Kaikuja linnasta

Kirjavaraston aarteita 4

Tätä kirjoitettaessa elämme poikkeuksellisia kulkutaudin aikoja, mikä on suistanut normaalin elomme jokseenkin raiteiltaan. Aikaa on saattanut olla esimerkiksi löytää omasta hyllystään teoksia, joihin ei ole tullut koskeneeksi vuosikausiin. Yksi sellainen on Hämeen linna, jonka Pertti Kilkki on toimittanut Sotasokeiden hyväksi vuonna 1973. Mainittu teos löytyy myös kirjastosta ja on oiva johdattelija linnamme vaiheisiin vielä miltei puoli vuosisataa ilmestymisensä jälkeenkin.

Oma henkilökohtainen tarinansa on toki se, kuinka olen teoksen saanut lahjaksi yli neljäkymmentä vuotta sitten, mutta se ei ole nyt tämän kertomuksen aihe. Kilkki on koonnut mielenkiintoisen kirjan, johon hänen lisäkseen ovat kirjoittaneet Sampo Ahto ja Rainer Knapas. Ensiksi lukija pääsee tutustumaan Hakoisten linnavuoreen ja Hämeen linnan rakennushistoriaan. Esillä on itse Vanajaveden saarelle rakennetusta linnasta samoja kaavakuvia, joita vuosien varrella on saanut tarkastella kierrellessään sen muurien sisällä. Oman mielenkiintoisen lisänsä tuo se, että itse kirja on jo historiaa eli linnan entistämistyöt olivat vasta kesken kirjan julkaisun aikaan ja naisvankilakin oli poistunut linnasta vasta vuotta aiemmin lääninvankilan tosin jäädessä vielä nykyisen Vankilamuseon tiloihin.

Suunnitelmista kirjassa todetaan muun muassa:

” Entistämissuunnitelmien mukaan sijoitetaan päälinnaan mm. seuraavia toimintoja:

• kellariravintola kabinetteineen, joka tulee entiseen ns. väentupaan.
• kuninkaansalista tulee pääkerroksen juhlasali yleisötilaisuuksia varten. ”Juhlahuoneisiin” tulevat kuulumaan lisäksi kuninkaankamari sekä kerroksen muut hallimaiset, suuret huonetilat.
• linnan ylimmästä kerroksesta muodostetaan sarja näyttelyhuoneita, joissa voidaan esitellä esim. linnan historiaa ja sen eri rakennusvaiheita. Tähän kerrokseen sisältyy myös 1600-luvun kirkkosali sakaristoineen.
• pohjakerroksen keskiaikaisesta kappelista muodostetaan jälleen toimiva kirkollinen tila, jossa voidaan pitää tilaisuuksia ja toimituksia.
• linnan useimat huoneet, mm. entiset asuinkamarit jäävät nähtävyyshuoneiksi ilman määriteltyä käyttöä, kuten myös pohjakerroksen holvatut huoneet ravintolaa ja kappelia lukuun ottamatta.

Linnaa ympäröivien kehämuurirakennusten suhteen ei ole toistaiseksi tehty täsmennettyjä suunnitelmi, mutta kaavailujen mukaan ainakin Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo saisi niistä toimisto- ja näyttelytiloja. Lisäksi on todettu, että kehämuurirakennukset olisivat erittäin sopivia matkailupalvelujen sijoituspaikkoina. ”

Nyt 47 vuotta myöhemmin voimme pohtia, kuinka hyvin suunnitelmat ovat toteutuneet. Ainakin Museovirastolla on ollut näyttelyitä mainituissa kehämuurirakennusten tiloissa, ja me paikkakuntalaiset tiedämme kaupungin historiallinen museokin sijainneen vuosikausia linnan kupeella ennen muuttoa Skogsterin taloon.

Hämeen linna ympäristöineen noin vuonna 1600. Tästä näkee selvästi, kuinka ahtaalle saarelle linna
aikanaan sijoitettiin. Kun kaupunki sitten myöhemmin perustettiin sen juurelle, sen laajentumis-
mahdollisuudet olivat sangen olemattomat. Tosin on otettava huomioon, että kaupungin toiminnotkin
luonteeltaan aikojen kuluessa muuttuivat pelkästä ympäröineen maaseudun kauppapaikasta. Tämä sama
karttakuva löytyy myös Kilkin teoksesta.
Kuva: Vanhakartta.fi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908213735

Lukuisten mielenkiintoisten piirrosten ja kaavakuvien lisäksi on osin hätkähdyttävääkin oivaltaa, että teoksen julkaisun aikaan silloista nykytilannetta kuvanneet mustavalkoiset valokuvatkin ovat jo tuoreimmillaankin pian viidenkymmenen vuoden takaa. Julkaisua tukeneina mainostavat esim. K-kauppa Colombina-kahvia ja Rettig Smart-tupakkaa.

Näkymä linnasta heinäkuussa 2002.

Ei tämä Hämeen linna -teos ole sentään pelkkää entistämisselostusta tai kuvia vanhoista tiilistä. Mukaan on kaivettu myös anekdootteja ihmisistä, jotka ovat liittyneet paikan historiaan. Siihen liittyen on ihan aluksi pakko ottaa esille ilmeisesti kuuluisin ja arvovaltaisin linnassa pyövelin eteen joutunut henkilö eli linnanisäntänäkin toiminut Aake Tott, joka määrättiin valtataistelun tuoksinassa mestattavaksi. Linnan vieressä sijainnut Pyövelinmäki olisi sangen sopiva asettaa mielessä toimituksen paikaksi ja kuljettaa koko väki elokuvallisen teatraalisena kulkueena tuolle kallioiselle mäelle pohtien josko näin olisi käynyt. Kilkin teoksessa kuitenkin todetaan ykskantaan, että Tott tapasi kirveen linnan sisävallien juurella. Siinä sekin jonkin aikaa mielessäni pyörinyt kysymys on saanut yhden vastauksen. Eri asia sitten on, missä paikassa Klaus Fleming teloitutti uplantilaisen ratsumiehen ja tämän neljä palvelijaa Nuijasodan esinäytöksenä surmanneet viisi rautalammilaista talonpoikaa, joiden tuomio luettiin Hämeen linnassa.

Jo aiemminkin eli ainakin 1530-luvulla olivat Sääksmäen talonpojat valittaneet linnanisäntä Eerik Olavinpojasta. Varsinainen riesa oli kuulemma aikanaan Ison vihan tuoksinassa linnan komendantiksi sijoitettu everstiluutnantti Petr Zasjetski, jonka julma ja lahjottavissa ollut hahmo perimätiedon mukaan rääkkäsi ympäristöään. 

Vuosien varrella linnassa otettuja kuvia. Noiden kiviseinien sisälle on ollut rauhoittavaa lähteä silloin tällöin
vaeltelemaan ja rauhoittumaan. Tuolla sisäpihallakin tuntuvat kiireisen kaupungin äänet vaimenevan ja hiljaisuutta
leikkaavat toisinaan vain räystäille lehahtaneiden lintujen siiveniskujen kaiut. Pertti Kilkki toimittamassaan
teoksessa tuo mukavasti esille välähdyksiä niin entistämisestä, ajasta vuonna 1973 kuin linnan historiaan
liittyneistä henkilöistä.

Onpa linnaan kuulemma liitetty rakkaudessaan onneton prinsessakin, vanha Kukkotornin haamuäijä ynnä vallasnaisen ja Matti Haapojan väitetty romanssikin. 

Niin ikään lainataan vanhaa käräjäpöytäkirjaa elinkautisvankien kapinasta kesältä 1824:

"Linnanvouti Tallgrenin saapuessa paikalle näki hän 30:n raivoisan vangin olevan vapaana kahleistaan. Iskien puukolla pöytään suurmurhaaja Krig kehoitti tovereitaan kerallaan pakenemaan. Suurin osa vangeista suostui yritykseen ja he hyökkäsivät portille. krig uhkaili portin takana olevia vartijoita luvaten räjäyttää koko linnan ilmaan kellarista löytämällään ruudilla... Maaherra Hjärne riensi paikallesotilasjoukon kanssa. Nousten linnarakennuksen parvekkeelle maaherra kehoitti vankeja rauhoittumaan uhaten muussa tapauksessa antaa sotilaille käskyn ampua. Vastaukseksi tuli ryöppy kirouksia ja haukkumasanoja, Krigin lisäksi heittäessä maaherraa puukolla. Parin varoituslaukauksen kajahdettua sotilaat ampuivat kovilla panoksilla..."

Yllä mainittu tapaus liittyy surullisen kuuluisiin Nurmijärven rosvoihin, joista muun muassa Heikki Ylikangas on aikanaan kirjoittanut. Itse rosvoista Nurmijärvestä löytyy verkosta esimerkiksi tällaista.

Kaikkinensa tämä Hämeen linna -teos on yhä kohta viisikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen mainio teos aloittaa linnan historiaan tutustuminen. Kuten sanottu, se esittelee historiaa useammassakin tasossa eli itse linnan satojen vuosien kehitystä että tuulahduksen 1970-luvun alusta.

Tavastehus. Magnus von Wright (1845).
Topelius, Zachris : Finland framstäldt i teckningar (Painettu teksti) : Helsingfors : A. W. Gröndahl & A. C. Öhman.
Helmi - näytteitä Kansalliskirjaston kokoelmista - doria.fi

Tässä näkymä Pyövelinmäen eli Kaupunginpuiston suunnalta kohti linnaa ja Hämeenlinnan kaupunkia. Kunhan
pysähtyy miettimään lukija saattaa sielunsa silmin kuvitella vanhoja hämeenlinnalaisia vaeltelemaan
tuossa maisemassa.

* * *

Lähde:

Hämeen linna. (toim)  Pertti Kilkki

Sotasokeat 1973