Laulujuhlat 1911: viimeiset ennakkotiedot

Vanhoista lehtijutuista voi aistia, kuinka pikkukaupunki sykki suuren kulttuuritapahtuman odotuksessa. Tapahtuman lähestyessä kerrottiin niin vapaista majoituspaikoista kuin houkuteltiin yhä lisää osanottajia ja vieraita.

Ilmoittautujien lista oli melkoinen. Pikkukaupungin elämä mullistui Laulu- ja urheilujuhlien ajaksi.

Valmistelut etenivät

Hämetär kertoi 15.6. Laulujuhlatoimikunnan kokouksesta. Poliisilaitoksen kanssa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen liputusten suhteen. Herrat Idestam, Böök ja Laurela – siis kaupungin virkaherrojen terävin  kärki – valtuutettiin  tarkentamaan, mitä rajoituksia liputukseen oli tulossa. Tuohon aikaan nimittäin oli olemassa tiettyjä ”yleisvaltakunnallisia” syitä, joiden vuoksi juhlaliputukset eivät olleet mitenkään mutkattomia järjestää. Vaihtoehtona harkittiin kaupungin koristelemista köynnöksin ynnä muin vastaavin ehostein.

Juhlien aikana pidettävä laulunopettajien kokous oli saanut paikakseen raatihuoneen juhlasalin torstaiksi 29. päiväksi iltayhdeksän jälkeen eli ensimmäisen juhlapäivän ehtoolle. Larin-Kyöstin juhlaruno ”Uneksijan sävel” oli valmistunut ja jätettiin kansliatoimikunnan painatettavaksi.

Vielä tilaa. Majoitustoimikunta jakoi auliisti tietoa.

Majoitustoimikunnan mukaan kaikki yhden hengen huoneet olivat jo varattuja, mutta yhteisiä tiloja sekä useamman hengen huoneita oli yhä ainakin 4000 vieraalle. Virolaiset vieraat oli määrä majoittaa yksityisten luokse. Heidän joukossaan oli muun muassa sanomalehtimiehiä, lääkäreitä ja taiteilijoita.

Ilmoittautumisajan kuluessa oli ilmoittautunut 21 sekakuoroa eli tuolloisen ilmaisun mukaan sekakööriä, näistä 10 kilpailemaan. Mieskuoroja oli yhdeksän ja niistä kuusi kilpailemaan.  Yhden naiskuoron oli määrä kilpailla. Kymmenestä torvisoittokunnasta kahdeksan oli tulossa kilpailumielessä. Laulajia ja soittajia oli yhteensä noin tuhat.

Hämeenlinnalaisia ja heidän vieraitaan varten oli tekeillä 90 esineen musiikkinäyttely, johon muun muassa taiteilija Sulo Hurstinen tuli asettamaan pari mestariviulua.

Pääsylippujen hinnat määriteltiin seuraaviksi: yleislippu 5 mk, perjantai ja lauantaipäivän lippu 3 mk ja sunnuntain kansanjuhlaan 75 penniä. ”Luomisen” esitykseen2 mk ja orkesterin konserttiin 1 mk.

Laulujuhliamme luonnollisesti verrattiin Viron vastaaviin ja jouduttiin toki toteamaan 60 000 kansalaisen virolaisjuhlat esikuvaksi, josta jäätiin jälkeen. Silti tänne meidänkin laulu- ja urheilujuhlillemme odotettiin kymmeniä tuhansia vieraita. Musiikkiesiintyjien lisäksi mukaan oli ilmoittautunut myös voimisteluseuroja ja yksityisiä urheilijoita. Hämetär painotti koko Hämeenlinnan ottaneen osaa valmisteluihin 29.6. -2.7. pidettäviä juhlia varten. I. Launiksen suunnitteleman soittolavan rakennustyöt olivat viime metreillään. Lavan eteen valmisteltiin istumapaikkoja lähes 10 000 hengelle. Seisomaan toki mahtui lukematon määrä lisää. Suunnitteilla oli ylimääräisiä junavuoroja vieraita varten.

