Metakkaa ja rettelöitä puutarhaopistossa
Vuosi 1913 oli merkittävä
Tyrvännön Lepaan historiassa. Maamme ensimmäinen puutarhaopisto
oli saanut edellisenä syksynä ensimmäiset oppilaansa. Tuskin
olivat avajaispuheiden kaiut vaienneet ennen kuin Hämettären
lukijat saivat säännöllisesti lukea epäkohdista niin opistolla
kuin koko sikäläisellä valtion tilalla.
”Kun hullusti käy, käy niinkuin Lepaassa”
Huomiotani
kiinnittäneillä tapahtumilla oli vissit alkujuurensa. Jo
alkuvuodesta 1913 lehdenlukijat saivat tietää, että eduskuntaa
myöten puhuttiin Lepaasta. Kyse oli niistä menettelytavoista, joita
Lepaan tilan uudisrakennusten yhteydessä oli käytetty. Itse tila
oli tuolloin ollut valtion hallussa vajaat kymmen vuotta ja jatkuvien
järjestelyjen alaisena, joten sanomalehtikin joutui toteamaan, ettei
sitä voitu täysin verrata muihin koulutiloihin. Vuoden 1911 tulosta
ei kuitenkaan katsottu juuri muista samanlaisista tiloista
poikkeavaksi. Tappiota oli tullut 12000 markkaa. Artikkelin
kirjoittaja kuitenkin huomautti, että tavoitteena oli luoda
mallitila, jota varten valtio oli uhrannut huomattavia summia.
Lähtökohtia valtion
ottaessa Lepaan tilan hallintaansa ei ilmeisesti katsottu kovin hyviksi.
Rakennukset olivat kuulemma huonossa kunnossa ja niiden kunnostaminen
vaati investointeja. Tilaa hallinnoinut maanviljelyshallitus piti
ensimmäisiä suunnitelmia liian kalliina. Parannettuun ehdotukseen
liittyi myös rajoitus tilan maiden käyttöön. Vuoden 1909 kustannusarvio yhteydessä senaatti määräsi vain noin puolet eli
125-150 hehtaaria viljelysmaata tehokäyttöön muiden peltojen
jäädessä nurmeksi tai hyödynnettaväksi muuten. Samalla
uudisrakennukset suunniteltiin vain viljelysmaiden puolikasta varten.
Poliittiset muutokset ja maanviljelyshallituksen vaihtunut johto
ilmeisesti aiheuttivat lisää sekaannuksia. Vaikkei rakennustöitä
toteutettukaan aivan alkuperäisen, vaillinaisen suunnitelman mukaan,
itse viljelyksiä ilmeisesti oli hoidettu entisen tapaan.
Rakennuskustannukset kasvoivat, mutta niihin eivät olleet
sisältyneet uuden puutarhaoppilaitoksen vaatimat varat.
Alkukesästä 1913
Hämettäressä jouduttiinkin toteamaan muun muassa, että mallitalon
navetta oli eläimille suorastaan vaarallinen. Niinpä karja siellä
joutui seisomaan polvillaan voidakseen syödä. Monet eläimet
sairastuivatkin ja saivat polviinsa haavoja. Kattorakenteista johtuen
navettarakennus oli kesällä liian lämmin ja talvella kylmä ja
kostea. Talvella 1911-1912 tilannetta yritettiin lievittää ajamalla
katolle havuja. Lopputuloksesta ei ollut tietoa. Tallirakennuksen tai
sikolätin tila ei ollut sen parempi, sillä eläinlääkäri kielsi
malliläävän käytön. Jyvämakasiini oli liian pieni tilan satoa
varten. Yhden ladon muutostöistä koitui valtiolle 3000 markan
lisäkustannukset.
