Hautuumaakiista

Här hvilar... Nuo ovat hyvinkin saattaneet olla ensimmäiset näkemäni ruotsinkielen sanat.

Hämeenlinnan Vanhan hautausmaan historia juontuu samoihin aikoihin kuin kaupungin paikan siirtäminen linnan kupeelta Saaristen latokartanon Niementaustan mäelle. Kustaa III:n vuonna 1777 tekemän päätöksen toteuttaminen eteni kartanon loppukatselmukseen 6.-.8.6.1779. Kulkutautivaaran vuoksi hautausmaa perustettiin uuden kaupunkialueen ulkopuolelle Kaurialan pellolle. Kauriala puolestaan oli aikanaan ollut Rengon hallintopitäjään ja Vuorentaan neljänneskuntaan kuulunut kolmitaloinen kylä, joka liitettiin 1557 Saaristen kartanoon. Korvaukseksi asukkaat olivat saaneet maata Rengon Uudestakylästä ja Kuittilasta.

Hämeenlinnan Vanhan hautausmaan kaakkoiskulmalla seisovat Churberg-pappien hautakivet. Isompi 

vasemmalla on Olof Churberg, joka vaikutti seuraavaa hautausmaata kaavailtaessa. Pienempi kivi oikealla 

kuuluu 1852 kuolleelle Mathias Churbergille, joka oli perustamassa kaupungin ensimmäistä pankkia. Hän kiersi

1843 ympäri kaupunkia keräämässä pohjarahastoa. 1846 pankki aloittikin toimintansa ollen Kanta-Hämeen Alue-

säästöpankin alku. Takana oikealla kohoaa uuden ajan kauppamonumentti eli moottoritien kate, joka mullistaa

jälleen maiseman.

Kaurialan historiaan aion palata myöhemmin. Nyt keskityn hautausmaahan. Seisoessani Turuntien itäpäässä koen pitäväni toista jalkaa menneessä ja toista tulevassa. Nykyhetki tuivertaa kyljessä kuin myrskytuuli painaen kulkijaa puolelta toiselle. Vain pieni osa hautakivistä on jäljellä. Osa haudoista on jäänyt katujen ja nurmen alle unohduksiin. Paljon tekstiä on hioutunut kivien kyljistä. Kivien alla lepäävienkin nimet ovat katoamassa maailmalta, joka töytäilee ohitse omaa aikaansa. Silti joistakin vainajista on löydettävissä tietoja. Gustaf Erik Eurén, Johan Henrik Nordenswan, Victorine Nordenswan ja Christian Gustaf Sibelius eivät ole kadonneet jälkeen tulleilta. Kaupungin ensimmäisen pankkilaitoksen alullepanijan ja tarmokkaan talousmiehen, kirkkoherran ja rovastin Mathias Churbergin hautamuistomerkki hautausmaan kaakkoiskulmassa on lopulta saanut uuden ketjuaidan ympärilleen oltuaan vuosikaudet suorastaan jalkakäytävän keskellä.

Säveltäjämestarin isä Christian Gustaf
Sibelius saapui sotilaslääkäriksi, ryhtyi
myös kunnanlääkäriksi ja sai 1868
kohtalokkaan lavantautitartunnan.
Näin saamme siis kiittää sotilaita

Sibeliuksestamme.

Hautausmaata ennen ympäröinyt kiviaita on kadonnut. Vuodesta 1963 muinaismuistolain suojaama kiinteä muinaisjäännös on keidas kaiken kiireen keskellä. Samalla se on portti kaupungin historiaan; aivan kuin se itsekin on ollut kadota muuttuvan maiseman alle puiston omaan historiaan liittyy kuvajaisia kaupungista, josta olisi voinut tulla toisenlainen. Historia on päättymätön sarja ratkaisuja, jotka seurauksineen voisivat olla erilaisia. Itseäni yhtä aikaa viehättää ja kauhistuttaa nähdä ympärilläni alati muuttuva maisema.

Kovin monta vuosikymmentä ei hautausmaa Kaurialassa riittänyt kaupunkilaisten tarpeisiin. Jo vuonna 1847 kirjoitti silloinen kuvernööri, monin tavoin työteliäs Otto Carl Rehbinder seurakunnan kirkkoherralle:” Terveyden säilyttämiseksi vaaditaan raitis, terveellinen ja mätänemishajusta vapaa ja puhdas ilma”. Kuvernööri ehdotti kirkkomaan siirtämistä Poltinaholle, vaikka siellä olikin jo valmiiksi meneillään kilpa kaupunkilaisten viljelys – ja laidunmaiden ynnä sotaväen käyttämien harjoitustantereitten kesken. Kirkonkokouksen enemmistö tuolloin vielä vastusti uuden hautausmaan hankkimista.

