Jokaisella paikalla on oma
ainutlaatuinen historiansa. Sen määrittelee geografia ja
ihmispopulaation toiminta kautta aikojen. Jokin piste kartalla on ja
pysyy kohtauspaikkana, risteyksenä väen kulkiessa elämänsä
asioilla. Yksi sellainen kohta maisemassa sijaitsee Hämeenlinnan
Kaupunginpuiston lounaiskulmassa, Härkätien ja Tampereentien
yhtymäkohdassa.
 |
| Larin-Kyöstin syntymäkodin muistomerkki on jäänyt aika tavoin nykypäivän liikenteen jalkoihin. Vaikka se ei olekaan mökin oikealla paikalla, on hyvä, että aikansa kansainvälisesti kuuluisinta suomalaista kirjailijaa on muistettu näinkin. Taustalla näkyy Ojoisten metsittyneitä peltoja, joilla aikanaan armeijakin jonkin aikaa harjoitteli. Kuinkahan moni nykykulkija ehtii edes pohtia, kenen muistoksi tämä kieltämättä hiukan hautamainen rakennelma on pystytetty? |
Itse asiassa Härkätien
linjaus on vuosisatojen kuluessa hiukan vaihdellut, mutta pohjoiseen
kohti Hattulaa ynnä nykyisen rautatiesillan kohdille (Ylinen
Viipurin tie) suuntautunut tielinja lienee ollut samalla paikalla
ensin mainittua kauemmin. Sittemmin ilmeisesti 1600-luvulla tuli
käyttöön reitti heti linnan kupeelta Vanajan ylitse, mutta
kartoissa säilyi Hakalanniemen vieressä termi Vanha silta, Gamla
Bron. Härkätielle on suunnattu vuoroin Viisarin ja
Hattelmalanharjun kupeen kautta, mutta ikiaikaisena voitaneen pitää
myös Vanhankaupungin pohjoispäästä Ojoisten kylän halki
kulkenutta reittiä. Ojoinen on ollut yksi muinaisista
vanajalaiskylistä Hätilän ja Niementaustan eli myöhemmän
Saaristen kartanon ohella. Tietenkin niiden välillä on ollut
kulkureittejä jo kauan ennen linnan rakentamista.
Mitä väkeä onkaan
vuosisatoja aiemmin liikustellut Ojoisten kylän ja Vanhankaupungin
lahden maisemissa. Kirjassaan Ojoisten latokartanosta ja virkatalosta
Einar Palmunen kertoo vanhimmasta tunnetusta Ojoisten asukkaasta eli
Ojoisten Matista. Kyseinen mies toimi kuulemma vuonna 1329
todistajana Piispa Pentin ja Niilo Hennikanpojan tilusten vaihdossa.
Muita todistajia oli kuulemma muun muassa Kankaantakaa ja
Mäskälästä, olipa muuan Laurentius Koskelta.
Latokartanot olivat
tärkeitä linnan talouden kannalta. Niiden perustaminen liittyi
Kustaa Vaasan politiikkaan 1500-luvun alussa. Hämeen linnan
ympärillä niitä oli lopulta kolme eli Ojoisten, Saaristen ja
Hätilän latokartanot. Vuoden 1539 verokirjan mukaan ympäristön
kylien ja pitäjien tuli osallistua Ojoisten lato- eli karjakartanon
varustamiseen. Luettelo antaa mielenkiintoisen välähdyksen siitä,
millainen kuhina kylällä ja maantiellä kävi tuohon aikaan.
Tupia tuli olla kaikkiaan
neljä, joista yhden eli ns. savupiipputuvan rakentaminen tuli Rengon
miesten tehtäväksi. Muita tupia oli kolme, yksi nimeltään pirtti.
Nuo tuvat olivat Kalvolan ja Pälkäneen miesten vastuulla. Pirtin
puolestaan pystytti väki Janakkalasta ja Lopelta. Lehijärveläiset
rakensivat yhteisen aitan. Sauna kuului Kulsialan eli Tyrvännön
velvollisuuksiin. Keittiön tekivät janakkalalaiset ja loppilaiset.
