Lepaan kasvisrasvakapina 1913

Metakkaa ja rettelöitä puutarhaopistossa

Vuosi 1913 oli merkittävä Tyrvännön Lepaan historiassa. Maamme ensimmäinen puutarhaopisto oli saanut edellisenä syksynä ensimmäiset oppilaansa. Tuskin olivat avajaispuheiden kaiut vaienneet ennen kuin Hämettären lukijat saivat säännöllisesti lukea epäkohdista niin opistolla kuin koko sikäläisellä valtion tilalla.

”Kun hullusti käy, käy niinkuin Lepaassa”

Huomiotani kiinnittäneillä tapahtumilla oli vissit alkujuurensa. Jo alkuvuodesta 1913 lehdenlukijat saivat tietää, että eduskuntaa myöten puhuttiin Lepaasta. Kyse oli niistä menettelytavoista, joita Lepaan tilan uudisrakennusten yhteydessä oli käytetty. Itse tila oli tuolloin ollut valtion hallussa vajaat kymmen vuotta ja jatkuvien järjestelyjen alaisena, joten sanomalehtikin joutui toteamaan, ettei sitä voitu täysin verrata muihin koulutiloihin. Vuoden 1911 tulosta ei kuitenkaan katsottu juuri muista samanlaisista tiloista poikkeavaksi. Tappiota oli tullut 12000 markkaa. Artikkelin kirjoittaja kuitenkin huomautti, että tavoitteena oli luoda mallitila, jota varten valtio oli uhrannut huomattavia summia.

Lähtökohtia valtion ottaessa Lepaan tilan hallintaansa ei ilmeisesti katsottu kovin hyviksi. Rakennukset olivat kuulemma huonossa kunnossa ja niiden kunnostaminen vaati investointeja. Tilaa hallinnoinut maanviljelyshallitus piti ensimmäisiä suunnitelmia liian kalliina. Parannettuun ehdotukseen liittyi myös rajoitus tilan maiden käyttöön. Vuoden 1909 kustannusarvio yhteydessä senaatti määräsi vain noin puolet eli 125-150 hehtaaria viljelysmaata tehokäyttöön muiden peltojen jäädessä nurmeksi tai hyödynnettaväksi muuten. Samalla uudisrakennukset suunniteltiin vain viljelysmaiden puolikasta varten. Poliittiset muutokset ja maanviljelyshallituksen vaihtunut johto ilmeisesti aiheuttivat lisää sekaannuksia. Vaikkei rakennustöitä toteutettukaan aivan alkuperäisen, vaillinaisen suunnitelman mukaan, itse viljelyksiä ilmeisesti oli hoidettu entisen tapaan. Rakennuskustannukset kasvoivat, mutta niihin eivät olleet sisältyneet uuden puutarhaoppilaitoksen vaatimat varat.

Alkukesästä 1913 Hämettäressä jouduttiinkin toteamaan muun muassa, että mallitalon navetta oli eläimille suorastaan vaarallinen. Niinpä karja siellä joutui seisomaan polvillaan voidakseen syödä. Monet eläimet sairastuivatkin ja saivat polviinsa haavoja. Kattorakenteista johtuen navettarakennus oli kesällä liian lämmin ja talvella kylmä ja kostea. Talvella 1911-1912 tilannetta yritettiin lievittää ajamalla katolle havuja. Lopputuloksesta ei ollut tietoa. Tallirakennuksen tai sikolätin tila ei ollut sen parempi, sillä eläinlääkäri kielsi malliläävän käytön. Jyvämakasiini oli liian pieni tilan satoa varten. Yhden ladon muutostöistä koitui valtiolle 3000 markan lisäkustannukset.

Tätä taustaa vasten ei siis ollut mikään ihme, että myös puutarhaopiston vastavalmistuneiden rakennusten käyttökelpoisuuteen varmasti suhtauduttiin ainakin varauksella. Tuossa vaiheessa Hämetär esitti toivomuksena niiden vastaavan tarkoitustaan paremmin kuin alueen maanviljelysrakennukset. Heti alkuunsa se joutui kuitenkin ottamaan esille niidenkin kohdalla tapahtuneita virheitä. Lehti kirjoitti muun muassa:

” Niin on esim. se rakennus, johon oppilaat owat sijoitetut, ilmeisesti liian ahdas ja pieni. Nyt kun ensimmäiset oppilaat owat otetut opistoon, owat kaikki huoneet jo ahdinkoon asti täytetyt siitä huolimatta, että ainoastaan toinen puoli lopullisesta oppilasmäärästä nyt on olemassa.”

Ilman pelättiin oppilailta loppuvan. Lehti arvioi olot vankiloissakin paremmaksi. Lepaan kartanon saattamisessa ”ajanmukaiseen kuntoon” oli siis tehty runsaasti virheitä, mikä oli herättänyt paikkakunnalla ja jopa eduskunnassa huomiota. Edesvastuu tapahtumista jakaantui toki usean viranomaisen kesken. Joka tapauksessa hankaluudet ilmeisesti nostattivat vähemmän mairittelevan sanonnan: ”Kun hullusti käy, käy niinkuin Lepaassa”.

Kasvirasvametakka

Lauantaina 5 heinäkuuta 1913 Hämetär kertoi lukijoilleen Lepaan puutarhaopistolla sattuneen edellisinä päivinä oppilasrettelöitä, jotka olivat ”pääasiassa johtuneet siitä, että opiston oppilaat owat tyytymättömiä opiston ruokalan hoitoon”.

Seuraavana tiistaina Hämetär tiesi, että suurin osa puutarhaopiston oppilaista oli eronnut. Rettelöitä selvitettiin sangen tarkasti. Oppilaiden tyytymättömyys ruokalaoloihin toistettiin. Eräs oppilaista oli kuulemma luetellut kirjelmällä syitä tapahtumiin: ahtaat asuinolot, huonolaatuinen ruoka ja erään oppilaskunnan luottamusta nauttineen oppilaan erottaminen.

Maanviljelyshallitus puolustautui kertomalla ruoan hyväksi perustellen mielipidettään sillä, että sen omat jäsenetkin ovat käyttäneet oppilasruokalaa useamman kerran. Ruokalan hoitajatarta kuvattiin kaikin puolin tehtäväänsä pystyväksi ja kunnolliseksi.

Opiston johtaja, maisteri Ignatius antoi tapahtumista maanviljelyshallitukselle oman selvityksensä. Sen mukaan kesäkuun 28. päivänä eräs oppilas käyttäytyi sopimattomasti oppilaskodin hoitajatarta kohtaan. Kyseinen oppilas polki jalkaa, löi nyrkkiä pöytään ja räyhäsi, koska ruokapöydässä oli kasvivoita. Johtajan tutkiessa metakkaa mainittu henkilö myönsi kiivastuneensa, koska tarjolla oli ollut oikan voin sijasta kasvivoita. Sopimattoman käytöksensä hän kielsi, vaikka silminnäkijät toista todistivat.

Opettajakunta käsitteli asiaa pari päivää myöhemmin ja päätti yksimielisesti erottaa kyseisen oppilaan, koska hän oli aiemminkin käyttäytynyt sopimattomasti. Muunlaisesta rangaistuksesta ei katsottu olevan hyötyä. Tässä yhteydessä lehden lukijoille selvisi, että kyseessä oli jo 35-vuotias mies, jonka ei uskottu enää ottavan opikseen. Päätöksen tultua julki henkilö käyttäytyi ”hyvin röyhkeästi”.

Vielä samana päivänä oppilaat järjestivät oman kokouksensa, jossa päädyttiin joukkoeroamiseen. Oppilaskunta piti syytöksiä perättöminä.

”Koska oppilas N. N. Hänen oman kertomuksensa mukaan on tänään erotettu syystä, että hän olisi käyttäytynyt säädyttömästi ruokalan emännöitsijää ja toisia oppilaita kohtaan, niin otti kokous tämän asian keskusteltawakseen ja katsoi, että asianomainen on ilman pätevää syytä erotettu. Koskei yllämainittua menettelyä voi hyväksyä, niin pyytäwät allekirjoittaneet heti eroa ja erotodistusta Lepaan puutarhaopistosta.”

Alla oli seitsemän vakinaisen, yhden ylimääräisen ja yhden harjoittelijan nimet. Seuraavana päivänä johtaja sai kokouksen päätöksen ja oppilaat poistuivat opistosta palatakseen kuitenkin vielä yöksi takaisin. He kutsuivat sähkösanomalla neljä lomalla olevaa oppilasta opistolle. Näistä saapui kaksi opistolle ja ilmoitti yhtyvänsä toisten päätökseen. Tällöin johtaja heille huomautti, ettei mainitussa kokouksen päätöksessä ole asioita kerrottu oikein. Johtajan mukaan eroamispäätöksessä oli ollut väitetty syyksi rettelöitsijän sopimatonta käytöstö tovereitaan kohtaan. Tällöin kaksi lomaltapalaajista perui oman eronpyyntönsä.

Opiston johtaja yritti vielä kuulustella eroa hakeneita yksitellen, mihin nämä eivät suostuneet tarjoutuen vastaamaan yhdessä. Siihen taas opisto ei voinut suostua, vaan opettajakunta katsoi kapinaoppilaat eronneiksi. Heitä kehotettiin poistumaan seuraavana päivänä, mikä tapahtuikin. Opistoon jäin enää neljä oppilasta. Maanviljelyshallitus reagoi määräämällä virkamatkalla olleen ylitarkastaja Branderin välittömästi Lepaalle suorittamaan asiasta tutkimuksen.

Ylitarkastajan tutkimukset

Tutkimustensa yhteenvedon alussa ylitarkastaja Brander totesi, ettei oppilasrettelö ollut hänelle kokonaan yllätys. Hän oli jo aiemmin opistolla käydessään pannut merkille, että ”laitoksen ensimmäinen oppilasjoukko oli kowin epätasainen siwistysmääräänsä, ikäänsä ja luonteihinsa nähden”. Kesäkuussa oli senaatissa tehty erinäisillä muillakin syillä esitys, ettei seuraavana syksynä olisi otettu uusia oppilaita. Ensimmäisen kurssin oli ollut määrä antaa ensin suorittaa opintonsa. Epäsuotavat tavat oli tarkoitus kitkeä alkuunsa.

Johtaja Ignatius oli lähettänyt maanviljelyshallitukselle selvityksen rettelöitsijän erottamiseen johtaneista syistä. Kyseinen oppilas oli pidemmän ajan kuluessa puheissaan ja käytöksessään sopimatonta seuraa [tovereilleen]. Hänet oli syksyllä ehdollisesti hyväksytty, koska hän ei ollut kyennyt suorittamaan vaadittua sisäänpääsykoetta kasviopista ollen yhä suorittamatta sitä. Siksikin ylitarkastaja piti erottamispäätöstä perusteltuna sekä opiston että oppilaiden kannalta.

Oppilaskunnan kokouksen pöytäkirjasta ilmeni, että joukkoeron perimmäiset syyt olivat muualla kuin edellä mainitun häirikköoppilaan erottamisessa. Ruokalan ja sen johdon lisäksi oppilaat moittivat koko laitoksen opetus- ja työjärjestelmää, luentoja, käytännön harjoituksia, tenttejä ym. Kaikki ne olivat pöytäkirjan mukaan kelvottomia. Brander kuulusteli opiston johtajan ja opettajakunnan lisäksi ylioppilastaustausta harjoittelijaa, joka oli asunut oppilaiden kanssa syöden samaa ruokaa ja ollut tekemisissä eronniden kanssa pyrkien väliaikaisesti asumaan erään opettajan kanssa. Mainittu ylioppilas ja eräs opettaja olivat syksyllä syöneet 3 ½ kuukauden ajan oppilaskodissa vakuuttaen, ettei ruoassa ollut mitään valitettavaa. Vakavamieliseksi ja ystävälliseksi kuvattu [ruokalan] johtajatar oli saanut ylioppilassivistyksen. Jos hänen toiminnassaan oli jotain moitittavaa, niin syynä oli lähinnä se, että hän otti liian paljon huomioon oppilaiden vaatimuksia. Ylitarkastajan mukaan oppilaat olivat ottaneet ruokalassa liian suuren vallan itselleen.

Lepaan puutarhaopistoa ei voinut pitää korkeakouluna eikä alempana puutarhakouluna, vaan jonkinlaisena jatko-opistona viime mainituille. Ylitarkastaja piti opettajakuntaa pystyvänä. Koska opetuksen käytännöllis-tietopuolisesta luonteesta johtuen oppilaiden täytyi asia aina laitoksen välittömässä yhteydessä, ei toveripiirin haitallisiakaan vaikutuksia katsottu voitavan välttää. Ylitarkastajan mielestä rettelöiden takana oli harhaanjohtava yhteistunne ja oppilaiden epätasainen tausta. Lepaan asioita oli myös julkisuudessa harkitsemattomasti arvosteltu, suorastaan mustattu. Opisto oli kytketty hänen mielestään tarpeettomasti yhteen Lepaan tilan epäkohtien kanssa. Eräässä päivälehdessä oli jopa ollut tunnetun puutarhurin kirjoitus, jossa halventavalla tavalla arvosteltiin Lepaan puutarhaopiston johtajan laatimaa lukua eräässä teoksessa.

Tapahtumien johdosta maanviljelyshallitus oli päättänyt tehdä senaatin maanviljelystoimituskunnalle ilmoituksen ja ehdottaa, että opistoon otettaisiin syksyllä uusia oppilaita entisten täysi-ikäisinä saatua erota. Mainitut joukkoerot eivät olleet käytännöllis-tietopuolisissa kouluissa tuntemattomia. Eräitä vuosia aiemmin muuan maanviljelyskoulu tyhjeni 27 oppilaastaan johtokunnan ja asianomaisen tarkastajan väliintulosta huolimatta. Tuossa nimeltä mainitsemattoman maanviljelyskoulun tapauksessa oli jopa uhkailtu ampuma-asein. 

* * *

Lepaan opistolla oli heinäkuun 28. päivänä 1913 alkamassa 10-päiväinen kurssi kansakoulunopettajille, joita oli jo ilmoittautunut kolmattakymmentä. Syksyllä oli edessä uusia kursseja. Opiston johtaja toimi valtion yleisenä puutarhakonsulenttina, toinen opettajista valtion hedelmäkonsulentti ja hedelmänviljelyskoekeskuslaitoksen johtaja. Niinpä opettajakunnalle riitti työtä syksyyn asti vaikkei opistossa oppilaita ollutkaan. Vielä keväällä opiston johtaja olikin anonut, ettei uusia oppilaita otettaisi kuin joka toinen vuosi, mitä maanviljelyshallitus oli puoltanut. Opiston johtajan uraan selkkaus ei näyttänyt ainakaan aluksi haitallisesti vaikuttavan, sillä juuri samoihin aikoihin maanviljelyshallitus jatkoi hänen toimikauttaan kolmella vuodella. Elokuun lopussa opistoon ilmoitettiin otettavan uusia mies- ja naisoppilaita eronneiden tilalle, myös ylimääräisiä "tilojen ja olosuhteiden salliessa". Syyskuussa kävi ilmi, että neljä opistolle jäänyttä, jupakkaan osallistumatonta oppilasta saivat stipendirahastosta apurahan ulkomaista opintomatkaa varten jatkaakseen seuraavana syksynä toisen kurssin töitä.

* * *

Lähteet:

Hämetär 16.11.1912

Hämetär 3. 5. 1913

Hämetär 5.7. 1913

Hämetär 10.7.1913

Hämetär 8.7. 1913

Hämetär 12.7. 1913

Hämetär  30.8.1913

Hämetär 4.9.1913