Kaupunkia koetteli kuitenkin kesällä 1853 kolera ja tappoi paljon väkeä. Haudata täytyi myös venäläisiä sotilaita ja kruununlaitoksissa kuolleet. Seuraavana vuonna ehdotettiin, että Poltinaholta erotettaisiin maata hautausmaata varten. Tällä kertaa vastusti senaattikin moista ajatusta, sillä sotaväki tarvitsi harjoituskenttänsä. Kuvernööri lähestyi jälleen 1855 seurakuntaa tiedustellen, mitä oltiin mieltä Ahveniston järven eteläpuoleisesta alueesta. Seurakunta myönsi paikan kauneuden ja sopivuuden melkoisesta etäisyydestä huolimatta. Vanhan hautausmaan katsottiin kuitenkin yhä riittävän.

Lopulta vuonna 1867 senaatti pisti kuvernöörin asialle muistuttamaan, että lääkintöhallituksen vt. päällikkö oli tarkastuksessaan edellisenä vuonna todennut hautausmaan olevan etenkin kesäaikaan ja kulkutautien raivotessa vaarallinen. Kovan maaperän vuoksi haudat oli kaivettu liian mataliksi, minkä ihmiset saivat helteillä havaita. Uusi hautausmaa oli siis saatava aikaiseksi. Alati toimeliaan kuvernööri Rehbinderin oli jälleen ryhtynyt penäämään seurakunnalta ja kaupungin asukkailta päätöstä aikaiseksi. Hänen uusin ehdotuksensa oli varata hautapaikoiksi Ojoisten Vähikkälän seudulle kuuluvan Korpi-Mattilan torpan vierestä metsäistä hakamaata.

Kartta Korpi-Mattilan torpan hakamaalla toimeen-

pannusta maanmittaustoimituksesta, jonka nykyinen

tunnus on Hämeenlinna 12:6. Kuva suurenee

näpäyttämällä sitä hiirellä. Hämeen maanmittaus-

toimiston arkisto MML 1, 3. Hämeen maakunta-

arkistoon siirretty kokoelma.

Maanmittari G.A. Jernström sai tehtäväkseen toimittaa mittauksen ja kartoituksen lähetettäväksi kuvernöörille. K.O.Lindeqvist mainitsee vuodeksi 1869. Maakunta-arkistoon toimitetun maanmittausmateriaalin joukosta löysin ”Aijotun toimituksen” vuodelta 1868 nykyisellä toimitusnumerolla 12:6. Toimituspapereista ilmenevät kuvernöörin toimeksianto toimitusta varten vuodelta 1867, pormestari Therménin allekirjoittama ote maistraatin pöytäkirjasta vuodelta 1868, kuvernöörille osoitettu pormestarin allekirjoittama kirje päätöksestä nimittää maanmittari Jernström toimittamaan kyseisen palstan mittaus. Lopuksi löytyy vielä maanmittarin raportti itse toimituksesta.

Vuonna 1870 osa seurakuntalaisista alkoi epäillä Korpi-Mattilan seudun soveltuvuutta hautausmaaksi, koska maasto oli kivistä ja epätasaista. Muutamien seurakunnan jäsenien oli vielä tarkistettava kummatkin kohteet. Viimein seurakunta oli valmis hyväksymään Ahveniston eteläpuoleisen rinteen. Silti yhä joukossa oli väkeä, joka piti Korpi-Mattilaa parempana vaihtoehtona ja kauhisteli uuden tien rakentamista Ahvenistolle. Koko paikkaa kutsuttiin  autioksi ja synkäksi, varsinaiseksi rosvojen ja ryöväreiden pesäpaikaksi. Hautojen suojaamiseksi katsottiin tarvittavan erityinen vahti.

Kirkon kokouksen pöytäkirjassa 13.6.1870 aprikoidaan yhä valintaa Korpi-Mattilan ja Ahveniston järven

etelänpuoleisen rinteen välillä. Eriäviä mielipiteitä edelleen oli, vaikka lopullisella päätöksellä alkoi olla

kiire esivallan menettäessä kärsivällisyyttään. Hämeenlinnan maakunta-arkisto (HMA). Hämeenlinnan kaupunki-

seurakunnan arkisto. II Ca:5 Pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat 1849-1891. Kuva digitaaliarkistosta,

Pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat 1849-1891, jakso 79.

Aijotun hautausmaan maanmittaus-

asiakirjojen kansi kertoo selvää

kieltään muuttuneista kuntarajoista.

Hämeen maanmittaustoimiston 

arkisto MML 1, 3. Hämeenlinnan 

maakunta-arkistoon siirretty 

kokoelma.

Seuraavaksi alkoi kiivas valituskierros tehdystä päätöksestä. Poltinahon kentän halki kulkeminen koettiin erityisen vaaralliseksi ampumaharjoitusten vuoksi. Kuvernööri torjui seurakuntalaisten valitukset. Senaatti hylkäsi vetoomuksen 31. toukokuuta 1872. Vaikka asiasta ei voitu enää valittaa, kirkonkokouksen enemmistö lähetti vielä armonpyynnön senaattiin saamatta aikaan päätöksen kumoamista. Uutta kirkkomaata alettiin käyttää vuonna 1873, ja tien rakentamisen nostattamat valitukset ratkaistiin keväällä 1874. Kaupungin ottaessa vastattavaksene ¾ kustannuksista lopun jäädessä maaseurakunnan harteille.

Hämeenlinnassa oli siis käyty läpi vuosien sitkeätä kiistaa hautausmaasta. Voi vain arvailla, minkälaista keskustelua kokoukset ovat synnyttäneet. Rakennetut hautausmaat ovat olleet selkeitä maamerkkejä kaupungin kasvaessa. Entäpä Pullerinmäki ja Korpi-Mattila? Nykyään Poltinahontien varsi on miltei kokonaan täynnä uusia rakennuksia. Vanhat mäkitupalaisalueet ovat kadonneet. Viisarin ja Rinkelinmäen kyläkirja vuodelta 2001, Rinkelinmäeltä Viisarille, esittelee kuvin seutua, jossa vielä tuolloin oli useita jo hävinneitä taloja. Sieltä myös löysin maininnan Korpi-Mattilan torpasta. Maakunta-arkistosta löytyi jo mainittu toimituskartta, josta ei varmistu torpan vanha paikka. Missä se siis on tarkalleen ollut?

Koska en voinut tavata ketään paikan muistavaa, päätin jatkaa tutkimuksia arkistoissa. Kuninkaan kartastossa (1776-1805) on merkittynä Poltinaholta maalaiskunnan Parolan kylään johtavan tien laitaan Ahveniston järven koillispuolelle kolme torppaa. Varmasti rakennuksia oli enemmänkin. Pullerinmäen kerrotaan alkaneen Korpi-Mattilan torpan kohdilta. Kyläkirjasta sain tietää paikkalla asuneen suvun nimen ja sen avulla kaupunginarkistossa säilytettävästä Vanajan arkistosta varmistin tontin rekisterinumeron. Maakunta-arkistosta löytyi vielä tietoa lainhuudoista. Korpi-Mattilan viereen aiotun hautausmaan paikka oli mielessäni enää sinettiä vaille.

Korpi-Mattilan seutu nykyään. Vanhat rakennukset ovat saaneet väistyä. Vasemmalla keskellä Poltinahontie 23,

 joka oli viimeinen osa nykyään lakkautettua, entistä torpan maata. Sen takana näkyvälle rinteelle suunniteltiin 

1860-luvun lopulla hautausmaata. Oikealla puolella näkymää kadun vastakkaiselta puolelta, mistä myös on
aikanaan kuulunut maata torpalle. Tätä on aikanaan kutsuttu myös Ojoisten Vähikkälän alueeksi, joka oli myös 

yhtenä vaihtoehtoisena paikana 1884 valmistuneelle Suomen kasarmien alueelle. Kyseessä on siis paikka, 

josta olisi hyvinkin saattanut muotoutua täysin toisenlainen kaupunginosa kuin mitä se nykyään on.

Lopullinen varmuus Korpi-Mattilasta löytyi maanmittaustoimistosta. Poltinahontie 23. Tilan maata on toki ollut aiemmin tuota tonttia laajemmallakin alueella. Tässä kohdin on taas hyvä palata aatoksissa historiaan vaihtoehtoisten ratkaisujen ketjuna. Varhaisimmat lapsuudenmuistoni ovat mainitun Pullerinmäen, Bullersbackenin, toiselta puolelta. Muistelen ihmetelleeni vuosia sitten, mikä se merkillinen pulleri on ollut, Nyt tätä kirjoittaessani sanat alkavat valjeta, buller = melu, häly / backe = mäki.*) Kovin ovat kuormat tainneet kolista vieriessään kaupunkimatkoilla ja väki pitää meteliä. Seutukunta on on ollut vuoroin maalaiskuntaa, Vanajaa ja ties mitä ennen päätymistään kaupunginosaksi. Sitä en sitten osaakaan arvioida, mitä kaikkea hautausmaa olisi tuonut Ojoisten, Parolan kylän ja Tiiriön mäkitupalaisalueen historiaan. Pullerinmäen kupeella lepää toteutumattomia suunnitelmia ja kasvaa uusia jälkiä läpiviedyistä hankkeista. Näiden tapahtumaketjujen pohtiminen onkin menneiden asioiden harrastamisen suola.

*)Lisäys 10.10.2015: Anneli Kiuru kirjoittaa teoksessa Rinkelinmäeltä Viisarille, että Pullerinmäellä on seisonut siirtolohkare, jonka ruotsinkielisestä nimityksestä "bullestenr" paikka olisi saanut ilmeisesti nimensä. Joenhiisi palannee jossain vaiheessa asiaan...

Vanhan hautausmaan, Pullerinmäen ja Ahveniston välinen alue 1890-luvulla.

Lähteet:

Einar Palmunen. Saaristen kuninkaallinen latokartano

K.O. Lindeqvist. Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809-1875

Y.S.Koskimies. Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944

Hämeenlinnan maanmittauskonttorin arkisto. Hämeen maanmittaustoimisto. MML 1, 3. Hämeenlinnan maakunta-arkisto (HMA)

Anneli Kiuru et al. Rinkelinmäeltä Viisarille. Muistoja Hämeenlinnan maalaiskunnan viimeisiltä vuosilta. Wanaja-seura ry.

Hämeenlinnalaisia 1639-1989. Hämeenlinna 350 vuotta. 

http://www.hamewiki.fi/wiki/Vanha_hautausmaa