Oliko ohjelma liian vaativa?

Valmistelujen siis edetessä rivakasti esiintyi lehdistössä arveluja juhlien eli viralliselta nimeltään Kansanvalistusseuran yleisten laulu-, soitto- ja urheilujuhlain lauluohjelman liiallisesta vaikeudesta. Osoituksena siitä arvostelijat pitivät ilmoittautuneiden kuorojen odotuksia alhaisempaa lukumäärää. Asian johdosta haastateltiin myös säveltäjä Leewi Madetojaa.

”Onko Hämeenlinnan juhlain lauluohjelma Teidän mielestänne liian vaikea?”

” Vaikeanlainenhan se on. Paljon vaikeampi kuin viime kerralla Viipurin juhlissa. Vaikein lienee Kuulan  Auringon noustessa. Vaihtoehtoisesti sen kanssa on tosin asetettu minun säveltämäni laulu Kukka haudalla, mutta se on taas erittäin arka – Viipurin juhlassa sitävastoin oli muutamia liian helppoja lauluja.”

”Onkohan nyt asialle eduksi, että laulut ovat vaikeampia ja kuoroja vähemmän vaiko päinvastoin?”

”Riippuen siitä, katsotaanko laulujuhlain pitävän olla ensisijasta kansallisjuhlia, joissa laulajajoukon suuruus on pääasia vai tahdotaanko niitten kautta kohottaa säveltaidetta. Tähän asti ne ovat olleet etupäässä kansallisjuhlia.”

”Eiköpä kuitenkin säveltaiteen kohottaminen ole juhlain lauluohjelmassa tärkeämpi kuin kuorojen paljous.”

”Niinpä luulisi.”

Madetoja katsoi itsensä jääviksi enempää arvostelemaan juhlien ohjelmaa ja jättin sen kuorojen johtajien tehtäväksi.

Ei vain tiukkaa taide- tai urheilukilpailua

 

Juhlien ohjelmiin oli määrä kuulua myös nuorison leikkikilpailuja.Moisen taidon unohtumista lehden palstalla pelättiin, koska mukaan oli ilmoittaunut ainoastaan pari joukkuetta. Toimittaja toi julki paheksuntansa, koska ”nuorisomme on osoittaneet, aiwan anteeksiantamatonta harrastuksen puutetta kotosia, kansallisia kisoja kohtaan”. Laiminlyönti oli yhä korjattavissa pidennetyn ilmoittautumisajan ansiosta.

Pakollinen leikkiohjelma käsitti liikuntaleikeistä  nimeltä mainiten kaksi eli ”Kierto” ja ”Kilpakoppi” ja laululeikeistä ”Tyttöset pienet käy piirihin”, "Hei pikku poika”, ”Talkoopolska”, ”Tule tänne leikkiin” ja ”Keinulaulu”. Pareja täytyi olla vähintään kolme.

* * *

Lähteet:

Hämetär 15.6 – 29.6.1911

12. kesäkuuta

Kalenteri on kokoelma numeroita, joiden taakse kätkeytyvät päivät kiitävät tulevaisuuden pimeästä kadotakseen menneisyyden hämärään. Lukema 12.6. on vain yksi niistä joita karkausvuosia lukuun ottamatta vuosittain kirjataan 365. Ajanlaskumme mukaan elämme nyt vuotta 2016 jKr. Sinä aikana on tämä mainittu päivä ja kuukausi saatu merkitä joltisenkin monta kertaa. Näin koleahkona sunnuntaipäivänä päätyy helposti pohtimaan niin sanotusti syntyjä syviä. Siis 12.6.; mitäpä tuo päivämäärä on vuosien varrella tuonut. Tässä pieni hipaisu menneestä.

• Novgorodilaisten hävitysretki Turkuun 12.6.1318; he olivat tehneet 1311 retken Hämeeseen. Voimme mielessämme pohtia, kuinka vuoden 1318 retki heijastui ja vaikutti seudullemme.
• Helsingin perusttettiin 12.6.1550. Mainitulla kaupungilla tuli olemaan ,elkoinen vaikutus myös Hämeenlinnaan.
• 13 000 brittiläistä ja ranskalaista sotilasta antautui sotamarsalkka Erwin Rommelille St. Valery-en-Cauxissa 12.6.1940.
• Keimolan moottorirata vihittiin käyttöön Helsingin maalaiskunnassa 12.6.1966. Ahveniston moottorirata valmistui vain hiukan runsasvuosi myöhemmin eli 15. heinäkuuta 1967!
• Avaruustutkimus: Venera 4 laukaistiin 12.6.1967 radalleen. Siitä tuli ensimmäinen avaruusluotain, joka saapui toisen planeetan kaasukehään ja lähetti menestyksellisesti tietoja.
• Venäjän neuvostotasavallan korkein neuvosto julisti 12.6.1990 maan lakien olevan ensisijaiset Neuvostoliiton lakeihin verrattuna, mutta Venäjän pysyvän edelleen osana Neuvostoliittoa eli Venäjä julistautui käytännössä itsenäiseksi.
• Boris Jeltsin valittiin 12.6.1991 Venäjän neuvostotasavallan presidentiksi.
• Veikko Vennamo, suomalainen poliitikko ja ministeri (s. 1913) kuoli 12.6.1997. Vennamon merkitys evakkojen asuttamisessa kautta maan ei voine unohtua. Myös Hämeenlinnaan ja sen ympäristöön sijoittui aikanaan väkeä luovutetuilta alueilta.
• David Rockefeller, yhdysvaltalainen pankkiiri syntyi 12.6.1915. Herra Rockefellerin merkitystä kansainväliseen ja siis Suomeen ja Hämeenlinnaankin vaikuttaneeseen talouteen tuskin kukaan kiistää.

12.6.1891 Hämeen Sanomat tiesi kertoa, että
Weseloffille oli tullut erä jalkineita. Oli
syytä pitää kiirettä.

Tämän kesäkuun 2016 toisen viikon oltua täällä perin kolea ja öiden sangen kylmiä on syytä kaivaa esille, mitä kirjoitti Hämeen Sanomat 125 vuotta sitten eli 12.6.1891. Se nimittäin totesi: ”Eri haaroilta tulleitten ilmoitusten mukaan owat yöhallat toinen toisensa perästä, kowin maanantaita wastaan, epäilemättä wikuuttaneet suwitoukoja, heinänkaswua, jopa rikiitakin, joka wähin osin on alkanut tehdä tähkää. Ilmoituksia on tullut niin harwasta paikasta, ettei tuhon laweutta woi arwostella; arwattawasti on se ollut laajalla.” Vilu ei siis ole maakunnassamme ollut kesäkuun alussa mitenkään epätavallista.

Hämäläinen kertoi seuraavana päivänä, että Hämeenlinnassa oli ollut klo 7 epp +6⁰ .

Arkielämän toimia varten oli hyvä saada 12.6.1891 tietää suutari A. Helinin muuttaneen herra Wilhelmsonin sijalle Lönholtsin taloon. Epäilemättä kunnon hämeenlinnalaiset asian jo tiesivätkin, mutta harvemmin paikkakunnalle ehtiville tieto oli tarpeen. Niin ikään Selinin leski Johanna Selinin Waskisepän ja plootu työ liike oli muuttanut pois Waskiseppä Alanderin talosta. Uusi toimipaikka sijaitsi Kasarmikadulla numerossa 114 eli teurastaja Tammelinin talossa. Siellä oli kuulemma tarjolla suoraan varastosta kuparitöitä halpaan hintaa yrittäjän hankittua uuden työkoneen peltiuunin venttiilejä ynnä muita läkkipelti ja kuparitöitä varten.

