Tiiriönmäeltä ja suon laidalta

Hämeenlinnan maalaiskunnan Parolan kylä muodostui viiden kantatalon ympärille. Ne olivat Kiltti, Pietilä, Mäkelä, Eskola ja Klemola. Lisäksi ainakin Mäkelällä ja Eskolalla oli torppareita. 1800-luvulla jokaisessa kylässä oli myös kymmenittäin tilattomia, mäkitupalaisia ja muonamiehiä, joten vanhan kylän alueella nökötti aikanaan lukuisia mökkejä, joista viimeiset ovat saaneet luhistua sekä asuntoalueen että teollisuus- ja liiketonttien puristuksessa.

Vanhan mökin ikkuna tarkkailee nykypäivän elämänmenoa.

Teoksessaan Vanajan historia III Vilkuna kirjoittaa, että ”Parolan kylän mäkitupalaiset tekivät 1910-luvulla vuokrasopimuksia, joihin sisältyi vaihtelevasti isäntätaloon tehtäviä miehenpäiviä, naisenpäiviä ja rahaa. Vuokra voitiin sopia myös pelkästään rahalla maksettavaksi”. Tehtävänä saattoi olla vuodessa esimerkiksi 22 ½ miehenpäivää ja 22 ½ naisenpäivää tai niiden lisäksi vielä 50 markkaa. Maalaiskunnan arkistosta olen löytänyt pöytäkirjoja, joiden mukaan vuokra-alueiden lunastusvaatimukset eri puolilta maalaiskuntaa tulivat ajankohtaiseksi 1930-luvun lopulla. Hämeenlinnan maalaiskunnan asutuslautakunnan pöytäkirjassa vuoden 1939 tammikuulta mainitaan yhteensä kolmetoista nimeä, joten mainittujen vuokrasopimusten alaisen väestön osuus vielä tuolloin oli sangen huomattava.

Osa Ojoisten latokartanon maita esittävästä kartasta, jonka on laatinut maanmittari Pehr Kiellman
1778-1779, kartta piirretty 1792. Vasemmalla iiriönpelto ja Tiiriönniemi. Peltojen ja niittyjen
halki kohti Hämeen linnaa ja Pyövelinmäkeä johtaneet maantiet näkyvät hyvin kartassa.
Kartta: Hämeen läänin maamnmittauskonttorin arkisto I, Hämeenlinnan maakunta-arkisto

Aivan vaaratonta maatyökään toki ei ollut. Hämeen Voima kirjoitti 11.6.1910, kuinka onnettomasti eräälle Mäkelän rengille oli käynyt. Ollessaan pellolla äestämässä renki kompastui ja teloi oikean kätensä äkeen piikkeihin. Ruhjoutunut käsi oli ranteesta katkaistava. Melkoinen isku siis kohtasi vasta kaksikymmenvuotiasta nuorta miestä.

Helinin mökki luhistuu hiljalleen unohdettuna Viisarintien
ja Parolantien välissä. Samalla katoaa jälleen yksi merkki
menneestä Parolan kylästä.

Nyttemmin maalaiskylä on kadonnut. Tiiriönmäen asutukselle oli moottoriradan rakentaminen 1966 lopullinen isku. Nyttemmin villiintynyt metsikkö radan kupeella kätkee sisäänsä niin muokatut vallit kuin vanhojen pihapiirien jäänteitä. Monta pihapiiriä Pullerinnäeltä aina Tiiriönmäkeen asti sai väistyä rakennustöiden alettua. Jokunen omenapuu näyttäisi vielä sinnittelevän muistona entisistä ajoista.

Lapsuudenkotini Tiiriössä purettiin jokunen vuosi sitten kauppaliikkeen tieltä. Hätkähtäen olen viime aikoina aprikoinut, että tuo tuona aikakautena lähellä kotitaloa sijainnut mökki taitaa yhä nököttää kuin unohtuneena pusikkoon Parolantien ja Viisarintien väliin. Kyseessä oleva mökki tunnetaan Helinin mökkinä. Teoksessa Rinkelinmäeltä Viisarille kerrotaan siinä asuneen Ida Helinin poikineen. Sama kirja mainitsee myös Kaupunginhotellin portsarina toimineen Lauri Helinin, joka oli aikanaan kaupungissa tunnettu persoonallisuus.

Asutuksen jäänteitä Tiiriönmäessä. Kivilatomus moottoriradan vallin reunalla ja vanhoja omanapuita Helinin
mökkiä vastapäätä. Välissä Viisarintie, osa entistä Härkätien valtaväylää matkalla kohti Viisarin risteystä,
joka on joka on jossain oikeanpuoleisesta kuvasta katsoen vasemmalla.

Vanha metallisanko jossain entisillä Tiiriönmäen piha-
mailla. Se on kuin manan maille kiiruhtaneen vanhan
polven kiireessä taakseen jättämä.

Eläessäni varhaislapsuuttani Tiiriössä en toki kyennyt hahmottamaan seudun asukkaiden taustoja tai sosiaalista asemaa. Ympäristöni oli monin tavoin suojattu, oma elinpiirinsä erillään jostain etäältä vähitellen lähestyneestä kaupungista erillään. Varhaisimpia muistikuviani hallitsivat suopellot ja maantien laidassa ollut maitolaituri, joka sangen pian sai vaihtaa paikkaan jonnekin lantalan viereen. Suon valtaoja oli vallihauta, jonka yli piti keinotella tavalla tai toisella päästäkseen ihmettelemään suonsilmäkkeiden väliin jääneitä kannaksia. Suon kulmalla kohonnut tukeva mänty oli ensimmäinen näköalatorni, josta saattoi tarkastella lähiseutua. Oma lukunsa oli Rautasen pappa, joka Härkätietä kulkiessaan kukkui kuin käki. Hän asui kuulemma jossain Pullerinmäen ja Tiiriönmäen välimailla. Mieleni syviin lokeroihin on painunut tuo kukkuminen sen kaikuessa jostain sireeniaidan takaa. Sittemmin mieleen ovat painuneet muun muassa Parolantien jatkaminen Pullerinkentän kulmalta luoteeseen.

