Hiilihappokylpyaineita, lääkeyrttejä, ruumiinhoitoa ja rukouksia

 

Mitä kaikkea onkaan ollut löydettävissä apteekkari Ölanderin talosta

 

Mitä varhaisempiin aikoihin ajatuksissamme hapuilemmekaan sitä vankemmin noihin mielikuviin astuu jonkinlaista alkemiaa porisevien ja kuplivien patojen ynnä lasiputkien ääressä. Samoin entisaikain apteekkarit oppipoikineen ovat varmasti olleet tietynlaisen pelonkin sekaisen hämmästelyn aiheina viljellessään palstoillaan monenmoisia outoja kasveja. Ajatus hämäristä touhuista ei ole niinkään villi, sillä aikanaan asiakkaat saivat itse seurata lääkeaineittensa viimeistelyä myyntitilojen pöydillä. Vilkaisu apteekkarien laboratorioihin olisi vielä epäilemättä vahvistanut vaikutelmaa noituudenomaisesta puuhastelussa merkillisten voimien ja aineosien kanssa.

 

Maailman kuuluuisin apteekkari lienee Shakespearen teoksessa Romeo ja Julia. Kuvassa Cavendish Morton, 1909.
Kuva: Wikimedia Commons.

 

Epäilemättä jotkut saattoivat suhtautua apteekkareihin jopa jotenkin pelonsekaisin tuntein. Käsitteliväthän he suoranaisia myrkkyjä, jotka pieninäkin annoksina ja käytettyinä väärin tuottivat silkan kuoleman. Hämeenlinnalaisilla oli taatusti vielä 1900-luvun alussa muistissa lehtori Sainion murha, jossa hänen rouvansa oli hankkinut strykniinin Pomoellin apteekista. 

Ölanderin apteekki Hämeenlinnan torin luoteiskulmassa 1910-luvulla.
Kuva: Hämeenlinnan Lydia/ Hämeenlinnan kaupunginkirjasto

Hämeenlinnan apteekeista olisi varmasti monenmoista kirjoitettavaa unohtamatta Elias Lönnrotia, mikä varmasti olisi useammankin kirjoituksen arvoista. Jotain on näemmä luettavissa myös Tori-Apteekin sivuilta. Tämän kirjoituksen pontimena on ollut osaltaan Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkistosta löytyvä hämeenlinnalaisen apteekkari Alfred Ölanderin lääke- ja apteekkikirja. Hämeenlinnan kuuluisia vuoden 1911 laulujuhlia varten kootussa teoksessa Hämeenlinnan liike-elämä ja liikkeet kuvaillaan mainittua apteekkia muun muassa näin:

”Alfr. Ölanderin Apteekki on paikkakunnan vanhin ja samalla virallinen piirikunnan apteekki. Sen perusti v. 1753 apteekkari J. M. Tingelund. Puolentoista vuosisadan kuluessa on apteekilla ollut 9 eri omistajaa, m. m. lahjoituksistaan yleisesti tunnettu apteekkari Anders Svahn (lahjoittanut m. m. Hlinnan kaupungin lääkärin kustantamiseksi, kirkolle ja koululle, sairashuoneelle y. m. yht. noin 12,500 riikintaalaria). Vuonna 1899 siirtyi apteekkioikeudet sen nykyiselle omistajalle apteekkari Alfr. Olanderille.”

Kyse on siis täkäläisittäin merkittävästä paikasta. Palatakseni vielä noihin maallikon silmin liki alkemistisiin puuhiin on syytä jatkaa vielä hiukan Ölanderin apteekin esittelyä opaskirjassa, sillä

”Nykyinen omistaja on jo monta vuotta laboratooriossaan valmistanut lääke-kylpy-aineita suuremmissa määrin. Se on ainoa erikoisliike maassamme, jolla tulee olemaan yhä suurempi merkitys mikäli lääkärit ja yleisö enemmän huomaavat erilaisten kylpyjen suuren merkityksen. Ölanderin hiilihappo- y. m. lääkekylvyt ovat tulleet tunnetuksi ympäri maan, jopa ulkopuolellakin.”

