Hämeenlinnan
maalaiskunnan Parolan kylä muodostui viiden kantatalon ympärille.
Ne olivat Kiltti, Pietilä, Mäkelä, Eskola ja Klemola. Lisäksi
ainakin Mäkelällä ja Eskolalla oli torppareita. 1800-luvulla
jokaisessa kylässä oli myös kymmenittäin tilattomia,
mäkitupalaisia ja muonamiehiä, joten vanhan kylän alueella nökötti
aikanaan lukuisia mökkejä, joista viimeiset ovat saaneet luhistua
sekä asuntoalueen että teollisuus- ja liiketonttien puristuksessa.
 |
| Vanhan mökin ikkuna tarkkailee nykypäivän elämänmenoa. |
Teoksessaan Vanajan
historia III Vilkuna kirjoittaa, että ”Parolan kylän
mäkitupalaiset tekivät 1910-luvulla vuokrasopimuksia, joihin
sisältyi vaihtelevasti isäntätaloon tehtäviä miehenpäiviä,
naisenpäiviä ja rahaa. Vuokra voitiin sopia myös pelkästään
rahalla maksettavaksi”. Tehtävänä saattoi olla vuodessa
esimerkiksi 22 ½ miehenpäivää ja 22 ½ naisenpäivää tai niiden
lisäksi vielä 50 markkaa. Maalaiskunnan arkistosta olen löytänyt
pöytäkirjoja, joiden mukaan vuokra-alueiden lunastusvaatimukset eri
puolilta maalaiskuntaa tulivat ajankohtaiseksi 1930-luvun lopulla.
Hämeenlinnan maalaiskunnan asutuslautakunnan pöytäkirjassa vuoden
1939 tammikuulta mainitaan yhteensä kolmetoista nimeä, joten
mainittujen vuokrasopimusten alaisen väestön osuus vielä tuolloin
oli sangen huomattava.
 |
| Osa Ojoisten latokartanon maita esittävästä kartasta, jonka on laatinut maanmittari Pehr Kiellman 1778-1779, kartta piirretty 1792. Vasemmalla iiriönpelto ja Tiiriönniemi. Peltojen ja niittyjen halki kohti Hämeen linnaa ja Pyövelinmäkeä johtaneet maantiet näkyvät hyvin kartassa. Kartta: Hämeen läänin maamnmittauskonttorin arkisto I, Hämeenlinnan maakunta-arkisto |
Aivan vaaratonta
maatyökään toki ei ollut. Hämeen Voima kirjoitti 11.6.1910,
kuinka onnettomasti eräälle Mäkelän rengille oli käynyt.
Ollessaan pellolla äestämässä renki kompastui ja teloi oikean
kätensä äkeen piikkeihin. Ruhjoutunut käsi oli ranteesta
katkaistava. Melkoinen isku siis kohtasi vasta kaksikymmenvuotiasta
nuorta miestä.
 |
| Helinin mökki luhistuu hiljalleen unohdettuna Viisarintien ja Parolantien välissä. Samalla katoaa jälleen yksi merkki menneestä Parolan kylästä. |
Nyttemmin maalaiskylä on
kadonnut. Tiiriönmäen asutukselle oli moottoriradan rakentaminen
1966 lopullinen isku. Nyttemmin villiintynyt metsikkö radan kupeella
kätkee sisäänsä niin muokatut vallit kuin vanhojen pihapiirien
jäänteitä. Monta pihapiiriä Pullerinnäeltä aina Tiiriönmäkeen
asti sai väistyä rakennustöiden alettua. Jokunen omenapuu
näyttäisi vielä sinnittelevän muistona entisistä ajoista.
Lapsuudenkotini Tiiriössä
purettiin jokunen vuosi sitten kauppaliikkeen tieltä. Hätkähtäen
olen viime aikoina aprikoinut, että tuo tuona aikakautena lähellä
kotitaloa sijainnut mökki taitaa yhä nököttää kuin unohtuneena
pusikkoon Parolantien ja Viisarintien väliin. Kyseessä oleva mökki
tunnetaan Helinin mökkinä. Teoksessa Rinkelinmäeltä Viisarille
kerrotaan siinä asuneen Ida Helinin poikineen. Sama kirja mainitsee
myös Kaupunginhotellin portsarina toimineen Lauri Helinin, joka oli
aikanaan kaupungissa tunnettu persoonallisuus.
 |
| Asutuksen jäänteitä Tiiriönmäessä. Kivilatomus moottoriradan vallin reunalla ja vanhoja omanapuita Helinin mökkiä vastapäätä. Välissä Viisarintie, osa entistä Härkätien valtaväylää matkalla kohti Viisarin risteystä, joka on joka on jossain oikeanpuoleisesta kuvasta katsoen vasemmalla. |
 |
| Vanha metallisanko jossain entisillä Tiiriönmäen piha- mailla. Se on kuin manan maille kiiruhtaneen vanhan polven kiireessä taakseen jättämä. |
Eläessäni
varhaislapsuuttani Tiiriössä en toki kyennyt hahmottamaan seudun
asukkaiden taustoja tai sosiaalista asemaa. Ympäristöni oli monin
tavoin suojattu, oma elinpiirinsä erillään jostain etäältä
vähitellen lähestyneestä kaupungista erillään. Varhaisimpia
muistikuviani hallitsivat suopellot ja maantien laidassa ollut
maitolaituri, joka sangen pian sai vaihtaa paikkaan jonnekin lantalan
viereen. Suon valtaoja oli vallihauta, jonka yli piti keinotella
tavalla tai toisella päästäkseen ihmettelemään suonsilmäkkeiden
väliin jääneitä kannaksia. Suon kulmalla kohonnut tukeva mänty
oli ensimmäinen näköalatorni, josta saattoi tarkastella
lähiseutua. Oma lukunsa oli Rautasen pappa, joka Härkätietä
kulkiessaan kukkui kuin käki. Hän asui kuulemma jossain
Pullerinmäen ja Tiiriönmäen välimailla. Mieleni syviin lokeroihin
on painunut tuo kukkuminen sen kaikuessa jostain sireeniaidan takaa.
Sittemmin mieleen ovat painuneet muun muassa Parolantien jatkaminen
Pullerinkentän kulmalta luoteeseen.
Vaikka luonnonvoimien
mahtavin valonäytös on sittemmin seitsemänkymmentäluvulla
sattunut kohdalleni Rengossa, näyttävimmät, monihaaraiset salamat
olen havainnut eräänä iltana piirtymässä Hattulan suunnan
taivasta vasten. Näköala Tiiriön suon ylitse oli tuolloin vielä
sangen avara ja laakea kauaksi kohti pohjoista. Vuodenajat olivat
tuolloin myös selkeät eli talvella oli runsaasti lunta, jota
vastaan pelloilla seisoivat lumiaidat. Alkukeväästä hohtivat
hanget. Ensimmäiset pajunkissat olivat merkittävä havainto.
Hassuna toteamuksena nousevat esille myös muistikuvat ensimmäisistä
mandariineista. Niitä sai ainoastaan tiettynä, lyhyenä aikana
vuodesta.
 |
| Suomen taloudellinen kartta 1:100000 = Finlands ekonomiska karta 1:100000 - Lehti = Blad IV:5, Tampere. Kartta on vuodelta 1922. Sen oikeassa alalaidassa näkyy juuri Hämeenlinnan maalaiskylän Parola. Karttaan merkitty Tiiriö on ilmeisesti Lampisen Tiiriö, sillä isoisäni perusti tilansa vasta 1940-luvun alussa. Kartta antaa selkeän kuvan siitä, kuinka tiheä asutus Tiiriönmäessä ja yleensä nykyisen moottoriradan ja Kahtoilammen itä- ja koillispuolella tuohon aikaan oli. Kuva Doria.fi. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2015-00007776. |
Selkeä merkki aikakauden
muuttumisesta oli varmaankin moottoriradan valmistuminen.
Ensimmäisten vuosien kisat taisivat olla varsinaista sirkusta.
Kisavieraat jättivät autojaan mitä mielikuvituksellisimpiin
paikoihin. Radan pääsuoran jälkeinen kaarre ennen varikkoa oli
sellainen paikka, jota saatoin kotoa huoneeni ikkunasta tähystää
kilpa-autojen vilahtaessa kerta toisensa jälkeen. Ronnie Pettersonilla oli muistaakseni keltainen auto, jonka hyytyminen
pääsuoralle on jotenkin jäänyt mieleeni. Petersson itse on jäänyt
mieleen lähinnä vuonna 1978 Monzassa tapahtuneen kuolemansa vuoksi.
 |
| Tiiriön lehtikuusi kuvattuna maaliskuun lopulla 2005. Vuodet olivat kuluneet ja sen latvus tavoitteli korkeuksia. Taustalla risteyksen toisella puolella häämöttää Tiiriönmäki. |
Minulle Tiiriö on aina
ollut lähinnä ensimmäinen lapsuudenkoti rakennuksineen,
eläimineen, peltoineen ja soineen. Vasta vuosia myöhemmin olen
oivaltanut, että Tiiriöitä on ollut kaksi eli isoisäni
1940-luvulla perustama ja sitten naapurin Lampinen, josta meillä
toki käytettiin vain nimitystä Lampinen, joka teki kaikenlaisia
autokorjauksia ja hitsaustöitä. Muutto pois maaseudulle ei niinkään
ole jäänyt selkeänä mieleen, sillä uusi ympäristö Rengossa imi
mukaansa. Silti vuosikausia kaikki lapsuuteeni jotenkin liittyneet
uneni näin juuri Tiiriöstä. Vaikka seutu on muuttunut rajusti tai
ehkä juuri siitä syystä, säännöllisesti kulkiessani Tiiriönsuon
laitamilla, vanhat muistikuvat pyrkivät mieleen ja silmä etsii
haihtuvia merkkejä ajasta, joka ei koskaan palaa. Vahva symbolinen
vaikutus kymmenisen vuotta sitten oli lehtikuusen kaataminen
entiseltä kotipihaltamme. Itse en tuohon puuhun tainnut juuri
lapsena kiinnittää huomiota silloin kun isä sen Rengon
perämetsästä lajinsa ainoana, ilmeisesti linnun siementämänä
tuomena siirsi nurmikkomme laitaan juuri vähän ennen kuin muutto
kaupungista tuli ajankohtaiseksi. Jos se olisi jäänyt
alkuperäiselle paikalleen, se saattaisi yhä kasvaa. Sittemmin
palattuani kantakaupunkiin sain vuosikaudet ohikulkiessani seurata
tuon puun vankistumista. Se oli kuin muistutus ajasta, jonka olin
ollut poissa Tiiriöstä.
Nyt ovat uudet ajat ja
uudet ihmiset. Jo kauan ennen omaa eloani paikallaan nököttänyt
Helinin mökki luhistuu hiljakseen viimeisenä selkeänä
muistutuksena vanhasta menosta. Ihmekös se sitten, että itsensäkin
alkaa jo kokea vanhentuneeksi ja yhä vieraammaksi tälle
elämänrytmille?
* * *
LÄHTEET:
Vilkuna. Vanajan historia
III
Salokannel. Vanajan kirja
II
Anneli Kiuru et al.
Rinkelinmäeltä Viisarille – Muistoja Hämeenlinnan maalaiskunnan
viimeisiltä vuosikymmeniltä.
Hämeenlinnan
maalaiskunnan arkisto. HMA
Hämeen Voima 11.6.1910
