Kirjakaupassa

Olen joskus pohtinut, millainen kokemus olisi päästä seikkailemaan vaikka viime vuosisadan alun kirjakaupoissa. Se saattaisi tarjota mielenkiintoisen ikkunan aikansa maailmaan.

 

Rytkösen kirjakaupan myyjättäriä v. 1910.
Heidän luokseen ilmeisesti saapuisimme
tiedusteluimme etsiessämme hengen ravintoa.
kuva:
Hämeenlinnan Lydia/
Hämeenlinnan kaupunginkirjasto
– Hämeenlinnan kaupunginmuseo

Hämeenlinnassa vuosi 1911 oli varsin kulttuurillinen: merkittävänä tapauksena olivat hartaasti valmistellut laulujuhlat [laulujuhlista *1*, *2*, *3*, *4*] jotka kokosivat pikkukaupunkiin suuret väkijoukot. Merkkivuotta varten kaupungin liikkeistä julkaistiin myös opaskirjanen, josta saamme tietää paikkakunnan kirjakaupoista. Niitä mainitaan kolme eli:

• Kirkollinen Kirjakauppa O.Y.

• Suomalainen Kirjakauppa O.Y.

• Enok Rytkönen. Kirja- ja paperikauppa.

Jälkipolville paikkakunnalta on jäänyt liki legendaariseksi kauppias Enok Rytkösen nimi, jonka ottamien lukuisten valokuvien kautta vanha Hämeenlinna on jäänyt elämään. Sopivaa on siis suunnata mielikuvitusmatkallaan juuri Rytkösen Kirja- paperikauppaan. Koska vuoden 1911 opaskirjassa vielä selkeästi kerrotaan, että ”Enok Rytkösen kirjakauppa on täydellinen, monipuolinen liike, joka nykyisen omistajansa aikana on laajentunut ja täydellisentynyt. Kuluvana vuonna on se siirtynyt uuteen vartavasten rakennettuun ja ajanmukaiseen liikehuoneistoonsa kauppatorin varrella Lääninhallituksen vieressä.” Kaupan pitäisi siis vaivatta löytyäkin.

 

Itse kunkin taloudessa saattavat lisätienestit houkutella. Mistäpä muualta tarvittavia ohjeita löytäisi kuin
kirjakaupasta?
Mainos Hämeen Sanomissa 23.9.1911.

 

Ei kannata lähteä liikkeelle aivan vuoden alussa, jotta ehtii noita tuoreimpia kirjoja ilmestyä myyntiin. Maaliskuun 28. päivänä kerrotaan huomattavasta kirjasta, josta lienee syytä aloittaa, ettei heti sorru liian kepeään lukemistoon. Hämeen Sanomat ripittää lukijoitaan muun muassa seuraavasti:

”On sanottu, että yhteiskunnallisten asioiden harrastaminen ja siis myöskin niiden tunteminen on ei ainoastaan meidän warsinaisen kansamme, mutta myöskin sen n.k. siwistyneihin kuuluwien keskuudessa puuteellista”.

Ratkaisu huonoa omaatuntoa potevalle on siis juuri ilmestynyt lukuisten asiantuntijoiden avustuksella toimitettu ”Yhteiskunnallinen Käsikirja”. Onhan moisen asian harrastus toki sanomalehdenkin mukaan sentään kohenemaan päin muun muassa eduskuntauudistukseen liittyneen puoluetoiminnan kautta.

 

  Leskien lempeä löytyy Doriasta.

Yhteiskunnallisen tietämyksen lisäksi on saatavilla myös käytännön oppaita esimerkiksi kanalan pitoa ja mehiläishoitoa varten. Näiden opettavaisten teosten jälkeen saattaakin jo tarvita vaikkapa hetkiä Maiju Lassilan 4-näytöksisen huvinäytelmän Kun lesket lempivät parissa; miten se alkaakaan...

Ollaan Simo Kämäräisen mökissä. Liedellä iso vesikattila...

RONKAINEN (tupakoiden): ”Ei ...ei sitä olisi uskonut, että Joroisten pitäjästä ei saa sinunlaiselle miehelle muijaa! . . . Kuutta eri eläjää kosittiin, mutta eipähän vaan lähtenyt toispuoleista.”

KÄMÄRÄINEN (synkkänä, murahtaen): ”Ka oma syynsäpähän on (Sylkäsee) akkojen . . . Kun eivät älynneet etuaan, niin joutavat katua!”

RONKAINEN: ”Joutavat . . . Joutavat katua akat . . .”

Eksyksiin preerialle pääsee Dorian kautta.

Jaha, mitähän tuosta tuleekaan? Ehkä nuorekkaammalle ja seikkailunhaluisammalle mielelle sopisivat äskeistä paremmin tarinat kaukomailta ja meriltä. Teuvo Pakkalan toimittamana olisi sarjassa Mailta ja meriltä nro 18 eli Ch. Sealsfieldin kirjoittama Eksyksissä präria-aavikolla ja Heinrich Zschokken Yö Brczwezmcislissä.

 

”Oli vuosi 1832. Siihen aikaan Texas vielä tuskin nimeksikään oli asuttua. Laajoja maa-aloja oli viljelemättä. Hallitus toivot hartaasti Texasin asuttamista; sentähden se kaikella tavalla kannatti maahanmuuttoa. Mitättömästä hinnasta saattoi ken tahansa hankkia itselleen suuria maatiloja...”

Tai tämä :

”En ollenkaan epäile vuonna 1706 olleen monta kauheaa yötä, varsinkin italialaisille ja saksalaisille. Se oli Napoleon Bonaparten ensimäinen voittovuosi ja Moreaun paluun aika. Silloin olin syntymäkaupunkini yliopistossa lopettanut akateemiset opintoni: olin molempien oikeuksien tohtori ja rohkenin tuomariksi toivottuna, ruveta selvittelemään kaikkien europalaisten keisarien ja kuninkaitten ja silloisen Ranskan tasavallan välistä oikeusjuttua...” 

    Vuodelta 1911 on tämäkin Amanda
     Lydia Granfeltin suomentama teos,
     joka löytyy Doriasta.

Hiukan siis lievikettä kaukokaipuulle ja kurkistusta vieläkin kauemmaksi menneisyyteen kuin vain vuoden 1911 Hämeenlinnaan. Vielä ennen joulua voisi etsiä tunnelmallisia tekstejä lapsosille ja lapsenmielisille, kuten esimerkiksi Johanna Spyrin Pieni italialainen, joka alkaa hiljaisessa talossa:

”Ylä-Engadinissa, Malojaan vievän tien varrella on yksinäinen, pieni, Sils-niminen kylä. Kun sen kohdalla poiketaan tieltä kedon poikki mennen, tullaan aivan vuorten juurelle pieneen paikkaan, jota sanotaan Sils-Mariaksi. Hiukan erillään, keskellä ketoa, seisoi kaksi mökkiä vastakkain. Kummassakin oli ikivanhat, puiset ovet ja hyvin pienet ikkunat syvällä kiviseinissä. Toiseen niistä liittyi pienoinen kasvitarha, jossa kasvoi vihanneksia ja sitä paitsi neljä kukkivaa pensastakin; mutta nämä näyttivät laihoilta ja hinteliltä samaten kuin muutkin kasvit. Toiseen ei kuulunut muuta kuin sivuseinustalla pieni koppeli, josta kaksi kanaa asteli ulos ja sisään. Tämä mökki oli vielä tuota toista melkoista pienempi ja sen puuovi vanhuuttaan aivan mustaksi painunut...”

Joulun alla löytyisi Pienestä kotikirjastosta vielä
yhtä jos toista hyödyllistä luettavaa. Vinkkejä
löytyy Hämeen Sanomista 23.12.1911

Kirjoja olisi varmasti paljon tutkittavaksi. Jälkimaailma tietäisi, että seuraava vuosi eli 1912 merkitsee tuotteliaan kirjailijan, Larin-Kyöstin lähtöä kaupungista. Vuoden 1911 tuotantoa olisi Oli kerran - Satuja nuorille ja aikuisille. Mikäli sitä ei mielikuvamatkallemme olisi saatavissa käsille, kiinostaisi toki edellisenä vuonna ilmestynyt Katupeilin kuvia, jossa kirjailija kuulemma kuvaa muun muassa muuttoa Kusti Laurelan taloon Läntiselle Linnankadulle. Monista runoista esimerkkinä voisi olla katkelma vuonna 1908 ilmestyneestä kokoelmasta Vuorivaeltaja, jossa Vanha viiri alkaa säkein:

 

 

”Torin yli kuudan sillan valaa,

loisraa yli vanhain taitekattojen,

valkeen kirkon yllä kevättähdet palaa

kimmeltäissä lohikäärmeviirien...”

Meidän uuden ajan ihmisten näkökulmasta tuo viiri on voinut olla toki missä tahansa, mutta astuessamme mielikuvituksessamme kadonneeseen Rytkösen kirjakauppaan vuonna 1911 vieressämme on juuri tori ja kirkko.

Kun mukaan on kertynyt sopiva kasa kirjoja, voi myös harkita rentoutumista laivaretkellä. Kirjakaupoista on saatavilla lippuja ainakin Hämeenläänin Metsästysseuran elokuun kuudentena päivänä Ruskeen niemessä järjestämään kansanjuhlaan laivapiletteineen. Lisäksi heinäkuun 30. päivänä näkyisi olevan Tyrvännön raittiustalolla Hämeenlinnan Raittiuspiiritoimikunnan kesäjuhla, jonne on myytävillä lippua sekä toimikunnan jäseniltä että Suomalaisesta kirjakaupasta.

On vielä kesäjuhlien lisäksi syytä kipaista Suomalaiseen Kirjakauppaan toisenkin syyn vuoksi, sillä se on ilmoittanut Hämeen Sanomissa myyvänsä oikeita grammofooneja ynnä niissä soitettavia levyjä. Se sopinee hyvin, koska kaupunki on kuluneena vuonna 1911 aivan värissyt musiikkia. Olisi todella mielenkiintoista päästä tutustumaan ajan valikoimaan.

 

Helsingin Kaiku on 12.8.1911 opastanut suurta yleisöä puhekoneista, joten on niistä toki
kuultu Hämeenlinnassakin. Laitteita on kuulemma saatavilla Suomalaisessa kirjakaupassa
ja myös levyjäkin.
Helsingin Kaiku/ kansalliskirjasto

Mitähän voisimme löytääkään kuunneltavaksemme?

2020-luvun ihminen saaYlen Elävästä arkistosta kuultavakseen ainakin Juho Koskelon äänitteen. Kerrotaan, että 1900-luvun alussa muutamia vuosia Berliinin filharmonikoissa soittanut muusikko muutti 1910 Amerikkaan, jossa hänestä tuli siirtosuomalaisten keskuudessa suosittu laulaja. Hän teki konserttikiertueita suomalaisten keskuuteen eri puolille Yhdysvaltoja ja toimi myös sellistinä. Hän kuitenkin kuoli jo 1923 unohdettuna New Yorkissa. Hän ehti kuitenkin tehdä 1910-1923 lähes 150 levyä, joten jokin niistä olisi saattanut päätyä kaukaiseen Suomeenkin.

Näyte Kolme veljestä on alun perin levytetty juuri vuonna 1911.

EIKÖ JUU,      >> J. Alfred Tanner levytti pianon säestyksellä 15.9.1911

Nyt niitä on tullut, äänikiekkoja
grammofooneja varten.
Ilmoitus Hämeen Sanomissa 18.3.1911

Bassobaritoni Hjalmar Frey (1856-1913) oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia laulajia. Ylen Elävän arkiston kautta saamme tietää, että Frey teki vuosina 1903-1909 yli sata levytystä neljälle eri levy-yhtiölle. Hänen levytuotantonsa käsitti mm. Sibeliuksen, Järnefeltin, Schubertin ja Rubinsteinin lauluja.

"Per svinaherde" on ruotsalainen kansanlaulu, jota Frey mielellään esitti konserttiensa ylimääräisenä numerona. Levytys on tehty Gramophone-yhtiölle Pietarissa vuonna 1903.

Pasi Jääskeläisen sanoittama "Tammerkosken sillalla" äänitettiin Gramophone-levymerkille vuonna 1904 laulaja säestäessä.

Hanna Granfelt
kuva Finna/Åbo Akademin säätiö

Hanna Granfelt teki melko paljon levytyksiä 1910-luvulla ja vuoden 1930 molemmin puolin. Hän levytti yksinlauluja, kansanlauluja ja ooppera-aarioita. Tämä esimerkki [Tuijotin tulehen kauan] on tosin levytetty vasta vuonna 1933 Tanskassa, mutta kuvitteellisilla ostoksillamme vuonna 1911 olisimme siis saattaneet löytää hänen varhaisempia esityksiään.

Siinä onkin ollut joitakin esimerkkejä äänikiekoista, joita saattaisimme löytää päätyessämme kaupoille satunnaisena päivänä vuonna 1911. Mennyttä aikaa pohtiessamme meistä varmaan monet ovat joskus tulleet miettineeksi, millaista olisi toviksi päätyä sellaisena kuuluisana ”kärpäsenä” kattoon tarkkailemaan ammoista maailmanmenoa. Vanhat rakennukset ovat jo ympäriltämme jokseenkin tuhottuja, mutta kuvia ja esineitä onneksi sentään on jäljellä.

 

 

Lopuksi vielä vinkki lukuhaluisille hauholaisille vuodelta 1911:

 

Ilmoitus Hämeen Sanomissa 23.3.1911

* * *

Lähteet:

Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto - Hämeenlinnan Liike-elämä ja Liikkeet. 1911

Larin-Kyöstin Hämeenlinna -tarinoita pienestä kauoungista. (toim.) Reima T.A. Luoto
Larin-Kyöstin kauneimmat runot 

Maiju Lassila: Kun lesket lempivät.
Ch. Sealsfield: Eksyksissä präria-aavikolla
Heinrich Zschokke: Yö Brczwezmcislissä.

Yle Elävä Arkisto
Kansalliskirjasto -  digitaaliset aineistot