Hämeenlinnan
historiassaan Koskimies kuvailee, kuinka hurjaa menoa markkinat kaupungissa olivat 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Varsinkin
hevoskaupat vetivät väkeä aina Venäjältä saakka. Markkinaväkeen
sulautuivat niin tataarit, Itä-Karjalasta tulleet
kulkukauppiaat eli laukkuryssät kuin mustalaisetkin. Kaupanteon
ohella ihmisiä kiehtoivat kaikenlaiset sirkushuvit karuselleineen
ynnä muine silmänkääntäjineen. Toki markkinavuodet vaihtelivat
keskenään, joten kuulemma vuoden 1892 syysmarkkinat olivat
erityisen hiljaiset. Silti pikkukaupungin elämä suistui
markkinäpäivinä säännöllisesti liki kaaokseen.
 |
| Hämeenlinnan markkinat. Enok Rytkösen kuva on ilmeisesti otettu ennen vanhojen markkinoiden kieltoa. Kuvan lähde: Hämeenlinnan Lydia, kulkaisija Hämeenlinnan kaupunginkirjasto. http://lydia.hameenlinna.fi/items/show/810 |
Vaikka anniskelupaikat
olivat 1880-luvun alusta lähtien markkinain aikaan suljettuina, se
ei estänyt viinaa virtaamasta. Juopuneita toikkaroi kaikkialla.
Hevos- ynnä muut varkaat urakoivat. Hevosiaan hakkaavat humalaiset
ajelivat ihmisten päältä. Lehmä- ja silakkakauppoja tehtiin
Rantatorilla hevoskauppiaiden suunnatessa Poltinaholle, missä myös
kaikenlaisia pulloja ja kannuja ahkerasti kumottiin.
Vanhoissa teksteissä
mainitaan, ettei yleinen järjestys ja hyvien tapojen noudattaminen
olleet noina aikoina järin tyydyttävällä kannalla. Kaupungissa ja
sen ympäristössä kuljeskeli paljon irtainta väestöä, niin sotaväkeä kuin ”Myllymäen, Idänpään, Sairion ja Punaportin
proletariaattia”. Kunnollisen väen joukosta piti silmiin
kaikenlaista epäsosiaalista, juopottelevaa ja rikollista joukkoa:
”irtolaisia, pikkuvarkaita, markkinahuijareita mustalaisia ja
yleisiä naisia”. Koskimies mainitsee etenkin viimeksi
mainitut kaikkein näkyvimpänä ryhmänä. Suurin osa noista
naisista oli Tampereelta ja Helsingistä saapuneita poliisin
kirjoissa olleita prostituoituja, ns. ”tarkastusnaisia”. He
poikkesivat eri pituisilla visiiteillä Hämeenlinnassa ja pitivät
tukikohtinaan muun muassa Frengellin torppaa Punaportilla ynnä
Urpiaista ja Port Arthuria Myllymäessä. Vaikka venäläiset
sotamiehet olivatkin asiakaskunnan pääosana, lienevät muutkin
kulkijat päätyneet palveluita käyttämään.
Markkinoiden jälkeen
torin ympäristö oli suorastaan siivottomassa kunnossa
markkinamiesten tehtyä tarpeensa pihoihin ja porttikäytäviin.
Kaiken lisäksi paikalliset kauppiaat eivät paljon markkinoista
hyötyneet, mikä oli oikeastaan ollut asian laita jo aivan
kaupungin perustamisesta lähtien ulkopaikkakuntalaisten kauppiaiden
vallatessa paikat. Yleisen mielipiteen kerrotaan vaatineen markkinain
lakkauttamista silloisessa muodossaan. Kuvernööri von Ammondt
ehdotti niiden lakkauttamista vuonna 1882. Pitkällisten vaiheiden
jälkeen saatiin lopulta 8.8.1901 määräys markkinain
lakkauttamisesta seuraavan vuoden alusta. Hämeenlinnan vanhat
markkinat olivat aikansa eläneet.
Hämeenlinnan
Kauppayhdistys teki kuitenkin 1903 ehdotuksen toripäivien
järjestämisestä. Valtuusto teki siihen joitain korjauksia, ja
kuvernööri vahvisti uudet säännöt muutoksina vuoden 1898
poliisijärjestykseen.
Mikä sitten muuttui?
Koskimies kertoo, että Hämeenlinnassa pidettiin vuosittain neljät
tai viidet toripäivät, jolloin käytiin kauppaa viljalla,
hevosilla, karjalla sekä kotimaisilla tehdas- käsityö- ja
kotiteollisuustuotteilla ynnä maataloustuotteilla koko päivän.
