Joskus eteen tulee toistuvasti tekstejä ja kuvia, jotka lopulta vaativat jonkinlaista käsittelyä. Kurkistettakoon tällä kertaa vuoteen 1934 pontimenaan muuan Hämeenlinnaa käitellyt matkailuesite, joka on putkahdellut tuon tuostakin nähtäväkseni tehdessäni tiedonhakuja.
 |
Hämeenlinna - matkailujulkaisu v 1934 Kuva: Doria.fi |
Aloittakaamme tunnelmaan päästäksemme lainaamalla mainitun Suomen matkailijayhdistyksen Hämeenlinnan haaraosaston Yleisen Autoliiton Hämeenlinnan seudun avustamana vuonna 1934 toimittaman julkaisun ensimmäistä kappaletta:
”Yleisesti tunnettuja lienevät S. Topeliuksen kauniisti tulkitsemat ajatukset Kangasalan harjusta, Längelmäveden, Roineen ja Mallasveden välkkyvistä aalloista samoinkuin J. L. Runebergin säkeet Vanajaveden rannalla lepäävästä Hämeen pääkaupungista, jota hän oli ihaillut Hattclmalan harjulta. Mutta vasta viime vuosina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota yleensä Hämeeseen matkailumaana, joka maamme muiden turistiseutujen rinnalla kykenee tarjoamaan ainakin yhtä ihania nähtävyyksiä kuin ne, vieläpä sellaista, jota muualla maassamme ei tapaakaan. Silmiä hivelevien nähtävyyksien ohella saa matkailija Hämeessä tutustua ei vain tämän maakunnan, vaan koko maallekin tärkeisiin historiallisiin muistomerkkeihin. Vähäiseksi ei ole arvioitava sitä työtä, jonka tulokset näkyvät Hämeen viljavissa vainioissa ja hyvin hoidetuissa taloissa. Eikä unohtaa sovi, että täällä kukoistaa myös maan ehkä huomattavin teollisuus...”
Matkailu ja sen kehittäminen oli vahvasti esillä kaupungissamme jo 1930- luvun alkupuolella. Mainitulta vuodelta 1934 silmiimme osuu heti tammikuulta Hämeen Sanomien kirjoitus (11.1.), jossa otsikoidaan: ”Hämeen luonnonkauneudet tekevät tämän maakunnan erittäin sopivaksi matkailukeskukseksi – Ainoastaan mainostuksen puutteesta johtuu, ettei matkailuliikenne suuremmassa määrin suuntaudu tänne – Aulangolla kaikki edellytykset muodostua ensiluokkaiseksi talviurheilukeskukseksi.”
Sanomalehti oli tavannut Suomen Opintoretkeilykerhojen Liiton varapuheenjohtaja, johtaja Otto Sillantien, jolta saatiin tietää matkailutoiminnan silloisesta tilanteesta, mistä todettiin muun muassa tarpeesta voimakkaalle propagandalle ulkomaisen matkailuliikenteen suuntaamiseksi maahamme. Erikoisen merkityksellisenä pidettiin kahtena edellisenä kesänä Englannista järjestettyjä retkeilyjä. Erikoisesti mainitaan kesän 1933 Englannista Suomeen lähteneet retkeilijät, joita oli ollut saattamassa itse Walesin prinssi. Toiveita esitettiin etenkin Englannin ylioppilasretkeilyjärjestön toimintaan sen noin 800 vuosittaisesta seuramatkasta arvioitiin suunnilleen 400 suuntautuvan Euroopan eri maihin, missä yhteydessä toki toivottiin Suomen saavuttavan merkittävän aseman. Edellisen kesän mainitun järjestön yhdelle ylimääräiselle retkelle Suomeen oli ottanut osaa 18 henkeä.
 |
| Kuva Doria.fi |
Tuossa yhteydessä katsottiin olennaiseksi vastavuoroisuus eli matkoja oli järjestettävä ulkomaidenkin suuntaan ja etenkin ryhmämatkoina, koska yksityishenkilöiden ei uskottu herättävän tarpeeksi huomiota. Koululaispiirien ylläpitämä ja koulumatkailutoimiston välittämä kirjeenvaihto mainitaan tärkeänä. Ajan olosuhteita kuvaavana kyseinen kirjeenvaihto tapahtui 70 %:n osuudella saksaksi ja englannin jäädessä 20% :iin. Kaikkinensa kirjeenvaihtotoimintaa pidettiin kuitenkin vielä vaatimattomana ulkomaihin nähden.
Pahana puutteena pidettiin Hämeen jäämistä väliin retkikuntien suunnatessa lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomeen. Osasyyksi mainittiin muun muassa hämäläinen vaatimattomuus esiteltäessä kotiseutuja. Esille otettiin Hämeenlinnan edullinen sijainti esimerkiksi autoreitillä kohti Tamperetta ehdottaen siirtymistä junaan vasta Tampereella. Rivien välistä on kuitenkin luettavissa hienoista tyytymättömyyttä aikakauden tieoloihin kritiikin esiintyessä tuolloin tietyissä muissa yhteyksissä ja kirjoituksissa.
Hämeenlinnalaisittain todettiin, ettei tuolloin pääkaupunkilaisten keskuudessa erityisen suosittu Hyvinkää ollut lainkaan talviurheilukeskuksena verrattavissa Aulankoon. Mainittakoon, että myöhemmin kuuluisaa Aulangon kivirakennusta alettiin rakentaa kartanon palaneen päärakennuksen paikalle vasta vuonna 1936 valmistuen 1938, joten palaneen kartanon tilalla sanotaan olleen majoitushuoneiltaan riittämättömän puurakenteisen hotelli-ravintolan.
Päästäessä helmikuun alkuun Hämeen Sanomat jatkoi matkailualalla otsikoiden:”Voimakasta Suomen matkailumainostusta ulkomailla.” Kirjoituksessa todetaan Suomen olleen kuluneina vuosina harvoja maailman maita, joissa ulkomaisten matkailijoiden määrä on noussut verraten esim. Sveitsiin, Itävaltaan, Italiaan tai Norjaan, joissa käyrä on ollut laskeva. Etenkin Englanti ja Amerikka ovat olleet otollisia matkailijoiden lähtömaita, mikä näin jälkimaailman kannalta on mielenkiintoista, koska usein on ollut sittemmin käsitys, että maailmansotien välissä maassamme olisi ollut erityisesti keskieurooppalainen vaikutus vahvana.
Julkaisuina mainitaan muun muassa koko maata käsitellyt ”Finland for holidays” -julkaisu 40 000 kpl:n painoksella ja ”Summertours in Finland” 20 000 kpl, molemman 32-sivuisina ynnä joitakin muitakin painotuotteita, kuten urheilukalastajille ”Fishing in Finland”.
Jo maaliskuun lopulla osattiin jo toivoa vilkasta matkailukautta. Tiedusteluja oli tullut harvinaisen paljon Uudesta Seelannista, Australiasta ja Japanista asti. Matkailijoiden kokonaiusmäärä oli parina edellisenä vuonna kasvanut 10% ja turistien määrä 15%:lla. Erityisesti matkailijoita oli tullut edellisenä vuonna Ruotsista, Virosta ja Englannista. Jopa saksalaisten määrän kerrotaan kasvaneen, vaikka ilmeisesti heitä on rasittanut erilaiset rajoituksen.
 |
| Hämeen Kansa 7.6.1934 |
Kesäkuun alussa päästiin toteamaan aikaisen kesän saattaneen matkailukauden käyntiin tavallista aikaisemmin ja etenkin ruotsalaisten olleen jo runsaasti liikkeellä. Matkailijoiden avuksi rautateillä otettiin kevätkesällä 1934 Hämeen Kansan mukaan ensi kertaa käyttöön erityiset rengasmatkat. Kiinteitä matkoja järjestettiin tuntuvilla alennuksilla kahdeksalla eri yhdistelmällä kattaen kaikki huomattavimmat kohteet. Rengasliput olivat voimassa kuukauden. Matkat voitiin aloittaa miltä asemalta tahansa valinnaisella kulkusuunnalla pysähdellen rajatta matkan varrella. Mainituista matkoista ilmestyi myös maksuton, asemilta saatava opasvihkonen tekstein ja kartoin. Siten siis matkustavaiset saattoivat edullisesti kesällä 1934 poiketa vaikkapa Hämeenlinna-esitteestä löytämissään kohteissa.
Matkailu toimialana oli esillä luonnollisesti matkailukauden alettuakin eikä Hämeen Sanomat unohtanut aihetta. Vielä kesäkuussa 1934 luotiin katsaus alan saavutuksiin todeten kehityksen muuttaneen toiminnan aiempaa lähemmäksi kansaa pois ylellisyysstatuksesta. Meillä kuitenkin lehden mukaan oli päästy paremmin asiasta selvyyteen vasta joinain edellisinä vuosina. Matkailun edistämistyötä sinänsä todettiin tehdyn jo 1880-luvulta asti, mihin liittyi Suomen Matkailijayhdistyksen perustaminen. Oman matkailupolitiikan edellytyksenä katsotaan olleen maamme itsenäistymisen. Vallinneesta pulakaudesta huolimatta aiempien kymmenen vuoden kuluessa oli saatu aikaan sekä kotimaisen että ulkomaisen matkailijaliikenteen suurta vilkastumista. Matkailualan suuri merkitys tulonlähteenä tuodaan selkeästi esille. Suotuisan kehityksen jatkamiseksi painotetaan yleisen mielipiteen muokkaamista asian perinpohjaiseksi ymmärtämiseksi.
 |
| Vuoden 1934 julkaisun katunäkymä Hämeenlinnan keskustasta huokuu vanhan ajan rauhaa - Doria. |
Elokuun puolivälissä päästään lehdissä ilmoittamaan ulkomaisten retkeilijöiden määrän olleen maassamme suurempi kuin koskaan ennen. Vaikkei tarkkoja tilastoja tietenkään tuossa vaiheessa matkailukauden yhä jatkuessa voinut olla, uskallettiin siis julistaa ennätysvilkasta sesonkia. Varjopuolena tosin huomautetaan sisävesireittien omistajien valittaneen linjojen kannattamattomuutta todeten, ettei laivoilla ollut enää yhtä paljon rahtia kuin aiemmin. Näin siis maamme kuljetusyhteyksien vähittäinen parantuminen ja autobussien lisääntyminen oli ehtinyt vaikuttaa sisävesiliikenteeseen.
Matkailijoiden suosikkikohteena mainitaan erikseen Petsamo. Yleisesti todetaan matkailumajojen kapasiteetin riittämättömyys. Uusien rakentamiseen ei katsota olevan varoja, mutta kerrotaan esim. aikeista laajentaa Suursaaren matkailumajaa.
Lokakuun loppupuolella päästiin sitten esittämään jo joitain lukuja vuoden 1934 matkailijamääristä. Maahamme saapui kesä-elokuun aikana yhteensä 27 940 ulkomaalaista matkailijaa verrattuna edellisen kesän 19 856. Maamme tunnetuksi tekijöinä mainitaan kirjailijat, sanomalehtimiehet ja valokuvaajat. Suomen mainetta erikoisena, suosittuna matkailumaana oltiin vasta rakentamassa, mutta kehitys nähtiin erityisen suotuisana.
Marraskuun lopulla 1934 päästiin jo Hämeen Sanomissa arvioimaan Aulangon matkailuliikenteen tulosta kuluneena matkailusesonkina. Tavattujen kansallisuuksien lukumääräksi ilmoitettiin 19, vaikka todellista määrää epäiltiin suuremmaksikin. Kerrattiin aluksi ne aikansa tunnetut suomalaiset Sibelius, Saarinen, Kolehmainen ja Nurmi maamme tunnetuksi tehneinä. Kirjattiin tavoitteeksi tietouden levittämistä maamme luonnon kauneudesta. Tunnustettiin esim. Punkaharjun, Imatran ynnä jonkin muunkin paikan etulyöntiasema kilpailtaessa tutustujista.
Yleisten toimintaympäristöä kuvaavien luonnehdintojen jälkeen kerrattiin Aulanko-Karlberg Oy:n yhtiöjärjestyksen 1 § eli
”Aulanko-Karlberg O.Y.-nimisen ja Hämeenlinnan kaupunki kotipaikkanaan toimivan yhtiön tarkoituksena on matkailuliikenteen johtaminen Hämeeseen sekä hotelli-, kahvila- y.m. luvallisen liiketoiminnan harjoittaminen matkailijoita varten.”
Yhtiö siis julistaa selkeästi tarkoituksenaan toimia alueellisena vetonaulana. Vuosi 1934 kuvaillaan kaikkineen onnistuneeksi. Osan matkustajista kerrotaan joutuneen kääntymään poliisilaitoksen puoleen pyytäen yösijaa, koska kaikki hotellit ja matkustajakodit ovat olleet täysiä. Matkailijoita on ollut pakko sijoittaa myös yksityisiin perheisiin.
Aulangon näkötornin kävijämäärän kasvu kuvaa selkeästi matkailijamäärien kehitystä: vuonna 1932 12 000, 1933 16 000 ja 1934 21 000 henkeä.
 |
| Aulangon näkötorni kuvattuna v 2025. Näkymän jylhyys on ajatonta. Torni houkutteli myös vuonna 1934. |
Kotimaisten matkailijoiden lisäksi ulkomaalaisten määrä on ollut huomattava. Aulanko nimenä on vakiinnuttanut asemaansa alalla. Vaalittavana oleva alueellinen kulttuuriperintö ja sen vaaliminen mainitaan tekstissä tärkeänä ja tunnustetaan työn keskeneräisyys. Etenkin läheisen Birger Jaarlin linnan kunto ja käyttötarkoitus [1934] koetaan suoranaiseksi häpeäpilkuksi. Koska yhtiö ei voi asiaan vaikuttaa, se ilmoittaa tarkastelevansa muita näköpiirissä olevia kohteita.
Hämeenlinnan kaupungin merkitystä alleviivataan, jotta Hämeenlinnasta muostuisi tärkeä matkailupaikka. Matkailu julistetaan kulttuurimuodoksi, joka enemmäön kuin mikään muu laajentaa ihmisen katsantoa ja opettaa tuntemaan ja rakastamaan omaa maata antaen ulkomaalaistenkin ymmärtää arvostaa maatamme. Toki painotetaan myös taloudellisen toiminnan merkitystä viitaten Hämeenlinnan saaneen vuonna 1934 vähintään 3 miljoonan marjan lisön liikevaihtoonsa Aulangon matkailusta.
Seuraavaksi tehtiin selkoa lehtori Väinö Teivaalan alustuksesta liittyen Hämeenlinnan mahdollisuuksiin talviurheiulumahdollisuuksien kehittämiseksi. Alustaja ei kuitenkaan itse ollut läsnä, vaan tekstin luki lehtori F. Seppälä. Alustuksessa todettii Lahden. Kymenlaakson, Ounasvaaran, Kuopion ym merkitys unohtamatyta Haapavettä tai Oulua. Tässä yhteydessä huomautetaan, ettei yleisesti esillä ole ollut Helsinkiä tai Viipuria.
Hämeenlinnaa ei arvotettu luetteloissa mainitsemisen arvoiseksi. Esimerkiksi Hattelmalan Hiihtojen aikaansaamiseksi ei selvityklsen mukaan ole teht tarpeeksi. Turisti- eikä retkilyhiihtöhien saamiseksi kaupunkiin ei selvityksen mukaan Hämeenlinnassa ole tehty tarpeeksi reklaameja eli mainostusta. Silti läsnäolijoile todetaan Hämeenlinnan voivan varsiun vaatimattomin panostuksin saavuttaa kadehdittavan talviurheilukeskuksen aseman.
Hämeenlinnan eduiksi luetellaan 1934:
Hiihto- ja mäenlaskuharrastuksen edullisuus
Hiihto- ja mäenlaskuharrastuksen laajuus
Jääurheilumuotojen hyvät edellytykset ja kohtalaisen hyvä yleisökannatus
Maineikas pikaluistelutaso
Kesämatkailun nopea kehitys ja sen antamat takeet siitä, että myös talvimatkailu, s.o. Hiihtoretkeilyt, urheilulomien vietto, ulkomaiseen malliin järjestetyt jääurheilujuhlat yms voivat houkutella tänne turisteja niin ulkomailta kuin kotimaasta.
Näin olemme silmäilleet matkailuvuotta 1934 niin meillä Hämeenlinnassa kuin muuallakin maassamme. Tässä yhteydessä on Aulanko noussut itseoikeutettuna esille. Jonkinlaisena loppukaneettina voimme tarkastella vielä Aulanko-Karlberg O.Y:n 5.12.1934 Hämeenlinna valtuustolle kirjattua kirjettä koskien ehdotusta Aulangon ravintolan laajentamiseksi. Lähtökohtaisesti siinä aluksi todetaan jo aiemmin käsittelemämme Suomen kansainvälisen matkailutrendin suotuisa kehitys mainittuna ajankohtana.
 |
Aulangon ravintolahotelli oli jo vuonna 1934 kapasiteetiltaan riittämätön, mutta näkymä muuten hieno. |
Yhtiön kertaa ottaneensa Aulangon hotellin laitteineen hoitaakseen vuonna 1931 alkaen samalla mainostaa voimakkaasti paikkakuntaa. Kirjeessä valtuustolle tuodaan julki kartanon vuonna 1928 palaneen päärakennuksen jälkeen rakennetun ravintolarakennuksen riittämättömyys ja etenkin matkustajahuonekapasiteetin vajaus - 26 huonetta kesällä ja 20 talvella viidessä eri rakennuksessa. Rakennuksen huomautetaan olevan alun perin rakennettu ainoastaan kesäkahvilan ja kesäravintolan käyttöön. Omia lisävaatimuksia kerrotaan koituvan muun muassa vuonna 1932 voimaan astuneesta väkijuomalaista.
Kaikkien rakenusten yhteydessä ei kerrota vuonna 1934 olevan edes käymälää puhumattakaan vesijohdosta. Matkustavaisille on vain yksi kylpyhuone, minkä todetaan koituneen erityisen ikäväksi seikaksi englantilaisille, jotka yleensä kylpevät joka päivä. Matkaa majoitusrakennuksista ravintolaan koituu n. ½ km tieuran muuttuessa huonolla kelillä mutavelliksi! Korjausten ja laajennuksen tarvetta painotetaan valtuustolle huomauttamalla ulkomaalaisten matkustajien osuudeksi kuluneena kesänä 55%.
Aulanko-Karlberg O.Y ehdottaa valtuustolle arkkitehti Martti Välikankaan laatimaa ehdotusta päärakennuksen muutoksista ja parannuksista. Kirjeessä eritellään vielä korjattavia ja muutettavia tiloja. Tunnettua kuitenkin on, että Suomen Matkailijayhdistys osti hotellin alueen kaupungilta vuonna 1936 perustaen yhdessä Oy Alkoholiliike Ab:n ja Suomen Höyrylaiva Oy:n kanssa Aulanko Oy:n aloittaen uuden hotellin rakentamisen, joka valmistui siis vuonna 1938.
Voimme vain pohtia, minkälainen Hämeenlinnankin matkailukehitys olisi ollut ilman kohtalon vuosia 1939-1944.
 |
| Kuin enteenä tulevasta. Kaupungin luonnetta varuskuntakaupunkina esiteltiin myös 1934. -Doria.fi |
* * *
Lähteet:
Hämeenlinna - matkailuesite (1934) - Doria
- Hämeen Kansa 7.6.1934
- Hämeen Sanomat 11.1.1934
- Hämeen Sanomat 7.2.1934
- Hämeen Sanomat 21.3.1934
- Hämeen Sanomat 1.6.1934
- Hämeen Sanomat 8.6.1934
- Hämeen Sanomat 15.8.1934
- Hämeen Sanomat 19.10.1934
- Hämeen Sanomat 20.11.1934
Hämeenlinnan kaupungin kunnalliskertomus 1935
Matkailukeskus Aulanko-Karlberg Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti