Naskalin muna

Hämeestä löytyy oikea Kivenpyörittäjien kylä. Ainakin siellä on aikanaan katsottu aiheelliseksi kytkeä levottomasti liikuskellut kivi raskaalla ketjulla kiinni lyhtypylvääseen. Pysyypä ainakin mokoma paikallaan tarkan silmälläpidon alla.

Rengon Uusikylä. Vanhan ryhmäkylän malli on yhä nähtä-
vissä. Tielinja kohti Oinaalaa on oikaistu kulkemaan kuvasta
oikealle. Naskalin muna löytyi kylän talojen vierestä, kuva-
kulmasta poikittain kulkevan raitin oikeasta päästä.

Vakavasti puhuen olin jo unohtanut Rengon Uudenkylän kiven, kunnes sain käsiini Antti Ilolan kirjan Rengossa muinoin – tarua ja totta. Sen monista tarinoista pisti oitis silmiini Uudenkylän ja Oinaalan nuorten miesten vanha kiistanaihe eli Naskalin muna. Yli kolmekymmentä vuotta sitten Joenhiisikin kulki melkein päivittäin sen ohitse. Ilolan mukaan kiven tarina alkoi muinoin Uudenkylän paimenien löydettyä pyöreäksi hioutuneen kiven Hanhisyrjästä. Hevosenhakumatkoillaan urhot kuulemma pyörittivät mulperia aina jonkin matkaa. Kuudessa vuodessa se oli päätynyt Konkkiin asti jatkaaksen matkaa sontakärryillä Uuteenkylään.

Nimensä kiven on sanottu saaneen suutari Naskaliinilta, joka aikanaan kylällä vaikutti. Aikansa maailman ihmettä etäältä katsottuaan Oinaalan nuoret miehet päättivät anastaa naapuriensa ylpeydenaiheen ja kätkivät sen kaivoon. Uuskyläiset saivat kuitenkin lopulta tietää kätkön ja palauttivat miehuutensa merkin raittinsa päähän ja kiinnittivät lujalla ketjulla pylvääseen. Operaatiossa käytettiin monenmoisia konsteja aina mallassaunaa, viinaa ja nuoria naisia myöten. Ilola toteaa selontekonsa lopuksi, että ilmeisesti kapina-ajat tekivät Oinaalan poikien vastaiskut tyhjiksi.

Häveliäästi sähkökaapin vieressä. Uudenkylän nähtävyys on miltei unohdettu. Pylvään kyljessä on ilmei-
sesti joskus ollut jonkinlainen opastaulukin. Toivottavasti renkolaiset eivät anna tämän kuriositeetin ja
kansanperinteen palasen kadota.

Joenhiisi siis näki mainitun kiven ensi kerran jo 1970-luvulla. Sittemmin olin lukevinani kivelle tapahtuneen jotain kykenemättä sitä mieleeni palauttamaan. Ilolan tekstin luettuani päätin kuitenkin lähteä tutkimaan, onko kivi kenties nähtävissä Uudessakylässä. Tielinjaa kohti Oinaalaa on joka tapauksessa jo vuosia sitten muutettu oikaisemaan peltojen poikki. Aluksi ei kulkija ole kiveä löytää, vaikka kyllä se ihan paikallaan nököttää vanhanaikaisen isojakoa uhmanneen kylänraitin päässä. Hiukan rapistuneen näköiseltä se vaikuttaa. Kettinki on ruostunut. Jonkinlainen opastaulu on menettänyt tekstinsä seisahtuessani syyskuisena päivänä tienristeykseen.

Uudenkylän takamaita 1840-luvulla. Jostain tuolta on Naskalin munan kerrottu
olevan peräisin. Kivi on tarinan mukaan ollut kylän nuorten urhojen miehuuden
näyttö, jonka anastamalla Oinaalan miehet saivat aikaan kestämättömän nöyryy-
tyksen.  Kuvassa on osa pitäjänkarttaa, 2131 05 Vanaja, 1840-luvulta.
Kartan tuottaja www.vanhakartta.fi <http://www.vanhakartta.fi> ja
Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto.
Pysyvä linkki tähän tietueeseen: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200910214239
NAPSAUTA KARTTA SUUREMMAKSI

Kivi on siis saanut olla hyvän aikaa unohtumassa paikalleen. Ilolan kirjaaman muistitiedon mukaan se on siis kotoisin Hanhisyrjästä. Joku lukijoista saattaa tietää paikan, joten tarkennukset ovat tervetulleita tähänkin blogiin. Vanhoista pitäjänkartoista 1840-luvulta löytyy karttoja myös Vanajasta ja sen ympäristöstä. Sieltä löytyy myös karttalehti. Joka esittää Uudenkylän ja Oinaalan ympäristöä. Oinaalan länsipuolelle on merkitty ilmeisesti jälkeen päin Uudenkylän takamaita. Tätä kirjoittaessani en ole löytänyt Hanhisyrjää, mutta mainitulla alueella nykyisen Isosuon koilliskulmassa sijaitsee Hanhilammin erämaalampi. Melkein suoralla linjalla tuolta löytyy Konkki, jonne kiveä tarun mukaan ähellettiin kuutisen vuotta.

Totta tai tarua, katsellessa tuota ajan jo koettelemaa rautaketjua ehjämuotoisen kiven kyljessä päätyy taas pohtimaan, kuinka paljon onkaan esi-isiemme puuhien muistoja hautautunut unohduksen varjoihin. Elämä ennen televisiota ja nykyajan ajanvietettä ei suinkaan ollut pitkäveteistä. Silloin matka kahden kylän välillä saattoi olla jo maailmanmitta. Toivottavasti uuskyläläiset osaavat pitää arvossa paikkakuntansa erikoisuutta. Vai pitäisikö Oinaalan väen nostattaa jälleen sen arvoa?

Lähde:

Antti Ilola. Rengossa muinoin - Tarua ja totta