Puukottajapoliisi

Keväällä 1911 hämeenlinnalaiset saivat ihmetellä, kuinka viina vei jopa kaupungin poliisilaitosta. Epäilemättä raittiusihmiset saivat tästäkin tapauksesta lisäpontta ajaessaan kieltolakia, joka viimein Suomen itsenäistyttyä aikanaan toteutuikin. Olisi mielenkiintoista tietää, millaista viestiä alkukesän aikana saarnastuolistakin asian tiimoilta on kenties vuodatettu.

Toukokuun alussa 1911 kuohutti pikkukaupunkiamme väkivaltatapaus, joka ravisteli tuntuvasti poliisivoimiamme. Eräänä yönä torstaita vasten lähellä puoltayötä oli kirjaltaja L tovereineen kotimatkalla Myllymäkeen. ”Kuivalla sillalla” Kaivokadun kulmassa hänen kimppuunsa kävi mies ensin kaataen maahan ja sen jälkeen huitoen partaveitsellä yli kymmensenttisen haavan takamukseen.

Hätkähdyttävän tapauksesta teki se, että tuolloin poliisi oli jo paikalla, koska hyökkääjä oli virantoimituksesta vapaana ollut poliisi! Kaiken lisäksi rähisijällä oli mukanaan toinen poliisikonstaapeli. Uhrin huutaessa apua mainitut poliisit säntäsivät pakosalle. Heidän virkaveljensä saivat toimittaa kirjaltaja L:n paikattavaksi ja vielä samana yönä pidättää päällekarkaajat.

Sanomalehti Hämetär kuvaili, että liikuttuneessa olotilassa ollut konstaapeli M. tunnusti teon, joka oli kostoa riidasta, joka oli sukeutunut miesten välille Kaupunginhotellin niin kutsutussa ”Pesutuvassa” ilmeisen runsaan väkijuomien nautiskelun yhteydessä. Jo ennen sillankupeella tapahtunutta hyökkäystä M. oli tuuppinut kirjaltajaa kaupungilla.

Sanomattakin on selvä, että rähisijäpoliisit erotettiin poliisilaitoksesta ja haastettiin raastupaan. Hämeenlinnan poliisivoimien peräti surkeata tilaa kuvasteli vielä kolmannenkin konstaapelin päätyminen ulos virastaan, koska tämä oli vääristellyt tapauksesta antamaansa ilmoitusta suojellakseen veitsen kanssa heilunutta entistä konstaapelia.

Rikoksen uhrin tila sentään oli sairaalassa tyydyttävä.

Tapauksen ensimmäinen käsittely kesäkuun puolivälissä tyssäsi erään todistajan mainetodistuksen puuttumiseen. Heinäkuussa puolestaan entiset poliisit eivät olleet saapuvilla raastuvanoikeuden istunnossa, vaan heidät oli velvoitettava saapumaan seuraavaan käsittelyyn 300 markan uhkasakolla ja lisäksi maksamaan poissaolosta 100 markkaa. Elokuussa saatiin tuomiot viimein julistetuksi. Entinen konstaapeli W. vapautettiin todisteiden puutteessa, mutta M. tuomittiin pahoinpitelystä 2kk vankeuteen sekä juopumuksesta 40 mk sakkoon. Lisättynä poissaolosta määrätyllä sakolla sai vastaaja yhteensä 2 kk 20 pw vankeutta. Sitäpaitsi hänet velvoitettiin suorittamaan kipurahoja 100 mk, kuluja 50 mk ja todistajain palkkioita 20 mk.

Niin oli juopottelu ravintolassa aiheuttanut Hämeenlinnan poliisivoimille kolmen miehen tappiot ja huonolla onnella uhri olisi saattanut menehtyä . 

 * * *

Lähteet:

Hämetär 1911, HMA

 

Kummitteleva pääkallo ja merkillinen kuriositeettikokoelma

Elämä yli sadan vuoden takaisessa Hämeenlinnassa ei suinkaan ollut niin puuduttavan yksitoikkoista kuin virkamiesten pikkukaupungissa olisi saattanut olettaa. Vilkaisu vuoden 1911 Hämetär-sanomalehtiin antaa sangen eloisan mielikuvan.

Alkuvuodesta 1911 kerrottiin erään ”jaappanilaisen” seikkailuista kaupungissa. Itse asiassa kyseessä oli muukalaisen pääkallo. Sen oli muuan venäläinen upseeri tuonut sotasaaliinaan Japanin sodasta. Mainitun sotilashenkilön mielestä hiljainen kumppani ei ollut saanut tarpeeksi aurinkoa; luiden piti haalistua. Niinpä hän asetti tuntematon””jaappanilaisen” hymyilemään liiterinsä katolle. Moinen ulkoilu ei suinkaan jäänyt naapureilta huomaamatta. Nämä säikähtivät vallan tavattomasti ja kiikuttivat kallon kainalossaan poliisikamarille, mistä upseeri joutui sen noutamaan ja selvittämään asian.

* * *

Kesällä kaupunkiin saapui kokonaista kahdeksaksi päiväksi Niels Nielsen ja Hartkopfin Panoptikon ja Anatominen museo, vahamuseo hirvityksiä ja kummajaisia täynnä. Kunnon hämeenlinnalaisetkin saivat tavata niin kuuluisia henkilöitä kuin luonnonoikkuja vahaan ikuistettuina. Tavattavissa oli muun muassa Saksan keisareita ynnä muita kruunupäitä tai pelastusarmeijan kenraali Booth. Läsnä, oli myös ilmapurjehtija, kapteeni Rolla. Uutuutena aikaansa seurannut museo oli liittänyt kokoelmiinsa Dreyfussin ja kirjailija [Emile] Zolan. Väärennetyin todistein Pirunsaarelle tuomitun upseerin, kapteeni Alfred Dreyfusin ja kuuluisan kirjailijan tarinat olivat kietoutuneet yhteen vuosisadan vaihteen suuressa skandaalissa. Dreyfus oli lopullisesti vapautettu 1906 eli muutamaa vuotta aiemmin kuin museo poikkesi Hämeenlinnassa.

Anatomista osastoa kuvailtiin suurimmaksi matkoilla nähdyksi. Pari mitaliakin oli kuulemma tullut Pariisin maailmannäyttelystä.

Mikäli kruunupäät ja kirjailijat lähinnä haukotuttivat tarjolla luvattiin olevan apina-, karhu-, lammas-, pöllö- ja sikaihmisiä. Siinä seurassa taisivat yhteenkasvaneet kaksosparit eri tiloissaan vaikuttaa vähemmän säpsähdyttäviltä kuin yleensä.

Uutuutena kutsuttiin väkeä katsomaan La Bella Irenaa eli tatueerattua amerikkalaista naista. Nähtävillä oli myös Juliana Patrona, karvainen nainen lapsineen.

Gorilla-apinapari oli ryöstänyt kaksi tyttöä, mikä näky epäilemättä oli sangen puistattava.

Elettiin toki maailmanaikaa, jolloin moisella viihdykkeellä oli oltava myös pintakuohua syvällisempi siveellisyyttä kohottava opetustehtävä. Niinpä nähtävillä oli erityisiä ryhmiä, joiden oli määrä koskettaa kävijöiden sisintä. Mainoksessa mainittiin erityisesti Paha tie eli kuvaus elämästä kiusausten ja lankeemuksen kautta.

Erityisesti seitsemän ryhmää odotti tilaisuutta vavisuttaa hämeenlinnalaisten sieluja:

1. ryhmä: Onnellinen koti. Kiusaaja
2. ryhmä: Lankeemus. Ravintola
3. ryhmä: Rikos
4. ryhmä: Vangitseminen
5. ryhmä: Kuulustelu murhatun ruumiin vieressä
6. ryhmä: Hyvästijättö vankilassa
7. ryhmä: Mestauslavalla

Kun katsoja oli näin saatu näkemään elämän brutaaleja sävyjä, saattoi siirtyä ihmettemään luomakunnan ihmeitä, joita edusti muun muassa tippukiviluola. Nähtävissä oli myös kukkaistyttöjä eksyksissä ja kauneuskokoelma maailman kauneimmista naisista. Syystä näyttelystä otaksuttavasti keskusteltiin vaikkapa Vainikaisen kahvilassa vielä viikkoja myöhemmin.

* * *

Lähteet:

Hämetär 1911, HMA