Ulompana kylästä olleista viidestä riihestä vastasivat Tammelan,
Someron, Vihdin, Rengon ja Kulsialan miehet. Varsinaisilla
ulkoniityillä sijaitsi vielä viisi latoa Sääksmäen, Mäskälän
ja Lehijärven väen rakentamina.
Latokartanon
rakentamisvaiheessa Ojoisilla vallitsi siis melkoinen tohina. Kylän
vapaista talonpojista oli jo ehtinyt siinä vaiheessa tulla
lampuoteja eli vuokraviljelijöitä. Varsinaisen maanviljelyksen
kartanolla hoitivat kuitenkin lähipitäjien miehet veropäivätöinään.
Ojoisilla oli 1539 vain 6 palkattua henkilöä. Ojoinen on esiintynyt karjakartanona linnan ensimmäisissä tileissä vuodelta 1547.
Nimiluetteloiden henkilökunta vaihteli vuosien kuluessa sangen
paljon. Ihmisillä laajalta alueelta oli siis usein asiaa linnan
kupeelle. Risteyksessä kohtasi matkalainen jos toinenkin jo ennen
kuin kaupunki perustettiin 1639.
 |
| Osa Kiellmanin 1778-1779 laatimasta Ojoisten latokartanon peltoja ja niittyjä esittävästä kartasta, joka on piirretty 1792. Olen korostanut kartasta seuraavat kohdat: A= Suopellon torppa, B= Ojoisten kyläkeskuksen/kartanon rakennuksia ja C= kaupungin vanha pappila Vanhankaupungin lahden pohjukassa. On syytä ottaa huomioon, että vesi on tuolloin ollut parisen metriä nykyistä korkeammalla. Lisäksi se nousi vielä tulva-aikoina pahimmillaan 2,5 metriä lisää. Suoraan pappilan eteläpuolella näkyy selvästi vanajaan laskeva oja, jollainen paikalla yhä on. Maantiereitit/polut erottuvat kartassa katkoviivoina. Kartta: Hämeen läänin maanmittauskonttorin arkisto I, Hämeenlinnan maakunta-arkisto |
Kävi kuitenkin ajan
kuluessa selväksi, etteivät kuninkaankartanot vastanneet
rahantarpeesta kärsineen valtiovallan odotuksia. Niinpä Kustaa
Aadolf asetti 1619 toimikunnan, jonka tehtäväksi tuli antaa
vuokralle voutikuntia ja kruununtiloja. Vuokraajan ei tarvinnut olla
aatelinen, mutta takeet piti olla vuokranmaksukyvystä. Joulukuun
17. 1619 vuokrasi kanslerin serkku Kaarle Oxenstjerna Saaren ja
Ojoisten kartanot kahdeksi vuodeksi. Samana vuonna siirtyi Hätilän
kartano vouti Harelle.
 |
| 1600-luvun puolivälin Hämeenlinnaa esittävän kartan asemakaavaan on syytä suhtautua vähintään varauksella. Silti kartasta saa jonkinlaisen kuvan aikansa kulku- yhteyksistä kaupungin ympärillä. Rautatiesilla paikalla ollut silta on merkitty yksinkertaisesti Gamla Broon. Linnan kaakkoiskulmalta erottuu kulkureitti Varikon- niemeen. Kaupungin pohjoispäässä näkyy hahmotelma, kuinka Ojoisten suunnalta on Hämeenlinnaan saavuttu, Kartta löytyy esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin- kirjaston ylläpitämästä Hämeenlinnan Lydiasta. |
Seutukunta jatkoi
elämäänsä ja linnan pohjoispuolelle syntyi kaupunki, joka pyrki
markkinoineen vetämään ihmisiä puoleensa. Valtiovaltahan ei
tuolloin hyväksynyt maakauppaa, vaan maalaisten velvollisuus oli
tulla toimittamaan tarvittavat kaupantekonsa virallisille
markkinapaikoille. Sitä tehostamaan säädettiin 1622 pikkutulli,
jonka vuoksi Hämeenlinnankin ympärille oli aikanaan rakennettava
aita. Kuten olettaa sopii, kaupunkilaiset olivat perin haluttomia
aitaa kunnossa pitämään. Tulliin kuului tietenkin myös
tullihuone, jossa aikanaan taatusti näyteltiin monta farssia ja
tragediaa.
Tyko Hagmanin viime
vuosisadan alussa toimittaman kunnalliskertomuksen yhteyteen liitetyn
historiallisen selvityksen mukaan:”Kaupunkia ympäröitsi korkea
pystyaita, aikakauden ankara tulliraja. Sen pohjoispäässä oli
tulliportti, jonka kautta päästiin kaupunkiin. Tältä portilta
kulki sitten pääkatu jotensakin suorana koko kaupungin läpi
leveten sen keskikohdalla eli nykyisten kivikasarmien ja rannan
välillä toriksi ja päättyen etelässä linnaan vievään
porttiin.” Toisista lähteistä saamme kuitenkin aidasta perin
toisenlaisen kuvan. Aidassa oli aukkoja. ”Vanhojen rakennusten
kohdalla” olleen linnan portin kautta ihmiset kuljettivat
tavaroita. Myös suoraan järveltä keinoteltiin tarvikkeita.
Markkina-aikoina osa maalaisista jätti tullimiesten harmiksi
elikkonsa lähimetsiin tehdäkseen kauppoja muualla kuin esivallan
silmien alla.
 |
| Osa Hämeenlinnan pelto- ja niittykartasta vuodelta 1770. Pappila erottuu ylhäällä keskellä. Lahdenpohjukkaa kauitta vuosisatojen halkonut oja näkyy myös selvästi. Suunnilleen nykyisen Tampereentien linjaa Hattulan suunnasta taivaltanut kulkija pääsi kaupunkiin vihreiden palstojen väliin piirretyn sillan kautta.Pappilan ja kirkkomaan väliin puolestaan on selkeästi merkitty vesijättömaa, Tillanning. Kaupungin vanhimmat kirkot hautausmaineen oli rakennettu erittäin huonolle maaperälle, jota alituiset tulvat koettelivat. KARTTA Hämeenlinnan pelloista ja niityistä 1770. Hämeen maanmittaustoimiston arkisto. MML 1,3. 2:6. Hämeenlinnan maakunta-arkisto (HMA) |
Hämeenlinnan
ruotsinvallan aikaisen historian kirjoittaja Lindeqvist tosin toteaa
tullimiestenkin osanneen käyttäytyä röyhkeästi ja
mielivaltaisesti. Monissa kaupungeissa nämä riisuivat
salakuljetuksesta kiinni joutuneita vaimoihmisiä ilkialasti ja
määräsivät nämä siten kulkemaan asuntoihinsa. Tiedä sitten,
sattuiko moista Hämeenlinnan portilla. Sen verran olen tihrustanut
Hämeenlinnan raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjoista vuodelta
1694, että aikansa rikkain hämeenlinnalainen Krister Silke ja
tullimies Erich Hiellman kiistelivät mainitun vuoden toukokuussa
tonttien aidoista ja tapahtumista tulliportilla, joihin aion vielä
myöhemmin jossain vaiheessa palata. Silkestä itsestään olen
kirjoittanut jo aiemmin Hämeenlinnan entisten kirkkojen yhteydessä.
Nykyisen kaupunginpuiston
ja Hakalanniemen alueilla on ennen ollut myös torppia, joista on
mainittu tarkemmin ainakin Suopellon ja Hakalan torpat. Myös
Sillanpään torpan nimi on joissain yhteyksissä mainittu.
Vanhoissa kartoissa noita torppia on merkittynä. Wete Myllymaa toteaa
Ojoisten kaupunginosa historiassaan suoraan Larin-Kyöstin
syntymäkodin olleen Suopellon torpan paikalla. Vanhassa Ojoisten
latokartanon pelto- ja niittykartassa [Kiellman 1778-79; puht. piir.
