Kirjavaraston aarteita 8
Virikkeen
tämänkertaiselle kirjoitukselle on antanut Hämeenlinnan kirjaston
kotiseutukokoelmista löytynyt taulukkokirjanen. Kyseessä on ollut
läänin eläinlääkäri L. Fabritiuksen vuonna 1895 toimittama
Tilastollisia Tauluja yleisistä kilpa-ajoista Suomessa, mikä
puolestaan on ollut oiva ponnahduslauta Erkki Vettenniemen teokseen
Suomalaisen urheilun synty. Ravisportti 1800-luvulla ja sen vaikutus
ihmiskilpailuihin. Teoksessa esitellään suomalaisen
urheilun syntyä ja taustoja ja viitataan myös aikakäsityksen
yleiseen muutokseen tuona aikakautena. Tällä kertaa kuitenkin
keskityn siis hevosteluun ja tarkemmin sanoen yhteen päivään eli
16.3.1865, sillä Hämeenlinnalla on ollut merkittävä vaikutus myös
raviurheilun kehityksessä. Rata talvisella Vikmanin lahdella on
aikanaan ollut käsite maassamme.
Toki Suomessa oli
kisailtu hevosilla jo aiemminkin, mutta koska muutamien innokkaiden
puuhamiesten ja korkeassakin asemassa olevien virkamiesten asialle
omistautumisen ansiosta Hämeenlinna sai kunnian olla ensimmäisten
valtionkilpailujen näyttämönä, on aiheellista keskittyä tässä
juuri noihin päiviin, jolloin kaupunkimme sai nauttia erinomaisen
sijaintinsa ja kehittyvien kulkuyhteyksien hyödyistä, vaikka kilpaa
oli ajettu esimerkiksi Kuopiossa jo vuosia sitten. Tammelan pitäjän
Mustialan maatalousopistolla oli merkittävä rooli sikäläisellä
Pyhäjärvellä 1864 pidettyihin ajoihin, joiden hyvien kokemusten
selkeänä jatkumona Vettenniemi pitää seuraavan vuoden
Hämeenlinnan ajoja, joihin uskaltauduttiin anomaan avustusta
senaatilta.
 |
| Nykyaikaisimpia kulkuvälineitä ja -yhteyksiä osattiin hyödyntää. Hämeenlinnan kilpa-ajoihin järjestettiin erikoisjunayhteys, jonka ilmoitus löytyi muun muassa Helsingfors Dagblad -lehdestä. |
Olennaisessa osassa
Hämeenlinnan ravitarinaa oli rautatie, joka kuljetti runsaasti väkeä
tuona torstaiaamuna Helsingistä asti, jossa kaikissa piireissä
kuulemma oli ollut kohdattaessa repliikkinä tuttavan mahdollinen
”siirtyminen ravikaupunkiin”.
Perjantaina maaliskuun 17
päivänä 1865 paikkakuntamme sanomalehti Hämäläinen aloitti
raporttinsa tapahtumista seuraavalla toteamuksella:
”Kilpa-ajo näinä
päiwinä on tehnyt erinomaisen liikkeen kaupungissamme, jommoista
tuskin ennen on täällä nähty. Ei ainoasti koko kaupungin wäestö,
waan myös suuri paljous wieraita oli ihailemassa tätä kovin
kaunista näköä. Taiwaskin suosi erinomaisesti tätä toimitusta;
lähes parinkymmenen asteen kylmiä öitä seurasi suloinen päiwän
paiste.”
Hevosenkengän eli noin
ellipsin muotoisella virstan mittaisella radalla kilpaili lopulta 32
hevosta, kun alkuperäisistä ilmoittautuneista oli karsinta-ajojen
kautta jäänyt pois 11 ja sittemmin joukkoon liittynyt 2 uutta
hevosta oltuaan estyneitä osallistumasta koeajoon. Niistä vain 4
oli oriita ja 6 valakkaa eli ruunia, loput siis tammoja, minkä
raportin kirjoittaja Hämäläisessä erikseen pani merkille tulkiten
sen osoittavan orien pidon alhaista tasoa. Rata ajettiin kahdesti ja
ajat laskettiin yhteen.
Hämäläisen ensi
sanoista lähtien nousee silmiin kuva ravipäivän
erikoislaatuisuudesta. Kestikievarin tarjoamat juomat,
musiikkiesitykset ja utelias rahvas pälyilemässä itse
kilpailutapahtuman lisäksi kohti arvovaltaisen tuomariston kuusin ja
lipuin koristeltua lavaa. Oma nähtävyytensä on ollut taatusti myös
Helsingistä ja kauempaakin tullut osa yleisöstä. Sekä ennen
kilpailua että sen jälkeen kaduilla on varmaan kajahdellut
jokseenkin runsaasti outoa puheenpartta. Kilpailujen yhteyteen
liittyneet illanvietot ja riemunpito pitivät kaupungin useita päiviä
yleisenä puheenaiheena.
 |
| Taulukko Hämeenlinnan kilpa-ajojen kärkisijoille kirineistä hevosista omistajineen. Tällöin usein itse hevosten nimet jäivät usein merkitsemättä ja eläimistä puhuttiin vain sen ja sen hevosena. [NAPSAUTA KUVAA] |
Maanviljelyshallituksen
kehotuksesta julkaistusta tuloskirjasta löydämme myös Hämeenlinnan
maaliskuun 16. päivän 1865 ajojen kaksi parhaiten sijoittunutta
kaikista kolmesta luokasta. Lisänä on pikkutietoa muutamasta
hevosesta omistajineen. Oriiden luokan voittaja oli sääksmäkeläisen
kauppias A. Blåfieldin Herkules, josta löytyy hiukan tietoja netin
uumenista eli hevosihmisten Sukuposti-portaalista. Sinne
lainatussa kuvauksessa Herkulesta kuvaillaan muun muassa ”Herkules
oli ollut suuri kaunis ruunikko mustaharja hevonen omaten
keskinkertaiset juoksunlahjat. Ruotsissa se oli joissakin
kilpa-ajoissa tullut palkituksi. Oriin sukuperästä kertoo eräs
ruotsinmaalainen, joka sen aikoinaan tiesi ja tunsi, että siinä oli
3/4 norjalaista verta ja 1/4 jotakin muuta vierasta rotua;
suomalaista ei yhtään.”
Herkules oli ilmeisesti
etenkin arvossa pidetty siitoseläin, mikä korostaa valtion
hevoskilpailujen taustalla ollutta vakaata pyrkimystä sekä lajin
että eläinten hyötykäytön kehittämiseen.
Tammojen kohdalla
voittajaksi ennätti Brita-tamma, jonka kohdalla vertailu
tulosluettelon ja Sukupostin välillä tuo mielenkiintoisen
yksityiskohdan. Portaalista löytyy kyllä Jyväskylässä 1854
syntynyt Brita-tamma, joka värinsäkin puolesta (rautias) täsmäisi.
Sukupostissa hevosen omistajaksi on merkitty valtiopäivämies
Vitikkala Jämsästä. Hämeenlinnan ajoissa luokkansa voittaneen
Britan omistajaksi on kerrottu jyväskyläläinen kauppias
Michelsson. Ruunien luokan puolestaan voitti Hämeenlinnassa
jämsäläisen rustitilallinen J. Witikkala, joten olisikohan ajojen
yhteydessä tehty hevoskauppoja Britastakin? Joka tapauksessa
kilpailujen ohella ajoilla oli merkittävä osuus hevosmiesten
välisessä yhteydenpidossa, ja vuosien varrella kiinnitettiin
ilmeisesti paljon huomiota myös eläinsuojelullisiin tekijöihin.
 |
| Helsingfors Dagblad kirjoitti heti 17.3.1865 kilpa-ajoista laveasti neljän palstan jutulla ja aloitti niin hevoskasvatuksesta kuin ratsuväestäkin ulkomailla ammoisilta ajoilta. Lopussa sentään kerrattiin Hämeenlinnankin tapahtumia ja muistettiin mainita tapahtuman taustahenkilöt ja yhteys edellisen vuoden Tammelan kisoihin. |
Ankaran taka-talven (jopa -27
astetta) ja lumen tulon lisäksi Hämeenlinnan kilpa-ajot säilyivät
hyvän aikaa puheenaiheena niin muualla maassa kuin tietenkin itse
paikkakunnalla. Hämäläinen kirjoitti vielä 27. maaliskuuta, että
”se hewonen, ori Saarijärveltä, joka sai ensimmäisen
palkinnon wetämisessä, myytiin paikalla 1000 markan hinnasta.
Sanottiin , että se juoksussakin olisi ensimmäisen palkinnon
ansainnut, mutta ukko omistaja ei hennonnut maksaa ensipäiwänä 4
markkaa; sanoi muka koko kassansa olewan 6 markkaa, ja, jos hewonen
ei palkintoa saisi, kuinka sitte olla ja elää. Paljon ukkoa
arvelutti 4 markan maksu wetoonkin tullessa, waikka, kun häntä
siihen ehtimiseen kehoitettiin, hän lausi:” pitäisi sen jotakin
wetämän, onhan se siellä kotona mastopuitakin metsästä tuonut.”
- Toinen palkinnon woittaja, Isotalon ilmoittama walakka (joka
oikeastaan oli maanmittari Lindhin oma), myös myytiin 650 markasta.
Molemmat myyjät saiwat pitää palkinnon hywänänsä. Usiampia
parempain hewoisten kauppoja tehtiin wielä sen lisäksi, mutta
niistä ei ole tarkempaa tietoa.”
Kaupunkimme sanomalehti
muisteli yhä niin ikään kilpailupäivän iltaa, jolloin hevosväki
ja katsojat olivat kokoontuneet seurahuoneelle ehtoota viettämään,
nostamaan maljan voittajille ynnä keräämään lahjoituksin varoja
seuraavan vuoden kilpailuja varten. Ilonpidon lisäksi kaduilla ja
kujilla sattui valitettavasti myös onnettomuuksiakin. Ainakin yhden
kisällin päälle ajettiin sillä seurauksella, että tämä
seuraavana aamuna kuoli. Päälle ajajan kerrottiin olleen maalainen
ja kisällin viinapäissään toikkaroineen kadulla eteen. Kovalla
vauhdilla ajelu oli kuulemma kaduilla yleinen paha tapa.
 |
| Tässä kuvassa on maalaus kilpa-ajoista Åhlkistan radalla Ruotsissa joskus vuosien 1800 ja 1814 väliltä. Maalauksen on tehnyt 1765-1814 elänyt taidemaalari Martin Heland. Liitän kuvan tähän tuomaan häivähdystä menneen ajan kilpa-ajotunnelmista. Varmaankaan kovin paljon ei ollut muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Samalla välittyy sekin tosiasia, ettei 1800-luvun Hämeenlinna todellakaan ollut mikään aikakautensa periferia, vaan virkamieskunnan kautta tänne kantautui virtauksia suuremmastakin maailmasta. Kuva Wikimedia Commons |
Vielä vuoden 1865
palkittujen luettelossa ei esiinny hämeenlinnalaista
hevosenomistajaa. mutta jo seuraavana vuonna taulukosta löytyy
oriiden luokan voittanut nimeltä mainitsematon hevonen, jonka
omistaja on ollut eversti Rubaschkin. Tammojen toisen palkinnon
tuolloin vei tyrväntöläisen C. Packalénin Polka, joten
lähiseutujen nimet alkoivat tulla esille. Vuonna 1868 hämeenlinnassa
tuolloin vaikuttaneen eversti Costianderin tamma Tuima tuli
viidenneksi. Viimeksi mainittu eversti erosi samana vuonna
sotapalveluksesta ja osti Nuutajärven lasitehtaan ja kartanon
Urjalasta. Hän toimi sittemmin myös Hämeen läänin kuvernöörinä
1887-1895. Aikanaan ilmeistä arvostusta nauttinut ja talousasioista
perillä ollut Costiander perusti katovuonna 1891 yhdessä puolisonsa
kanssa Jenny Costianderin lahjoitusrahaston , jonka koroilla tuli
kustantaa köyhille ruokakeittola. Tämä mainittakoon osoituksena,
millaista väkeä oli aikanaan Hämeenlinnan ravikaupunkiaikakauden
takana. Ei ihme, että juuri kaupunkimme hetken oli ihmisten huulilla
puhuttaessa hevosista ja hevoskilpailuista.
* * *
Lähteet:
- Heikki Vettenniemi. Suomalaisen urheilun synty
- Helsingfors Dagblad 17.3.186
- Hämeenlinnalaisia 1639-1989
- Sanomalehti Hämäläinen 17.3.1865
- Sukuposti-portaali; http://www.sukuposti.net/
- Tilastollisia tauluja yleisistä kilpa-ajoista Suomessa vuosina 1862-1895. Maanviljelyshallituksen tiedonantoja N:o VIII. 1895. Toimittanut L. Fabritius. Läänin Eläinlääkäri.