 

Maallikolle Ölanderin lääkekirjassa antoisinta ovat apteekkitilojen pohja-
piirrokset. Tässä laboratorio- ja kellaritilat
vuonna 1903. (NAPSAUTA HIIRELLÄ KUVAA SUURENTAAKSESI SITÄ)
Kuva Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto

 

Apteekin ullakkokerros niin ikään vuonna 1903.
(NAPSAUTA HIIRELLÄ KUVAA SUURENTAAKSESI SITÄ)
Kuva Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto

 

Turun Apteekkimuseossa pääsee hyvin menneen ajan apteekkitunnelmaan. Tällaista vahvaa 1800-luvun
ilmapiiriä on varmasti ollut yhä 1910-luvun pikkukaupungin apteekissa. Katsoja voi miltei kuulla
korvissaan hevoskärryjen äänet ikkuna takaa.

Lääkekirjan oheen liitetystä tonttikartasta ilmenevät Ölanderin toimintaan
liittyneet tontit 1900-luvun alun Hämeenlinnassa. ne on ympyröity punaisella.
(NAPSAUTA HIIRELLÄ KUVAA SUURENTAAKSEI SITÄ)
Kuva Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto

Valveutunut ja aikaansa seurannut on jo
1800-luvun lopulta voinut lukea Euroopan
kylpylälaitoksista ja alkaa haaveilla
uusista terveyskäsittelyistä. Tässä on
esimerkkinä kuva julisteesta, jossa
mainitaan kylpyläkaupunki Bad Mergentheim.
Kuva: Wikimedia Commons

 Jo ainakin vuonna 1910 ovat suomalaisetkin saaneet Terveydenhoito lehdestä lukea A. J. Hällströmin kirjoituksen Halpahintaisia kylpylaitoksia joka pitäjään, missä tämä esittelee eri kylpymuotojen etuja mainiten erityisesti suolakylvyn, mäntykylvyn, hiilihappokylvyn, liisekylvyn, ja happikylvyn. Lisäksi Hällström kertoo vielä erilaisista kneipp-kylvyistä, ”joita voidaan valmistaa aivan yksinkertaisilla apuneuvoilla, kuten, ruiskukannun ja ämpärin eli sankosen avulla. Höyrykaapin, muurahaiskylvyn ja ryöppykylvyn saamme myöskin aikaan verrattain helposti ilman suuriakaan kustannuksia.”

Olavin kylpylaitos Savonlinnassa mainosti Hämettäressäkin 19.5.1910 ”kaikkia nykyaikaisia kylpyhoitoja", joten uusimmista alan virtauksista saivat hämeenlinnalaisetkin siis tuoreeltaan lukea. Jos kirjakaupasta sai vielä käsiinsä vuonna 1907 julkaistun maisteri A. Salavan teoksen Paras kotilääkäri ynnä koti-apteekki, saattoi oppia mun muassa: Kalmojuuresta (Acorus calamus L.) seuraavasti:

”Tämän kasvin juuri on koiruohon kanssa kaikkein parasta vatsalääkettä; sitä juodaan kupillinen aamulla ennen syömistä ja saman verran illalla ennen maatamenoa. Toht. Schilling kirjoittaa kalmojuuresta: saaden samalla aikaan suloisen lämmön tunteen vatsassa, lisää se ruokahalua ja on siis luettava yksinkertaisempien ja eniten ruokahalua herättävien apukeinojen joukkoon” Kalmomuurta käytetään vielä parantamaan monia tauteja, kuten luulotauteja (hypokondriaa) happi- ja kaasumuodostusta, luuvaloa y. m. Ulkonaisesti sitä käytetään kylvyissä . Riisitautia potevia lapsia kylvetetään vedessä, missä on 60-80 gr kalmojuurta. Teehen sekoitetaan 10-15 gr kalmojuurta ½ vesilitraa kohden.”