Salin 1792. HMA] näkyy selvästi merkittynä Suopellon torppa
Pyövelinmäen lounaiskulmassa. Ainakin ihan tuossa lähellä siis
tuo torppa on sijainnut. Kiellman laati myös Hämeenlinnan kaupungin
pelto- ja niittymaista kartan vuonna 1770. Siinä näkyvät selvästi
torpan maat pappilan pohjoispuolella.
 |
| Perehtyessäni viime vuonna Hämeenlinnan kaupunginpuiston historiaan törmäsin kirjaston kotiseutukokoelmissa Larin-Kyöstin vanhoihin runoihin. Tämä synnyinmajaa kuvaava teksti sopii hyvin lyhyttä aikamatkaa varten seisahduttaessa maantien varrelle paikalle, jossa kirjailijan synnyinkoti ennen sijaitsi. |
Tampereentien muokkausten
yhteydessä Larin-Kyöstin syntymäkodin muistomerkki on päätynyt
sivuun oikealta paikaltaan, joka lienee ollut jossain tielinjan tai
rannanpuoleisen penkereen alla. Hiljattain rakennettu kevyen
liikenteen väylä on jättänyt hautaa muistuttavan paikan hiukan
orvoksi kulkulinjojen väliin, mutta hienoa on ollut sentään
jättää edes tuo muistomerkki jäljelle. Maisemoituminen kyllä
asettaa sen silmälle sopivaksi. Sen länsipuolella Ojoisten pellolla
olen kuullut aiemmin olleen jonkin aikaa armeijan harjoituskentän,
joka on nyttemmin täysin metsittynyt. Tarkemmin katsellessa
huomaakin metsikön pohjan olevan silmiinpistävän tasainen. Siinä
on taas yksi selkeä esimerkki elinympäristömme alituisesta
muutoksesta.
 |
| Vanha Härkätien linja johtaa suoraan vankilan alueen halki Ojoisten kylään. Puusilta on lähes idyllinen jopa tammikuun ankeassa säässä. Millainenkohan silta ylitti 1770-luvulla samaisen ojan? Oikealla Tampereentie nousee Larin-Kyöstin syntymäkodin muistomerkin ohitse kohti Hakalanniemeä ja Kirstulaa. Vanhat Ojoisten pellot ja entinen armeijan harjoituskenttä ovat metsittyneet tai kasvavat nyt kerrostaloja. |
 |
| Keskitalvellakin vesi ojassa vrtaa kuin minuutit ihmiselossa. Puurakenteiden rappiossa on jotain vertauskuvallista ajan kulumisesta. |
Vilkas liikenne paikalla
vaimenee ainoastaan yöksi. Ihmiset vaihtuvat, mutta paikka jatkaa
olemassaoloaan. Mikäli oman kiireensä keskellä tuskaileva
nykyihminen seisahtuisi hetkeksi vilkuilemaan ympärilleen, hän
saattaisi tavoittaa aavistuksen menneestä ja samalla havaita, kuinka
armottomasti nykyisyys on kouraissut tätä maisemaa.
 |
| Härkätien ja Tampereentien risteys tammikuisen päivän ankeudessa vuonna 2016. Kuvan keskiosassa näkyvät Kaupunginpuiston kiviportaat, jotka ennen olivat puiston pääsisäänkäynti. Talvisaikaan kulkija saattaa hiukan parhaiten erottaa maaston pinnanmuotoja. Kulkiessaan aikanaan Ojoisten virkatalostaan kaupunkiin maaherra Rehbinder kiinnittu huomiota kallioiseen mäkeen, josta alkoi havitella eurooppalaisten esikuvien mukaan yleistä puistoa. 1800-luvun maalauksista saamme jonkin aavistuksen siitä louhikosta, jota räjäyteltiin jo 1840-luvun lopulla. Maantie linjan pahimpien mäkien loiventamisen lisäksi siis itse puiton alue on kokenut melkoisen muutoksen, josta osaltaan kertovat kiviaidat ja tekorauniot. |
* * *
LÄHTEET:
Einar Palmunen. Ojoisten
latokartano ja virkatalo
Einar Palmunen. Hätilän
kylän ja kartanon vaiheita.
Hämeenlinnan
raastuvanoikeuden ja maistraatin pöytäkirjat 1694. HMA
Kunnallishistoriallinen
kertomus Hämeenlinnan kaupungista. [vuonna 1900]
Kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan toimittanut Tyko Hagman. →
Piirteitä Hämeenlinnan kaupungin historiasta.
Lindeqvist. Hämeenlinnan
kaupungin historia II. Ruotsin vallan aikana.
Wete
Myllymaa: Hämeenlinnan kaupunginosa historia - OJOINEN STORY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti