Työn patsas

Jos tahtoo etsiä Hämeenlinnasta, vanhan Hämeenlinnan maalaiskunnan tai Vanajan alueelta jotain symbolista merkkiä agraariyhteiskunnan murroksesta kohti nykyistä jälkiteollista maailmaa, ehkä paras paikka löytyy Viisarilta, Tiiriön suuntaan kasvaneen teollisuus-, kauppa- ja asuinalueen kupeelta. Maaseutuaikakautensa muistomerkkinä Työn patsas seisoo kadun vieressä lähes ympäristöönsä uponneena siten, että liukkailla keleillä joku kulkija saattaa siihen törmätä. Valitettavasti niin on joskus käynytkin.

Kaupunki on nielaissut tämän peltojen ja maatyön muisto-
merkin sisäänsä. Kuinkahan moni matkalainen mahtaa sitä
edes kunnolla havaita? Se on kuitenkin kunniateko seudun
historialle ja maatyön merkitykselle kansakunnan kehityk-
selle.Penkit paaden äärellä olivat aikanaan nuorten
kokoontumispaikkana.

Kyseinen muistomerkki saattaa olla yksi unohtuneimpia Hämeenlinnassa. Silti sen paljastus Maataloustuottajain keskusliiton 20-vuotisjuhlassa 4.7.1937 oli aikanaan suurimpia aatteellisia tekoja Hämeenlinnassa, ainakin Hämeenlinnan maalaiskunnassa. Vasta kaksi vuosikymmentä aiemmin itsenäistyneessä Suomessa koettiin tuolloin elettävän voimakasta valtiollisen, yhteiskunnallisen, henkisen ja taloudellisen toiminnan nousuaikaa niin kuin presidentti Kyösti Kallio totesi juhlapuheessaan.

Jo muistomerkin sijoittamispaikan valinnan voidaan katsoa kuvastelevan sitä maaseututyön ja menneiden raivaajasukupolvien työn kunnioitusta, jolle paasi on ollut omistettu. Teoksessa Rinkelinmäeltä Viisarille todetaan paikalla sijainneella kolmionmuotoisella tontilla olleen aikanaan Iso-Loviisan mökin. Mäkelän kartanossa työskennelleen Loviisan on kerrottu olleen työteliäs ihminen ja myöhästyneen vain kerran töistä, synnytyksen vuoksi. Hänen kerrottiin kantaneen miehensä ja hehdon kauroja voittaakseen vedonlyönnissä viljaa. Paikalta ovat myös lähteneet maantie Parolan leirille kuin Vuorentaan tiehen johtanut Myllykuja. Myllykuja nimenä on puolestaan viitannut siihen, että maalaiskunnan Parolan eli niin kutsutun Pikku-Parolan talot käyttivät reittiä matkallaan Renkajoen varren Vahteriston myllylle. Työn patsas on siis sijoitettu aivan entisen maaseutuyhteisön sydämeen.

Hämeenlinnan maalaiskunnan Maataloustuottajain yhdistys toimi patsaan pystyttäjänä. Mäkelän kartanon isäntä Viljo Visa oli ajatuksen isänä tuottajain kokouksessa 1935. Ateneumin opiskelijoille järjestettiin kilpailu, jonka voitti Kalervo Kallion kylväjä-aiheinen suunnitelma. Patsaaseen on hakattu Eino Leinon sanat:”Työ kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta, mut´ päämäärä ei, johon hän pyrkivi puuttehen alta. Se kaukana on, on loppumaton rata kultainen rakkauden auringon. Tie, täydellisyys, mitä pyhintä pyys, kevät kerkee ja kypsytti sydämen syys – työ kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta”.

Viisarin ja Vuorentaan peltoja 1840 tuntemattoman tekijän kartassa.
Osa kartasta 2131 09, 2132 07 vanaja.jpg; Hämeenlinna ympäristöineen.
Kartan tuottaja www.vanhakartta.fi <http://www.vanhakartta.fi>
ja Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. PPysyvä linkki tähän tietueeseen:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200910214246
SUURENNA KUVAA NAPSAUTTAMALLA.

Patsas saatiin valmiiksi vuoden 1937 juhliin. Paikalle saapui myös tasavallan presidentti Kyösti Kallio. Vuorentaakse johtava maantie oli suljettu presidentin istuessa nojatuolissa keskellä tietä ja kuunnellessa torvisoittoa. Maataloustuottajain Keskusliiton 20-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa hän totesi liiton alkutaipaleesta muun muassa:

” - - - Olot olivat silloin kaikin puolin poikkeukselliset. Eristetyissä ja puutteellisissa oloissa jouduimme valmistumattomina huolehtimaan toimeentulostamme . Elintarpeiden puute, niiden säännöstely ja hintapolitiikka, maanomistus ja yhteiskunnalliset olot eivät asettaneet kansamme ainoastaan taloudellisesti, vaan myös siveellisesti kovalle koetukselle. Me emme saaneet ajatella niissä oloissa vain sen hetken tilannetta, vaan valtakunnan ja sen talouselämän vakaannuttamista. Sellaiset poikkeukselliset olot, joita häiritsi vielä syvästi valitettava yhteisymmärryksen ja ehyen kansallistunnon puute, vaativat niin hyvin tuottajilta kuin kuluttajiltakin rakentavaa, yhteiskunnallista mieltä.

Nyt 20 vuoden taipaleen takaa on meillä mahdollisuus luoda katseet taaksepäin ja arvioida, miten valtio ja maataloustuottajat sekä heidän edustajansa ovat ”leiviskänsä” hoitaneet. - - - ”

Presidentti käsitteli avajaispuheessaan myös tulevaisuudennäkymiä ja pyrkimystä omavaraisuuden ja taloudellisen itsenäisyyden lujittamiseen sekä silloisen pääelinkeinon menestyksen valvomiseen. Hänen mielestään maaseutuelinkeinoa ei ollut pidettävä ainoastaan luonnollisena vaan myös yhteiskuntaa lujittavana voimana. Piti pyrkiä siihen, että maatalouden harjoittajat saisivat tuotantokustannuksia vastaavia hintoja voidakseen maksaa työväestölleen kohtuullisia palkkoja ja täyttää itse yhteiskunnalliset velvollisuutensa. Maatalouden tuli voimistua entistä lujemmaksi itsenäisyytemme kulmakiveksi.

Pellot kasvavat nykyään teollisuushalleja ja asuintaloja. Kuokka ja aura ovat saaneet väistyä uuden ajan
tieltä. Silti Työn patsaalla on yhä paikkansa tämänkin seudun historiassa.

Kun satunnainen kulkija nyt seisoo Viisarilla Vuorentaantien varrella, hän saa huomata, että patsasta ennen reunustaneet Parolan kylän viljavainiot kasvavat nykyään tiheään kasattuja pientalotontteja. Viljan huminan korvaa liikenteen melu myymälähallien ympäriltä. Noista palatseista saattaa löytää kaikkea mahdollista, mitä ihminen elämässään tarvitsee. Olisi itse kullekin hyväksi pysähtyä tämän muistomerkin ääreen ja muistella sitä työtä, mitä menneet polvet ovat tehneet.

* * *

LÄHTEET:

Kiuru-Marttila-Laine-Mikkola. Rinkelinmäeltä Viisarille – Muistoja Hämeenlinnan maalaiskunnan viimeisiltä vuosikymmeniltä. Wanaja-Seura Ry. 2001

Hämeenlinna-Wanaja -kotiseutujulkaisu 1974

Hakkila. Presidentti Kyösti Kallion puheita. Werner Söderström Osakeyhtiö 1942