Vuosi on vierähtänyt Osallistuja lehden sivuilla. Olemme päässeet
Osallistujalehden vuosikerran katsauksen viimeiseen osaan eli
numeroihin 16-19 ja 21.
 |
| Suomen virallinen tilasto-Vakuutusyhtiöt 1967 kertoo numerotietoja muun muassa maamme siloisesta vakuutus- toiminnasta. Näemme muun muassa vakuutusyhtiön perustamisvuoden 1896, jolloin maailma ja lakisäädökset olivat jokseenkin erilaisia kuin 1960-luvullakin. Julkaisu löytyy www.doria.fi:stä. |
Syyskuun puolivälissä
Keskinäinen Hämeen Vakuutusyhtiö sai olla nykyaikaisen
vakuutustoiminnan näyteikkunana. Lehtijutusta paljastuu, että
yhtiötä olivat alun perin perustamassa paikallisten
maanviljelijöiden toimesta palovakuutuksia varten. Merkille
pantavana yksityiskohtana mainittakoon, että tällöin
palovakuutuksia sai tehdä vain maaseudulla, koska suurpalojen riski
kaupungeissa katsottiin liian suureksi. Sittemmin maailma oli toki jo
ehtinyt 1960-luvulle tultaessa kovin muuttua ja vakuutusyhtiö
kehittää toimintamuotojaan.
”Minä nääs sanon
Kallellekkin, että mennääskin moottorikisoihin, ja mentiin nääs
sitte...”
Kuten on jo aiemmin tuli todetuksi, moottorirata oli Hämeenlinnassa uusinta uutta eikä
katsojille ollut tarjolla 2020-luvun tarjontaa kaikenlaisten
satelliittikanavien kautta. Viihdekokemukset oli hankittava paikan
päällä milloin ja missä niitä olikaan tarjolla. Kun sitten
Hämeenlinnassa oli lopulta mahdollista päästä seuraamaan moisia
kisoja, ne tietenkin antoivat myös mahdollisiuuden kirjallisille
esityksille tapahtuneista ja vertailulle esimerkiksi vanhoihin
Eläintarhan ajoihin Helsingissä. Niin pääsivät myös
Osallistujan lukijatkin mukaan ajoihin.
 |
| Vuonna 1967 oli vihdoin Ahvenistolla tarjolla vauhdin hurmaa, myös moottoripyörillä. |
Moottoriurheilun lisäksi
oli mahdollista myös joko kerrata tai kartuttaa urheilutietämystä
muun muassa yleisurheilumme historiasta. Lehden samasta numerosta
oli opittavissa, että Kalevan kisojen edeltäjiä oli kutsuttu
Akilles-kisoiksi. Kalevan kisojen nimi juontaa kiertopalkinnosta,
Kalevan maljasta, jonka vakuutusyhtiö Kalevan henkilökunta vuonna
1909 lahjoitti mestaruuskilpailujen kiertopalkinnoksi. Osallistujan
mukaan ensimmäinen kuvattu juoksukilpailu esitettiin
Keskisuomalainen-lehdessä vuonna 1878.
Urheilukilpailujen
lisäksi oli mahdollista myös perehtyä Osallistujan takasivulla
olleen lehtijutun kautta mieskuorojen ”lauluveljeyteen”. Uutena
hämeenlinnalaisena mieskuorona esittelyssä oli Laulu-Veljet.
Osallistuja kertoi, kuinka kuorolla oli jo sangen lyhyessä ajassa
takanaan kymmeniä esiintymisiä. Koolle oli saatu suuri joukko
laulun haluisia ja -taitoisia nuoria miehiä. Alkusysäyksenä oli
ollut televisioesiintyminen. Vuoden 1965 keväällä oli
ollut televisiointi, jota varten oli alun perin koottu tilapäinen
kokoonpano esiintyjiä. Niinpä oli siis televisio jo tuolloin
vaikuttanut hämeenlinnalaiseenkin kulttuurielämään!
* * *
Syyskuun lopussa päästiin
huutokauppaan. Osallistuja tutustutti lukijansa syyskuun lopulla
parisen kuukautta toiminnassa olleeseen Hämeenlinnan
Huutokauppa- laitokseen. Myynnissä olleen laajan valikoiman lisäksi valistettiin,
että kyseessä oli liiketilan sijasta nk. julkinen tila eikä
toimija joutunut maksamaan myynnistään liikevaihtoveroa, koska
edellytettiin sen välittävän jo kertaalleen myytyjä ja siis myös
verotettuja tuotteita. Kyseessä oli siis tilanne vuonna 1967.
