Historianharrastajan löytöretkiä ovat hetket vanhan kirjallisuuden parissa. Eräällä tällaisella satuin ottamaan käteeni hauholaissyntyisen juristin, poliitikon ja toimittajan Sulo Wuolijoen teoksen Hämettä ja hämäläisiä, jossa hän toi eteeni muisteluja lapsuudestaan ja kohtaamistaan henkilöistä aina Paavo Cajanderista, Sibeliuksesta kuin Juho Kusti Paasikivestäkin. Tässä ei nyt kuitenkaan tarkoitus puuttua heihin, vaan erääseen kenties hyvinkin unohtuneeseen hahmoon.
Jo kauan sitten vuonna 1957 itsekin manan majoille vaipunut, kansanedustajanakin 1907-1914 toiminut Wuolijoki oli syntyjään Vuolijoen kartanosta, ja kartanon mailta hän myös kirjassaan esittelee meille tämän kertaisen kirjoitukseni päähenkilön. Tuokiokuvana silmiemme eteen nousee muuan kyyti koulusta kotiin vuonna 1890. Wuolijoki oli ollut puolitoista vuotta Hämeenlinnan lyseon valmistavassa koulussa ja siis matkalla kotiin.
Kelin ollessa mainio ja kulkusten soidessa leppeästi Wuolijoki osoittaa meille hevosta ohjastaneen kartanon renkimiehen tähän tapaan:
”Kotoa lähestyttäessä rupesi ajomiehenä oleva Aukusti renki minulta tiedustelemaan, mitä Hämeenlinnassa nykyään arvellaan Saksan valtakunnankanslerin Bismarckin erottamisesta. Olin hyvin häpeissäni, sillä en ollut kuullut puhuttavan ruhtinas Hohenlohesta, josta Augusti myös uteli. Aukusti ihmetteli, kuinka hämeenlinnalaiset, jotka sentään olivat kaupunkilaisia, eivät näin suurista maailman tapahtumista tuon enempää välitä. Matka loppui onneksi pian ja minä pääsin pahemmasta pälkähästä.
Aukusti oli kyllä vaistonnut oikein, sillä Bismarckin politiikan hylkääminen merkitsi vajaata neljännesvuosisataa myöhemmin Saksalle, Euroopalle ja koko maapallolle maailman siihen asti suurinta sotaa, jonka myrskyn laineilla oikeasti vieläkin keinutaan...”
Moisen ajomiehen ilmestyminen toki herättää mielenkiinnon. Wuolijoki toteaa Aukustin tulleen taloon huutolaispoikana tai kerjuulle eli kyseessä ei ollut minkäänlainen kultalusikka suussa syntynyt ajattelija. Aukustin tehtävät kohosivat kartanolla Sulo Wuolijoen siskon tuutijasta rengiksi ja voudiksi. Aviopuolisin hän löysi samassa kartanossa palvelleesta Maria Juhontyttärestä. Pariskunta osti sittemmin Tyrvännän Monaalasta torpan, missä asuivat.
Jo lapsena Aukusti hämmästytti lukiessaan kirjaa sujuvammin kuin opettajansa. Lukutaidon hän oli opetellut kuulemma itsekseen. Muistinsa avulla hän saattoi toistaa papin saarnan sanasta sanaan. Arkiset maataloustyöt herättivät hänen runosuonensa, ja ”tikusta syntyi asiaa”. Varhaisella iällä komparunot ja rekilaulunpätkät seurasivat toistaan. Kyläläisten sanotaan jopa pilailleen rakkausrunoista, eikä puoliso pahemmin pitänyt musteen kulumisesta moisessa rikkaassa runotuotannossa.
Oli toki joukossa vakavampiakin aiheita, kuten erään pikkupojan hukkumista käsitellyt runo. Varttuneemmalla iällä Auranen sepitteli lyyrisempiä, isänmaallisia ja raittiusrunoja. Hämetär kirjoitti muun muassa 7. helmikuuta 1904 muutama päivä aiemmin Kalvolassa pidetystä Keski-Hämeen paikalliseuran kesäkokouksesta ja eläinnäyttelystä. Siellä torvisoiton, lauletun ”Sun haltuus” -virren ynnä avajaispuheen ohella kuultiin Aukusti Aurasen tilaisuutta varten sepittämä runo.
1900-luvun alusta löytyy myös joissain sanomalehdissä Aukusti Aurasen runoja. Liitettäköön tähän niistä pari. Ensinnä maanviljelys-, talous-, eläinsuojelus- ja yleisiä asioita harrastaneessa sanomalehti Pohjolassa ollut runo Matkalainen:
Perjantaina 10. elokuuta 1906 oli Aamulehdessä kirjeenvaihtajan raportti Luopioisten maatalousnäyttelyn tapahtumista kuluneelta viikolta. Keskiviikon tapahtumia väritti aiempien päivien tapaan runsas osanotto. Maatalouskoneita ihmeteltiin, eläimiä tarkasteltiin unohtamatta palkintoeläinten ihastelua. Ylitarkastaja Uno Branberin esitelmä ”Katselmuksia ja hawaintoja meijeritoiminnan alalta peruuntui, mutta sen sijaan kuultiin tohtori Hannes Gebhardin aiemmin niin ikään peruuntunut esitelmä. Tällaisten muutosten jälkeen ohjelmassa oli lisämuutos eli Aamulehden sanoin ”sillä astuipa heti tohtori Gebhardin poistuttua lawalta samaan paikkaan yksinkertainen maalaisukko, kirwotti paperin kädestään auki ja lausui harwinaisen hywin oman sepittämänsä runon, josta tässä pieni näyte”.
Hämeen Sanomat kirjoitti lauantaina toukokuun 27 pnä 1922, että ”helatorstaina pidettiin Hauhon kunnantalolla kokous, missä keskusteltiin raittiusseuran herättämisestä jälleen toimintaan Hauholla”. Hanketta varten nimitettyyn toimikuntaan valittiin myös kansanrunoilija Auranen. Ei kuitenkaan kulunut aivan vuottakaan ennen kuin seutukunnan väki joutui lukemaan Hämeen Sanomista keskiviikkona elokuun 29 päivänä 1923 kansanrunoilijan maallisen taipaleen päättyneen. Hänet on haudattu Hauhon kirkkomaahan, josta tämän pohdiskelevan ajomiehen ja runoniekan nimeä taidankin seuraavan kerran Hauholla poiketessani etsiä.
* * *
Lähteet:
Sulo Wuolijoki. Hämettä ja hämäläisiä
Hauhon Joulu 1977
aikakauden sanomalehdet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti