisteltavia
levähdys- ja majapaikkoja. Tässä yhteydessä lukija kenties jo
innostuu hyödyntämään nykyajan suomia mahdollisuuksia ja etsiä
polkupyöräilyä tuon ajan lehdistä. Pikaisesti paljastuu, että
maassamme useat lehdet, muun muassa Tampere ja Waasan lehti
keskiviikkona 3.6. 1885 kirjoittavat:</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Welosipedi.
Washingtonissa kulkewat nykyään useat lääkärit welosipedilla.
Sähkösanomain kuljettajat owat siellä jo kauan käyttäneet sitä
kulkuneuwoa. - Baijerissa koetetaan käyttää welosipedia
sotapalvelukseen. Aluksi pannaan semmoiset sotamiehet, jotka osaawat
ajaa welosipedia, läheteiksi.</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Entisenä lyseolaisena
koen tietenkin pienen sävähdyksen opinahjoni noustessa Kylliäisen
teoksessa uudella tavalla esille polkupyöräilleiden lyseolaisten
kautta. Kesäkuun 28. päivänä vuonna 1887 kirjoittaa Hämeen
Sanomat lyseolainen <b>Werner Lönnholtzin</b> ”ripeästä” urotyöstä
hänen ajettuaan Kalvolan Niemen kartanosta Hämeenlinnaan tunnissa
ja 45 minuutissa taittaen näin lähes kolme peninkulmaa
mainitussa ajassa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FQnPg-cUxPY/XsfdkqsT5RI/AAAAAAAACAE/1je2H9dLXmEGELK4JZuXxZ6P8rQ7ifUtgCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-Inha_I_K.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="300" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-FQnPg-cUxPY/XsfdkqsT5RI/AAAAAAAACAE/1je2H9dLXmEGELK4JZuXxZ6P8rQ7ifUtgCLcBGAsYHQ/s320/J094-20-Inha_I_K.jpg" width="221" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">I. K. Inha 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.<br />
<i>Kuva Karl Emil Ståhlberg/ <br />Wikimedia Commons</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/I._K._Inha" target="_blank"><b>I- K. Inha</b></a> ei juuri
kulttuuria seuranneiden piirissä esittelyjä kaipaa, mutta hänen
yhteytensä Hämeenlinnaan saa huokaisemaan kunnioitusta mielessä,
että hänkin... Inha eli <b>Into Konrad Nyström</b> liittyy olennaisesti
suomalaisen pyöräilyn historiaan. Uskotaanhan hänen tuoneen meille
sanan polkupyörä, vaikka sitä kerrotaan käytetyn jo jonkin aikaa
ennen häntä. Niin tai näin, olettaa sopii, että Inhalla on ollut
olennainen merkitys termin vakiintumisessa. Vuonna 1888 sanomalehdet,
kuten <b>Hämäläinen</b> ja <b>Uusi Suometar</b>, seuraavat Nyströmin matkaa
Saksaan ja Sveitsiin kuin jatkokertomusta. Matkallaan Euroopan
laivalle hän on ajanut pyörällä Helsingistä Hämeenlinnaan
tervehtimään vanhoja opettajiaan ennen suunnistamista satamaan
Pohjanmaalle.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kalvolalaisen <b>Ernst
Geitlinin</b> ja tamperelaisen <b>Alfred Frestadiuksen</b> polkupyörämatkasta
kirjoittaa <b>Hämeen Sanomat</b> tiistaina heinäkuun 24. 1888 seuraavasti:</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Nopea
polkupyörämatka. Ylioppilas Ernst Geitlin lähti paluumatkallensa
Ylävedeltä, 12 wirstaa Wiipurin tuolta puolen 16 p. heinäkuuta kl.
10 e. p. p. ja saapui Ryttylän asemalle keskiwiikkona kl. 1
päiwällä, muutama minuutti tawarajunan lähdön jälkeen, jolla
hän oli aikonut päästä kotiinsa Kalwoilaan. Tähän noin 32
peninkulman pituiseen matkaan tarwittiin 51 tuntia, huokuuajat siihen
luettuina. Hänen matkatowerinsa A. Frestadius, jonka polkupyörä
rikkoontui wähä ennen kuin Sortawalasta päästiin Wiipuriin,
pakoitettiin tämän kautta rautateitse palaamaan kotiinsa
Tampereelle</i>.”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-uIbxxaJTj2A/XsfeKOSymYI/AAAAAAAACAM/Ra4TB5U6bDELlWUDHZTxGl2Wy1SL2M7OgCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-tie%2Bharjun%2Brinteessa%2B1893.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="366" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-uIbxxaJTj2A/XsfeKOSymYI/AAAAAAAACAM/Ra4TB5U6bDELlWUDHZTxGl2Wy1SL2M7OgCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-tie%2Bharjun%2Brinteessa%2B1893.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Tie harjun rinteessä. Korpiselän Tolvajärvi 1893. I. K. Inhan saattaa ihan mielessään nähdä liikkumassa tuon<br />
maiseman halki. Vaikka seutu onkin nyt jäänyt rajan taakse, jotain samaa on varmasti ollut Inhan ja hänen<br />
aikalaistensa pyöräretkillä halki suomalaisen korven meitä lähempänäkin.<br />
<i>Kuva: C. W. Alopaeus, kustantaja ; Inha I. K., kuvaaja ; K. E. Ståhlberg, tuottaja 1893/<br />Museovirasto - Musketti/ Finna.fi</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Ilmeisesti mainittu
ylioppilas A. Frestadius otti aiemmin osaa myös itselleen
suosiollisemmille polkupyörämatkoille. <b>Aura</b> kirjoittaa kesäkuun
30. 1888 :</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Urheilua. Ylioppilaat
A. Frestadius ja K Pitkänen saapuiwat wiime tiistain aamuna Poriin
Huittisista, kulettuaan matkan sieltä, noin kuusi ja puoli
peninkulmaa, polkupyörällä (welosipeedillä) seitsemässä
tunnissa. Nopeamminkin olisiwat tämän matkan tehneet, jollei
maantie Tonkan kankaalla olisi pakottanut matkailijoita käwellen
waeltamaan noin 10 wirstaa. Kokemäellä oli maantie sitä wastoin
ollut warsin edullinen polkupyörällä kulkea. - Herra Frestadius on
polkupyörällä kulkenut myöskin Tampereelta Huittisiin, herra F.
matkusti Porista tiistai illalla laiwalla Turkuun, sieltä
kulkeakseen polkupyörällä Tampereelle. Herra P. lähti
polkupyörällään takaisin Huittisiin, tietää L.</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pETdhtk7pbs/XsfekcmK6eI/AAAAAAAACAU/W4E5gcbbDzEyUU-IB0gsM_VPQJn4Tus7gCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-Wiipurin%2BSanomissa%2B19.4.1888.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="198" data-original-width="351" height="180" src="https://1.bp.blogspot.com/-pETdhtk7pbs/XsfekcmK6eI/AAAAAAAACAU/W4E5gcbbDzEyUU-IB0gsM_VPQJn4Tus7gCLcBGAsYHQ/s320/J094-20-Wiipurin%2BSanomissa%2B19.4.1888.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Myynti-ilmoitus Wiipurin Sanomissa 19.4.1888. Näemme<br />
sulassa sovussa purjeveneen ja kaljatynnyrin seassa<br />
myös lasten welosipedin, mikä osoittaa, että jo tuona<br />
aikana rakennettiin lapsosille omia kulkupelejä.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Siinäpä tuli meille
myös tietoutta vuoden 1888 tieoloista. Otaksua sopii, etteivät
ihmiset tuohon aikaan järin pienistä kuopista tiellä järkyttyneet,
joten osaksi varsin huonossa kunnossa maantie Huittisten ja Porin
välissä kuulostaa olleen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Täkäläisten
opiskelijoiden tai suomalaisen sivistyneistön riennot
kaksipyöräisillä eivät tietenkään olleet mitenkään irrallaan
tapahtumista maailmalla. Lehdissä luonnollisesti kirjoitettiin myös
ulkomaisista tempauksista. Liitän tähän mielestäni kuvaavan
lainauksen <b>Karjalatar</b> -lehdessä elokuun 17. päivänä 1883 olleesta
kirjoituksesta, jollaiset ovat saattaneet osaltaa olla ratkaisevasti
innostamassa myös I. K. Inhan kaltaisia tien päälle omine
tavoitteineen:</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Uusi hurjanrohkea
yritys. Kuten tiedetään on monelle rohkealle uimarille onnistunut
uida englannin ja Ranskan wälisen kanawan yli. Matkustus
ilmapallossa kanawan ylitse on joskus myöskin onnistunut, mutta
omituisin yritys, mitä tähän asti on tapahtunut, on äskettäin
erään englantilaisen tekemä; hän on näet matkustanut kanawan yli
kolmipyöräisellä welosipedilla. Miehen nimi on Terry. Hän ajoi
ensin welosipedillaan Lontoosta, jossa hän asuu, Doweriin ja
sijoitti wiime mainitussa kaupungissa itsensä sekä welosipedinsa
pieneen wenheesen, joka oli ainoastaan 9 jalkaa pitkä ja 4 jalkaa
leweä. Welosipedi kiinnitettiin wenheeseen siten, että sen
weiwiakselit yhdistettiin kahteen siipirattaasen wenheessä, jotka
taas welosipedillaan istuwa mies pani liikkeelle, saattaen siten
wenheenkin kulkemaan aika wauhtia. Dowerissa peljättiin, että
Terrylle käwisi hullusti, sillä mitään pelastuswenhettä ei ollut
saapuwilla. Mutta sitten on kuitenkin saatu tietää, että hän
saapui onnellisesti Calaisiin , josta hän kohta jatkoi matkaansa
welosipedillaan suoraa tietä Italiaan</i>.”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-XUmaObJObFo/Xsfe79fjaRI/AAAAAAAACAg/Jg6Keo4W7i0yb1VoqzYckMWbrYkkNalggCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-Hellberg%2Bja%2BVare%2Bsaapumassa%2Bmaaliin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="330" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-XUmaObJObFo/Xsfe79fjaRI/AAAAAAAACAg/Jg6Keo4W7i0yb1VoqzYckMWbrYkkNalggCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-Hellberg%2Bja%2BVare%2Bsaapumassa%2Bmaaliin.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption"><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kuten teksti kertookin,
tässä ovat jännittävät loppuhetketket kilpamatkalta
Hämeenlinnasta Helsinkiin, mikä
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
selvästi osoittaa, ettei
kaupunkimme suinkaan ole ollut mitään periferiaa polkupyöräilynkään
saralla. Kuva on</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Suomen ensimmäisen
yleisen pyöräilypäivän yhteydessä julkaistusta kirjasesta
<b>Polkupyöräily arvoonsa</b> v. 1927</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<i><a href="http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2011-pp00002476" target="_blank">Doria.fi</a></i></div>
.</td><td class="tr-caption"><b><i></i></b><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Seuraavana vuonna eli
1884 Oulussa ilmestynyt <b>Kaiku</b> puolestaan tietää kertoa kesäkuun
18. päivänä, että kaksipyöräinen yhtä aikaa hevosen että
kärryjen virkaa toimittava kummajainen nimeltä welosipedi on vähän
nopeakulkuisempi kuin nopein hevonen. New Yorkissa on nimittäin
ryhdytty kilpasille pyöräilijäin ja ratsastajain kesken. Kilpailu
on ollut varsinainen kestävyyskisa, sillä sen kerrotaan vieneen
kokonaista kuusi ja puoli vuorokautta. Sen päättyessä
welosipideilla on saatu kokoon ”1,073 Englannin peninkulmaa” [
eli mailia] ratsujen taipaleen jäädessä puolitoista peninkulmaa
lyhyemmäksi.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-h38SbKN1WnY/XsffPGghgaI/AAAAAAAACAo/MUVqkJc0IAgJIgN8rlyYpp_CxFDUeg3hQCLcBGAsYHQ/s1600/J094-20-nokiarenkaat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="459" data-original-width="300" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-h38SbKN1WnY/XsffPGghgaI/AAAAAAAACAo/MUVqkJc0IAgJIgN8rlyYpp_CxFDUeg3hQCLcBGAsYHQ/s400/J094-20-nokiarenkaat.jpg" width="261" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Nokian renkaiden mainos teoksesta Polkupyöräily<br />
arvoonsa vuodelta 1927 osoittaa, että kotimaassa<br />
pyrittiin valmistamaan polkupyöräilytarvikkeita.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tärkeä lukunsa on myös
polkupyörien rekisteröinti, jonka vaiheet Kylliäinen myös
selkeästi esittelee samoin kun säilyneiden rekisterien kautta
meille jääneitä tietoja polkupyöräilleistä hämeenlinnalaisista,
jotka edustivat kaikkia yhteiskuntaluokkia. Esimerkkeinä mainitaan
niin röörimies <b>Tikkanen</b>, teurastaja <b>Lehtonen</b> kuin
kulttuuri- ja liikemiespiireistä muun muassa maisteri <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernesti_Suolahti" target="_blank"><b>Ernst Suolahti</b></a>, kustantaja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvi_A._Karisto" target="_blank"><b>Arvi A. Karisto</b></a>, kirjakauppias <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Enok_Rytk%C3%B6nen" target="_blank"><b>Enok Rytkönen</b></a>
kuin kirjailija <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Larin-Ky%C3%B6sti" target="_blank"><b>Larin-Kyösti</b></a>. Tässä yhteydessä näin lukijana en
voi olla saamatta mielikuvaa esimerkiksi Enok Rytkösestä pyörän
päällä saamassa ajatuksia uusista kohteistaan kameralleen tai
Larin-Kyöstistä säkeitä päähänsä suvisen Hämeen vyöryttäessä
ylle tuoksuja ja ääniään.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tulee väkisin ajatuksiin, että ajanjakso ensimmäisistä velocipedeistä
1930-luvun lamakauteen ynnä toiseen maailmaansotaan oli jonkinlaista
hämeenlinnalaisenkin polkupyöräilyn kulta-aikaa. 1800- ja
1900-luvun vaihteessa kaiken uuden ja hienon lailla
kaksipyöräisetkin kiehtoivat ihmisiä. Toki ajan kuluessa aluksi
kalliit ajopelit halpenivat ja sitäkin kautta yleistyivät etenkin
työväestön keskuudessa. Kotimainen tuotanto – tai ainakin
pyörien kokoaminen - lisääntyi, kunnes sota-aika katkaisi
kehityksen. Sitten oli vielä 1950-luku ennen kuin autojen valtakausi
todella alkoi. Oma kiinnostava asianhaaransa olisi myös kerätä
tietoutta aikanansa eri puolilla maata isommissa ja pienemmissä
verstaissa kasatuista polkupyörämerkeistä, joihin Kylliäinen myös
tarjoaa kurkistuksen kaupunkimme osalta. Kirja on oiva
tienviitta kohti olennaista osaa hämeenlinnalaisestakin historiasta
ja osviitta pohtimaan pyöräilyn menneisyyttä laajemminkin sekä
millainen tulevaisuus polkupyöräilyllä tuleekaan olemaan
nykyaikaisessa ja entistä ympäristötietoisemmassa maailmassa.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Nytkin alkava
monenlaisten rajoitusten kesä 2020 voikin olla monin tavoin
kaksipyöräisten ja suvisten maanteiden kiireetöntä aikaa,
korvessa kaukana ihmisjoukoista tutkaillen luontoa ja omia aatoksia.
Tänä kesänä jos milloin on syytä toistaa jo 15.5. 1927 Suomen
ensimmäisen yleisen pyöräilypäivän yhteydessä julistettua
sanomaa: <a href="http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2011-pp00002476" target="_blank"><b>Polkupyöräily arvoonsa</b></a>!</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * * </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i> Lähteet:</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Mikko Kylliäinen. Welleniuksesta Vaakunaan</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Vanhat sanomalehdet tekstissä olevien mainintojen mukaan Kansalliskirjaston osoitteessa</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i><a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER">https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?formats=NEWSPAPER</a></i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-18628599537064525192020-05-16T12:59:00.012+03:002020-05-16T17:42:58.913+03:00Torvisoittoa<h3 align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kirjavaraston aarteita 6</h3>
<h3 align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</h3>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Epookkielokuvista tai kirjallisuudesta olemme saattaneet muodostaa kuvan
kultaisen, vanhan ajan leppoisista juhlapäivistä, jolloin herrasväki -
miehet silinterihatuissaan ja rouvat muhkeine tuettuine hameineen –
käyskentelee puistikossa ja taustalta kantautuvat soittajien vaskiset
sävelet. </b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<pre style="text-align: left;"></pre>
<div style="text-align: justify;">
<div align="left" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-qFiFzXGZ7CY/Xr-bPESwvcI/AAAAAAAAB44/wJgFz6nq5gobtC6pOccn9kkPyqFYpwUrQCK4BGAsYHg/J093-20-Hornorkester-kansi.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="280" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-qFiFzXGZ7CY/Xr-bPESwvcI/AAAAAAAAB44/wJgFz6nq5gobtC6pOccn9kkPyqFYpwUrQCK4BGAsYHg/s320/J093-20-Hornorkester-kansi.jpg" /></a></div>
Jotain sen kaltaista
tuovat myös mieleen runoilija <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Larin-Ky%C3%B6sti" target="_blank"><b>Larin-Kyöstin</b></a> sanat hänen
kuvaillessaan lapsuutensa keskikesän hetkiä <b>Parkissa</b> eli kaupunginpuistossa:<br />
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Tuli palaa kivien
koloissa rautatiesillan vastapäisessä niemessä, keilapallot
paukkuvat. Kokkolautalle, keskelle järveä on pystytetty neljä
tervatynnyriä, viides niiden harjalle, ympärillä risuja ja
katajapensaita. Rannalla kuhisee kansaa, puiston tomuista mäkeä
pitkin nousee ja ratisee ajurin rattaita. Näen kaupunkilaisherroja,
Parolan ratsastavia leiriupseereita, joiden hevosia minä joskus
taluttelin saadakseni säästöön pikkurahoja. Hienoja herroja ja
vallasrouvia istuu Puiston verannalla, pylväitten välissä loistaa
monivärisiä paperilyhtyjä, terassilla soittaa rykmentin
soittokunta.”</i></div>
</div>
</div>
</div>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Y. S. Koskimies</b> kirjoittaa Hämeenlinnan historiassaan kaupungin teatteri- ja
musiikkielämän vilkkaudesta 1800-luvun loppupuoliskolla 1800- ja 1900-lukujen
vaihteessa Hämeenlinnan musiikkielämä eli ilmeisesti tietynlaista
kulta-aikaansa. Koti- ja ulkomaiset taiteilijat antoivat runsaasti konsertteja
suhteessa kaupungin kokoon. Konsertteja saattoi olla kaksi tai useampi samana
iltana. Koskimies kirjoittaa, että Hämeenlinnan musiikkielämässä vaikutti
omalla merkittävällä panoksellaan Hämeen pataljoonan soittokunta kyvykkäine
johtajineen. Suomalaisen sotaväen tullessa lakkautetuksi 1901 monien
soittajien auttamiseksi perustettiin 1902 <b>Hämeenlinnan Torvisoittokunta</b>, joka
etevän viulutaiteilija <b>Artur Lindforsin</b> ja etenkin kapellimestari <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Aufrichtig" target="_blank"><b>Hans
Aufrichtigin</b></a> johdolla esiintyi menestyksellisesti eri puolilla Suomea ja jopa
Ruotsissa. Böömiläislähtöinen musiikkimies teki ilmeisen mittavan musiikkiuran asetuttuaan Suomeen. Olenpa ollut huomaavinani, että hän oli aikanaan jopa kuuluisan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Algoth_Niska" target="_blank"><b>Algot Niskan</b></a> ensimmäinen appiukko. Kyseinen pirtukuningas puolestaan oli itse asiassa lähtöisin sangen musikaalisesta perheestä, joten tuollainenkaan kytkös ei ole niin ihmeellinen kuin voisi aluksi olettaa. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="text-align: right;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-_RMyg6OISMw/Xr_gXW6Xk3I/AAAAAAAAB9Y/ZpOdPyQ_bVUtPr0weq315gSg7udft2xFQCLcBGAsYHQ/s1600/J093-20-hans%2Baufrichtig-FINLANDSSVENSKA%2BMUSIKFESTER%2BUNDER%2B50%2B%2B%25C3%2585R.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="306" data-original-width="329" height="297" src="https://1.bp.blogspot.com/-_RMyg6OISMw/Xr_gXW6Xk3I/AAAAAAAAB9Y/ZpOdPyQ_bVUtPr0weq315gSg7udft2xFQCLcBGAsYHQ/s320/J093-20-hans%2Baufrichtig-FINLANDSSVENSKA%2BMUSIKFESTER%2BUNDER%2B50%2B%2B%25C3%2585R.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="left"><td class="tr-caption"><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kapellimestari Hans
Aufrictig oli ilmeisesti vahva</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
vaikuttaja aikansa
vaasalaisessa musiikkielämässä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hänen ja aikalaisten
toiminnasta voimme lukea mm.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Otto Anderssonin
teoksesta <b>Finlandssvenska
</b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>musikfester under 50 år</b>
vuodelta 1947, osoite löytyy</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://www.doria.fi/handle/10024/102014" target="_blank"><b>Doriasta</b></a>.</div>
</td></tr>
</tbody></table>
Tämänkertainen
kirjavaraston helmi löytyy kirjastomme kotiseutukokoelmasta.
Kyseessä on pieni lehdykkäinen, johon on kerätty arvosteluja
<b>Hämeenlinnan Torvisoittokunnan</b> konserteista syksyltä 1902. Jo
ensimmäiset lehtiseen kerätyt arvostelut Tampereelta osoittavat,
millaisesta menetyksestä syksyn konserttisarjassa oli kyse.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
<b>Tammerfors Nyheter</b>
kirjoitti 17. syyskuuta 1902:</div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
”<i>Hämeenlinnan
pataljoonan soittokunta on uuden kapellimestarinsa Hans Aufrichtigin
johdolla eilen esiintynyt ensimmäistä kertaa seurahuoneen
salissa. Herra Aufrichtig on kuten tunnettua toiminut aiemmin Vaasan
pataljoonan kapellimestarina, jonka soittokunnalla on hänen hienon
musiikillisen makunsa alaisuudessa on ollut erittäin hyvä maine.</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
<i>Hämeenlinnalaisia
tervehti ensimmäisessa konsertissaan lukuisa yleisö, joka
mielenkiinnolla kuunteli hyvin kurinalaista puhallinorkesterin
esitystä</i>.”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Cokfz4LY4NA/Xr_f7fDm5_I/AAAAAAAAB9Q/OZp3-TYQPNYByzkBvq7f0lKtpzO4eheyACLcBGAsYHQ/s1600/J093-20-hornorkester%2Bi%2Bsvensk%2Bmusiktidning.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="149" data-original-width="303" src="https://1.bp.blogspot.com/-Cokfz4LY4NA/Xr_f7fDm5_I/AAAAAAAAB9Q/OZp3-TYQPNYByzkBvq7f0lKtpzO4eheyACLcBGAsYHQ/s1600/J093-20-hornorkester%2Bi%2Bsvensk%2Bmusiktidning.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption"><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnan
torviorkesterin kiertueesta oli</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
maininta myös
ruotsalaisessa musiikkilehdessä</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Svensk musiktidning</b>
vuonna 1903.</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
</div>
<b>Aamulehti</b> jatkoi 23.9.1902:<br />
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”
<i>Vapaakonsertteja on viikon päivät antanut täkäläisen seurahuoneen salissa
Hämeenlinnan torviorkesteri varsin runsaslukuiselle ja kiitolliselle
yleisölle. Eilen oli viimeinen konsertti tähän jaksoon. Soittokuntaa johtaa
kapellimestari Hans Aufrichtig, joka vasta muutamia päiviä ennen
soittokunnan tänne tuloa ryhtyi sitä johtamaan. Sitä ennen oli hän Vaasan
pataljoonan soittajiston johtaja. Hra A. On Tampereella soittajineen
tarjonnut todella arvokasta musiikkia varsin tyydyttävällä jopa
kiitettävälläkin tavalla. Hänen ohjelmistonsa on ollut kauttaaltaan
arvokasta ja vaihtelevaa ja luontaisella ymmärryksellä valittua musiikkia,
joka aina tekee vaikutuksensa. Sinä lyhyenä aikana, jonka hra A. on nykyisiä
soittajiaan johtanut, on hän saanut yhteissoinnun tunnustettavan
täyteläiseksi vaikka hän luonnollisesti ei vielä ole ennättänyt omaa
leimaansa erikoisemmin esityksiin painaa. Soittokunnassa on useita sangen
pitkälle alallaan kehittyneitä soolo-osan esittäjiä, joiden säveleitä on
todellinen nautinto kuulla. Näillä on kaikilla tunnustimena pehmeä ja
kantava ääni soitikossa ja huomattava varmuus tekniikassa sekä äänen
puhtauteen että muodostamiseen nähden. Toivottava olisi, että Hämeenlinnan
torviorkesteri toistekin kaupungissamme poikkeaisi.</i>” </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-YEUC_fJqgu0/Xr-yRkwvRpI/AAAAAAAAB80/hnTcRx2Fctgekzn2EwgS8OXasIjwFgOugCK4BGAsYHg/J093-20-hameen%2Bsanomat%2B29.10.1902-v2.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="462" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-YEUC_fJqgu0/Xr-yRkwvRpI/AAAAAAAAB80/hnTcRx2Fctgekzn2EwgS8OXasIjwFgOugCK4BGAsYHg/d/J093-20-hameen%2Bsanomat%2B29.10.1902-v2.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Sibeliuksen "Elegie" puhaltimille sovitettuna, Griegin "Solweigin laulu" jne. Hämeen<br />
Sanomat kirjoitti 29.10.1902 Hämeenlinnan torviorkesterin teatteriravintolassa pitä-<br />
mästä konsertista. Tässä hiukan esimerkkejä soittokunnan ohjelmistosta. Tuolla kertaa<br />
orkesteri esitti hiukan lähteestä riippuen joko kuusi tai seitsemän uutta ohjelma-<br />
numeroa. Yleisöä nimenomaisesti kehotetaan tarttumaan tilaisuuteen ja nauttimaan<br />
esiintyjien konserteista. </td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Loistavasti taipaleensa aloittaneen Hämeenlinnan Torvisoittokunnan kohtalona
oli hajota rahallisten vaikeuksien vuoksi jo seuraavana vuonna, joten
varsinaisesta tähdenlennosta voitaneen puhua. Voimme
vain arvailla, miten monta musikaalista tähtihetkeä Torviorkesterikin olisi
saattanut kaupungissamme ja muuallakin tarjota, mikäli sen perusta olisi ollut
kannattavammalla pohjalla.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
Aihepiiriin liittyen lienee syytä laittaa tähän vielä Doriasta löytynyt Ruotsin Kuninkaallisen Götan henkivartiokaartin vuonna 1903 taltioitu Porilaisten marssi. Saatetietojen mukaan kyseessä <b><i>EIVÄT</i></b> siis ole hämeenlinnalaiset, mutta samana vuonna siis myös täkäläinen soittokunta kiersi naapurimaatamme. Tiedä vaikka asioilla olisi jokin keskinäinen yhteys?</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="simple-item-view-date word-break item-page-field-wrapper table">
<b>Kungliga Göta Livgardes Musikkår, 1903 </b> </div>
<div class="simple-item-view-date word-break item-page-field-wrapper table">
<br /></div>
<div class="simple-item-view-date word-break item-page-field-wrapper table">
<span style="font-size: x-large;">>> <a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/66596/RAI-ZonophoneX-70006.mp3?sequence=1&isAllowed=y" target="_blank">Björneborgarnas marsch</a> <<</span></div>
<div class="simple-item-view-date word-break item-page-field-wrapper table">
<br /></div>
<div class="simple-item-view-date word-break item-page-field-wrapper table">
Sävelmän alkuperä epäselvä.<br />
Myös Gramophone G.C.-80002.<br />
Äänitetty: [maaliskuu 1903, Tukholma].</div>
<div class="simple-item-view-date word-break item-page-field-wrapper table">
[https://www.doria.fi/handle/10024/66596] <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: xx-small;"><i>Lähteet:</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: xx-small;"><i>Larin-Kyöstin
Hämeenlinna. Toim. Reima T. Luoto</i></span></div>
<span style="font-size: xx-small;"><i>
</i></span>
<br />
<div class="western">
</div>
<span style="font-size: xx-small;"><i>
</i></span>
<br />
<div class="western">
<span style="font-size: xx-small;"><i>Reccensioner öfver Tavastehus Hornorkesters
konserter under hösten 1902</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<span style="font-size: xx-small;"><i>
</i></span>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: xx-small;"><i>Y.S. Koskimies.
Hämeenlinnan kaupunginhistoria 1875-1944</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-32234586661759482882020-04-29T10:15:00.000+03:002020-04-29T10:29:50.631+03:00Vuosi 1967 Osallistujan silmin osa IVKirjavaraston aarteita 5d<br />
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Vuosi on vierähtänyt Osallistuja lehden sivuilla. Olemme päässeet
Osallistujalehden vuosikerran katsauksen viimeiseen osaan eli
numeroihin 16-19 ja 21.</b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RuQZYPoBrIs/XqkXf4HAe0I/AAAAAAAAB0U/91zczLB-PsIDMg9F43iJ3sMXqEo_XY8pQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-vakuutustilastoja1967v2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="158" data-original-width="575" src="https://1.bp.blogspot.com/-RuQZYPoBrIs/XqkXf4HAe0I/AAAAAAAAB0U/91zczLB-PsIDMg9F43iJ3sMXqEo_XY8pQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-vakuutustilastoja1967v2.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption"><a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/169746/xvakt_196700_1968_dig.pdf?sequence=1&isAllowed=y" target="_blank"><b>Suomen virallinen tilasto-Vakuutusyhtiöt 1967</b></a> kertoo numerotietoja muun muassa maamme siloisesta vakuutus-<br />
toiminnasta. Näemme muun muassa vakuutusyhtiön perustamisvuoden 1896, jolloin maailma ja lakisäädökset<br />
olivat jokseenkin erilaisia kuin 1960-luvullakin. Julkaisu löytyy www.doria.fi:stä.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Syyskuun puolivälissä
<b>Keskinäinen Hämeen Vakuutusyhtiö</b> sai olla nykyaikaisen
vakuutustoiminnan näyteikkunana. Lehtijutusta paljastuu, että
yhtiötä olivat alun perin perustamassa paikallisten
maanviljelijöiden toimesta palovakuutuksia varten. Merkille
pantavana yksityiskohtana mainittakoon, että tällöin
palovakuutuksia sai tehdä vain maaseudulla, koska suurpalojen riski
kaupungeissa katsottiin liian suureksi. Sittemmin maailma oli toki jo
ehtinyt 1960-luvulle tultaessa kovin muuttua ja vakuutusyhtiö
kehittää toimintamuotojaan.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Minä nääs sanon
Kallellekkin, että mennääskin moottorikisoihin, ja mentiin nääs
sitte...”</i></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kuten on jo aiemmin tuli todetuksi, moottorirata oli Hämeenlinnassa uusinta uutta eikä
katsojille ollut tarjolla 2020-luvun tarjontaa kaikenlaisten
satelliittikanavien kautta. Viihdekokemukset oli hankittava paikan
päällä milloin ja missä niitä olikaan tarjolla. Kun sitten
Hämeenlinnassa oli lopulta mahdollista päästä seuraamaan moisia
kisoja, ne tietenkin antoivat myös mahdollisiuuden kirjallisille
esityksille tapahtuneista ja vertailulle esimerkiksi vanhoihin
Eläintarhan ajoihin Helsingissä. Niin pääsivät myös
Osallistujan lukijatkin mukaan ajoihin.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-cxfn7f4HE1k/XqkY4Mw2zNI/AAAAAAAAB0g/5ZgC5-AEeywLd9TJSVanFX0vgcvDjmaSACLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-TTajot1967.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="153" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-cxfn7f4HE1k/XqkY4Mw2zNI/AAAAAAAAB0g/5ZgC5-AEeywLd9TJSVanFX0vgcvDjmaSACLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-TTajot1967.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Vuonna 1967 oli vihdoin Ahvenistolla tarjolla vauhdin hurmaa, myös moottoripyörillä.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Moottoriurheilun lisäksi
oli mahdollista myös joko kerrata tai kartuttaa urheilutietämystä
muun muassa yleisurheilumme historiasta. Lehden samasta numerosta
oli opittavissa, että Kalevan kisojen edeltäjiä oli kutsuttu
Akilles-kisoiksi. Kalevan kisojen nimi juontaa kiertopalkinnosta,
Kalevan maljasta, jonka vakuutusyhtiö Kalevan henkilökunta vuonna
1909 lahjoitti mestaruuskilpailujen kiertopalkinnoksi. Osallistujan
mukaan ensimmäinen kuvattu juoksukilpailu esitettiin
Keskisuomalainen-lehdessä vuonna 1878.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Urheilukilpailujen
lisäksi oli mahdollista myös perehtyä Osallistujan takasivulla
olleen lehtijutun kautta mieskuorojen ”<i>lauluveljeyteen</i>”. Uutena
hämeenlinnalaisena mieskuorona esittelyssä oli <b>Laulu-Veljet</b>.
Osallistuja kertoi, kuinka kuorolla oli jo sangen lyhyessä ajassa
takanaan kymmeniä esiintymisiä. Koolle oli saatu suuri joukko
laulun haluisia ja -taitoisia nuoria miehiä. Alkusysäyksenä oli
ollut televisioesiintyminen. Vuoden 1965 keväällä oli
ollut televisiointi, jota varten oli alun perin koottu tilapäinen
kokoonpano esiintyjiä. Niinpä oli siis televisio jo tuolloin
vaikuttanut hämeenlinnalaiseenkin kulttuurielämään!</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-qel6KT0lah0/XqkZaa4rjtI/AAAAAAAAB0o/AHh42hovR4kJiDdP_HwMm-ZjA9QsVC-NQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-huutokauppa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="100" data-original-width="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-qel6KT0lah0/XqkZaa4rjtI/AAAAAAAAB0o/AHh42hovR4kJiDdP_HwMm-ZjA9QsVC-NQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-huutokauppa.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Syyskuun lopussa päästiin
huutokauppaan. Osallistuja tutustutti lukijansa syyskuun lopulla
parisen kuukautta toiminnassa olleeseen <b>Hämeenlinnan
Huutokauppa- laitokseen</b>. Myynnissä olleen laajan valikoiman lisäksi valistettiin,
että kyseessä oli liiketilan sijasta nk. julkinen tila eikä
toimija joutunut maksamaan myynnistään liikevaihtoveroa, koska
edellytettiin sen välittävän jo kertaalleen myytyjä ja siis myös
verotettuja tuotteita. Kyseessä oli siis tilanne vuonna 1967.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Parolan panssareiden
ajelu kaupunkialueella herätti tuolloin närkästystä joidenkin
hämeenlinnalaisten keskuudessa. Jutun otsakkeessa todetaan
kortteliajon panssarivaunulla maksavan yli 50000 markkaa/km.
Osallistuja nosti esimerkiksi erään päivän, jolloin nuo raskaat
ajoneuvot kulkivat reittiä Poltinahontie-Hattelmalantie vaurioittaen
asfalttipintaa. Reitillä oli hiljattain päällystettyä pintaa ja
Hattelmalan uusi liikennejakaja. Sarkastisena toteamuksena lehti
kuitenkin huomauttaa Hämeenlinnan katujen tunnetusti muutenkin
olevan kuoppaisia, jollaisina ne "pysyvätkin".</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Cineman yhteyteen avattu
Valttikahvio keräsi aikalaisilta sen sijaan hyvää palautetta
etenkin aukioloaikojensa suhteen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-lv1bFDHS3EQ/XqkZpj7tnTI/AAAAAAAAB0s/GIVOoj6hN9MD7r3G_WEyZL7ChKN5pg1pQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-markan%2Bkahvit.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="352" data-original-width="190" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-lv1bFDHS3EQ/XqkZpj7tnTI/AAAAAAAAB0s/GIVOoj6hN9MD7r3G_WEyZL7ChKN5pg1pQCLcBGAsYHQ/s320/J092-20-markan%2Bkahvit.jpg" width="171" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Kasarminkadulla oli tarjolla<br />
kahvia markalla eli museon<br />
<a href="https://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN" target="_blank"><b>rahanarvolaskurin</b></a> mukaan <br />
1,70 nykyeurolla.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lehden tähän numeroon
oli myös kerätty Aulangon alennustilaa käsitelleen artikkelin
nostattamaa yleisöpalautetta. Ongelmaksi yleisön puolelta nähtiin
kansallispuiston kaksijakoinen hoito Metsäntutkimuslaitoksen ja
Matkailuliiton kautta. Myös opastuksen olemattomuuteen kiinnitettiin
huomiota, vaikka myönnettiin kansallispuiston olevan luonteeltaan
sovelias vapaaseen kuljeskeluun. Alueesta ei ollut kuulemma saatavissa
minkäänlaista opalehtistä tai karttaa. Uusi matkailukartta
Hämeenlinnasta tosin julkaistiin juuri vuonna 1967 ja siinä oli
Aulankokin mukana. Eräs palautteenantaja oli pannut merkille
lukuisat kieltotaulut ja varsinaisten luonnosta kertovien opasteiden
puuttumisen. Palautteissa huomioitiin myös se, että puiston
kuuluessa valtiolle kaupunkilaiset olivat ”jättäneet sen omaan
arvoonsa”. Niinpä paikallista matkailuväkeä patisteltiin
käyttämään tarmokkaammin puistoaluetta hyväksi ja omalle väelle oli
kirjoittajan mukaan syytä antaa enemmän velvoitteita paikan
hoidosta.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Myös taksvärkkikäsitettä
selvennettiin lukijoille. Vuonna 1967 koululaisia pyrittiin kautta
pohjoismaiden saamaan vapaaksi tavallisesta koulutyöstä, jotta
voitiin osoittaa varoja perulaisen kansallisen yhteistyöelimen
<i>Cooperation Popularin</i> käyttöön.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Takasivulla käytiin läpi
tarmokkaan Etelä-Hämeen Tuberkuloosiyhdistyksen toimintaa. Tuolla
taudilla lienee yhä jo nimenä paha kaiku ja viime vuosina tultaessa 2020-luvulle on ollut
ilmeisesti joitain viitteitä sen uudesta tulemisesta.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-CSO_K_vrx-c/XqkazzOrxaI/AAAAAAAAB08/IY1AJa64y3M8t6FgY_eWlR4lRMJ0XT_jACLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-kuukauden%2Bsuositut.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="330" data-original-width="300" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-CSO_K_vrx-c/XqkazzOrxaI/AAAAAAAAB08/IY1AJa64y3M8t6FgY_eWlR4lRMJ0XT_jACLcBGAsYHQ/s320/J092-20-kuukauden%2Bsuositut.jpg" width="290" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Talous oli mylleryksessä myös vuonna 1967.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Ennakkotiedot alkaneen
syys- ja talvikauden työllisyystilanteesta vuoden 1967 lokakuun
puolivälissä kuvailtiin melko hälyttäviksi. Omaa kireätä
taloustilannetta kuristi vielä kansainvälinen jännittyneisyys.