Tätä taustaa vasten ei
siis ollut mikään ihme, että myös puutarhaopiston
vastavalmistuneiden rakennusten käyttökelpoisuuteen varmasti
suhtauduttiin ainakin varauksella. Tuossa vaiheessa Hämetär esitti
toivomuksena niiden vastaavan tarkoitustaan paremmin kuin alueen
maanviljelysrakennukset. Heti alkuunsa se joutui kuitenkin ottamaan
esille niidenkin kohdalla tapahtuneita virheitä. Lehti kirjoitti
muun muassa:
” Niin on esim. se
rakennus, johon oppilaat owat sijoitetut, ilmeisesti liian ahdas ja
pieni. Nyt kun ensimmäiset oppilaat owat otetut opistoon, owat
kaikki huoneet jo ahdinkoon asti täytetyt siitä huolimatta, että
ainoastaan toinen puoli lopullisesta oppilasmäärästä nyt on
olemassa.”
Ilman pelättiin
oppilailta loppuvan. Lehti arvioi olot vankiloissakin paremmaksi.
Lepaan kartanon saattamisessa ”ajanmukaiseen kuntoon” oli siis
tehty runsaasti virheitä, mikä oli herättänyt paikkakunnalla ja
jopa eduskunnassa huomiota. Edesvastuu tapahtumista jakaantui toki
usean viranomaisen kesken. Joka tapauksessa hankaluudet ilmeisesti
nostattivat vähemmän mairittelevan sanonnan: ”Kun hullusti
käy, käy niinkuin Lepaassa”.
Kasvirasvametakka
Lauantaina 5 heinäkuuta
1913 Hämetär kertoi lukijoilleen Lepaan puutarhaopistolla sattuneen
edellisinä päivinä oppilasrettelöitä, jotka olivat ”pääasiassa
johtuneet siitä, että opiston oppilaat owat tyytymättömiä
opiston ruokalan hoitoon”.
Seuraavana tiistaina
Hämetär tiesi, että suurin osa puutarhaopiston oppilaista oli
eronnut. Rettelöitä selvitettiin sangen tarkasti. Oppilaiden
tyytymättömyys ruokalaoloihin toistettiin. Eräs oppilaista oli
kuulemma luetellut kirjelmällä syitä tapahtumiin: ahtaat
asuinolot, huonolaatuinen ruoka ja erään oppilaskunnan luottamusta
nauttineen oppilaan erottaminen.
Maanviljelyshallitus
puolustautui kertomalla ruoan hyväksi perustellen mielipidettään
sillä, että sen omat jäsenetkin ovat käyttäneet oppilasruokalaa
useamman kerran. Ruokalan hoitajatarta kuvattiin kaikin puolin
tehtäväänsä pystyväksi ja kunnolliseksi.
Opiston johtaja, maisteri
Ignatius antoi tapahtumista maanviljelyshallitukselle oman
selvityksensä. Sen mukaan kesäkuun 28. päivänä eräs oppilas
käyttäytyi sopimattomasti oppilaskodin hoitajatarta kohtaan.
Kyseinen oppilas polki jalkaa, löi nyrkkiä pöytään ja räyhäsi,
koska ruokapöydässä oli kasvivoita. Johtajan tutkiessa metakkaa
mainittu henkilö myönsi kiivastuneensa, koska tarjolla oli ollut
oikan voin sijasta kasvivoita. Sopimattoman käytöksensä hän
kielsi, vaikka silminnäkijät toista todistivat.
Opettajakunta käsitteli
asiaa pari päivää myöhemmin ja päätti yksimielisesti erottaa
kyseisen oppilaan, koska hän oli aiemminkin käyttäytynyt
sopimattomasti. Muunlaisesta rangaistuksesta ei katsottu olevan
hyötyä. Tässä yhteydessä lehden lukijoille selvisi, että
kyseessä oli jo 35-vuotias mies, jonka ei uskottu enää ottavan
opikseen. Päätöksen tultua julki henkilö käyttäytyi ”hyvin
röyhkeästi”.
Vielä samana päivänä
oppilaat järjestivät oman kokouksensa, jossa päädyttiin
joukkoeroamiseen. Oppilaskunta piti syytöksiä perättöminä.
”Koska oppilas N. N.
Hänen oman kertomuksensa mukaan on tänään erotettu syystä, että
hän olisi käyttäytynyt säädyttömästi ruokalan emännöitsijää
ja toisia oppilaita kohtaan, niin otti kokous tämän asian
keskusteltawakseen ja katsoi, että
asianomainen on ilman pätevää syytä erotettu. Koskei
yllämainittua menettelyä voi hyväksyä, niin pyytäwät
allekirjoittaneet heti eroa ja erotodistusta Lepaan
puutarhaopistosta.”
Alla
oli seitsemän vakinaisen, yhden ylimääräisen ja yhden
harjoittelijan nimet. Seuraavana päivänä johtaja sai kokouksen
päätöksen ja oppilaat poistuivat opistosta palatakseen kuitenkin
vielä yöksi takaisin. He kutsuivat sähkösanomalla neljä lomalla
olevaa oppilasta opistolle. Näistä saapui kaksi opistolle ja
ilmoitti yhtyvänsä toisten päätökseen. Tällöin johtaja heille
huomautti, ettei mainitussa kokouksen päätöksessä ole asioita
kerrottu oikein. Johtajan mukaan eroamispäätöksessä oli ollut
väitetty syyksi rettelöitsijän sopimatonta käytöstö tovereitaan
kohtaan. Tällöin kaksi lomaltapalaajista perui oman eronpyyntönsä.
Opiston
johtaja yritti vielä kuulustella eroa hakeneita yksitellen, mihin
nämä eivät suostuneet tarjoutuen vastaamaan yhdessä. Siihen taas
opisto ei voinut suostua, vaan opettajakunta katsoi kapinaoppilaat
eronneiksi. Heitä kehotettiin poistumaan seuraavana päivänä, mikä
tapahtuikin. Opistoon jäin enää neljä oppilasta.
Maanviljelyshallitus reagoi määräämällä virkamatkalla olleen
ylitarkastaja Branderin välittömästi Lepaalle suorittamaan asiasta
tutkimuksen.
Ylitarkastajan tutkimukset
Tutkimustensa yhteenvedon
alussa ylitarkastaja Brander totesi, ettei oppilasrettelö ollut hänelle
kokonaan yllätys. Hän oli jo aiemmin opistolla käydessään pannut
merkille, että ”laitoksen ensimmäinen oppilasjoukko oli kowin
epätasainen siwistysmääräänsä, ikäänsä ja luonteihinsa
nähden”. Kesäkuussa oli senaatissa tehty erinäisillä muillakin
syillä esitys, ettei seuraavana syksynä olisi otettu uusia
oppilaita. Ensimmäisen kurssin oli ollut määrä antaa ensin
suorittaa opintonsa. Epäsuotavat tavat oli tarkoitus kitkeä
alkuunsa.
Johtaja Ignatius oli
lähettänyt maanviljelyshallitukselle selvityksen rettelöitsijän
erottamiseen johtaneista syistä. Kyseinen oppilas oli pidemmän ajan
kuluessa puheissaan ja käytöksessään sopimatonta seuraa
[tovereilleen]. Hänet oli syksyllä ehdollisesti hyväksytty, koska
hän ei ollut kyennyt suorittamaan vaadittua sisäänpääsykoetta
kasviopista ollen yhä suorittamatta sitä. Siksikin ylitarkastaja
piti erottamispäätöstä perusteltuna sekä opiston että
oppilaiden kannalta.
Oppilaskunnan kokouksen
pöytäkirjasta ilmeni, että joukkoeron perimmäiset syyt olivat
muualla kuin edellä mainitun häirikköoppilaan erottamisessa.
Ruokalan ja sen johdon lisäksi oppilaat moittivat koko laitoksen
opetus- ja työjärjestelmää, luentoja, käytännön harjoituksia,
tenttejä ym. Kaikki ne olivat pöytäkirjan mukaan kelvottomia.
Brander kuulusteli opiston johtajan ja opettajakunnan lisäksi
ylioppilastaustausta harjoittelijaa, joka oli asunut oppilaiden
kanssa syöden samaa ruokaa ja ollut tekemisissä eronniden kanssa
pyrkien väliaikaisesti asumaan erään opettajan kanssa. Mainittu
ylioppilas ja eräs opettaja olivat syksyllä syöneet 3 ½ kuukauden
ajan oppilaskodissa vakuuttaen, ettei ruoassa ollut mitään
valitettavaa. Vakavamieliseksi ja ystävälliseksi kuvattu [ruokalan]
johtajatar oli saanut ylioppilassivistyksen. Jos hänen toiminnassaan
oli jotain moitittavaa, niin syynä oli lähinnä se, että hän otti
liian paljon huomioon oppilaiden vaatimuksia. Ylitarkastajan mukaan
oppilaat olivat ottaneet ruokalassa liian suuren vallan itselleen.
Lepaan puutarhaopistoa ei
voinut pitää korkeakouluna eikä alempana puutarhakouluna, vaan
jonkinlaisena jatko-opistona viime mainituille. Ylitarkastaja piti
opettajakuntaa pystyvänä. Koska opetuksen
käytännöllis-tietopuolisesta luonteesta johtuen oppilaiden täytyi
asia aina laitoksen välittömässä yhteydessä, ei toveripiirin
haitallisiakaan vaikutuksia katsottu voitavan välttää.
Ylitarkastajan mielestä rettelöiden takana oli harhaanjohtava
yhteistunne ja oppilaiden epätasainen tausta. Lepaan asioita oli
myös julkisuudessa harkitsemattomasti arvosteltu, suorastaan
mustattu. Opisto oli kytketty hänen mielestään tarpeettomasti
yhteen Lepaan tilan epäkohtien kanssa. Eräässä päivälehdessä
oli jopa ollut tunnetun puutarhurin kirjoitus, jossa halventavalla
tavalla arvosteltiin Lepaan puutarhaopiston johtajan laatimaa lukua
eräässä teoksessa.
Tapahtumien johdosta
maanviljelyshallitus oli päättänyt tehdä senaatin
maanviljelystoimituskunnalle ilmoituksen ja ehdottaa, että opistoon
otettaisiin syksyllä uusia oppilaita entisten täysi-ikäisinä
saatua erota. Mainitut joukkoerot eivät olleet
käytännöllis-tietopuolisissa kouluissa tuntemattomia. Eräitä
vuosia aiemmin muuan maanviljelyskoulu tyhjeni 27 oppilaastaan
johtokunnan ja asianomaisen tarkastajan väliintulosta huolimatta.
Tuossa nimeltä mainitsemattoman maanviljelyskoulun tapauksessa oli jopa uhkailtu ampuma-asein.
* * *
Lepaan opistolla oli
heinäkuun 28. päivänä 1913 alkamassa 10-päiväinen kurssi
kansakoulunopettajille, joita oli jo ilmoittautunut kolmattakymmentä.
Syksyllä oli edessä uusia kursseja. Opiston johtaja toimi valtion
yleisenä puutarhakonsulenttina, toinen opettajista valtion
hedelmäkonsulentti ja hedelmänviljelyskoekeskuslaitoksen johtaja.
Niinpä opettajakunnalle riitti työtä syksyyn asti vaikkei
opistossa oppilaita ollutkaan. Vielä keväällä opiston johtaja
olikin anonut, ettei uusia oppilaita otettaisi kuin joka toinen
vuosi, mitä maanviljelyshallitus oli puoltanut. Opiston johtajan uraan selkkaus ei näyttänyt ainakaan aluksi haitallisesti vaikuttavan, sillä juuri samoihin aikoihin maanviljelyshallitus jatkoi hänen toimikauttaan kolmella vuodella. Elokuun lopussa opistoon ilmoitettiin otettavan uusia mies- ja naisoppilaita eronneiden tilalle, myös ylimääräisiä "tilojen ja olosuhteiden salliessa". Syyskuussa kävi ilmi, että neljä opistolle jäänyttä, jupakkaan osallistumatonta oppilasta saivat stipendirahastosta apurahan ulkomaista opintomatkaa varten jatkaakseen seuraavana syksynä toisen kurssin töitä.
* * *
Lähteet:
Hämetär 16.11.1912
Hämetär 3. 5. 1913
Hämetär 5.7. 1913
Hämetär 10.7.1913
Hämetär 8.7. 1913
Hämetär 12.7. 1913
Hämetär 30.8.1913
Hämetär 4.9.1913