Vaikka luonnonvoimien mahtavin valonäytös on sittemmin seitsemänkymmentäluvulla sattunut kohdalleni Rengossa, näyttävimmät, monihaaraiset salamat olen havainnut eräänä iltana piirtymässä Hattulan suunnan taivasta vasten. Näköala Tiiriön suon ylitse oli tuolloin vielä sangen avara ja laakea kauaksi kohti pohjoista. Vuodenajat olivat tuolloin myös selkeät eli talvella oli runsaasti lunta, jota vastaan pelloilla seisoivat lumiaidat. Alkukeväästä hohtivat hanget. Ensimmäiset pajunkissat olivat merkittävä havainto. Hassuna toteamuksena nousevat esille myös muistikuvat ensimmäisistä mandariineista. Niitä sai ainoastaan tiettynä, lyhyenä aikana vuodesta.

Suomen taloudellinen kartta 1:100000 = Finlands ekonomiska karta 1:100000 - Lehti = Blad IV:5,
Tampere. Kartta on vuodelta 1922. Sen oikeassa alalaidassa näkyy juuri Hämeenlinnan maalaiskylän
Parola. Karttaan merkitty Tiiriö on ilmeisesti Lampisen Tiiriö, sillä isoisäni perusti tilansa vasta
1940-luvun alussa. Kartta antaa selkeän kuvan siitä, kuinka tiheä asutus Tiiriönmäessä ja yleensä
nykyisen moottoriradan ja Kahtoilammen itä- ja koillispuolella tuohon aikaan oli.
Kuva Doria.fi. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2015-00007776.

Selkeä merkki aikakauden muuttumisesta oli varmaankin moottoriradan valmistuminen. Ensimmäisten vuosien kisat taisivat olla varsinaista sirkusta. Kisavieraat jättivät autojaan mitä mielikuvituksellisimpiin paikoihin. Radan pääsuoran jälkeinen kaarre ennen varikkoa oli sellainen paikka, jota saatoin kotoa huoneeni ikkunasta tähystää kilpa-autojen vilahtaessa kerta toisensa jälkeen. Ronnie Pettersonilla oli muistaakseni keltainen auto, jonka hyytyminen pääsuoralle on jotenkin jäänyt mieleeni. Petersson itse on jäänyt mieleen lähinnä vuonna 1978 Monzassa tapahtuneen kuolemansa vuoksi.

Tiiriön lehtikuusi kuvattuna maaliskuun lopulla 2005.
Vuodet olivat kuluneet ja sen latvus tavoitteli korkeuksia.
Taustalla risteyksen toisella puolella häämöttää Tiiriönmäki.

Minulle Tiiriö on aina ollut lähinnä ensimmäinen lapsuudenkoti rakennuksineen, eläimineen, peltoineen ja soineen. Vasta vuosia myöhemmin olen oivaltanut, että Tiiriöitä on ollut kaksi eli isoisäni 1940-luvulla perustama ja sitten naapurin Lampinen, josta meillä toki käytettiin vain nimitystä Lampinen, joka teki kaikenlaisia autokorjauksia ja hitsaustöitä. Muutto pois maaseudulle ei niinkään ole jäänyt selkeänä mieleen, sillä uusi ympäristö Rengossa imi mukaansa. Silti vuosikausia kaikki lapsuuteeni jotenkin liittyneet uneni näin juuri Tiiriöstä. Vaikka seutu on muuttunut rajusti tai ehkä juuri siitä syystä, säännöllisesti kulkiessani Tiiriönsuon laitamilla, vanhat muistikuvat pyrkivät mieleen ja silmä etsii haihtuvia merkkejä ajasta, joka ei koskaan palaa. Vahva symbolinen vaikutus kymmenisen vuotta sitten oli lehtikuusen kaataminen entiseltä kotipihaltamme. Itse en tuohon puuhun tainnut juuri lapsena kiinnittää huomiota silloin kun isä sen Rengon perämetsästä lajinsa ainoana, ilmeisesti linnun siementämänä tuomena siirsi nurmikkomme laitaan juuri vähän ennen kuin muutto kaupungista tuli ajankohtaiseksi. Jos se olisi jäänyt alkuperäiselle paikalleen, se saattaisi yhä kasvaa. Sittemmin palattuani kantakaupunkiin sain vuosikaudet ohikulkiessani seurata tuon puun vankistumista. Se oli kuin muistutus ajasta, jonka olin ollut poissa Tiiriöstä.

Nyt ovat uudet ajat ja uudet ihmiset. Jo kauan ennen omaa eloani paikallaan nököttänyt Helinin mökki luhistuu hiljakseen viimeisenä selkeänä muistutuksena vanhasta menosta. Ihmekös se sitten, että itsensäkin alkaa jo kokea vanhentuneeksi ja yhä vieraammaksi tälle elämänrytmille?

* * *

LÄHTEET:

Vilkuna. Vanajan historia III

Salokannel. Vanajan kirja II

Anneli Kiuru et al. Rinkelinmäeltä Viisarille – Muistoja Hämeenlinnan maalaiskunnan viimeisiltä vuosikymmeniltä.

Hämeenlinnan maalaiskunnan arkisto. HMA

Hämeen Voima 11.6.1910