Lähdettäessä ostoksille torihintojen tarkas-
taminen kävi päinsä päivän lehdestä.
Hämeen Sanomat 12.6.1906

F. B. Saarinen ilmoitti, että sorvari Helanderin talossa Kymnaasikatu nro 119:ssä otettiin tehtäväksi kaikkia alan töitä. Ankean koleina alkukesän päivinä saattoi paljastua, että eteisen nurkasta löytyi korjausta kaipaava sateenvarjo. Mainittu työliike korjasi niin sateen- kuin päivänvarjoja. Saatavilla oli krokettipelejä ja piippuja. Jo vuoden 1887 Osoite- ja Ilmoitus kalenterissa kerrotaan mainitussa osoitteessa asuneen sorvarinlesken M. Helanderin, joten Saarinen lienee ollut 1891 mukana toiminnassa.

12.6.1906 Hämettäressä muuan H. Standertskjöld julkaisi ilmoituksen, jossa ”laillisen edeswastauksen uhalla kielletään elukkain käyttäminen, metsän haaskaus, maalle nousu sekä polkujen tekeminen ja metsästäminen allekirjoittaneelle kuuluvilla Karlbergin, Katajiston, Metsänkylän, Heikkilän puustellin mailla sekä Ojoisten wirkatalosta wuokratulla alueella wastapäätä Karlbergin puistoa, niin myöskin kielletään kaikkinainen kalastaminen ja krawustaminen maimituilla paikoille kuuliwilla wesistöillä.” Lisäksi kyseinen asetehtailija ja kartanonherra huomautti koiranomistajia pitämään eläimensä kiinni, koska ne olivat irrallaan juoksennellessaan hätyyttäneet lampaita. Koirat tultiin tarvittaessa ottamaan kiinni ja mahdollisesti ammuttaviksi. Sellainen annettiin kova rätinki tuolloin.

Ankeaksi kävivät siis kotitarvekalastajien ja metsästäjien ajat, sillä samantapaisen ilmoituksen oli jo julkaisut 6.6. Hämäläisessä A. Nowoschiloff hätistäen nämä Heikkilän, Markkulan ja Nuutilan vesiltä Kankaantaustan kylästä Vanajan pitäjästä.

Edellisessä kirjoituksessani ilmeni, että Hämeenlinnan ravitsemus- ja majoitusalalla oli jonkinmoinen kieliongelma, koska sen väitettiin olleen melkein ummikkoruotsalaista vielä vuonna 1911. Hämetär tiedotti 12.6.1906 Anniskeluyhtiön johtokunnan tekemistä nimityksistä seuraaviksi kahdeksi vuodeksi. Kaupunginhotellin hoitajuuden oli saanut neiti Hanna Stenberg 10 400 mk summasta, johon ei kuulunut hotellihuoneiston vuokra. Teatteriravintolan hoitajaksi oli otettu Helsingin seurahuoneen hovimestari hra Abrahamsson 13 000 markan vuosisummasta. Hänen tuli maksaa oma vuokransa huoneesta sekä pitää oma kalustonsa. Ruokailusta ja majoituksesta liikkeiden hoitajat saivat pitää voiton itsellään, mutta mallas- ja väkijuomien tuotto luonnollisesti tilitettiin Anniskeluyhtiölle.

Samassa yhteydessä lukijoille lupailtiin voitavan avata puistoravintola yleisölle mainitun Abrahamssonin kenties ottaessa hoitaakseen siellä harjoitetavan raittiusravintolaliikkeen.

Entäpä jos yllättävän kipu ja sairaus olisi yllättänyt tuona päivänä 12.6.1906? Hämettären neuvon mukaan Lääninsairaalan sairashuoneeseen pyrkiviä vastaanotettiin klo 12 päivällä. Vain vaikeimpiin äkillisiin tauteihin sairastuneita tai vaikeimpia tapaturmatapauksia otettiin vastaan muina vuorokaudenaikoina. Sairaiden luona pääsi käymään klo 3-5 i.p. Kaupunginsairaalan sairashuoneeseen tuli ilmoittautua kaupunginlääkärille. Vierailuaika oli 3-5 i.p., mikäli sairaalassa ei ollut tartuntatautisia. Kaupunginlääkäri Manner otti vastaan klo puoli 9- puoli 11 a.p. Ja 4–5 i.p., pyhinä 9-10 a.p. Ja hammastauteja 1-2 päiv. Esimerkkipäivä oli tiistai eli arkipäivä.

Oli kaupungissa toki muitakin lääkäreitä. Lehti mainitsi lasaretinlääkäri Wichmannin, joka otti vastaan arkipäivisin klo 9-11.25 a.p. Toinen lasaretinlääkäri eli Einar Anthoni oli käytettävissä arkipäivinä 8-11.15 a.p. Ja 5-6 i.p., pyhinä 12-1 j. pp. Pataljoonanlääkäri Bartram 9-11 a.p. Piirilääkäri von Fieandt arkipäivisin klo 9-10 a.p. Ja 5-6 i.p.; pyhinä 12-1 päivällä. Tuollaisilla ohjeilla saattoi taudin riivaama tai tapaturman uhriksi joutunut etsiä tuolloin lievitystä oloonsa.

Luonnollisesti kaupungissa oli myös kätilöitä ja sairaanhoitajia. Synnytyslaitoksen kätilö ja rokottaja oli Saima Nieminen, Prykikatu 3, puhelin 223. Nimekkeellä toinen kaupungin kätilö ja rokottaja tunnettiin Hilma Mattila, osoitteena Alku-yhtiö. Kätilö H. Brofeldt löytyi Lindbergin talosta, Kymnaasikatu 140, telefooni 198. Hänen voi olettaa palvelleen ruotsinkielistä asukaskuntaa. Kaupungin kätilö oli Olga Helander, Wikmanin talossa. Kirkollisena sairaanhoitajattarena toimi Nybergin talossa Suoma Henriksson. Vielä mainittiin sairaanhoitajatar Amanda Lehmus Arkkitehti Helinin talosta.

Viime vuosisadan alussa väki liikkui kaupungille ja sieltä pois pääsääntöisesti hevosella tai jalan. Heillä oli myös kotonaan eläimiä. Siksipä kerrottiin tiedot myös kahdesta eläinlääkäristä. Grönlundin talossa toimi läänineläinlääkäri Colerus, josta muistelisin lukeneeni jostain kuolleeseen hevoseen liittyneen kaskun/lehtijutun. Se jäi jotenkin mieleen kenties liittyen hänen sukunimeensä. Mainitussa tarinassa muistaakseni tavoiteltiin ensin turhaan toista eläinlääkäriä eli turenkilaista Hans Söderlundia. Coleruksen vastaanottoaika oli klo 9-11 a.p. Ja Söderlundin 8-10 a.p.

Paikkakunnan teinejä saattoi liikuttaa samaisena päivänä eli 12.6.1906 julkistettu tieto, että suomalaisen normaalilyseon yliopettaja P. Toikka oli saanut virkavapautta seuraavaksi lukuvuodeksi sijaisenaan lehtori C. W. Palander.

Saatiin myös tietää Hämeenläänin kuvernöörin Papkovin virkaeron ratkenneen. Sittemmin hänen seuraajakseen tuli Ivar Gordie (1906-1910).

Kesäaika oli saanut myös veneilijät liikkeelle. Hämetär oletti paikkakunnan moottoriveneiden lukumääräksi kaksitoista. Lisäksi kahdella henkilöllä oli pieni höyryvene matkojansa varten. Niinpä kaupunkilainen saattoikin lehtensä luettuaan ajan mahdollisesti salliessa siirtyä Vanajaveden rannoille tarkkailemaan kesäistä sisävesiliikennettä.

* * *

Lähteet:

Wikipedia 12. kesäkuuta

Hämetär tiistai 12.6.1906

Hämäläinen 13.6.1891

Hämeen Sanomat perjantai 12.6.1891

Hämeenlinnan Osoite- ja Ilmoitus kalenteri 1887

Laulujuhlien lähestyessä

Huoli kaupunkimme ulkonäöstä.

Vuoden 1911 laulujuhlat olivat erittäin merkittävä tapahtuma Hämeenlinnan historiassa. Niinpä jo ennakolta seurattiin Hämettäressä niihin liittyneitä valmisteluja. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä julkaistiin huolestunut kirjoitus kaupungin ulkonäöstä. Näin yli sadan vuoden jälkeen saamme näin ikään kuin vilkaista maisemaamme aikalaisten silmin.

Vetoomus osoitettiin kaupungille ja talonomistajille yhteisesti. Juhlien kautta tavoiteltiin koko maan kattanutta huomiota. Niinpä oletettiin kaikkien kaupunkilaisten osallistuvan kaupunkikuvan kehittämiseen ynnä kaikkinaiseen paikkakunnan ehostamiseen. Lehdessä painotettiin erityisesti, ettei riittänyt pelkästään juhlapaikkojen saattaminen kuntoon. Hämeenlinnan yleinen ulkoasu oli saatettava kelvolliseksi, mitä varten oli yhä työtä jäljellä.

Kaupungin osuutta järjestelyihin toki kiiteltiin, mutta kadut olivat kirjoittajan mielestä unohtuneet. Vesijohtotöiden kaivantojen jäljiltä oli ylimääräistä hiekkaa, joka heti tuulenvireessä lehahti sakeaksi pilveksi ilmaan. Pelkän katujen kastelemisenkaan ei katsottu auttavan asiaa. Ehdotuksena oli tuoda tarvittaessa karkeampaa maa-ainesta tilalle. Mikäli osa kunnossapidosta oli kaupungin sijasta tiettyjen virastojen vastuulla, niiden toivottiin ryhtyvän toimeen. Pölyn lisäksi katujen kuoppaisuus ja ”korkeiden kantojen tavoin” ylös kohonneet vesijohtopostit keskellä kulkuväyliä haittasivat matkantekoa. Katuojien ja ylikäytävien kuluneet siltalankut olivat paikoin niin lahoja, että pelättävissä oli jopa tapaturmia.

Talot ja aidat kaipasivat maalausta. Lehti patisteli talonomistajia pikaiseen toimeen, sillä juhlavierauta oli odotettavissa jopa Virosta ja Unkarista asti. Seutukunnan maine oli kyseessä. Aikaa ei ollut enää hukattavaksi.

Oheinen katunäkymä on 1910-luvulta ja osoittaa selvästi, millaisia katuoloja Hämetärkin tarkoitti pohtiessaan, kuinka kaupunkimme ulkoasua olisi voinut kohentaa laulujuhlien edellä: 

Turuntie erottaa Myllymäen ja Kaurialan kaupunginosat toisistaan. 1910-luvun kuva on otettu
suunnilleen Torikadun kohdalta kohti kaupungin keskustaa, Turuntietä reunustavat puutalot,
ja vasemmalla puolella on tori, jossa aikoinaan pidettiin mm. hevosmarkkinoita.
Teksti ja kuva Hämeenlinnan Lydia / Hämeenlinnan kaupunginkirjasto

 

Ennakkotietoja

Jotkin asiat näyttävät olleen kulkijoiden suussa ajasta toiseen. Niinpä Hämetärkin otti asiakseen kolmantena kesäkuuta 1911 ravistella ikivanhaa kokemaa, jonka mukaan ”ellei Turkua olisi, olisi Hämeenlinna Suomen ikäwin kaupunki”. Tuohon ”ikävyyteen” oli jo kuukauden kuluttua luvassa muutosta.

Lehti totesi laulujuhlien valmistelujen saaneen aikaan uutta vireyttä ja virkeyttä kautta koko seutukunnan. Osanotto juhliin näytti muodostuvan ”juhlien arwoa täysin wastaawaksi”. Jo 800 laulajaa ja parisensataa soittajaa oli jo ilmoittautunut. Useimpien maamme tunnetuimmista taiteilijoista oli määrä konsertoida. Ohjelmaa luonnehdittiinkin suurisuuntaisemmaksi ja arvokkaammaksi kuin koskaan ennen vastaavilla Suomessa vietetyillä juhlilla.