Parolan panssareiden
ajelu kaupunkialueella herätti tuolloin närkästystä joidenkin
hämeenlinnalaisten keskuudessa. Jutun otsakkeessa todetaan
kortteliajon panssarivaunulla maksavan yli 50000 markkaa/km.
Osallistuja nosti esimerkiksi erään päivän, jolloin nuo raskaat
ajoneuvot kulkivat reittiä Poltinahontie-Hattelmalantie vaurioittaen
asfalttipintaa. Reitillä oli hiljattain päällystettyä pintaa ja
Hattelmalan uusi liikennejakaja. Sarkastisena toteamuksena lehti
kuitenkin huomauttaa Hämeenlinnan katujen tunnetusti muutenkin
olevan kuoppaisia, jollaisina ne "pysyvätkin".
Cineman yhteyteen avattu
Valttikahvio keräsi aikalaisilta sen sijaan hyvää palautetta
etenkin aukioloaikojensa suhteen.
 |
| Kasarminkadulla oli tarjolla kahvia markalla eli museon rahanarvolaskurin mukaan 1,70 nykyeurolla. |
Lehden tähän numeroon
oli myös kerätty Aulangon alennustilaa käsitelleen artikkelin
nostattamaa yleisöpalautetta. Ongelmaksi yleisön puolelta nähtiin
kansallispuiston kaksijakoinen hoito Metsäntutkimuslaitoksen ja
Matkailuliiton kautta. Myös opastuksen olemattomuuteen kiinnitettiin
huomiota, vaikka myönnettiin kansallispuiston olevan luonteeltaan
sovelias vapaaseen kuljeskeluun. Alueesta ei ollut kuulemma saatavissa
minkäänlaista opalehtistä tai karttaa. Uusi matkailukartta
Hämeenlinnasta tosin julkaistiin juuri vuonna 1967 ja siinä oli
Aulankokin mukana. Eräs palautteenantaja oli pannut merkille
lukuisat kieltotaulut ja varsinaisten luonnosta kertovien opasteiden
puuttumisen. Palautteissa huomioitiin myös se, että puiston
kuuluessa valtiolle kaupunkilaiset olivat ”jättäneet sen omaan
arvoonsa”. Niinpä paikallista matkailuväkeä patisteltiin
käyttämään tarmokkaammin puistoaluetta hyväksi ja omalle väelle oli
kirjoittajan mukaan syytä antaa enemmän velvoitteita paikan
hoidosta.
Myös taksvärkkikäsitettä
selvennettiin lukijoille. Vuonna 1967 koululaisia pyrittiin kautta
pohjoismaiden saamaan vapaaksi tavallisesta koulutyöstä, jotta
voitiin osoittaa varoja perulaisen kansallisen yhteistyöelimen
Cooperation Popularin käyttöön.
Takasivulla käytiin läpi
tarmokkaan Etelä-Hämeen Tuberkuloosiyhdistyksen toimintaa. Tuolla
taudilla lienee yhä jo nimenä paha kaiku ja viime vuosina tultaessa 2020-luvulle on ollut
ilmeisesti joitain viitteitä sen uudesta tulemisesta.
* * *
 |
| Talous oli mylleryksessä myös vuonna 1967. |
Ennakkotiedot alkaneen
syys- ja talvikauden työllisyystilanteesta vuoden 1967 lokakuun
puolivälissä kuvailtiin melko hälyttäviksi. Omaa kireätä
taloustilannetta kuristi vielä kansainvälinen jännittyneisyys.
Paikkakunnan suurimman rakennusliikkeen ja rakennusalan tarvikkeita
tuottavan yhtiön , Kummila Oy:n toimitusjohtajan teollisuusneuvos
Sulo Lonkan mukaan tuotannon monipuolisuus kuitenkin auttoi
työllisyyden ylläpitämisessä. Työnvälitystoimiston johtaja
Kauko Soirilan mukaan työnhakijoiden määrä oli lisääntynyt.
Yleisönosastokirjoituksessa
muistutettiin, että matkailuasioita oli kuluneen syksyn aikana
pohdittu monella taholla eli niin radiossa,kuin
matkailulautakunnissa eri puolilla maata. Matkailualan edustajat
Suomen YK-liiton ja Unescon myötävaikutuksella olivat pitäneet
seminaariaan Itämerellä kansainvälisen matkailuvuoden merkeissä.
Näin vuosikymmenten jälkeeen on mielenkiintoinen yksityiskohta,
että kirjoittaja nosti esille esperanton merkityksen kielikysymyksen
ratkaisuna. Elettiin ilmeisesti aikaa, jolloin tuosta keinotekoisesta
kielestä uskottiin kehittyvän maailmanlaajuinen kieli.
Vuosikymmenet ovat kertoneet toista ja vuonna 2010 Ylekin joutui
toteamaan, että ”esperanto on kuin salaseura”.
 |
| Aluepoliittisen suunnittelun tärkeyttä korostettiin. |
Karisto mainosti
kirjauutuuksinaan Esa Anttalan ”Tulijyrän takana”, Uul Erosen
”Kenraalivalssi”, Johannes Martio Simmelin ”Ei anna kaviaaria”,
Anita Loosin ”...Mutta naivat tummaverisiä”, V. V. Majakovskin
”Sauna”, Guss Mattsonin ”Hyvä herrasväki”, Dorothy H.
Hughesin ”Loppuunajettu”. Lisäksi oli kokeiluna neljän
esikoiskirjailijan romaanien kokoaminen samaan niteeseen. Kyseessä
olivat Seppo Valliuksen ”Toivo”, Veikko Leppämäen ”Anna
meille alkuunpanija”, Simo Ojasen ”Seitsemän kaunista sisarusta”
ja Juhani Niskasen ”Pelle”.
Lopuksi vielä esiteltiin
Kanta-Hämeen Aluesuunnittelukeskuksen työsarkaa ja korostettiin
suunnittelutyön tärkeyttä maakunnan kehitykselle. Tärkeänä
tehtävänä kuvattiin alueeseen liittyviä koulu- ja tiesuunnitelmia
sekä vesihuollon järjestämistä. Tuolloin viidentoista vuoden
ikään ehtinyt yhdistys toimi keskuselimenä alueen kunnille.
Hallinnossa oli kuitenkin tekeillä muutos organisaation muuttuessa
kuntainliittomuotoiseksi. Artikkelissa pyrittiin konkretisoimaan
teoreettiselta vaikuttanutta tavoitekenttää selittäen otettavan huomioon työvoiman kysyntä ja tarjonta,
koulutusmahdollisuudet ja palvelun riittävyys. Pohjana työlleen
keskus piti sitä maakunnallista rakennetta, joka ”Kanta-Hämeessä
on syntynyt luonnollista tietä”. Tärkeinpänä pidettiin yrittää
tietää ”mitä meiltä tulevaisuudessa vaaditaan ja odotetaan.
Vaikka yhdistyksen ja seutukaavaliiton toimisto työskenteleekin
huomattavalta osin arkisten, tämän päivän tehtävien parissa, on
kaikessa toiminnassa tähtäys pitkälle tulevaisuuteen tavoitteena
entistä paremman yhteiskunnan luominen”. Myöhempien aikojen
lehdenlukijaa kenties kiinnostaa eniten artikkelin oheen liitetty
kaavakuva kanta-Hämeen taloudellisten keskusten tuolloisesta
luokittelusta.
* * *
Osallistujan mukaan
suomalaisten hermoja koeteltiin melkoisesti lokakuun parin
ensimmäisen viikon aikana. Autoveroa esitettiin lisättäväksi
ammattimaisessa liikenteessä oleville henkilö- ja pakettiautoille.
Sitten estettiin autojen tuonti kokonaan ja mätkähdettiin
devalvaatioon. Alkoi liikkua huhuja setelien leikkaamisesta, mikä
kuulemma sai aikaan varsinaisen kansanliikkeen. Kansaa rauhoiteltiin
puhumalla tehokkaasta hintatarkkailusta ja kotimaisten tuotteiden
kilpailukyvyn paranemisesta. Samalla uskottiin työllisyydenkin
paranevan. Osallistuja suhtautui varsin kalseasti väitteisiin
hintatarkkailusta todeten savukkeiden hintojen nousseen 20 %. Sitten
esillä oli kahvin hinnankorotus, jonka liittymistä devalvaatioon
lehti avoimesti epäili. Öljy-yhtiöt saivat myös osansa
kommentoinnista nostettuaan bensiinin hintaa. Taustaksi
bensiiniahdistukseensa osallistua huomautti bensiinin hinnan
nousseen meillä myös Suezin kriisin jälkeen ”huolimatta siitä,
että raakaöljyä ei tuoda Suomeen tuon surullisen kuuluisan kanavan
kautta”.
 |
| Ennakkotiedot syys- ja talvikauden 1967 työllisyydestä eivät lupailleet hyvää. Kotoisten jännitteiden lisäksi oli maailmanpoliittinen tilanne kärjistynyt muun muassa Lähi-Itää ravistelleen Kuuden päivän sodan ja Vietnamissa jatkuneen sodan vuoksi. |
Noh, lehti sivuutti
mielenkuohussaan, että ilmeisesti häiriö markkinatilanteessa
heijastui koko öljyalaan ohjaten kysyntää sinne, mistä öljyä
oli saatavilla. Meillä Suomessa toki varmasti vaikutti pahalta
maksaa enemmän öljystä, jota tuotiin ihan jostain muualta yleisen
kysynnän rakenteen muututtua ja ohjauduttua eri tavoin kuin aiemmin.
Edellä mainitut
korotukset tulivat tietenkin aivan kotimaistenkin tuotteiden
hintoihin vaikuttamalla kuljetus- ja tuotantokustannuksiin ja
lämmityskustannuksiin.
Lehden sivuilla näkyi
lokakuussa myös suuresti Suomen ja Neuvostoliiton juhlavuosi. Suomen
ja Neuvostoliiton ystävyyskuukauden juhlaa mainostettiin. Sen
pitopaikkana oli raatihuoneen juhlasali 20.11.1967 klo 19.
Kummallakin puolella rajaa vietettiin siis 50-vuotisjuhlia.
Kansanedustaja JuhoTenhiälä toi esille kulttuurityön merkityksen kansojen
lähentäjänä. Asiaan liittyneen kirjoitukseen lisötyssä
valokuvassa poseeraavat Armenian arkkipiispa ja Tenhiälä ilmeisesti
sikäläisen kirkon edessä. Kaupunginjohtaja Leo Kohtala puolestaan
korosti ystävyyskaupunkitoiminnan merkitystä.
Toimitusjohtaja Lauri
Martikainen muisteli Osallistujan sivulla, kuinka oli päässyt
vuonna 1965 tutustumaan puhelintoimeen Leningradissa siellä
puhelintoimesta vastanneen verkoston johtajan hallituksen päällikön
V. Malinnikovin opastuksella. Martikainen kuvaili vierailuaan
onnistuneeksi ja ajatuksia herättäneeksi ja uusia ratkaisuja esiin
tuoneeksi. Erona sikäläisessä toiminnassa täkäläiseen
verrattuna hän mainitsi, ettei Leningradin paikallisliikenteessä
peritty varsinaista puheluveloitusta, vaan porrastettu vuosimaksu oli
vastaavasti korkeampi. Vaikka järjestelmällä oli laskutuspuolella
etunsa, ruuhkautui puhelinliikenne ilmaisissa palvelunumeroissa. Koko
puhelintoimi rajan takana perustui sekin tarkkaan ohjelmointiin
lähinnä viisivuotisjaksoin. Martikaisen mukaan lisäkontakteja
puhelintoimen puitteissa etsittiin ja neuvostoliittolaiselle
kollegalle oli voimassa vierailukutsu Hämeenlinnaan.
Vuoden teeman mukaisesti
muisteltiin valokuva kera myös suuren avaruussankarin Juri Gagarinin vierailua Hämeenlinnan kirkkopuistossa vuonna 1961.
 |
| Esittelyssä oli myös Matin Saunan ja Pesulan pesulatoiminnat. |
Tärkeä pesula-ala sai
huomiota Matin Pesulan kautta Osallistuja kertoi lukijoilleen Matin
Pesulan palvelleen hämeenlinnalaisia perheitä lähes vuosikymmenen
edustaen suurinta alan liikettä paikkakunnalla. Laitoksen toimintaa
esiteltiin lyhyesti ja todettiin päivittäin käsitellyn yli
kolmesataa kiloa puhdasta perhepyykkiä.
Viereisessä artikkelissa
opasti pianonvirittäjä Paavo Lannes alansa perusasioihin.
* * *
Näin on tultu lopulta
joulun alle vuonna 1967 ja viimeiseen tältä vuodelta säilyneeseen
Osallistujat-lehden numeroon. Joulun sijaan etusivu huutaa kuitenkin
– hypnoosia!
”Rinnakkain istuen
veti kolmisenkymmentä soutajaa kilvan kohti kaukaista rantaa. Sitten
alkoi vene vuotaa. Piti soutaa yhä nopeammin ja samalla piti heittää
myös vettä veneestä. Oli kiire, kiire...Sähinä ja hosuminen oli
sanoin kuvaamaton.”
Soutajat eivät
kuitenkaan istuneet veneessä, vaan Hämeenkaaren katsomossa. He
olivat hypnoosissa.”
 |
| Olliver Hawk vuonna 1967. Kuva Wikimedia Commons |
Osallistujat kertoi
kiinnostuneille lukijoilleen, mitä kaikkea auliilla koekaniineilla
Hämeenkaaressa teetettiinkään. Maailmankuulu Mr Olliver Hawk
ratsasti yleisönsuosionsa huipulla. Hämeenlinnaankin oli järjestetty
ylimääräinen näytös. Taustalla mainittiin kenties olleen aiempi
television Jatkoaika-ohjelma, jonka kautta kyseinen henkilö oli
saanut tehtyä itseään ja asiaansa tunnetuksi. Aivan ilmeisesti
Hawk osasi ottaa yleisön puolelleen huolimatta kuivahkosta
alustuksestaan. Nykylukija saattaa sielunsa silmin kuvitella
katsojajoukon huhtomassa katsomossa. Kaikenlaista pystyy nykyään
näkemään satelliittikanavilta, mutta 1960-luvun maailmassa moni
asia oli vielä itse koettava. Hawk ilmeisesti todella villitsi
aikanaan ihmisiä, vaikutuksen on spekuloitu ulottuneen korkeimpiin
tahoihin asti, sillä vielä vuonna 2019 Yle kirjoitti: ”Hypnotisoija Olliver Hawk sai Suomen pauloihinsa – tuore dokumentti väittää, että Hawk sai presidentti Kekkoselta salaisen tehtävän”.
Ei kulunut vuodenaika
sentään ollut tuntematon Osallistujallekaan, sillä toisaalla
lehden sivuilla se kirjoitti muun muassa.”Nyt on aika... - -
ottaa ullakonavain päättäväisesti käteen ja kiivetä sinne ja
penkoa kaikki vanhat ja tarpeettomat vaatteet ja kengät ja kunnostaa
ja lähettää paketti rajaseudulle. Myös joulun jälkeen tarvitaan
kipeästi avustusta siellä - - kirjoittaa kaikki tärkeät asiat
joululistalle...”
Apua askarteluun ja
ruokahaluun tarjosi Vaneriliike Räsänen muutettuaan uusiin tiloihin
Kaurialankatu 20:een laajennettuaan huomattavasti toimintaansa.
Normaalien rakennustarvikkeiden lisäksi löytyi liikkeestä
runsaasti harrastelijoille ja ”tee-se-itse” -miehille
tarkoitettuja tarvikkeita, metallialan tuotteita ja työkaluja.
Viimeisenä juttunaan
takasivulla lehti esitteli ”teollista autoilijan
palvelua” eli eri toimipisteissä kaupungissa toiminutta
Auto-Kumipalvelua. Lehden ilmestyessä yritys esimerkiksi ainoana
Helsingin ulkopuolella valmisti renkaiden uusimisen reunasta reunaan
-menetelmällä, jolloin rengas uusittiin myös sivuilta.
Näin on käyty yksi
vuosi yli viidenkymmenen vuoden takaa läpi ilmaisjakelulehteä
selaten. Tietenkään käsittelyssä ei ole voinut olla koko sisältö,
mutta toivottavasti tässä on tullut mainittu ajanjakso hiukan
aiempaa tutummaksi myös niille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta
tai muistikuvia ajalta. Samalla lienee käynyt selväksi tiettyjen
aiheiden ajattomuus paikallistasolla.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti