Luonnonkukkapäivän hengessä

Runsas joukko innokkaita luontoharrastajia

seurasi oppaita kesäiseen metsään.

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys Pulsatilla järjesti sunnuntaina opastetun luontoretken luonnonkukkapäivän nimissä Hattelmalanjärven rannalla. Samalla oli tilaisuus kiikaroida järven linnustoa. Maallikolle selvenivät ohi kiitäneeksi hetkeksi kesäisen lehtometsän ja rantasuon kasviston monet asukit. Nimet niin kuin koiranheisipensas, räppänä, suokeltto, metsäalvejuuri ynnä erilaiset sarat ovat jääneet mieleen monien muiden valuessaan unohdukseen.

Opastettu luontoretki on maisemakokemusten raskasta sarjaa. Tuttukin luontokappale saa aivan uuden merkityksen asiantuntijan selittäessä niiden esiintymisen taustoja niin kuin tälläkin kertaa Heli Jutilan ja Karri Jutilan toimiessa oppaina. Kurjet rantasuolla, nokikanan uiskentelu, korpin yllättävä ylilento ja mitä niitä hetkiä nyt onkaan. Mieli yhdistelee menneitä ja uusia kokemuksia. Jokin vuosien takainen ääni tai tuoksu palautuu tajuntaan. Valo ja varjo leikittelevät lintutornille johtavilla pitkospuilla. Viisi-kuusikymmentä ihmistä seuraa kuuliaisesti oppaitaan. Sää suosii viikonlopun kesäistä luontokokemusta.

Jahas, mikähän tuo vasemmanpuoleinen kukka olikaan? Taitaa olla syytä hankkituta lisäopetukseen. Oikeassa 

kuvassa pitäisi jossain olla suokeltto, joka kuulemma suosii lähteisiä paikkoja. Tämä puron vesi viittaakin

lähteeseen.

Löytyi hämähäkin pesä. Mielenkiintoista.

Tämä taitaa olla kämmekkä. Joku mainitsi nimen punakämmekkä (eli suopunakämmekkä). Wikipedian mukaan

sitä tavataan koko maassa ja on rauhoitettu.  Kuulin parin retkeläisen keskustelevan, että tämä olisi harvinainen,

Jos kyseessä olisi suoneidonvaippa, kyseessä olisi todellinen harvinaisuus, jota on tavattu  netin mukaan

vain parissakymmenessä paikassa, joista puolet on tuhoutunut.

Vasemmassa kuvassa tarkastellaan huolella lintutornin juurelta löytynyttä kasvistoa. Oikeanpuoleiseen maaston 

kamerani hukkasi kurkiparin, jota olin jonkin aikaa tornista tarkkaillut.

Hattelmalanjärvi on kuulemma kokenut parempiakin lintuvuosia, mutta siitä huolimatta ilmassa on taukoamatonta laulua ja kirkumista. Aivan kuin siipiniekat olisivat aloittaneet loppukonsertin ennen juhannuksenajan vaikenemista. Kun nostan katseeni ylös näen taivaankannen järven yllä miltei tyystin sinisenä. Edellisen päivän tuulet ovat lakaisseet monta päivää matalalla roikkuneet pilvet tiehensä.

Tämä on kesää. Paljonko voi enää pyytää?

Näkymä Hattelmalanjärven ylitse itään. Kesä on kauneimmillaan, ilma täynnä lintujen ääniä.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Punak%C3%A4mmekk%C3%A4

http://kammekat.tripod.com/epipalustris.htm