Kotiarkiston kätköistä

Tämä blogi on varsinaisesti ollut tarkoitus aloittaa vasta kuukauden tai kahden kuluttua, mutta tarkemmin ajatellen esityksen muovaaminen on ollut hyvä panna alkuun näin ajoissa jutuilla, jotka ovat selkeä osa kirjoittajan omaa historiaa. Sitä kautta kokonaisuuden hahmottaminen alkaa vähitellen ja tunnustellen.

Joenhiisi aloittaa bloginsa kuvalla, joka on yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Tämä oletettavasti 1970- ja 1980-lukujen taitteessa otettu kuva kuvastaa juuri sitä, mistä vanhoissa maisemavalokuvissa on kyse. Kuva löytyi vanhojen papereiden joukosta ja sen katseleminen tuo mieleen pyörälenkin, joka vei Rengosta Janakkalaan. Tarkkaa paikkaa on mahdotonta nyt muistella, mutta se sijaitsee vanhan kiolmostien länsipuolella lähellä aluetta, jota moottoritie myöhemmin halkoi. Virtaako tässä Heinäjoki? Hiisi tarkistanee asian.

Tämä kuva nostaa mieleen viileän toukokuisen aamun, jolloin usva viipyi kauan peltojen ja metsänreunojen yllä. Joenhiisi muistaa vanhan pyörän ja koiran, joka säntäsi perään tienvarren pihalta. Kevään tuoksut olivat voimalliset, ja maisema tyhjä ihmisistä ja niin täynnä kaikkea muuta. Lintujen laulu ja maiseman ajattomuus nousee mieleen. Samalla ei voi välttyä haikeudelta ihmisen ollessa niin lyhytaikainen ilmiö töytäillessään mantujen halki. Ellei olento koskaan seisahdu maisemaansa hän ei voine havahtua huomaamaan itsekkäiden pyrkimystensä tuhoisaa mielettömyyttä.

Joenhiisi aikoo tulevana kesänä etsiytyä tarkastelemaan, mitä tästä näkymästä on jäljellä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Tämä on taasen silta lähellä Janakkalan kirkkoa. Sille tultaessa piti ylittää kolmostie ja ohittaa lehtikuusimetsä, joka kesäisin hohti huikaisevan vihreänä. Kuinka monta vuotta tuostakin matkasta jo on? Sillan löytäminen tuskin vaikeata on, mutta mielenkiintoista tulee olemaan verrata muuta ympäristöä.