Paikkakunnan suurimman rakennusliikkeen ja rakennusalan tarvikkeita
tuottavan yhtiön , Kummila Oy:n toimitusjohtajan teollisuusneuvos
<a href="https://kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/henkilo/1066" target="_blank"><b>Sulo Lonka</b></a>n mukaan tuotannon monipuolisuus kuitenkin auttoi
työllisyyden ylläpitämisessä. Työnvälitystoimiston johtaja
<a href="https://www.findagrave.com/memorial/44507933/kauko-ilmari-soirila" target="_blank"><b>Kauko Soirilan</b></a> mukaan työnhakijoiden määrä oli lisääntynyt.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Yleisönosastokirjoituksessa
muistutettiin, että matkailuasioita oli kuluneen syksyn aikana
pohdittu monella taholla eli niin radiossa,kuin
matkailulautakunnissa eri puolilla maata. Matkailualan edustajat
Suomen YK-liiton ja Unescon myötävaikutuksella olivat pitäneet
seminaariaan Itämerellä kansainvälisen matkailuvuoden merkeissä.
Näin vuosikymmenten jälkeeen on mielenkiintoinen yksityiskohta,
että kirjoittaja nosti esille esperanton merkityksen kielikysymyksen
ratkaisuna. Elettiin ilmeisesti aikaa, jolloin tuosta keinotekoisesta
kielestä uskottiin kehittyvän maailmanlaajuinen kieli.
Vuosikymmenet ovat kertoneet toista ja vuonna 2010 Ylekin joutui
toteamaan, että ”<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5588597" target="_blank"><b><i>esperanto on kuin salaseura</i></b></a>”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-f96XRaO5gDI/XqkbRVku2xI/AAAAAAAAB1E/LTx6mt3SofoKyrilddB9Mef42plFjDLwACLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-suunnittelutyo%2Btarkeata.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="475" data-original-width="320" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-f96XRaO5gDI/XqkbRVku2xI/AAAAAAAAB1E/LTx6mt3SofoKyrilddB9Mef42plFjDLwACLcBGAsYHQ/s320/J092-20-suunnittelutyo%2Btarkeata.jpg" width="215" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Aluepoliittisen suunnittelun tärkeyttä<br />
korostettiin.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Karisto mainosti
kirjauutuuksinaan Esa Anttalan ”<i>Tulijyrän takana</i>”, Uul Erosen
”<i>Kenraalivalssi</i>”, Johannes Martio Simmelin ”<i>Ei anna kaviaaria</i>”,
Anita Loosin ”<i>...Mutta naivat tummaverisiä</i>”, V. V. Majakovskin
”<i>Sauna</i>”, Guss Mattsonin ”<i>Hyvä herrasväki</i>”, Dorothy H.
Hughesin ”<i>Loppuunajettu</i>”. Lisäksi oli kokeiluna neljän
esikoiskirjailijan romaanien kokoaminen samaan niteeseen. Kyseessä
olivat Seppo Valliuksen ”<i>Toivo</i>”, Veikko Leppämäen ”<i>Anna
meille alkuunpanija</i>”, Simo Ojasen ”<i>Seitsemän kaunista sisarusta</i>”
ja Juhani Niskasen ”<i>Pelle</i>”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lopuksi vielä esiteltiin
<b>Kanta-Hämeen Aluesuunnittelukeskuksen</b> työsarkaa ja korostettiin
suunnittelutyön tärkeyttä maakunnan kehitykselle. Tärkeänä
tehtävänä kuvattiin alueeseen liittyviä koulu- ja tiesuunnitelmia
sekä vesihuollon järjestämistä. Tuolloin viidentoista vuoden
ikään ehtinyt yhdistys toimi keskuselimenä alueen kunnille.
Hallinnossa oli kuitenkin tekeillä muutos organisaation muuttuessa
kuntainliittomuotoiseksi. Artikkelissa pyrittiin konkretisoimaan
teoreettiselta vaikuttanutta tavoitekenttää selittäen otettavan huomioon työvoiman kysyntä ja tarjonta,
koulutusmahdollisuudet ja palvelun riittävyys. Pohjana työlleen
keskus piti sitä maakunnallista rakennetta, joka ”<i>Kanta-Hämeessä
on syntynyt luonnollista tietä</i>”. Tärkeinpänä pidettiin yrittää
tietää ”<i>mitä meiltä tulevaisuudessa vaaditaan ja odotetaan.
Vaikka yhdistyksen ja seutukaavaliiton toimisto työskenteleekin
huomattavalta osin arkisten, tämän päivän tehtävien parissa, on
kaikessa toiminnassa tähtäys pitkälle tulevaisuuteen tavoitteena
entistä paremman yhteiskunnan luominen</i>”. Myöhempien aikojen
lehdenlukijaa kenties kiinnostaa eniten artikkelin oheen liitetty
kaavakuva kanta-Hämeen taloudellisten keskusten tuolloisesta
luokittelusta.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistujan mukaan
suomalaisten hermoja koeteltiin melkoisesti lokakuun parin
ensimmäisen viikon aikana. Autoveroa esitettiin lisättäväksi
ammattimaisessa liikenteessä oleville henkilö- ja pakettiautoille.
Sitten estettiin autojen tuonti kokonaan ja mätkähdettiin
devalvaatioon. Alkoi liikkua huhuja setelien leikkaamisesta, mikä
kuulemma sai aikaan varsinaisen kansanliikkeen. Kansaa rauhoiteltiin
puhumalla tehokkaasta hintatarkkailusta ja kotimaisten tuotteiden
kilpailukyvyn paranemisesta. Samalla uskottiin työllisyydenkin
paranevan. Osallistuja suhtautui varsin kalseasti väitteisiin
hintatarkkailusta todeten savukkeiden hintojen nousseen 20 %. Sitten
esillä oli kahvin hinnankorotus, jonka liittymistä devalvaatioon
lehti avoimesti epäili. Öljy-yhtiöt saivat myös osansa
kommentoinnista nostettuaan bensiinin hintaa. Taustaksi
bensiiniahdistukseensa osallistua huomautti bensiinin hinnan
nousseen meillä myös Suezin kriisin jälkeen ”<i>huolimatta siitä,
että raakaöljyä ei tuoda Suomeen tuon surullisen kuuluisan kanavan
kautta</i>”.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-cV1RC-iWXuk/Xqkbxg3rCrI/AAAAAAAAB1Q/fzg0yMILsqMl0IKvjbmVJLmnEd8zKPvtwCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-ennakkotiedot%2Btyollisyydesta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="223" data-original-width="565" src="https://1.bp.blogspot.com/-cV1RC-iWXuk/Xqkbxg3rCrI/AAAAAAAAB1Q/fzg0yMILsqMl0IKvjbmVJLmnEd8zKPvtwCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-ennakkotiedot%2Btyollisyydesta.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Ennakkotiedot syys- ja talvikauden 1967 työllisyydestä eivät lupailleet hyvää. Kotoisten jännitteiden lisäksi oli<br />
maailmanpoliittinen tilanne kärjistynyt muun muassa Lähi-Itää ravistelleen<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuden_p%C3%A4iv%C3%A4n_sota" target="_blank"><b> Kuuden päivän sodan</b></a> ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vietnamin_sota" target="_blank"><b>Vietnamissa</b></a><br />
jatkuneen sodan vuoksi.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Noh, lehti sivuutti
mielenkuohussaan, että ilmeisesti häiriö markkinatilanteessa
heijastui koko öljyalaan ohjaten kysyntää sinne, mistä öljyä
oli saatavilla. Meillä Suomessa toki varmasti vaikutti pahalta
maksaa enemmän öljystä, jota tuotiin ihan jostain muualta yleisen
kysynnän rakenteen muututtua ja ohjauduttua eri tavoin kuin aiemmin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Edellä mainitut
korotukset tulivat tietenkin aivan kotimaistenkin tuotteiden
hintoihin vaikuttamalla kuljetus- ja tuotantokustannuksiin ja
lämmityskustannuksiin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lehden sivuilla näkyi
lokakuussa myös suuresti Suomen ja Neuvostoliiton juhlavuosi. Suomen
ja Neuvostoliiton ystävyyskuukauden juhlaa mainostettiin. Sen
pitopaikkana oli raatihuoneen juhlasali 20.11.1967 klo 19.
Kummallakin puolella rajaa vietettiin siis 50-vuotisjuhlia.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kansanedustaja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Tenhi%C3%A4l%C3%A4" target="_blank"><b>JuhoTenhiälä</b></a> toi esille kulttuurityön merkityksen kansojen
lähentäjänä. Asiaan liittyneen kirjoitukseen lisötyssä
valokuvassa poseeraavat Armenian arkkipiispa ja Tenhiälä ilmeisesti
sikäläisen kirkon edessä. Kaupunginjohtaja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Kohtala" target="_blank"><b>Leo Kohtala</b></a> puolestaan
korosti ystävyyskaupunkitoiminnan merkitystä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toimitusjohtaja <b>Lauri
Martikainen</b> muisteli Osallistujan sivulla, kuinka oli päässyt
vuonna 1965 tutustumaan puhelintoimeen Leningradissa siellä
puhelintoimesta vastanneen verkoston johtajan hallituksen päällikön
<b>V. Malinnikovin</b> opastuksella. Martikainen kuvaili vierailuaan
onnistuneeksi ja ajatuksia herättäneeksi ja uusia ratkaisuja esiin
tuoneeksi. Erona sikäläisessä toiminnassa täkäläiseen
verrattuna hän mainitsi, ettei Leningradin paikallisliikenteessä
peritty varsinaista puheluveloitusta, vaan porrastettu vuosimaksu oli
vastaavasti korkeampi. Vaikka järjestelmällä oli laskutuspuolella
etunsa, ruuhkautui puhelinliikenne ilmaisissa palvelunumeroissa. Koko
puhelintoimi rajan takana perustui sekin tarkkaan ohjelmointiin
lähinnä viisivuotisjaksoin. Martikaisen mukaan lisäkontakteja
puhelintoimen puitteissa etsittiin ja neuvostoliittolaiselle
kollegalle oli voimassa vierailukutsu Hämeenlinnaan.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vuoden teeman mukaisesti
muisteltiin valokuva kera myös suuren avaruussankarin <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kuvat-caj-bremer-han-on-aina-kyennyt-poimimaan-iloa-joka-saa-katsojan-hymyilemaan/" target="_blank"><b>Juri Gagarinin</b></a> vierailua Hämeenlinnan kirkkopuistossa vuonna 1961.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-qBTYRx5vmiM/Xqkdc9n0eyI/AAAAAAAAB1c/TGFQCV26dRkIfJFEQAMrfnoA9WczpzeeACLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-Matinsaunajapesula-mainos.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="174" data-original-width="201" src="https://1.bp.blogspot.com/-qBTYRx5vmiM/Xqkdc9n0eyI/AAAAAAAAB1c/TGFQCV26dRkIfJFEQAMrfnoA9WczpzeeACLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-Matinsaunajapesula-mainos.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Esittelyssä oli myös Matin Saunan ja<br />
Pesulan pesulatoiminnat.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tärkeä pesula-ala sai
huomiota <b>Matin Pesulan</b> kautta Osallistuja kertoi lukijoilleen Matin
Pesulan palvelleen hämeenlinnalaisia perheitä lähes vuosikymmenen
edustaen suurinta alan liikettä paikkakunnalla. Laitoksen toimintaa
esiteltiin lyhyesti ja todettiin päivittäin käsitellyn yli
kolmesataa kiloa puhdasta perhepyykkiä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Viereisessä artikkelissa
opasti pianonvirittäjä Paavo Lannes alansa perusasioihin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Näin on tultu lopulta
joulun alle vuonna 1967 ja viimeiseen tältä vuodelta säilyneeseen
Osallistujat-lehden numeroon. Joulun sijaan etusivu huutaa kuitenkin
– <b>hypnoosia</b>!</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Rinnakkain istuen
veti kolmisenkymmentä soutajaa kilvan kohti kaukaista rantaa. Sitten
alkoi vene vuotaa. Piti soutaa yhä nopeammin ja samalla piti heittää
myös vettä veneestä. Oli kiire, kiire...Sähinä ja hosuminen oli
sanoin kuvaamaton.”</i></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Soutajat eivät
kuitenkaan istuneet veneessä, vaan Hämeenkaaren katsomossa. He
olivat hypnoosissa.</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-ilsw-PBBmaQ/XqkeRS5V9BI/AAAAAAAAB1o/wMfESFa_Q88J_ggIhg2Hi6jxCUTwgtKxQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-Olliver-Hawk-1967.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="218" data-original-width="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-ilsw-PBBmaQ/XqkeRS5V9BI/AAAAAAAAB1o/wMfESFa_Q88J_ggIhg2Hi6jxCUTwgtKxQCLcBGAsYHQ/s1600/J092-20-Olliver-Hawk-1967.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Olliver Hawk vuonna 1967.<br />
<i>Kuva Wikimedia Commons</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistujat kertoi
kiinnostuneille lukijoilleen, mitä kaikkea auliilla koekaniineilla
Hämeenkaaressa teetettiinkään. Maailmankuulu <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Olliver_Hawk" target="_blank">Mr Olliver Hawk</a></b>
ratsasti yleisönsuosionsa huipulla. Hämeenlinnaankin oli järjestetty
ylimääräinen näytös. Taustalla mainittiin kenties olleen aiempi
television <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkoaika_(televisiosarja)" target="_blank"><b>Jatkoaika</b></a>-ohjelma, jonka kautta kyseinen henkilö oli
saanut tehtyä itseään ja asiaansa tunnetuksi. Aivan ilmeisesti
Hawk osasi ottaa yleisön puolelleen huolimatta kuivahkosta
alustuksestaan. Nykylukija saattaa sielunsa silmin kuvitella
katsojajoukon huhtomassa katsomossa. Kaikenlaista pystyy nykyään
näkemään satelliittikanavilta, mutta 1960-luvun maailmassa moni
asia oli vielä itse koettava. Hawk ilmeisesti todella villitsi
aikanaan ihmisiä, vaikutuksen on spekuloitu ulottuneen korkeimpiin
tahoihin asti, sillä vielä vuonna 2019 Yle kirjoitti: ”<i><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10637381" target="_blank"><b>Hypnotisoija Olliver Hawk sai Suomen pauloihinsa – tuore dokumentti väittää, että Hawk sai presidentti Kekkoselta salaisen tehtävän</b></a>”.</i></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Ei kulunut vuodenaika
sentään ollut tuntematon Osallistujallekaan, sillä toisaalla
lehden sivuilla se kirjoitti muun muassa.”<i>Nyt on aika... - -
ottaa ullakonavain päättäväisesti käteen ja kiivetä sinne ja
penkoa kaikki vanhat ja tarpeettomat vaatteet ja kengät ja kunnostaa
ja lähettää paketti rajaseudulle. Myös joulun jälkeen tarvitaan
kipeästi avustusta siellä - - kirjoittaa kaikki tärkeät asiat
joululistalle...</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Apua askarteluun ja
ruokahaluun tarjosi <b>Vaneriliike Räsänen</b> muutettuaan uusiin tiloihin
Kaurialankatu 20:een laajennettuaan huomattavasti toimintaansa.
Normaalien rakennustarvikkeiden lisäksi löytyi liikkeestä
runsaasti harrastelijoille ja ”tee-se-itse” -miehille
tarkoitettuja tarvikkeita, metallialan tuotteita ja työkaluja.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Viimeisenä juttunaan
takasivulla lehti esitteli ”<i>teollista autoilijan
palvelua</i>” eli eri toimipisteissä kaupungissa toiminutta
<b>Auto-Kumipalvelua</b>. Lehden ilmestyessä yritys esimerkiksi ainoana
Helsingin ulkopuolella valmisti renkaiden uusimisen reunasta reunaan
-menetelmällä, jolloin rengas uusittiin myös sivuilta.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Näin on käyty yksi
vuosi yli viidenkymmenen vuoden takaa läpi ilmaisjakelulehteä
selaten. Tietenkään käsittelyssä ei ole voinut olla koko sisältö,
mutta toivottavasti tässä on tullut mainittu ajanjakso hiukan
aiempaa tutummaksi myös niille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta
tai muistikuvia ajalta. Samalla lienee käynyt selväksi tiettyjen
aiheiden ajattomuus paikallistasolla.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-60052324108296923712020-04-27T14:25:00.000+03:002020-04-27T14:30:22.403+03:00Vuosi 1967 Osallistujan silmin osa III<h3>
Kirjavaraston aarteita 5c</h3>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Vuosikymmenten saatossa monet arkipäiväisinä pitämämme asiat muuttuvat mielenkiintoiseksi paikallishistoriaksi. Ilmaisjakelulehtiemme artikkelit ja mainokset todennäköisesti ovat tulevaisuudessa oivaa materiaalia perehdyttäessä menneeseen aikaan. Niin ainakin on ollut laita vuonna 1967 ilmestyneiden Osallistuja-lehtien, joita selaamalla mennyt maailma on herännyt mielessä henkiin. Tällä kertaa vuorossa ovat lehden numerot 11-15.</b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nSGDwluJ4kQ/XqaoQG5uV9I/AAAAAAAABy8/L2HuSn14BgQPrlMIfBVGr12_jF2nTxTFACLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-jattilaiskuponkeja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="180" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-nSGDwluJ4kQ/XqaoQG5uV9I/AAAAAAAABy8/L2HuSn14BgQPrlMIfBVGr12_jF2nTxTFACLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-jattilaiskuponkeja.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Kovasti oli jättiläismäistä meininkiä Hämeenlinnan kuponkimarkkinoilla alkuvuodesta 1967. Kuponkimarkkinat<br />
olivat astuneet kaupunkiin. Osallistujan mukaan moni kaupunkilainen oli vallan hurahtanut jättiläiskuponkien<br />
perään ja vasta kesän tienoilla pahin villitys kuulemma alkoi osoittaa laantumisen merkkejä.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Alkuvuoden 1967
villitykseksi paljastuu Osallistujan sivuilta huoltoasemien
pyörittämä jättiläiskuponkipeli voittoinaan laamapaitoja ja
autoja. Kevään ehtiessä toukokuun loppuun villitys oli kuulemma jo
laantumassa. Muun muassa <b>Shell</b> oli kertonut liikevaihtonsa aluksi jopa
nousseen huomattavasti kilpailun vuoksi. Näin vuosikymmenten jälkeen
luettuna on pakko todeta ihmisten pelihimoihin sortumisen olevan
ajaton ja päättymätön vitsaus, jota markkinamiehet ovat iät ja
ajat osanneet käyttää hyväkseen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Leijona pukimo</b>
Raatihuoneenkadulla mainosti nuorekasta <i><b>Irwiniä </b></i>eli kaksirivistä
irtotakkia vakosametista 76 ja villakankaasta 45 markkaa.
Samettihousut irtosivat 37 markalla. Mainittakoon tässä
kuriositeettina, että <a href="https://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN" target="_blank"><b>rahamuseon rahanarvolaskurin</b></a> mukaan 76 markkaa
vastaa nyt vuoden 2020 rahassa 129,10 euroa. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-NdXzD2sm2Pk/XqapOIcggPI/AAAAAAAABzI/XGfMTDEB8dEjzT7p7HA4WJ8ND-6hrvsiwCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-piippu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="47" data-original-width="220" src="https://1.bp.blogspot.com/-NdXzD2sm2Pk/XqapOIcggPI/AAAAAAAABzI/XGfMTDEB8dEjzT7p7HA4WJ8ND-6hrvsiwCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-piippu.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vielä
kuusikymmentäluvulla saattoi lehdenkin nähdä kirjoittavan piipusta rauhallisen
miehen nautintovälineenä. Lukija sai oppia <i>Quarry</i>-piippukiven
olleen se materiaali, josta Pohjois-Amerikan intiaanien kerrottiin
valmistavan rauhanpiippunsa. Piippuja tehtiin kuulemma aikanaan
paljon myös savesta merenvahasta, maissintähkistä, posliinista ja
puusta. Lehtikirjoitus korostaa jo otsikkonsa mukaisesti
piipunpolttoon liitettyjä rituaaleja.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-trq2Y2YPTqE/Xqapb2HXcoI/AAAAAAAABzM/8qkn0ODf8V4fY9k1PHj5cxsqli9K0OP1gCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-kevaanmuotia.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="364" data-original-width="250" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-trq2Y2YPTqE/Xqapb2HXcoI/AAAAAAAABzM/8qkn0ODf8V4fY9k1PHj5cxsqli9K0OP1gCLcBGAsYHQ/s320/J091-20-kevaanmuotia.jpg" width="219" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Kaupunginpuisto sai antaa kulissit uuden<br />
muodin esittelylle. Tviggy oli päivän sana.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistujan diagnoosi
Suomen jalkapallosta ei ennustellut vielä joltistakaan menestystä. Pelillä ei ollut vielä tarvittavaa asemaa. Itse asiassa tuolloin
pelatut SM-sarjakierrokset olivat osoittaneet selvästi laskevia
katsojamääriä, joten seuroille ei ollut juurikaan jäänyt
mahdollisuuksia maksaa pelaajille palkkioita. Tekstiä lukiessaan
vain toivoo mahdollisimman monen sitä aikanaan tavailleen ehtineen
nähdä viime vuoden EM-karsintahuuman, vaikkei itse toimittaja sitä
ilmeisesti ollutkaan enää näkemässä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Aikalaiset saattavat
muistaa paikallisen rautalankayhtyeen <i><b>Reindeer Moss</b></i>in, josta
Osallistuja kirjoitti. Pitkällisten pohdintojen pohjaa tarjottiin
seuraavalla sivulla kysymällä, mistä suomen kieli onkaan peräisin.
Kaupunginpuiston rauniolinnake oli päätynyt muotikuvien
näyttämöksi. Tavan takaa toistui sana <i>Tviggy</i> sitä ja Tviggy tätä.
Samalla sivulla <b><i>Kaluste ja konekeskus</i></b> mainosti nuorekasta Grundigin
C-kasettisoitinta ja transistoriradiota.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Moottoriradan
valmistuessa alkoi oitis keskustelu sen käyttötarkoituksista ja sen
monikäyttöisyyden todistamisen tarve. Kilpailutoiminnan lisäksi
radan merkitystä ajokoulutuksessa tahdottiin tuoda esille. Samalla korostettiin Ahveniston matkailullista ulottuvaisuutta, mikä saa
nyt viiden vuosikymmenen jälkeen hiukan toteutusta arvostelemaan
lähinnä kokonaisuuden kannalta. Pahimpana virheenä voi pitää
hyppyrimäen surullista kohtaloa. Mikä oiva näköalaravintolan
runko siellä olisikaan ollut käytössä kilpailutoiminnan
surkastuessa! Autokilpailujen aikana sieltä olisi voinut tarkkailla
lähes koko rataa. Näköalat ylitse kaupungin olisivat kauaksi
ympäröiviin kuntiin olleet hienot. Mäen murtuessa
vähitellen yhä muodottomammaksi betoni- ja rautamöykyksi
kaikkinainen hyödyntämien tai purkaminenkaan vaikuttavat tulleen
vuosikymmenten aikana mahdottomiksi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Näin vuoden 2020
poikkeusoloissa retkeily on saattanut saada uusia kokeilijoita tai
ainakin siitä kiinnostuneita. 53 vuotta aiemmin retkeilyn ja
kalastuksen katsottiin kuuluvan oleellisena osana suomalaiseen
kesänviettoon. Niinpä lienee ollut aiheellista esittää
perimmäinen kysymys, <i><b>käykö kesäretkeily kukkarolle</b></i>. Tekstin
Osallistujalle laatinut kirjoittaja tosin katsoi touhun jopa
jonkinlaiseksi pakkopullaksi ja vavan heilutuksen sujuvan vaikkei
kalakeitosta pitäisikään ja retkeilyn sujuvan huolimatta ankean
kesäsateen herätyksestä vettyvässä teltassa. Todetuksi kuitenkin
tuli mainitun kesänviettotavan soveltuvuus kaikenlaisille
kukkaroille. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wHm-e_R1Sp4/XqaqqdPxj4I/AAAAAAAABzc/Sy-qGpwLTt4YytebQonKw_Sh0_5WmUpsQCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-kanootillatiesmissajamillloin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-wHm-e_R1Sp4/XqaqqdPxj4I/AAAAAAAABzc/Sy-qGpwLTt4YytebQonKw_Sh0_5WmUpsQCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-kanootillatiesmissajamillloin.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Kanootilla ties missä ja milloin. Ajankohta on tuntematon, mutta kuva on ilmeisesti jostain Amerikasta. Silti<br />
näkymä voisi olla jonkin täkäläisen veden ääreltä. Juuri noin varmasti 1960-luvun innokas camping-harrastaja<br />
saattoi kokea haavepäivänsä, kiireettömän lomahetken luonnon helmassa.<br />
<i>Kuva Wikimedia Commons</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toimittaja kävi
kyselemässä <b><i>T:mi Järviseltä</i></b> muun muassa hyödyllisiä
kalastusvinkkejä. Siinä hän sai vastaukseksi parhaan tavan olevan
kasvattaa kalaa itse. Eräänä tapa tuotiin esille kesämökkien
kala-altaat. Mato-onki kuvailtiin toki varmana välineenä kalakeiton
ystävälle. Onkisiimoja sai 35 pennillä ja koottavia ruokosauvoja 3
markasta ylös päin. Varsinkin tuohon aikaan kuusikymmenluvulla
voisi kuvitella mato-onkikalastajien tyytyneen ainakin
maaseutuoloissa pelkkän siiman hankkimiseen omien maiden tarjotessa
vapamateriaaleja. Pyyntimenetelmistä mainittiin myös pitkäsiima
unohtamatta virveliä.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Telttavalikoima
kerrottiin laajaksi; lähtökohtana pidettiin <i>Erä-laavuksi</i> nimettyä
eränkävijän ja kalamiehen yksinkertaista suojavaatetta
kyllästetystä nailonista painona 1 kg ja hintana 73 markkaa eli
vuoden 2020 euroissa 124. Uutuutena retkeilijälle esiteltiin
kylmälaukku, jollaisesta vuonna 1967 sai maksaa 13:45-19:80 eli
vuoden 2020 rahassa runsaasta 20 eurosta hiukan yli 30 euroon.
Toisena uutuutena esiteltiin Camping-pakkaus, johon kuului muovinen
sanko, pesuvati, lautaset, sarja erilaisia säilytysastioita, 4
kattilaa sekä paistinpannu. Tuota kalustoa tarjottiin 50 markan
hintaan. Sitten olivat tietenkin erikseen vielä koottavat
pöytä-tuoli sarja ja kaasukeittimet kumpikin noin kympin
halvemmalla. Kalastajien hankittavissa oli vielä savustuslaatikko.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kesätunnelmia
Osallistuja tavoitteli vielä Hopealinjan matkassa. Vaikka maisemat
saattoivat ollakin perin tuttuja, laivamatkassa aterioineen oli
kuitenkin oma rentouttava tuntunsa turistiryhmineen. Visavuorta
kuvattiin kokonaisuutena taideteokseksi.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-z4Y-bFoRLhs/Xqarst9cpRI/AAAAAAAABzo/DKRKdCSY_KQ3pcf2Af-WaGgRTP5szumjQCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-liisanihmeet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="41" data-original-width="169" src="https://1.bp.blogspot.com/-z4Y-bFoRLhs/Xqarst9cpRI/AAAAAAAABzo/DKRKdCSY_KQ3pcf2Af-WaGgRTP5szumjQCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-liisanihmeet.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vanajan aalloilta
siirryttiin raportoimaan Hämeenlinnan upouuden nuorisoteatterin
satuseikkailusta <i><b>Liisa Ihmemaassa</b></i>. Arvostelu ei
kuitenkaan mairittele esitystä, jonka arvostelija väitti, että
”<i>Satuseikkailu Liisa Ihmemaassa nojaa epätoivoisesti
topeliaaniseen satuperinteeseen. Näytelmään on väenväkisin
ympätty häijyjen ihmisten ilkeitä juonia, yksinkertaisia mutta
niin hyviä ja lempeitä ihmisiä, sairasta sarjakuvamoraalia, joka
saa hulmuviittaisen ritarin lepakkoaforismit tuntumaan kirkkailta
totuuksilta...</i>” Satua esitettiin elokuvateatteri <b>Tarinassa</b>,
joka arvostelijan mukaan tarjosi puutteelliset tilat seikkailulle,
vaikkei tuotakaan tilaan hänen mielestään ollut käytetty kokonaan
hyväksi. Ainakaan kyseinen arvostelu ei siis sortunut minkäänlaiseen
hymistelyyn, vaikka muunkinlaisia mielipiteitä saattoi esityksestä
olla.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toisaalla lehden
takasivulla puolestaan kerrottiin hiukan toisessa hengessä, kuinka
<b>Aulangon satuteatteri</b> hioi harjoituksissaan omaa näytöstään
<b><i>Adalminan helmeä</i></b>. Omassa osiossaan toiminnanjohtaja Kauko Soirila
totesi <i>Sadun tekemisen olevan kovaa työtä</i>. Ainakin arvostelu
saattoi toisinaan olla rankkaan.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-D2u0rV5lNNQ/XqasFUZ6aQI/AAAAAAAABzw/xjVn-EOTvMwm0n1HsqkrutVLFMvuhjGowCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-Rainier%2Bbeer%2B1906.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="561" data-original-width="350" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-D2u0rV5lNNQ/XqasFUZ6aQI/AAAAAAAABzw/xjVn-EOTvMwm0n1HsqkrutVLFMvuhjGowCLcBGAsYHQ/s400/J091-20-Rainier%2Bbeer%2B1906.jpg" width="249" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption"><b>"Terveydeksi, pappa"</b><br />
Näin mainosti Rainier Beerin terveellisyyttä<br />
Seattle Brewing & Malting CO. Amerikassa jo<br />
vuonna 1906. Heinäkuussa 1967 uuden olutpaikan<br />
suunniteltu tuleminen aiheutti leuanväpätystä<br />
Hämeenlinnassa.<br />
<i>Kuva Wikimedia Commons</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Heinäkuun 14. päivänä
Osallistuja otsikoi ”<i><b>Onko B3 pahe</b></i>”. Sillä
tietenkin viitattiin muun muassa <a href="https://olutliitto.fi/materiaalit/terveydeksi-olutta/" target="_blank"><b>oluen</b></a> sisältämään <i>niasiiniin </i>eli B3-vitamiiniin. Hämeenlinnassa oli olut saanut ihmiset kuulemma joukolla
liikkeelle. Kaupunkiin oli perusteilla uusi olutravintola. Se oli
kuulemma nostattanut mielenkiintoisen valtuustokäsittelyn.
Osallistuja lainasi joitakin paikallisten lehtien
yleisönosastokirjoituksia. Raittiuslautakunta toki
totesi Hämeenlinnassa olleen jo aiemminkin tarpeeksi väkijuomien
anniskelukohteita. Kaupunginvaltuutettu Pasasen mukaan olutanniskelu
edisti juomatapojen yleistymistä. Pelättiin myös
liikennetapaturmia horjuvien tullessa sekä Hälläpyörästä että
kyseisestä uudesta baarista. Nimimerkki Pirkka Hämeen Sanomissa
oli kirjoittanut, että ”S<i>ir Harald oli sitä mieltä, etteivät
alle 50 vuotiaat tarvitse lainkaan alkoholia, mutta sitä vanhemmille
se alkaa olla tarpeen lääkkeenä</i>". Ekonomi Eero Järvisen mukaan
anniskeluoikeuksien myöntäminen olisi ollut rouva Partaselle
tunnustuksenosoitus hyvin suoritetusta työstä. Nimimerkki MMA
ihmetteli kohua, sillä hänen miehensä olisi saanut juoda vaikka
saavillisen, mutta sepä ei juonut eikä ollut koskaan humalassa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Camping-alueista
kerrottiin tulleen lomailusuunnitelmiin jonkinlainen iskusana.
Hämeenlinnassa harrastajia kuulemma oli runsaasti. Uusimpanana
telttailu- ja retkeilyalueena kaupunki oli hankkinut <a href="https://www.facebook.com/pages/K%C3%A4kye/204549066380373" target="_blank"><b><i>Käkyen</i></b></a> , joka
käsitti 3,5 hehtaaria. 22 kilometrin päässä kaupungista se on
mukavan retkimatkan päässä kotoa ihan päivän retkeäkin varten
Lepaan tuolla puolen Vanajanniemessä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistuja kirjoitti
myös sivun mittaisesti valokuvin <i><b>Purnu-67</b></i>
-näyttelystä. Lukija sai tietää sanan purnu tarkoittaneen alun
perin maahan kaivettua kivillä tai puukehikolla varustettua
säilytyskuoppaa. Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ateljeekompleksin
Orivedellä arveltiin lehdessä muodostuvan Sisä-Suomen
erikoisuudeksi. <a href="http://www.purnu.fi/" target="_blank"><b>Purnu</b></a> aloitti kesänäyttelytoiminnan juuri vuonna
1967. Osallistujasta sai lukea, että kaikki esillä olleet
taiteilijat täyttivät itsenäisen Suomen keralla 50 vuotta.
Näyttelytoiminnastaan Purnu on tunnettu yhä tänäkin päivänä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Puiston suuntainen
hälisevä katu. Ruokatunnin sekunttitaistelu, päivän tärkeimmät
minutit. Punainen auto ulvahtaa sillalta ja koheltaa Hallituskatua
ylös. Tuskallista menemistä ja tulemista, liikettä liikkeen
vuoksi, pikkukaupungin suolistohäiriö, liikenteen krooninen
umpitauti...Viereisessä puistossa on liike pysähtynyt. Vanhan
naisen sormissa valmistuu ikävän mittaista pitsiä tyttärelle...</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Näin aloitti Osallistuja
tunnelmointinsa <i><b>Rantapuistosta</b></i> 13. heinäkuuta 1967.
Muiden kaupunkimme puistojen tavoin myös Rantapuisto on kuluneina
vuosikymmeninä kokenut monia muutoksia istutusten ja muun kasvuston
vaihtamisineen, mutta kenties vielä jossain siellä on niitäkin
puita, joita tuohon aikaan kasvoi tai jokin penkki nököttää
jokseenkin samoilla sijoilla kuin aikoinaan. Voimme ehkä aistia yhä
jotain samaa ihmisissä ja puiston ilmapiirissä kunhan vuoden 2020
poikkeusolot aikanaan helpottavat. Lukija saattaa kokea hetken jotain
läheisyyden kaltaista vuosikymmenten taakse.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnan
moottorirata valmistui kesällä 1967, joten luonnollista oli
toiminnan esitteleminen myös Osallistujassa. Numeron 14 etusivu
elokuun 17. päivänä julisti ytimekkäästi: ”<b><i>Varikko</i></b>”.
Nuorimpien nykylukijoiden täytyy muistaa, ettei tuolloin ollut
saatavilla normaalioloissa 2020-luvulla esillä olevaa
urheilutarjontaa, joten moottoriurheilun ja varikon ympärillä
saattoi yleisön keskuudessa olla jotain salaperäistä kaikua niin
kuin lehti toteaa. Hämeenlinnan mittakaavassa tietenkin kuvat
kilpa-autoista, varikolta ja radan varrelta olivat hyvin uutta ja
erikoista, epäilemättä vuoden tärkeimpiä tapahtumia.
Paikallishistorian kannalta on mielenkiintoinen kuva radan
ensimmäisten kilpailujen ensimmäisen lähdön valmistautumisesta,
joka kuvan perusteella saatettiin tehdä erinomaisissa
sääolosuhteissa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-KCzhChp5WrA/XqauMwVtxnI/AAAAAAAABz8/49z-5Q6U2Scaex0iyytH6_saKJazz_ihQCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-hameenlinnastamaailmanpaakaupunki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="164" data-original-width="280" src="https://1.bp.blogspot.com/-KCzhChp5WrA/XqauMwVtxnI/AAAAAAAABz8/49z-5Q6U2Scaex0iyytH6_saKJazz_ihQCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-hameenlinnastamaailmanpaakaupunki.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Otsikko on saatettu laatia aikanaan hiukan kieli <br />
poskella ajatellen terveysrohtomiehen sekoittavan <br />
kaupungin, mutta viitisenkymmentä vuotta myöhemmin <br />
muuan nimeltä mainitsematon miekkonen saattoi koko <br />
kaupungin mullin mallin väittämällä tekevänsä <br />
Hämeenlinnasta autoilla ainakin Pohjois-Euroopan <br />
navan. Jotenkin enteellistä?</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lehden samassa numerossa
on päästetty ääneen myös entinen posti- ja lennätinlaitoksen
insinööri Niilo Ollikainen, joka tuolloin tunnettiin myös
kansanparantaja <b>Joulupukkina</b>. Osallistujan mukaan hän aikoi ”panna
lääketehtaat, apteekit ja alkoholiliikkeen konkurssiin”. Hän oli
kuulemma valmistanut luonnonjuoman, joka paransi kaikki sairaudet
syövästä päänsärkyyn. Puheena oli myös aineen valmistus
suuressa mittakaavassa ulkomaankauppa mukaan lukien. Joulupukki oli
harjoittanut kansanparannusta parisen vuotta. Tuona aikana hän oli
joutunut muuttamaan pois kaikilta paikkakunnilta, joihin hän oli
koetehtaansa pystyttänyt. Asian esitellessään Osallistuja oli
päätynyt otsikoimaan: ”<i><b>Hämeenlinnasta maailman pääkaupunki eli
uskommeko joulupukkiin</b></i>”. Kaikenlaisia hankkeita ja helppoheikkejä
on siis Hämeenlinnaan ilmestynyt ihan vuosikymmenten takaa viime
vuosiin asti...</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Astetta edellistä
vakavampaa pohdintaa ehkä edusti kirjoitus palveluyhteiskunnan
esiinmarssista. Tuolloin 1967 elettiin tietenkin vielä aikaa kauan
ennen nykyistä tietokoneitsepalveluksi muuttumassa olevaa
maailmaamme. Eipä palvelu ollut tuolloin vielä lyönyt läpi kautta
rakenteiden. Nimimerkki Oikonen tarinoi kaskua <i>Minkkisen Maito ja
leipä</i> -yrityksen alkutaipaleesta kohti asiakaspalvelua.
Tarinalla oli toki vissi peränsä siinä, että jokin raja
palvelullakin on toki oltava. Sellaista joutuu varmasti moni
nykypäivänäkin oikeasti pohtimaan.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kaupunginteatteri esitti
Kaupunginpuistossa ”nelinäytöksistä laulunsekaista
huvinäytelmää” eli esitysvuoron oli saanut ”<b><i>Tukkijoella</i></b>”
Meijän Maijana <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Raija_Paalanen" target="_blank"><b>Raija Paalanen</b></a>. Osallistujan mukaan näytelmä oli
saanut yleisön keskuudessa lämpimän vastaanoton. Esityksen
kerrottiin tehneen jonkinlaisen vaikutuksen jopa kertosäkeitä
hyräilemään alkaneisin ”nuoriin radikaaleihin”. Monenmoisia
värssyjä siis on vuosikymmenten aikana Kaupunginpuistossakin
kajauteltu.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kaikuna aikakautensa
sosiaalipoliittiselle vireelle julkaisi Osallistuja elokuun
puolivälissä yleisönosastokirjoituksen, jossa esitettiin vakava
huoli alkamassa olleen koulu-uudistuksen pelättävissä olleesta
epäonnistumisesta koulun sisäisessä demokratisoimisessa. Samalla
kauhisteltiin vallinnutta opettajakeskeistä opetusta. Kirjoittajan
mukaan uudistusta suunniteltaessa ei nuorison ääntä ollut kuultu
nimeksikään.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lukijat saivat myös
tässä numerossa tietää mikä kumma oikeastaan oli <i>värisuhdittaja</i>,
jonka tavoitteena on luoda väreiltään harmoonisia tiloja. Asia
väreistä kiinnostaa nykyajan lukijaakin. Katsaus ”<b><i>yleisurheilumme
nykytilasta</i></b>” tarjoaa nyt yli viisi vuosikymmentä myöhemmin
kurkistusreiän silloisiin asetelmiin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Näin vuoden 2020
korona-aikana todennäköisesti kotimaiset ulkoilumaastot ovat jo
kokeneet väistämättömän arvonnousun. Onneksi meillä on sentään
moniin muihin maihin verrattuna sangen vapaat ulkoilu- ja
retkeilymahdollisuudet. Siitä huolimatta vuonna 1967 oli nimimerkki
Setä löytänyt yhtä sun toista vastoinkäymistä perheensä
kesäiselle automatkalle suvisessa maassamme. Kenties se kävi
lähinnä hyvästä kertauksesta jonkinlaisen ennakkosuunnittelun
tarpeesta.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnan Suomalainen
Säästöpankki esitteli mainoksessaan Suomen ensimmäisen
pankkiemännän. Olikohan kyseessä pankit tulevaisuudessa
mullistusten hurrikaaniin syöksevän kehityksen airut?</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Zo5p93l6PRs/XqawClFxhWI/AAAAAAAAB0I/Jj_1mz8OB88Iir7ukqczIJ-3W6q-CCsqwCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-loppuukomeiltamaito.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="456" data-original-width="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Zo5p93l6PRs/XqawClFxhWI/AAAAAAAAB0I/Jj_1mz8OB88Iir7ukqczIJ-3W6q-CCsqwCLcBGAsYHQ/s1600/J091-20-loppuukomeiltamaito.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Kaiken muun ohella Osallistuja esitti kysymyksen maidon<br />
riittävyydestä. Maatalouden rakennemuutos oli jo käyn-<br />
nistynyt.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Entäpä millaista
ohjelmaa tuvan töllöttimen jo omistaneet hämeenlinnalaiset olivat
vuoden 1967 syksyllä saava iltojensa ratoksi? Joitain muutoksia oli
tulossa aiempaan. TV-ohjelma 2:n ohjelmia oli määrä esittää
valtakunnan verkossa kolme ohjelmaa viikossa maanantai- ja
perjantai-iltaisin sekä vuoroviikoin tiistai- ja keskiviikkoiltaisin. Ykkösohjelma lähetti vastavuoroisesti omia ohjelmiaan
kakkosverkossa. Maanantaisin tulivat valtakunnan verkossa
vuorottelemaan kakkosohjelman <i>Heikki ja Kaija</i> sekä
omatuotantoisten dokumenttielokuvien uusinnat. Kakkosen omaa
tuotantoa lähetettiin myös joka toisena tiistaina. Joka toisena
keskiviikkona lähetettiin jo aiemmin valtakunnan verkossa nähdyt
keskusteluohjelmat <i>Lähimmäinen</i> ja <i>Kerho 66</i>. Kakkosohjelman
perjantaiset vierailut ykkösohjelman puolella tapahtuivat
ajanvieteuusintoina. Klo 18.15 lähetetyt uutiset tultiin
syyskaudella näkemään myös kakkosverkossa niin kuin
ruotsinkielinen <i>Från dag till dag</i>, paitsi sunnuntaisin ja lauantaisin tuota
lähetystä ei ollut. Kesäksi lopetettu myöhäisuutislähetys
jatkui syyskaudella vain valtakunnan verkossa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Syyskesän polttavana
kysymyksenä tuli Osallistujassa esille, oliko maito loppumassa. <b>Loppuuko meiltä maito</b>? Maito oli niin
yleinen hyödyke, että hetkittäin tultiin pohtineeksi, kuinka paljon
töitä pitää tehdä maitolasillisen eteen. Lehti oli ottanut
tarkastelun alle Hämeenlinnan Osuusmeijerin maidonkäsittelyketjun.
Valokuvista kävi ilmi, että tuolloin elettiin vahvasti
maitotonkka-aikaa eivätkä maitoauton käyttäneet mitään
valtateitä. Tuolloin 1960-luvun lopulla maidontuotannon vähennykset
olivat 5 prosentin luokkaa vuosittain ja kulutuksen lisäys noin 7 %, joten ei ollut ihme, että riittävyydestä alettiin olla
huolissaan. Karjattomaan maatalouteen siirtyminen oli siis jo
käynnistynyt vuoteen 1967 tultaessa.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:</i></span><br />
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Osallistuja 1967, nrot
11-15</i></span></div>
<br />
<br />
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-13451622164783540992020-04-26T11:22:00.001+03:002020-04-26T11:51:19.648+03:00Vuosi 1967 Osallistujan silmin osa II<h3>
Kirjavaraston aarteita 5b</h3>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Olemme nyt ehtineet
Osallistujan matkassa maaliskuuhun 1967. Lehden
ulkoasua määrittelee vuosikymmenenkin jälkeen silmäiltäessä tuolloin
käynnissä ollut kirjatyöntekijöiden lakko, joka liittyi osana
aikakauden suureen murrokseen. Ilmoitusmäärät olivat laskussa ja
edessä oli siirtyminen seuraavana vuonna viisipäiväiseen
työviikkoon. Toimitustyö oli muuttumassa onnettomuuksiin ja
rikosiin keskittyvästä uutisoinnista tapahtumien taustoja
selvittäväksi. Nyt ovat tarkasteltavina Osallistuja-lehden numerot 6-10.</b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="text-align: right;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Wtc81YkGcgM/XqU9KZBdN5I/AAAAAAAAByM/OATOoorso2MCe3Uf7ACvw6_J3RtD4zvSgCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-pankin%2Blahipalvelua%2B15.3.1967%2Balkaen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="381" data-original-width="320" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Wtc81YkGcgM/XqU9KZBdN5I/AAAAAAAAByM/OATOoorso2MCe3Uf7ACvw6_J3RtD4zvSgCLcBGAsYHQ/s320/J090-20-pankin%2Blahipalvelua%2B15.3.1967%2Balkaen.jpg" width="268" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Pankit panostivat lähipalveluun. Hämeenlinnan<br />
Vanha Säästöpankki ilmoitti aloittavansa 15.3.<br />
pankkiautipalvelun esikaupungeissa. Autosta<br />
oli kuulemma saatavilla kaikki pankkipalvelut.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kirjatyöntekijät olivat
siis lakossa. Lehden etusivu oli jotenkin tavallista karumpi.
Etusivun juttu oli yhden palstan pohdintaa lakon vaikutuksista
K-kaupan mainoksen vallattua pääosan tilasta. Postiljooneilta oli
kyselty repun paksuudesta. Kannettavana oli ollut kirjeiden ja
mainosten ynnä Osallistujan jakaminen. Muuan liikkeenrajoittaja sai
todeta oman aamunsa poikkeuksellisuuden lehden puuttuessa. Vanha
kultaseppä joutui huomaamaan pelkän radion uutisnälkänsä
tyydyttäjäksi. Free lancerina toimiva toimittajalla oli ”suru
puserossa” jouduttuaan käymään Työnvälitystoimistossa. Eräs
mies puolestaan pahoitteli, koska ei päässyt tutkimaan edellisen
päivän urheilutapahtumien selostuksia eikä paikallisia uutisia.
Yksi lakkolainen kertoi tovereineen käyttävänsä aikansa kävellen
kaupungilla ja pysähtelemällä keskustelemaan ”polttavista
kysymyksistä”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Pikku-uutisena sivun
alalaidassa kerrottiin kaupunginvaltuuston 8.3. pitämässään
kokouksessa muun muassa hyväksyneen Teatteri Oy:n lainan takauksen
uudistamisen ja myöntäneen Ty:n sekakuorolle 2000 markan
avustuksen. Niin ikään myös hyväksyttiin kh:n toimenpiteet II
kaupunginlääkärin viran väliaikaisen hoidon järjestämiseksi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-A1ppAtJ9ui0/XqU4tnoYAAI/AAAAAAAABxk/L-pSitf_3qM8mT6mwOMQ50EzX68ZHU9HQCEwYBhgL/s1600/J090-20-elokuvatarjontaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="250" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-A1ppAtJ9ui0/XqU4tnoYAAI/AAAAAAAABxk/L-pSitf_3qM8mT6mwOMQ50EzX68ZHU9HQCEwYBhgL/s320/J090-20-elokuvatarjontaa.jpg" width="190" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Lakon keskellä elokuvamainokset<br />
saovat ilmeisesti normaalia<br />
suuremman näkyvyyden.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Elokuvateatterit
mainostivat aiempaa suuremmilla mainoksilla. Cinemassa pyöri
”odotettuna merkkitapauksena” Marlon Brandon ”<i>Hurjapäät”</i>,
pitkäperjantaina oli odotettavissa juhlaensi-iltana spektaakkeli
”<i>Raamattu”</i>. Tarinassa 19.3. oli tulossa ensi-iltaan hurjaa
menoa ralli-ajokilla- dynamiittia- rautalankamusiikkia otsakkeella
”<i>He tulivat tappaakseen”</i>. Satulinna tarjosi samalle
päivälle Marlon Brandoa, Anjanette Johnia ja Comer Saxonia
elokuvassa ”<i>Sonorasta lounaaseen”</i>. Samassa teatterissa oli
tulossa myös ”<i>7 kultaista miestä”</i>, ”<i>Hautajaiset
Berliinissä”</i> ja ”<i>Paholaisen naamio”</i>. Satulinnassa
ratsasti Buffalo Bill, Walt Disneyn piirroselokuvia edusti ”<i>Miekka
kivessä”</i>.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenkaaressa oli
odotettavissa 18.3. tanssit orkesterina Seppo Riihelä kumppaneineen.
Myös Hämeenlinnan kansantalo Keinukalliolla kutsui tansseihin
julkaisten neljän eri päivän esiintyjät.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kun päästiin huhtikuun
puolelle, Osallistuja kirjoitti etusivulla mun muassa perunasta.
Arkipäiväisen asian kerrottiin olevan monille kaupunkilaisille
elinkeino. Esille pääsivät niin ostajat kuin kasvattajatkin. Oman
tarinansa saivat myös <b>Kottaraiset</b> eli paikalliset päiväkotilapset.
Osallistujan lukijat pääsivät kurkistamaan kolmen
lastentarhanopettajan, kahden lastenhoitajan ja neljän
harjoittelijan paimentaman lapsikatraan arkeen.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-rv7b7fD0QJE/XqU5fQuSP-I/AAAAAAAABxs/kZXgXo-QAV0gMqafMieE24OQTf6kxF4ugCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-pienoismallivaitalomuseo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="250" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-rv7b7fD0QJE/XqU5fQuSP-I/AAAAAAAABxs/kZXgXo-QAV0gMqafMieE24OQTf6kxF4ugCLcBGAsYHQ/s320/J090-20-pienoismallivaitalomuseo.jpg" width="184" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Historianharrastajan
kannalta erityisen mielenkiintoisia ovat huolella viimeistellyt
pienoismallit, joihin on mahdollisimman tarkoin pyritty vangitsemaan
jokin tarkka ajankohta. Itse muistan aikanani ihailleeni kuvia
Viipurin kaupungista eräänä tiettynä kellonaikana ja
päivämääränä. Huhtikuussa 1967 Osallistuja kirjoitti Toivo
Salmisen kahdeksan vuotta aiemmin valmistuneesta Hämeenlinnan
kaupungin pienoismallista, joka oli päätnyt yksityiseen omistukseen
kaupungin kieltäydyttyä maksamaan siitä korvausta. Asia oli tullut
uudestaan ajankohtaiseksi, koska samalta tekijältä oli valmistunut
uusi ja aiempaa suurempi pienoismalli. Kirjoituksen otsikko
”<i><b>Pienoismalli vai talomuseo</b></i>” kertoo kaiken tekstin
pohjavireestä, sillä tuolloin arvokkaimmat hämeenlinnalaiset
puutalot olivat hiljakseen mätänevinä hirsi- ja lankkukasoina
nykyisen linnanpuiston kupeella. Osallistujan kuvan perusteella
Joenhiisi pohtii, onko hän päässytkään koskaan juuri mainittua
taideteosta ihailemaan. Jokin versio penoismalleista on kyllä
aikanaan ollutkin nähtävillä. Eri asiaksi sitten on jäänyt, kuka
sen on tehnyt.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistuja toteaa, että
”<i>erittäin pikkutarkasti tehty rakennuksen pienoismalli tulee
varmaan kustannuksiltaan huomattavasti halvemmaksi kuinvanhan
rakennuksen uudelleen pystyttäminen. Se on lisäksi käytännöllisempi
havaintoväline niille, jotka haluavat saada havainnollisen kuvan
vanhasta kotikaupungistaan</i>”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Nykypäivän lukija
tietää, kuinka Osallistujan kirjoituksessakin mainittujen
rakenteellisesti arvokkaille rakennuksille ja kauounginosille on
käynyt niiden tulevaisuudesta kehkeytyneiden kulttuuririitojen
päätyttyä ”kaupungin uudistajien” hyväksi. Eivät ole vanhat
rakennukset nousseet enää kaupunginpuistoon tai muuallekaan, vaan
hirret saivat mädäntyä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Musiikkielämästä
todettiin, että edellinen vuosi oli ollut uuden jazzin läpimurto.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vuonna 1967 Ahvenistolla
rakennettiin hyppyrimäen lisäksi myös moottorirataa, jonka kohtalo
on ollut valoisampi kuin mäen. Huhtikuun 20. päivänä Osallistujan
lukija saivat lukea etusivulta kaupunkimme tuolloin ehkä kaikkien
aikojen lahjakkaimpana moottoriurheilijana pidetyn ja kymmenisen
vuotta aiemmin TT-ajoissa vakavaan onnettomuuteen uransa päättäneen
Seppo Kivisen kehuvan rataa ja julistavan ajavansa siellä.
Valokuvasta saattoi nähdä rata-ajajien ja lehdistön edustajia
kiertämässä josain suolenkin varrella pohjustus- ja
pengerrystöiden ollessa käynnissä. Taka-alalla häämöttää jo
radalle rakennettu silta. Radalta puuttuu toki vielä päällystys.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Joenhiideltä löytyy
enemmän moottoriradasta <a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2014/10/ahveniston-moottorirata.html" target="_blank"><b>täältä</b></a>.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Nimimerkki Eskhatos
kirjoitti raatihuoneella pidetystä Laulu-Veljien mieskuoron
konsertista. Vaikkei kirjoittaja täysin esitystä tyrmännytkään
sen kuvaileminen ”<i>jonkinlaiseksi kuoroviihteeksi, joka tunnetusti
on Suomessa suosittua</i>” paljastaa arvostelijan odottaneen hiukan
enemmän tilaisuudelta. Hän toteaakin hiukan myöhemmin, että
ohjelmiston joukkoon olisi voinut hänen mielestään yrittää
soveltaa jonkin suurimuotoisemmankin sävellyksen .</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<b><i>Neiti Aika saa tuhat
puhelua päivässä</i></b>” kertoi Osllistuja esitellessään Hämeenlinnan
Puhelin Oy:n 12 erikoisnumeroa, joita olivat muun muassa:</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<ul>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Neiti Aika</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tanssimusiikki</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kaukopuhelupalvelu</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Numerotiedustelu</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Viikon levyuutuudet</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
STT:n uutiset
</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Viihdemusiikki</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Elokuva- ja
teatteriohjelmat</div>
</li>
<li><div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Päivän sana</div>
</li>
</ul>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-GJlZUiOPFYg/XqU58sBE9xI/AAAAAAAABx0/BXyk8-tww20WSUnax02G0rqOI_po5dHBwCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-puhelinliikenne%2B1965-1969%2Bs141.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="638" data-original-width="960" height="265" src="https://1.bp.blogspot.com/-GJlZUiOPFYg/XqU58sBE9xI/AAAAAAAABx0/BXyk8-tww20WSUnax02G0rqOI_po5dHBwCLcBGAsYHQ/s400/J090-20-puhelinliikenne%2B1965-1969%2Bs141.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Tilastotietoa vuosien 1965-1969 puhelinliikenteestä löytyy Suomen virallisen tilasto julkaisusta. Posti- ja lennätinlaitos<br />
1969 sivulta 141. www.doria.fi eli <a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/161469/xpostke_196900_1970_dig.pdf?sequence=1&isAllowed=y" target="_blank"><b>tästä</b></a>. KUVAA VOI SUURENTAA NAKSAUTTAMALLA SEN KOHDALLA.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-wObR8VSgV44/XqU8DjpwT4I/AAAAAAAAByA/_7pbKNXgH8g5KcYZwIG8IUW8alLk5tHbwCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-sahkopylvaita%2BHangasmaen%2Bseudulla%2B2014.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="281" data-original-width="350" height="256" src="https://1.bp.blogspot.com/-wObR8VSgV44/XqU8DjpwT4I/AAAAAAAAByA/_7pbKNXgH8g5KcYZwIG8IUW8alLk5tHbwCLcBGAsYHQ/s320/J090-20-sahkopylvaita%2BHangasmaen%2Bseudulla%2B2014.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Sähköpylväitä Hansgasmäen seudulla vuonna 2014.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vuonna 1966 selkeästi
susosituimpia näyttäisivät artikkelin mukaan olleen <b>Neiti aika</b>
361820 valinnalla ja <b>Tanssimusiikki</b> 158904 valinnalla. Toiminta oli
huhtikuun 1967 tienoilla laajenemassa paikallisutisiin ja mainontaan.
Tarkoitus oli myös laajentaa autokatsastustilauksiin ja vapaisiin
työpaikkoihin. Suunnitteilla oli myös kokousaikapalvelu.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Palvelunumeroiden
esittelyn lisäksi Osallistujan lukijat saivat tietoa puhelinyhtiön
toiminnasta puhelinverkon ylläpidossa ja korjauksissa.Yksityiskohtana vuosikymmenten takaa voimme
artikkelista lukea, että juuri sen ilmestyessä Raatihuoneenkadun
varrella oli korjattavana 500 puhelinta mykistänyt maakaapelivika.
Vesi oli päässyt murtuneeseen kaapeliin. Moisen vian aiheutti
kuulemma keväisin usein routa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Seikkailu-urheilu oli
tuskin käsitteenä tuttu kuusikymmenlukulaisille, mutta
lehdenlukijat pääsivät huhtikuun lopulla 1967 lukemaan etusivulta
hämeenlinnalaisten urheilusukeltajien seikkailuretkestä keskelle
Välimerta. Tukikohdakseen sukeltajat valitsivat Mallorcan saaren.
Mukaansa he laativat jopa aarrekartan varmoina tulevista
esinelöydöistä ja haikaloihin suhtauduttiin varauksella.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lähestynyt vappu antoi
aihetta kerrata vanhoja uskomuksia. ”<i>Coco loondo nyt wircopi,
Meri/ maa/ ia tajuas ihastupi..</i>.” lainaus Mikael Agricolan
rukoiskirjasta vuodelta 1544 johdatteli lukijat kohti vapunajan
pohdintoja ja muinaisten maanviljelijöiden vuodenkehityksen
ennusteita ja satotoiveiden aprikointia.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kesän lähestyessä
toimituksessa arvioitiin myös paikkakunnan urheiluelämää, jota
kuvailtiin sangen karuun sävyyn. ” <i>Penkkiurheilija saa tyytyä
hyvin vähään. Hämeenlinnan urheiluyleisö on saamut tyytyä viime
vuosina hyvin vähään. Yhdet hyvät yleisurheilukilpailut vuodessa,
muutama Suomi-sarjan jääkiekko-ottelu, jossa taso nousee
tyydyttäväksi, joka toinen vuosi pesäpalloa samassa sarjassa,
korkeintaan kahdet nyrkkeilykilpailut - niissäkin valtaosa
alokasluokan otteluita, mestaruussarjan lentopalloilua, jossa
katsomotilat rajoitetut ja Suomi-sarjan jalkapalloilun Kaurialassa</i>”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Samalla sivulla
intouduttiin myös pohtimaan, voiko auto olla taloudellinen. Kallis
auto tunnustettiin jokapäiväiseen elämään kuuluvaksi, joten sen
käytöstä oli syytä pyrkiä tekemään mahdollisimman
taloudellista. Asiaan liittyen lehti mainosti pikkujutussaan
Volkswagen-maahantuojan kiinnittäneen asiaan ”poikkeuksellisen
suurta huomiota”. Taloudellinen ajatelu ei saanut estää ihmistä
hankkimasta autoa. Autoilun talouseliset seikat pyrittiin liittämään
vietettyyn taloudellisen kasvatuksen vuoteen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kulttuurin puolelta
seminaarin näytelmäpiirin Liisa Majapuron ohjaamana toteuttama
Peter Weissin näytelmä <b>Yövieraat</b> sai Osallistujan palstalla sangen
suosiollisen arvostelun otsakkeella ”<i><b>Teatteria ulkopuolella
teatterin</b></i>”. Nimimerkki <i><b>Esi Rippu</b></i> totesi muun muassa:”<i>Näytelmässä
vallitsee runon humala. Vain tämän runon humalan ja mielettömyyden
pohjalta ymmärretään näytelmän tarkoitus. Liisa Majapuro
hallitsi näytelmän ajatuksen ja sai aikaan mitä riemastuttavimpia
kohtauksia</i>.”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-vFTQVPXxKuI/XqU-JkBBICI/AAAAAAAAByY/p-2d5w9IXiYzsTYm_on_1WSZ_TMTL9IegCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-kaikki%2Boli%2Bihanasti%2Brempaallaan.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-vFTQVPXxKuI/XqU-JkBBICI/AAAAAAAAByY/p-2d5w9IXiYzsTYm_on_1WSZ_TMTL9IegCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-kaikki%2Boli%2Bihanasti%2Brempaallaan.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Aulangon retkeilyalueen koettiin annetun mennä jokseenkin rempalleen.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kevään ja kesän
koittaessa Osallistuja kiinnitti huolestuneena huomiota Aulangon
matkailualueen surkeana pitämäänsä tilaan ja ilmoitti kaiken
olevan siellä ”<i><b>ihanasti rempallaan</b></i>”. Lehden mukaan alueen kunto
ei tehnyt suinkaan kunniaa matkailijoiden odotuksille. Näkötornin
kuvattiin olevan tulossa rapistuessaan pian Pisan tornin osastolle.
Rauniolinnakkeen läheisyydessä kivipöydän kerrottiin painuneen 45
astetta kenolleen. Myös Onnentemppelin kuntoa ei suinkaan kehuttu.
Myös promitiiviseksi kuvattu retkeilymaja sai osansa arvostelusta.
Artikkelin lopussa on vielä jonkinlainen puuceen ja halkoliiterin
risteytystä muistuttaneesta ikkunattomasta kopista, jota sanotaan
kesäkeittiöksi. Missähän lie sekin aikanaan nököttänyt?</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-LhnobWrcCNQ/XqVAFQ-HaeI/AAAAAAAAByw/Py9f0MKLkhIeHFHPFoldwnT4L9zC6_qygCLcBGAsYHQ/s1600/J090-20-paljon%2Bkehnoutta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="324" data-original-width="220" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-LhnobWrcCNQ/XqVAFQ-HaeI/AAAAAAAAByw/Py9f0MKLkhIeHFHPFoldwnT4L9zC6_qygCLcBGAsYHQ/s320/J090-20-paljon%2Bkehnoutta.jpg" width="217" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">1960-luvun loppu oli keskustassa kiivaan<br />
ja nykypolvien ristiriitaisten ajatusten<br />
kohteena olevan rakentamisen aikaa. Kadut<br />
jättivät kuntonsa puolesta paljon toivo-<br />
misen varaa. Osallistuja ei kaunistellut<br />
sanojaan kuvatessaan tilannetta. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vapun jälkeen
Osallistuja kiersi unohdettuina pidettyjä nähtävyyksiä, joihin
kuuluivat niin Cygnaeuksaen muistopaasi Kaurialan kansalaiskoulun
pihamaalla, Karvarin patsas postitalon edessä, Parolan leijona kuin
Aulangon perustajan muistolaatta. Mielenkiintoinen paikka on
ilmeisesti myös Suomen osuustoiminnan syntysanojen lausumisen
muistomerkki Hattulan Lehijärven tuntumassa, jonka voinen liittää
lähiaikojen retkikohteeksi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Maailmalta lehden huomiota
kiinnitti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Muhammad_Ali" target="_blank"><b>Cassius Clay</b></a>, ”<i>tuo tuhma poika</i>”, joka kapinoi Vietnamin
sotaa vastaan ja julisti olevansa mustien muslimien pappi menettäen
voittamattomana mestaruustittelinsä. ”<b><i>Lastulevy – rakentajien
monikäyttöinen raaka-aine</i></b> julisti Osallistuja sivun mittaisessa
tekstissään. Kotipihan kunnostajille tarjottiin kainiita, huokeita
ja helppohoitoisia vinkkejä.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Tilanne
Hämeenlinnan pääväylällä, Raatihuoneenkadulla. Ensin sukellus
ja sen jälkeen putoaminen syvään kuoppaan</i>”, kirjoitti
Osallistuja takasivun artikkelissaan, jossa katujen kuntoa suomittiin ankarasti.
Keskustan lukuisat työmaat varmasti vaikuttivat aikansa ongelmiin,
mutta valitukset katujen kunnosta vaikuttavat silti sangen
ajattomilta. Lehden kuvista päätellen traktori tai maastoauto
kuitenkin olisivat olleet henkilöautoa oikeampia kulkuvälineitä
Hämeenlinnan keskustassa vuonna 1967. Vesi seisoi kuin
vallihaudoissa Linnankadun kulmilla ynnä Saaristenkadun ja
Kasarmikadun välimaastossa. Katukiveys tuntui jääneen jonnekin
irtomaan alle. Tekstin mukaan mainituilla paikoilla oli käynnissä
kaiken muun rakentamisen ohella joinkinlaista mäkien tasaamista.
Niinpä nykylukija saattaa päätellä kaupunkikuvamme vuosikymmenten
kuluessa jo korkeuserojen suhteen muuttuneen.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="CENTER" style="margin-bottom: 0cm;">
* * *</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span>
<span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span>
<span style="font-size: x-small;"><i>Pirjo-Riitta Puro.Sanomalehdet koulutiellä- 50 vuotta sanomalehtien ja koulujen yhteistyötä. <a href="https://books.google.fi/books?id=zy1sAwAAQBAJ&pg=PA10&lpg=PA10&dq=Kirjaty%C3%B6ntekij%C3%B6iden+lakko+1967&source=bl&ots=ARY8s9aal_&sig=ACfU3U06IyaHywyAWHlcD5HGCGY07O9_ow&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwiZ6KjgrIXpAhUQyaYKHfJxC6YQ6AEwA3oECAoQAQ#v=onepage&q=Kirjaty%C3%B6ntekij%C3%B6iden%20lakko%201967&f=false" target="_blank"><b>Sivu 10</b></a></i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i><b><a href="https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/161469/xpostke_196900_1970_dig.pdf?sequence=1&isAllowed=y" target="_blank">Suomen virallinentilasto. Posti- ja lennätinlaitos 1969</a></b>. www.doria.fi.</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>sivulle 141 </i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Osallistuja-lehti; nrot 6-10</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8409952184897703149.post-63053415884146267292020-04-24T13:45:00.001+03:002020-04-26T09:35:27.210+03:00Vuosi 1967 Osallistujan silmin osa I<h3>
Kirjavaraston aarteita 5a</h3>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Vuosikymmenten aikana
tässäkin kaupungissa on nähty monta ilmaisjakelulehteä, joista
useimmat ovat jääneet lyhytikäisiksi joko tullen pian isompiensa
ostamiksi tai muuten uuvahtaen. Nyt Joenhiisi on löytänyt
Hämeenlinnan kirjaston varastosta helmen 1960-luvulta. Kyseessä on
Osallistuja-lehti, joka ilmestyi vuosina 1966-1968. Varastossa on
säilynyt vuoden 1967 vuosikerta yhtä numeroa lukuunottamatta ynnä
yksi numero vuodelta 1968. Katsaus 53 vuoden taakse osoittaa, kuinka
aikanaan arkipäiväiset asiat muuttuvat ajan saatossa
mielenkiintoiseksi paikallishistoriassa. Sitä sopii miettiä, vaikka
nykyiset julkaisut toisinaan tuntuisivatkin miltei joutavalta
postilaatikon täytteeltä ja saman asian toistelulta. Palatkaamme
nyt aikaan muutaman vuosikymmenen taakse, jolloin sota-ajastakin oli
vasta hiukan yli kaksikymmentä vuotta. Ensimmäisenä ovat
esittelyssä numerot 1-5.</b></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-EOOdn_79zEs/XqKtL3-1f3I/AAAAAAAABwA/MQI2wbdCFkQo6c-9I97hr1ehv1hAGiG0QCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-osallistujaetusivu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="274" data-original-width="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-EOOdn_79zEs/XqKtL3-1f3I/AAAAAAAABwA/MQI2wbdCFkQo6c-9I97hr1ehv1hAGiG0QCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-osallistujaetusivu.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistujan vuoden 1967
ensimmäinen numero julisti etusivullaan tilipäivän menettäneen
entistä merkitystään. Taustalla oli ajatus palkan maksaminen
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Palkka_pankkiin" target="_blank"><b>tilipussin asemesta pankkitilille</b></a>. Muutos oli erityisen ajankohtainen
muuttuessaan seuraavana vuonna pääsääntöiseksi käytännöksi.
Tammikuussa 1967 Osallistuja kyseli erityisesti, kulutettiinko tili
yhdessä päivässä, käytiinkö ”pitkäripaisessa”.
Käyttäytymistä kyseltiin niin rakennustyömaalla,
vaatetusliikkeessä, kodinkoneliikkeessä, pankissa kuin Alkossakin.
Nykylukijan näkökulmasta mielenkiintoisen vivahteen antaa ainakin
vaatetusliikkeessä annettu vastaus meijeritilin merkitys, sillä
vaikka sekin jo tuolloin maksettiin suoraan pankkiin, oli
havaittavissa ajankohta, jolloin karjatilalliset saapuivat ”sankoin
joukoin” kaupunkiin kaupantekoon. Maininnan arvoisena pidettiin
myös miesten ja naisten erilaista ostoskäyttäytymistä. Myös
pankkien maksupalvelut olivat astuneet kuvaan. Alkossa tilipäivä
oli toki yhä havaittavissa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Pankit ryhtyivät myös
vuoden 1967 alusta ottamaan vastaan rahaa 15-30-vuotiaille
tarkoitetuille nuorisotileille.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnassa vuosi
1967 oli tärkeä senkin vuoksi, että silloin se sai osansa
lakkautetusta Vanajan kunnasta, joka jaettiin yhdessä Janakkalan,
Hattulan ja Rengon kanssa. <a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2016/03/muuttuneet-rajat.html" target="_blank"><b>Joenhiisikin</b></a> on aiemmin käsitellyt,
kuinka lähellä kaupunkimme ydinkeskustaa Vanajan rajat ennen
liitosta olivatkaan. Osallistuja otti osaa keskusteluun heti
tammikuussa otsikolla ”<i><b>Kun pitäjästä tuli kaupunki</b></i>”. Se
vieraili Alajärven rannalla Rengontien varrella.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Muutos oli luonnollisesti
asukkaille merkittävä. Osallistuja otti esille vanajalaisten
menettäneen osittain itsemääräämisopikeuttaan ja
hämeenlinnalaisten velvollisuuksien lisääntyneen. Todettiin myös
ihmisten keskinäiset epäluulot ja kyräily. Yksityiskohtina
mainittakoon, että kahdeksan vanhusta siirrettiin Vanajan
vanhainkodista Janakkalaan, mikä sai Osallistujankin pohdiskelemaan
elämänsä ehtoota eläneiden suhtautumista asiaan. Samalla vastaava
määrä hämeenlinnalaisvanhuksia tuoitiin Voutilaan. Artikkelia
varten haastateltu Vanajan vanhainkodin asukas pitikin kuntaliitosta
hyvänä, mutta julisti samalla pysyvänsä Voutilassa.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Alajärven Kuuslahdessa
haastateltu rouva uskoi kaupunkilaisuuden tuovan aiempaa paremmat
sosiaaliset edut. Työasioissa hänen perheensä oli ollut jo
kaupungista riippuvainen. Maatilalla parisen kilometriä ”korpeen
päin” Alajärven rantaa pidettiin jokseenkin samantekevänä,
mihin kuuluttiin ellei verotus vain uhannut kiristyä.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnassa oli
edellisenä syksynä virinnyt ajatus <i><b>taidetalosta</b></i>. Osallistuja
ihmetteli, miksi keskustelussa kaihdettiin kulttuuritalo-nimitystä
ja kyseli oliko kiistassa melua tyhjästä. Väittelyssä olivat
ilmeisesti erotettavissa kaksi leiriä eli kulttuuri- ja
urheilupuoli, joilla oli vaikeuksia asettautua tarpeineen samaan
rintamaan.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Aikansa merkki oli myös
äänentoiston kehittyminen. Kortensa kantoi kekoon myös Osallistuja
otsikoimalla ”STEREO-orkesteri olohuoneessa”. Aluksi esiteltiin
lyhyesti radiovastaanottimien kehitystä kahden edellisen
vuosikymmenen aikana. Lukijalle opetettiin myös termin HI-FI
merkitys. Stereofoninen äänentoisto levyiltä ja nauhoilta oli jo
yleistyvä tosiasia, ja stereofoniset radiolähetyksetkin olivat jo
tulossa. Niitä kerrrottiin lähetetyn jo useissa Euroopan maissa.
Itse muistan hyvin ne kuuluisat stereotestit 1970-luvulta. ”<i>Jos
kuulette ääneni nyt epämääräisestä suunnasta..</i>.”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AhWvZWs3occ/XqKtgQ0P5NI/AAAAAAAABwI/o2h3hwkAJCgi7iLyxTHXabbpvdVnDitbgCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-hameensaarijapiirroksia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="379" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-AhWvZWs3occ/XqKtgQ0P5NI/AAAAAAAABwI/o2h3hwkAJCgi7iLyxTHXabbpvdVnDitbgCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-hameensaarijapiirroksia.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Osallistuja-lehden ulkoasussa oli olennaista mustavalkokuvat ja piirroksin elävöitetyt kaskut. Vasemmasta<br />
alalaidasta käy ilmi, kuinka maalaismainen näkymä oli vangittavissa tuolloin Hämeensaarestakin aivan<br />
kaupunkimme keskustasta.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Yksi hätkähdyttävimmistä
kuvista on otettu tuonaikaisessa Hämeensaaressa, joka lumisine
joutomaineen, puisine sähkö- ja lyhtypylväineen näyttää kuin
jostain maalaiskunnista otetulta kahden lapsosen hiihdellessä.
Paikalla aikanaan olleet viinatehdas ja puusepäntehdas olivat
ilmeisesti enää muisto. Tuohon aikaan alue toimi lasten
leikkipaikkana ja sepelivarastona. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistuja kertoi myös
sivun mitalta hämeenlinnalaisten kulttuurikeväästä. Aikakauden
nimiä olivat muun muassa taidemuseon intendentti <a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Taisto_Ahtola" target="_blank"><b>Taisto Ahtola</b></a>,
näyttelijä-ohjaaja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Lehtonen" target="_blank"><b>Eikka Lehtonen</b></a>, kirkallinen yhdistys Vana-66:n
puheenjohtaja, toimittaja <a href="https://naytelmat.fi/a/simo-ojanen" target="_blank"><b>Simo Ojanen</b></a> sekä säveltäjä <a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Tauno_Marttinen" target="_blank"><b>Tauno Marttinen</b></a>. Esitys alkaa vanhalla toteamuksella Hämeenlinnasta
perinteikkäänä kulttuurikaupunkina. Vaikkei Osallistuja suoraan
mainitsekaan 1860-70 -lukujen kulta-ajasta kuluneen mittavasti aikaa,
se kuitenkin toteaa, että ”<i>nykyaika on jo aika tavalla
rapistanut tätä käsitystä, sillä julkiset tiedotusvälineet ovat
lyhentäneet välimatkoja ja tuoneet todella merkittävät
kulttuurisijat niin lähelle , että hämeenlinnalaisetkin saattavat
mennä muualle harrastamaan kulttuuria. Väitetään, että
Hämeenlinnassa ei enää ole mahdollisuuksia tai yleisöä otsikon
alle kuuluviin tilaisuuksiin</i>”.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Täysin synkkänä
tilannetta ei silti suinkaan nähty. Hämeenlinnan taidemuseon
intendentti Taisto Ahtolan mukaan museo edusti kokoelmaltaan maamme
karkeassa arvoasteikossa kolmatta sijaa, joten harrastajille
odotettavissa oli perustellusti nautinnollisia hetkiä.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Teatterin ohjelmistossa
olivat ”<i>Lily Piper yllättää</i>”, "<i>Robortti Robs</i>” ja ”<i>Viktoria
ja hänen husaarinsa</i>”. Teatterinjohtaja Eikka Lehtosen mukaan
ensi-iltaansa oli tulossa ”<i>Niskavuoren Heta</i>” pääosissa Raili
Veivo ja Artto Hammaren. Lisäksi odotettavissa olivat nykyaikaista
puolalaista näytelmää edustanut Slavomir Mrorekin ”<i>Tango</i>” ynnä
John Patrickin hirtehiskomediaksi luonnehdittu ”<i>Rakas murhakopla</i>”
pääosassaan kaikille hämeenlkinnalaisille tuttu Raija Paalanen.
Teatterin katsojamäärät olivat nousussa, sillä edellisenä vuonna
kävijöitä oli ollut 32000 eli 1300 aiempaa enemmän.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vana-66:n puheenjohtaja
Simo Ojanen kuvaili yhdistyksensä toimintaa monitasoiseksi, jossa
esimerkiksi varsinainen sisärengas luovine kirjoittajineen oli
järjestävä joka toinen viikko ns. ”<b><i>roihu-iltoja</i></b>”, joisa
esiteltiin omia tuotoksia Osuuskassan kerhohuoneistossa. Tärkeässä
osassa olivat myös keskustelutilaisuudet. Suunnitelmissa oli niin
ikään ainakin yksi kirjallinen ilta vetonaulanaan joku tunnettu
suomalainen tai suomenruotsalainen kirjailija. Myös Hämeenlinnan
Soitannollisen Kerhon kanssa oli tarkoitus järjestää tilaisuuksia
esitellen jäsenten luomuksia ja jazzia. Ajankohdaltaan oli vielä
auki yksi kirjallinen show perustuen erääseen tunnettuun kirjaan.
Hankkeisiin kuului myös pieni kellariteatteri. Ohjelmaan kuuluivat
myös eri kirjailijaseminaarit ja neuvottelukokoukset.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Säveltäjä Marttisen
mukaan kevään musiikkitilaisuuksiin liittyen hankkeita oli vireillä
useitakin, mutta päivämäärät olivat olivat vielä avoinna.
Luvassa oli ainakin huhtikuussa Marttisen oma säveltäjäilta.
Eräiden muiden tilaisuuksien järjestymiselle olivat ehtona
taloudellisen puoln järjestyminen. Ilmi Marttisen liikunta- ja
balettikoulu toimi vailla minkäänlaisia avustuksia ja sen tähden
kamppaili vaikeuksissa. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistujan vuoden 1967
ensimmäinen numero päättyy mielenkiintoiseen kirjoitukseen
”<b><i>Asuminen vuonna 2000</i></b>”, joka tarjoaa kurkistuksen siihen,
millaisena nyt jo toteutunut tulevaisuus 53 vuotta sitten nähtiin.
Ensimmäisenä lukija huomio kiinnityy maapallon väkiluvun kasvun
arvioon. Vuoden 2000 väliluvuksi ennustetaan ilman onnistuneita
rajoitustoimia 7 410 000 000. Vertailun vuoksi vuoden 2018
väkiluvuksi on arvioitu 7,594 miljardia (vuonna 2000 6,956
miljardia). Teknisten aopuvälineiden kehitys oli vasta kehittymässä
1960-luvulla, mutta jo silloin arvioitiin siirtyminen teollisuudesta
ns. palveluyhteiskuntaan. Tärkeänä nyanssina oli arvio asumisen
muuttumisesta liikuteltaviin koteihin ja luopuminen masiivisista
julkisivuratkaisuista. Niin kuin artikkeli toteaa:” <i>Tulevaisuuden
kaupunki: siirrettäviä ja lisättäviä asunto-orgaaneja
päällekkäin vierekkäin, jotka muodostavat uuden arkkitehtoonisen
kokonaisuuden</i>”. Paikallisen arkkitehtuurin tulavaisuus nähdään
ennustuksessa sangen synkkänä maapallon integroituessa, eri
kulttuuripiirien sulautuessa toisiinsa. ”<i>Traditiot antavat
arkkitehtuurille omia erikoispiirteitä, mutta tulevaisuuden
maailmassa rakennetaan kaikkialla samalla tavalla</i>”. Voimme itse
kukin arvioida, kuinka ennuste on toteutunut vai onko se ainoastaan
hiukan edellä aikaansa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * * </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toisessa numerossaan
tammikuun lopussa Osallistuja nostaa etusivullaan esille teatterin
hajasijoituksen vanhaan viljamakasiiniin ja työväentaloon. Vuotta
1967 pidettiin paitsi itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuotena myös
taloudellisenkasvatuksen vuotena. Kansalaisjärjetöjen kerrottiin
koonneen voimansa kiinnittääkseen ihmisten huomion talouden
peruskysymyksiin ja niiden ymmärtämiseksi. Radiossa oli alkanut
tammikuun 17. päivänä ohjelmasarka ”<i>Talouden kiertokulku</i>”.
Ohjelman tueksi oli julkaistu erityinen kirjanen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-l0BWfSSy20g/XqKvuB-ImJI/AAAAAAAABwU/1IFNv1MIBQ8C1D1vqWnVJN7VgsO076SHQCEwYBhgL/s1600/J089-20-Niskavuorenheta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="103" data-original-width="195" src="https://1.bp.blogspot.com/-l0BWfSSy20g/XqKvuB-ImJI/AAAAAAAABwU/1IFNv1MIBQ8C1D1vqWnVJN7VgsO076SHQCEwYBhgL/s1600/J089-20-Niskavuorenheta.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Luettavissa on myös
Eikka Lehtosen kirjoitus kaupunginteatterin näytelmästä
”<b><i>Niskavuoren Heta</i></b>”. Sen mukaan Niskavuori-sarja on kuulunut
suomalaisen teatterin vahvimpiin tukipilareihin. ”<i>Psykologisena
luonnekuvauksena ja erittäin dramaattisena sarja esittäytyy yhä
edelleenkin uusille katsojapolville tuoreena ja kulumattomana.</i>”
Hämeenlinnalainen teatteri ei ole tehnyt kirjoituksen mukaan
poikkeusta vaan jo kolmekymmenluvulta asti saanut suosiota myös
Niskavuori-näytelmiä koko sarjan tultua jo esitettyä, osa jo
kahteen kertaan. Niskavuoren Hetaa on väitetty koko sarjan
parhaaksi. Hämeenlinnassa sen edellinen tulkinta oli saanut
ensi-iltansa 13.11.1952.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistujan lukijat
saivat tutustua Veljekset Vekka Liikenne Oy:n alkuhistoriaan, johon
on toki ilmeisesti myöhemminkin eri yhteyksissä palattu. Joenhiisi
kuuluu siihen hämeenlinnalaisten sukupolveen, joka oppi tietämään
linja-autojen tarkoittavan <b>Vekkaa</b> tai <b>Hämeen Linjaa</b>. Osallistuja
toteaa tässä kirjoituksessa Jaakko Vekan ostaneen neljäkymmentä
vuotta aiemmin kuorma-auton ja aloittaneen puutavaran ajon
metsäyhtiöiden laskuun. Tuosta ajankohdasta laskettiin Veljekset
Vekka Liikenne Oy: syntyneen. Toinen kuorma-auto tuli hankittavaksi
Erkki-veljen hankkiessa ajokortin. Siitä toiset parisen vuotta
myöhemmin koitti aika aloittaa kesäinen linja-autoliikenne
Aulangolle. Aulangon liikenteessä ollut linja-auto onkin
entistettynä tullut viime vuosina eri tilaisuuksista tutuksi.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kaupunkimme
linja-autoliikenteen nykytilasta on voitu olla monta mieltä, mutta
Osallistuja kertoo, että Linja-autoliiton vuonna 1962 tekemän
tutkimuksen mukaan kaupungissamme oli taajimmat vuorot ne olivat
sittemmin siitäkin tiivistyneet.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toinen
hämeenlinnalaisittain mielenkiintoinen artikkeli käsitteli
hämeenlinnalaisen kaupan kehitystä. Skogsterin historiaa on viime
aikoina käsitelty ainakin kauounginmuseon siirtyessä linnalta
takaisin keskustaan Skogsterin entisen tavaratalon tiloihin. Osansa
artikkelissa saivat myös eräät muutkin kaupunkimme historiaan
liittyneet liikeyritykset otsakkeella ”<b><i>Hämäläisten
kauppapaikalla takanaan värikäs historia</i></b>”. Joenhiisi on
käsitellyt hämeenlinnalaisia liikeyrityksiä kirjoittaessaan
<a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2014/12/joulukaljaa-leivoksia-ynna-lipiakalaa.html" target="_blank"><b>joulunajasta 1914</b></a>.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tässä numerossa myös
julistettiin kilpailu vuoden 1966 suosituimman hämeenlinnalaisen
löytämiseksi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * * </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Helmikuun alun
Osallistuja aloitti etusivullaan palstan nimeltä ”<i><b>Hämeenlinnan
teollisuus</b></i>”. Jälleen lähdettiin liikkeelle perinteisellä
viittauksella maineeseen koulu-, virasto- ja varuskuntakaupunkina
unohtamatta kaikkinaista historiallista menneisyyttä. Heti aluksi
todettiin täällä suhtaudutun teollistumiseen erittäin
negatiivisesti. Se koettiin jotenkin likaiseksi ja tuovan kaupunkiin
sellaista väkeä, jota ei ilmeisesti kaivattu. Siten myöhästyttiin
kaupunkikehityksen lähtiessä toden teolla liikkeelle. Kaupungin
edullista sijaintia ei osattu käyttää hyväksi. Näkökulmaa
1960-luvun tilanteeseen kirjoitus antaa selittäessään Hämeenlinnan
olevan tietyllä tavalla paitsiossa mm. radio- ja TV-toiminnassa eli
yleisessä näkyvyydessä. Suuri alueliitos on tuonut vuonna 1967
uusia näkymiä kaupunkiin ja niitä myös kirjoituksessa pohditaan.
Mainitaan myös Hämeenlinnaan saadun <b>teollisuustoimikunta</b>, jolta
ilmeisesti toivotaan tarmoa. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-YaMbyjlQ_gM/XqK42ARjphI/AAAAAAAABxI/y-ow0egZjZMyxC-mkZN5esQnk7c-neO-QCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-teollisuuskeskusvai%2Bnukkumalahio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="81" data-original-width="372" src="https://1.bp.blogspot.com/-YaMbyjlQ_gM/XqK42ARjphI/AAAAAAAABxI/y-ow0egZjZMyxC-mkZN5esQnk7c-neO-QCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-teollisuuskeskusvai%2Bnukkumalahio.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnalla todetaan
jo 1967 Hämeenlinnan Teollisuustoimhenkilöt Ry:n puheenjohtajan
<i><b>T</b></i><b>uomo Mikkolan</b> suulla olevan käsillä viimeiset hetket päästä
todella mukaan teolliseen kehitykseen. Kaikenlaisen kiertelyn ajat
ovat kuulemma lopussa. Teollisuustonttien puute oli alueliitoksella
poistunut. Tulijoita uskottiin löytyvän, jos ne vain otettaisiin
sopivasti vastaan.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kulttuuri- ja
opetuspuolella harkittiin näyttämötaiteen ottamista koulujen
opetusohjelmaan. Opetusministeriö oli edellisenä vuonna asettanut
erityisen toimikunnan tarvittavan ehdotuksen valmistelemiseksi.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Oman näkymänsä vuoden
1967 suomalaiseen elämään tarjoaa myös kirjoitus TV-teatterin
kevätkaudesta, vaikka itse televisiolaite oli monessa kodissa vasta
tuloillaan. Aikakautta kuvastelee oma tuotanto. Joka toinen perjantai
oli vuorossa ns. pitkä näytelmä. Muu perjantai-iltojen
teatteriohjelmisto käsitti kolme pienimuotoista näytelmätekstiä,
kaksi runosta, laulusta ja kuvista rakentuvaa kokooomaohjelmaa sekä
sarjana esitetty Dostojevskin <i>Rikos ja rangaistus</i>.
Maailmandaramatiikkaa esityeltiin sarjassa antiikin draamaa.
Kirjailijaniminä mainittiin <b> O´Casey, Shaw </b>ja<b> Horvath</b>.Syksyllä oli
luvassa uutta pohjoismaista TV-dramatiikkaa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Puolisen vuotta aiemmin
oli Oulusta Hämeenlinnaan ilmestynyt <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Erno_Paasilinna" target="_blank"><b>Erno Paasilinna</b></a>, joka toteaa
<b>Karisto Oy</b>:n kirjallisena johtajana, että ”<i>kirjoittaminen on
luonnollista toimintaa</i>”. Artrikkeli on kiintoisa kurkistus vuoden
1967 todellisuuteen. Erno Paasilinnan mielestä muun muassa
”<i>nykyinen sensuurikehitys on ajautumassa väärille linjoille.
Koska ennakkotapaukset lainkäytön periaatteen, saattaa joku
oikeudenpäätös aiheuttaa varsin paljon lisävaivaa kustantajalle
käsikirjoituksia luettaessa. Tällöin täytyy ruveta erikoisesti
etsimään jotain seikkaa, joka saattaisi olla vastoin tällaista
ennakkopäätöstapausta.</i>” 1960- ja 1970-lukujen kirjallisee
elämään perehtynyt voinee arvailla, mihin Paasilinna tuossa
viittasi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Seuraavaksi Osallistuja
ottaa tarkastelun alaiseksi taloudellisen kasvun tutkimisen
aloittamalla taloustieteilijä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Schumpeter" target="_blank"><b>Joseph Schumpeter</b></a>in ajatelmalla
”<i>kapitalistinen markkinatalous ei ole kokenut eikä voi
kokeakaan paikoilleen jähmettynyttä tasapainon tilaa</i>”.
Taustana lehden pohdinnalle oli kuluneiden parin vuosisadan aikana
länsimaissa koettu kasvukausi, jota ei kuitenkaan ollut koettu
tasaiseksi kapuamiseksi elintason vuorlle niin kuin kirjoituksessa
todetaan. Kirjoittajan mukaan taloustieteessä ei ollut juurikaan
kiinnitetty huomiota taloudellisen kasvun ilmiöön. Kirjoitusta nyt
lukiessaan saattaa kysellä mielessään, onko suhdannevaihtelujen
havainnointi ollut sellaista niiden kokemista irrallisina ilmiöinä
tai onko se enää sellaista. Osallistuja antaa siis askelmerkkejä
myös taloustieteellisille pohdinnoille kullekin lukijalle
edellytystensä mukaan.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kenties lähempänä
keskivertolukijan maailmanpoliittisia pohdintoja on puolestaan
kirjoitus, jossa kysellään, onko YK:lla paperiarmeija. Lehden
kuvaamien ”epäsosiaalisten” kansojen ja valtaryhmittymien
yleismaailmallista rauhaa uhkaavat toimenpiteet eivät valitettavasti
ole mihinkään kadonneet. Siinä suhteessa selvästi
hämeenlinnalainen saattoi pohtia 53 vuotta sitten lehtensä
avattuaan aivan samoja asioita kuin nykyäänkin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kulttuuripuolella
Osallistuja perehtyi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Peltonen_(kirjailija)" target="_blank"><b>Juhani Peltosen</b></a> runoilijakuvaan. Kirjoituksesta
ilmenee, että Peltonen oli jo saavuttanut kirjallisessa kentässämme
suhteellisen selvän aseman aloitettuaan varsinaisen kirjailijauransa
kolmisen vuotta aiemmin runokokoelmallaan ”Ihmisiät”. Peltosen
lahjakkuutta ennakkoluulottomana kielenkäytön uudistajana ja
”oikukkaiden kombinaatioiden luojana” jo ylistettiin.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Yleisöpalautteen
puolelta tässä yhteydessä on otettava esille nimimerkki T:n
jonkinlainen tuohtumus tai ainakin harmistuneisuus kaupunkimme
kulttuurielämää käsitelleestä kirjoituksesta, josta hänen
mukaansa sai sellaisen käsityksen, ettei muita vapaita
musiikkiharrastuksia ollutkaan kuin Musiikkiopisto tai Soitannollinen
Kerho. Nimimerkin mukaan esille olisi tullut ottaa myös erinäiset
musiikilliset yhdistykset.Esimerkkkieinä hän mainitsee Kaupungin
orkesterin, Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen soittokunnan.
Hämeenlinnan näkyvimpänä musiikkiyhdistyksenä hän piti
kuitenkin Hämeenlinnan mieskuoroa. Kuoroista hän mainitsee myös
Laulu-Veljet , kirkkokuoron, Ty:n sekakuoron ja Karjalakuoron.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Toimitus vastasi
pahoitellen puutteita puolustautuen artikkelin uhanneen paisua
erittäin laajaksi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Nykyisissä
sääolosuhteissa talvisista urheilu- ja harrastelajeista on mitä
ilmeisimmin sangen haasteellista kirjoittaa täkäläisissä
lehdissä. Toisin taisi olla vielä 53 vuotta sitten, jolloin jäähän
hakatusta avannostakin oli vaivatonta hankkia kuva ja kertoa
avantouinnin iloista jopa -40 asteen pakkasilla. Osallistuja arvioi
silloiseksi Hämeenlinnan aktiivisten avantouimareiden määräksi
noin neljäkymmentä ja totesi määrän hiukan edellisistä vuosista
laskeneen. Vuoden 1967 innovaationa lehti esitteli Ahveniston
avantoon rakennetun kehyksen, jonka varaan oli laskettavissa vinssin
avulla suojaava kansi.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lopuksi lukijat pääsivät
vielä tutustumaan matkailuasiamies <b>Ailo Linnakankaaseen</b>, joka ei
suinkaan ole mikään salainen agentti. Miehen tehtäväksi oli
annettu Hämeenlinnan tunnetuksi tekeminen. Vielä kuutisen vuotta
sitten <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7499780" target="_blank"><b>Ylen sivuilla</b></a> oli arkistopätkä, jossa Linnakangas kertoi
juuri valmistuneen moottotitien pätkän ääressä Turuntien
sillalla tehdyssä haastattelussa kaupunkimme sen aikaisista
matkailukohteista. Mainittu arkistopätkä olisi ollut
mielenkiintoista liittää tähän, mutta ei siis enää ole
saatavissa esille. Vuonna 1967 Linnakangas oli toiminut virassaan jo
11 vuotta, joten jonkinlaista näkemystä oli varmaan jo ehtinyt
kertyä jo moottoritien pätkän valmistuessa 1964.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * * </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Helmikuun lopulla
kaupunginjohtaja Jaakko Vuorinen <b><i>[<a href="https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/50-vuotta-sitten-kaupunginjohtajan-joulutervehdys-178578/" target="_blank">50 vuotta sitten: Kaupunginjohtajan joulutervehdys</a> </i></b><i>vuodelta 1966</i><b><i>]</i></b> myönsi Osallistujalle haastattelun,
jossa totesi muun muassa: ”<i>Hämeenlinnan kaupungin
teollistamispolitiikan päämääränä on luoda olosuhteet
sellaisiksi, että kaupungissa jo oleva teollisuus viihtyy ja
laajentaa toimintaansa nimenomaan täällä ja että uusi teollisuus
alkaa tuntea entistä suuempaa kiinnostusta Hämeenlinnan tarjoamia
mahdollisuuksia kohtaan</i>”.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--8Vu90v6CbA/XqKwTigEKAI/AAAAAAAABwc/hkr7oJCFAvsyzjqkCvAQTinRVEyCMXzrgCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-kulttuurinmerkitystaliioitellaan.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="123" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/--8Vu90v6CbA/XqKwTigEKAI/AAAAAAAABwc/hkr7oJCFAvsyzjqkCvAQTinRVEyCMXzrgCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-kulttuurinmerkitystaliioitellaan.jpg" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnan teollisuus-
palsta jatkoi kaupunkimme elinkenorakenteen haasteiden ja
tulevaisuuden tutkailemista. Kuultavana oli tuolla kertaa siis
kauounginjohtaja. Kaupunginjohdon taholta ilmeni tekstin mukaan
jonkinlaista turhautumista Hämeenlinnan esittelemisestä
eräänlaisena kulttuurin kehtona. Samalla lehden etusivulla
kirkuukin vähintään provosoivasti otsake:”KULTTUURIN MERKITYSTÄ
LIIOITELLAAN H:LINNASSA”. Päättävissä piireissä pidettiin
erittäin kyseenalaisena taidetalon tarvetta. Kulttuuripiirejä
muistutettiin yksityisen veronmaksajan tarpeista.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Alueliitosta
mahdollisuuksineen ei nähty täysin ongelmattomanakaan mitä tuli
uusien alueiden hyväksikäyttöön. Asian kimpussa painisyeli myös
vasta perustettu teollistamistoimikunta, jonka lähtökohtana oli
osoittaa tarvittavat teollisuusalueet uuden yleiskaavan laatimisen
pitkäkestoisuuden vuoksi, jotta kauounki saattoi hankkia mainittuja
alueita omaan hallintaansa edelleen välitettäviksi teollisuudelle. </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-m7TVImo16oE/XqKySmeFCCI/AAAAAAAABww/a9skRUqV8V8S3N-bzi9E7wg5OkASGHNKwCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-suosituinhameenlinnalainen1966.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="335" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-m7TVImo16oE/XqKySmeFCCI/AAAAAAAABww/a9skRUqV8V8S3N-bzi9E7wg5OkASGHNKwCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-suosituinhameenlinnalainen1966.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Vuoden 1966 suosituin hämeenlinnalainen ratkesi.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vuoden 1966
suosituimmaksi hämeenlinnalaiseksi valittiin <a href="https://www.hamewiki.fi/wiki/Timo_M%C3%A4ki" target="_blank"><b>kansanedustaja Timo Mäki</b></a>. Toiseksi pääsi pop-laulaja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Irwin_Goodman" target="_blank"><b>Irwin Goodman</b></a>, juontaja,
koululainen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Veijalainen" target="_blank"><b>Markku Veijalainen</b></a> kolmanneksi, säveltäjä <b>Tauno
Marttinen</b> neljänneksi. Edelisenä vuonna yleisölle avatun
Sibeliuskodin intendentti <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jarmo_Sermil%C3%A4" target="_blank">Jarmo Sermilä</a></b> oli viides. Nuorten parissa
toiminut uusi kaupunginvaltuutettu Voitto Penttinen jäi kuudenneksi
ja kunnallinen ammattientarkastaja Eero Salo seitsemänneksi.
Vooittaja sai 146 ääntä ja toiseksi jäänyt 142. Seuraavat
sijoitukset ratkesivat jo huomattavasti alle sadan äänen saalilla.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Helmikuun
yhdeksäntenä järjestivät Tyttölyseon seitsemännet luokat
kahdeksansille perinteellisen potkujuhlan...”</i> Noin aloitti
Osallistuja sivun mittaisen selvityksen juhlasta, jonka kehyksenä
oli juoni oikeudesta tuomareineen. Varmati silloinen tilaisuus jäi
kyseisten abiturienttien mieleen.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Lehden takasivulla
puututtiin jälleen kestoaiheeseen eli Hämeenlinnan ja ympäristön
matkailun näkymiin. Otsikko uteli ”<b><i>Onko maakunnallinen
matkailujärjestö nukahtanut?</i></b>” Kirjoittaja oli kollegoineen
kuulemma takavuosina ammatinsa vuoksi seurannut Etelä-Hämeen
matkailijayhdistyksen toimintaa ja joutunut huomaamaan aiemmin vireän
toiminnan hiipuneen kohti täydellistä hiljaisuutta. Hän pohtii,
etteivät pelkät henkilövaihdokset olleet voineet johtaa mainittuun
tilanteeseen. Hän mainitsee kunnallisten matkailulaiutakuntien
saaneen kuluneina vuosina vauhtia toimintaansa ja kyselee, onko
matkailuyhdistys ollut niiden kanssa yhteistoiminnassa. Hän perää
myös talkoohenkistä panostusta.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
* * * </div>
<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Maaliskuun alun
viidenteen numeroon ehdittäessä Osallistuja on luonut katseensa
kohti Ahvenistonharjua maalaillen ” <i>katsottaessa sopivasta
kulmasta Ahveniston harjulle päin, havaitaan hyppyrimäen
rakennustyömaan nosturin huippu mäntymetsän keskellä”</i>.
Maisemaa suuresti muokkaavan hyppyrimäen rakennustyöt olivat siis
käynnissä. Rakennelman loiston päivinä Joenhiisikin pääsi
ihailemaan hyppytornin päältä avautuneita maisemia, jotka nykyinen
Hämeenlinna on tietyllä tavalla tuhlannut käsistään antamalla
mäen rappeutua. Joenhiisi on aiemmin kirjoittanut mainitusta <a href="http://joenhiisi.blogspot.com/2014/11/ahveniston-hyppyrimaki.html" target="_blank"><b>hyppyrimäestä</b></a>.<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0-mxKn8joAY/XqUrB2z8wYI/AAAAAAAABxU/LMxuuXG4GzI-9dc31Es5S6KQDgUEhYTiwCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-hyppyrimaki%2Bhuhtikuu2014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="359" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-0-mxKn8joAY/XqUrB2z8wYI/AAAAAAAABxU/LMxuuXG4GzI-9dc31Es5S6KQDgUEhYTiwCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-hyppyrimaki%2Bhuhtikuu2014.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Vuonna 2014 Ahveniston ennen uljaasti esitelty hyppyrimäki oli enää hiljakseen rappeutuva betoniluuranko, <br />jonka kaikki ikkunat oli saatu ilmeistä vaivaa nähtynä kaikki. Surullinen menneiden toiveiden monumentti, <br />jonka on annettu vaipua rappion alhoon.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Vuonna 1967 Hämeenlinna
oli yksi ehdokas seuraavan vuoden yhdistetyn ja pienen mäen
mestaruuskisojen paikkakunnaksi. Ehtona oli mäen saattaminen
valmiiksi syksyyn mennessä. Rakennusmestari Juhani Palsan mukaan
pääurakoitsijan uskoi mäen valmistuvan ajoissa. Mäen korkeimman
huipun kerrottiin kohoavan 180 metriin merenpinnan yläpuolelle.
Rakennelmien korkeutta kuvattiin suurimmaksi vaikeudeksi. Sitä
verrattiin Kantolaan edellisenä kesänä rakennetun viljasiilon
korkeuteen, joka kuulemma jäi ainoastaan 80 metriin merenpinnasta.
Mäen kriitisen pisteen sijaintia arvuuteltiin jonnekij 80 metrin
paikkeille. Sitä ei vielä kirjoituksen aikoihin ollut tarkoin
määritelty. Wikipedian mukaan mäen K-piste oli aikanaan 79 metriä.</div>
<br />
<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Osallistuja antoi myös
käytännön elämän tietoa eli valisti sopivan ompelukoneen
hankkimista. ”<i>Ompelukoneen osaminen ostaminen on jo sitä
luokkaa oleva toimenpide, että on syytä tarkoin harkita koneelle
asetettavat suoritusvaatimukset, mutta huomioonotettava seikka on
myös se, etteä ompelukone vuosikymmeniksi eteenpäin...</i>”.
Teksti luettelee joitain uusimpien tuolloisten koneiden toimintoja
ja kysyy liikkeenharjoittaja P. Ryynäseltä, osataanko uusimpia
ompelokonemalleja käyttää. Vastauksena on toteamus pelon
aiheettomuudesta kunhan markkinoilla oleviin koneisiin tutustutaan
ammattitaitoisen henkilön opastuksella,</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Hämeenlinnan teollisuus
-palstalle oli etsitty joitakin kunnalisia luottamushenkilöitä,
jotka pääsivät esittelemään teesinsä. Sosiaalidemokraatteja
edustanut palomestari <a href="https://ahvenisto.kirkkomaa.fi/henkilo/valio-veikko/" target="_blank"><b>Veikko Väliö</b></a> piti tärkeänä tonttien
hintojen pitämistä kurissa. Suhteellisen pienenä talousalueena
Hämeenlinna on sekä kärsinyt naapureinaan olleista aktiivisista
kaupungeista että omista laiminlyönnestään.Vaikka hän näki
tilanteen ja asenteiden muuttuneen. Kaupungin palvelukykyä hän piti
suurin pitein keskitasoisena, mutta tiedosti kunnallistekniikan
laahanneen perässä haitaten esimerkiksi asuntotuotantoa.
Myönteisenä Väliö piti kaupungin päätöstä olla valittamatta
harkintaverotuksesta ja että tuosta epäoikeudenmukaisesta
verotusmuodosta oli päästävä eroon. Vastaperustetulta
teollisuustoimikunnalta hän ei odottanut mainittavimpia saavutuksia.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-tKa7WvJ0pYE/XqK3CUZMCHI/AAAAAAAABw8/aH9BZgRjMGsSYH7YOlx7Zis2iMPN738VgCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-teesit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="560" src="https://1.bp.blogspot.com/-tKa7WvJ0pYE/XqK3CUZMCHI/AAAAAAAABw8/aH9BZgRjMGsSYH7YOlx7Zis2iMPN738VgCLcBGAsYHQ/s1600/J089-20-teesit.jpg" /></a></td></tr>
<tr align="justify"><td class="tr-caption">Pääpuolueiden kunnallispoliitikot esittivät teesinsä paikakunnan kehittämisestä.</td></tr>
</tbody></table>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kokoomusta edustanut
ekonomi <b>Eero Järvinen</b> totesi heti aluksi, ettei Hämeenlinna ollut
viimeisten vuosikymmenien aikana pystynyt pitämään asemaansa
maakunnallisena keskuksena, vaan sen vaikutuksessa ollut talousalue
oli asteittan pienentynyt. Suurista maalaiskunnista Hämeenlinna oli
menettänyt naapurikaupungeille kauppakumppaneina muun muassa
Luopioisten, Sääksmäen ja Lammin kunnat. Suurimpana syynä
Järvinen piti kantahämäläisten kansaedustajien yhteistoiminnan
puutteen. Osasyylliseksi hän mainitsee itse kaupungin. Teesinään
hän julistaakin, että kaupunkia olisi hoidetava kuin liikeyritystä,
mikä hänen mielestään ratkaisisi kko kehityksen kulun ja suunnan.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Skdl:n muurari Osmo
Sievänen korosti teollistamisen merkitystä ja sen mahdollisuuksia
suuren kuntaliitoksen toteuduttua ja tarjottua runsaasti tilaa.
Sieväsen mukaan kaupunki oli ollut kunnallisteknisten töiden ja
muun palvelun suhteen siihen asti aivan kärkipäässä
teollisuusalueiden puutteen ollessa suurena haittana. Väliön tavoin
hänkin piti tonttipolitiikkaa tärkeänä. Olennaisin tavoite oli
uusien, tuottavien työpaikkojen luominen.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Liberaalisen
kansanpuolueen edustajana varatuomari <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_Laakso" target="_blank"><b>Osmo Laakso</b></a> otti esille
harkintaverotuksen, jolla ei pitänyt pilata mainettaan. Kyseisen
veron osuuden teollisuudelta saatavista verotuloista Laakso uskoi
olevan häviävän pieni, joten välillinn tappio oli suurempi kuin
välitön voitto. Teollisuuden hankkimnen oli vaikea tehtävä, johon
ei ollut annettavissa hänenkään taholtaan mitään valmista
reseptiä. Hän olisi kuitenkin katsonut itsenäistä
teollisuuslautakuntaa paremmaksi kuin kaupunginhallituksen alaisena
toimivaa teollistamistoimikuntaa. Joka tapauksessa laakso olisi
antanut lauta- tai toimikunnille ”riittävän pitkän”
tilaisuuden toimia, sillä muutamien vuosien hukkatöiden jälkeen ne
kerran onnistuessaan olisivat korvanneet monen vuoden tappiot.
Teollisuuden hankkimisessa olisi pitänyt olla etusijalla
pienteollisuus., koska sitä hän ei pitänyt kovinkaan
suhdanneherkkänä. Tuolloisesta valtuustosta hänellä ei ollut kuin
positiivista sanottavaa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Aikalaistensa taatusti
muistama ja uusimpien sukupolvien vaikeasti mieltämiin tilanteisiin
kuuluu Hämeentien ja Viipurintien risteyksen hullunmylly. Maaliskuun
alun numerossaan Osallistuja kirjoitti asiasta sivun mittaisesti
otsikolla ”<b><i>Valmistuva ”rengastie</i></b>” helpottaa ruuhkaliikennettä”.
Tekstin tueksi oli piirretty liikenneympyrä täyteen erilaisia
kulkupelejä, joita täydentää oikeassa yläkulmassa jopa
höyryveturi. Vanhan hämeenlinnalaiset toki muistavat vielä ne
vanhat ratakiskotkin.
</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Viipurintie vaikuttaa
nykyisinkin ruhka-aikoina melkoiselta sumpulta, mutta millainen se
olisikaan ellei juuri tuollloin 1967 olisi ollut käynnissä uuden
väylän rakentaminen Vanajan kirkon läheisyydessä olleen
tasoylikäytävän viereen. Katisten kartanon pohjoispäässä oli
meneillään maanleikkauksia Turun ja Lahden välisen liikenteen
ohjaamiseksi pois Hämeenlinnan keskustasta. Voi vain jälkeenpäin
päivitellä, millainen sumppu nykyään olisi ellei liikenne pääsisi
mainittua väylää pitkin ohittamaan kauounkikeskustan. Tietenkin
Osallistuja esitti tekstinsä lopussa myös varovaisen pelkonsa
siitä, että ohikulkumatkalla olevat turistit vastaisuudessa eivät
enää poikkeaisikaan Hämeenlinnassa.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Tässä vaiheessa vuotta
edettiin Osallistujan palstoillakin ilmeisesti kohti kiihtyvää
polemiikkia Taidetalon tarpeellisuudesta. Edellisessä numerossa
ollut kirjoitus kaupunginjohtajan kielteisestä kannasta oli poikinut
yleisönosastolle kipakan avoimen kirjeen, jossa pyrittiin kiistämään
kaupunkilaisten jakaantuminen teollisuus- tai kulttuuri-ihmisiin.
Kirjoittajan mukaan teollisuutta ei saatu houkutelktua moisilla
julistuksilla. Samalla muistutettiin kaupunginjohtajan itsensäkin
pitäneen tuettyjä kulttuuritiloja puutteellisina. ”<i>Olet jo
toinen Taidetalosäätiön hallituksen puheenjohtaja, jonka usko
asiaan on loppunut kesken. Tarvitaanko jälleen kymmenen vuoden
ruususenuni , ennen kuin asia lähtee todella edistymään?</i>”</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
Kulttuuri- ja
talouspoliittisen keskustelun lisäksi Osallistuja oli havainnoinut
myös näkymiä kaupunkimaiseman yläpuolella eli maalaili lukijoiden
eteen kuvaa kattojen yllä kaarrelleista pienistä lentokoneista,
joita tuolloin oli ollut nähtävissä. Lehti aloitti juttunsa
kertaamalla Räyskälä-säätiön alkuhistoriaa ja otsikoimalla
”<b><i>Lentolupakirja on nykyaikainen ajokortti</i></b>”. Jutusta käy ilmi
myös, että tuolloin Katuman jäällä oli kiitorata, jolta
järjestettiin yleisölennätyksiä. Jälleen siis yksi palanen
yritettäessä näin yli puolen vuosisadan jälkeen hahmottaa
Hämeenlinnassa koettua elämää.</div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;">
* * * </div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Lähteet:</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: x-small;"><i>Osallistuja-lehti; nrot 1-5/1967</i></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Joenhiisihttp://www.blogger.com/profile/05737524771349126267noreply@blogger.com0