Vesilaitoksen johtaja,
suojeluskuntaupseeri ja paikallisen uimaseuran pitkäaikainen
puheenjohtaja Viktor Siipi (aemmin Sivén) todella oli henkilö,
jonka vaikutus oli nähtävillä aikakautensa Hämeenlinnassa. Oma
huomioni kiinnittyi taannoin Koskimiehen Hämeenlinnan kaupungin
historia 1875-1944 -teoksen valokuva-aukeamaan, jossa rinnakkaisissa
kuvissa poseeraa mies sekä tunnettuna ulkoilmaihmisenä
työhuoneessaan massiivisen kirjoituspöydän ääressä paidatta
takanaan avoin ikkuna että viereisessä kuvassa tiukassa
univormussa. Kuinka noin kumma persoona on saanut peräti kaksi kuvaa
paikallishistorian kulmakivenä vuosikymmeniä olleeseen teokseen?
 |
| EI PELKÄSTÄÄN KOTIKAUPUNGISSAAN. Viktor Siipi toimi myös alansa vaktakunnallisessa järjestötoiminnassa. Suomen Konemestariliiton VI yleinen kokous Lappeenrannassa 23-24 maaliskuuta 1929 valitsi hänet luottamustehtäviin. Voima ja käyttö -lehti 1929. |
Marraskuun 23. päivä 1910 merkitsi Hämeenlinnassa 23 vuoden poliittistaloudellisen väännön päättymistä: vietettiin kaupungin vesijohtolaitoksen vihkiäisjuhlaa. Seuraavan vuoden alusta uuden laitoksen varsinainen toiminta pääsi käyntiin eikä oltu enää kaivojen varassa. Saattoihan aiemmin aivan kaivon vieressä sijaita lantatukio tai käymälä, joten kyse oli terveydellisesti huomattavasta parannuksesta.
Yhdessä laitoksen kanssa saapui kaupunkiin myös toimen ja periaatteen mies, joka vaikutti kaupunkimme elämään monella tavalla aivan kuolemaansa asti. Viktor Siipi (ennen vuotta 1919 Sivén) oli jo Hämeenlinnaan saapuessaan maailmaa nähnyt mies. Syntyjään Helsingistä hän oli käynyt 4 luokkaa Suomalaista normaalilyseota, työskennellyt John Stenbergin, Kone- ja Siltarakennus Oy:n ym. konepajoissa suorittaen 2. l. Konemestarikurssin, Helsingin Teollisuuskoulun koneosaston, sähköteknillisen kurssin sekä ylikonemestarin tutkinnon. Tämän jälkeen Viktor Sivén suuntasi merille toimien vuosia konemestarina valtamerilaivoilla ja opiskeli New Yorkin The Electrical Engineer Institutessa ennen kuin palasi kotimaahansa. Tällöin olivat vuorossa työt konemestarina ja työnjohtajana Laatokalla Pitkärannan sähkövoimalaitoksella ynnä helsinkiläisessä sähkövalaistus- ja koneliikkeessä.
Kun Hämenlinnaan valmistui Vesijohtolaitos, Viktor Sivén nimitettiin sen ensimmäiseksi ylikonemestariksi ja johtajaksi, jota tointa hän hoiti kuolemaansa asti.
Kyse oli kuitenkin vain yhdestä osasesta tuon toimen miehen askareissa, sillä hänen osakseen tuli myös varsin merkittävästi olla mukana kuohuvan aikansa yhteiskunnallissa asioissa muun muassa paikallisen suojeluskunnan osalta. Hämeenlinnan suojeluskunnan vaiheista kertovassa teoksessaan Oli vaaralle alttiina syntymämaa kirjoittaa Jaakko Korjus muun muassa: ”johtaja Viktor Siipi kunnostautui rohkeana aseiden hankkijana. Kauppaneuvos A. Gust. Skogster ja pastori Verneri Vartian muodostama nk. Siviilitoimikunta hankki tarvittavat varat aseiden ostoon”.
Viktor Siipi (tuolloin vielä Sivén) oli kaupungin valtauksen aikana muutamien vesilaitoksen lähellä asuvien miesten avustamana riisunut aseista pakenevia punakaartilaisia ja toimittanut heidät raatihuoneelle. Tästä oli varsin luonnollisena seurauksena, että poliisimestari af Enehjelm nimitti pian tämän jälkeen Siiven suojeluskunnan päälliköksi. Kun Tuuloksessa kaatuneita saksalaisia siunattiin Tähtipuiston sankarihautaan sinne jo aiemmin haudattujen lisäksi, Hämeenlinnan suojeluskunnan seppeleen laskivat V. Sivén (Siipi) ja W. Gustafsson. Aikakaudelle ominaiseen tapaan suojeluskunnan virkanimityksen vaihtelivat usein. 22. lokakuuta 1923 tehty Hämeenlinnan suojeluskunnan konekiväärikomppanian miehistöluettelo on säilynyt. Konekiväärikomppanien päällikkö oli vääpeli Viktor Siipi. Vielä ikämiehenäkin Siipi suoritti sk-upseeritutkinnon 1928 ja reserviupseeritutkinnon 1935.
 |
| Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin kuukausijulkaisussa tammikuussa 1939, sattumoisin hänen itsensä kuoleman aikoihin, julkaistiin suojeluskuntaveteraani Viktor Siiven kirjoitus, jossa korostettiin ikämiesten merkitystä suojeluskuntatyössä. Hämeen Ilves tammikuu 1939. |
 |
| Hämeen Sanomat kertoi tiistaina 19.7.1930, kuinka Uimaseura järjesti Turengissa näytelmän. Runoelma kertoo mm: "Näytös alkoi täsmälleen, kun Rytkönen ja Siipi sekä Aalto Hiidensillan kaidepuulle kiipi; kaikki kolme korkealta syöksyi syvään veteen. Miesten sadanmetrin uinti sitten tuli eteen." |
Luonnollisesti suojeluskuntaupseeri Viktor Siivestä alkoi kiertää kaskuja, kuten sekin, että ”yötä päivää hänet nähtiin ratsullaan tarkastamassa harjoituksia ja vartijoita, joita oli asetettu kaupunkiin ja kaupungista johtaville teille”. Suojeluskunnan 20-vuotisjuhlallisuuksista sunnuntaina 24.10.1927 Korjus kirjoittaa mm: ” Kello 15.45 lähti pitkä marssirivistö liehuvin lipuin ja KTR 1:n soittokunta edellään marssien suojeluskuntaupseeri ja -veteraani V. Siiven komennossa Palokunnankatua, Linnankatua ja Hallituskatua pitkin kunniakäynnille kirkkopuistossa sijaitsevalle suomalaiselle sankaripatsaalle. Sen ääreen olivat asettuneet rintamamiesten ja lottien kunniarivistöt”.
Viktor Siipi oli myös laulumiehiä ottaen osaa suojeluskunnan kuoroon. Erityisesti hänet muistetaan Hämeenlinnan Uimaseuran puheenjohtajuudesta, jossa ominaisuudessa hän myös ajoi ajanmukaisempaa uimalaa kuin se, joka tuolloin sijaitsi Vanajaveden rannalla, Hätilän suuntaan johtavan sillan kupeella. Hänen harrastuksiinsa kuului myös uimaopetus. Viktor Siipi kirjoitteli kuulemma lehtiin – mm. nimimerkillä Amphibi – ja puhui asiasta valtuutettujen kanssa. Itse olen tähän asti löytänyt Amphibilta ainoastaan yhden uimaseuran uintinäytöksestä kertovan kirjoituksen vuodelta 1938.
Asiaan perehtyneet muistanevat, että Ahveniston maauimala rakennettiin vuoden 1952 olympialaisiin. Uutterasti suunnitelmat Ahveniston suhteen olivat kuitenkin vireillä vuonna 1927, ja jonkinlainen päätöskin saatiin aikaiseksi, mutta laskelmat pettivät ja poliittinen tahto asiaan kariutui. Tässä asiaa enempää tässä käsittelemättä todettakoon, että vaikka Uimaseura oli päässyt 1926 sopimukseen Ahveniston rantoja hallinnoineen asutushallituksen kanssa ja jonkinlaista poliittista tukeakin oli aluksi ollut joulukuussa 1927 kaupunginvaltuusto käsitellessään laina-anomusta päätyi kieleteiseen kantaan. Maaliskuussa 1928 päädyttiin vanhan uimalan peruskorjaukseen.
 |
| Tässä 1930-luvun kuvassa näkyy oikeassa alakulmassa Vanajaveden rannassa sijainnut uimalaitos, vasta- rannalla piippuineen Verkatehtaan rakennukset. Tässä valokuvassa kevättulva on muuttanut Vanajan itärannan melkein tunnstamattomaksi ja lähes yhdistänyt Vanajaveden Pikkujärveen. Kuva löytyy Hämeenlinnan Lydiasta, https://digi.kirjastot.fi/items/show/134321, URN:NBN:fi-fe2019121146814. |
Tässä Hämeen Sanomat 19.7.1927 kertoo Ahvenistolle suunnitellusta uimalaitoksesta.
Vuonna 1927 käytiin Hämeen Sanomissa polemiikkia Onni Lehtonen -nimisen miehen ja Viktor Siiven välillä käsitellen uimalan rakentamista Ahvenistolle. 12.8 Lehtonen luetteli perusteita hankkeen hautaamiseksi:
Ahvenisto liian kaukana, Hämeenlinnan liikenne ei ole tarpeeksi kehittynyttä.
Matka Ahvenistolle liian pitkä ja epämiellyttävä.
Kuinkahan monen lapsen vanhemmat päästävät lapsensa uimakouluun niin pitkän matkan päähän; lapset rasittuvat moisesta matkasta.
Ahveniston lähettyvillä on useasti paljon humalassa olevia henkilöitä, joten lasten rauhallisuus ei ole taattua.
Siiven toteamukseen, että Ahvenistolla käy uimassa enemmän väkeä kuin uimalaitoksella, Lehtonen huomauttaa, että sinne sijoitettavaa uimalaitosta kuitenkin käyttäisi hyvin pieni prosentti, koska muuallakin on hyvät uintipaikat.
Lehtonen epäilee myös Siiven väitettä vedenlaadusta, joka kuulemma kelpaisi vaikka juomavedeksi, ainakin pintaveden suhteen.
Ahvenistolla on myös vaarallisia pyörteitä.
Jos uimala on pakko siirtää, Lehtonen esittää lopputoteamuksenaan uimalan siirtämistä kaupunginpuiston lahteen, jolloin vieraspaikkakuntalaisetkin tullessaan laivalla tai muuten löytävät paikalle.
Viktor Siipi vastaa 17.8:
Velvollisuutensa tuntevat vanhemmat kyllä lähettävät lapsensa hiukan kauemmaksikin hyvään ja matalaan veteen toisin kuin lähemmäksi syvään ja likaiseen.
Kunnollisessa uimahuoneesa voitaisiin sovittaa uimakoulun aika nykyistä paremmin. Nykyisessä uimalaitoksessa uimakoulun pitäminen muullloin kuin epämukavasti aamuisin häiritisi liiaksi laitoksen muita käyttäjiä.
Väitteet juopuneista Siipi tyrmää täysin viitaten jo kieltolakiaikaankin.
Siipi Uimaseuran puheenjohtajana kiistää myös seuran jäsenistössä esiintyneen lainkaan vastustusta suunnitelmaa kohtaan.
(Kaupungin)puiston lahti on liian matalavetinen hyppääjille. Vaikka sitä voitaisiin syventääkin, tuollaisessa paikassa kuoppa menisi pikaisesti umpeen. Vaikka kauounki toki voisi tahtoessaan rakentaa uimalaitoksen mainittuun lahteen, sellainen olisi moisessa mutapohjaisessa paikassa uimaseuralle liian kallista.
Lopuksi Viktor Siipi mainitsee myös tuolloin olleet suunnitelmat uimahallistakin, joka tulisi sekin sijoittaa Ahvenistolle päin. Kuten me 2020-luvun ihmiset tiedämme, uimahalliaan Hämeenlinna toki sai odottaa pitkälle vuoteen 1976 eikä se tullut Ahvenistolle, mutta maauimala sentään kohosi olympialaisia varten – vasta vuoden 1952 olympialaisiin sekin.
 |
| Elokuussa 1927 Viktor Siipi ja Onni Lehtonen kävivät sanomalehtien palstoilla tiukkaa polemiikkia Ahveniston soveliaisuudesta uimahuonetta varten. Tässä Hämeen Sanomat 12. ja 17.8.1927 |
Katseltaessa nykyään useita tuolta ajalta säilyneitä valokuvia voimme vain pohtia sitä kiihkeänkin keskustelun henkeä, jonka ne kätkevät sisäänsä semminkin kun on todettu seuran huippu-uimareitten nostaneen Hämeenlinnan koko valtakunnan uintiurheilun kärkirintamaan.
Viktor Valerian Siipi kuoli käytännössä kesken toimiensa 63-vuotiaana keuhkokuumeen kaatamana tammikuun lopulla vuonna 1939. Hänen merkitystään kaupungille ja laajemminkin osoittivat osaltaan hautajaiset. Satalukuinen saattoväki seurasi vainajan kotitaloon. Arkunkantajina toimivat vesilaitoksen työntekijät surutalon puutarhan pääkäytävältä Hämeenlinnan suojeluskunnan kunniakomppanian lippuineen tehdessä kunniaa ja KTR 1:n soittokunnan esittäessä surumarssin. Suojeluskuntaupseeri A. Valve ja jääkärivääpeli H. Sakko kantovat vainajan kunniamerkkejä kohti seurakunnan kalmistoa. Arkkua seurasivat omaisten lisäksi sukulaiset ja ystävät, Hämeenlinnan suojeluskunnan esikunta ja upseerit, soittokunta, sk:n kunniakomppania ja Suomen Konemestariliiton ja sen eri yhdistysten edustajat lippuineen. Suojeluskunnan upseerit asettuivat surutalon portilla molemmin puolin ruumisautoa, johon arkku nostettiin. Ruumiin siunasi lääninrovasti E. A. Alanen kunniakomppanien jäädessä siunauksen ajaksi vartioon hautausmaan päätielle avoimen haudan ääreen. Kaupungin muistosanat lausui kaupunginjohtaja V. Uusoksa. Muistopuheen piti myös suojeluskunnan esikunnan jäsen sk-upseeri A. Gust. Skogster.
 |
| Viktor Siiven hautajaiset olivat monelle mieleenpainuva ja vaikuttava tilaisuus. |
Viktor Valerian Siipi (1876-1939) menehtyi maailmanpalon synkkien varjojen alkaessa jo kasaantua taivaanrannalle.
* * *
LÄHTEET:
Y. S. Koskimies. Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944
1639 Hämeenlinnalaisia 1989
Jaakko Korjus. Oli vaaralle alttiina syntymämaa. Suojeluskunta- ja lotta toiminta Hämeenlinnassa ja Hämeenlinnan maalaiskunnassa 1917-1944
Sulevi Pellinen. Vuasisata on jo tehty numeroo. Hämeenlinnan Uimaseura 100 vuotta 1912-2012
Voima ja käyttö – Julkaisu koneenkäyttöä ja käyttötaloutta varten. Suomen Konemestariliiton julkaisema. N:o 3 maaliskuu 1929
Hämeen Sanomat 23.1.1936, Viktor Siiven 60-vuotiskirjoitus
Hämeen Sanomat 31.1.1939, Viktor Siiven kuolinilmoitus
Hämeen Sanomat 7.2.1939, ruumiinsiunaus ja surusaatto
