sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

”Aiotteko Tekin lähteä ravikaupunkiin?”


Kirjavaraston aarteita 8



Virikkeen tämänkertaiselle kirjoitukselle on antanut Hämeenlinnan kirjaston kotiseutukokoelmista löytynyt taulukkokirjanen. Kyseessä on ollut läänin eläinlääkäri L. Fabritiuksen vuonna 1895 toimittama Tilastollisia Tauluja yleisistä kilpa-ajoista Suomessa, mikä puolestaan on ollut oiva ponnahduslauta Erkki Vettenniemen teokseen Suomalaisen urheilun synty. Ravisportti 1800-luvulla ja sen vaikutus ihmiskilpailuihin. Teoksessa esitellään suomalaisen urheilun syntyä ja taustoja ja viitataan myös aikakäsityksen yleiseen muutokseen tuona aikakautena. Tällä kertaa kuitenkin keskityn siis hevosteluun ja tarkemmin sanoen yhteen päivään eli 16.3.1865, sillä Hämeenlinnalla on ollut merkittävä vaikutus myös raviurheilun kehityksessä. Rata talvisella Vikmanin lahdella on aikanaan ollut käsite maassamme.




Toki Suomessa oli kisailtu hevosilla jo aiemminkin, mutta koska muutamien innokkaiden puuhamiesten ja korkeassakin asemassa olevien virkamiesten asialle omistautumisen ansiosta Hämeenlinna sai kunnian olla ensimmäisten valtionkilpailujen näyttämönä, on aiheellista keskittyä tässä juuri noihin päiviin, jolloin kaupunkimme sai nauttia erinomaisen sijaintinsa ja kehittyvien kulkuyhteyksien hyödyistä, vaikka kilpaa oli ajettu esimerkiksi Kuopiossa jo vuosia sitten. Tammelan pitäjän Mustialan maatalousopistolla oli merkittävä rooli sikäläisellä Pyhäjärvellä 1864 pidettyihin ajoihin, joiden hyvien kokemusten selkeänä jatkumona Vettenniemi pitää seuraavan vuoden Hämeenlinnan ajoja, joihin uskaltauduttiin anomaan avustusta senaatilta. 


Nykyaikaisimpia kulkuvälineitä ja -yhteyksiä
osattiin hyödyntää. Hämeenlinnan kilpa-ajoihin
järjestettiin erikoisjunayhteys, jonka ilmoitus
löytyi muun muassa Helsingfors Dagblad -lehdestä.
Olennaisessa osassa Hämeenlinnan ravitarinaa oli rautatie, joka kuljetti runsaasti väkeä tuona torstaiaamuna Helsingistä asti, jossa kaikissa piireissä kuulemma oli ollut kohdattaessa repliikkinä tuttavan mahdollinen ”siirtyminen ravikaupunkiin”.

Perjantaina maaliskuun 17 päivänä 1865 paikkakuntamme sanomalehti Hämäläinen aloitti raporttinsa tapahtumista seuraavalla toteamuksella:

Kilpa-ajo näinä päiwinä on tehnyt erinomaisen liikkeen kaupungissamme, jommoista tuskin ennen on täällä nähty. Ei ainoasti koko kaupungin wäestö, waan myös suuri paljous wieraita oli ihailemassa tätä kovin kaunista näköä. Taiwaskin suosi erinomaisesti tätä toimitusta; lähes parinkymmenen asteen kylmiä öitä seurasi suloinen päiwän paiste.

Hevosenkengän eli noin ellipsin muotoisella virstan mittaisella radalla kilpaili lopulta 32 hevosta, kun alkuperäisistä ilmoittautuneista oli karsinta-ajojen kautta jäänyt pois 11 ja sittemmin joukkoon liittynyt 2 uutta hevosta oltuaan estyneitä osallistumasta koeajoon. Niistä vain 4 oli oriita ja 6 valakkaa eli ruunia, loput siis tammoja, minkä raportin kirjoittaja Hämäläisessä erikseen pani merkille tulkiten sen osoittavan orien pidon alhaista tasoa. Rata ajettiin kahdesti ja ajat laskettiin yhteen.

Hämäläisen ensi sanoista lähtien nousee silmiin kuva ravipäivän erikoislaatuisuudesta. Kestikievarin tarjoamat juomat, musiikkiesitykset ja utelias rahvas pälyilemässä itse kilpailutapahtuman lisäksi kohti arvovaltaisen tuomariston kuusin ja lipuin koristeltua lavaa. Oma nähtävyytensä on ollut taatusti myös Helsingistä ja kauempaakin tullut osa yleisöstä. Sekä ennen kilpailua että sen jälkeen kaduilla on varmaan kajahdellut jokseenkin runsaasti outoa puheenpartta. Kilpailujen yhteyteen liittyneet illanvietot ja riemunpito pitivät kaupungin useita päiviä yleisenä puheenaiheena.


Taulukko Hämeenlinnan kilpa-ajojen kärkisijoille kirineistä hevosista omistajineen. Tällöin usein itse hevosten
nimet jäivät usein merkitsemättä ja eläimistä puhuttiin vain sen ja sen hevosena. [NAPSAUTA KUVAA]


Maanviljelyshallituksen kehotuksesta julkaistusta tuloskirjasta löydämme myös Hämeenlinnan maaliskuun 16. päivän 1865 ajojen kaksi parhaiten sijoittunutta kaikista kolmesta luokasta. Lisänä on pikkutietoa muutamasta hevosesta omistajineen. Oriiden luokan voittaja oli sääksmäkeläisen kauppias A. Blåfieldin Herkules, josta löytyy hiukan tietoja netin uumenista eli hevosihmisten Sukuposti-portaalista. Sinne lainatussa kuvauksessa Herkulesta kuvaillaan muun muassa ”Herkules oli ollut suuri kaunis ruunikko mustaharja hevonen omaten keskinkertaiset juoksunlahjat. Ruotsissa se oli joissakin kilpa-ajoissa tullut palkituksi. Oriin sukuperästä kertoo eräs ruotsinmaalainen, joka sen aikoinaan tiesi ja tunsi, että siinä oli 3/4 norjalaista verta ja 1/4 jotakin muuta vierasta rotua; suomalaista ei yhtään.

Herkules oli ilmeisesti etenkin arvossa pidetty siitoseläin, mikä korostaa valtion hevoskilpailujen taustalla ollutta vakaata pyrkimystä sekä lajin että eläinten hyötykäytön kehittämiseen.

Tammojen kohdalla voittajaksi ennätti Brita-tamma, jonka kohdalla vertailu tulosluettelon ja Sukupostin välillä tuo mielenkiintoisen yksityiskohdan. Portaalista löytyy kyllä Jyväskylässä 1854 syntynyt Brita-tamma, joka värinsäkin puolesta (rautias) täsmäisi. Sukupostissa hevosen omistajaksi on merkitty valtiopäivämies Vitikkala Jämsästä. Hämeenlinnan ajoissa luokkansa voittaneen Britan omistajaksi on kerrottu jyväskyläläinen kauppias Michelsson. Ruunien luokan puolestaan voitti Hämeenlinnassa jämsäläisen rustitilallinen J. Witikkala, joten olisikohan ajojen yhteydessä tehty hevoskauppoja Britastakin? Joka tapauksessa kilpailujen ohella ajoilla oli merkittävä osuus hevosmiesten välisessä yhteydenpidossa, ja vuosien varrella kiinnitettiin ilmeisesti paljon huomiota myös eläinsuojelullisiin tekijöihin.

Helsingfors Dagblad kirjoitti heti 17.3.1865 kilpa-ajoista laveasti neljän palstan jutulla ja aloitti niin hevoskasvatuksesta
kuin ratsuväestäkin ulkomailla ammoisilta ajoilta. Lopussa sentään kerrattiin Hämeenlinnankin  tapahtumia ja muistettiin
mainita tapahtuman taustahenkilöt ja yhteys edellisen vuoden Tammelan kisoihin.


Ankaran taka-talven (jopa -27 astetta) ja lumen tulon lisäksi Hämeenlinnan kilpa-ajot säilyivät hyvän aikaa puheenaiheena niin muualla maassa kuin tietenkin itse paikkakunnalla. Hämäläinen kirjoitti vielä 27. maaliskuuta, että ”se hewonen, ori Saarijärveltä, joka sai ensimmäisen palkinnon wetämisessä, myytiin paikalla 1000 markan hinnasta. Sanottiin , että se juoksussakin olisi ensimmäisen palkinnon ansainnut, mutta ukko omistaja ei hennonnut maksaa ensipäiwänä 4 markkaa; sanoi muka koko kassansa olewan 6 markkaa, ja, jos hewonen ei palkintoa saisi, kuinka sitte olla ja elää. Paljon ukkoa arvelutti 4 markan maksu wetoonkin tullessa, waikka, kun häntä siihen ehtimiseen kehoitettiin, hän lausi:” pitäisi sen jotakin wetämän, onhan se siellä kotona mastopuitakin metsästä tuonut.” - Toinen palkinnon woittaja, Isotalon ilmoittama walakka (joka oikeastaan oli maanmittari Lindhin oma), myös myytiin 650 markasta. Molemmat myyjät saiwat pitää palkinnon hywänänsä. Usiampia parempain hewoisten kauppoja tehtiin wielä sen lisäksi, mutta niistä ei ole tarkempaa tietoa.

Kaupunkimme sanomalehti muisteli yhä niin ikään kilpailupäivän iltaa, jolloin hevosväki ja katsojat olivat kokoontuneet seurahuoneelle ehtoota viettämään, nostamaan maljan voittajille ynnä keräämään lahjoituksin varoja seuraavan vuoden kilpailuja varten. Ilonpidon lisäksi kaduilla ja kujilla sattui valitettavasti myös onnettomuuksiakin. Ainakin yhden kisällin päälle ajettiin sillä seurauksella, että tämä seuraavana aamuna kuoli. Päälle ajajan kerrottiin olleen maalainen ja kisällin viinapäissään toikkaroineen kadulla eteen. Kovalla vauhdilla ajelu oli kuulemma kaduilla yleinen paha tapa.


Tässä kuvassa on maalaus kilpa-ajoista Åhlkistan radalla Ruotsissa joskus vuosien 1800 ja 1814 väliltä.
Maalauksen on tehnyt 1765-1814 elänyt taidemaalari Martin Heland. Liitän kuvan tähän tuomaan häivähdystä
menneen ajan kilpa-ajotunnelmista. Varmaankaan kovin paljon ei ollut muuttunut muutamassa vuosikymmenessä.
Samalla välittyy sekin tosiasia, ettei 1800-luvun Hämeenlinna todellakaan ollut mikään aikakautensa
periferia, vaan virkamieskunnan kautta tänne kantautui virtauksia suuremmastakin maailmasta.
Kuva Wikimedia Commons

Vielä vuoden 1865 palkittujen luettelossa ei esiinny hämeenlinnalaista hevosenomistajaa. mutta jo seuraavana vuonna taulukosta löytyy oriiden luokan voittanut nimeltä mainitsematon hevonen, jonka omistaja on ollut eversti Rubaschkin. Tammojen toisen palkinnon tuolloin vei tyrväntöläisen C. Packalénin Polka, joten lähiseutujen nimet alkoivat tulla esille. Vuonna 1868 hämeenlinnassa tuolloin vaikuttaneen eversti Costianderin tamma Tuima tuli viidenneksi. Viimeksi mainittu eversti erosi samana vuonna sotapalveluksesta ja osti Nuutajärven lasitehtaan ja kartanon Urjalasta. Hän toimi sittemmin myös Hämeen läänin kuvernöörinä 1887-1895. Aikanaan ilmeistä arvostusta nauttinut ja talousasioista perillä ollut Costiander perusti katovuonna 1891 yhdessä puolisonsa kanssa Jenny Costianderin lahjoitusrahaston , jonka koroilla tuli kustantaa köyhille ruokakeittola. Tämä mainittakoon osoituksena, millaista väkeä oli aikanaan Hämeenlinnan ravikaupunkiaikakauden takana. Ei ihme, että juuri kaupunkimme hetken oli ihmisten huulilla puhuttaessa hevosista ja hevoskilpailuista.


* * *

Lähteet:

  • Heikki Vettenniemi. Suomalaisen urheilun synty
  • Helsingfors Dagblad 17.3.186
  • Hämeenlinnalaisia 1639-1989
  • Sanomalehti Hämäläinen 17.3.1865
  • Sukuposti-portaali;  http://www.sukuposti.net/
  • Tilastollisia tauluja yleisistä kilpa-ajoista Suomessa vuosina 1862-1895. Maanviljelyshallituksen tiedonantoja N:o VIII. 1895. Toimittanut L. Fabritius. Läänin Eläinlääkäri.