Syksy on perinteisesti
sadonkorjuun ja metsästyksen aikaa. Aina ei metsän antimien
kerääminen ole pysynyt sääntöjen rajoissa. Itse asiassa
vanhojen lehtien selaaminen tuo esille niin häivähdyksiä
kapinamielestä kuin veijaritarinoiden maailmasta.
 |
|
The young Nimrods in
North America, 1881
kuva Wikimedia Commons
|
Ensimmäisenä voimme
ottaa esille Hämettären raportin, joka painettiin alkuvuoden 1911
lehteen. Kyse oli edellisenä syksynä Vanajan Harvialassa alkaneesta
tapahtumaketjusta. Kuvaus välittää meille esimerkin
sekä hämärämiesten härskistä kekseliäisyydestä että
kyläyhteisöjen asenteista viranomaisia kohtaan.
Syksystä 1910 alkaen oli
Harvialassa liikkunut kaksi tuntematonta miestä esittäytyen
tuolloin tunnetun siemen- ja konekauppaa harjoittaneen Agros-liikkeen
asiamiehiksi. Mukanaan miekkoset kuljettivat asiaankuuluneita
hintaluetteloita. Mainituista ”asiamiehistä” toisella oli
mukanaan kivääri. Paikkakuntalaisten uskottiin olleen yleisesti
tietoisia muukalaisten touhuista, jopa nähneen hirviä
teurastamassa. Suoranaisesta salailusta oli myös viitteitä.
Esivalta ei toki katsonut suopeasti moista toimintaa, vaan määräsi
kaksi konstaapelia tekemään erikoistutkinnan.
Paljastuikin, että
viimeksi kuluneiden kuukausien kuluessa Harvialan ”läänistä”
oli kaadettu 4 hirveä, joista viimeisin sangen äskettäin.
Luvattomia metsästäjiä ei siis oikein voinut enää kutsua
salaisiksi. Heidän todettiin kulkeneen hiihtäen Asikkalasta Evolle
ja edelleen Tuulokseen. Yöpaikka oli löytynyt Teuronkylän
Asikkalasta. Pääasiallisena majapaikkana toimi sittemmin
Leponiemen torppa Toivaalassa. Mainitussa paikassa kaksikko asusteli
viisi vuorokautta, jona aikana he kävivät välillä metsällä ja
aina muulloin pelasivat uhkapeliä torpassa oleskelleiden
tukkilaisten ja torpan omien nuorten miesten kanssa.
Nimeään muukalaiset
eivät sentään olleet sen selvemmin ilmaisseet kuin todenneet
olevansa ”Ukko” ja ”Poika”. Maataloustarvikekauppoja ei
sentään syntynyt laisinkaan. Poliisin tutkimuksissa selvisi
Agrosin asiamieheksi muuan orimattilalainen maalari, joka kauppasi
edellä mainitun tarvikeliikkeen tavaroita erään lahtelaisen
konekauppiaan laskuun. Apurina oli asikkalalainen torpanpoika. Siis
varsin veijarimaista elämää ”asiamiehet” saivat
kuukausitolkulla hämäläismetsissä viettää. Sanomalehti
lopettaakin juttunsa varoittaen maaseudun väkeä ryhtymästä
tekemisiin tuollaisten kulkijoiden kanssa, joita oli yhä liikkeellä
ainakin Lammilla, Tuuloksessa, Asikkalassa ja Padasjoella.
* * *
Kymmenes huhtikuuta 1911
alkoi paukkua Tammelan Portaassa. Eräs torppari oli poikansa kanssa
Lopen rajan puolella niittylatoa tekemässä, kun he kuulivat
metsästä kolme laukausta. Torpanisäntä lähti naapuritorppiin
levittämään tietoa tapahtuneesta. Niin sitten lähti kaksi miestä
ottamaan asiasta tarkempaa selkoa. Kuljettuaan puolisentoista
kilometriä Portaan Luukkalan talon maalla olleesta Wehkalammin
torpasta Lopen rajalle miehet löysivät ison kiven viereen
kuusenoksilla peitetyt yhä lämpimät hirvenlihat. Nahka oli
läheisen kuusen juurella.
Jäljistä saattoi
päätellä asialla olleen kaksi salametsästäjää, jotka olivat
suunnanneet Lopelle. Torpparit kiiruhtivat oitis Portaassa asuvan
konstaapelin luokse ilmoittamaan asiasta. Viranomainen nouti lihat ja
nahan Forssaan. Kyseessä oli 120-kiloinen naarasvasikka.
* * *
Aina salametsästäjät
eivät olleet sävyisiä veijareita. Kesäkuussa 1918 Hämetär
kertoi, että ”tunnettu hirwentappaja oli jälleen kiikissä”.
Kyseessä oli muuan muurari Tammelan Kojon kylästä, joka oli jäänyt
kolmannen kerran kiinni hirvien salakaadosta. Viranomaisten tietoon
oli tullut, että kyseinen mies oli eräänä yönä ampunut
uroshirven ja vasikan. Tekijä tunnusti tekonsa. Mainitulla
muurarilla oli kontollaan pitkä syntilista: varkaus, viinanmyynti ja
kaksi aiempaa salakaatotapausta. Edellisestä metsästysrikoksestaan
hänet oli juuri tuomittu 200 markan sakkoihin. Rahamuseon
Rahanarvolaskuri antaa 200 vuoden 1914 markalle arvoksi 741,20 vuoden
2015 euroa, joten siitä voi arvioida, ettei salametsästys ollut
mitään huokeata puuhaa, jos kiinni sattui jäämään. Kojon
muurari kuvattiinkin Hämettäressä varsinaiseksi taparikolliseksi,
joka huonomaineisena oli päätynyt viranomaisten alituisen
silmälläpidon alaiseksi.
* * *
Lähteet:
Hämetär 1911
Hämetär 1914
Hämetär 1918
