Näin kertoman mukaan vaikeroi muuan Joutseska rynnätessään uuden äänen hälyttämänä Nylundin talosta Raastuvankadun itäpäässä. Mutta, ei se suinkaan ollut mikään kohtalon torvi vaan Pinellan niemellä aloittaneen uuden teollisuuslaitoksen eli Hämeenlinnan werkatehtaan pilli, joka uskollisesti oli vuodesta toiseen sota-aikoja lukuunottamatta kertova pikkukaupungille ja sangen kauas sen ulkopuolellekin uudesta elämänrytmistä ilmoittaen samalla oikeasta kellonajasta.
 |
| Hämeenlinnan Verkatehtaan konttori vuonna 1907 kuva Hämeenlinna Lydia/Hämeenlinnan kaupunginkirjasto |
 |
Kehruukone hiukan varhemmalta ajalta THE PENNY MAGAZINE, VOL XII No. 711. 1843 kuva Wikimedia Commons |
Vuonna 1895 Hämeenlinna sai Koskimiehen sanoin ensimmäisen suuremman teollisuuslaitoksensa eli Hämeenlinnan Verkatehtaan. Aiemmin oli toki ollut panimo- ja tupakkateollisuutta. Uuden laitoksen asialla oli kaksi ulkopaikkakuntalaista insinööriä eli turkulainen K. O. Tenlén ja Ruotsin Halmstadista kotoisin ollut Hugo Wallberg. Alun epäillysten jälkeen heidän ajatuksensa tehtaan perustamisesta sai paikkakuntalaisetkin kiinnostumaan hankkeesta. Helmikuun 1895 keskivaiheilla kaupungin ja maaseudunkin asukkaita oli saatu merkitsemään noin 300 osaketta 500 markan kappalehintaan. 17.2. pidettiin kokous, johon osallistui 46 henkilöä kuulemma kaikista sääty- ja ammattiluokista. Maaliskuun alussa senaatti vahvisti yhtiöjärjestyksen ja 24.3. oli vuorossa perustava yhtiökokous. Ensimmäisen johtokunnan jäseniksi valittiin insinööri K. O. Tenlén, tehtailija G. R. Fältmars, lääninkamreeri G. W. Liukkonen, kauppias W. C. Wilhelmsson ja pankinjohtaja A. Bogdanoff.
Aluksi tehdas aiottiin rakentaa Kankaantaustankylän maalle. Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto kuitenkin luovutti Pinellan niemen 50 vuodeksi 300 markan vuosivuokralla, joten tehdas päätettiin rakentaa tuolle paikalle. Rakennustöihin tahdottiin ryhtyä varsin joutuisasti. Kevätaikaan hirsiä oli vaikea saada ja ne olisivat ainakin olleet kalliita, joten päätettiin käyttää tiiliä. Niiden hinnat olivat alhaalla. Valaistuksena katsottiin alusta asti sähkön olevan edullisinta ja sitä käytettiin siis jo ennen kuin itse kaupungissa moinen oli ehtinyt ajankohtaiseksi.
Itse rakennukset olivat suomalaista tekoa niin kuin höyrypannu ja -kone sekä valaistuslaitos. Vain kutoma- ja muut tehdaskoneet oli tilattava ulkomailta. Kutomaan päästiin marraskuusta 1895 ja seuraavan helmikuun alusta tehdas oli täydessä toiminnassa. Aluksi kutoma-koneita oli 15 (Belgiasta 10 ja 5 Saksasta).
Peltosen historiikissa
vanha eläkkeelle jäänyt kutomomestari G. A. Sulander muistelee
tehtaan alkuaikoja. Hän itse oli aloittanut kutomotyönsä
Littoisten ruukilla ja ollut Antskogin tehtaalla insinööri Tenlénin
pyytäessä Hämeenlinnaan kutomomestariksi, mistä alkoi liki puolen
vuosisadan rupeama kaupungissa. Hän oli aloittanut tehtaan
rakennustöissä. Toiminta tehtaassa oli luonnollisesti alkuaikoina
huomattavasti pienimuotoisempaa kuin millaiseksi se vuosikymmenten
aikana laajeni. Ei ollut luomakonetta, vaan kangas luotiin
käsipelillä. Liimaamiseenkaan ei ollut konetta. Väkeäkin oli
alussa Antskogista 4 kutojaa, Littoisista 2 ynnä Tenlénin muualta
tuomat kaksi. Lisää työväkeä piti opettaa kaupungista ja sen
ympäristöstä. Vuoteen 1945 mennessä tehtaassa sitten ehti toimia useita pitkäaikaisiakin työntekijöitä, joista jotkut olivat palveluksessa yli 20, 25, 30 ja jopa yli 45 vuotta. Tehtaasta oli tuleva varsin merkittävä osa hämeenlinnalaista elämänmenoa. Työntekijöitä oli kutomomestareita, kutojia, kuivaajia, plyysääjiä, leikkaajia, parsijoita, yliparsijoita, dekateeraajia, karstaajia, puuseppiä, kehrääjiä, ylikehrääjiä, kehruumestareita, pesijöitä, siivoojia jne.
