Rengon verinen huhtikuu

Ymmärrettävästi täkäläistä sisällissodan muistelua ovat hallinneet tapahtumat niin Hämeenlinnassa kuin Hauhon, Lammin ja Tuuloksen suunnalla. Vailla veritekoja ei säästytty silti Rengossakaan, sillä 4. toukokuuta tiesi Hämeen Sanomat kertoa tapahtumista tuossa pitäjässä.

Verinen käänne tapahtui huhtikuun puolivälissä. Lauantaina 13. päivänä saapui Rengon Oinaalan Kuusivaaran taloon kaksi Hämeenlinnan ”tiedusteluosastoon” kuuluvaa miestä nimeltään Roos ja Nuutinen. Näistä jälkimmäinen meni sisälle uhaten oitis kiväärillään Kuusivaaraa ja luvaten säästää tämän hengen, mikäli Kuusivaara allekirjoittaisi sanellun pöytäkirjan. Niinpä Nuutinen saneli pöytäkirjan, joka olisi muka pidetty kokouksessa Ali-Hakkolan talossa kahdeksan päivää aiemmin. Tuossa väitetyssä kokouksessa olisi suojeluskunta herätetty uudelleen eloon. Puheenjohtajaksi merkittiin opettaja Santalahti ja kirjuriksi Kuusivaara. Kuusivaaran allekirjoitettua paperin Nuutinen väärensi Santalahden nimen. Sitten hän alkoi jälleen tähtäillä toista aseellaan, mutta uhattu onnistui pakenemaan ulos ja rakennusten taitse metsään saaden laukauksia peräänsä.

Kuusivaarasta asemiehet menivät Uudenkylän koululle etsimään opettaja Santalahtea, joka viime ajat oli piileskellyt asuntonsa ylisillä. Kauniisti puhumalla kaksikko sai opettajan vaimon kutsumaan miehensä kuitenkin alas. Niinpä opettaja saapui keittiönsä portaille, mihin punaiset tämän ampuivat 6-7 laukauksella.

Seuraavana oli vuorossa kanttori Salorannan asunto. Siellä kyseltiin yhtä tämän pojista. Etsitty sattui olemaan tallissa ja huomasi vaaran. Pelastukseksi koitui tallinluukku, josta pääsi metsään. Tallinovi sen sijaan kärsi useista laukauksista.

Sitten haettiin kauppias Kustaa Kyläkalliota, jota vaadittiin ulos. Tämän pannessa vastaan punaiset turvautuivat väkivaltaan. Kauppias raahattiin läheiselle pellolla ja kävelytettiin siellä edes takaisin sopivan ampumamatkan löytämiseksi. Ruumis raahattiin kalustovajaan ja sen suu täytettiin kalkilla.

Miehet majoittivat yöksi ”elintarvikepäällikkö” Lehtosen luo. Sieltä Nuurinen ja eräs paikkakunnalla oleskellut salolainen lähtivät aamulla jälleen liikkeelle. Ensin oli vuorossa Oinaalan Markkulan talo, missä isäntä pakotettiin ylös vuoteesta ja ammuttiin oitis pihalle. Kiireellä matka jatkui Ali-Hakku[?]laan. Siellä isäntä oli jo tietoinen kauhutöistä ja oli juuri viemässä viimeistä hevostaan piiloon. Hänet ammuttiin tallin ovelle.

Murhatöiden johdosta Rengon punaiset eivät ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin. Jälkikäteen tarkastellen voi lukija toki pohtia, olisiko paikallisilla ollut mahdollisuutta pahemmin vastustellakaan tapahtumia joutumatta vastavallankumouksellisten kirjoihin. Onhan myöhemmin tunnettua, että niin punaisella kuin valkoisellakin puolella mellasti pitäjästä toiseen kulkevia kuolemanpartioita. Tietenkin Hämeen Sanomien julkaistessa juttunsa sangen tuoreeltaan heti toukokuun alussa moinen toimettomuus vaikutti varmaan erittäin raskauttavalta.

Murhatyöt eivät vielä päättyneet, vaan huhtikuun kuudentenatoista murhattiin Rengossa talollinen K. Juppala tullessaan myllystä. Tapahtumapaikka sijaitsi punaisten vartiopaikan lähellä Ahoisten ja Oinaalan välillä. Juppalan murhaajan punaiset kuitenkin ampuivat.

Huhtikuun 11. päivästä lähtien Renkoon alkoi saapua pakolaisia. Seuraavat kaksi viikkoa pitäjä olikin jatkuvasti pakolaisleirinä. Kulkijat majoittuivat taloihin ja Hämeen Sanomat kertoo heidän ryöstelleen kaiken irti saamansa. Silloisissa maailmanlopun ja kuolemanpelon oloissa sellaista epäilemättä tapahtuikin.Varsinkin naiset kuulemma ryöväsivät häikäilemättömästi. Matkaan lähtivät niin kullat kuin hopeat, vaatetavarat, elintarpeet, rehut, hevoset ja ajoneuvot. Kerrottiin paikoin, ettei asukkaille jäänyt muita vaatteita kuin päällään olleet. Viimeistä päivää paikkakunnalla ollessaan jotkut pakolaiset veivät kahdelta emännältä kengätkin suoraan jaloista. Rengon säästöpankki ryöstettiin, kassakaapit rikottiin ja kirjat hukattiin. Murhatun opettaja Santalahden asunto rosvottiin tyystin. Karu kohtalo oli myös meijerin 16000 markan kassalla.

Puhelinasemallakin riehuttiin ja sentraalikone kannettiin perunakuoppaan. Punaisten aikomuksena oli räjäyttää kirkko ja polttaa talot, mutta kiire lähtö esti moiset puuhat. Renkoon oli kerääntyneenä kaikkiaan parisen tuhatta punaista päällikkonään Pitkänen -niminen mies. Rengossa toimitettiin myös pakko-otto 50 miehelle, jotka lähetettiin Riihimäelle. Pakkovärvätyt eivät kuitenkaan ehtineet sinne perille. Osan heistä onnistui pakenemaan kivääreineen antaen alun Rengon nummikaartiksi kutsutulle suojeluskunnalle.

Punaiset lähtivät Rengosta 27. huhtikuuta. Edellisenä yönä olivat saksalaiset puhdistaneet Kosken sillan juoksuhaudat. Punaiset valtasi ankara pakokauhu, mitä kasvatti myös nummikaarti aloittamalla samalla metsien haravoimisen saaden 20-30 vankia. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa nummikaarti marssi kirkolle valkeat nauhat hihoissaan ja torvisoittokunta edellään. Paikalle saapui myös pienehkö saksalainen joukko-osasto saaden seki osakseen torvisoittokunnan tervehdyksen. Sittemmin tuli vielä Teurolta Uudenmaan rakuunaosasto kersantti Lehtosen ja korpraali Deschin johdolla.

Toukokuun neljäntenä Hämeen Sanomat totesi olojen alkavan olla Rengossa jälleen rauhalliset. Sisällisodan aikanen mellastelu murhatöineen jätti tälläkin paikkakunnalla epäilemättä syviä haavoja ihmisten mieliin. Tämä on muistettava arvioitaessa sodan loppuselvityksiä.

* * *

Lähde:

Hämeen Sanomat 4.5.1918