Salametsästystä

Syksy on perinteisesti sadonkorjuun ja metsästyksen aikaa. Aina ei metsän antimien kerääminen ole pysynyt sääntöjen rajoissa. Itse asiassa vanhojen lehtien selaaminen tuo esille niin häivähdyksiä kapinamielestä kuin veijaritarinoiden maailmasta.

The young Nimrods in North America, 1881

kuva Wikimedia Commons

Ensimmäisenä voimme ottaa esille Hämettären raportin, joka painettiin alkuvuoden 1911 lehteen. Kyse oli edellisenä syksynä Vanajan Harvialassa alkaneesta tapahtumaketjusta. Kuvaus välittää meille esimerkin sekä hämärämiesten härskistä kekseliäisyydestä että kyläyhteisöjen asenteista viranomaisia kohtaan.

Syksystä 1910 alkaen oli Harvialassa liikkunut kaksi tuntematonta miestä esittäytyen tuolloin tunnetun siemen- ja konekauppaa harjoittaneen Agros-liikkeen asiamiehiksi. Mukanaan miekkoset kuljettivat asiaankuuluneita hintaluetteloita. Mainituista ”asiamiehistä” toisella oli mukanaan kivääri. Paikkakuntalaisten uskottiin olleen yleisesti tietoisia muukalaisten touhuista, jopa nähneen hirviä teurastamassa. Suoranaisesta salailusta oli myös viitteitä. Esivalta ei toki katsonut suopeasti moista toimintaa, vaan määräsi kaksi konstaapelia tekemään erikoistutkinnan.

Paljastuikin, että viimeksi kuluneiden kuukausien kuluessa Harvialan ”läänistä” oli kaadettu 4 hirveä, joista viimeisin sangen äskettäin. Luvattomia metsästäjiä ei siis oikein voinut enää kutsua salaisiksi. Heidän todettiin kulkeneen hiihtäen Asikkalasta Evolle ja edelleen Tuulokseen. Yöpaikka oli löytynyt Teuronkylän Asikkalasta. Pääasiallisena majapaikkana toimi sittemmin Leponiemen torppa Toivaalassa. Mainitussa paikassa kaksikko asusteli viisi vuorokautta, jona aikana he kävivät välillä metsällä ja aina muulloin pelasivat uhkapeliä torpassa oleskelleiden tukkilaisten ja torpan omien nuorten miesten kanssa.

Nimeään muukalaiset eivät sentään olleet sen selvemmin ilmaisseet kuin todenneet olevansa ”Ukko” ja ”Poika”. Maataloustarvikekauppoja ei sentään syntynyt laisinkaan. Poliisin tutkimuksissa selvisi Agrosin asiamieheksi muuan orimattilalainen maalari, joka kauppasi edellä mainitun tarvikeliikkeen tavaroita erään lahtelaisen konekauppiaan laskuun. Apurina oli asikkalalainen torpanpoika. Siis varsin veijarimaista elämää ”asiamiehet” saivat kuukausitolkulla hämäläismetsissä viettää. Sanomalehti lopettaakin juttunsa varoittaen maaseudun väkeä ryhtymästä tekemisiin tuollaisten kulkijoiden kanssa, joita oli yhä liikkeellä ainakin Lammilla, Tuuloksessa, Asikkalassa ja Padasjoella.

* * *

Kymmenes huhtikuuta 1911 alkoi paukkua Tammelan Portaassa. Eräs torppari oli poikansa kanssa Lopen rajan puolella niittylatoa tekemässä, kun he kuulivat metsästä kolme laukausta. Torpanisäntä lähti naapuritorppiin levittämään tietoa tapahtuneesta. Niin sitten lähti kaksi miestä ottamaan asiasta tarkempaa selkoa. Kuljettuaan puolisentoista kilometriä Portaan Luukkalan talon maalla olleesta Wehkalammin torpasta Lopen rajalle miehet löysivät ison kiven viereen kuusenoksilla peitetyt yhä lämpimät hirvenlihat. Nahka oli läheisen kuusen juurella.

Jäljistä saattoi päätellä asialla olleen kaksi salametsästäjää, jotka olivat suunnanneet Lopelle. Torpparit kiiruhtivat oitis Portaassa asuvan konstaapelin luokse ilmoittamaan asiasta. Viranomainen nouti lihat ja nahan Forssaan. Kyseessä oli 120-kiloinen naarasvasikka.

* * *

Aina salametsästäjät eivät olleet sävyisiä veijareita. Kesäkuussa 1918 Hämetär kertoi, että ”tunnettu hirwentappaja oli jälleen kiikissä”. Kyseessä oli muuan muurari Tammelan Kojon kylästä, joka oli jäänyt kolmannen kerran kiinni hirvien salakaadosta. Viranomaisten tietoon oli tullut, että kyseinen mies oli eräänä yönä ampunut uroshirven ja vasikan. Tekijä tunnusti tekonsa. Mainitulla muurarilla oli kontollaan pitkä syntilista: varkaus, viinanmyynti ja kaksi aiempaa salakaatotapausta. Edellisestä metsästysrikoksestaan hänet oli juuri tuomittu 200 markan sakkoihin. Rahamuseon Rahanarvolaskuri antaa 200 vuoden 1914 markalle arvoksi 741,20 vuoden 2015 euroa, joten siitä voi arvioida, ettei salametsästys ollut mitään huokeata puuhaa, jos kiinni sattui jäämään. Kojon muurari kuvattiinkin Hämettäressä varsinaiseksi taparikolliseksi, joka huonomaineisena oli päätynyt viranomaisten alituisen silmälläpidon alaiseksi.

 * * *

Lähteet:

Hämetär 1911

Hämetär 1914

Hämetär 1918