Tehdasta kuitenkin kehitettiin koko ajan. Jo seuravana vuonna tuli 5 uutta kutomatuolia ja valmistuivat luoma- ja liimakoneet. Tämä kehitystyö siis oli käynnissä, vaikka Hallio historiikissaan toteaa tehtaan tuloksen olleen ”silloisiinkin oloihin werraten hywin waatimaton. Sen selitykseksi syyttää johtokunta ”rahain wähyyttä”. Waikka rahaa Suomessa jo w. 1895 oli runsaan puoleisesti, sanotaan wuosikertomuksessa, eiwät rahamiehet tahtoneet yritykseen ryhtyä, waan pienistä säästöistä suurimmakseen saatiin kokoon haalituksi säännöissä määrätty alin summa 150,000 markkaa, joka meni parhaastaan tehtaan rakennuksiin, koneisiin ja wälttämättömiin raaka aineisiin”.
Tuossa yhteydessä katsottiin aiheelliseksi tehdä vaihdoksia yhtiön johdossa. Siksi marraskuussa 1896 tehtaan isännöitsijäksi astui insinööri Henrik Holmen ja seuraavana vuonna teknilliseksi johtajaksi herra Karl Neu. Tehtaan toiminnan katsottiin noiden muutosten jälkeen parantuneen.
Tehtaassa oli aluksi ainoastaan kutomo ja voima-asema. Jo ensimmäisenä tilivuotena päädyttiin kuitenkin siihen, että tarvittiin kehräämö, joka valmistui 1897. Lisäksi hankittiin lisää yksi höyrypannu ja kaksi höyrykonetta. Myös oma korjauspaja oli tarpeellinen. Mainituilla laajennuksilla toimittiin vuoteen 1907, jolloin tarvittiin neljä kutomokonetta lisää nostaen niiden kokonaismäärän yhdeksääntoista. Tuolloin isännöitsijä sai oman asunon tehtaan alueelta. Vuonna 1914 oli vuorossa uusi kolmikerroksinen kehruurakennus.
 |
| Kilpailu oli alusta asti kovaa. Tässä A. Karenin kangasliikkeen mainos vuodelta 1899. Sanomalehti Hämäläinen 26.4.1899 |
* * *
Syttynyt maailmanpalo oli ravisteleva myös Hämeenlinnan Verkatehdasta. Vuonna 1915 varovainen johtokunta suositteli työajan supistamista epävarmojen aikojen vuoksi. Sellaiseen ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, koska Venäjä tarvitsi Suomesta tarvikkeita armeijansa tarpeiksi. Niinpä tuotanto itse asiassa kohosi voittoineen, mikä sai aikaan muun muassa osinkojen noston 20 %:iin tuona vuonna 1915 huolimatta varojen lisäämisestä uusien rakennusten rahastoon. Osakepääomaa korotettiin 700 000 markkaan ja edelleen 1917 1050000 markkaan antamalla yksi vapaaosake kahta entistä kohti.
Syksy 1917 toi kuitenkin tyrmäävän muutoksen tilanteeseen, joka kärjistyi vuoden 1918 tapahtumiin. Johtokunnan pöytäkirjassa 25.2.1918 todetaan Suomen Kansanvaltuuskunnan Intendenttitoimiston pakkolunastaneen tehtaasta tavaroita 476 787 markan arvosta. Maksua ei koskaan saatu.
Sodan jälkeen raaka-aineiden hankintaketju ja tuotteiden markkinat olivat muuttuneet. Venäläisen villan ja lumppujen saanti oli loppunut. Tehdas jouduttiin osaksi seisauttamaan huhtikuun 22 päivänä ja viisi päivää myöhemmin työväki irtisanottiin kokonaan. Kesäkuun alusta tehdas seisahtui tyystin raaka-aineiden loputtua ja toiminnan muututtua kannattamattomaksi. Vaikka tehdas siis seisoi epämääräiseen tulevaisuuteen, osinkoa kuitenkin päätettiin jakaa jopa 40%. Vielä 22.3.1919 liki vuoden seisseen tehtaan varoisyta yhä maksaa osinkoa yhtä paljon! Tehtaan käynnistäminen jäi johtokunnan harkittavaksi.
 |
| Hallion historiikki esittelee vuonna 1920 uutta kehräämöä. Toistuvista vaikeista ajoista huoli- matta tehdasta kehitettiin kautta vuosien. |
Koko ajan yhteiskunnassa ja sen taloudessa kuitenkin tapahtui; niinpä maan vaatturityönantajat alkoivat pohtia mahdollisuuksia hankkia hallintaansa jotakin ensiluokkaista verkatehdasta. Ennestään tunnettu ja hyvässä maineessa ollut Hämeenlinnan Verkatehdas nousi tuossa vaiheessa esille. Sairastellut ja väsyneeksi kuvattu insinööri Holmen olikin halukas myymään osake-enemmistönsä, joten syksyllä 1919 siirtyi tehdas ”erään vaatturiliikkeen harjoittajista Helsingissä muodostetun yhtymän haltuun”. Entisen johtokunnan tilalle valitiin uusi eli pankinjohtaja F. Hallio, toimitusjohtaja Joh. Blomqvist ja liikkeenjohtaja V. Sutinen sekä varajäseniksi kauppaneuvos A. Gust. Skogster ja kauppias Matti Arvola.
Uudeksi isännöitsijäksi valittiin insinööri Fridolf Palmroos, joka aiemmin oli ollut vuodesta 1915 Turun Verkatehtaan teknillisenä johtajana. Suurena haasteena olikin tehtaan toiminnan aloittaminen kokonaan alusta vailla raaka-aineita tai värejä. Tavoitteena ollut tehtaan käynnistäminen heti vuoden 1920 alusta ei onnistunut, vaan mentiin syyskuulle asti ennen täyttä toimintaa. Osinkoa kuitenkin saatiin maksettua 30%.
Heti seuraavana vuonna vastoinkäymiset iskivät jälleen. Maailmanpalon vaikutukset kourivat yhä yhteiskuntaa. Ihmisiä kehotettiin säästämään kaikin tavoin ja jättämään ostoksensa halvempaan aikaan, mikä tarkoitti ns. ostolakkoa. Suurehkot kangasliikkeet tuottivat maahan suuria määriä alennusmyynneistä ostettuja ulkomaalaisia kankaita, joiden kanssa kotimainen tuotanto ei kyennyt kilpailemaan. Näiden lisäksi oli vielä sopimus tehtaan tavaroiden yksinmyynnistä Suomen Vaatturien Kangaskauppa Oy:n kanssa, mikä tarkoitti tavaranvaihdon supistumista ja varaston kasvua huolimatta tehtaan tuotannon vähentämisestä. Tappiota syntyi myös raaka-aineiden ostamisesta velaksi. Heikkoa tulosta painoi yhä alas kampalankakankaiden myynti alihintaan.
Toukokuun lopulla päättyi kuitenkin sitoumus Suomen Vaatturien Kangaskaupan kanssa. Vuoden lopussa saapuivat Saksasta jo ennen sotaa tilatut kehruukoneet, mikä kasvatti tehtaan oman kehräämön kokoa. Kutomoakin suurennettiin viidellä koneella. Niinpä seuraavasta vuodesta 1922 tulikin suhteellisen edullinen.
 |
| Hämeenlinnan Verkatehtan mainos Hämeen Sanomissa 26.4.1922. Maailmanpalon ja vuoden 1918 tapahtumien jälkeen saatiin tuona vuonna jälleen kohtuullinen tulos. |
Markkinain aaltoliike ei silti jättänyt tehdasta rauhaan. Suotuisa vaihe ylitöineen jäi perin lyhyeksi. Vilkas ulkomainen kilpailu etenkin Saksasta ja Ranskasta valmisteiden hintojen laskun ohella kuritti. Vuodesta 1924 olikin sitten tulossa yhtiön toiminnan taloudellisesti heikoin, vaikka ainoastaan neljännes tappiosta johtui itse vuoden toiminnasta. Velkakuormaa oli ajan kanssa pahasti kertynyt.
Insinööri Palmroos jätti toimensa 8.1.1925. Hänen seuraajansa isännöitsijänä oli tekninen johtaja insinööri U. Tennberg, joka hoiti toistaiseksi myös toimitusjohtajan tehtäviä. Vuoden 1926 alusta sekä isännöitsijän että teknillisen johtajan virkaa tuli hoitamaan Oy Karlsmarkun Verkatehtaan entinen teknillinen johtaja, insinööri Alfred Malmström.
Tehtaan varasto oli päässyt epäkurantiksi ja liian suureksi. Rahanpuute alkoi silti seuraavina vuosina hellittää. Tultaessa vuoteen 1926 johtokunta saattoi todeta tehdasta uudistetun edeltäneinä 8 vuotena varsin mittavasti käsittäen 30 kutomakonetta, kaksi ryhmää karstakoneita ja kaksi selfaktoria, joissa yhteensä 700 värttinää. Uudenaikaisen erikoisviimeistelykoneen hankkiminen oli nostanut tehtaan tuotteiden laatua huomattavasti. Työntekijöitä oli 85. Pääosan tehtaan valmisteista muodostivat korkealaatuiset miesten ja naisten kampalankakankaat kulloinkin muodikkaissa väreissä ja kuoseissa. Tärkeässä osassa olivat myös erikoisesti hyvät herrojen juhla- ja virkapukukankaat sekä palttookankaat, hienot ulsterit, eskimo- ja doffelikankaat.
Vuoden 1927 alkupuolella osake-enemmistö siirtyi Amberlain suvulle, josta alkoi jälleen uusi vaihe tehtaan historiassa. Maaliskuun 19 päivän yhtiökokouksessa johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi varatuomari Asmberla ja jäseniksi insinööri Amberla ja pankinjohtaja Rydman sekä varajäseniksi kartanonomistaja Amberla ja kauppaneuvos Skogster.
Pulakausi jatkui edelleen ja painoi erityisesti kuitomateollisuutta. Eduskunta pyrki helpottamaan kotimaista tuotantoa laatimalla 1920-luvun lopulla mm kutomatuotteiden tullit. Hämeenlinnan Verkatehtaan toiminta vuonna 1929 pysyi silti myynnin osalta vielä ennallaan. Yhtiö onnistui ostamaan kaupungilta omakseen osan teollisuusalueen vuokratonttia.
 |
| Vuonna 1945 Ville Peltonen omassa historiikissaan saattoi jo esitellä tavattomasti laajentuneita tuotantosaleja. |
Vuonna 1930 maamme taloudellinen tilanne huononi edelleen. Yleismaailmallinen talouspula vaikutti kaikille aloille ja etenkin ulkomaisia tuontiraaka-aineita käyttäneille tahoille. Tuossa tilanteessa Hämeenlinna verkatehtaan osalta tilanne ei ollut heikoin, vaan se oli saanut oman vakauttamisohjelmansa kautta toteuttaa ulkomaiset ostot lyhyillä maksuajoilla. Vähitellen parantuneissa oloissa valmistemäärät ja myynti sitten jälleen kasvoivat. Kutomosalia jälleen laajennettiin, nyt 12 kutomakoneella.
Kampalankakankaiden korkea laatu oli tehtaalle ominaista. Oman kampalankakehräämön puute jätti riippuvaiseksi ulkoisista raaka-aineista. Niinpä 13.10.1933 päätettiin alkaa rakentaa sellaista varten uutta lisärakennusta.
Vuoden 1936 kaikkien aikoijen suurinta liikevoittoa ja myyntiä seurasi sitten äkkinäinen, jyrkkä villan hintojen nousu. Markkinoilla jatkui kuitenkin noususuunta. Tehtaalla oli miltei jatkuvasti joitain laajennustöitä. Oma merkityksensä oli Lahden Verkatehdas Oy:n eli entisen Kosken Verkatehtaan kiinteistön ja koneiden hankkimisella. Itse lahtelainen kiinteistö oli myyty, mutta koneet oli siirretty Hämeenlinnaan.
Vuonna 1938 oli taas vuorossa talouden noususuunnan taittuminen laskuun. Talouteen ja toimintaa oli vaikuttava jälleen sota. Seuraavina sotavuosina oltiin pieniä Saksasta tai Italiasta saatuja sillaeriä lukuunotta kotimaisten raaka-aineiden varassa sidonta-aineittenkin suhteen. Saksasta saatiin 1942 pieni villaerä. Tuotantoa koetettiin pitää yllä huonojen lumppujen avulla. Säteri Oy:n sillatehdas pääsi käyntiin vuoden lopulla, mutta Hämeenlinnassa ei tyydytty odottamaan apua siitä. Niinpä ostettiin helsinkiläisen sellofaania valmistavan Visko Oy:n osakekanta ja koneet muutettiin sillan valmistukseen sopiviksi. Siten saatiin sillaa omasta tehtaasta.
Tehtaan toiminta oli siis jatkuvaa korjaus- ja rakennustyötä. Työväki sai muun muassa ruokasalin kampalankakehräämön ullakkokerrokseen. Erilaisia koneita hankittiin lisää.
Vuoden 1945 historiikissa todetaan Hämeenlinnan Verkatehtaan johdon ja sen työntekijöiden keskinösiten suhteiden olleen pitkin aikaa hyvät. Kirjan loppuun kerätyissä lyhyissä muisteluksissa nimettömäksi jäävä työmies toteaa erään tehtaalla jonkin aikaa olleen saksalaisen mstarin aikanaan olleen hyvin häijy ja riitautuen liki kaikkien kanssa.
 |
| Vaikka työväen ja johdon välejä historiikissa kuvataankin varsin sopuisaksi, tehdas ei tietenkään ollut erillään yhteiskunnallisista jännitteistä. Kyseessä oli tärkeä ja suuri työnantaja, jonka palvelukseen tuli väkeä ilmeisen laajalta alueelta. Tässä on vuodelta 1907 sosiaalidemokraattisen sanomalehti Hämeen Voiman palstoilla käytyä irti- sanomistapauksen polemiikkia. Esillä on kaksi eri näkemystä eli työnantajan ja työntekijän. Voimme vain arvailla kyseisen tapauksen taustoja muistaen 1900-luvun alun kiristyneet yhteiskunnalliset suhteet. Tehtaan pilli puhalsi varmasti myös vaikutteita yleisestä työelämästä ja yhteiskunnasta. |
* * *
Teerijoki puolestaan toteaa koruttomasti kuvatessaan toisen maailmansodan jälkeistä Hämeenlinnaa tekstiiliteollisuuden äkkinäisten ja maailmanlaajuisten suhdannevaihtelujen iskeneen pikaisesti Hämeenlinnaankin. Verkatehtaan nopea kasvu vaihtui rajuksi pudotukseksi. Kuten jo edellä kautta tehtaan historian olemme saaneet lukea, suhdanteiden alituiset vaihtelut olivat tehtaan toistuvina vitsauksina. Syksyn 1951 ja kevään 1952 välillä tehtaalta irtisanottiin 300 työntekijää, loppukeväästä 1952 miltei sata lisää. Myös vapaaehtoisia irtrisanoutumisia toivottomien tulevaisuudennäkymien vallitessa tapahtui paljon. Vielä 1950-luvun puolivälissä tehdas koki lyhyen joutsenlaulun Pohjoismaiden ainoan uudenaikaisen karstalankakoneiston avulla työntekijämäärän kasvaessa jälleen lähes tuhanteen.
Alan kilpailukykyä pyrittiin parantamaan seitsemän itsenäisen toimijan yhteenliittymällä, johon myös juuri ennen toimenpidettä nimensä Hämeen Veraksi muuttanut Hämeenlinnan Verkatehdaskin kuului. Kuitenkin jo joulukuussa 1962 tuo Villayhtymä Oy ilmoitti siirtävänsä Hämeenlinnan tuotannon muihin laitoksiin ja sulkevansa tehtaan syksyyn 1963 mennessä. Vaiherikas ja monista vastoinkäymisistä selvinnyt tehdaslaitos oli tullut tiensä päähän.
* * *
Ja lopuksi sitten kuva kuuluisasta Spinning- Jennystä eli Kehruu-Jennystä, joka aikanaan sai aikaan raivoisat reaktiot koneellistumista vastaan. Kyseessä on James Hargreavesin vuonna 1770 patentoima kehruukone, jota pidetään ensimmäisenä laitteena, jolla voitiin kehrätä useita lankoja samanaikaisesti. Monet saattavat muistaa nk. luddiitit, jotka särkivät koneita. Hämeenlinnassa kuitenkin yhä uudet koneet laajensivat tehdasta pitäen sitä pystyssä alituisessa kilpailutilanteessa, kunnes kehitys kaikista ponnisteluista huolimatta ajoi tuotannon muualle.
 |
| Kehruu-Jenny kuva Wikimedia Commons/Helmshore Mills Textile Museum 12.4.2011 |
* * *
Lähteet:
Hallio. F. Hämeenlinnan verkatehdas oy : 1895-1920 (1920)
Koskimies Y. S. Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944
Peltonen Ville. Hämeenlinnan verkatehdas : 1895-1945
Teerijoki Ilkka. Hämeenlinnan historia ensimmäisestä maailmansodasta 200-luvulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti