Eläwiä Kuvia

Viimeksi kuluneena syksynä olemme täällä Hämeenlinnassakin saaneet kokea iltojen pimennyttyä värivalojen ja varjojen suomien näytösten lumoa. Siinä olemme voineet liittyä menneiden aikojen yleisön perinteisiin. 2020-luvun kehittyneellä tekniikalla toteutetut spektaakkelit ovat soveltaneet jo 1800-luvun lopulla kehitettyjä tapoja luoda illuusiota. Elämysten ja yllättävien vaikutelmien tavoittelu juontaa juurensa jo 1700-luvun vahakabinetteihin ja 1800-luvun lopun panoptikon- näyttelyihin, joissa esiteltiin niin maailman merkkihenkilöitä, tärkeitä historian tapahtumia kuin monenlaisia erikoisuuksia. Aihe sinänsä on sen verran laaja, että tässä keskityttäköön mainittujen esitysten suoraan sukulaiseen eli eläviin kuviin ja niiden ensimmäisiin vuosikymmeniin, jolloin esille heijastetut kuvat oppivat vähitellen liikkumaan ja tuomaan katsojan eteen maailman, josta aikaisemmin oli kyetty vain lukemaan.

 

 The Arrival of a Train at La Ciotat Station - Lumière Brothers - 1896

 

Markkinatorien kurkistuskaappien, panoraamakuvien ja dioraamojen kautta yleisö oppi vähitellen vaatimaan enemmän ja havaitsemaan esille tuotujen näkymien väistämättömän staattisuuden ja niihin loihditun vähäisen liikkeen virheet ynnä vaillinaisuuden. Elokuvan syntypäivänä pidetään joulukuun 28. 1895, jolloin ranskalaisveljekset Louis ja Auguste Lumière järjestivät ensimmäiset maksulliset yleisönäytökset. Paikkana oli pariisilaisen Grand Cafén takahuone Boulevard des Capucinesin numerossa 14. Tämän katsantokannan mukaan siis elokuvat täyttävät tämän joulun 2025 tienoilla 130 vuotta!

Esitykset lähtivät sangen pian leviämään myös pohjoiseen. Oslossa eli silloisessa Kristianiassa Max ja Emil Skladanowsky heijastivat itse konstruoimallaan laitteella eläviä kuvia Circus Varietéssä huhtikuun kuudennen ja toukokuun viidennen päivän välisenä aikana 1896 Norjan ensimmäisinä elokuvaesityksinä. Kööpenhaminassa tanskalainen taidemaalari Vilhelm Pacht järjesti puupaviljongissa raatihuoneen edustalla ensimmäiset sikäläiset esitykset seuraavan kesäkuun seitsemännestä päivästä lähtien. Ruotsin ensimmäiset näytökset järjestettiin Malmön teollisuus- ja käsityönäyttelyn yhteydessä kesäkuun 28. päivänä klo 14. Puuhamiehenä oli tanskalaissyntyinen C. V. Roikjer koneiden ja filmien ollessa Boulevard des Capucinesilta Pariisista. Täsmälleen samana päivänä tapahtui myös Suomen ensimmäinen elokuvaesitys filmien ehtiessä Tukholmaan vasta saman vuoden elokuussa. Venäjälle Lumièren kinematografi ehti toukokuussa 1896, Tallinnassa eläviä kuvia ihailtiin lokakuussa 1896.

Helsingissä ensimmäinen näytös oli siis 28. kesäkuuta 1896, tasan puoli vuotta Pariisin kantaesityksen jälkeen. Voimme siis katsoa päässeemme mukaan elävien kuvien maailmaan varsin pian. Ilmeisesti ratkaisevaa hyötyä oli sijainnista matkalla Pietariin ja Moskovaan. Ansaitusti tuolloin 70 000 asukkaan Helsinki otti uutuuden innoissaan vastaan, vaikkei sitä kaiketi etukäteen pidetty kovin houkuttelevana paikkana. Esityspaikan eli Seurahuoneen Sofia-salin numeroidut paikat maksoivat kaksi markkaa, numeroimattomat puolet vähemmän. Samalla hinnalla olisi torilta saanut 10 kg kuivaa ruisleipää, kaksi tiuta munia, 8 kg sipuleita tai 20 kg timoteiheinää. Ensimmäinen esitys alkoi klo 5 iltapäivällä ja uusi tarjoiluinene seurasi puolen tunnin väliajoin kuello kymmeneen asti.

