Jallen mänty

Koko maisema itse asiassa on muistomerkki meitä ennen eläneistä, heidän toiveistaan ja arjestaan. Silmät auki kunnailla kulkiessaan itse kukin saattaa kokea häivähdyksen omasta lapsuudestaan ja esivanhempiensa elämäntyöstä. Tämä tietenkin edellyttää kosketuksen säilyttämistä niihin seutuihin, joilla on varttunut. Taivaltaessaan vieraammillakin tanhuvilla toisinaan huomaa yksityiskohtia ajalta, jolloin maailma oli suurempi ja oma elinpiiri pienempi kuin nykyään.

Silloin 1967. Yhä toisinaan Jallen mänty herättää
kulkijoiden huomiota muistutuksena menneiltä
ajoilta.

Jo ainakin viiden vuosikymmenen ajan Hyvinkään-Hausjärven tiellä Erkylän kohdalla on kulkija on voinut seisahtua vanhan männyn äärelle ja kummastella sen kylkeen kiinnitettyä kylttiä:”Jallen mänty”.

Syyskuussa 1967 Erkylän kartanon isäntä, metsänhoitaja Ernst Fabritius selvitti Hämeen Sanomissa muistomerkin tarkoitusta lapsuutensa tapahtumilla. Hän oli nimennyt aikanaan puun lapsuutensa leikkitoverin ja jo edesmenneen Jarl Olof Sandelinin mukaan. Sandelin toimi aikanaan muun muassa Oitin tiilitehtaan johtajana. Kovia kokenut, muun muassa reiän kylkeensä saanut puu oli ollut pojanviikareiden leikkipaikkana. Mainittu Jalle oli kiintynyt kovin puuhun ja väittänyt muun muassa jonkin eläimen kurkistelleen rungossa olleesta reiästä. Vuosien kuluessa puu haavoineen oli jatkanut elämäänsä ja pojat varttuneet. Lapsuustoverin kuoltua Fabritius maalautti puun kylkeen kilven tämän muistoksi.

Niin oli kiintymys vanhoja muistoja kohtaan kiinnittynyt maisemaan ja puuhun, jonka ohitse elämä nykyäänkin kiiruhtaa tavan takaa silti seisahtuen miettimään, mitä kummaa tuonkin männyn luona joskus mahtaa olla tapahtunut. Onpa muistomerkki huomioitu museotietokannassakin. 

Ajat muuttuvat ja maantiet levenevät. Vielä jatkuu Jallen männyn tarina. Tuulisen ja sateisen kesän 2015
taivasta vasten piirtyy sen latva muistutuksena eräästä elämäntarinasta ja ystävyydestä.

Selatessani taannoin vanhaa lehteä juolahti mieleeni tarkistaa, mitä nykyään Hikiäntien varrelta löytyy. Kuinka aika ja ihmiset ovat mäntyä kohdelleet? Miltä maisema näyttää? Rauhannummen hautausmaa oli hyvä maamerkki lähteä suunnistamaan kohti Hikiäntietä. 1960-luvun valokuvassa mänty seisoo jokseenkin omissa korkeuksissaan sitä ympäröivän nuoren metsän keskellä. Nyttemmin kyltitetty mänty kyllä löytyy vilkkaan, päällystetyn tien reunasta, mutta puuvanhus on ikään kuin kietoutunut naapuriensa suojaan. Lähettyville, hiukan Hikiän suuntaan on kohonnut jokin teollisuuslaitos, jonka portille tuollakin hetkellä kaartaa rekka-auto. Pystysuunnassa runkoa nousee arpeutunut haavauma männyn sinnitellessä yhä eloaan. Jonkinlainen reikäkin löytyy. Kylttiin on kiinnitetty jotain ylimääräistä, josta erottuu teksti:”Jalli”. Silti alta näkee yhä himmeämmän vanhan tekstin.

Vuosikymmenten kuluessa niin mänty kuin sen kylkeen kiinnitetty kylttikin ovat saaneet kokea paljon.
Aika on uurtanut arvet aja lähes tukkinutg reiät. Maisema on kuin ihmisruumis.

Muistutus Jarl Olof Sandelinin kiintymyksestä puuhunsa ja pojanviikareiden kesistä seisoo siis yhä paikallaan maantien laidassa. Maisemassa on varmasti yhä paljon samaa kuin ennen ja silti maailma ympärillä on muuttunut niin kovin paljon. Tällaisen paikan tavoittaminen aina hätkähdyttää aikana, jolloin ei tunnu palloltamme löytyvän paikkaa, jonne eivät sankarimatkailijat päätänsä tunkisi ja meille näkemäänsä esittelisi. Jokaisella kivellä ja maastokohdalla kotiseudullammekin on oma tarinansa, joista suurin osa valitettavasti on jo kadonnut. Lähtiessään paikalta Joenhiisi toivottaa mielessään pitää ikää Jallen männylle ja monille kaltaisilleen eri puolilla maatamme.

Lähteet:

Hämeen Sanomat 12.9.1967

Häme-Wiki;  http://www.hamewiki.fi/wiki/Oitti