Koko maisema itse asiassa
on muistomerkki meitä ennen eläneistä, heidän toiveistaan ja
arjestaan. Silmät auki kunnailla kulkiessaan itse kukin saattaa
kokea häivähdyksen omasta lapsuudestaan ja esivanhempiensa
elämäntyöstä. Tämä tietenkin edellyttää kosketuksen
säilyttämistä niihin seutuihin, joilla on varttunut.
Taivaltaessaan vieraammillakin tanhuvilla toisinaan huomaa
yksityiskohtia ajalta, jolloin maailma oli suurempi ja oma elinpiiri
pienempi kuin nykyään.
Silloin 1967. Yhä toisinaan Jallen mänty herättää kulkijoiden huomiota muistutuksena menneiltä ajoilta. |
Jo ainakin viiden
vuosikymmenen ajan Hyvinkään-Hausjärven tiellä Erkylän kohdalla
on kulkija on voinut seisahtua vanhan männyn äärelle ja
kummastella sen kylkeen kiinnitettyä kylttiä:”Jallen mänty”.
Syyskuussa 1967 Erkylän
kartanon isäntä, metsänhoitaja Ernst Fabritius selvitti Hämeen
Sanomissa muistomerkin tarkoitusta lapsuutensa tapahtumilla. Hän oli
nimennyt aikanaan puun lapsuutensa leikkitoverin ja jo edesmenneen Jarl Olof Sandelinin mukaan. Sandelin toimi aikanaan muun muassa Oitin tiilitehtaan johtajana. Kovia kokenut, muun muassa
reiän kylkeensä saanut puu oli ollut pojanviikareiden
leikkipaikkana. Mainittu Jalle oli kiintynyt kovin puuhun ja
väittänyt muun muassa jonkin eläimen kurkistelleen rungossa
olleesta reiästä. Vuosien kuluessa puu haavoineen oli jatkanut
elämäänsä ja pojat varttuneet. Lapsuustoverin kuoltua Fabritius
maalautti puun kylkeen kilven tämän muistoksi.
Niin oli kiintymys
vanhoja muistoja kohtaan kiinnittynyt maisemaan ja puuhun, jonka
ohitse elämä nykyäänkin kiiruhtaa tavan takaa silti seisahtuen
miettimään, mitä kummaa tuonkin männyn luona joskus mahtaa olla
tapahtunut. Onpa muistomerkki huomioitu museotietokannassakin.
Ajat muuttuvat ja maantiet levenevät. Vielä jatkuu Jallen männyn tarina. Tuulisen ja sateisen kesän 2015 taivasta vasten piirtyy sen latva muistutuksena eräästä elämäntarinasta ja ystävyydestä. |
Selatessani taannoin
vanhaa lehteä juolahti mieleeni tarkistaa, mitä nykyään
Hikiäntien varrelta löytyy. Kuinka aika ja ihmiset ovat mäntyä
kohdelleet? Miltä maisema näyttää? Rauhannummen hautausmaa oli
hyvä maamerkki lähteä suunnistamaan kohti Hikiäntietä.
1960-luvun valokuvassa mänty seisoo jokseenkin omissa korkeuksissaan
sitä ympäröivän nuoren metsän keskellä. Nyttemmin kyltitetty
mänty kyllä löytyy vilkkaan, päällystetyn tien reunasta, mutta
puuvanhus on ikään kuin kietoutunut naapuriensa suojaan.
Lähettyville, hiukan Hikiän suuntaan on kohonnut jokin
teollisuuslaitos, jonka portille tuollakin hetkellä kaartaa
rekka-auto. Pystysuunnassa runkoa nousee arpeutunut haavauma männyn
sinnitellessä yhä eloaan. Jonkinlainen reikäkin löytyy. Kylttiin
on kiinnitetty jotain ylimääräistä, josta erottuu teksti:”Jalli”.
Silti alta näkee yhä himmeämmän vanhan tekstin.
Vuosikymmenten kuluessa niin mänty kuin sen kylkeen kiinnitetty kylttikin ovat saaneet kokea paljon. Aika on uurtanut arvet aja lähes tukkinutg reiät. Maisema on kuin ihmisruumis. |
Muistutus Jarl Olof
Sandelinin kiintymyksestä puuhunsa ja pojanviikareiden kesistä
seisoo siis yhä paikallaan maantien laidassa. Maisemassa on varmasti
yhä paljon samaa kuin ennen ja silti maailma ympärillä on
muuttunut niin kovin paljon. Tällaisen paikan tavoittaminen aina
hätkähdyttää aikana, jolloin ei tunnu palloltamme löytyvän
paikkaa, jonne eivät sankarimatkailijat päätänsä tunkisi ja
meille näkemäänsä esittelisi. Jokaisella kivellä ja maastokohdalla
kotiseudullammekin on oma tarinansa, joista suurin osa valitettavasti
on jo kadonnut. Lähtiessään paikalta Joenhiisi toivottaa
mielessään pitää ikää Jallen männylle ja monille kaltaisilleen
eri puolilla maatamme.
Lähteet:
Hämeen Sanomat 12.9.1967
Häme-Wiki; http://www.hamewiki.fi/wiki/Oitti
Kiitos hienosti kerrotusta paikallishistorian tarinasta!
VastaaPoistaTerveisin yksi ihmetelleistä.
Kiitos palautteesta!
PoistaPaikallishistoria on lukijan ja kirjoittajan yhteinen kokemus, joka ei koskaan tule valmiiksi. Se vain kasvaa jokaisen uuden ihmisen liittyessä mukaan muistelemaan ja ihmettelemään. Me ja meitä ennen eläneet vaikutamme luonnossa ympärillämme, niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.