Yleisömenestyksen ansiosta kahden alkuperäisen esityspäivän sijasta tarjottiin niitä lopulta kymmenen. Oletetaan menestykseen osaltaan vaikuttaneen myös pariisista saadut ohjelmiston täydennykset. Voimme siis katsoa ensiesityksiä menestykseksi. Kuitenkin elävien kuvien poistuessa maastamme heinäkuun kuudentena 1896 ne eivät palenneet ennen toiúkokuun 30. päivää 1898. Kiertueen nimenä oli edellisen tapaan Cinématographe Lumière johtajanaan toimien kuitenkin alalla tunnettu M. Holmberg, joka oletetaan eri henkilöksi kuin edellisen kiertueen toimiluvan haltija. Ohjelmistossa oli kaikkiaan satakunta lyhyttä elokuvaa eli roimasti enemmän kuin viitisentoista aiempaa. Niissä käsiteltiin sekä päivänkohtaisia uutisaiheita että ”koomisia” aiheita. Esityspaikkana oli jälleen Seurahuoneen Sofia-sali.

Alkoi vuosittaisten kiertue-esitysten aikakausi välineistön toki kehittyessä ja toukokuun 27 päivän 1900 tuodessa esille Helsinkiin ensimmäisen Suomessa nähdyn ”kokoillan” elokuvan esityksen – italialaisen Luigi Topin ohjaama Jeesuksen elämä ja teot kesti Palokunnantalolla Hakasalmenkadun varrella 15 minuuttia. Mainittakoon että samassa salissa kokoontui seitsemän vuotta myöhemmin Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta. Hankkeen takana oli sirkustirehtööri J. A. W. Grönroos, tivoli Sariolain kantaisä. 

Ei toki sovi unohtaa Suomen ensimmäistä Suomessa tehtyä  näytelmäelokuvaa, joka sattui olemaan myös ensimmäinen Venäjän keissariokunnassa tehty fiktioelokuva. Kyseessä on Salaviinanpolttajat, joka tunnetaan myös nimellä Paloviinan polttajat (vuodelta 1907). Sen kuvamateriaali ja käsikirjoitus on tuhoutunut, mutta juoni ja kuvaamisvaiheet ovat varsin hyvin tiedossa.

 

Auguste ja Louis Lumiere. Cinematographe Lumiere -elokuvaprojektori edestä ja takaa 1896. Tuntematon kuvaaja.

Kuva: Wikimedia Commons.

 

Uuden vuosisadan alussa lisää toimijoita ilmaantui Suomen, ensimmäiset kiinteät teatterit perustettin 1901-1904, ensin insinööri Emil Ståhlberg perustama Maailman Ympäri -teatteri (Projektsioonilaitos Maailman Ympäri 1904, Grand Théâtre Cimatograhique 1906) jaa muun muassa leipurimestari Gustaf Nordin perustama elokuvateatteri, Kinematograf International. Vuosiluvuissa olen havaitsevinani tuona aikana 1901-04 tiettyä horjuvuutta. Joka tapauksessa suurruhtinaskunnassamme ei oltu järin myöhässä, sillä Ranskan ensimmäiset Lumière-teatterit oli avattu 1895 Pariisissa ja seuraavana vuonna Lyonissa ja Bordeaux´ssa, Ruotsi sai ensimmöisen teatterinsa 1897, Rooma 1898. Amerikassa ensimmäinen kiinteä näytäntöpaikka oli vuorossa vasta 1902 Los angelesissa, 1904 Montreal, Lontoo, Pietari ja Oslo. Tallinnan vuoro oli 1907.

Elokuvaelämämme varhaisvaiheita käsittelevä kirjallisuus keskittyy paljolti Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Viipuriin mainiten lähinnä kuriositeetteina Oscar Lindelöfin vuonna 1905 Hyvinkäälle perustaman Eävien kuvien teatterin ja Forssaan perustetun Forssan Elävienkuvien Teatterin, jonka perustamisvuosiksi mainitaan 1906 ja 1907. Viime vuosisadan ensimmäiset vuodet olivat maassamme pitkälti kiertävien koneenkäyttäjien varassa. Niin Hämeenlinnassakin, missä esityspaikoina olivat Palokunnantalon alakerta ja Teatteriravintola. Ensimmäiset kiinteät teatterinsa Hämeenlinna sai vuonna 1911.

Jättäkäämme nyt Helsinki, Tampere, Turku, Viipuri ja Oulu hieman taka-alalle. Niistä toki riittäisi tarinaa, ja varsinkin Helsingissä oli vuoteen 1911 mennessä alalla jo lukuisia yrittäjiä sekä aloittamassa että lopettamassa. Tähyilkäämme kotikaupunkimme suuntaan.

  

* * *

 

Hämeenlinna epäilemättä hyötyi keskeisestä asemastaan suurempien kaupunkien välissä. Vaikka täällä Helsinkiin, Tampereeseen, Turkuun, Viipuriin ja Ouluunkin verraten elävien kuvien ympärille kehittynyt toiminta oli vaatimattomampaa, kiertäviä kinematografiteattereita sentään täällä vieraili. Tarkkaa päivämäärää ensimmäisestä täkäläisestä näytöksestä on tuskin mahdollista todentaa, koska paikalliset lehdet eivät järin tarkasti esityksiä kirjanneet. Lokakuussa 1901 sentään on nähtävissä Hämeen Sanomissa D. Fernander & R. Hallsethin ilmoitus Teatterikahvilassa ”ensimmäistä kertaa Suomessa täällä Teatterikahvilassa annattavista suurenmoisista ja huvittavista näytöksistä” The American Biokromographilla. Tarjolla oli Edisonin ihmeellisesti eläviä valokuvia. Ilmoituksesta saamme samalla selvityksen ohjelmistosta, joka toi hämeenlinnalaisten eteen näkymiä kaukaisista sodista, näyttelyistä jne. Tuolla kertaa oli ilmeisesti myös ihmeteltävissä kuvia kuuluisasta Dreyfuss-jutusta.

 

 

Väliaikaohjelmaksi merkitty Edisonin ”vastakeksitty konserttikone The Horne Grand vihjaa meille kurkistuksesta aikakauden vilkkaasti etenemään lähteneestä tekniikaan. Samalla se avaa eteemme elävien kuvien teattereihin mykän filmin aikakaudella liittyneen oheisohjelman. Seuraavalla vuosikymmenellä varsinkin lukuisten teattereiden toimiessa Helsingissä suuremmista teattereista tuli elokuva- ja varieteeteattereita, joissa esiintyi lahjakkaita ulko- ja kotimaisia taiteilijoita J. Alfred Tanneria myöten. Mainittua oheisohjelmaa myös joissain raittius- ja sivistysjulkaisuissa varsin suorasanaisesti arvostellaan, vaikka toisaalta myönnetään kuvien merkitys mahdollisena opetuksellisena materiaalina.

Tannerin tai muiden artisten esiintymisistä hämeenlinnalaisissa teattereissa en ole löytänyt mainintaa, mutta Tannerin laulajaisia Raatihuoneella sekä etukäteen mainostetaan että myöhemmin kiitellään täkäläisissä sanomalehdissä lokakuussa 1911.

 

Hämeen Sanomat 14.10.1907

Hämeen Sanomat kirjoittaa D. Fernander & R. Hallsethin kinematograafinäytännöistä seuraavasti 22.2.1905:

”Kinematograafinäytäntöjä antaa täällä teatterikahvilassa Fernander & Hallsethin tunnettu kinematograafiteatteri ensi torstaina, perjantaina, lauwantaina ja sunnuntaina. Runsaaseen ja waihtelewaan ohjelmaan kuuuu m.m. eläwiä kuwia Itä-Aasian sodasta.

Tämä kinematograafiteatteri on ennen paikkakunnalla antanut näytäntöjä, jotka saawuttiwat suurta suosiota. Teatterin uudesta ohjelmasta lausuu eräs tanskalainen lehti m. m. seuraawaa:

"Kuwien tawallinen wäräjäminen on melkein kadonnut, sentähden niiden katseleminen ei ole silmälle wäsyttäwää. Kuw»t owat myös hywin luonnollisia. Sotakuwat Itä-Aasiasta herättiwät suurta mieltymystä. Muun muassa esitettiin

eräs japanilaisten maihinnousu, jossa suuria tykkejä purettiin kuljetuslaiwoista ja wedettiin maall: aawalla merenrannalla. Myös nähdään eräs pommitus, jossa suuret ja pienet sotalaiwat tekewät liikkeitään, syöksyen kuolemaa ja häwitystä. Miinoja räjähtää siellä täällä ja suuria wesi- ja sawupatsaita nousee ilmaan. Kuwien joukossa on myös monta hassunkurista, jotka saawat naaman wetäytymään nauruun."”

Toinen merkittävä elävien kuvien näytöspaikka Hämeenlinnassa oli Palokunnantalon alakerta, josta löytyy ilmoitus ainakin vuodelta 1907.

* * *

Elävien kuvien kannalta merkittävä päivä Hämeenlinnassa koitti sitten tammikuun 19 pnä 1911. Silloin Raatihuoneenkadun länsipäähän tontille 59 Arvi A. Kariston edellisenä vuonna rakennuttamaan kustannusliikkeen toimistorakennuksen taloon avattiin kaupunkimme ensimmäinen kiinteä elokuvateatteri nimellä Uusi Elävien Kuvien teatteri, jossa oli istumapaikkoja 180 hengelle. Näytäntöpäiviä olivat tiistai, torstai, lauantai ja sunnuntai. Pääsymaksuina 25 p, 50 p ja 1 mk.

 

Hämeenlinnan ensimmäinen kiinteä elävien kuvien teatteri Raatihuoneenkatu 59.

Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmat

Osansa lähestyvän kesän suurilla laulujuhlilla varmasti oli huvielämän kehitykseen, koska muutamaa kuukautta myöhemmin kesällä avattiin tavaratalo Skogsterin kyljessä elävien kuvien teatteri Apollo, jota ei sovi sekoittaa Helsingissä toimineisiin Apollo-teattereihin ja jonka ohjelmistosta kevättalvelta 1912 on jäänyt esille ajan paikallisiin sanomalehtiin kulttuuritapauksena ensimmäisiin kansainvälisiin elokuvapersoonallisuuksiin kuuluneen tanskalaisen näyttelijättären Asta Nielsenin tähdittämä edellisenä vuonna ilmestynyt Ratkaisevalla hetkellä (Im großen Augenblick).

 

Elävien kuvien teatteri Apollo Hämeenlinna. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmat.

Hämeen Sanomat kirjoitti 28.3. 1912 :

Huom.! Erityistä huamiota ansaitsewa kuva huom!

Koko tunninnäytelmä.

Kaikkialla kuuluisaksi tullut biografi.

Ratkaisevalla hetkellä

4-näytöksellinen draama. Kirj Urban Gas

Huom! Asta Nielsen esiintyy parhaimmassa loisto-osassaan.

 

  Asta Nielsen elokuvassa Musta Uni 1911.

  Kuva Wikimedia Commons

Suuria kustannuksia säästämättä on meidän onnistunut saada tämän kuuluisaksi tulleen ja puheenaihetta antaneen kuwan «Ratkaisemalla hetkellä", missä Asta Nielsen esittää pääosaa. Hufwudstadsbladetin Tukholman kirjeenwaihtaja kirjoittaa sunnuntain lehdessä 3 12 otsakkeella "Biografikiista Tukholmasta" m.m. seuraawaa: Itse näytteleminen on niin suurenmoisen taiteellista, että harwa, tuskin mikään täällä ennen esitetty filmi woi wetää sille wertoja jota seikkaa tuskin kenkään näytöstä katsomassa ollut voinee kieltää.

Kappaleen tarkoitusperäisyys on selwästi moraalinen, äidin rakkauden ylistämisiä, emme huomaa siinä hituistakaan eroottisesti sopimatonta; mutta loppukohtaukset owat kieltämättä woimakkaine waikutelmineen hermoja kiihoittawat. Tämä filmi on todella taidokkaasti, selwästi ja woimakkaasti luotu sekä

mestarillisesti esitetty. Minuun ja kuulemani mukaan moneen muuhun teki se liiankin todellisesti elämää kuwaawana ja murhenäytelmänä erittäin waltawan waikutuksen."

Että kaikki tilaisuudessa näkemään tämän taiteellisesti arwokkaan kuwasarjan näytellään sitä seuraawina 6    päiwänä:

Perjantaina    29/3 kello 5—10

Lauantaina    30/3     „  6—10

Sunnuntaina  31/3    ”  3— 10

Maanantaina  1/4      „ 5-  10

Tiistaina         2/4      „ 5—10

Keskiwiikkona 8/4     „ 5—10

Huom.! Tungoksen wälttämiseksi pyydetään arwoisaa yleisöä käymään teatterissa kunkin päiwän ensi tunneilla.

 

In dem grossen Augenblick

 

Hämeenlinnan Apollo Skogsterin tavaratalon kyljessä katsottuna Raatihuoneenkadun ja Rauhankadun kulmasta:

 

Elokuvateatteri Apollo toisesta suunnasta katsottuna. Kuva Hämeenlinnan kauopunginmuseon kokoelmista.

Kiinteän elävien kuvien näytäntötoiminnan ottaessa Hämeenlinnassa vasta ensi askeliaan Helsingissä, Turussa. Tampereella ja Viipurissa teatterit olivat jo laajentuneet oheisohjelmineen vaikuttamaan kulttuurikenttään. Siitä näemme vilauksen selaamalla Näyttämötaide-lehteä tammikuulta 1912 , jossa kommentoidaan Tampereen teatteriohjelmistoa edellisen joulun aikaan:

"...Joulua varten molemmat teatterimme varautuivat keveämmällä ohjelmalla — operetilla näet, joka nyttemmin näyttää tulleen näyttämöittemme välttämättömäksi välipalaksi. Näköjään on elävien kuvien kiihkeä kilpailu tämän vaikuttanut, sekä sekin, että yleisö näinä muutamakseen niin ankarina aikoina kaipaa rattoisampaakin illanviettoa. Niinpä on Tampereen Teatterissa esitetty vanha tuttu Geisha ja Työväen Teatterissa Onnen tyttö. Molempainkin esitys on ollut tyydyttävää, kun otetaan huomioon, että teatterein on ollut tultava toimeen yksinomaan omilla lauluvoimillaan, joilta puuttuu tarpeellista kouluutusta. Alussa oli havaittavissa melkoinen määrä epävarmuutta ja kankeutta, mutta nyttemmin molemmatkin operetit sujuvat asianomaisella vauhdilla, vilkkaudella ja keveydellä. Niin että on kylläkin ymmärrettävissä, miksi yleisökin niitä on varsinkin äskeisinä lukuisina juhlapäivinä runsaalla läsnäolollaan suosinut..."

Alkuaikojen elokuvateattereita piinasi vitsaus liittyen erittäin palonarkaan filmimateriaaliin, jonka vuoksi tulipalot olivat alituisesti vähintään uhkana läsnä. Siitä antaa esimerkin Palotorvi- lehti helmikuussa 1911 raportillaan Helsingistä:

”Tulipalo elävien kuvien teatterissa. Helmik. 12 p:nä myöhään illalla syttyi tulipalo Hallituskadulla olevassa pienessä biografiiteatterissa. Kuvia parhaillaan näytettäessä yleisölle, jona oli 2 henkilöä, rupesi esittäjän apulainen konehuoneessa aukomaan seuraavan viikon ohjelman filmi kääröjä samalla polttaen paperossia. Jonkin varomattomuuden kautta joutui filmi koskettamaan paperossia ja syttyi tuleen jolloin koko konehuone tuossa tuokiossa oli liekkien vallassa. Ihme kyllä pääsivät molemmat konehuoneessa olleet henkilöt vahingoitinmattomina ulos ja voivat itse ryhtyä sammutustyöhön paloletkun avulla. Tuli ei päässyt leviämään konehuoneesta, jonka seinät olivat pellillä verhotut, multa siellä sanottiin 3,000 metriä filmiä jääneen liekkien saaliksi. Palokunta lopetti sammutustyön. Sen saapuessa paikalle oli katsomon yläosa savun ja kaasujen vallassa, mutta lattialla voi esteettä liikkua. Koko huoneustossa saatiin ilma pian vaihdetuksi. Onnettomuuden aiheuttaneet henkilöt on asetettu vastuuseen elävien kuvien -teattereita varten annettujen määräysten rikkomisesta.”

Ohjelmisto jouluna 1911. Häm.San 16.12.1911

Kuten näemme, tuolloin oli vielä paljon silkkaa välinpitämättömyyttä kyseisestä palovaarasta. Toisaalta Hämeen Sanomista löydämme samalta vuodelta täkäläisen Palovakuutusyhtiön vastineen aihepiiriin liittyen 9.9.1911, joka osoittaa yleisön havahtuneen asiaan:

”Vastaus nim. "Kuntalaiselle"

Vastaukseksi arw. kirjoitukseenne t. l. 99:ssä numerossa otsikolla Riihimäen Uusi Eläwien kuwien teatteri ja Hämeenläänin Palowakuutusyhtiö", pyydämme saada huomauttaa, että wakuutusyhtiöt yleensä eiwät woi estää jotakuta Eläwien kuwien teatteria luwallisena elinkeinona sijoittumasta mihin tahansa wakuutuspiirissään. Ainoa minkä yhtiö woi tässä suhteessa tehdä on irtisanoa wakuutus senlaisesta rakennuksesta, johon edellämainittu laitos sijoitetaan, jos mm. rakennus on yhtiössä wakuutettu. Tulen ja tulenarkojen ainesten huolimattomasta pitelemisestä säätää Rikoslain 44 luwun 20 § rangaistuksen. Hämeenläänin Palowakuutusyhtiö.”

Olen tarkoituksella jättänyt elokuvateknisen puolen tässä kirjoituksessa sivuun, koska mieltä kiehtovat ne tunnelmat ja mielialat aikakauden ihmisten joukossa kaukaisen, horisontintakaisen maailman ryöpsähtäessä äkkiä silmille. Tuolloin matkustaminen sinänsä oli vasta harvojen huvia, vaikka ihmiset ovat kautta aikojen taivaltaneet kauaksikin. Mitä onkaan ollut nähdä filmiltä maailman kuuluisuuksia, joista on aiemmin saattanut ehkä avata lyhyitä uutisia sanomalehdestä! Myös kotimaan – varsinkin itäisen Suomen – nähtävyydet tulivat filmin kautta ihailtaviksi. Kiletämättä mieltä myös kiehtoo alkuaikojen pioneerihenki jokaisen minuutin ollessa tärkeä filmien pituuden rajoittuessa minuutteihin. Luonnollisesti myös oman mielikuvituksensa laukan nostattaa oheisohjelma. Sielunsa silmiin saattaa hahmottaa esimerkiksi erään helsinkiläisen toimijan ratkaisun kahden esityssalin välissä, mikä oli tehdä seinään reikä, jotta pianistin säestys kantautui yhtä aikaa kahteen tilaan. Siinä sitten kuunneltiin samaa säestystä kahden eri esityksen ollessa käynnissä.

Tai J. Alfred Tanner esiintymässä helsinkiläisessä Helikon – elokuva- ja varieteeteatterissa tai Tampereella kauppias Isak Julinin omistamassa Petit-teatterissa.

Kyseessä oli ihan oma erityinen maailmansa ennen äänielokuvan läpimurtoa.

Loppukevennyksenä vielä joululahjavinkkejä mallia pilalehti Mullikka 16.12.1911. Tarkkaavaiset löytävät luettelosta "luonnollisen ja hauskan" eläväin kuvain laitteen. Voimme näin jälkikäteen arvailla, millainenkohan kurkistuslaite tai heijastusvehje sen onkaan ollut!

 

 

* * *

Lähteitä ja luettavaa:

 

Kaupunkikuvissa. Valokuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Hämeenlinnasta

Hirn Sven. Kuvat elävät. Elokuvatoimintaa Suomessa 1908-1918

Hirn Sven. Kuvat kulkevat. Kuvallisten esitysten perinne ja elävien kuvien 12 ensimmäistä vuotta Suomessa.

Seppälä Mikko-Olavi. Hauska poika. Kuplettilaulaja J. Alfred Tanner

Hämeenlinnan liike-elämä ja liikkeet. Julkaisina Arvi A. Karisto

Uusitalo Kari. Eläviksi syntyneet kuvat. Suomalaisen elokuvan mykät vuodet 1896-1930

Aikakauden sanoma- ja aikauslehdet