Luontoportti kertoo kalmojuuren tulleen Himalajalta tai Kiinasta tataarien mukana Eurooppaan 1500-luvulla. Kasvin nimi on synkkä, mutta sitä on pidetty monikäyttöisenä lääkekasvina, jonka juurakonpaloja pureskelemalla on uskottu voitavan suojautua tartuntataudeilta ruttoa myöten. Lisäksi historiallisten romaanien mukaan kasvilla on ollut osansa linnojen ilmanraikastimena munkkien vaaliessa sitä lääkekasvimaillaan.

 

Ölanderin apteekin mainos Hämettäressä 30.5.1914 antaa jonkinlaisen kuvan kylpyainesten tarjonnasta.

 

 

Jo Hämeen Sanomista 19.12.1902 hämeenlinnalaiset saivat lukea Ölanderi  rohdosvalikoimasta.

  Euroopassa mainostettiin vuonna 1905
  Bad Nauheimin kylpylätippoja ynnä
  terveysyrttikatkeroja
  kuva: Wikimedia Commons

Jo yllä on tullut mainittua Ölanderin erikoistuneen muun muassa hiilihappokylpyihin. Menetelmää ei ole täysin tieteellisesti tunnustettu. Erään määritelmän mukaan hiilihappokylvyt ovat ”balneoterapiahoidon muoto ja viittaavat kylpyihin, joiden hiilihappolähteen hiilidioksidipitoisuus on vähintään yksi gramma kilogrammaa kohti vettä. Terapeuttisesti käytetty hiilidioksidilähde voi olla luonnollista tai keinotekoista alkuperää. Balneoterapeuttisessa [kylpyhoito, kylpylähoito] käytössä käytettyjä kylpylisäaineita kutsutaan usein hiilihappokylvyiksi.”

Jo 1910-luvulla esitettiin selkeitä varauksia moisia kylpyjä kohtaan. Muun muassa Suomen sairaanhoitajaryhdistyksen aikakauslehti Epione kirjoitti helmikuussa 1915:

”Aivan omituinen sijansa on hiilihappo- eli n. s. Nauheimer-kylvyillä, joita käytetään erityisesti sydäntaudeissa. Niiden tavallinen lämpö on 34°—-29°, mutta ne tuntuvat lämpimiltä, kun senlämpöinen hiilihappo tuntuu lämpimältä. Vuoroin viileän veden, vuoroin lämpöisten hiilihappoporeiden kosketus ihoon aiheuttaa omituisen vaikutuksen verisuoniin ja sydämeen, joista lähinnä seuraa lisääntynyt verenpaine ja sydämen vahvistuminen. Hiilihappokylvyt ovat hyvin tehokkaita eivätkä suinkaan vaarattomia kylpyjä. Siitä syystä niitä aina on annettava asiantuntevan lääkärin tarkasti valvoessa. Happokylvyissä kehittyy vedessä kemiallisten ainesten avulla happoporeita; ne kylvyt alentavat verenpainetta ja vaikuttavat sydäntä säästäen; hermostoa ne hyvin rauhottavat

Vesihoito täytyy siihen erityisesti valmistuneen henkilökunnan toimittaa. Valitettavasti moni vesiparannus on jäänyt onnistumatta, monta turmaa tuotettu ja vesiparannustaidon arvo usein kärsinyt siitä, että hoito on uskottu taitamattomille. Samoin kuin lääkäri, sairaanhoitaja ja kätilö tarvitsee erikoisvalmistuksensa, niin kylpyparannustaitokin tarvitsee tarpeellisen opin käyneen ja valmistuksensa saaneen ammattilaisen. Ja sama on sääntö tässä kuin muussakin, ettei siihen jokainen pysty eikä jokaisella ole siihen tarvittavaa taipumusta.

Varsin valitettava on, että äsken mainittuihin totuuksiin niin vähän huomiota maassamme kiinnitetään. Täällä näyttää kuka hyvänsä voivan potilaille määrätä kylpyjä ja niitä kylvyillä hoitaa. Niinpä esim. hyvin arkaluontoista eikä suinkaan vaaratonta kietomishoitoa antavat monin paikon henkilöt, joilla ei ole etäisintäkään aavistusta koko asiasta, sitäkin vähemmän siihen tarvittavia tietoja. Kerrassaan alakuloiseksi painaa mielen nähdessä sellaisia omaatuntoa ja vastuuta vailla olevain ihmisten hutiloimisen ja keinottelun seurauksia.”

 

Eipä vaikuta yksinkertaiselta toimenpiteeltä tuo hiilihappokylpy. Kenties kokeilumielisen apteekkiasiakkaan tulisi sen sijaan kokeilla vaikkapa Ölanderin niin ikään mainostamaa männynhavu-uutosta ja -öljyä. Männystäkin mainio maisteri Salava osaa kertoa:

”Sen, jolla on keuhkotaudin oireita, tulee paljon oleskella mäntymetsässä ja vetää siellä suu suljettuna täysin siemauksin henkeä sisäänsä, sillä heikoilla hengityselimillä varustetuille henkilöille on havupuiden henki terveellistä. Yleisesti tunnettuja ja kiitettyjä ovat n. k. Havukylvyt (katso kylpyjä!). Ne parantavat kaikellaisia rauhastauteja, ihottumia, reumatismia, luuvaloa, jäsenten kankeutta, vesitautia j. n. e. - Nuoria kasvannaisia, männynkerkkiä, käytetään myös sisällisesti samoja tauteja vastaan kuin kylpyjäkin siten että ne leikataan pieniksi ja keitetään vedessä, jota lusikallisittain nautitaan – Havumetsäilmaa saadaan huoneeseen, jos sekoitetaan yhteen litraan vettä muutamia tippoja tärpättiöljyä”.

No niin. Sitten ne kylvyt, joihin maisteri tekstissään viittaa eli männynhavukylvyt:

”Kylpy valmistetaan siten, että sekoitetaan 1-1 ½ kg havuneulasia 2-3 litraan vettä, joka sitten keitetään ja kaadetaan kylpyammeeseen. Tällainen kylpy ei saa kestää kauemmin kuin ½ tuntia ja havuveden lämpömäärä ei saa olla korkeampi kuin 27 astetta Reaumuria.”

 

Kuhne-kylpyjä Karjalan kannaksella sijainneessa Kirvun luonnonparantolassa oletettavasti 1910-luvulla.
Kuva: Wikimedia Commons

Nyt arvoisa lukija saattaa ihmetellä, että mikä pahuksen Reaumur. Kyseisellä asteikolla lämpötilat alkavat veden jäätymispisteestä, joka pitäisi olla 0 °Ré = 0 °C. Réaumur-asteikon lukemat voidaan muuttaa siis helposti Celsius-asteikon ja kelvin lukemiksi.

Ajatellessaan terveydenhoidon asiantuntijoiden varoituksia poloinen apteekin asiakas saattaa hyvinkin tyytyä vanhoihin koeteltuihin aineksiin vanhoja vaivoja varten niin kuin hunajaan monenmoisia syksyn hengitysvaivoja vastaan. Silti aatos hiilihappokylvyistä tai kylvyistä ylipäänsä voi kaivertaa mieltä, sillä onhan sitä mainostettu ja juuri apteekkari Ölander kuuluu olevan sen tarveaineiden johtavia toimittajia. Sattumoisin elokuussa 1911 Tuomelan lepokoti aivan rautatieaseman tuntumassa on juuri muutettu kylpylaitokseksi, jossa tamperelainen lääkäri A. B. Mäkkylä ottaa vastaan sairaita ja vastaa hoidoista. Koska yleinen mielenkiinto etenkin Louis Kuhnen lanseeraamista parannustavoista on ollut nousussa, voisi apu kolotuksiensa kanssa vaappuvalle ihmispololle löytyä sieltä ja varmuus koko hiilihappotouhusta?

 

Kaikenlaisten kylpyainesten lisäksi myös tuttua ja taattua lääkitystä syksyn ja talven koettelemuksiin oli
toki saatavilla Ölanderin apteekissa. Hämetär 18.12.1915.

Myös Hämeen Sanomat on tarttunut asiaan haastatellessaan mainittua lääkäriä 3.8.1911. Asialle antaa omaa lisävivahdettaan toimittaja todetessaan paikan olleen aiemmin jonkinasteisesti tunnettu ”kuhnelaisena luonnonparantolana”.

Toimittaja aloittaa suoraan kysyen, onko tohtori Mäkkylä Kuhnen kylpyjen kannalla. Tohtorin mukaan menetelmästä on joissain tapauksissa ollut kylläkin apua, muttei hän yleisellä tasolla tunnu sellaisia kylpyjä suosittelevan. Itse asiassa tohtori vastustaa niiden runsasta käyttämistä. Hänen mukaansa Kuhnen kylvyt ovat vaarallisia heikoille kuluneille ihmisille. Ne ovat voimia vaativia kylpyjä. Ihmisen on oltava jokseenkin terve kestäkseen käsittelyn. Toki ne [kylvyt] sopivat terveille virkistäytymiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen.

Samassa yhteydessä tohtori Mäkkylä toteaa suoraan kysyttäessä, ettei Tuomelan kylpylaitoksella ole sopivaa paikka mainituille hoidoille, vaikkei voi täysin niitä kieltääkään. Kasvisruokavaliosta puheen ollen tohtori asettuu suomaan moisen potilaan hyvinvoinnin vaatiessa, mutta sallii molemmat [kasvis- ja sekaruokavalion]. Tuomelan kylpylaitoksessa ei suunnitella täydellistä kasvisruokavaliota, vaan toteutettaneen kaksi pöytää, toinen kasvisravinnolle. Potilaat saavat syödä kummasta haluavat. Toki ruokavalio määritellään niille, joiden aineenvaihdunta moista vaatii.

Jo elokuussa 1911 Tuomelassa on saatavilla kaikkia tavallisimpia kylpyjä, joita kohtuudella tavallisilta kylpylöiltä odotetaan. Myös lääkitystä käytetään muiden kylpylaitosten tapaan. Keuhkotautisia ei kuitenkaan oteta vastaan niin kuin ei tarttuvia tauteja (kuten sukupuolitauteja ym) potevia. Erittäin hernostuneitakaan ei oteta, mutta muuten potilaaksi hyväksytään kaiken ikäisiä. Kylpylaitos pyritään mahdollisuuksien saattamaan toimimaan ympäri vuoden. Tässä kylpylaitoksessa ei ole tarkoitus luottaa yksinomaan veteen eikä kasveihin. Tarkoituksena on käyttää kaikkia tarjolla olevia parannuskeinoja. Tohtori Mäkkylä uskoo sen olevan laitoksen menestykselle otollisinta yleisön saadessa siten parhaan hyödyn. Kaikkien laitokseen tulevien on käytävä lääkärintarkastuksessa tarttuvien tautien ehkäisemiseksi. Myös kuhnelaiset voivat omalla vastuullaan olla laitoksessa osallistuen silti lääkärintarkastukseen. Pakkoa hoitoihin ei silti ole, vaan hoidot voi itse valita. Aurinkokylvyt tulevat kuulumaan laitokasen parannuskeinoihin.

Laitosta on aikomus tulevaisuudessa laajentaa nykyisen 30 potilaan kapasiteetista. Suunnitteilla on jopa kivinen kylpylaitois. Tekniseltä puolelta on aikomuksena hankkia keskuslämmitus ja sähkövalo.

 

Tuomelan kylpylaitos mainosti toimintaansa jo kesällä 1911. Tässä ilmoitus Hämettärestä 29.7.1911.

 

 

Hämetär 12.8.1911.

 

 

Mainio opaskirjasemme Hämeenlinnan liike-elämästä ja liikkeistä vuodelta 1911 tietää toki kertoa kahdesta muustakin kylpylaitoksesta:

Ensinnä mainitaan leskirouva Anna Wathinin kylpylaitos, joka on perustettu vuonna 1885. Aiemmin pienenä saunaliikkeenä toimittuaan se on laajennettu 1895 rakentamalla uudestaan ajanmukaiseksi. Ollen ainoa kylpylä varsinaisen Hämeenlinnan alueella se sijaitsee omassa talossaan, Hallituskatu 98. Asiakkaitaan se palvelee joka päivä klo 2-10. Tarjolla on sekä halvempia että kalliimpia kylpymuotoja, amme-, höyrykaappi jne.

Myllymäestä löytyy vielä rouva Ida Lautelan vuonna 1905 perustama ja juuri 1911 herra J. Ranttilalle siirtynyt laitos, jossa pääsee kylpemään joka päivä niin huokeasti kuin tilauksesta perhesaunassa ja muissa kylvyissä, jotka ovat esittelyn mukaan saavuttaneet suosiota.

Kylpyläelämä Hämeenlinnassa on ilmeisesti vuonna 1911 tietyssä nousussa kaupungissamme, koska lehdenlukija on saattanut jo helmikuun puolivälissä ainakin Hämeen Sanomista nähdä kutsun Hämeenlinnan Kylpylaitos Osakeyhtiön perustavaan kokoukseen. Sittemmin samaisen lehden välityksellä etsitään 14.9. koneenkäyttäjää samaiselle laitokselle, joten Hämeenlinnan kylpyläelämästä riittäisi varmasti enemmänkin kirjoitettavaa tämän tekstin lisäksi.

Aikansa eri kylpyjä ja lääkeaineita pohdittuaan kohtuukuntoinen ja varovainen apteekkiasiakas saattaa kyllä tyytyä vaikkapa - Eau de Gologneen. Lääkitysten ja rohtojen sijasta hän voi myös päätyä kuuntelemaan saarnaa talossa sijainneelle rukoushuoneelle. Ölander ilmoittaa myös säännöllisesti vuokralle tarjoamastaan asunnosta. Ei ole syytä unohtaa kiinteistöllä vastaanottoaan pitävää sairashuoneen lääkäriä, Einar Anthonia. Myös asianajaja on jossain vaiheessa ollut Ölanderin talosta löydettävissä. Näin apteekkari Ölanderin nimi on liitettävissä moninaiseen toimintaan kaupungissamme. Ellei muuta niin satunnainen apteekkiasiakas voisi hankkia uteliaisuuttaan mukaansa vaikkapa alkoholitonta viiniä.

Näin olemme käyneet tutustumassa apteekkari Ölanderin talon moninaisiin toimintoihin ja jopa kenties löytäneet sieltä paikan kallistaa päämme.

Apteekkari Ölanderin lääkekirjan latina ei juuri maallikolle paljon kerro, mutta Eau de Colognen sentään
sieltä tunnistaa.
Kuvat Museo Skogster/ Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto

 

* * *

Lähteet:

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Hämeenlinnan liike-elämä ja liikkeet, 1911

A. Salava: Paras kotilääkäti ynnä koti-apteekki tai kuinka yleisesti esiintyvistä lääkekasveista voi itse valmistaa vaikuttavia lääkkeitä , aromaattisia teelajeja, joita voi nauttia ulkomaisten kahvi- ja teelajien sijaan, ja vahvistavia terveyskylpyjä, 1907

Suomen Terveydenhoito lehti, nro 11 1910

EPIONE Suomen sairaanhoitajataryhdistyksen aikakauslehti, helmikuu 1915

Hämeen Sanomat 3.8.1911; 16.2.1911; 14.9.1911

Kohlensäurebad(=hiilihappokylpy)

Luontoportti