Silta ja salmi

Osa Niklas Avanderin vuonna 1702 laatimasta

Luhtialan maakirjakartasta. Kartan tuottaja 

www.vanhakartta.fi <http://www.vanhakartta.fi> 
ja Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto.
Pysyvä linkki tähän tietueeseen:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200805163982

Kirstulan ja Luhtialan kylien välistä on kuljettu jo ammoisina aikoina. Salmi on ollut olennainen paikka niin seudun arjessa kuin juhlassakin. Niklas Avanderin vuonna 1702 laatimassa maakirjakartassa näkyy selvästi Turusta Viipuriin johtaneen tielinjan kulkureitti salmen ylitse. Muun muassa syyskuun viidentenä 1890 näyttää Hämeen Sanomissa käydyn keskustelua vanhasta sillasta.

Rautatiesillan teräskaaret ovat syöpyneet niin kiinni maisemaan, että perin juurin olisi silmälle omituista ne paikalta kadottaa. Kesäisin on ollut oma ohjelmanumeronsa odottaa, milloin havaitsee ensimmäiset sillan ympärillä kaartelevat pääskyset. Niiden kimeiden äänten puuttuminen on saanut tuntumaan kesän viipyilevän ja täyttyvän vasta ensimmäisten havaintojen myötä. Yleisintä lienee kuitenkin havainnoida lenkkeilijöitä, joita puuskuttaa sillalla kaupungin sivuston tietojen mukaan 150 000 vuodessa. Mitäpä olisivat ulkoilumahdollisuudet ilman tuota luontevaa reittiä Vanajan ylitse?

Rautatieyhteys Hämeenlinnasta Toijalan kautta Tampereelle avattiin yleisölle 22. kesäkuuta 1876, mikä osaltaan oli päättämässä Hämeenlinnan lyhyen kukoistuksen laivamatkailun saralla. Radat Hämeenlinnasta Tampereelle ja Toijalassta Turkuun olivat tosin valmistuneet jo tammikuun puolessavälissä. Ensimmäinen rautatiesilta Vanajaveden ylitse oli sangen arka tulipaloille. Niinpä Hämeen Sanomissa valistettiin 19.8.1887 höyrylaivan omistajia käskystä pitää alustensa savutorvissa kunnolliset kipinähuput, koska silta oli useita kertoja syttynyt kipinöistä. 1920-luvulla saatiin tilanteeseen muutos teräsrakenteisen rautatiesillan valmistuessa. Suomen kuvalehti kertoi asiasta heti tuoreeltaan elokuussa 1925. Silta sai vierelleen toisen 1960.

Hämeenlinnan uuden teräksisen rautatiesillan avautuminen

liikenteelle pantiin merkille myös Suomen Kuvalehdessä

25.8.1925. Ensimmäisenä sillan ylitti pikajuna Helsinkiin 

kolmantena päivänä elokuuta. Yllätys ei ole, että sillan on 

kuvannut Enok Rytkönen.

Korkealle kurottavat kaaret ovat vuosien saatossa houkutelleet pojankoltiaisia vaarallisiin hyppyihin sillalta. Tempauksia on muisteltu hurjina kaskuina netin keskustelupalstoja myöten. Muun muassa uppotukit ovat olleet vakavana vaaratekijänä hurjapäiden tiellä ja joku on ilmeisesti niitä kohdannutkin, sillä Vanajaa pitkin on aikanaan uitettu paljon puuta. Lisäksi pohjassa lienee runsaasti vanhoja rakenteita. Tukeista puheen ollen neljäntenä päivänä syyskuuta 1899 Kirstulan kartanon Standertskjöld kuulutti kartanon maiden rannoilla makaavien tukkien omistajia korjaamaan ne pois kymmenen päivän sisällä ennen kuin kartano ottaisi ne omaan käyttöönsä.

Talvella 1886-1887 kohistiin kaupungilla laulunopettaja Hahlin mystisestä katoamisesta. Hänen otaksuttiin lähteneen mahdollisesti ulkomaille. Joku väitti nähneensä hänet Turussa tai liittyneen ulkomaalaiseen lauluseurueeseen. Hänet oli tavattu viimeisen kerran syyskuussa Puiston [Parkki] ravintolassa laulamassa ”tavattoman kauniisti” ennen lähtöään. Viimein ihmiset saivat lukea perjantaina 27. toukokuuta 1887 Hämeen Sanomista, että Katinalan luona kalastajat olivat pari päivää aiemmin löytäneet opettajan ruumiin. Vainajan taskuissa oli ollut tuhdisti kiviä. Lehdessä todettiin iloiseksi ja hyvätapaiseksi tunnetun henkilön raha-asioiden, etenkin langenneen vekselin olleen todennäköisenä syynä kohtalokkaaseen tekoon. Aivan erikseen mainitaan, ettei Hahlilla ollut taipumusta juopotteluun huolimatta viihtymisestä iloluonteisessa seurassa. Katsellessa sillanpielessä Vanajan synkkänä virtaavaa vettä ei voi olla pohtimatta, että tapaus tuskin lienee ainutkertainen.

Kun nykyään 2010-luvulla saatamme kauhistella moottori-ihmisten hurjastelua kapeikossa, on syytä muistaa, että jo entisaikaan osattiin vesillä koheltaa. Kesäkuussa 1907 sanomalehdessä päiviteltiin höyrylaivojen Mallasvesi II ja Urho kilpa-ajoa. Rautatiesillan kohdalla Mallasvesi II oli päässyt kilpailijansa edelle. Tällöin toinen aluksista oli muuttanut suuntaansa siten, että törmäys oli hetken näyttänyt väistämättömältä. Matkustajien kauhunhuutojen säestämänä laivat olivat viime tingassa välttäneet onnettomuuden. Paria vuotta myöhemmin puolestaan höyrylaiva Kangasalan päällikkö julkaisutti Hämeen Sanomissa ilmoituksen, jonka mukaan moottorivene Nopea ja höyrylaiva Kangasala eivät olleet jokin aika aiemmin olleet törmätä keskenään, [vaikka moista oli ilmeisesti kirjoitettu].

Aina ei ole onni ollut myötä niilläkään vesillä kulkeneilla, joiden ei ole todettu holtittomasti vaeltaneen. Syyskuussa 1886 upposi tiilenkuljetusalus Kirstulan rantaan. Lastina olleet tiilet piti noukkia yksitellen ylös 2-3 sylen [~3,6-5,3 metriä] syvyydestä.

Ainoastaan huolta tai vaivaa ei ole liittynyt salmen seutuville. Toisena helluntaipäivänä 1901 vietti Suomen Syklistikerho kolmatta vuosikokoustaan Hämeenlinnassa. Tuolloin todettuaan liiton hallituksen laatineen kuluneena vuonna sekä ranskan- että englanninkieliset oppaat Suomeen suuntautuvia polkupyörämatkoja varten. Selvitettyään liittonsa raha-asiat ja nimitykset arvoisat syklistit suuntasivat pyörämatkalle Karlbergiin, missä ihailtiin kukka- ja hedelmäistutuksia puhumattakaan itse Aulangosta. Kirstulan salmen ylitse polkupyöräilijät kulkivat veneillä Skogsterin veljesten Hatunniemen huvilalle ja edelleen hilpein mielin virvokkeiden jälkeen päivälliselle kaupunginpuistoon.

Tässä yhteydessä mainittakoon Hämeenlinnan olleen tuolloin huomattava polkupyöräilykaupunki ainakin Syklistikerhon jäsenmäärän mukaan. Jäsenistä suurimman osan muodostivat helsinkiläiset, viipurilaiset ja hämeenlinnalaiset. Tampereelta, Oulusta, Kuopiosta ja muualta jäseniä oli vain pari. Hämeenlinnalaisia oli jäseninä kokonaista 37. Hämeenlinnalaisissa jäsenistä olivat aikansa tärkeitä vaikuttajia muun muassa Felix Skogster, Joh. Lindqvist ja S. Wallenius.

Maiseman muutoksia. Rautatiesillan itäpään portaat vuonna 2005. Oikealla salmen itärantaa vuonna 2014. 

Esteetön kulkureitti rakennettiin 2008.

Rautatiesilta marraskuun lopulla 2005.

Salmi siltoineen ei ole kaupunginosansa aistimaailmassa ainoastaan visuaalinen kokemus. Kulkija kokee sen varsinkin astellessaan Tampereentietä iltaan hiljenneeltä keskikaupungilta. Kaupunginpuiston laidalla luonnonäänten sekaan kantautuva kolina kertoo siltaa ylittävästä junasta. Se on jollain tapaa lohdullisen toistuva ääni, rytmi maisemassa. Jos vaikka usva kylän peittäisikin, siellä se silta yhä vain on, osana elämämme maisemaa.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rataverkon_historia

Hämeen Sanomat 

 17.9.1886; 27.5.1887; 19.8.1887; 5.9.1890; 7.9.1899; 29.5.1901; 19.6.1907; 17.7.1909; 24.8.1909

[ http://digi-old.kansalliskirjasto.fi/index.html; http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti ]

Suomen leveäraiteiset rataosat valmistumisjärjestyksessä

http://web.archive.org/web/20051109072656/http://grafiscreen.fi/junat/rataosat.htm

Radan varresta ja rautatiesillasta Hämeenlinnan kaupungin sivuilla

http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Puistot-ja-viheralueet/Etusivu/Alueen-kuvaus/Asemanseutu-ja-radanvarsialueet/

Suomen kuvalehti 15.8.1925