Tätä kirjoitettaessa huhtikuun lopulla vuonna 2026 vesistöjemme pinnat ovat ennätyksellisen alhaalla. Saimaan kerrotaan olevan alimmillaan 14 vuoteen. Kuin sattumalta päädyin äskettäin lukemaan tyystin toisenlaisesta tilanteesta. Tasan yhdeksänkymmentä vuotta aiemmin nimittäin elettiin tyystin toisenlaisissa tunnelmissa, joten palatkaamme toviksi noihin päiviin.
Hämeen Sanomat 23.4.1936
Mainiossa teoksessaan Heleätä Hämettä Eino Palola kertoo maakuntamatkoistaan kautta kesäisen Hämeemme. Lähtiessään kuvailemaan matkaansa Hattulan kirkon maisemiin hän aloittaa seuraavasti:
”Toiskesän tulva esiintyi kaikessa rajuudessaan, tuhoisuudessaan ja kiusallisuudessaankin myös Hämeenlinnan tienoilla . Vanajavesi kohosi kaupungin rantapuiston äyräiden tasalle, jopa nousi niistä ylikin katkaisten puiston sieltä täältä pienillä lahdelmilla, niin että kävelijöiden kierros lyheni huomattavasti.
Matalat alueet linnan ja kaupungin välillä se peitti alleen kokonaan, niin että linna oli jonkunlaisessa saaressa kuten muinaisina aikoina, ja sitten kellareihin, jopa niinkin, että muutamat rakennukset joutuivat seisomaan vedessä ja asukkaiden oli kiireen vilkkaa lähdettävä niistä...”
 |
| Linnantietä vuoden 1936 aikana - Kuva: Finna/ Hämeenlinnan kaupunginmuseo |
Keskuudessamme elää yhä niitä, jotka hyvin muistavat Hämeenlinnan keskustan kevättulvat, joita jatkui 1960-luvulle asti. Aikojen kuluessa Vanajaveden pintaa on säännöstelty mm. Kuokkalan koskien perkauksen ym toiminnan kautta. Nuo 1930-luvun tulvat olivat siis kuitenkin jotain poikkeuksellista, joten tarkastellaanpa etenkin tuota mainittua vuotta 1936. Palolan sanoin hinaajatkaan eivät mahtuneet Hämeenlinnan sillan kaarten alta, ja tulvan sitten kesäkuussa laskiessa vesi vielä kohisi linja-auton pyörien edessä ajettaessa Hattulaan.
Hämeen Sanomista oli luettavissa keskiviikkona 22 pnä huhtikuuta 1936, että Kokemäenjoessa ja Vuoksessa oli vesi huomattavasti noussut aiheuttaen jo monin paikoin varsin vaikean tilanteen. Tuossa vaiheessa kuitenkin vielä torjuttiin puheet tulvista eikä meidän seudullamme toistaiseksi havaittu tulvia. Tilanteen paheneminen pidettiin mahdollisena.
Jo seuraavana päivänä todettiin Lounais-Hämeen tulvatilanteen ”yhä vaikeutuvan”. Mm. Ypäjällä oli vesi ollut jo edellisenä päivänä korkeammalla kuin koskaan aiemmin eli 160 cm normaalia ylempänä. Jokioisissa ja Ypäjällä oli satoja hehtaareja veden alla.
Kolme päivää tuosta nimimerkki Antti kirjoitti Hämeenlinnan kirje -palstallaan muun muassa eli Hämeenlinnan sisällissodan aikaisen vapautuksen 18. vuosipäivän ja sosiaalidemokraattisen raittiusliiton kansakoulun järjestysmuodon muuttamiseksi talvella jättämän julkilausuman lisäksi vallitsevista tulvista:
” - - - Tulvatilanteen kehityttyä näillä main uhkaavaksi on pelättävissä, että se saavuttaa saman laajuuden kuin v. 1899. Silloin välitettiin liikenneyhteyttä Linnanniemen ja linnan välillä soutuveneillä, ja Alku-yhtiön rakennuksissa kohosi vesi aina permannon tasolle., josta luonnollisesti oli seurauksena, että ihmisten oli poistuttava asunnoistaan. Vesi alkoi turmella palomuurienkin perustuksia, jonka johdosta tapahtui niiden halkeamisia. Niinpä syttyi viimein tulipalo tämän rakennusryhmän linnanpuoleisessa päässä, missä huomattava osa rakennusryhmästä paloi poroksi, huolimatta siitä, että rakennuksen pihassa palokuntalaiset ruiskuineen hääräsivät sammutustöissä seisomalla aina vyötäisiään myöten vedessä. - - -”
 |
| Tulvaa Hämeenlinnassa vuonna 1932 - Kuva: Finna/ Hämeenlinnan kaupunginmuseo |
Näin siis Antti muisteli 1800-luvu ennätystulvaa, johon vuoden 1936 tulva alkoi jo vertautua. Mainittakoon tässä yhteydessä selvennykseksi, että Työväen asunto-osakeyhtiö Alku perustettiin Hämeenlinnassa 1890-luvun alussa sijaiten (Pohjoisen) Niittykadun ja Koulukadun välisellä tontilla Kasarmikadun varrella.
Linnaniemeläisille nimimerkki Antti antaa peräti hirtehisesti kuvaavan neuvon tuolloin vuonna 1936 kehottamalla heitä vastaisten tulvien varalle ”rakennuttamaan oikean Noakin arkin” tai ”rakennuttamaan kaarisillan kaupungin ja Linnanniemen välille”. Samalla hän kuitenkin lohduttelee linnanniemeläisiä tulvan olevan todennäköisesti piankin jo laskemassa.
Pikaisella selaamisella ei ajanjakson sanomalehdistä näy mainintaa vedenpinnan nousemisen nopeudesta paikkakunnallamme, mutta huhtikuun 22 päivänä todetaan Huittiusten Loimijoen pinnan kohonneen kahdessa vuorokaudessa kaksi metriä. Toukokuun kuudentena eli keskiviikkona puolestaan kyllä kerrotaan Vanajaveden pinnan laskeneen kolmessa vuorokaudessa viisi senttimetriä tulvahuipun olleen edellisenä viikonloppuna. Koettelemus oli siis tuolloin lopulta hellittämässä.
 |
| Hämeen Sanomat 23.5. 1936 |
Toukokuun 10 päivänä nimimerkki Antti intoutuu jo kirjoittamaan tulvan väistymisestä:
”Viikko on jälleen vierätänyt ja kevät samalla tekee tuloaan. Vanajanselkäkin on nyttemmin luonut jääpeitteensä ja tulva on alkanut laskea. Puistoon johtava toinen tie on jo aivan kuivana, mutta toisella on vielä niin paljon vettä, että liikkuminen ei ole mahdollista. Mutta muutenkin luonto näyttää heräävän kevääseen. Maamiehellä on nyt kiireet kylvötyönsä. - - -”
Heti toukokuun lopulla alkoivat olla tulvavahinkojen korvausasiat esillä. Hämeenlinnassa pidettiin Vanajaveden ja Pyhäjärven säännöstelyhanketta käsittelevän toimikunnan kokous. Hallituksen ministerien puheilla kävi lähetystö kyselemässä tulvavahinkojen korvaamisesta. Korvausasioiden otaksuttiin hoidettaviksi osaksi valtion ja osaksi asianomaisten kuntien kautta. Tarvittavia varoja odotettiin seuraavan vuoden talousarvioon.
Vanajaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuden säännöstelyhanketta pyrittiin tie- ja vesirakennushallituksen taholta jouduttamaan. Tarvittavia laskelmia oli maataloushallituksesta odotettavissa vielä tuon vuoden kuluessa.
Kesäkuun 10 päivänä hämeenlinnalaiset saivat sanomalehdestään lukea muun muassa, että Kokemäenjoen suiston ruoppaamista oli määrä ryhtyä jatkamaan Kivinin kurkun kohdalla parin viikon kuluttua pari vuotta jatkuneen työn valmistuessa vuoden loppuun mennessä. Tulvatilanteen salliessa luvattiin käydä käsiksi Kyröjoen yläosan perkaamiseen, joka sekin työ kerrottiin olleen käynnissä jo monen vuoden ajan. Perkausaikoina töissä oli ollut parisensataa miestä. Siikajoellakin oli perkaustöitä käynnissä. Vastaisen varelle oli käynnissä tutkimuksia, joihin kuului Kemijärven vedenpinnan säännöstelyn esivalmistelut. Päijänteen vedenkorkeuden säännöstelyn kerrottiin olleen runsaan keskustelun aiheena ja tavoitteena olevan Kymijoen vesimäärän pysyttäminen etenkin teollisuuslaitosten toiminnan vuoksi tasaisena.
Vanajaveden ja Pyhäjärven vedenkorkeuden säännöstelyn ennakkotutkimusten uskottiin valmistuvan kuluvan vuoden aikana. Luonnollisesti tarkoituksena oli säätää järvien vedenkorkeus sellaisiksi, että kevättulvat olisivat mahdollisimman alhaisia.
Hämeenlinnalaisina tiedämme tulvien jatkuneen Linnanpuistossakin 1960-luvulle asti. Edellä mainitusta kuitenkin selviää ajankohta, jolloin pontevampiin toimenpiteisiin päätettiin ryhtyä, vaikka toki Vanajaveden pinnan tasoon olivat siis ratkaisevasti vaikuttaneet jo aiemmin Lempäälän kanavan rakentaminen 1800-luvulla ja jo 1700-luvulla aloitetut Kuokkalan koskien perkaukset.
Nyt kuluvana vuonna ovat Hämeenlinnalaiset saaneet jälleen seurata linnamme ympäristössä mittavaa mullistusta, joka on ollut käynnissä Linnanpuistossa. Suuret maansiirtotyöt ovat seurausta jo siksikin, että näihin päiviin asti vanhaa järvenpohjaa olevan Linnanpuiston lounaiskulma on ollut yhä Vanajanveden pintaa alempana. Sen kosteikkoalue on muistuttanut ajoista, jolloin Vanaja loi säännöllisesti Niementaustan mäestä ja linnan ympäristöstä saaret.
* * *
Lähteet:
Palola: Heleätä Hämettä
Paikkakunnan sanomalehdet