Virosta ja Unkarista oli tulossa joukoittain edustajia. Muun muassa aito-unkarilaisen taitelijaseurueen ilmoitettiin antavan oman konserttinsa jäseninään muun muassa lehtori Santeri Ispanowits, laulaja N. J. Horwath, pianisti ja säveltäjä J. Wiranyi sekä taiteilija S. Pusztai. Viimeksi mainitun soittimeksi kuvattiin unkarilaisten kansallissoitin, tarogato. Lehden toimittaja kuvailee sitä jonkinlaiseksi kanteleeksi, mutta ainakin tämän mukaan se on ennemminkin puhallinsoitin.

Yleisöä arvioitiin kokoontuvan kymmeniä tuhansia, joten majoituslautakunta oli erityisesti varautunut huolehtimaan tarvittavista tiloista.

Valmistuuko kaikki juhliksi?

Juhlavalmistelujen paineet saivat Hämettären huolestumaan 10. kesäkuuta 1911. Se totesi aluksi ottaneensa jo muutaman kerran puheeksi suurten juhlien lähestymisen. Paljon oli vielä tekemättä ja runsaasti puolivalmiina.

Pahin tilanne näytti olevan uuden urheilukentän valmistumisen suhteen. Laulu- ja soittojuhlien tapaan myös Hämeenlinnan juhlien yhteydessä oli määrä järjestää urheilujuhlat, joihin osanottajia odotettiin kaikkialta maasta. Niinpä edellisenä vuonna oli Hämeenlinnassakin saatu päätettyä urheilukentän rakentamisesta. Paikaksi sovittiin Hämeensaaren itäinen kannas, mutta alkuperäiseen kustannusarvioon varatut määrärahat eivät riittäneet, vaan oli tarvittu lisävaroja. Ajan ehdittyä sangen pitkälle kesäkuuhun kentän paikka oli yhä Hämettären mukaan yhä sellaisessa kunnossa, että oli aihetta epäillä töiden vamistumista kahdessa viikossa. Mahdollisen epäonnistumisen varalta kirjoittaja aprikoi, kuka oli moisesta vastuussa.

Vanha urheilukenttä valmistui 1911 juuri ennen soitto- ja laulujuhlia. Postikorttikuva 1920-luvulta.
Kuva Hämeenlinnan Lydia / Hämeenlinnan kaupunginkirjasto

Itse kaupungissa Isontorin rakennukset koristuksineen huolestuttivat. Kioskit eli vesimyymälät oli vielä saatava valmiiksi. Suihkukaivo odotti kunnostustaan. Uusi uimalaitos uhkasi myös jäädä keskeneräiseksi, vaikka sen olisi pitänyt valmistua jo kesäkuun ensimmäiseksi päiväksi. Sanomalehti muistutti jälleen rakennusten ja aitojen maalaamisesta ja valitteli monien talojen ylen synkkiä värisävyjä.

Oma huolensa liittyi myös Hämeenlinnan ravintoloiden ja hotellien maineeseen muiden paikkakuntien sanomalehdissä. Paikalliset majoitus- ja ravitsemusliikkeet tekivät kuulemma sellaisen vaikutelman kuin ne olisivat olleet ummikkoruotsalaisia. Suomenkielisten väitettiin olevan vaikeata tulla niissä toimeen. Aivan kuin heistä ei olisi välitettykään! Toimittaja vaatikin ravintoloiden ja hotellien isäntäväkeä ja palveluskuntaa taitamaan ja käyttämään maan ja paikkakunnan pääväestön kieltä. Ruokalistat ynnä kaikenlaiset muut ilmoitukset tuli pitää saatavilla suomenkielisinä.

* * *

Lähteet:

Hämetär 1.6.1911

Hämetär 3.6.1911

Hämetär 10.6.1911