Muilla aammatinharjoittajilla, kuten huvilaitosten pitäjillä ei
ollut enää oikeutta ottaa osaa toripäiviin. Pääsy oli evätty
myös ulkomaalaisilta kaupustelijoilta. Käytännön järjestelyjen
suhteen käytiin pitkällistä kiistaa Rantatorin ja Ison torin
välillä. Aluksi kauppa tahdottiin kokonaan siirtää Rantatorille,
mutta iso tori katsottiin paremmaksi paikaksi harjoittaa
ruokatavaroiden torikauppaa, joten valtuusto päätti 1908 jättää
torikaupan edelleen sinne.
Siistiytyikö
markkinameno uuden käytännön myötä? Vastataksemme tuohon kysymykseen voimme
seuraavaksi tarkastella, mitä kirjoitti Hämeen Sanomat syyskuun 24.
päivänä 1910. ”Markkina-aattona eli torstaina klo puoli 9
ajoissa illalla tapahtui Parolassa kamala werinäytelmä. Mainitun
kylän raitille oli, kuten tawallista, kokoontunut
joukko markkinawäkeä, joiden keskuudessa oli viinasaksoja,
tappelupukareita y. m. Ennenpitkää syntyikin hirmuinen tappelu,
jossa tietysti aseena käytettiin puukkoa”, aloitti sanomalehti
juttunsa.
Markkinahumu äityi siis
perin hurmeiseksi vielä 1910-luvullakin. Mainittuna syyskuisena päivänä
pahimmat vammat sai kolme torpparinpoikaa, yksi Tammelasta ja
veljekset Kalvolasta. Toinen veljeksistä sai suuren puukoniskun
kainalonsa alle ja toisen keuhkoihinsa päätyen makaamaan vakavassa
tilassa sairaalaan. Toinen kalvolalaisista haavoittui käteensä.
Tammelan hurjan olkapäähän lyötiin puukko pystyyn. Mukana
tappelussa oli kolmaskin mies Kalvolasta saaden lieviä
ruhjevammoja. Viidentenä riehuneelta viilleltiin puukolla takki.
Paikalle saatiin tohtori Anthoni ja sairaanhoitaja, jotka antoivat
tarvittavan ensiavun.
Puukottajiksi epäiltiin
lisäksi vielä kahta miestä, toista Hattulasta ja toista
Lempäälästä. Heidän kerrottiin kaupitelleen pirtua
markkinaväelle. Samassa Parolan kylässä ammuskeltiin haulikoilla
ja revolvereilla ihmisten asuntojen seiniin.
Vaikka paikalla oli
toistasataa henkeä, ei kuitenkaan kukaan uskaltanut ottaa
puukkosankareilta aseita pois. Hattulalainen pirtukauppias vangittiin
sittemmin perjantaina Rantatorilla toisen ollessa jutun ilmestyessä
edelleen karkuteillä.
 |
| Tästä kartan osasta näkyy hyvin reitti pohjoisesta ja luoteesta Hämeenlinnan markkinoille 1800-luvun alussa. Samat reitit olivat todennäköisesti käytössä vielä vuosisadan lopulla. Hämeenlinnan ympäristö, kokoelma Rekognosointikartat 1776-1805; osa kartasta, jonka tuottaja on www.vanhakartta.fi <http://www.vanhakartta.fi> ja Jyväskylän yliopiston julkaisu- arkisto. Pysyvä linkki tähän tietueeseen: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908073518 NAPSAUTA KUVAA SAADAKSESI SEN SUUREMMAKSI. |
Toisaalla samassa
sanomalehdessä mainitaan vielä Parolan puukotusten lisäksi
Myllymäessä tapahtuneen myös puukkohippoja.Viinanmyyjiä oli
enimmäkseen tuloksetta jahdattu. Hevoshuijareitten kauppoja poliisi
joutui purkamaan, mutta varkauksia sen tietoon ei ollut tullut.
Markkinayötä kaikkiaan 25 miestä sai viettää putkassa.
Sanomalehti päättääkin selontekonsa toteamalla elämän syyskuun
1910 markkinoilla olleen ”tawallista riwompaa”. Juopuneita ja
tyhjäntoimittajia oli ollut kuulemma runsaasti liikkeellä.
Nykylukijalle jää hiukan epäselväksi, mitä Parolan kylää
lehti jutussaan tarkoittaa, Hattulan vai Hämeenlinnan maalaiskunnan.
Toisaalta muun muassa vuodelta 1855 olevassa ns. Kalmbergin
kartastossa näkyy juuri se Parolan kylä, jonka kyläkeskus
sijaitsi Viisarin tienoilla eli lähinnä nykyään Pikku-Parolana
tunnetulla alueella. Jutun otsakkeenahan oli myös ”Hämeenlinnan
markkinaelämää”.
Yhtä kaikki, Mierolan
suunnasta kaupunkiin johtanut maantie keräsi maaseudun väkeä
markkinamatkoille, jotka olivat usein kaukana leppoisista.
* * *
LÄHTEET:
Y. S. Koskimies.
Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944.
Hämeen Sanomat 24.9.1910
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti