Talvikuvia

Tänä vuonna säidenhaltija on lakaissut meiltä lumet melko tarkasti. Mustalla maalla lätisee jaloissamme solska ja sohjoinen jää. Taivas roikkuu matalalla, ja meteorologin ennustama valonhäivähdys jää todennäköisesti lyhytaikaiseksi pilkahdukseksi ennen auringonlaskua. Talvipäivänseisaus on kuitenkin jälleen ohitettu, joten kevättä kohti olemme taas alkaneet hoippua. Jos säiden ja maailmantapahtumien vuoksi joulumieltä onkin kenties hankala tänä vuonna tavoittaa, voi ainakin muistella menneitä. Koneeni uumenista löysin joitain kuvia yhdentoista vuoden takaa, kahta puolta talvipäivänseisausta 2005.

Ensimmäiseksi valitsin harmaan valokuvan Virvelin suunnasta kohti Kantolaa. Viljasiilot ovat oiva maamerkki. Kuvan ottohetkellä ei kukaan vielä tainnut puhua Kantolanniemen viihdekentästä. Jään ympäröimät rakennelmat Vanajalla tehostavat arktista vaikutelmaa. Mielessään saattaa lisätä korviinsa viheltävän tuulen, nenänpäähän leukaa kohti pyrkivän tipan.

Jaakonkadun laelta avautuu oikeastaan aika huikea näkymä kohti Käikälää. Näin hyisenkaunis maisema sieltä avautui talvipäivänseisauksen aikaan vuonna 2005. 

Ilmeisesti samana päivänä ehdittyäni Hattelmalanharjulle sain ihailla matalalla hohtanutta aurinkoa ja sen säteiden heijastumista eri pinnoilta. Maantien yläpuolelle kurottuvat lumioksat tehostivat maalaistunnelmaa. Näissä maisemissa olen useamman kerran kohdannut peuran, ja onpa kettukin jolkottanut vastaan.

Peltomaisema Luolajasta niin ikään talvipäivänseisauksena. Pilvimassat taivaanrannassa sulautuvat metsänrajaan. Harmaan, valkean ja punertavan eri sävyt leikittelevät kylmän talvipäivän hohteessa. 

Myllymäeltä otetussa kuvassa talvinen kaupunki lymyää huurteisten puiden seassa laaksonsa pohjalla melkein samaan tapaan kuin kadotettu puutalokeskusta muinoin verhoutui lehvistöjen alle. Tämä kuva tuo mieleen sellaisenkin syysaamun, jolloin ihailin auringon nousemista keskustaa peittäneen sumun päälle. Yhä harmittaa, ettei kameraa ollut tuolloin mukana. Näky on kuin muistuma ajalta, jolloin asutuskeskukset olivat nykyistä paremmin ihmisen kokoisia. Tietysti linna korostuu sopivasti.

Linnankadun ja Niittykadun kulma lumisena joulukuuna vuonna 2005. Harvat autot kadunlaidassa ovat kuin sattumalta maisemaan eksyneitä. Kerrankin ne eivät hallitse näkymää, joka voisi olla miltei miltä vuodelta tahansa. Talvi on kietonut kaupungin sisäänsä. Kuvaa katsoessani mieleen muistuu jostain syystä eräs talvimyrsky, jolloin kävin linnassa. Tuolloin vankat kiviseinät vaikuttivat erityisen suojaavilta näkyvyyden päättyessä puoliväliin Linnanpuistoa lumen estäessä näkyvyyden linnasta tämän kuvan esittämään paikkaan.

Rantapolku kirjaston kulmalla. Yhdentoista kuluneen vuoden aikana monet näistäkin puista ovat jo ehtineet tiensä päähän. Lumiset oksat ovat heittyneet kulkijan ylle synnyttäen valkean tunnelin. Arjen kulkijat ovat jossain poissa.

Edelleen rannasta kirjaston vierestä. Jään kahlitsema Vanaja kohtaa talven hiljentämän rannan. Tämä kuva on noussut ajatuksiini usein muistellessani, miltä Hämeenlinna näyttää lumisena talvena, luonnon marssiessa vahvimmin kaupunkiin.

Näkymä moottoritien ylitse yhdentoista vuoden takaa olisi nykyään mahdoton, koska tällä paikalla sijaitsee laulajan mukaan nimetty ostoskeskus.